Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos

Itäistä pituutta | Gogh 1984 / Johanna

Kari Riipinen (s. 1952) on merkittävä tekijä suomalaisessa rockissa, vaikka ei muusikko olekaan. Hän valokuvasi ja suunnitteli satoja levynkansia, ja sen myötä hänestä tuli juhlittu poptaiteilija ja loppujen lopuksi myös levyttänyt artisti.

Riipisen kansitaiteilijan uran alku ajoittuu 1980-luvun taitteeseen. Kalevala oli käyttänyt hänen taidettaan Abraham’s Blue Refrainin (1978) kannessa, mutta varsinainen käännekohta oli tässä blogissakin käsitelty Dave Lindholmin Vanha ja uusi romanssi (1979). Lindholm ja Riipinen tunsivat toisensa jo kouluajoilta, ja juuri perustetun Johanna-levy-yhtiön Atte Blom valitsi Riipisen Davesta ottamista kuvista kanteen sen epätarkimman mutta tunnelmallisimman. Se oli aikamoinen mestariteos mieheltä, joka ei vielä tuolloin edes omistanut kameraa.

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).

Vanha ja uusi romanssi toi Riipiselle lisää töitä, ja hänen nimensä kasvoi kansien myötä. 1980-luvun mittainen nousukausi oli alkanut, projekteja riitti, sponsorit kiinnostuivat, näyttelyitä järjestettiin ja rahaa liikkui runsaasti myös Riipisen suuntaan. Hänestä tuli eräänlainen kuvataiteen rocktähti.

Arvostetuksi poptaiteilijaksi noustuaan hän päätti ryhtyä myös muusikoksi: Riipinen hankki hienon kitaran ja ryhtyi tekemään singleä. Se levytettiin Finnvoxilla Jimi Suménin, Elisa Korjuksen, Keimo Hirvosen, Helena Lindgrenin ja Dave Lindholmin kaltaisten nimiartistien avustuksella. ”Eihän mun soittamisesta tullut hevonpaskaa”, Riipinen tunnusti Walter de Campin Riipinen Interview -kirjassa. ”En mä pysynyt missään rytmissä.”

Singlen ilmestyessä ristiriitaisten arvioiden saattamana Riipinen lähti Pelle Miljoonan kanssa Suosikin kustantamalle maailmanympärimatkalle, joka osoittautui osaksi hänen Itäistä pituutta -albuminsa tekoprosessia. Riipisen ensimmäinen ja hyvin luultavasti viimeinen albumi perustuu vahvasti maailmalla Walkman-kasettinauhurilla tehtyihin nauhoituksiin. Itäistä pituutta on pohjimmiltaan kuulokuvien sarja ja äänimatka, joka nimensä mukaisesti kulkee Aasian läpi. Riipinen teki kenttä-äänityksiä Pakistanissa, Intiassa, Thaimaassa, Hongkongissa, Filippiineillä, Taiwanissa ja Japanissa talvella 1982. Materiaalia kertyi kymmenen tuntia.

Matkan jälkeen Riipinen ryhtyi levyttämään albumia Helsingissä ja Lontoossa. Kapellimestarina toimi Jimi Sumén. Lopputulos oli erikoinen taidemusiikkikeitos dokumentaarisia nauhoituksia, uutta aaltoa, konerytmejä, Aasian maiden folkia ja länsipopin modernismia, blueskitaraa, sämpläystä ja livesoittoa. Itäistä pituutta on kollaasiteos, joka välittää kaikuja maailmalta ja luo nomaditunnelmia. Se on selvästi kuvataiteilijan tekemää musiikkia, jota kuuntelee vähän niin kuin muiden valokuvia katsellaan, ulkopuolelta tulkiten, usein kuulumattomuuden tunteen vallassa. Riipisen sävellykset ovat pelkkä sirpale kokonaisuudessa, melodiat menevät ja tulevat muiden elementtien lomassa.

