King Crimson: In The Court Of The Crimson King – genreä määritellyt debyytti

In The Court Of The Crimson King An Observation By King Crimson | Island / EG 1969

King Crimson • Giles, Giles & Fripp
Vuodet 1967–1970

Musiikkia esille kirjastossa
Discipline | EG 1981
Beat | EG 1982
Three Of A Perfect Pair | EG 1984

King Crimson: In The Court Of The Crimson King • An Observation By King Crimson (Island 1969). Kansitaide: Barry Godber

Lukuisat yhtyeet 1960-luvun jälkipuoliskolla olivat muovaamassa taiteellista kunnianhimoa uhkuvaa progressiivisen rockin genreä jo ennen termin olemassaoloa. Erityisen merkittävältä vedenjakajalta rockin historiassa tuntuu vuosi 1967, jolloin ilmestyivät The Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ja The Moody Bluesin vieläkin konseptuaalisempi Days Of Future Passed orkesteriosuuksineen. Esikoisalbuminsa julkaisivat psykedelialähtöinen Pink Floyd, protoprogen klassikko Procol Harum, monisärmäinen Traffic sekä progen voimatrio ELP:stä muistetun Keith Emersonin varhaisempi yhtye The Nice.

Maailman ensimmäisestä progelevystä ei ole yksimielisyyttä, mutta genren syntymisen lopullisena lähtölaukauksena pidetään yleisesti King Crimsonin esikoisalbumia In The Court Of The Crimson King (1969). Sen inspiroimana esimerkiksi Genesis päivitti ilmaisunsa kompleksisia ja draamallisia kappalerakenteita suosivaksi, ja voimistuva progebuumi levisi Iso-Britanniasta nopeasti muihinkin maihin 1970-luvun alkuvuosina. Ennen kaikkea King Crimsonin debyytti on uutta musiikillista muotokieltä luonut, tarkkaan harkittu taiteellinen kokonaisuus. Sen musiikkiin on otettu aineksia monelta suunnalta, mutta silti se tuntuu omalakiselta ja yhtenäiseltä. Voidaan perustellusti sanoa sen määritelleen huomattavan osan progressiivisen rockin ominaispiirteistä.

Giles, Giles & Fripp: The Cheerful Insanity Of Giles, Giles & Fripp (Deram 1968).

King Crimsonin tarina alkaa syksystä 1967. Rumpali Michael Giles ja basisti Peter Giles, kokeneet muusikkoveljekset Bournemouthista, hakivat laulutaitoista urkuria. Vaikkei ilmoitukseen vastannut kitaristi Robert Fripp (s. 1946) varsinaisesti täyttänyt kumpaakaan kriteeriä, syntyi jäsenten sukunimien mukaan nimetty ryhmä. Keväällä 1968 ilmestynyt albumi The Cheerful Insanity Of Giles, Giles & Fripp on charmantin naiivi sekoitus poppia, psykedeliaa ja vaikutteita jazzista, folkista ja taidemusiikista. Laulusarja The Saga Of Rodney Toady muka-vitsikkäine kehyskertomuksineen jää hivenen ärsyttäväksi, mutta kääntöpuolen Just George -suitelta kuuluu jo paremmin crimsonmaisen hienostunut instrumenttien käyttö.

Giles, Giles & Fripp: Just George – Erudite Eyes • albumilta The Cheerful Insanity Of Giles, Giles & Fripp
1968

Giles, Giles & Fripp: The Brondesbury Tapes 1968 (Voiceprint 2001).

Heikosti myyneen albuminsa jälkeen trio vastasi Fairport Conventionista eronneen Judy Dyblen ilmoitukseen ja tutustui samalla multi-instrumentalisti Ian McDonaldiin. Giles, Giles & Frippin postuumijulkaisun The Brondesbury Tapes (2001) kiinnostavin anti on Dyblen laulama varhaisversio King Crimson -debyytin balladista ’I Talk To The Wind’. King Crimson perustettiin Giles, Giles & Frippin raunioille loppuvuonna 1968. Frippin, McDonaldin ja Michael Gilesin rinnalle tuli laulava basisti Greg Lake, ja yhtyeen täydensi lyyrikko ja valomestari Peter Sinfield. Intensiivisissä harjoituksissa lontoolaiskahvilan kellaritiloissa viisikko alkoi luoda omaa soundiaan. Merkittävimmän panoksen varhaisen King Crimsonin sävellyksiin ja sointiin antoi puhaltimia ja koskettimia soittanut Ian McDonald. Hänen ehdotuksestaan yhtyeeseen hankittiin myös mellotroni, tuo progressiivisen rockin ikoninen soitin.

