Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa

Have U Seen Her? | PME/Warner 2020

Alma: Have U Seen Her? (2020).Nykyisin, kun artistin ammattiin hakeudutaan televisioitujen pudotuspelien kautta, menestysennusteiden kääntöpuoli tuntuu entistä karkeammalta. Myös Alma-Sofia Miettinen astui alalle Idols-oven kautta. Hän ei pärjännyt kisassa mainittavammin, mutta löysi sieltä kontakteja, joiden kautta avautui mahdollisuuksia ryhtyä ammattilaiseksi. Nuori nainen nousi verrattain nopeasti suuresta tuntemattomuudesta artistiksi ja lauluntekijäksi, joka oman musiikkinsa tekemisen lisäksi on työskennellyt muun muassa Miley Cyrusin kanssa.

Mainittu karkea puoli kääntyi esiin Alman esikoisalbumin hankalan synnytyksen aikaan. Kun kyllästymiseen saakka odotettu levy lopulta ilmestyi parin varaslähdön ja muutaman kiertotien kautta, Alman omat saappaat vaikuttivat suorastaan mahdottomilta täyttää. Suomalaisia kiinnosti tietysti eniten se, millaisesta menestyksestä ja keiden maailmantähtien virtuaaliseurasta Alman kautta päästäisiin osallisiksi. Kun on kerran saanut Suomi-palkinnon ja vienti-Emman ja päässyt Ilta-Sanomiin sekä linnan juhliin, olisi parempi tarjota kansakunnalle vastineeksi jotakin kiiltävää, tai edes mahdollisuus siihen huonosti peiteltyyn vahingoniloon, jota tunnetaan kun pohditaan, että missäs se Voice of Finland 2012 nykyään vaikuttaa ja mikä sen nimi taas olikaan. ”Oletteko nähneet häntä?”

Mutta koska Alma ei osallistu euroviisuihin tai mäkihypyn maailmancupin, hänen sukseensa on lähinnä kiinnostava sivuseikka. Sitä on jossain määrin myös myös Have U Seen Her? – Alma on nykyajan artisti, jota myydään biisi eikä albumi kerrallaan. Toisaalta hän on myös niin tuottelias, ettei laajempien kokonaisuuksien rakentelu liene hänelle ongelma. Tusinan verran singlejä ja useampi ep neljässä vuodessa (Alman ensijulkaisu oli ’Karma’-single vuonna 2016) ovat pitäneet tahdin ripeänä, eikä mukaan ole edes laskettu hänen yhteistöitään muiden artistien kanssa. Tästä päätellen Have U Seen Her? ei ole Almalta itseironinen heitto epäonnistumista odotteleville vaan vilpitön kysymys muusikolta, joka etsii itseään. Tai yrittää saada varjoaan kiinni, miten vain.

Have U Seen Her? ei yllätä sillä, että Alma osaa säveltää melodioita. Se kärki edellä hän alalle syöksyi ja se tulee olemaan hänen valttinsa loppuun saakka. Yllättävämpää on, miten paljon hän on muuttunut sitten vaikkapa menestyksekkään ’Chasing Highs’ -singlen. Aluksi hänet saattoi vaivatta luokitella tavallista lahjakkaammaksi EDM-artistiksi, mutta enää ei. Have U Seen Her? esittelee entistä laajakatseisemman ja monipuolisemman muusikon. Kolme vuotta on pitkä aika nuorelle ihmiselle, mutta Alma pakenee lokerointia suorastaan määrätietoisesti. Sen enempää todisteita ei tarvitakaan sille, että hänen tärkeimmät tavoitteensa ovat musiikissa, eivät sen myymisessä.

Päällimmäiseksi biiseistä jää vaikutelma siitä, että valokeilassa kuluneilla vuosilla on ollut hintansa. Albuminsa avaan huuruisesti räpätty ja kierosti pärähtelevä nimiraita, jonka tehtävänä on mielentilan määrittely – ’Have U Seen Heristä’ voi tulla tehokas tanssiraita keikoilla että tanssilattioilla. Melodinen ja kaunis ’L.A. Money’ nousee aivan erilaisista musiikillisista lähtökohdista, mutta jatkaa nimibiisin tematiikkaa kertomalla menestyksen lieveilmiöistä. Alma avaa lauluissaan myös yksityiselämäänsä (tai ainakin on vaikea kuvitella, ettei hän olisi kirjoittanut näitä biisejä itsestään). Tove Lo’n kanssa esitetty ’Worst Behaviour’ on laulu artistin työstä, ihmissuhteista ja paineista eikä levyn ainoa tuota tematiikkaa sivuava biisi. Sanoitusten sirpaleinen tyyli korostaa vaikutelmaa siitä, että ohjakset eivät aina ole käsissä.

Have U Seen Her? on vilpitön tämän ajan kuuloiseksi tuotettu poplevy, joka ei pyri niinkään innokkaasti myymään itseään kuin käymään läpi kaikkea Almalle muutaman viime vuoden aikana tapahtunutta. Jos kokonaisuutta pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se voisi olla ”tunnustuksellinen”. Albumi on liki päiväkirjamainen kuvaus nuoren artistin uran ja elämän tästä vaiheesta. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua Alma hymähtelee helpottuneena niille muistoille, joista hän tällä levyllä kirjoittaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Alma | kotisivu
Alma | Facebook
Alma | Instagram
Alma | Twitter

Varaa Have U Seen Her? kirjastosta.

Varaa Have U Seen Her? kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Alma

Have U Seen Her? | PME/Warner 2020

Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Alma: Have U Seen Her? (2020).

Alma: Have U Seen Her? (2020).

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka

Lime Green DeLorean | Bone Voyage 2011

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean (2011).Tuntui melkein siltä kuin joku olisi kuollut. Kolme vuotta sitten, kun 22-Pistepirkko ilmoitti jäävänsä ”tauolle”, koin aitoa menetyksestä nousevaa surua. Elämästäni oli yhtäkkiä viety jotakin sellaista, joka oli ollut siinä mukana niin pitkään, etten enää edes muistanut, miten paljon se minulle merkitsi.

Syy oli ikävä. Bändi kertoi nettisivuillaan, että Keräsen veljekset, siis kitaristi-laulaja P-K ja basisti-kosketinsoittaja Asko, olivat riitaantuneet keskenään niin tulisesti, että levyn tekeminen oli jäänyt kesken.

22-Pistepirkko vuonna 2011. Asko Keränen (vas.), P-K Keränen ja Espe Haverinen. Kuva: Nalle Westman.

22-Pistepirkko vuonna 2011. Asko Keränen (vas.), P-K Keränen ja Espe Haverinen. Kuva: Nalle Westman.

Se tuntui yhtä aikaa ärsyttävältä ja arvostettavalta. Kuinka ihmeessä 35 vuotta samassa bändissä soittaneet aikuiset miehet voivat alkaa riidellä niin rumasti? Ja toisaalta: miten kunnioitettavaa onkaan se, ettei 22-Pistepirkossa edelleenkään pysytelty tavan ja turvallisuuden vuoksi?

Suuri voima meitä siltä varjelkoon, mutta jos bändin tauko sattuisi muuttumaan pysyväksi olemattomuuden tilaksi, loppu ei olisi onneton. Vuonna 2011 julkaistu Lime Green DeLorean olisi tunnelmaltaan hyvinkin sopivaa musiikkia Pirkkojen tarinan lopputekstien taustalle.

DeLorean valmisti vain yhtä ainoaa mallia, sellaista DMC-12 -urheiluautoa, jollaiseen tohtori Emmett Brown rakensi aikakoneen elokuvassa Paluu tulevaisuuteen. Jos joku tahtoisi itselleen limenvihreän DeLoreanin, hänen täytyisi maalauttaa auto itse, sillä DeLoreanit paneloitiin tehtaalla maalaamattomalla ja lakkaamattomalla ruostumattomalla teräksellä. Oma vaivansa olisi DeLoreanin hankkimisessakin, sillä tuota vuosina 1981–1983 valmistettua autoa on olemassa vain muutamia tuhansia.

Siinä on symboliikkaa. Limenvihreä DeLorean olisi eräänlainen autojen 22-Pistepirkko – outo ja tyylikäs klassikko, joka jatkaa pitkää perinnettä omalla jäljittelemättömällä tavallaan.

