Hurriganes: Roadrunner – homma ja kuinka se hoidetaan

Roadrunner | Love Records 1974

Hurriganes: Roadrunner (1974).Syksyllä 1974 Hurriganes valmistautui toiseen erään voimiensa tunnossa. Edellisenä vuonna ilmestynyt debyytti Rock And Roll All Night Long oli myynyt hyvin, ja toisessa erässä bändi tähtäsi tyrmäykseen. 

Hurriganesin toinen albumi äänitettäisiin Tukholmassa Marcus Music -studiolla, jonka kuusitoistaraitatekniikka jätti suomalaiset nauhoittamot taakseen. Myös vinyylin kaiverrus hoidettaisiin Ruotsin puolella. Siten levy saataisiin soimaan kovaa, mikä oli Ganesin powerboogiessa tärkeä juttu – olihan jo Rock And Roll All Night Longin kannessa kehotettu soittamaan levyä ”pirun lujaa, pitäähän naapurinkin kuulla. Ei ne seinät siitä hajoo.”

Koska englannin kieli ei kuulunut kolmikon vahvuuksiin ja koska bändi halusi operoida kansainvälisellä tasolla, tuottajaksi valittiin englantilainen Richard Stanley, joka ennen Suomeen muuttoa oli häärinyt muun muassa Harry Nilssonin piireissä.

Rumpali-laulaja Remu Aaltonen, basisti Cisse Häkkinen ja kitaristi Albert Järvinen matkasivat Tukholmaan kiertueiden karaisemina. Roadrunnerin biisejä ei ollut sovitettu etukäteen aivan viimeistä viiltoa myöten, mutta bändi oli soittanut niitä keikoilla. Levylle oli tarjolla 50-lukulaista rock’n’rollia ja teinipoppia, 60-luvun rautalankaa ja 70-luvun bluesrockia, mutta luonteikas bändi saisi kokonaisuuden kuulostamaan yhtenäiseltä.

Studioaikaa oli vain nelisen päivää, mikä sopi tuottaja Stanleylle, jonka päämääränä oli taltioida trion live-energia. Stanley patisti bändiä panemaan raidat purkkiin mahdollisimman vähillä otoilla. Sessioissa keksittiin kokeilla rumpu- ja bassoraitojen tuplaamista, mikä toi yleissoundiin ylimääräistä jytinää.  

Roadrunnerilla on viisi coverbiisiä. Instrumentaalinen ’In The Nude’ on alun perin Joe Garlandin jazzsävelmä ’In the Mood’, mutta Hurriganesin versio liippaa läheltä The Shadowsin sähkökitaraversiota. ’I Will Stay’, tulkinta tanskalaisen The Lollipopsin ’I’ll Stay By Your Sidesta’, on harvinaisen kaunista Ganesia. Roadrunnerin päättää levyn nimikkobiisi. Se perustuu Bo Diddleyn ’Road Runneriin’ (1960), joskin Hurriganesin ’Roadrunner’ on lähempänä The Pretty Thingsin versiota (1965). Mukana on myös kipakka tulkinta Freddy Cannonin ’Tallahassee Lassiesta’ sekä Little Richardin (ja Eddie Bon) vuonna 1956 levyttämästä ’Slippin’ and Slidinista’. 

Stanley kirjoitti Roadrunnerille biisit ’The Phone Rang’ ja ’Mister X’, joista jälkimmäisen hän myös lauloi. ’I Will Stayn’ ja ’The Phone Rangin’ lauloi basisti Häkkinen, ja Aaltonen vastasi muista vokaaleista helposti imitoitavaan tyyliinsä. Koko bändin kirjoittamiksi merkittiin iskevä avausbiisi ’It Ain’t What You Do’, jonka sanoitus tosin on vähintäänkin inspiroitunut The J. Geils Bandin biisistä ’It Ain’t What You Do (It’s How You Do It!)’, ’Hey Groupie’, ’Oowee-Oohla’ sekä Hurriganesin tunnetuin biisi ’Get On’.

’Get Onin’ on kerrottu syntyneen studiossa ja päätyneen levylle ainoastaan siksi, että mukaan mahtui vielä yksi täytebiisi. Voi hyvin olla, että tämä klassikkojen klassikko todella heitettiin mukaan albumille, koska tilaa oli, mutta studiossa se ei syntynyt. Hurriganes oli esittänyt sen varhaista versiota jo kesän keikoilla. Oheisesta linkistä löytyy heinäkuun puolivälissä nauhoitettu liveversio, josta kuulee, että vaikka Remun halibatsuibbaa-esperanto ja tekstin rytmitys olivat toisenlaiset, aihio ja ideat ehdottomasti olivat jo olemassa. 

Kuten Roadrunnerillakin todetaan, itse hommaa olennaisempaa on se, miten homma hoidetaan. Hurriganes ei ollut edistyksellinen bändi, mutta sen merkitystä suomalaisen rockin myöhemmille vaiheille ei pidä vähätellä. Huippusuosittu albumi toimitti rock’n’rollin ilosanomaa kaikkialle Suomeen, mikä osaltaan muokkasi nuorisokulttuuria.

Amerikanmeininki avasi tien tietä vuosikymmenen lopun rockabilly-aallolle, ja toisaalta voimatrion primaalienergia muistutti nousevaa punksukupolvea pyhän yksinkertaisuuden voimasta ja perusasioiden toimivuudesta proge- ja hippivuosien fiilistelyn jälkeen. Roadrunner todisti myös, että suomalainenkin bändi saattoi tehdä levyn, joka kesti kansainvälistä vertailua. Roadrunner kuulosti ja näytti hyvältä, ja joulukuussa 1974 ’Get On’ voitti kansainvälisen levyraadin eli European Pop Juryn. 

