Suzanne Vega – metropolin uusi tähti

Osa 1 • 1985–1992

Osa 2 • lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä • 1996–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Suzanne Vega: Suzanne Vega (1985).Suzanne Vega syntyi Kalifornian Santa Monicassa 1959, mutta muutti äitinsä mukana New Yorkiin jo taaperona. Ja juuri New Yorkin identiteetti itärannikon vähän boheemina, aina coolina kulttuurimetropolina leimaakin Vegan taiteilijapersoonaa ja varsinkin varhaista imagoa. Hän sai jo koululaisena ja opiskelijana rasteja oleellisiin ruutuihin: opiskeli high schoolissa nykytanssia, suoritti college-tutkinnon englanninkielisestä kirjallisuudesta, esiintyi Greenwich Villagen folk-klubeilla. Harjaantui omien laulujen tekemisessä, kunnes oli valmis julkaisemaan nimettömän debyyttialbuminsa, heti ison A&M Recordsin kautta, vuonna 1985. 

Uusi folk-sukupolvi oli nousemassa ja Vegasta tuli sen johtotähti. Steve Addabbo ja Patti Smithin kakkosmiehenä tunnettu Lenny Kaye tuottivat esikoisen, joka esitteli maailmalle laulaja-lauluntekijägenren eri aikakausista ammentavan tulokkaan. Vega leikittelee Dylanin tyyliin kirjallisuuteen, populaarikulttuuriin ja historialliseen kuvastoon viittaavilla metaforilla, mutta kaihtaa yhteiskunnallista ja kohdistaa katseen peiliin ja sisäänpäin. Se taas periytyy 1970-luvun singer-songwritereilta, mutta kuulaasta ja kliinistä tuotannosta ja artistin stailauksesta alkaen kyseessä on 80-luvun versio aiheesta. Sitä paitsi viileä, ulkopuolelta havainnoiva neworkilaisuus kuuluu Vegan lauluissa siinä kuin kalifornialaishenkinen narsismi edeltävän sukupolven. 

Suzanne Vega oli siis esillepanonsa puolesta juuri oikea artisti juuri oikeaan aikaan, mutta modernia klassikkoa hänestä ei toki olisi tullut ilman todella vahvoja lauluja heti debyytillä. Suosituimmaksi nousi videollakin ryyditetty ’Marlene On The Wall’, jossa leffaikoni Marlene Dietrichin kuva seurailee seinältä nuoren naisen levotonta ihmissuhde-elämää. Kiistatta näkökulma, jollaista kukaan muu ei ollut yrittänyt tai ainakaan sellaisen käytössä näin hyvin onnistunut.

Marlene On The Wall.

Vielä syvemälle metaforamaailmaan sukeltaa loistava ’The Queen And The Soldier’, jonka pseudokeskiaikainen tarina taitaa sittenkin olla allegoria rakkaussuhteeseen sitoutumisen vaikeudesta sekin. Tosin hyvän dylanistisen folklaulun tapaan se jättää kuulijalle paljon tulkinnanvapauksia.

The Queen And The Soldier.

Kolmas hieno esimerkki Vegan mietitystä laulunkirjoittamisesta on omistushalun ja -himon epäkonservatiiviseksi ja elegantiksi allegoriaksi pukeva tyynen toteava ’Undertow’:

Debyyttialbumi toi Vegalle merkittävää kaupallista menestystä varsinkin Britanniassa, jossa se myi platinaa. Yksi osoitus artistin noususta kulttuuriseen eturintamaan on ’Left Of Center’ -kappaleen julkaisu singlenä ajanhenkeä määrittäneen Pretty In Pink -nuorisoelokuvan suositulta soundtrackilta 1986. Vierailijakreditiin saa brittiläinen uuden aallon artisti Joe Jackson, joka soittaa pianoa. Syrjäytyneen tai syrjityn tarkkailijanuoren perspektiiviä kuvastava biisi on oleellinen lenkki Vegan varhaisten pop-klassikoiden ketjussa.

Left Of Center.