Ensi keikkoja seurasi BBC-sessio John Peelin kutsumana sekä 12-viikkoinen kiinnitys Marquee Clubille, mutta kenties tehokkaimman sysäyksen maineeseen King Crimson sai The Rolling Stonesin lämppärinä Brian Jonesin muistolle järjestetyssä Hyde Parkin ilmaiskonsertissa 5. heinäkuuta 1969. Yleisöä puistossa oli yli neljännesmiljoona! Turvatakseen yhtyeelle taiteellisen vapauden manageritoimisto EG rahoitti albumin äänitykset itse ilman levysopimusta, vaikka useampikin levy-yhtiö oli jo ilmaissut kiinnostuksensa. Runsas mellotronin käyttö sai myös oman Threshold-levymerkkinsä perustaneen The Moody Bluesin valpastumaan. Sessio Moodyjen tuottajan Tony Clarken kanssa ei kuitenkaan miellyttänyt Crimsoja, joten he päättivät tuottaa levynsä itse.

King Crimson: 21st Century Schizoid Man (Including ”Mirrors”) • albumilta In The Court Of The Crimson King
1969

Albumin käynnistävä ’21st Century Schizoid Man’ on vimmainen kannanotto Vietnamin sodan mielettömyydestä. Greg Lake suorastaan rääkyy väkivaltakuvastoa metallinraskaiden riffien ja free jazz -saksofonin pauhussa. Tästä progemetallin edeltäjästä ovat monet uudemmatkin progeyhtyeet esittäneet tulkintansa, mm. suomalainen Overhead. Kontrasti seuraavaan kappaleeseen tuskin voisi olla jyrkempi, kun McDonaldin säveltämä pastoraalinen folkballadi ’I Talk To The Wind’ hellii korvia romanttisilla melodioillaan ja helmeilevillä huiluosuuksillaan. Laken pehmeästi laulamat sanoitukset ovat melankolisen pohdiskelevat. ”I’m on the outside looking inside / What do I see? / Much confusion, disillusion / All around me.”

King Crimson: I Talk To The Wind • albumilta In The Court Of The Crimson King
1969

Levyn ykköspuolen kruunaa jylhä ’Epitaph’, jonka haudansynkeä tunnelma viimeistellään ihokarvat nostattavilla mellotronivyörytyksillä. Hector levytti kappaleen erittäin onnistuneesti vuoden 1975 progepitoiselle Liisa pien -albumilleen otsikolla ’Tuulet kirkuu hautoihin’. Jälleen kerran Sinfieldin sanoituksessa on kouraisevia kielikuvia muodostaen täydellisen liiton musiikin kanssa. ”The wall on which the prophets wrote / Is cracking at the seams / Upon the instruments of death / The sunlight brightly gleams.”

King Crimson: Epitaph (Including ”March For No Reason” and ”Tomorrow And Tomorrow”) • albumilta In The Court Of The Crimson King
1969

Albumin kakkospuoli täyttyy vain kahdesta pitkästä teoksesta – myös sävellysten polveilu venyvine kestoineen vakiintui yhdeksi progressiivisen rockin ominaispiirteistä. ’Moonchild’ on varsin kaksijakoinen sävellys. Alkuosa ’The Dream’ on sadunomaista mystiikkaa huokuva pikku laulu, kun taas ’The Illusion’ on instrumentaalisena haahuilevaa improvisaatiota, joka liki kymmenminuuttisena koettelee vähänkään malttamattomamman kuuntelijan kärsivällisyyttä. King Crimsonin ensimmäisellä kokoelmalla The Young Person’s Guide To King Crimson (1976) ’Moonchild’ käsittää vain lauluosion. Tässä täysversio itse kunkin arvioitavaksi.

