Avainsana-arkisto: livealbumit

Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Yksin Vanhalla (Fullsteam, Sony, 2017)

Ismo Alanko: Yksin Vanhalla (2017).Aikoinaan, kun musiikki-dvd:t tulivat markkinoille, jotkut arvelivat perinteisen livealbumin ajan olleen ohi. Miksi kukaan kuuntelisi sellaisia, jos saatavilla olisi konsertin visuaalinen puoli kristallinkirkkaana digitaalivideona monesta kulmasta kuvattuna? Samaa uumoiltiin myös vhs-nauhojen lanseerauksen aikaan.

Siinä keskustelussa menivät taideteos ja kehykset iloisesti sekaisin. Dvd ja vhs eivät enää ole teknologisesti tätä päivää, mutta elävä musiikki on. Niin on myös livealbumi, vaikka suoratoistotaltiointien ilmaantumista nettiin on jopa vaikea välttää. Hämmentävän moni tuntuu puskevan tiensä eturiviin vain välittääkseen lavan tapahtumat internetiin.

Mutta niin hienoa kuin onkin päästä kokemaan kaukaisten maiden keikkoja muutamalla klikkauksella, Ismo Alangon uuden livelevyn soidessa tuntuu vähättelyltä todeta kuvattoman konserttitaltioinnin olevan edelleen elossa. Livealbumi on aivan oma taiteenlajinsa, jota eivät ajan pyörteet hukuta.

Ismo Alanko. Kuva: Harri Hinkka.

Ismo Alanko. Kuva: Harri Hinkka.

Ismo Alangon toukokuussa 2017 Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla äänitetyllä livealbumilla on biisejä kaikkiaan kahdeltatoista eri studioalbumilta. 35 vuoden matkalta Hassisen Koneen debyytistä Täältä tullaan Venäjä (1980), Sielun Veljien, soololevyjen ja parin bändin kautta Ismo Kullervo Alanko -albumiin (2015) on tarttunut mukaan klassikkoja, kuten Kun Suomi putos puusta ja Tällä tiellä.

Yksin-keikat eivät ole hittikimaroita. Alangon tunnetuimpia biisejä (esim. Rappiolla, Rakkaudesta, Taiteilijaelämää) ei joka konsertissa kuulla, ja se on tyylikäs ratkaisu. Miksi tuhlata melodioita ja sanoituksia korostavaa asetelmaa ennalta-arvattavaan yhteislauleskeluun, kun voi nostaa esille vähemmän tunnettuja mutta noteeraamisen arvoisia kappaleita? Vanhalla Alanko esitti esimerkiksi vuoden 2008 Blanco Spirituals -albumin biisit Seitsemän päivää ja Kuka puhuu sekä Hallanvaaran (2002) Peilikuvan ja Risteyksen.

Lokakuulle 2017 saakka jatkuvalla Yksin-kiertueella Alangolla on aseinaan vain kitara, piano ja ääni. Riisuttuna versiona moni biisi palautuu lähelle sävellyshetkeään, mutta kasvaa samalla uudenlaiseksi. Esimerkiksi Sielun Veljien nationalisminvastainen kohukappale On mulla unelma on uusiutunut ajan henkeen sopivaksi ja pahaenteiseksi. Yksin-versio on kuin tehty Suomi 100 -juhlavuonna käytävien somesotien soundtrackiksi.

Kaikki on kohdallaan heti, kun Alanko avaa pelin Ruuhkainen taivas -levyn 2:45:llä ja Ismo Kullervo Alanko -levyn Lintuperspektiivillä. Kulkurin iltakalja kuulostaa vähän liian rempseältä seurassa kuin seurassa (ja varsinkin tässä seurassa), mutta muuten tunnelma pysyy ehyenä. Versiot esittelevät kappaleet uudesta, intiimistä kulmasta ja osoittavat samalla, miten vahvaa ja omaleimaista Alangon tuotanto on ja kuinka varmoin ottein hän sitä esittää.