Hurriganesin toinen albumi oli valtava menestys. Se oli Suomen myydyin albumi aina vuoteen 1985 saakka, jolloin ykköspaikan vei Dingon toinen albumi Kerjäläisten valtakunta. Roadrunneria on myyty vuosien mittaan yli 170 000 kappaletta. Klassikko tehnee kauppansa edelleen, sillä levy-yhtiö Johanna sekä Levykauppa Äx -kytkyistään tuttu Lipposen levy ja kasetti julkaisivat sen maaliskuun 2021 lopulla ensimmäisen kerran kuvavinyylinä. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Roadrunner
Remu Aaltonen – laulu, rummut
Albert Järvinen – kitara
Cisse Häkkinen – bassokitara, laulu ’I Will Stay’ & ’The Phone Rang’

Richard Stanley – laulu ’Mister X’
Risto Vuorimies: kansi
Äänittäjä: Leif Måses
Tuottaja: Richard Stanley

Hurriganes | Facebook-ryhmä
Remu & Hurriganes • Eilen & tänään | Facebook-ryhmä

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Hurriganesin klassikko Roadrunner kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Hurriganes | Finna.fi

1970-luku

Rock And Roll All Night Long • LP • kasetti | Love Records 1973 • CD Love Records 1990
Roadrunner • LP • kasetti | Love Records 1974 • CD Love Records 1988 & 1999 • SACD-hybridi Love Records 2007 • Kuvavinyyli Johanna/Lipposen levy ja kasetti 2021
Crazy Days • LP • kasetti | Love Records 1975 • CD Love Records 1989 & 2001
Hot Wheels • LP • kasetti | Love Records 1976 • CD Love Records 1991
Tsugu Way • LP • kasetti | Love Records 1977 • CD Love Records 1992 & 2001 • LP-uusintapainos Rolling Records 2020
Hanger • LP • kasetti | Scandia 1978 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2016
Jailbird • LP • kasetti | Scandia 1979 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2016

1980-luku

10/80 • LP • kasetti | Scandia 1980 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Fortissimo • LP • kasetti | Sonet 1981 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Rockin’ | Sonet 1982 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Seven Days, Seven Nights | Scandia 1983 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Hurrygames | Scandia 1984 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018

Livelevyt
Hurriganes | Finna.fi

Live At Metropol | Rip It Up 1988
Live In Stockholm 1977 • CD • kasetti | Fazer Records/Warner Music 1996
Live In Hamina 1973 | Love Records/Siboney 2011 • LP Love Records/Siboney 2012
Hamina And Helsinki All Night Long • 4LP • 3CD | Svart Records 2021

DVD • Blu-ray | Finna.fi

Ganes Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • DVD | FS Film 2007 & 2018
Ganes Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • Blu-ray | FS Film 2011 & 2013
Hurriganes – kuumat kundit/Hot Wheels Ohjaaja Jussi Itkonen, 74 min • DVD | Pan Vision 2006
Roadrunner 25 v. [Dokumentti Roadrunner-levystä, DVD-kopio TV-ohjelmasta] Ohjaaja Timo Suomi & toimittaja Tommi Liuhala, 30 min. | YLE TV2 1999

Boksit ja kokoelmat
Hurriganes | Finna.fi

Sixteen Golden Greats | Love Records 1977
Hurrigane By The Hurriganes | Sonet/Metronome/Discophon 1977
Jailbird & 10/80 • CD | Fazer Finnlevy 1989
Rockin’ & Seven Days, Seven Nights • CD | Fazer Finnlevy 1989
20 Golden Greats • CD | Love Records 1989
1978–1984 | Warner Music Finland 1989
Hanger & Fortissimo [Kaksi alkuperäistä] • CD | Fazer Finnlevy 1990
Rockin’ Tonight – 18 All Time Hits | Warner Music Finland 1991
The Legacy – 1973–1988 • 3CD | Warner Music Finland 1992
Get On [20 suosikkia] • CD | Fazer Records 1995
Double Trouble – The Best Of Remu & Hurriganes • 2CD | Fazer Records 1997
25 Golden Greats • CD | Siboney 1997 & 2001
Let’s Go Rocking Tonight [20 suosikkia] • CD | Warner Music Finland 2001
Muskogee [20 suosikkia] • CD | Warner Music Finland 2001
30 Golden Greats • 2CD | Love Records/Siboney 2011
Seven Days, Seven Nights & Fortissimo • 2CD Music Finland 2012
Long Play Collection • 6LP | Love Records/Universal Music 2015

Elokuvamusiikki • Soundtrack | Finna.fi

[= Eero Milonoff • Jussi Nikkilä • Olavi Uusivirta • Zarkus Poussa • Remu Aaltonen]

Ganes – Soundtrack | Sony BMG Music Entertainment Finland 2007

Levyhyllyt
Albert Järvinen | Finna.fi

Ride On • LP • kasetti | Love Records 1974 • CD Love Records 1991 & 2007 • LP Svart Records 2017
Braindamage – Or Still Alive • LP • kasetti • CD | Amulet 1988 • Remasteroitu CD Warner Music Finland 2004 • LP WEA 2011
Mirror Tower • LP • kasetti • CD | Amulet 1991
Aspects Of Albert Järvinen • 3CD | Polarvox 1995
Patchy Moss – 30 Big Ones • 2CD | Love Records/Siboney 2000
Let It Roll – Rocks And Rarities | EMI Finland 2004

Levyhyllyt
Cisse Häkkinen | Finna.fi

Teendreams | Love Records 1976
Summer Party | Scandia 1979 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
I Love You Anyway | Scandia 1985 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Summer Party & I Love You Anyway [2 alkuperäistä] • 2LP • CD | Finnlevy/Safir 1991 • CD WEA 2008

Levyhyllyt
Remu | Finna.fi

1970-luku

No Panic | Scandia 1978 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

1980-luku

Sound Of Hurrigane | Sonet 1981 • Remasteroitu CD Warner Music Finland  2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Zin-Khan | Sonet 1981 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Message For You • LP • kasetti | Rip It Up 1983 • CD Fazer Records 1998
Vilkuilevat silmät • 12″ EP | Rip It Up/Finnlevy 1085
Live At Café Metropol | Rip It Up 1985

1990-luku

[Remu Aaltonen • Patti Patoila • Måns Groundstroem • Tatu Mannberg • Samuli Laiho • Jukka Orma • Jim Pembroke]

In The Spirit Of Hurriganes • CD • kasetti | Fazer Records 1995 • LP Lipposen levy ja kasetti 2021