Suzanne Vegan näkyvyys ja kulttuurinen merkitys olivat suurimmillaan kakkosalbumi Solitude Standingin ilmestyttyä 1987. Edelleen Addabbon ja Kayen tuottama levy myi platinaa sekä USA:ssa että briteissä, ja mitä Suomeen tulee, yksi osoitus artistin ajanhengenmukaisuudesta saatiin seuraavana vuonna, kun Hector mainitsi hänet nimeltä Varjot ja lakanat -albuminsa klassikkokappaleessa Seinästä seinään. Siinä Vega profiloidaan musiikiksi, jota yksin asuva nuorehko töissäkäyvä nainen kuuntelee. 

Solitude Standingia avitti listoilla MTV:llä runsaasti soinut singlebiisi ’Luka’, jonka kepeä nostattavuus saattoi ensikuulemalta hämärtää tekstin rankkaa aihetta: rikkinäistä perhettä ja lapsen kohtaamaa väkivaltaa. Rooliin kirjoitettu minä-muotoinen laulu onkin irtiotto Vegan omakohtaisemmalta tuntuvista pohdinnoista.

Luka.

Muutenkin Vega pyrki laventamaan taiteilijakuvaansa ja siinä onnistuikin. Kakkosalbumi on edeltäjäänsä jossain määrin isommaksi tuotettu ja musiikillisesti monipuolisempi. New Yorkin monikulttuuriset katunäkymät asettuvat monen laulun taustamaisemaksi. Hieno ja kunnianhimoiseksi pienoisteokseksi kasvava esimerkki on myöhemmän elokuvasäveltäjä Anton Sankon kanssa työstetty ’Ironbound / Fancy Poultry’.

Ironbound / Fancy Poultry.

Kuitenkin levyn ja koko Vegan uran tunnetuimmaksi kappaleeksi päätyi sen accapella-sovituksena aloittava ’Tom’s Diner’, artistin jo 80-luvun alussa tekemä tuokiokuva, jossa kertoja juo aamukahviaan otsikonmukaisessa todellisessa kahvilassa, lukee sanomalehteä ja seuraa näennäisen merkityksettömiä tapahtumia ympärillään. Vähin elein vangitseva täysosuma ei säestyksettömässä muodossaan (tai Solitude Standingin lopuksi kuultavana instrumentaaliversiona) ollut varsinaista hittiainesta, mutta vuonna 1990 brittiläinen tuottajaduo DNA iski lauluraidan taustalle silloin muodikkaan hiphopahtavan biitin. Luvatta klubikäyttöön tehty remix sai Vegan ja levy-yhtiön hyväksynnän ja nousi brittikakkoseksi ja jenkkivitoseksi. ’Tom’s Diner’ meemiytyi jopa siinä määrin, että sen eri versioista pystyttiin seuraavana vuonna koostamaan kokonainen täyspitkä, Tom’s Album.

Suzanne Vega ft. DNA: Tom’s Diner.

Niin ikään vuonna 1990 Vega julkaisi kolmannen albuminsa Days Of Open Hand. Levyä on yleensä pidetty pettymyksenä ja ainakin myyntilukujensa puolesta se sitä varmasti olikin. Anton Sanko oli nyt vaihtunut tuottajaksi (artistin itsensä ohella), mutta musiikillisesti tai sanoituksellisesti levy ei merkitse irtiottoa. Mitenkään huono se ei kuitenkaan ole, ehkä se vain ilmestyi hankalaan saumaan. Päätöskappale ’Pilgrimage’ on hyvä esimerkki albumin hieman introverteistä vahvuuksista.

Pilgrimage.

Vegan uralla kyseessä on kuitenkin murroskohta. Mahdollisesti ’Tom’s Diner’ -remixin menestyskin on houkuttanut häntä uusiin musiikkimaisemiin. Kenties modernin folklaulajan tie tuntui loppuun kuljetulta. Pian aviomieheksikin päätyneen tuottaja Mitchell Froomin tapaaminen lienee vaikuttanut asioihin myös. Vuoden 1992 albumilla 99.9 F° sinänsä melko perinteisten laulujen taustalle on lisättyny koneiden kolinaa ja kolketta, industrialia läheneviä soundeja, aika uraauurtavaakin ysärin taidepoppia.