King Crimson: Moonchild (Including ”The Dream” And ”The Illusion”) • albumilta In The Court Of The Crimson King
1969

Albumin nimisävellys – sekin sävellyksen osalta kokonaan McDonaldin kynästä – edustaa ’Epitaphin’ tavoin mellotronipitoista, tummanpuhuvaa dramaattisuutta. Kirjaimellisen värikylläinen ja symbolistinen teksti vie jonnekin pahaenteiseen satumaailmaan. Mikä olisikaan ollut toimivampi nimi säveltäjä Osmo Tapio Räihälän taannoiselle radiosarjalle progressiivisesta rockista kuin Karmiininpunaisen kuninkaan hovi. Upea eepos julkaistiin myös kahteen osaan jaettuna single-editiona, mikä ei kuunteluelämyksenä tietenkään vedä vertoja kokonaisuudelle marionettien tanssia kuvaavine väliosineen.

King Crimson: The Court Of The Crimson King • albumilta In The Court Of The Crimson King
1969

In The Court Of The Crimson King oli klassikko lähestulkoon jo syntyessään. Yksi sen ylistäjistä oli The Whon luova johtaja Pete Townshend. Kotimaan listasijoitus oli viides, ja Yhdysvaltain-kiertueen avittamana se nousi Billboardin 28. sijalle. Levystä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta sen hätkähdyttävää kansitaidetta, jonka maalasi Peter Sinfieldin ystävä Barry Godber käyttäen mallina omaa naamaansa. Godber menehtyi sydänkohtaukseen vain kolmisen kuukautta levyn ilmestymisen jälkeen, joten ikoninen teos jäi hänen ainoaksi levynkansitaiteekseen.

McDonald And Giles: McDonald And Giles (Island 1970).

King Crimsonin vielä kiertäessä Yhdysvaltoja Ian McDonald ilmoitti jättävänsä yhtyeen yhdessä rumpali Michael Gilesin kanssa. Marraskuussa 1970 kaksikko julkaisi albumin McDonald And Giles, jolla ovat mukana basistiveli Peter Giles sekä yhden kappaleen verran myös Trafficista tuttu Steve Winwood. Albumi tarjoaa antoisan, mitä jos -tyyppisen lisäluvun Crimson-historiaan. Yhtyeen diktaattorinomaisena johtajana jatkanut Robert Fripp on julkisesti tunnustanut McDonaldin lähdön särkeneen hänen sydämensä. Toimiessaan myöhemmin lähinnä sessiomuusikkona ja mm. Foreignerin tuottajana McDonald (1946–2022) ei saanut kiistatonta lahjakkuuttaan niin hyvin esiin kuin olisi taatusti ansainnut – ja progeyhteisö toivonut.

Ian McDonald & Michael Giles: Suite In C • albumilta McDonald And Giles
1970

Pete Sinfield: Still (Manticore 1973). Kansitaide: Sulamith Wulfing

King Crimsonin palattua Englantiin myös Greg Lake lähti omille teilleen perustaen alussa mainitsemani Keith Emersonin sekä The Crazy World Of Arthur Brownissa ja Atomic Roosterissa soittaneen rumpali Carl Palmerin kanssa progen ensimmäisen ja legendaarisimman superbändin Emerson, Lake & Palmerin.

King Crimson: In The Wake Of Poseidon (Island 1970). Kansitaide: Peter Sinfield

Vuoden 1972 alussa Frippin irtisanoma Peter Sinfield jatkoi ELP:n sanoittajana. Hänen ainoa soololevynsä Still (1973) ansaitsee niin ikään paikan KC-saagassa. King Crimsonin varhaisesta klassikkosoundista jäi rippeitä yhtyeen kakkosalbumille In The Wake Of Poseidon (1970), jonka upealla nimikappaleella laulaa nimenomaan Greg Lake.

King Crimson: In The Wake Of Poseidon • albumilta In The Wake Of Poseidon
1970

Progen lyömätön kantateos In The Court Of The Crimson King on saanut lukemattomia uusintajulkaisuja ja erikoispainoksia vuosikymmenten varrella. Progen uudeksi jumalaksi tituleerattu Steven Wilson uudelleenmiksasi sen vuonna 2009 ja toisen kerran albumin 50-vuotisjuhlavuonna 2019. Teos menestyi kohtuullisesti myös suomalaisten musiikkitoimittajien äänestyksessä kaikkien aikojen merkittävimmistä albumeista, kuten selviää Jake Nymanin kirjasta Aution saaren levyt (1997). Progeharrastajien keskuudessa jo kirjainyhdistelmä ITCOTCK riittää kertomaan kaikille, mistä puhutaan.