Taikakivi • CD | Rip It Up 1999

2000–2009 | 2010-luku

Sticks And Stones • CD | WolfGang Records 2004
Live! Juice Remu Dave • 2CD | Motley 2008
Andalusian muistelot • CD | AXR Music 2013

Levyhyllyt
Remu And His Allstars | Finna.fi

[= Remu Aaltonen • Riku Mattila • Mitja Tuurala • Jallu Sundell • Seppo Kantonen]

Viittä vaille kaks • LP • kasetti | Rip It Up/Finnlevy 1987 • CD Rip It Up/Finnlevy 1988
Collection • 2LP • kasetti • CD | Safir/Fazer Finnlevy 1990
Live At Tullikamari • 2LP • CD | Rip It Up/Lasso Entertainment 2018

Levyhyllyt
Remu & Hurriganes | Finna.fi

30th Anniversary | Rip It Up/Warner Music Finland 2001
Double Trouble – The Best Of Remu & Hurriganes • 2CD | Fazer Records 1997
Last Call – Live In Helsinki • 2LP • CD+DVD • kasetti | Rip It Up/Lasso Entertainment 2019

Tribuuttilevyt | Finna.fi

Let’s Go Rockin’ Tonight – A Tribute To Remu & Hurriganes Flashbacksliders | Amulet/Polarvox 1990
Get On! – Estonian Tribute To Hurriganes | Estonian Outlaw Music 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Hurriganesista | Finna.fi

Hurriganes Honey Aaltonen & Vesa Kontiainen & Kjell Starck, 350 sivua | Johnny Kniga 2002 • Loisto 2007 • Johnny Kniga 2010
Hurriganes – Albumit 1973–1988 Vesa Kontiainen, 559 sivua | Bazar 2020
Ganes – valokuvia Hurriganesista Ben Kaila & Henrik Schütt & Risto Vuorimies & Harri Haanpää | Johnny Kniga 2006
Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa – kuinka rock valtasi suomettuneen Suomen Petri Laukka, 255 sivua | Into 2014
Kekkoslovakian kuninkaat – Hurriganes 1970-luvun suomalaisen kulttuurin tuotteena, tekijänä ja nostalgiana Petri Laukka, 230 sivua | Lapin yliopistokustannus 2013

Lue lisää Albert Järvisestä | Finna.fi

Albert Järvinen John Fagerholm & Jaakko Riihimaa, sivua | Johnny Kniga 2011

Lue lisää Cisse Häkkisestä | Finna.fi

Cisse – pieni kunnianosoitus Atik Ismail, 136 sivua | Lamplite 2008

Lue lisää Henry ”Remu” Aaltosesta | Finna.fi

Remu Remu Aaltonen & Markku Salo, 260 sivua | Johnny Kniga 2017
Seitsemän ilon kyyneleet Remu Aaltonen & Nina Honkanen & valokuvat Henrik Schütt, 206 sivua | Otava 1997
Poika varjoiselta kujalta Remu Aaltonen & Markku Salo & Peter von Bagh & Harri Saksala & Ben Kaila, 226 sivua | Love Kirjat 1984
Poika varjoiselta kujalta Remu Aaltonen & Markku Salo & Peter von Bagh & Harri Saksala, 251 sivua | WSOY 2007

Lue lisää Ile Kalliosta | Finna.fi

Ile Kallio Ile Kallio & Santtu Luoto, 214 sivua | Minerva 2012

Lue lisää suomalaisesta populaarimusiikista | Finna.fi

Suomen musiikin historia – Populaarimusiikki Liisa Aroheimo-Marvia & Pekka Jalkanen & Vesa Kurkela, 716 sivua | Otava 2003

Hurriganes: Roadrunner (1974).
Hurriganes: Roadrunner (1974).

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin

Keltaisen talon ullakko | Ainoa Productions 2018

Keltaiset talot taitavat olla luovia paikkoja. J. Karjalainen työskentelee tunnetusti sellaisessa (hänellä on Keltaisessa talossa -niminen levykin), ja Laurinmäessä on Keltainen talo -niminen kulttuurikahvila. Aija Puurtinen puolestaan antoi tällä tekstille aiheen julkaisemalla albumin, jonka nimi oli Keltaisen talon ullakko.

Aija Puurtinen. Kuva: Veikko Kähkönen.

Jalavei-yhtyeen kanssa tehty Keltaisen talon ullakko on Puurtisen viides sooloalbumi. Elokuussa 2019 kuusikymppisiään juhlistanut muusikko tunnetaan rock- ja bluesklubeilla parhaiten Honey B. & The T-Bonesin sheikkaavana basisti-laulajana, mutta on hän tehnyt paljon muutakin. Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussa Puurtisen kerrotaan olevan myös säveltäjä, musiikin tohtori sekä Sibelius-akatemian pop-jazz-laulun lehtori ja musiikkikasvatuksen ainejohtaja.

Aija Puurtinen siis operoi musiikin kentällä hyvin kokonaisvaltaisesti, mutta Keltaisen talon ullakossa on kyse muustakin kuin hänestä. Se on myös Jukka Alihangan postuumisti julkaistu levy. Työuransa lääkärinä tehnyt Alihanka tunnettiin musiikkipiireissä säveltäjänä ja sanoittajana, joka teki kappaleita eri artisteille sekä elokuviin ja näytelmiin. Vuonna 1987 Susi-Artturi-nimellä tehty nimetön albumi oli Alihangan ainoa oma levy uralla, jolla hän kirjoitti kaikkiaan yli kaksituhatta sanoitusta. Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan on Tuula Amberlan hitti Lulu.

Puurtisen levyn nimi tulee siitä, että Alihankakin työskenteli keltaisessa talossa. Siellä muuten tehtiin musiikkia myös laulajatar Sira Moksin albumille Keltaisen talon lauluja, joka ilmestyi vuonna 2013 vähän ennen kuin Alihanka menehtyi pitkälliseen sairauteen.