Kuten singlelläkin, Riipisen albumilla esiintyy melkoinen kaarti. Lempeässä Kultaisessa kolmiossa laulavat Helena Lindgren ja Pelle Miljoona. Sillä, nimiraidalla ja ’Radio Hong Kongilla’ lyömäsoittimia käsittelee tunnettu jazzmuusikko Edward Vesala. Lasisen muurahaiskeon lailla kuhisevan kaupungin neonvalojen viileää hohdetta heijastelevalla ’Radio Hong Kongilla’ kitarasoolon soittaa Tuomari Nurmio, filippiiniläisen transnaisen yksinäisyydestä kertovalla ’Billyboy Anabelilla’ Dave Lindholm. Äänessä on myös Riipisen Aasiassa tapaama Richard, satunnainen britti, jonka myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Suuressa roolissa on Sumén, joka soitti kitaraa, bassoa, syntetisaattoreita ja sitaria, ohjelmoi konerytmit ja sovitti musiikin eli ylipäänsä teki asioista mahdollisia. Riipinen sävelsi, sanoitti, lauloi ja suunnitteli kokonaisuuden.

Riipisen ohjaama dokumentti Pelle Miljoona Oy:n Berliinin-matkasta:

Itäistä pituutta ilmestyi vuonna 1984. Se ei ollut mikään hittilevy vaan taidetta eri muodossa. Riipisen uralla se on yksittäinen työ, toisenlainen teos, osa taiteilijan elämäntyötä. Hänen menestyksekäs uransa jatkui 1990-luvulle saakka, kunnes alkoholi otti vallan ja toi mukanaan monenlaisia ongelmia. Riipinen poistui julkisuudesta, ja se, mitä oli ollut ja mitä hän oli tehnyt, näytti hajoavan olemattomiin ikuisiksi ajoiksi. Pelle Miljoona Unitedin Kino Riviera -albumin (2015) ’Varjojen mailla’ saattaa kertoa Riipisestä.

Vuonna 2017 Riipinen kertoi Ylen Kulttuuricocktailin haastattelussa, ettei hänellä ole omasta tuotannostaan jäljellä mitään: ”Jos yksi teokseni saattaa koostua sadoista pienistä kuvista, samalla tavalla voi sanoa elämäntyöstäni: se on palasina pitkin maailmaa.” Hänen taiteensa sai fyysisen hahmon tietyssä ajassa ja paikassa, kunnes hajosi jälleen niiksi luovuuden ja ohikiitävien ajankuvien atomeiksi, joista oli syntynytkin.

Niin ei tarvitsisi olla. Riipisen elämäntyö ansaitsisi tulla suojelluksi. Itäistä pituutta -levyn kohdalla se voisi tarkoittaa hienon vinyylipainoksen ja digijulkaisujen ilmestymistä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt
RiipinenItäistä pituutta | LP Johanna Kustannus Oy/Gogh 1984
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi | LP • Kasetti Johanna 1979 • CD Johanna 1989 • CD-uusintapainos Johanna Kustannus 2009

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää

Lue lisää
Walter de Camp: Riipinen Interview | Aquarian Publications 1996
Ylen haastattelu 27.11.2017, toim. Tuomas Karemo

Riipinen: Itäistä pituutta (1984).

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos

Vanha & uusi romanssi | Johanna, 1979

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).Mistä tehdään vaikuttava ja unohtumaton musiikki? Dave Lindholmin Vanha & uusi romanssi todistaa, että sellaista syntyy jotakin aivan muusta kuin paisuttelusta ja mahtipontisuudesta. Lindholm kokosi kuudennen sooloalbuminsa vähistä aineksista. Levyllä soivat vain hänen äänensä, akustinen kitaransa ja pianonsa sekä Kari ”Pitkä” Lehtisen soittama basso. Lopputulos on klassikko.

Voi olla, että ajoituksella ja tilanteella oli tekemistä sen kanssa, miten hyvin Vanha & uusi romanssi onnistui. Sitä edeltäneet vuodet Lindholm oli levyttänyt englanninkielistä rockia Rock’n’Roll Bandissa, Pen Lee Co:ssa ja Pen Leessä, kunnes liittyi kitaristiksi hurttiin Sleepy Sleepersiin. Kun hän sitten ryhtyi äänittämään Vanha & uusi romanssia, edellisestä suomenkielisestä albumista Fandjangosta oli kulunut jo neljä vuotta. Se oli eräänlainen uusi alku: vaikka Lindholm palasi akustisen suomenkielisen musiikin pariin, joka oli tehnyt hänestä tunnetun 1970-luvun alkupuolella, hän oli saanut siihen etäisyyttä ja pystyi siksi lähestymään ominta alaansa uudesta kulmasta.