Livealbumi on parhaimmillaan valokuvakansion kaltainen ainutlaatuinen hetkien sarja. Se toimii parhaiten silloin, kun musiikki on tehty ja esitetty kuunneltavaksi, ei ilotulitusten säestykseksi. Vaikka esittäjä on yksin, ei siltä mitään puutu.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt:
Ismo Alangon diskografia – studio- ja livealbumit
Hassisen Kone
Täältä tullaan Venäjä (1980)
Rumat sävelet (1981)
Harsoinen teräs (1982)

Sielun Veljet
Sielun Veljet (1983, live)
Hei soturit (1984)
L’amourha (1985)
Kuka teki huorin (1986)
Suomi – Finland (1988)
Musta laatikko (1991, 3CD boksi)
Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta (2007)
Kansan parissa 1 (2008, live)
Kansan parissa 2 (2008, live)
Kansan parissa 3 (2009, live)
Kansan parissa 4 (2009, live)

Ismo Alangon sooloalbumit
Kun Suomi putos puusta (1990)
Jäätyneitä lauluja (1993)
Taiteilijaelämää (1995)
Irti (1996)
Maailmanlopun sushibaari (2013)
Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää/Live (2013)
Ismo Kullervo Alanko (2015)
Yksin Vanhalla (2017, live)

Ismo Alanko Säätiö
Pulu (1998)
Luonnossa (1999, live)
Sisäinen solarium (2000)
Hallanvaara (2002)
Elävää musiikkia (2003, live)
Minä ja pojat (2004)
Ruuhkainen taivas (2006)

Ismo Alanko Teholla
Blanco Spirituals (2008)
Onnellisuus (2010)

Levytyksiä englanniksi
Hassisen Kone: HIgh-Tension Wire (1982)
L’amourder: Shit-Hot (1987)
Sielun Veljet: Softwood Music Under Slow Pillars (1989)

Muista boksit:
Hassisen Kone: Jurot nuorisojulkkikset – koko tuotanto, koko tarina 1980–1982. 6CD ja 35-sivuinen liitekirja. (Poko Rekords, 2009)
Ismo Alanko: Alangolla – Ismo Alangon lauluja. 4CD ja liitekirja. (Poplandia/Poko, 1997).

Lue lisää:
Alanko, Ismo & Kuosmanen, Kirsti: Sanat – täydennetty laitos, 472 sivua. (WSOY, 2013).
Juntunen, Juho: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily, 253 sivua. (Like, 2008, 1. painos vuonna 1981)
Leskinen, Juice & Kanerva, Timo: Vaikuttajat korvissamme, 195 sivua. (Kirjayhtymä, 1993).
Metso, Juha & Sirén, Vesa: Sielun Veljet – kuvat, 240 sivua. (Johnny Kniga, 2013).

Ismo Alanko: Yksin Vanhalla (2017).

Ismo Alanko: Yksin Vanhalla (2017).

Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Free (Megamania, 1992)

Stone: Free (1992).Kymmenen vuoden välein on hyvä palata olennaiseen, panna palikat parempaan järjestykseen. 1980-luvun lopun speed/thrash -aalto mullisti metallin samalla tavalla kuin punk oli höyhentänyt rockin kymmenen vuotta aiemmin. Uudet, nopeat, rankat ja taitavat metallibändit tuikkasivat adrenaliinipiikin hevin uupuneeseen sydämeen kaikkialla, missä sellaista musiikkia ylipäänsä soitettiin. Suomessa homman hoiti vakuuttavimmin Stone. Keravalais-espoolaisen bändin keväällä 1988 ilmestynyt nimetön debyyttialbumi oli kansainvälistä tasoa. Kakkosalbumi No Anaesthesian ilmestyessä 1989 Stone oli käynyt Amerikassa asti, ja Suomessa se oli pienen vallankumouksen ehdoton etujoukko.

Jälkeenpäin katsoen Stone kulki urallaan musiikillisen matkan, joka oli kiihkeä, monimuotoinen ja nopeasti ohi. Se teki neljässä vuodessa neljä erilaista albumia ja satoja keikkoja. Uransa päätteeksi Stone julkaisi livealbumin, mikä olikin erittäin osuva ratkaisu koleiden työväentalojen, kuumien klubien ja hulppeiden festivaalien lavoilla soittonsa tiukaksi kirineeltä bändiltä. Free oli loistava kiteytys Stonesta ja sen edustamasta genrestä: punkin roso ja uhma kohtasivat sillä klassiseen vivahtavan virtuositeetin ja rockin rempseyden, ja moshaava yleisö daivaili lavalta.