Viisi vuotta Jukka Alihangan kuoleman jälkeen julkaistu Keltaisen talon ullakko on sävelletty hänen jäämistöstään löytyneisiin sanoituksiin. Sävellykset ovat Puurtisen ja Jalavei-kokoonpanon käsialaa. Sanoittamiseen ovat osallistuneet myös Love Recordsin yhtenä perustajana tunnettu Atte Blom sekä vapaa kirjoittaja Anu Haapa, jonka tuotantoon kuuluu laululyriikan lisäksi journalistisia tekstejä ja runoutta.

Keltaisen talon ullakon koossa pitävä elementti ja punainen lanka on nimenomaan lyriikka. Sen kappaleet kuulostavat sanoituksiin rakennetuilta, mutta onneksi enimmäkseen hyvässä. Usein tämä metodi tuottaa paasaavia ja kankeita lauluja, mutta Keltaisen talon ullakolla soi notkea musiikki. Siihen on osansa Jalavein paljon ilmaa sisältävällä bändisoitolla sekä sillä, että Puurtinen laulaa hyvin ilmaisuvoimaisesti (mikä ei tässä tarkoita teatraalisuutta vaan sitä, että hänen äänensä pystyy välittämään kaikenlaisia, myös hyvin pieniä tunteita).

Keltaisen talon ullakko on vaihteleva kokonaisuus. ’Viiden metrin päähän’ on raakaa siekkarirockia, ’Banjo’ kuin Catskills-vuorilta tuotua kamaa, ’Kaksi kuumaa tulitikkua’ kuusikymmenlukulainen balladi… Pysäyttävin teksti on ’Väinössä’, ja loppujen lopuksi levyä tuleekin helposti kuunnelleeksi kuin sanoittajamestarille omistettua tribuuttilevyä. Musiikki jää ikään kuin kehykseksi lyriikalle. Keltaisen talon ullakko on viimeinen silmäys siihen, miten Jukka Alihanka maailman näki.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Aija Puurtinen & Brooklynin satu | Facebook

Honey B. & T-Bones | kotisivu
Honey B. & T-Bones | Facebook
Honey B. & T-Bones | Twitter

Honey B. Family | Facebook

Aija Puurtinen & Jalavei | Finna.fi

Keltaisen talon ullakko | Ainoa Productions 2018

Aija Puurtinen & Brooklynin satu | Finna.fi

Lännen maata • LP & CD | Turenki Records 2019

Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars | Finna.fi

Brooklynin satu | CD Turenki Records 2015

Aija B Puurtinen | Finna.fi

Untuvaa ja lasimurskaa | CD Amigo 1995
Sähköinen silmä | CD Spin-Farm/Ranka Recordings 1997
Redlight | CD Rajarecs 2010

Honey B. Family | Finna.fi

Honey B. Family Sings & Plays | LP+CD Blue North Records 2017

Honey B. & T-Bones | Finna.fi

1980-luku

Anytime | LP • Parlophone 1985
Help Me | LP • Parlophone 1986
Queen Bee Against Dr. Oddball | LP & kasetti • Parlophone 1987
Ninety-Nine | LP & CD • Amulet/Polarvox 1988

1990-luku

On The Loose | LP & CD • Sundance 1990
Shake Your Shimmy | CD • Sundance 1992
Supernatural | CD • Bluelight Records 1995
Psychophysical | CD • Wunderbar Records 1998

2000–2009

Now & ∞ [Now & Eternity]  HBTB | CD • Raja Records 2000
Terrifying Stories From T-Bone Town | CD • Bluelight Records 2005
Rockender Tornado aus Finnland | CD • Bluelight Records 2007
Alien Blues | CD • Sound Of Finland 2009

2010-luku

Walking Witness | CD • Sound Of Finland 2011
Alive In Helsinki | 2LP & CD • Sound Of Finland 2012
Time Was | LP & CD • Tuohi Records 2016

J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Honey Beestä | Finna.fi

Go-Go Shoes – Honey B. & T-Bonesin tarina 1982–2002  Esa Kuloniemi | Like 2002

Lue lisää suomirockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Aija Puurtinen vieraili vuonna 2019 videosarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Kirjastokaistan tuotanto on kuvattu Helsingin Töölön kirjastossa.

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko (2018).

Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa

Time Won’t Wait | Dig It 1983

Kun se pommi jäi suutariksi, Kojon oli kovin vaikeaa jatkaa mihinkään suuntaan – mutta hän jatkoi. Laulaja puri hammasta ja lähti Lontooseen tekemään englanninkielistä albumia.

Mainittu pommi oli Juice Leskisen sanoittama ja Jim Pembroken säveltämä pasifistinen rockbiisi nimeltä ’Nuku pommiin’, joka sai vuoden 1982 euroviisuissa nolla pistettä. Kojo lauloi kilpailussa juuri niin kuin pitikin, mutta Suomen kansa valitsi hänet silti kollektiivisen viisutappionsa syntipukiksi. 

Kojo jäi ikävään rakoon. Yhtäällä oli suuri yleisö, joka hoivasi kehnoa kansallista itsetuntoaan torumalla maan maineen muka lokaan vetänyttä rääkyjää. Toisaalla kirkasotsaiset rockpiirit nyrpistelivät soulrokkarille, joka oli myynyt itsensä osallistumalla korniin laulukilpailuun. Yhtä hurja tunnemyrsky on pyyhkinyt viisusuomalaisia vain silloin, kun maskeissaan muriseva Lordi oli valittu Suomen edustajaksi eikä sen vielä arvattu voittavan.

Ennen Euroviisuja kotimaista rockia tuntevat olivat tehneet Kojolle kunniaa. Timo Kojo (s. 1953) oli säestänyt Rauli Badding Somerjokea jo vuonna 1974, tehnyt duokeikkaa Dave Lindholmin kanssa, vieraillut Albert Järvisen singlellä ja laulanut bändissä Madame George, jolle oli langennut edelläkävijän epäkiitollinen osa soul- ja funkrockin tuomisessa Suomeen. 

Madame Georgen afroamerikkalaiset vaikutteet kuuluivat myös Kojon soolouralla, jonka hän käynnisti 1970-luvun lopulla. Albumit So Mean (1979) ja Lucky Street (1980) saivat kriitikot kirjoittamaan kansainvälisen tason soulrockista. Kumpikin levy nousi listalla korkealle ja myi kultaa, mikä todisti, että Suomessa kuunneltiin noihin aikoihin muutakin kuin rockabillyä, punkkia ja pateettisia iskelmiä. 

Vuoden 1981 vähemmän funkyksi ja enemmän ajanmukaiseksi sovitettu Go All The Way oli yllättäen ollut notkahdus Kojon suosiossa, ja hän oli alkanut pohtia, kannattaisiko Suomen pienillä musiikkimarkkinoilla kokeilla laulaa myös suomeksi niin kuin toinen kova rockvokalisti Kirka oli hyvällä menestyksellä tehnyt. Niin Kojo tuli kolaroineeksi uransa lommoille Euroviisuissa. Huono menestys ei oikeasti ollut hänen syytään sen enempää kuin kenenkään muunkaan, mutta se ei kiinnostanut ketään. Tarvittiin syyllinen.

Kuin osoittaakseen olevansa muutakin kuin ivattu ”Nolla-Kojo” laulaja palasi tappionsa maille Englantiin levyttämään uuden albumin. Time Won’t Waitin tuotti Madame Georgessa ja Jukka Tolonen Bandissa rumpuja soittanut amerikkalainen Billy Carson. Hän oli myös tehnyt tai ollut mukana tekemässä noin puolta levyn biiseistä. Yhtä suuri osuus oli Jim Pembrokella. Krediittejä saivat myös paikan päältä rekrytoidut kitaristi Gus Isadore ja basisti Paul Williams

Kojolle jäi tulkitsijan rooli. Jos ’Nuku pommiin’ -katastrofille naureskelleet olisivat malttaneet kuunnella Time Won’t Waitin tai minkä tahansa Kojon englanninkielisistä levytyksistä, he olisivat huomanneet hörötelleensä kansainvälisen tason vokalistille. Time Won’t Waitilla Kojo palasi kahden ensimmäisen soololevynsä tunnelmiin, mutta monipuolisemmin. Vaikka kyseessä ei ehkä ollut So Meanin kaltainen klassikko, englannissa tehtiin tasokasta jälkeä. Bändi soittaa svengaten ja napakasti, ja David Baptisten, Nat Augustinin, Colin Granhamin ja Raoul D’Oliveran torvisektio esiintyy edukseen. 

Keväällä 1983 ilmestyneen Time Won’t Waitin tekee uraauurtavaksi levyksi ’Whatugonnado?’. Tuo Billy Carsonin kirjoittama biisi on ensimmäinen suomalainen raplevytys. (Se kunnia annetaan yleensä General Njassan samana vuonna julkaistulle ’I’m Young, Beautiful And Naturalille’, mutta sehän ei ole raplevytys, vaikka hip-hop-kulttuurista ammentaakin.) Väkevästi Sugarhill Gang -vaikutteinen ’Whatugonnado?’ oli luonnollinen askel funkista inspiroituneelle Kojolle. Suomalaisen rapin alkusanat lausuttiin siis Lontoossa Kojon ja Carsonin suulla vuonna 1983, mutta harva ymmärsi kuunnella.

Time Won’t Wait ei vienyt Kojoa takaisin suuren sukseen vuosiin. Hädin tuskin Suomen albumilistan kolmenkymmenen kärjessä piipahtaneen julkaisun jälkeen Kojo vaihtoi esityskielensä suomeksi, mutta siitäkään ei ollut ihmeemmin etua hänen uralleen. On sääli, ettei suomalaisella musiikkibisneksellä ollut osaamista eikä resursseja auttaa Kojoa laulamaan siellä, mistä hänen rakkaimmat vaikutteensa tulivat. Se olisi saattanut olla jäiden kauppaamista inuiiteille tai sitten jotakin paljon hienompaa.

Kojon vaiheista voi lukea lisää myöhemmin tänä vuonna ilmestyvästä elämäkerrasta Tasasta ku Sveitsissä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hae Kojon klassikko Time Won’t Wait kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Madame George | Finna.fi

What’s Happening?!! • LP • kasetti | Love Records 1977 • CD-julkaisu Love Records/Siboney 1999

Levyhyllyt
Kojo | Finna.fi

1970-luku

So Mean • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1979 • CD-julkaisu Warner Music Finland 2002

1980-luku

Lucky Street • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1980
Go All The Way • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1981
Hitparade • LP Philips/Oy | Finnlevy Ab 1982
Time Won’t Wait • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1983
Bee tai Pop Kojo & Jim Pembroke • LP • kasetti | Finnlevy 1985
Rommia sateessa • LP • kasetti | Finnlevy 1986

1990-luku

Pyöri maa pyöri kuu • LP • CD | Fazer Finnlevy 1990
Kojo And The Great Boogie Band • LP • CD | KGBB 1993
Suloinen Maria • CD | Kojo/St. D.M. 1997

2000–2009

Lentävä pyörätuoli • CD | Timo Kojo & Juha Salo 2002

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Kojosta | Finna.fi

Kojo – Tasasta ku Sveitsissä Petteri Ahomaa & Kojo, 250 sivua | Docendo 2019

Petteri Ahomaan teos Kojo – Tasasta ku Sveitsissä (Docendo 2019).
Petteri Ahomaan teos Kojo – Tasasta ku Sveitsissä (Docendo 2019).

Lue lisää Euroviisuista | Finna.fi

Finland 12 points – Suomen Euroviisut Asko Murtomäki, 255 sivua | Teos 2007

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Love Records 1966–1979 – Tarina, taiteilijat, tuotanto Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 & 2014

Kojo: Time Won't Wait (1983).
Kojo: Time Won’t Wait (1983).


Unisono Quartet & Taivaantemppeli – Jazzlastuja Liisankadulta 1973

Unisono Quartet & Taivaantemppeli 1973 – Jazz Liisa 01/02 | Svart Records/Yle 2016

Turkulainen Svart Records on käynnistänyt äänitejulkaisuhankkeen, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa. Kysymys on musiikista, jonka olemassaolosta varsin harva on ollut tietoinen. Yleisradion Liisankadun studiosta vuosina 1972–1977 lähetetyt konsertit taltioivat merkittävän jakson suomalaisen jazzin ja progressiivisen rockin historiaa, vaikka asiaa ei aikanaan välttämättä sellaisena ymmärretty ja koettu. Näissä konserteissa esiintyivät aikakauden keskeiset muusikot ja toisaalta talteen saatiin esityksiä kokoonpanoilta, jotka eivät koskaan julkaisseet virallisia levytyksiä.