Levystä ei tullut isoa kaupallista menestystä, mutta trendien vaihtuessa Vegan vanhalla linjallakaan olisi ollut vaikea sellaista saavuttaa. Sen sijaan 99.9 F°:stä tuli yksi artistin suurimmista arvostelumenestyksistä ja se voitaneen lukea klassikoksi. Näennäisesti eripariset elementit toimivat mainiosti yhteen, mikä kertoo Vegan ja Froomin pelisilmästä ja luovan yhteistyön toimivuudesta. Jotkut soundit pyörivät nykykuuntelussa vanhentuneisuuden rajalla, mutta pysyvät kuitenkin sen paremmalla puolella. 

’Blood Makes Noise’ on hyvä esimerkki levyn kokeellisemmasta laidasta. Tosin tuotannollisten innovaatioiden alla on lähes lastenloru, joka nyt vain sattuu kertomaan jostakin paniikkikohtauksen tapaisesta. 

Blood Makes Noise.

Vastaavasti loistava ’In Liverpool’ on sovitukseltaan vain hieman päivitettyä ”klassista Vegaa”, jossa fragmentti aikaa ja paikkaa lavenee historiallisia kerroksia sisältäväksi värikkääksi visioksi ja vie mielenmaisemaltaan Vegan kertojan New Yorkista tälle puolen Atlanttia. Artistin koko uran parhaita biisejä.

In Liverpool.

Vuonna 1992 Suzanne Vega oli isoa kaupallista nostetta maistanut ja kulttisuosioon vakiintunut innovatiivinen lauluntekijä, jonka uralla tuntui käynnistyneen uusi, lupaava vaihe. Välttämättä kaikkia tuolloin syntyneitä odotuksia hän ei koskaan lunastanut ja myös levytystahti hidastui selvästi, mutta kuuntelemisen arvoista diskografiaa löytyy vielä artikkeliparin toisen osan tarpeiksi

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single 'Left Of Center'. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä. Kuva: Tuomas Pelttari
Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single ’Left Of Center’. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä.

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

Suzanne Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990-1992. Vega vieraili kiertueella 
Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.
Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990–1992. Vega vieraili kiertueella Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle

Nostalgia | Top Voice/PSO 1972

Hector: Nostalgia (1972).

Heikki Harmalla eli Hectorilla on meneillään merkkivuosi. Huhtikuussa 2017 seitsemänkymmentä vuotta täyttänyt laulaja-lauluntekijä juhlistaa tasalukua kiertueella, ja samaan aikaan saataville on tullut Tuula Kousan kanssa kirjoitettu elämäkerta Asfalttihippi – muistelmia putkiradiosta Ruusuportille. Siinä onkin stooria kerrakseen, ilmestyihän Hectorin ensimmäinen sooloalbumi Nostalgia jo 45 vuotta sitten.

Eikä ura siitä alkanut: Hector oli tehnyt kaikenlaista jo ennen Nostalgiaa. 14-vuotiaana hän toimi The Sharks -yhtyeen kitaristina, ja vähän myöhemmin hänen Les Mirages -bändinsä levytti singlen Polydorille. Joulukuussa 1965 Hector teki ensimmäisen soolosinglensä, sodanvastaisen käännöskappaleen Palkkasoturin, joka on alun perin Donovaninkin esittämä Buffy Sainte-Marien kappale Universal Soldier.

Hector. Kuva: Sony Music.
Hector. Kuva: Sony Music.

Vaikka Palkkasoturi nousi listoille, uran urkenemista hidastivat hankaluudet yhteistyössä. Levy-yhtiö ja artisti eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, millaista musiikkia Hectorin kannattaisi esittää. Laulaja itse halusi levyttää kantaaottavaa ja merkityksellistä folkia, kun taas hänen julkaisijansa olisi kuullut Hectorilta mieluummin humoristista, kansaanmenevää kupletticountrya. Tehtyään muutaman sinkun Hector puhalsi takkuisesti kulkeneen pelin poikki ja liittyi Cumulus-yhtyeeseen. Vuodet genrevapaassa yhtyeessä hioivat hänen lauluntekotaitojaan, mikä ei jäänyt alan pampuilta huomaamatta. Vuonna 1972 Hectorille ehdotettiin soololevyn tekemistä.