Matti Pajuniemi

King Crimson | kotisivu
King Crimson
| Facebook
King Crimson
| Instagram

Robert Fripp | kotisivu
Robert Fripp
| Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Camel [1] 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] 1979–2019 • Melodisen progen konkari
David Sylvian – sielukas vokalisti soolouran alussa • Brilliant Trees [1984]
Frank Zappa – multi-instrumentalisti
Frank Zappa näyttämömusiikin kimpussa – I Was A Teen-Age Malt Shop200 MotelsHunchentootJoe’s GarageThing-Fish
Genesis – englantilaisen progen suurteos • Selling England By The Pound [1973]
Gentle Giant – svengaavan progen ytimessä • Octopus [1972]
Jakszyk, Fripp and Collins – King Crimson geeneissä? • A Scarcity Of Miracles [2011]

King Crimson – uuden progen äärellä • Discipline [1981]
King Crimson – neuroottisuuden ja kauneuden rajalla • Beat [1982]
King Crimson – 80-luvun trilogia päättyy • Three Of A Perfect Pair [1984]
Manuel Göttsching 1952–2022 • Kosmisen kitaramusiikin legenda
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Rush – kuilun reunalta kontrolliin • 2112 [1976]
Talking Heads – tanssi kuin kukaan ei katselisi • Talking Heads: 77 [1977]
Traffic – eklektisen rockin pioneeri • Vuodet 1967–2004
The Police – trion viimeinen klassikko • Synchronicity [1983]
Yes – progen herkkää ylivoimaa • Fragile [1971]

💿
King Crimson
Finna.fi

1960-luku

In The Court Of The Crimson King | LP Island & EG Records 1969 • CD 30th Anniversary Edition Virgin 1999 • CD+DVD-Audio & 5CD+DVD 40th Anniversary Series Panegyric/Inner Knot/Robert Fripp 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2010 • 2LP-uusintapainos Discipline Global Mobile/Robert Fripp 2019 • 3CD+Bluray 50th Anniversary Discipline Global Mobile/Panegyric 2019

Yksityiskohtia In The Court Of The Crimson King -kokoelmasta, jota oli työstämässä Steven Wilson. 5CD + DVD -boksi julkaistiin liitteineen ja rintamerkkeineen vuonna 2009.

Yksityiskohtia In The Court Of The Crimson King -boksista, jota oli työstämässä mm. Steven Wilson. 5CD+DVD julkaistiin liitteineen ja rintamerkkeineen vuonna 2009. Kuva: Tuomas Pelttari

1970-luku

In The Wake Of Poseidon | LP Island & EG Records 1970 • CD+DVD-Audio 40th Anniversary Series Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2011
Lizard | LP Island & EG Records 1970 • CD+DVD-Audio 40th Anniversary Series Panegyric 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2012
Islands | LP Island & EG Records 1971 • CD+DVD-Audio 40th Anniversary Series Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2014
Larks’ Tongues In Aspic | LP Island & EG Records 1973 • CD+DVD-Audio Panegyric 2012 • LP-uusintapainos Panegyric 2013
Starless And Bible Black | Island & EG Records 1974 • CD+DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2015
Red | Island & EG Records 1974 • CD+DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2013

1980-luku

Discipline | EG Records & Polydor 1981 • CD+DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2018
Beat | EG Records & Polydor 1982 • CD+DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
Three Of A Perfect Pair | EG Records & Polydor 1984 • CD+DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

1990-luku • 2000–2003

THRAK | Discipline Global Mobile DGM & Virgin 1995 • CD+DVD-Audio Panegyric 2015 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The ConstruKction Of Light | CD Discipline Global Mobile DGM & Virgin 2000
The ReConstruKction Of Light | CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The Power To Believe | Discipline Global Mobile DGM & Sanctuary Records 2003 • CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

💿📚
Boksit ja kokoelmalevyt
King Crimson

Finna.fi

Toimitus suosittelee historiikkien rinnalle King Crimsonin bokseja, joita on saatavana kirjastoissakin.