Levyjen saatetekstitkään eivät paljasta, kuka nämä suorien radiokonserttien äänitykset ”löysi” kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta kunnia alkuperäisestä ideasta kuuluu muusikko ja toimittaja Erkki Lehtolalle ja toimittajille Matti Konttinen, Matti Poijärvi ja Jaakko Tahkolahti, joiden isännöimänä 34 sessiota järjestettiin ja lähetettiin. Vuodesta 1974 tuottajana toimi Jake Nyman. Muutama alkuperäisistä nauhoista on tuhoutunut, kun niitä oli käytetty ”säästösyistä” muihin tarkoituksiin, mutta nyt useimmat konsertit on mahdollista kuunnella uudelleen 2010-luvun ihmisen aistien kautta ja moderneina tallenteina.

Levyjen liitetekstit ovat kaikki englanninkielisiä, joten markkinoita uskotaan löytyvän Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Haluan uskoa siihen myös itse, niin kovatasoista tarjontaa levyillä on. Taustatekstit ovat Juha Henrikssonin (jazz) ja Arttu Seppäsen (proge) käsialaa. Tekstit ovat asiantuntevia ja niihin on saatu hienosti mukaan muusikoiden omia muisteluksia ja tuoreita kommentteja. Niitä on niin kiinnostavaa lukea, että kerrankin olen selvästi pettynyt siihen, ettei tekstiä ole enemmän. Tuottaja Juha Nikulainen on pitänyt lankoja kokeneissa käsissään. Kaikesta huomaa, ettei asialla olla ensimmäistä kertaa. Pauli Saastamoinen on masteroinut nauhat Finnvoxin studiossa 2015 ja jälki on hienoa, neljä vuosikymmentä kuuluu lopputuloksesta pelkästään myönteisessä mielessä.

* * *

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa varsinaisia ”levyarvosteluja”, jollaiset jätän itseäni paremmille asiantuntijoille. Haluan kuitenkin kertoa joistakin ajatuksista, joita näiden konserttien kuunteleminen noin neljä vuosikymmentä myöhemmin herättää. Olin tuolloin itse nuori aikuinen ja aktiivinen progen kuuntelija, vaikka nämä konsertit menivät kyllä aikoinaan täysin ohi korvien. Kuuntelukokemus on siksi sekä nostalginen että ajankohtainen.

1970-luvun alussa Love Records oli jo kovassa vauhdissa ja sen julkaisuohjelmaan mahtuivat ideologisesti sekä jazz että proge yhtä hyvin. Tasavallan Presidentti ja Wigwam olivat taloudellisestikin hyvin menestyneitä Loven levyttäjiä, samoin Jukka Tolonen. Sen sijaan jazz-albumien julkaiseminen oli suhteellisen verkkaista myös Lovella, vaikka taustalla häärineet Christian Schwindt ja Henrik Otto Donner epäilemättä niitäkin halusivat julkaista.

Ensimmäiset kotimaisen jazzin levytykset ilmestyivät vasta 1974 (Juhani Aaltosen Etiquette) ja 1975 (Olli Ahvenlahden Bandstand). Jatkossakin julkaisutahti oli melko harvaa, enkä ainakaan minä tiedä, oliko syynä pelkästään arveltu vähäinen myynti. Esimerkiksi Make Lievonen pääsi tekemään ja julkaisemaan oman albumin vasta vuonna 1977 (Make Lievonen), vaikka Taivaantemppelin esitysten (kaikki Lievosen sävellyksiä ja erittäin hienoja jokainen) perusteella sille olisi voinut veikata kysyntää jo paljon aikaisemmin.

Unisono Quartet & Taivaantemppeli – Jazzlastuja Liisankadulta 1973.

Unisono Quartet – Live In Studio 1973

Levysarjan aloittava Unisono Quartet esiintyi Liisankadulla 26.9.1973. Vaikka kokoonpanossa on kolme samaa muusikkoa kuin vuonna 1975 julkaistulla albumilla Unisono, musiikki kuulostaa aluksi vähemmän omaperäiseltä, Paroni Paakkunaisen sopraano epävireiseltä ja Olli Ahvenlahden sävelsuoni löysemmin sykkivältä.

Vähän tylsän aloituksen (Long Tandem) jälkeen taso kuitenkin nousee ja pelkästään omaa musiikkiaan esittävä kokoonpano alkaa lunastaa julkaistun albumin synnyttämiä odotuksia ja kuullaan jopa Reiska Laineen rumpusoolo (Paakkunaisen sävellyksessä Totuuden aarreaitta). Setin viimeisenä kuultava Make Lievosen sävellys Incarnation on vahva kokonaisuus ja johdattelee kuin itsestään sarjan kakkoskonserttiin.

Paroni Paakkunainen – sopraano-, altto- ja baritonisaksofoni, huilu
Olli Ahvenlahti – piano, Fender Rhodes sähköpiano
Make Lievonen – bassokitara
Reino ”Reiska” Laine – rummut
Tuottaja: Yle
Juontaja: Matti Poijärvi

Taivaantemppeli – Live In Studio 1973

Lievosen johtama Taivaantemppeli on niitä kokoonpanoja, jotka eivät koskaan levyttäneet mitään virallisesti, joten 21.1.1973 taltioitu konserttiesiintyminen on sitäkin arvokkaampi. Osa Liisankadulla soittaneista muusikoista oli kokeneita, tunnettuja ja arvostettuja ammattilaisia. Eivät kuitenkaan kaikki, ja tämä tekee näistä kuuntelukokemuksista erityisen kiinnostavia. Esimerkiksi Pekka Rechardt liittyi vasta seuraavana vuonna Wigwamin riveihin ja tuli sitä kautta tutuksi laajemmalle yleisölle. Soitto kuitenkin on jo kypsää tavaraa ja voi arvata, että se kelpasi työnäytteenä myös Wigwamin kitaristinpaikkaa täytettäessä.

Toinen huonommin tunnettu nimi on huilisti Matti Jakola, joka on yhtyeen ainoa puhallinsoittaja. Ahvenlahti on mukana nytkin ja vahvaa lyömäsoitinosastoa edustavat Upi Sorvali ja Tapani ”Nappi” Ikonen. Setin kaksi ensimmäistä jaksoa antavat lähinnä kaikille mahdollisuuden näyttää soittajankykynsä, mutta setin päättävä Lisa on sävellyksenäkin vaikuttava saavutus, ehkä jopa lähempänä mietiskelevää progea kuin fuusiojazzia.

Matti Jakola – huilu
Olli Ahvenlahti – piano, Fender Rhodes sähköpiano
Pekka Rechardt – sähköpiano
Make Lievonen – bassokitara
Upi Sorvali – rummut
Tapani ”Nappi” Ikonen – kongat, lyömäsoittimet
Tuottaja: Yle
Juontaja: Matti Poijärvi

Heikki Poroila

Svart Records | kotisivu
Svart Records | Facebook
Svart Records | Instagram
Svart Records | Twitter

LP & CD

Unisono Quartet 1973 ja Taivaantemppeli 1973 julkaistiin LP-levyinä keväällä 2016, samaan aikaan kuuden muun livetaltioinnin kanssa. Rajoitetuissa värivinyylipainoksissa on liitteenä isokokoinen juliste. Edellä mainitut Jazz Liisan osat 01/02 julkaistiin myös CD-levynä Unisono Quartet/Taivaantemppeli 1973.

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Eri esittäjiä

Erilaisten kirjalähteiden lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä suomalaisen jazzin ja progen bokseja ja erilaisia kokoelmalevyjä. Niitä on linkitetty alle. Useimmat kokoelmista sisältävät hyvin toimitettua musiikkihistoriaa.

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Parhaita Ottoja  Henrik Otto Donner • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975  Matti Laipio • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998

Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 ja KOM Quartet 1975: Jazzlastuja Liisankadulta – Jazz Liisa 03/04
Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 01/02
Wigwam & Taivaanvuohi 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 03/04

Lue lisää | Finna.fi

Heikki Poroila kirjoittaa Svartin ja Ylen julkaisuista pidemmin blogissa Musiikki kuuluu kaikille, artikkelissa Lastuja Liisankadulta – Svartin kulttuuriteko Heikki Poroilan kokemana.

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014
Wigwam  Mikko Meriläinen, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018

Tuomas Pelttari, toim.

Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Hard N’ Horny | Love Records 1969

Wigwam: Hard N' Horny (1969).Suomalais-brittiläinen rockyhtye Wigwam oli omanlaisensa superkokoonpano perustamisestaan lähtien. Bändi teki useita albumiklassikoita, ja pääsi 70-luvun puolivälin aikaan lähelle kansainvälistä läpimurtoa. Wigwamin jäsenten juuret olivat osin yhteneväiset jo aiemmin. 1967–1968 laulaja Jim Pembroke ja rumpali Ronnie Österberg soittivat yhdessä kulttisuosiota nauttineessa yhtyeessä Blues Section. Österberg (1948–1980) ja Pembroke tekivät Love Recordsille pari soolosingleäkin, ”taustabändinä” Blues Section.

Wigwam vuonna 1969. Ronnie Österberg (vas.), Mats Huldén, Vladimir 'Nikke' Nikamo, Jukka Gustavson ja Jim Pembroke. Kuva: Mårten Huldén.

Wigwam vuonna 1969. Ronnie Österberg (vas.), Mats Huldén, Vladimir ’Nikke’ Nikamo, Jukka Gustavson ja Jim Pembroke. Kuva: Mårten Huldén.

Wigwamin ensimmäisessä kokoonpanossa olivat Österbergin ja Pembroken lisäksi basisti Mats Huldén ja kitaristi Nikke Nikamo. Wigwam täydentyi kun urkuri Jukka Gustavson liittyi bändiin ensisinglen Must Be The Devil//Greasy Kids Stuff jälkeen. Nikamo ja Gustavson olivat soittaneet aiemmin yhtyeessä The Roosters. Blues Sectionin jäljiltä nousi Wigwamin lisäksi suosioon myös progesuuruus Tasavallan Presidentti, jossa vaikutti kitaristi Jukka Tolonen. Suomalainen Love Records julkaisi molempia bändejä. Wigwamin debyyttialbumi Hard N’ Horny tuli ulos joulukuussa 1969, nousussa olevan yhtiön yhdeksäntenä LP-julkaisuna.

Suoranaisen progeilun sijaan Hard N’ Horny tuntuu – paria poikkeusta lukuunottamatta – svengaavalta popjazzilta, jossa on mukana helposti lähestyttävää lauluntekijäperinnettä. Wigwamin vaikuttimista The Band, The Beatles ja Steve Winwood tuntuvat läpi ilmaisun. Kunnianhimoinen levy palkitsee yhä, vaikka onkin lievästi raakilemainen. Säveltäjät Gustavson (s. 1951) ja Pembroke (s. 1946) halusivat totisesti näyttää mihin kyvyt riittävät. Toinen sai debyytin A-puolen, toinen B-puolen. Kun Gustavson maalaili sfääreissä, Pembroke pyrki tiiviiseen ilmaisuun.

Love Recordsin rahapulan vuoksi levyn kansitaidetta piirrettiin bändin kesken. Punavalkoinen kansikuva tehtiin vasta Hard N’ Hornyn toiseen painokseen.

Hard N' Hornyn ensimmäiset kansikuvat olivat yhtyeen jäsenten piirtämiä. Svart Records mallinsi eri kuvituksia albumin vinyyliuusintajulkaisuun vuonna 2015.

Hard N’ Hornyn ensimmäiset kansikuvat olivat yhtyeen jäsenten piirtämiä. Svart Records mallinsi eri kuvituksia albumin vinyyliuusintajulkaisuun vuonna 2015.