Syntyi Nostalgia, (yhtä lainabiisiä lukuun ottamatta) kokonainen albumillinen Hectorin kirjoittamia ja Matti ja Pirjo Bergströmin sovittamia lauluja. Nostalgia oli erikoinen avaus soolouralle: siinä missä moni omilleen lähtenyt debytantti tahtoi napata kiinni ajan hengestä tai panna palikat uuteen järjestykseen, Hector katseli Nostalgialla kaihoisasti kauniisti vääristävään taustapeiliin. Musiikista kajasti jo menneen 1960-luvun folk, ja ajan ilmiöihin kohdistuva kritiikki ilmeni vaivihkaisena kaipuuna johonkin selkeämpään, luonnollisempaan ja epätodellisempaan aikaan ja paikkaan. ”Tekniikan sukupolvi tarvitsee romantiikkaa”, Hector perusteli taiteellista tulokulmaansa Nostalgian ilmestymisen aikaan.

Nostalgia on laulelmallinen folklevy. Sen tunnelma on aina melankolinen ja romanttinen, ajoittain huoleton, ajoittain pateettinen ja naiivi. Avauskappaleessa (Yksinäinen tinasotamies) Hector murehtii kammarin nurkkaan hylättyjä leluja, joista väritelkkarin lumoamat lapset eivät enää piittaa. Kepeästi liitävässä Nostalgia 1:ssa ennen kaikki oli paremmin ja naapurille saattoi viedä mustikkapiirakkaa, mutta enää ikkunasta näkyy vain kylmä ja kova Maksi-Market. Leikkisimmillään ja positiivisimmillaan Nostalgia on kappaleessa Heinäpellolla, jossa rakkauden taika tavoittaa ihmiset kesken heinänteon. Ruotsalaisen Bernt Stafin Familjelyckasta suomennetusta Sadepäivälaulusta olisi voinut menevämmällä ja kaupallisemmalla sovituksella tulla finnhitti, mutta se tuskin oli Hectorin tavoitteissa. Synkeintä ääripäätä edustaa surullinen ja surrealistinen Karnevaalit, joka ottaa kantaa yhä raadollisemmaksi käyvään viihteeseen karnevalistisen dystopian kautta.

Neljäkymmentäviisi vuotta julkaisunsa jälkeen Nostalgia herättää ristiriitaisia tunteita. Tässä ajassa kuunneltuna sen haikailevimmat kappaleet vaikuttavat suorastaan parodisilta. Samaan aikaan tulee huomanneeksi, miten vähän ihminen muuttuu. Samankaltaista kaipuuta johonkin ymmärrettävämpään ja turvallisempaan esiintyy edelleen ja on esiintynyt aina. Nostalgia on pateettisessa turvallisuushakuisuudessaan ja perspektiiviharhaisuudessaan hyvin inhimillinen tunne. Hectorin debyytin viehättävin piirre on juuri sen vilpittömyys.

Nostalgia
Hector – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Matti Bergström – bassokitara, huilu
Pirjo Bergström – piano, urut, klavinetti
Aimo Hakala, Esko Rosnell – rummut
Antero Jakoila – kitara
Sakari Lehtinen – buzuki

Nostalgialla Hector ei ole vielä musiikillisella huipullaan, mutta myöhemmiltä vuosilta tuttu käsiala on jo tunnistettavissa. Merkittävimmillään Hectorin soolodebyytti on sanoituksissaan. Ne olivat aikoinaan uraauurtavia ja niistä löytää edelleen kiinnostavia viittauksia – muun muassa Peyton Place -sarja ja C.S. Lewisin Narnia on mainittu.

Läpimurtonsa Hector teki vuoden 1973 Herra Mirandos -albumilla, jolla hän kehitti nostalgiasta jännittävämpää mystalgiaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hector | kotisivu
Hector | Facebook

Varaa Nostalgia kirjastosta.
Varaa Nostalgia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Hector

1970-luku

Nostalgia | Top Voice/PSO 1972
Herra Mirandos | Top Voice/PSO 1973
Hectorock I | Top Voice/PSO 1974
Liisa pien | Love Records 1975
Hotelli Hannikainen | Love Records 1976
H.E.C.  H.E.C. | Love Records 1977
Kadonneet lapset | Love Records 1978
Ruusuportti – Dan Anderssonin lauluja | Ponsi 1979

1980-luku

Linnut, linnut | Ponsi 1980
Eurooppa | Johanna 1981
Hyvää yötä Bambi | Johanna 1982
Hectorock II | Dove 1985
Nuku idiootti | Flamingo 1987
Varjot ja lakanat | Flamingo 1988

1990-luku

Yhtenä iltana | Flamingo 1990
In concert 1966–1991 • live | Flamingo 1992
Ensilumi tulee kuudelta | Parlophone 1992
Salaisuuksien talo | Parlophone 1994
Kultaiset lehdet | Parlophone 1995
Hidas | Parlophone 1999

2000–2009

Helismaan pikajuna | Mirandos 2001
Total Live! 1991–2003 | Mirandos/AllStar Music 2003
Ei selityksiä | Mirandos/AllStar Music 2004

2010-luku

Hauras | Mirandos/Sony Music 2014
Hectorin joululevy | Mirandos Musiikki/Sony Music Entertainment Finland Oy 2018

Boksit ja kokoelmalevyt
Hector

Hector: Hectobox – Kaikki singlet 1965–2005, 6CD.

Hector 72–74 • LP • kasetti | Love Records
Lapsuuden loppu • CD | Fazer Finnlevy 1991
Asfalttiprinssi – valikoidut • LP • CD | Fazer Finnlevy 1993
Singlet 1975–78 • CD | Love Records 1996
Parhaat [Musiikin mestareita]  • 2CD | Warner Music Finland 1999
Hectobox – Kaikki singlet 1965–2005 • 6CD + 32-sivuinen liitekirja | Siboney 2005
Tuulisina öinä 1975–1985 • 2CD | Love Records 2010
20X Hector • CD | Love Records 2012
30 laulua [Suomi Aarteet] • 2CD | Warner Music Finland/EasyZone 2014

Vain elämää 5
[Hector • Chisu • Suvi Teräsniska • Anna Puu • Mikko Kuustonen • Mikael Gabriel • Lauri Tähkä]
Finna.fi

Vain elämää • kausi 5 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016
Vain elämää • kausi 5 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016

Boksit ja kokoelmat | Finna.fi
Eri esittäjiä

Anna mulle Lovee • Love Records – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD + 48-sivuinen liitekirja |  Siboney 1994 • 4CD-uusintapainokset 2005 & 2010
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998
Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Vain elämää – kausi 5 • ensimmäinen kattaus | Warner Music Finland 2016
Vain elämää – kausi 5 • toinen kattaus | Warner Music Finland 2016

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovin takaa
Pekka Streng – kohti unen maata

Lue lisää Hectorista | Finna.fi

Asfalttihippi – muistelmia putkiradiosta Ruusuportille  Heikki Harma & Tuula Kousa, 285 sivua | Otava 2017

Lue lisää suomalaisesta rockista ja populaarimusiikista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Konsertit

Hector & His Power Band
09.11.2017 Helsinki, Finlandia-talo
10.11.2017 Helsinki, Finlandia-talo
12.11.2017 Tampere, Tampere-talo
13.11.2017 Turku, Logomo

Hengissä Joulun Hengessä
Su 2.12.2018 Kulttuuritalo, Helsinki
Ma 3.12.2018 Paviljonki, Jyväskylä
Ti 4.12.2018 Tampere-talo
Su 9.12.2018 Turku, Turun Konserttitalo

Hector & His Power Bandin kiertue joulukuussa 2019.

Hector & His Power Band
Hexit – lyhyt matka nostalgiasta dystopiaan

30.11.2019 Vaasa (peruuntui)
5.12.2019 Turku, Gatorade Center
7.12.2019 Oulu, Uusi Teatria
8.12.2019 Jyväskylä, Paviljonki
10.12.2019 Tampere, Tampere-talo
12.12.2019 Helsinki, Hartwall Arena

Hector: Nostalgia (1972).
Hector: Nostalgia (1972).