Stone. Kitaristi Roope Latvala (vas.), rumpali Pekka Kasari, basisti-laulaja Janne Joutsenniemi ja kitaristi Markku ”Nirri” Niiranen. Stonen debyytillä ja No Anaesthesialla toista kitaraa soitti Jiri Jalkanen, Niiranen liittyi bändiin vuonna 1990.

Stone. Kitaristi Roope Latvala (vas.), rumpali Pekka Kasari, basisti-laulaja Janne Joutsenniemi ja kitaristi Markku ”Nirri” Niiranen. Stonen debyytillä ja No Anaesthesialla toista kitaraa soitti Jiri Jalkanen, Niiranen liittyi bändiin vuonna 1990.

Freellä on biisejä Stonen kaikilta albumeilta, mutta parhaiten edustettuina ovat levytysuran alku ja loppu eli railakas debyyttialbumi ja palettia laajentanut neljäs levy Emotional Playground. Vaikka No Anaesthesialta on mukana vain kaksi biisiä ja kolmoslevy Coloursilta yksi ainoa, on Free silti hyvä yhteenveto bändin urasta. Kun kuuntelee peräkkäin No Anaesthesian konstailemattoman avausraidan Sweet Dreamsin ja synkeän Coloursin kipeimmän kohdan White Wormsin, tai debyytin iskusävelmän No Commandsin ja Emotional Playgroundin psykedeelisen nimiraidan, on saanut näytteitä Stonen musikaalisuudesta ja monipuolisuudesta.

Freen äänitti ja miksasi Mikko Karmila, Stonen epävirallinen viides jäsen ja yksi maamme nimekkäimmistä studiomiehistä. Karmila oli mukana lähes kaikkien Stonen albumien teossa, vain Emotional Playground tehtiin ilman häntä. Siitä, että äänittäjä ja miksaaja tunsi bändin hyvin, oli etua livelevyn teossa. Freen soundit ovat jykevät ja selkeät, eivätkä biisien nyanssit huku keikkojen tiimellykseen. Toisin kuin monet tunnetut livelevyt, Free sisältää puhdasta livesoittoa, jota ei ole paikkailtu jälkikäteen studiossa. Siltä pohjalta on hyvä kehua, että Stone oli hurjassa vedossa vielä omissa peijaisissaankin.

Stonen jälkeen sen jäseniä ovat soittanut muun muassa Amorphiksessa, Children Of Bodomissa, Suburban Tribessä ja Corporal Punishmentissa. Myös Stone on aika ajoin aktivoitunut keikoille.

Stonen jälkeen sen jäseniä ovat soittanut muun muassa Amorphiksessa, Children Of Bodomissa, Suburban Tribessä ja Corporal Punishmentissa. Myös Stone on aika ajoin aktivoitunut keikoille.

Helsingissä ja Keravalla äänitetty Free on yksi suomalaisen rockhistorian onnistuneimpia livealbumeja. Samalla se on suomimetallin pioneeribändin uljas jäähyväislevy ja kotimaisen speed/thrash-vallankumouksen riehakas finaali. Se pieni kotimaisten metallibändien joukko, jonka ykkösnyrkiksi Stone nousi, toi suomalaiseen hevimusiikkiin kaivattua kapinaa, karuutta ja potkua. Speedin ja thrashin suosion vuodet vilahtivat ohi äkkiä kuin salamasormisen Roope Latvalan lickit, mutta niiden jälkeen suomalaisen metallin kulta-aika vasta alkoi. Stonen vaikutus siihen on mittaamaton.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Stone Facebook

Hae Free kirjastosta!

Hae Free kirjastosta!

Hae Free kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
Stonen studioalbumit
Stone (1988)
No Anaesthesia! (1989)
Colours (1990)
Emotional Playground (1991)
Livealbumi
Free (1992)
Kokoelmat
Stone Age (1998)
Stone Age 2.0 (2008).
Complete (2013). 9CD + DVD sekä 36-sivuinen kirja.