22-Pistepirkko teki Lime Green DeLoreanillaan haikean ja lämminhenkisen matkan. ’Lights By The Highway’ aloitti sen hauraasti ja viipyillen, kappale oli kevyt ja hahmoton kuin pakkashuuru tyhjän tien päällä. Kauniin alun jälkeen rumpali Espe Haverisen eksentrinen ’Dream 1987’ käänsi kulkuneuvon yllättäen muhkuraiselle sivutielle, jollaisilla The Velvet Undergroundin perilliset tapaavat kulkea.

Pophelmi ’UFO Girl’ ja tarttuva garage-renkutus ’Stupid’ veivät bändin tasaiselle ja suoralle valtatielle, jolla oli muutakin liikennettä. Niiden jälkeen koitti hupaisin osuus: ’So Much Snow’ kuulosti siltä kuin Canned Heat olisi pestannut uudeksi vokalistikseen The Muppet Shown ruotsalaisen kokin.

Aurinkoisin etappi alkoi, kun matka kääntyi loppupuolelleen. Sykähdyttävän valoisa ’Sunny Days’, leikkisä ’Broken Toys’ ja huoleton ’So Happy Day’ eivät itsessään tarjonneet kovin unohtumattomia äänimaisemia, mutta pohjustivat hienosti kaikkein pysäyttävintä paikkaa: ’Sweet Rodeo Heart’ oli pakahduttavan suloinen rakkauslaulu, joka ilmeisestä hittipotentiaalistaan huolimatta oli sovitettu lumoavan vähäeleiseksi. ’Find Me’ jatkoi samoissa melankolisissa tunnelmissa, mutta ei aivan yhtä koskettavasti.

Simppeli mutta scifistinen nimikappale ’Lime Green DeLorean’ päätti matkan euforisen indierockin tähtisumuun. Pitkä ja hidas loppuosa hajotti musiikin eteeriseksi sävelpilveksi, joka haihtui hiljalleen ilmaan, eetteriin tai avaruuksiin. Bändin telakoituessa se toi mieleen lohduttavan ajatuksen siitä, ettei mikään koskaan lopu vaan vain muuttaa muotoaan.

Jos 22-Pistepirkko ajoi limenvihreällä DeLoreanilla viimeisen matkansa, loppu oli kiehtova ja kaunis. Mutta toivokaamme parasta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

22-Pistepirkko | Facebook
22-Pistepirkko | Instagram

Lime Green DeLorean
P-K Keränen – laulu, kitara
Asko Keränen – bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Espe Haverinen – rummut, laulu

Varaa 22-Pistepirkon albumi Lime Green DeLorean kirjastosta.

Varaa 22-Pistepirkon albumi Lime Green DeLorean kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
22-Pistepirkko

1980-luku

22-Pistepirkko EP | Johanna 1983
Piano, rumpu ja kukka
 | Beta 1984
The Kings Of Hong Kong | Euros 1987
Bare Bone Nest | Spirit 1989

1990-luku

Big Lupu | Spirit 1992
Rumble City, LaLa Land | Spirit 1994
Eleven | Clearspot 1998

2000–2009

Rally Of Love | Clearspot & Bare Bone Business  2001
Drops & Kicks | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2005
(Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2008

2010-luku

Lime Green DeLorean | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2011

Kokoelmat, soundtrackit ja muut levytykset | Finna.fi
22-Pistepirkko • The Others

Zipcode – 15th Anniversary Remix & Remake Compilation Album | Spirit & Bare Bone Business & PolyGram Finland Oy 1996
Downhill City – Original Soundtrack | Clearspot 1999
The Nature Of 22 Pistepirkko 1985–2002 • 2CD | Spirit 2002
Monochromeset  The Others aka 22PP | Bone Voyage Recording Company 2006
The Singles • 5CD + DVD + 52-sivuinen liitekirjanen | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2011

Levyhyllyt | Finna.fi
PK Keränen

Serobi Songs | Playground Music 2020  Levyhyllyt • Serobi Songs

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää | Finna.fi

Artikkelihaku 22-Pistepirkko & PK Keränen
22-Pistepirkko  Viljami Puustinen & 22-Pistepirkko, 349 sivuaLike 2005

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean (2011).

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean (2011).