Gustavsonin polveilevat sävellykset täyttävät introa lukuunottamatta albumin A-puolen. Vajaan kymmenen sekunnin aloitusraita 633 Jesu Fåglar on Mats Huldénin teos, jota ei tilanpuutteen vuoksi koskaan julkaistu ruotsinkielisine teksteineen kokonaisena. Love Recordsin ja tuottaja Otto Donnerin viehtymys jazziin saattaa heijastua jamimaisessa irrottelussa Pidän sinusta.

Neron muistolle, hyvää yötä koettelee suomalaisen rockmusiikin rajoja intensiivisyydellään. Marjoriitta ja Jukka Gustavsonin dialogi on suomalaista rockhistoriaa:

– Miksi ei-sanan voi niin helposti unohtaa?
Onko sellaisia persoonallisuuksia, joiden tuntomerkit voidaan luetella;
Jokainen ihminen on persoonallisuus.
Hyvä että tiedämme: Ei!

Albumin jälkipuoliskolla kuullaan Pembroken säveltämä ja sanoittama Henryn seikkailu. Tarinamainen kerronta istuu laulajan ääneen ja tyyliin, kiireettömyys tukee vokalistin brittiläistä karismaa. Raidoista ei ehkä nouse välittömiä klassikoita, mutta levypuoliskon pituinen mitta on laulaja-lauluntekijä Pembroken hallussa hienosti. Yhdeksästä osasta yhteennivottu kokonaisuus toimii.

Wigwamin ura jatkui uudistuneella kokoonpanolla kun Huldén ja Nikamo siirtyivät sivuun. Toisella albumilla Tombstone Valentine (1970) oli mukana basistilegenda Pekka Pohjola.

* * *

Hard N’ Horny julkaistiin alun perin LP-levynä vuonna 1969. Ensipainokset ovat keräilyharvinaisuuksia, mutta Svart Recordsin vinyyliuusintajulkaisu vuodelta 2015 on oivallinen valinta. Uusi LP-painos sisältää mallinnoksen alkuperäisestä tekstiliitteestä. Lisäksi mukana on Jukka Gustavsonin kerrontaa Wigwamista debyyttilevyn aikaan. Sinkkujen ystäville toimitus suosittelee alkuvuodesta 2018 julkaistua Wigujen seiskaboksia Complete Love Records Singles 1969–1975.

Hard N’ Hornysta on erilaisia CD-painoksia: ensimmäisellä on mukana Wigwamin toinen albumi Tombstone Valentine, 2003 ilmestyneellä remasterilla lisäraitana on sinkkubiisi Luulosairas. Myöhempi CD-painos sisältää myös laulujen sanoitukset. 2018 on luvassa uusi Svart Recordsin julkaisema 2CD-remaster, Wigwamin 50-vuotisen rockhistorian kunniaksi. Kysy Wigwam-levyjä kirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Wigwam | Nuclear Netclub

Hard N’ Horny
Jukka Gustavson – laulu, urut, piano
Mats Huldén – bassokitara
Ronnie Österberg – rummut
Nikke Nikamo – kitara
Jim Pembroke – laulu, piano
Tuottaja: Otto Donner

Varaa Hard N' Horny kirjastosta.

Varaa Wigwamin varhainen klassikko Hard N’ Horny kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Wigwam | Finna.fi

1960-luku

Hard N’ Horny | Love Records 1969 • Svart Records 2015 & 2019, debyyttialbumin kaunis LP-uusintapainos, jonka tekstiliite sisältää Jukka Gustavsonin haastattelun, toim. Aku-Tuomas Mattila.

1970-luku

Tombstone Valentine | Love Records 1970
Fairyport | Love Records 1971
Being | Love Records 1974
Nuclear Nightclub | Love Records 1975
Lucky Golden Stripes And Starpose | Love Records 1976
Dark Album | Love Records 1977

1990-luku

Light Ages | Polarvox 1993

2000–2009

Titans Wheel | EMI 2002
Some Several Moons | Wolfgang Records 2005

Livelevyt ja kokoelmat
Wigwam | Finna.fi

Live Music From The Twilight Zone | Love Records 1975
Wigwam Plays Wigwam – Live • 2CD | EMI 2002
Fresh Garbage – Rarities 1969–1977 • 2CD | Siboney 2000. Kokoelmalevyn 20-sivuisen liitevihkon Wigwam-essee on olennaista luettavaa. Mikko Meriläinen ja Suonna Kononen kirjoittavat bändin vaiheista eloisasti.
Pop Liisa 3 – Wigwam 1973 | Svart Records 2016
Complete Love Records Singles 1969–1975 • 6 x 7″-singleä + 40-sivuinen tekstiliite | Svart Records 2018

Jim Pembroke | Finna.fi

1970-luku

Wicked Ivory  Hot Thumbs O’Riley | Love Records 1972 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Pigworm | Love Records 1974 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Corporal Cauliflowers Mental Function | Love Records 1977 • LP-uusintapainos Svart Records 2018

1980-luku

Party Upstairs | Johanna 1981
Bee tai pop  Kojo & Jim Pembroke | Kräk! 1985

2010-luku

If The Rain Comes | TUM Records 2014

Kokoelmia ja bokseja
Eri esittäjiä | Finna.fi

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Parhaita Ottoja  Henrik Otto Donner • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975  Matti Laipio • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998

Love Records – Kaikki singlet | Finna.fi

Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Pekka Pohjola: Pewit – massiivisen suuri seikkailu
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Wigwam & Taivaanvuohi: Pop Liisa 3 – Poplastuja Liisankadulta

Lue lisää Wigwamista | Finna.fi

Wigwam  Mikko Meriläinen, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018

Lue lisää Pekka Pohjolasta | Finna.fi

Pekka Pohjola – Bassokenraali  Petri Nevalainen, 202 sivua | Jalava 2003

Lue lisää levy-yhtiöstä Love Records | Finna.fi

Love Records 1966–1979 • tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014

Lue lisää suomalaisesta progesta | Finna.fi

Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua| Pop-lehti 2004

Wigwam: Hard N' Horny (1969).

Wigwam: Hard N’ Horny (1969).