Katso DVD!
Stone: Get Stoned, Stay Stoned, 160 min. (Johanna Kustannus, Megamania, 2007)

Muista remasterit ja boksi:
Stonen livelevy Free julkaistiin vuonna 1992 (2LP ja CD). Remasteroitu editio ilmestyi yhdessä studiolevyjen uusittujen painosten kanssa 2003. Free löytyy myös Stonen boksilta Complete (9CD + DVD), jossa on mukana 36-sivuinen kirja. Free ja suurin osa Stonen studiolevyistä puuttuu Spotifysta (tilanne 6/2017). Kysy levyjä lainaan kotikirjastostasi.

Lue lisää:
Nikula, Jone: Rauta-aika – Suomimetallin historia 1988–2002, 288 sivua. (Johnny Kniga, 2002).
Väntänen, Ari: Stone, 327 sivua. (Like, 2018).

Stone: Free (1992).

Stone: Free (1992).

Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Motörhead: Clean Your Clock (UDR, 2016)

Motörhead: Clean Your Clock (2016).Tähän on tultu. Niin puistattavalta ja epätodelliselta kuin se tuntuukin, Motörheadista ja sen legendaarisesta keulahahmosta Ian Fraser ”Lemmy” Kilmisteristä pitää puhua menneessä aikamuodossa. Vaikuttaa ikävästi siltä, että mikään ei ole ikuista.

Motörhead lakkasi olemasta, kun Lemmy kuoli 28. joulukuuta 2015. Sinä päivänä rockin kalliosta lohkesi korvaamaton pala. Toisaalta mitään ei jäänyt tekemättä.

Mitä pidempään vuonna 1975 perustetun Motörheadin matka jatkui, sen olennaisemmaksi tuli ajatus jatkumosta. Basisti-laulaja Lemmy oli ratissa alusta lähtien. Kitaristi Phil Campbell soitti hänen rinnallaan yli 30 vuotta, ja rumpali Mikkey Dee oli bändissä yli kaksi vuosikymmentä.

Motörhead oli kuin mattamusta, kromattu amerikanrauta, jonka tehtävänä oli pysyä tiellä. Sen ärjähtelevän koneen piti käydä yskimättä.

Motörheadin vokalisti Lemmy (1945–2015) eli bassokitaran varressa täysillä. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Motörheadin vokalisti Lemmy (1945–2015) eli bassokitaran varressa täysillä. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Motörhead hoiti syksyn 2015 kiertueen kunnialla päätökseen, vaikka pitkään oireillut keulahahmo todennäköisesti käsittikin olevansa todella huonossa kunnossa. Keikkojen jälkeen Lemmy palasi kotiin, vietti 70-vuotisjuhliaan ja sai kuulla sairastavansa terminaalivaiheen syöpää. Jouluaattona syntynyt legenda menehtyi kotonaan kaksi päivää diagnoosin jälkeen. Hän kuoli niin kuin elikin. Löysäilemättä.

Viimeinen livelevy Clean Your Clock ei herättele myötähäpeää tai sääliä. Sen sijaan se kertoo, että Lemmy teki parhaansa loppuun asti. Maine ei kärsinyt, fanien ei tarvinnut pettyä.

Kahdella loppuunmyydyllä Münchenin-keikalla marraskuussa 2015 taltioidun Clean Your Clockin biisilista on kooste klassikoita ja yllättävämpiä valintoja. Klassikko-osastoon solahtavat Metropolis, No Class ja Stay Clean sekä albumien nimiraidat Ace of Spades, Overkill ja Bomber, jolla Clean Your Clock käynnistyy.

Vähemmän itsestään selvää materiaalia ovat Bomber-singlen (1979) b-puoli Over The Top ja Another Perfect Day -levyn Rock It, joka sai yleisöltä innostuneen vastaanoton – ”Ette te sitä silti aikoinaan ostaneet, vai ostitteko”, murjaisi Lemmy vastineeksi aplodeille ja osoitti pilkkeen vilkkuneen silmässä vielä kalkkiviivoillakin.

Tuoreinta tavaraa ovat Aftershock-albumin (2013) Lost Woman Blues, viimeiseksi jääneen Bad Magic -pitkäsoiton (2015) When the Sky Comes Looking for You ja Infernolla vuonna 2004 ilmestynyt Whorehouse Blues. Yhdeksänkymmentäluvulla julkaistuja biisejä mukana ei ole ollenkaan.

Jälkiviisauden valo laskee kuoleman surullisen varjon Orgasmatronilta (1986) poimitun Dr. Rockin päälle. Lemmy omisti sen konserttitaltiointia edeltäneellä viikolla kuolleen entisen Motörhead-rumpalin Philthy Animal Taylorin muistolle. Lemmyllä itsellään oli siinä vaiheessa elämää jäljellä viitisen viikkoa.

Mikkey Dee (s. 1963) soitti Motörheadissa rumpuja yli 20 vuoden ajan. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Mikkey Dee (s. 1963) soitti Motörheadissa rumpuja yli 20 vuoden ajan. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Philthyn poistuttua miesvahvuudesta 90-luvun taitteessa Motörhead vaihtoi bluesahtavan svengin suoraviivaisempaan rytinään. Se ei tuntunut aikoinaan fiksulta vaihtokaupalta, mutta lopunajan livellä energiataso pysyy korkeana juuri Mikkey Deen pitelemättömän paukutuksen ansiosta.

Motörheadin livealbumi ei itsessään ole mikään uutinen – bändihän ehti julkaista niitä ainakin kymmenen, ja epävirallisiakin riittää. Toisenlaisissa olosuhteissa Clean Your Clock olisi ”vain” taatun luotettava taltiointi yhtyeeltä, jolla ei ollut tapana alittaa rimaa. Ajoitus kuitenkin on tehnyt siitä Motörheadin tärkeimmän liven sitten sen ensimmäisen, vuonna 1981 ilmestyneen No Sleep ’till Hammersmith -klassikon.

Clean Your Clock on merkittävä levy, koska se on dokumentti pitkän matkan loppumetreiltä. Se on kuin maalikameran kuvaa, joka todistaa, että Lemmy ja Motörhead ylittivät viimeisen valkoisen viivan voittajina.

Lemmy Kilmister – laulu, bassokitara
Phil Campbell – kitara
Mikkey Dee – rummut

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Motörhead kotisivu ja Twitter

Levyhyllyt – Live:
Motörhead: Clean Your Clock (CD, CD + DVD, 2LP. UDR Music, 2016)
The Wörld Is Ours, Vol 2 – Anyplace Crazy As Anywhere Else (2012)
The Wörld Is Ours, Vol 1 – Everywhere Further Than Everyplace Else (2011)
Better Motörhead Than Dead (2007)
Live At Brixton Academy The Complete Concert (2003)
Everything Louder Than Everyone Else (1999)
Live At Brixton ’87 (1994)
The Birthday Party (1990)
Nö Sleep At All (1988)
No Sleep ’Til Hammersmith (1981)

Levyhyllyt – Studio:
Motörhead: Bad Magic (2015)
Aftershock (2013)
The Wörld Is Yours (2010)
Motörizer (2008)
Kiss Of Death (2006)
Inferno (2004)
Hammered (2002)
We Are Motörhead (2000)
Snake Bite Love (1998)
Overnight Sensation (1996)
Sacrifice (1995)
Bastards (1993)
March Ör Die (1992)
1916 (1991)
Rock ’N’ Roll (1987)
Orgasmatron (1986)
Another Perfect Day (1983)
Iron Fist (1982)
Ace Of Spades (1980)
Bomber (1979)
Overkill (1979)
Motörhead (1977)

Lue lisää:
McIver, Joel: Motörhead, 276 sivua. (Helsinki: Like, 2012)
McIver, Joel: Motörhead, 258 sivua. (Like, verkkokirja)
Kilmister, Lemmy & Garza, Janiss: Omaelämäkerta, 287 sivua. (Helsinki: Like, 2003, uusintapainokset 2009 ja 2016)
Wall, Mick (suom. Petri Silas): Lemmy – The Ace Of Spades, 350 sivua. (Helsinki: Johnny Kniga, 2016)

Mick Wall: Lemmy – The Definitive Biography (Orion, 2016).

Mick Wall: Lemmy – The Definitive Biography (Orion, 2016).

Katso DVD/Blu-ray:
Olliver, Greg & Orshoski, Wes: Lemmy: 49% Motherf**ker. 51% Son Of A Bitch. (2DVD, Blu-ray. eOne, 2010)

Motörhead: Clean Your Clock (2016).

Motörhead: Clean Your Clock (2016).