”Se on kyl yksinäisyyden huipulla, kun kaikki mitä puhuu on valehteluu…” Joo joo, mä rakastan sua on yksi Lindholmin tunnetuimpia kappaleita.

Uusiutuminen kuuluu selkeytenä: Vanha & uusi romanssi on yleistajuisempi kuin Lindholmin edelliset suomenkieliset levyt. Toki Daven tekstejä ymmärsi aiemminkin, mutta nyt niihin oli helpompaa samaistua. 27-vuotias taiteilija sanoitti laulunsa edelleen puhekielellä, mutta hillitymmällä, vakavammalla ja ehkä aikuisemmallakin tyylillä, joka ei sitonut sanomaa tiettyyn aikaan ja paikkaan. Lindholmin ensimmäiset levyt Iso ”Kynä” Lindholm (1972) ja Sirkus (1973) olivat tiukemmin kiinni nuoruudessa ja Helsingissä. Vanha & uusi romanssilla hän lauloi sanoja, jotka puhuttelivat iästä ja paikasta riippumatta.

Vaikka Vanha & uusi romanssi oli Lindholmin siihen mennessä henkilökohtaisin ja suorasanaisin teos, sen ihmissuhdeteemoissa oli jotakin hyvin yleisinhimillistä. Ja kun hän tapansa mukaan kirjoitti sanat sinä-muodossa kuin suunnatakseen ne jollekin merkitykselliselle ihmiselle (tai kuin tutkiskellakseen itseään toisen kautta), hänen paikalleen oli helppo kuvitella itsensä. Vanha & uusi romanssin sanoitukset vaikuttavat niin syvällisiltä ja harkituilta, että tuntuu ihmeelliseltä ja huvittavalta, että ne on kirjoitettu nopeasti ja liikoja miettimättä: [Ne] sanat mä tein alta aikayksikön (…) Enkä mä korjaillu paljon mitään”, Dave kertoi aikoinaan Uusi laulu -lehden haastattelussa, jota Lamppu Laamanen siteeraa kirjassaan Dave Lindholm – Tietenkin.

”Vein kaikkee, mistä pidit, enkä antanu mitään…” Vanha & uusi romanssi päättyy levyn nimikappaleeseen.

Lindholm äänitti Vanha & uusi romanssin Pekka Nurmikallion legendaarisessa Microvox-studiossa vähin erin ja velaksi. Julkaisijasta ei ollut äänitysten alkaessa varmuutta, koska Love Records oli juuri ajautunut konkurssiin eikä sen voimahahmo, suomalaisen musiikin merkittävin mesenaatti Atte Blom ollut vielä perustanut Johannaa. Loppujen lopuksi Vanha & Uusi romanssi oli Johannan toinen albumijulkaisu. On merkillistä, miten ehyt tästä Sliippareiden keikkojen lomassa pala palalta tehdystä levystä tuli. Yksi Lindholmin vaikuttavan tuotannon vahvimpia kokonaisuuksia syntyi pätkätöinä muun puuhan ohessa.

Vanha & uusi romanssin kappaleet kertovat ihmissuhteista, mutta niitä ei ole kirjoitettu kauniilla käsialalla ruusunpunaiselle paperille. Rakkaus on niissä jatkuvasti vaarassa, eivätkä sen osapuolet ole virheettömiä tai aina edes hyviä ihmisiä. Kliseisyyttä välttelee myös Daven suomenkielinen laulu, jonka klangi on kumman kansainvälinen. Hän ilmaisee asioita ja painottaa sanoja melkeinpä angloamerikkalaisittain (mm. Miss mun rakkaus uinuu?). Lindholm etääntyy stereotyyppisestä suomalaisuudesta myös suomenruotsalaisuutensa kautta.

Kyse ei silti ole pelkästään taustasta tai vaikutteista vaan myös persoonasta. Jokainen Lindholmin puhetta kuullut tietää hänen olevan hyvin omalaatuinen sanankäyttäjä. Hienointa Vanha & uusi romanssissa ja Lindholmin musiikissa ylipäätään on juuri sen tyylikäs omaperäisyys. Dave kuuluu kyllä lauluntekijänä Bob Dylanin sukuhaaraan, mutta ei koskaan kuulosta keneltäkään muulta kuin itseltään. Lindholmin melodia- ja rytmikäsitys nousee perinteistä omaan luokkaansa.

Vanha & uusi romanssi oli uusi alku myös eräälle toiselle artistille. Sen tunnelmallinen kansikuva on Lindholmin kansakoulukaverin, legendaarisen poptaiteilija Riipisen kaikkien aikojen toinen levynkansi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 

Varaa Vanha & uusi romanssi kirjastosta.

Varaa Vanha & uusi romanssi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Dave Lindholm

1970-luku

Dave Lindholmin sooloalbumit ja kokoelmat*
Iso ”Kynä” Lindholm (Love Records, 1972)
Sirkus (1973)
Isokynä & Orfeus: Musiikkia (1974)
Isokynä & Orfeus: Lillan (1974)
Fandjango (1975)
Kenen laulu, kokoelma. (1977)
Vanha & uusi romanssi (Johanna, 1979)

1980-luku

Aino (1982)
Huoneet 6 & 14 (1983)
Kuutamolla (1983)
Moderni hiljainen musiikki (Pyramid, 1985)
Sissi (Rockadillo Records, 1987)

1990-luku

Sillalla (1990)
Sisar (1991)
Kerran (1992, live)
Kissatanssit (1992)
LLL (1993)
Valmista kamaa, kokoelma. (Siboney, 1996)
Punainen + (Ranka Recordings, 1998)
Valkoinen & (1999)

2000–2009

Dave Lindholm & Pitkät kiinalaiset (2000)
Luuttujengi tulee (2001)
Lähes 50, kokoelma. (2002)
Dave Lindholm & Jarmo Saitajoki: Nuo mainiot miehet soivine koneineen (Bluelight Records, 2007)
Lahti (AllStar Music, 2009)

2010-luku ja 2020-luku

Ken elää, ken näkee. Ken B. | TUM Records 2013
40 laulua, kokoelma | Ranka Recordings 2014
Johanna-vuodet 1979–1983, kokoelma | Johanna Kustannus 2014
Ajaton on ajoissa | 2015
V. | 2016
Go | 2017
Kynä & Kumppanit | 2018
Kynä & Kumppanit LIVE | 2019

*Lindholmin koko tuotanto on vielä paljon tätä laajempi. Hän on levyttänyt englanninkielisiä albumeja sekä omalla nimellään että eri yhtyeissä, ks. Ferris, Rock’n’Roll Band, Pen Lee Co., Pen Lee, Bluesounds, Redclouds, Dave L. B. Inventive, SF-Blues, Messengers, Dave Lindholm & Canpaza Gypsys, Dave Lindholm & White Midnight, Dave’s 12 Bar, The Run Runs, Dave Lindholm & Antero Jakoila, Dave Lindholm & Otto Donner, Calle & Dave Lindholm…

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Dave Lindholm: Sanat – sitähän se kaikki on (2017).

Dave Lindholm: Sanat – sitähän se kaikki on (2017).

Lue lisää | Finna.fi

Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
de Camp
, Walter: Riipinen Interview, 320 sivua | Aquarian 1996
Laamanen, Lamppu: Dave Lindholm – Tietenkin, 487 sivua | Johnny Kniga 2015
Laamanen, Lamppu: Dave Lindholm – levytyksiä 30 vuotta, 255 sivua | Like 2001
Lindholm, Dave: Puhtaat laivat, 223 sivua | Johanna Kustannus 1978
Lindholm, Dave: Vanha & uusi, 160 sivua | Johanna Kustannus 1983
Lindholm, Dave: Sanat – sitähän se kaikki on, 315 sivua | Johnny Kniga 2017

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).