Ensimmäinen laaja boksi King Crimsonin tuotantoa debyyttialbumista 1980-luvulle asti, mukana LP-levyn kokoinen noin 60-sivuinen kirjanen.

The Essential King Crimson – Frame By Frame • 4CD+60-sivuinen liite | EG & Virgin 1991

Vuoden 2004 boksilaitoksissa on mukana päiväkirjamaisesti etenevää bändihistoriaa ja triviaa.

The 21st Century Guide To King Crimson, Volume One 1969–1974 • 4CD | DGM 2004
The 21st Century Guide To King Crimson, Volume Two 1981–2003 • 4CD | DGM 2004

💿
Ian McDonald & Michael Giles
Finna.fi

McDonald And Giles | Island 1970

💿
Pete Sinfield
Finna.fi

Still | Manticore 1973

💿
Robert Fripp
Finna.fi

Exposure • LP • kasetti • CD • 2CD | EG 1979
God Save The Queen / Under Heavy Manners • LP • kasetti | EG 1980
The League Of Gentlemen • LP • kasetti | Editions EG 1981
Let The Power Fall • LP • CD • kasetti | Editions EG 1981
I Advance Masked  Andy Summers & Robert Fripp | A&M Records 1982
Bewitched  Andy Summers & Robert Fripp | A&M Records 1984
The Lady Or The Tiger?  Toyah & Fripp featuring The League Of Crafty Guitarists • LP • kasetti | Editions EG 1986

1990-luku

The First Day  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Darshan (The Road To Graceland)  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Damage  Sylvian & Fripp | Virgin 1994
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture/Virgin/Caroline Records 1994

2000–2009

The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM/Opal 2014
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile/Opal Records/Inner Knot 2014

📚
Lue lisää King Crimsonista • Read more about King Crimson
Finna.fi

In The Court Of King Crimson  Sid Smith, 346 pages | Helter Skelter 2001
In The Court Of King Crimson – Observation Over Fifty Years  Sid Smith, 608 pages | Panegyric Publishing 2019

📚
Lue lisää Robert Frippistä • Read more about Robert Fripp
Finna.fi

Robert Fripp – From King Crimson To Guitar Craft  Eric Tamm, 242 pages | Faber & Faber 1990

📚
Lue lisää Bill Brufordista ja King Crimsonista • Read more about Bill Bruford and King Crimson
Finna.fi

The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More  Bill Bruford, 352 pages | Jawbone 2009

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021

📚
Read more about prog rock
Finna.fi

Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 pages | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 pages | Amberley 2011
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 pages | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 pages | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 pages | Routledge 2002

In The Court Of The Crimson KingAn Observation By King Crimson
A-puoli
21st Century Schizoid Man (Including ”Mirrors”)
I Talk To The Wind
Epitaph (Including ”March For No Reason” and ”Tomorrow And Tomorrow”)
B-puoli
Moonchild (Including ”The Dream” and ”The Illusion”)
The Court Of The Crimson King (Including ”The Return Of The Fire Witch” and ”The Dance Of The Puppets”)

Robert Fripp – kitara
Ian McDonald – vaskipuhaltimet, puupuhaltimet, vibrafoni, kosketinsoittmiet, mellotroni, laulu
Greg Lake – bassokitara, laulu
Michael Giles – rummut, lyömäsoittimet, laulu
Peter Sinfield – sanoitukset, illumination
Kansitaide: Barry Godber

In The Court Of The Crimson KingAn Observation By King Crimson • 1969
Spotify

McDonald And Giles • 1970
Spotify

In The Court Of The Crimson KingAn Observation By King Crimson • 1969 • Kansitaide: Barry Godber

King Crimson: In The Court Of The Crimson King • An Observation By King Crimson (Island 1969). Kansitaide: Barry Godber

In The Wake Of Poseidon • 1970 • Kansitaide: Peter Sinfield

Pete Sinfield: Still • 1973 • Kansitaide: Sulamith Wulfing

Pete Sinfield: Still (Manticore 1973). Kansitaide: Sulamith Wulfing

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari