Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja

Five Miles Out | Virgin 1982

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).Muusikko, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Mike Oldfieldin (s. 1953) levytysura lähti liikkeelle dramaattisesti. Vuonna 1973 julkaistu debyyttialbumi Tubular Bells sekoitti musiikin maailmaa. Vain kahdesta raidasta rakentunut taideteos nousi vähitellen myyntimenestykseksi ja hetkeksi jopa brittilistan ykköseksi. Tubular Bellsistä kasvoi Oldfieldin tunnetuin teos ja populaarimusiikin klassikko.

Läpi 70-luvun Oldfieldin levyjä rankattiin korkealle: Hergest Ridge, Ommadawn ja neljän pitkän raidan mittainen tuplalevy Incantations sisälsivät lisää hypnoottista sävellystyötä. Viehätystä korosti se, että vaivattoman kuuloista toteutusta oli vaikea kategorisoida. Oldfield miellettiin progeksi, toisinaan nykytaidemusiikiksi tai ”vain” popmusiikiksi.

Tappiota tuottaneelta kiertueelta tallennettu livetupla Exposed näytti, että todellisuudessa Oldfield oli vähän kaikkea edellä mainittua. Livelevyllä oli basisti Pekka Pohjolan lisäksi mukana single ’Guilty’, diskomainen yllätys keväältä -79. Seuraava studioalbumi Platinum alleviivasi taidemusiikin yhteyttä lainalla nykysäveltäjä Philip Glassilta. Erinomainen QE2 (1980) sisälsi jopa ABBA-coverin, mutta Oldfieldin kaupallinen potentiaali tuntui olevan suvannossa.

Miten sitten vastata korvan vieressä kuiskivaan hitintarpeeseen ja olla edelleen kunnianhimoinen säveltäjä? Entä olisiko 80-luvun alun lujaa muuttuvassa popmaailmassa edes mahdollista toteuttaa vielä eepos, kokonaisen levypuoliskon mittainen rockteos? Ennakkoluuloton vastaus oli valmis maaliskuussa -82 kun Oldfieldin seitsemäs studioalbumi Five Miles Out julkaistiin. Koitti uusien seikkailujen aika.

Hieman alle 25-minuuttinen ’Taurus II’ lähtee liikkeelle enegisesti, kuin täynnä intoa oleva rokkipläjäys. Keinahteleva perkussioraita, Oldfieldin ujeltava kitarointi ja vocoder, Maggie Reillyn laululinjat, ajalle tyypilliset synat, rumpukoneet, kelttivaikutteet – kaikki toimii kiihkeällä sykkeellä, ja pitkä teos loppuu yllättävän nopeasti. Viimeisen minuutin kaunis tunnelma kruunaa yhden Oldfieldin hienoimmista töistä.

Jo QE2:lla laulamassa ollut Maggie Reilly oli yhä tärkeämpi elementti Oldfieldin kokonaissoundissa. Reilly toi tärkeää henkeä Oldfieldin pienelle hitille ’Family Man’. Ensi tahdeista tunnistettava single puskee eteenpäin jäykän kolkosti, mutta Reillyn poikkeuksellinen kuulaus pelastaa. Vuotta myöhemmin oli hauska huomata, miten popduo Hall & Oates nosti saman biisin kansainväliseen suosioon, ilman kylmää klangia.

Nimiraita ’Five Miles Out’ päättää albumin hätkähdyttävästi. Lähes kauhuelokuvamainen sanoitus kertoo Oldfieldin lentämiskokemuksesta Espanjan yllä QE2-kiertueen aikaan. Artistille ja kanssamatkustajille oli käydä pahasti huonon sään vuoksi. Vakava tunnelma heijastuu videoon ja Oldfieldin laulusuoritukseen.

Kasvava suosio ei välttämättä merkitse muusikolle kaikkea, mutta se voi olla avuksi. Vuosi vuodelta merkittävämmäksi julkaisijaksi ja artistin ”kodiksi” kasvanut Richard Bransonin levy-yhtiö Virgin Records oli tukevasti Oldfieldin takana. Vielä tärkeämpää luovan työn tekijälle on tuntea saavansa kuulijoita. Five Miles Outin menestys antoi Oldfieldille itseluottamusta, ja varmasti buustasi tulevia visioita. Ja kun kaikki sujui, niin kalliita kiertueitakin oli helpompi järjestää. Vaihteeksi jopa pienellä voitolla.

Kaupallisen onnistumisen välttämättömyys oli Oldfieldille rasite, mutta paluu suurempaan suosioon onnistui. Lyhyempien sävellysten hittipotentiaali tunnistettiin. Jopa median kärttämä julkisuus ja haastattelut alkoivat sujua kun Oldfieldin kokema ulkopuolisuus ja pelko oli väistymässä. Viitseliäisyys mediaa kohtaan kasvoi. Kohti valoa kantoi Five Miles Outin levynkansikin, jossa maalaus näyttää pienkoneen lentävän läpi myrskypilvien. Seurasi lisää onnistumisia. Crises (1983) ja Discovery (1984) jatkoivat hittilevyjen sarjaa.

Ehkä optimismi ja edessä siintävä valo siirsi myös kierrättämisen tarvetta: Oldfieldin debyyttialbumin jatko-osaan oli Five Miles Outin aikaan matkaa vielä kymmenen vuotta. Tubular Bells II julkaistiin vuonna 1992, kolmososa 1998.

Tuomas Pelttari

Mike Oldfield | kotisivu
Mike Oldfield | Facebook

Mike Oldfield – Tubular.net | Facebook

Five Miles Out
Mike Oldfield – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Maggie Reilly – laulu
Morris Pert – lyömäsoittimet, kosketinsoittimet
Tim Cross – kosketinsoittimet
Rick Fenn – kitara
Tuottajat: Mike Oldfield & Tom Newman

Mike Frye – lyömäsoittimet
Paddy Moloney – Uileann pipes (Taurus II)
Carl Palmer – lyömäsoittimet (Mount Teidi)
Graham Broad – rummut (Five Miles Out)
Jousisovitukset: Morris Pert
Kapellimestari: Martyn Ford

Five Miles Out julkaistiin remasteroituna CD-painoksena vuonna 2000 ja myöhemmin deluxe-painoksena. Laajennettu 2CD+DVD vuodelta 2013 sisältää mm. Oldfieldin itse tekemän 5.1-monikanavamiksauksen.

Levyhyllyt
Mike Oldfield | Finna.fi

1970-luku

Tubular Bells | Virgin Records 1973
Hergest Ridge | Virgin Records 1974
Ommadawn | Virgin Records 1975
Incantations • 2LP | Virgin Records 1978
Exposed • 2LP • DVD • live | Virgin Records 1979
Platinum | Virgin Records 1979

1980-luku

QE2 | Virgin Records 1980
Five Miles Out | Virgin Records 1982
Crises | Virgin Records 1983
Discovery | Virgin Records 1984
The Killing Fields • soundtrack | Virgin Records 1984
Islands | Virgin Records 1987
Earth Moving | Virgin Records 1989

1990-luku

Amarok | Virgin Records 1990
Heaven’s Open | Virgin Records 1991
Tubular Bells II | Warner Music UK 1992
The Songs Of Distant Earth | Warner Music UK 1994
Voyager | Warner Music UK 1996
Tubular Bells III | Warner Music UK 1998
Guitars | Warner Music UK 1999
The Millennium Bell | Warner Music UK 1999

2000–2009

Tr3s Lunas | Warner Music Spain 2002
Tubular Bells 2003 | Warner Music Spain 2003
Light + Shade • 2CD | Mercury Records 2005
Music Of The Spheres | Mercury Records 2008

2010-luku

Man On The Rocks | Virgin EMI 2014
Return To Ommadawn | Virgin EMI 2017

Nuottikirjat
Mike Oldfield | Finna.fi

Tubular Bells | Virgin 1973
10 • 1973–1983, 64 sivua | Music Sales Limited 1984
Tubular Bells II | International Music Publications 1992 & 1993
Elements – The Best Of Mike Oldfield, 88 sivua | International Music Publications 1994
Tubular Bells III, 56 sivua | International Music Publications 1998

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko

Lue lisää Mike Oldfieldistä • Read more about Mike Oldfield | Finna.fi

Changeling – The Autobiography Of Mike Oldfield Mike Oldfield, 266 pages | Virgin Books 2007
The Making Of Mike Oldfield’s Tubular Bells – The Story Of A Record Which Has Sold Over 15000000 Copies And Helped To Found The Virgin Empire Richard Newman, 101 pages | Music Maker 1993
Mike Oldfield – Every Album, Every Song [On Track …] Ryan Yard, 160 pages | Sonic Bond 2020

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

SIG: Vuosisadan rakkaustarina – kirkkaus valtaa alaa

Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982

Joskus nimen lataus on vahva. Vuosisadan rakkaustarina on niin vaikuttava otsikko, että se on annettu kahdelle eri elokuvalle, yhdelle kaunokirjalliselle julkaisulle, kolmelle musiikkialbumille ja yhdelle Aku Ankan taskukirjalle. Levyistä tärkein on raisiolaisen SIG-yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Bändin laulaja ja biisintekijä Matti Inkinen poimi nimen kirjailija Märta Tikkasen Århundradets kärlekssaga -kirjan suomennoksesta. Nimikappaleesta tuli niin tunnettu, että muut mainitut teokset on nimetty sen mukaan.

Vuosisadan rakkaustarina valmistui SIGin mittapuulla pitkän kaavan mukaan. Syksyllä 1981 ja alkuvuodesta 1982 tehdyn albumin äänitti ja miksasi Wigwamista, Tasavallan Presidentistä ja Blues Sectionista tuttu Måns Groundstroem, joka oli mukana monissa levy-yhtiö Johannan studioprojekteissa. Tuottajana toimi Leevi And The Leavings -legenda Gösta Sundqvist ja tuotantopäällikkönä Johannan pomo Atte Blom.

Kolmas albumi oli SIGille uudistumisen ja kasvamisen paikka. Kahta ensimmäistä levyä hallinneet uuden aallon vaikutteet ovat Vuosisadan rakkaustarinalla läsnä, mutta enemmän hengessä kuin tuotannossa. Silla on aiempaa popmaisemmaksi sovitettua ja jämäkämmäksi tuotettua musiikkia. Groundstroem haki studiossa yhtenäistä rockbändisoundia, jota modernisoitiin tuoreilla syntetisaattorisävyillä ja hetkittäin rumpukoneellakin.

Vaikka ulkoasu muuttui, SIGin tunnisti helposti. Inkisen sälöisestä, vapisevasta ja epävireisestä lauluäänestä (joka voimistui studiossa uuden soundin mukaiseksi) ei voi erehtyä. Hänen tunnistettava persoonallisuutensa häilyy myös biiseissä, joissa on vaikutteita niin 1960-luvun popista kuin tuolloin ajankohtaisesta rockista ja joiden alleviivatussa naiiviudessa oli samaan aikaan tiedostavaa ironisuutta ja sinisilmäistä vilpittömyyttä.

Inkinen napsi mielellään ideoita muiden levyiltä, mutta loi niistä itsensä ja SIGin näköistä musiikkia. Vuosisadan rakkaustarinalta löytyy viittauksia (tai ”kuppauksia”, kuten artisti itse sanoi) muun muassa Sam Cookeen, Shangri-La’siin ja Dictatorsiin. Lyriikoiden puolesta albumi sisältää tietenkin rakkauslauluja. Vain käheästi tulkittu blues ’Pitkä matka Velkuaan’ on toisenlainen tarina.

’Laitakaupungin laulu’ on kummallisista rumpuefekteistään huolimatta hieno avaus albumille. Synkimmillään levy on ’Niin kauan kuin maailma on’ -kappaleessa ja ’En koskaan (sinusta tuu selviytymään)’ -biisissä, joka kaikessa pateettisuudessaan olisi voinut olla Yön ensimmäisellä albumilla. Tunnelma kirkastuu levyn loppua kohden. Nimikappale, ’Mä kierrän maailmaa’, ’Jos taivas on vain pienille enkeleille’ ja ’Bäng-bäng’ ovat mieleenpainuvia, elähdyttäviä popanthemeja.

Vuosisadan rakkaustarina julkaistiin huhtikuussa 1982. Se myi lähes 25 000 kappaletta eli melkein kultaa. SIGin menestys asettui vastaavaan asemaan: levyt myivät hyvin ja biisit soivat radiossa, mutta suursuosio antoi odottaa itseään. Tavallisennäköisistä kavereista ei kai ollut täyttämään nuorison romantiikannälkää, mutta onneksi Dingon säihkyvät idolit tulivat vastaamaan kysyntään vielä samana vuonna.

Inkisen kuoltua vuonna 2009 arveltiin, että Suomalainen pop-levy (2003) jäisi SIGin viimeiseksi studioalbumiksi. Menneisyydessä kuitenkin riittää yhä tutkittavaa. SIGin jäsenet ovat esittäneet vanhoja lauluja keikoilla Korroosion Jarmo Hauhtosen kanssa. Vuonna 2019 SIG tuli ajankohtaiseksi Aku-Tuomas Mattilan historiikin Portaat purppurasumuun ja Plastic Passionin julkaiseman kokoelman Kuinka paljon sua rakastinkaan – Harvinaisuuksia 1978–2008 myötä. Viimeisimpien someuutisten mukaan SIG aikoo julkaista myös uuden singlen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

SIG | kotisivu
SIG | Facebook
SIG | Instagram

Vuosisadan rakkaustarina
Ari Hemmilä – bassokitara
Matti Inkinen – laulu
Rauno Linja-aho – kitara
Jukka Merisaari – rummut
Juha Oksanen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Gösta Sundqvist

Levyhyllyt
SIG | Finna.fi

1980-luku

Matkalla maineeseen | Johanna 1980
Sudet | Johanna 1981
Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982
Syke | Johanna 1983
Unelmia | Pyramid 1985
Purppura | Pyramid 1985

1990-luku

Rakkauden sävel | Pyramid 1996
Kansanlauluja kaupungeista | Pyramid 1998

2000–2009

Suomalainen pop-levy | Norsu 2003

Matti Inkinen | Finna.fi

Allapäin • LP • kasetti | Beta 1984
Ihmeellinen maailma • LP • CD | Kräk! 1990

Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

Lue lisää SIGistä | Finna.fi

Portaat purppurasumuun – SIG-yhtyeen tarina  Aku-Tuomas Mattila,  | Sammakko 2018
Rockia risteyksestä – Pommari 20 vuotta 1976-1996 – Raisiolaisen rockin historia  Taina Saarinen | Raision kaupunki 1996
Vuosisadan rakkaustarina – musikaali  Tuomo Saarinen & Jouni Lehtonen & Marja Nummela & Mirja Ahonen & Matti Inkinen & Juha Oksanen | Raision teatteri 2015
Raisrock -85  Timo Saarniemi | Timo Saarniemi 1985
Vuosisadan rakkaustarina  Märta Tikkanen & kääntäjä Eila Pennanen & kuvittaja Henrik Tikkanen | Tammi 1978

SIG: Vuosisadan rakkaustarina (1982).

Levyt, jotka Alice unohti

Alice Cooper • Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa

Alice Cooper on muuttuja. Hänen tuotannossaan on monta parin albumin pituista vaihetta, jotka ovat syntyneet siitä, mitä kitararockin maailmassa milloinkin on tapahtunut. On kuitenkin myös aikakausi, jota määrittää jokin aivan muu: unohdus.

Cooperin 1980-luvun alun albumit Special Forces, Zipper Catches Skin ja DaDa muodostavat trilogian, joka tunnetaan nimellä ”Alice Cooper’s blackout albums” eli ”Alice Cooperin pimennyslevyt” tai ”muistikatkolevyt”. Nimi juontuu siitä, että artisti sanoo unohtaneensa lähes kaiken tuohon aikakauteen liittyvän. ”Tein biisit, levyt ja kiertueet, mutta en muista niistä juuri mitään”, Cooper tunnusti Quietus-lehden haastattelussa vuonna 2009.

Voiko se pitää paikkansa? Voiko ihminen kadottaa vuosien mitalta muistoja? Ehkäpä.

Varmaa on se, että blackout-levyjen tekemistä edelsi tiukka käännös. Cooperin vuoden 1978 albumi From The Inside oli eltonjohnmainen poplevy, mutta sen seuraaja Flush The Fashion (1980) lähti ajanmukaisuutta tavoitellen new waveen päin.

Special Forces (1981) jatkoi samaan suuntaan. Se on pulpahtelevia syntetisoijasoundejaan lukuun ottamatta rapisevan kuiva kitararocklevy, jonka pelkistetty tuotanto mallintaa punkin mahtailunvastaista eetosta. Mutta vaikka Cooper hokee levyllä opportunistisesti sellaisia kliseisiä punkmantroja kuin ”we don’t care” ja ”no fun” kuin uskoisi niiden avaavan oven ajankohtaisten artistien kerhoon, ei hän lopulta osaa olla muuta kuin oma teatraalinen, epätodellinen ja sarjakuvamainen itsensä. Special Forcesilla on ohikiitävät hetkensä, eikä piruileva riemu ole kadonnut Alicen äänestä kokonaan, mutta musiikkia leimaa heikolla jäällä tanssimisen tunnelma.

Special Forces on blackout-kauden albumeista ainoa, jonka tueksi tehtiin kiertue. Etenkin Euroopan-osuudella konserttiliput tekivät hyvin kauppansa, koska Cooper ei ollut esiintynyt suuren meren tällä puolella aikoihin. Se, että keikoilla kuultiin uusimman levyn materiaalista vain ’Who Do You Think We Are’ ja Love-laina ’Seven and Seven Is’ kertoo jotakin artistin ja levyn suhteesta. Cooper ei uskonut Special Forcesiin itsekään, ja tuskin hän pystyi uskomaan itseensäkään. Luurankomainen, päihdeongelmista kärsinyt rocktähti vaikutti sairaalta.

Huonot ajat jatkuivat Zipper Catches Skinillä (1982). Se oli pitkään aikaan ensimmäinen Alice Cooper -levy, joka ei noussut Billboardin listalla edes kahdensadan myydyimmän joukkoon. Cooper kertoi levyn ilmestymisen aikaan halunneensa käydä kovin ottein rockin kliseiden kimppuun. Sitä ideologiaa edustanee se, että hän esiintyy takakannen hölmössä kuvassa siistinä kauluspaitamiehenä, jonka penis on jäänyt vetoketjun väliin. Edeltäjäänsä siistimpi ja hiotumpi Zipper Catches Skin on lähempänä perinteistä Cooper-albumia kuin Special Forces. Se ei ole hänen ikimuistoisimpia teoksiaan, mutta hän ei myöskään kuulosta tekevän kuolemaa studiossa.

On erikoista, että Alice on Zipperillä virkeämpi, satiirisempi ja terävämpi kuin edellisellä levyllään, sillä hän mitä ilmeisimmin kärsi vielä tuolloin crackriippuvuudesta. Pitkästä aikaan Cooperin sessioihin saapunut kitaristi Dick Wagner luonnehti Zipper Catches Skiniä ”vauhdilla tehdyksi levyksi” ja ”huumepainajaiseksi”. Maineikas soittaja katsoi parhaaksi poistua studiosta jo ennen kuin levy saatiin valmiiksi. Olosuhteisiin ja laulajan mielentilaan nähden levyn henki on yllättävän eläväinen. Siltikin Zipper Catches Skin kärsii kantavan idean puutteesta.

Unohdetuista albumeista viimeiseksi jäi DaDa, jolla Cooper kävi pitkästä aikaa yhteistyöhön tuottajanero Bob Ezrinin kanssa. Lahjakkaan säveltäjä-sovittaja-tuottajan läsnäolo on useimmiten ollut laadun takuu, ja Ezrinin äärimusikaalinen ote kuuluukin melodioissa ja sovituksissa selvästi. DaDa on teemalevy, jonka punainen lanka punoutuu raaoista murhista, sivupersoonista, perhehelvetistä ja mielisairauksista. Vaikka DaDa edustaa Alicen uralla yhden aikakauden loppua, se on hänen unohtamistaan levyistä vahvin ja mielenkiintoisin.

Levyn päättävän ’Pass The Gun Around’ -kappaleen rivit “I’ve had so many blackout nights before / I don’t think I can take this anymore” ovat hätähuuto. DaDan julkaisun jälkeen Cooper vetäytyi musiikkialalta pariksi vuodeksi selvittämään päätään ja sotkuiseksi käynyttä elämäänsä.

Jos Alice ei muista Special Forcesin, Zipper Catches Skinin ja DaDan tekemistä, se johtuu hänen silloisesta elämäntyylistään. Päihteet ajoivat hänet tilaan, jossa muistin pätkiminen on arkipäivää. Toisaalta voi olla, että hän ei vain halua muistaa noita kurjia aikoja. Tai kenties tuo uran vaihe, jossa Cooper oli hukassa, huutaa määrittelyä. Kolmen albumin luokitteleminen unohdetuiksi tekee niistä jotakin harhailun etappeja kiehtovampaa – toisella tajunnan tasolla syntynyttä musiikkia. Sellainen dramatisointi olisi tyypillistä Alice Cooperia.

DaDan jälkeen muuttuja muuttui jälleen, ja se pelasti hänet. Raitistunut Alice Cooper [=Vincent Furnier, s. 1948] palasi alalle vuonna 1986 julkaistulla Constrictorilla, joka tempaisi hänet 1980-luvun heavy rockin pauloihin. Menestyksekäs paluu huipentui pophevilevyyn Trash ja sen valtavaan hittiin Poison vuonna 1989. Itse hän teatraaliseen tapaansa pitää toipumistaan prosessina, jossa persoonan paha puoli otettiin hallintaan.

”Kun olin alkoholisti, minusta oli hauskempaa olla Alice Cooper kuin oma itseni”, hän muisteli syksyllä 2002 Sueen tekemässäni haastattelussa. ”Lopulta tajusin, että olin ajautunut Jim Morrison -tyyppiselle kuolemantripille, josta oli pakko päästä pois. Kun pääsin pakoon sieltä, päätin, että Alice ei enää saa päästä esiintymislavan ulkopuolelle.”

Cooperiin perehtymistä ei kannata aloittaa ”blackout albums” -kolmikosta, mutta syventäviin Alice-opintoihin trilogia kuuluu aivan ehdottomasti.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Alice Cooper | kotisivu
Alice Cooper | Facebook
Alice Cooper | Instagram

Varaa Alice Cooperia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Alice Cooper Group
[= Alice Cooper • Glen Buxton • Michael Bruce • Dennis Dunaway • Neal Smith • Bob Ezrin]
Finna.fi

1960-luku

Pretties For You | Straight 1969

1970-luku

Easy Action | Straight 1970
Love It To Death | Straight/Warner Bros. Records 1971
Killer | Warner Bros. Records 1971
School’s Out | Warner Bros. Records 1972  Levyhyllyt • School’s Out
Billion Dollar Babies | Warner Bros. Records 1973
Muscle Of Love | Warner Bros. Records 1973

Alice Cooper
[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Prakash John • Pentti ”Whitey” Glan]
Finna.fi

Welcome To My Nightmare | Warner Bros. Records 1975

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Bob Ezrin • Tony Levin • Allan Schwartzberg]

Alice Cooper Goes To Hell | Warner Bros. Records 1976

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Bob Ezrin • Bob Babbitt • Prakash John • Tony Levin • Allan Schwartzberg • Jim Gordon • Bob Ezrin]

Lace And Whiskey | Warner Bros. Records 1977

[= Alice Cooper • Dick Wagner • David Foster • Davey Johnstone • David Hungate • Dee Murray • Lee Sklar • Steve Lukather • Rick Shlosser]

From The Inside | Warner Bros. Records 1978

1980-luku

[= Alice Cooper • Davey Johnstone • Fred Mandel • Dennis Conway • John Cooker Lopresti]

Flush The Fashion | Warner Bros. Records 1980

[= Alice Cooper • Duane Hitchings • Danny Johnson • Craig Krampf • Mike Pinera • Erik Scott]

Special Forces | Warner Bros. Records 1981

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Mike Pinera • Erik Scott • Jan Uvena • Duane Hitchings • Craig Krampf]

Zipper Catches Skin | Warner Bros. Records 1982

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Prakash John • Richard Kolinka • Graham Shaw • Bob Ezrin • John Anderson • Karen Hendricks • Lisa DalBello]

DaDa | Warner Bros. Records 1983

[= Alice Cooper • Kane Roberts • Kip Winger • David Rosenberg • Donnie Kisselbach • Paul Delph • Tom Kelly • Beau Hill]

Constrictor | MCA Records 1986

[= Alice Cooper • Kane Roberts • Kip Winger • Paul Taylor • Ken K. Mary • Robert Englund]

Raise Your Fist And Yell | MCA Records 1987

[= Alice Cooper • John McCurry • Hugh McDonald • Bobby Chouinard • Alan St. John + Steven Tyler • Jon Bon Jovi • Kip Winger • Joe Perry • Richie Sambora • Steve Lukather • Kane Roberts • Guy Mann-Dude • Tom Hamilton • Joey Kramer]

Trash | Epic 1989

1990-luku

[= Alice Cooper • Stef Burns • Hugh McDonald • Mickey Curry + Slash • Joe Satriani • Steve Vai • Vinnie Moore • Mick Mars • Nikki Sixx • John Webster]

Hey Stoopid! | Epic 1991

[= Alice Cooper • Stef Burns • Greg Smith • Derek Sherinian • David Uosikkinen + Chris Cornell • Dan Wexler • John Purdell]

The Last Temptation | Epic 1994

2000–2009

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Phil X • China • Eric Singer • Bob Marlette + Sid Riggs • Eva King • Natalie Delaney] 

Brutal Planet | Eagle Records 2000

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Greg Smith • Kenny Aronoff + Tim Pearce • Bob Marlette]

Dragontown | Eagle Records 2001

[= Alice Cooper • Eric Dover • Ryan Roxie • Chuck Garric • Eric Singer + Wayne Kramer]

The Eyes Of Alice Cooper | Spitfire Records 2003

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Damon Johnson • Chuck Garric • Tommy Clufetos + Xzibit]

Dirty Diamonds | Spitfire Records 2005

[= Alice Cooper • Danny Saber • Greg Hampton • Chuck Garric • Eric Singer + Keri Kelli • Jason Hook • Slash • David Piribauer]

Along Came A Spider | Steamhammer 2009

2010-luku

Welcome 2 My Nightmare | UMe 2011
Hollywood Vampires  Hollywood Vampires | Republic/UMe 2015
Paranormal | Ear Music 2017
Rise  Hollywood Vampires | Ear Music 2019

2020-luku

Detroit Stories | Ear Music 2021

Boksit ja kokoelmat
Alice Cooper | Finna.fi

Alice Cooper’s Greatest Hits | Warner Bros. Records 1974
The Beast Of Alice Cooper | Warner Bros. Records 1989
Classicks | Epic 1995
The Life And Crimes Of Alice Cooper • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Warner Bros. Records/Rhino Records/Warner Archives 1999
Super Hits | Epic/Legacy 1999
Classics | Epic/Sony Music 2012
Original Album Series [1] • 5CD | Rhino Entertainment 2012
”Old School” 1964–1974 • 4CD ja 60-sivuinen liitekirja | Alive/Universal Music Group 2012
The Studio Albums 1969–1983 ‎• 15CD | Rhino Entertainment Company 2015
Original Album Series [Volume Two] • 5CD | Rhino Entertainment 2016

Hollywood Vampires
[= Alice Cooper • Johnny Depp • Joe Perry]
Finna.fi

Hollywood Vampires | Republic/UMe 2015
Rise | Ear Music 2019

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Alice Cooper, golfhirviö – Rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi  Alice Cooper & Keith Zimmerman & Kent Zimmerman & kääntäjä K. Männistö, 315 sivua | Like 2008

Alice Cooper, Golf Monster – How A Wild Rock ’N’ Roll Life Led To A Serious Golf Addiction  Alice Cooper with Keith & Kent Zimmerman, 260 sivua | Aurum Press 2007
Alice Cooper – Welcome To My Nightmare  Dave Thompson, 306 sivua | Omnibus Press cop. 2012
No More Mr Nice Guy – The Inside Story Of The Alice Cooper Group  Michael Bruce, 160 sivua | SAF Publishing 1996
The Last Temptation  Neil Gaiman & Michael Zulli & Alice Cooper, 102 sivua | Dark Horse Comics 2000

Alice Cooper kuvattuna albumille Zipper Catches Skin (1982).

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä

Tie vie | Poko Rekords 1982

Eppu Normaali: Tie vie (1982).

Ylöjärveläisbändi Eppu Normaalin taival koheni 1970-luvun loppupuoliskolla nopeasti. Eput pääsivät punk-albumin levyttämiseen jo vuonna -78. Suosio kasvoi, ja hitit ’Poliisi pamputtaa taas’, ’Njet Njet’ ja ’Puhtoinen lähiöni’ houkuttelivat yleisöä keikoille ja pitkäsoittojen pariin. Yksi kehityksen askelista oli edessä neljä vuotta Aknepop-debyytin jälkeen.

Laulaja ja tekstintekijä Martti Syrjä oli kovan haasteen edessä kun Eppujen alkuvuosina ansioitunut tekstintekijä ja basisti Mikko Saarela oli siirtynyt lopullisesti kohti uusia uria. Kitaristi ja säveltäjä Mikko ”Pantse” Syrjä pyysi pikkuveljeltään Martilta uusia sanoituksia. Tekstejä syntyi nopeasti. Veljesten laajaa biisinteon yhteistyötä kuultiin, kun Eppu Normaalin viides studioalbumi oli valmis. Tie vie julkaistiin suomalaiseen kesään -82.

Eppu Normaali kuvattuna Tie vie -levyn takakannessa: Mikko Nevalainen (vas.), Juha Torvinen, Martti Syrjä, Aku Syrjä ja Mikko Syrjä.
Eppu Normaali kuvattuna Tie vie -levyn takakannessa: Mikko Nevalainen (vas.), Juha Torvinen, Martti Syrjä, Aku Syrjä ja Mikko Syrjä.

Eppu Normaali nousi uudelle tasolle. Joitakin Martti Syrjän sanoituksia oli päätynyt jo aiemmille levytyksille, mutta vasta Tie vie oli alusta loppuun Martin tekstittämä. Tulos on häikäisevä. Ehkä osin kieli poskessa rakenneltu kirjoittaminen vetosi rauhallisuudella. Sitä painotti Martin herkistynyt lauluesitys. Tajunnanvirran lailla polveileva sävellys ’Murheellisten laulujen maa’ nousi Syrjäin veljesten ja Eppujen suurklassikoksi.

– Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
enkä koskaan viinaa juo,
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mutkun työnvälityksestä työtä ei saa
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa 
viinakauppaa

Tie vien biisit olivat toinen toistaan lumoavampia, eri maailmaa kuin kulmikkaasti svengaava Cocktail Bar tai suomalaisen uuden aallon mestariteokset Maximum Jee & Jee ja Akun tehdas. Pantse Syrjän uuden materiaalin voima saattoi kummuta Hassisen Koneen ja Juice Leskinen Slamin innoituksesta. Kesäisellä Saimaalla kolmen bändin kesken tehdyllä keikkareissulla oli mukana kosketinsoitintaiteilija Eero ”Safka” Pekkonen – ja Pantsen tulevat biisi-ideat tarvitsivat jotain uutta.

Ramones-tyylisen kohkaamisen tilalle tuli veikeämmin rokkaavaa materiaalia. ’Kuulen parran kasvun’, albumin nimikappale ja ’Näinä päivinä’ sisältävät jänteikkäämpää eteerisyyttä. Eppu Normaali oli tekemässä omasta aikuistumisestaan kiinnostavaa. Kosketintyylittelystä kehkeytyi lopulta huikea lisä Eppujen soundiin. Pekkosen hienostuneet urku- ja pianokuviot valtaavat kitarariffittelylle aiemmin varattua tilaa monin paikoin. Ollaan valovuosien päässä edeltäjälevyn kylmistä synakuvioista. Roisiuskin on erilaista. A-puolen lopun ’Viihteen kuningas’ on jäädä hurtin huumorin alustaksi, mutta sovitus yltää lopulta lähes hartaaksi. Lopun allyouneedislove-nostatus lainaa toistakin rakkauslaulua The Beatlesilta.

Muutakin hämmästeltävää riittää. Kolmatta Eppu-levyään tehnyt basisti Mikko Nevalainen kuljettaa biisikehikkoja tyylillä, Aku Syrjän rumputyöhön vahvasti liittyen. Äänitys ja tuotanto on tarkkaa, yhtä aikaa kevyttä ja voimakasta. Kokonaisuutta ajatellen tärkeä ’Pahan puun metsä’ on esimerkki sovitustyön hienostuneisuudesta. Rumpalin tehokeinoina kuullaan perusbiittiä, täyteläisiä fillejä, tahditusten kierteitä, aina tyylikästä virvelirummun kantti-iskua. Kauniin kuulas biisi on liki progehtava.

Arkiromanttinen ’Jackpot’ on kaunis kuvaus onnesta, kuin suoraan tekstintekijän päiväkirjasta.

Vastoin odotuksia Eppu Normaalin skaalaan kuului myös poliittinen funk. Pilveilevän leijaileva ’Argentiina’ sisältää verhottua kuvausta Falklandin sodasta. Viimeisenä raitana kuultava ’Terve vaan ja onnea’ kiihdyttelee kiehtovana uuden aallon kiilailuna. Kitara- ja urkusoolojen ympärillä kuullaan tekstiä, joka käsittelee rauhanasiaa ja Mauno Koiviston (1923–2017) otteita Suomen presidenttinä. Ajatonta.

Tie vie nousi Suomen listaykköseksi kesäkuussa 1982. Se on hieno saavutus riskejä pelkäämättömältä bändiltä. Albumi jää Eppu Normaalin diskografiaan historiallisen melodisena, uudenlaisten sovitusten siivittämänä klassikkona. Seuraavalla levyllä Eput palasivat takaisin kulmikkaampaan rockilmaisuun, jossa ei ollut koskettimia. Rupisempaa karismaa huokuva Aku ja köyhät pojat sisälsi hitin Balladi kaiken turhuudesta.

Tie vie
Aku Syrjä – rummut
Mikko Nevalainen – bassokitara
Martti Syrjä – laulu
Juha Torvinen – kitara
Mikko Syrjä – kitara, laulu

Safka: piano, sähköpiano, urut, laulu
Tuottaja: Mikko Syrjä

Eppu Normaali | kotisivu
Eppu Normaali | Facebook
Eppu Normaali | Instagram

Varaa Tie vie kirjastosta.
Varaa Eppu Normaalin klassikko Tie vie kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Eppu Normaali

1970-luku

Aknepop | Poko Rekords 1978 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Maximum Jee & Jee | Poko Rekords 1979 • 2CD-uusintapainos 1999 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

1980-luku

Akun tehdas | Poko Rekords 1980
Cocktail Bar | Poko Rekords 1981
Tie vie | Poko Rekords 1982
Aku ja köyhät pojat | Poko Rekords 1983
Rupisia riimejä karmeita tarinoita | Poko Rekords 1984 • LP-uusintapainos 2011
Kahdeksas ihme | Poko Rekords 1985 • CD+DVD 20-vuotisjuhlapainos 2005 • LP-uusintapainos 2010
Valkoinen kupla | Poko Rekords 1986
Imperiumin vastaisku | Poko Rekords 1988

1990-luku

Historian suurmiehiä | Poko Rekords 1990
Studio Etana | Poko Rekords 1993

2000–2009

Sadan vuoden päästäkin | Poko Rekords Oy 2004
Syvään päähän | Akun Tehdastuotanto/Poko Rekords Oy 2007

Boksit, livet ja kokoelmat | Finna.fi

1980-luku

Elävänä Euroopassa! • live • 2LP | Poko Rekords 1980
Tuuliajolla (eli balladeja Saimaalta) • live • soundtrack | Poko Rekords 1980
Pop pop pop – 13 kovinta Eppu-hittiä vuosilta 1978–1982 | Poko Rekords 1982
Hatullinen paskaa – B-puolia ja muita harvinaisuuksia 1978–83 | Poko Rekords 1984
Poko klassikot | Poko Rekords 1987
Lyömättömät! | Poko Rekords 1989

1990-luku

Hatullinen paskaa/Soolot | Poko Rekords 1990
Paskahatun paluu – B-puolia ja muita harvinaisuuksia 1978–90 | Poko Rekords 1991
Onko vielä pitkä matka jonnekin? • live | Poko Rekords 1994
Repullinen hittejä • 2CD • kasetti | Poplandia Music Oy/Poko Rekords 1996 • 3LP Ainoa! 2021

2000–2009

Reppu 2 – toinen repullinen kuolemattomia Eppu-klassikoita • 2CD | Poko Rekords Oy 2003
Singlet 1978–1991 • 20CD | Poko Rekords Oy 2003
Jackpot – 101 Eppu-klassikkoa 1978–2009 • 6CD + 32-sivuinen liitekirja | Poko Rekords & EMI Finland & Akun Tehdastuotanto 2009

2010-luku

Mutala | Akun Tehdastuotanto 2011 • 3LP • 2CD • Blu-ray-audio
Ratina | Akun Tehdastuotanto/Eppu Normaali Oy 2016 • 2LP • 3CD • DVD • Blu-ray

DVD & Blu-ray | Finna.fi

1981
Saimaa-ilmiö  ohjaajat Aki & Mika Kaurismäki | Sandrew Metronome 2007 & Future Film 2014
2004
Elävänä stadionilla – Ratinan stadion 14.8.2004  ohjaaja Petri Kyttälä & Eppu Normaali | DVD Poko Rekords 2005 | Blu-ray  Akun Tehdastuotanto 2013
2005
Video jää pystyyn – videohistoria 1978–2003  Eppu Normaali, 5h | Poko Rekords Oy 2005
2009
Klubiotteella  ohjaaja Petri Kyttälä & Eppu Normaali, 300 min. | Akun Tehdastuotanto 2009
2013
Vuonna 85 – Manserock-elokuva  Timo Koivusalo & Riku Suokas, 90 min. | Walt Disney Studios Home Entertainment 2013
2016
Ratina  Eppu Normaali & johtaja Santtu-Matias Rouvali, 198 min. | Akun Tehdastuotanto 2016
Eput – elokuva  Saku Pollari, 104 min. | Aito Media 2016

Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta

Lue lisää Eppu Normaalista | Finna.fi

Tiimalasin santaa – Eppu Normaalin tarina  Santtu Luoto, 258 sivua. | WSOY 2000
Eppu Normaalin tarina – 40 vuotta tiimalasin santaa  Santtu Luoto, 240 sivua | WSOY 2016
Minun Suomeni – Eppu Normaali -yhtyeen sanoituksia 1975–1981  Mikko Saarela & Martti Syrjä & Mikko Syrjä, 120 sivua | Jee Jee Music 1982
Eppu Normaali – kaikki sanat  Martti Syrjä & Mikko Saarela & Mikko Syrjä & Jorma RiihikoskiJyrki Huotari, 255 sivua | Kustannusosakeyhtiö Siltala 2017
Aika Normaalia – tarinoita Eppu Normaalista  Juha Torvinen & valokuvaaja Harri Hinkka, 129 sivua | Docendo 2019
Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily  Juho Juntunen, 253 sivua | Like 2008 • 1. painos Fanzine 1981

Lue lisää Eppu Normaalista ja Poko Rekordsista | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021
Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004

Lue lisää rockin uudesta aallosta | Finna.fi

Uuden aallon tekijät  Mikko Montonen, 184 sivua | Johanna 1979

Eppu Normaali: Tie vie (1982). Kansikuvan maalauksen teki Martti Syrjä.
Eppu Normaali: Tie vie (1982). Kansikuvan maalauksen teki Martti Syrjä.

Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko

Walk Among Us | Slash Records/Ruby Records 1982

Misfits: Walk Among Us (1982).Syyskuussa 2016 tapahtui ihme: Glenn Danzig palasi Misfitsiin.

Horror punkin prototyypin klassisen kokoonpanon paluu vaikutti vuosikymmeniä hyvin epätodennäköiseltä. Laulaja Glenn Danzigin ja basisti Jerry Onlyn ei olisi uskonut mahtuvan samalle lavalle kaikkien erimielisyyksiensä ja oikeusjuttujensa jälkeen. Mutta siellä nuo lihaksikkaat ikämiespunkkarit kuitenkin pullistelivat, rinta rinnan Onlyn kehonrakentaja-kitaristiveljen Doyle Wolfgang von Frankensteinin kanssa. Ensi kertaa sitten vuoden 1983.

Jos huhuja on uskominen, Chicagossa ja Detroitissa soitetut Misfits-keikat kuuluivat Danzigin ja Onlyn välisen oikeusjutun sovitteluprosessiin. Tarunhohtoisen ryhmän paluu oli joka tapauksessa onnistunut. Slayerin entisellä rumpalilla Dave Lombardolla ja kauhurokkikitaristi Acey Sladella (mm. Murderdolls) viimeistelty bändi oli vakuuttavin Misfits-miehistö koskaan.

Misfits soittaa ’Skullsin’ Denverin Riot Festissä:

Se taas ei ollut ihme, että kolmasosa keikoilla kuulluista biiseistä oli peräisin Walk Among Usilta, onhan bändin debyyttialbumi sentään ehta klassikko.

Ensimmäisen pitkäsoiton tekeminen oli Misfitsille vaikeaa. Bändi oli yrittänyt julkaista albumia vuodesta 1978 lähtien ja äänittänytkin sellaisen kaksi kertaa, mutta kumpikin tekele jäi pöytälaatikkoon. Suurin osa Walk Among Usin kappaleista taltioitiin New Jerseyssä vuoden 1981 kuluessa. Danzig viimeisteli ne Los Angelesissa tammikuussa 1982, ja kauan odotettu albumi ilmestyi samana keväänä.

Albumin julkaisun lykkääntyminen turhautti määrätietoista yhtyettä, mutta ainakin se oli valmis tositoimiin, kun aika lopulta koitti. Misfitsillä oli alusta saakka vahva konsepti, ja Walk Among Usin tullessa se oli saanut ideansa toimimaan.

Walk Among Usin valttina ovat Danzigin erinomaiset biisit. Ne ovat tyylitajuisia sekoitteita varhaisten punkbändien kiivaasta kohkauksesta, vanhojen pophittien sydämeenkäyvistä melodioista ja raskaan rockin uhkaavuudesta. Misfitsin ensimmäinen albumi ei kuulosta yhtä hurmaavan amatöörimäiseltä kuin sitä edeltäneet singlet ja EP:t, mutta ei sen rosoista soundia ja kolhoa ryskäämistä voi kaupallisenakaan pitää.

Danzigia inspiroivat kauhu- ja scifielokuvat, ja hän alleviivasi vaikutteitaan kirjoittamalla sellaisia suoraan asiaan meneviä kappaleita kuin ’Vampira’, ’Night Of The Living Dead’ ja ’Astro Zombies’. Sama pätee kansiin: Walk Among Usin etukannessa on The Angry Red Planet -elokuvasta (1959) tuttu avaruushirviö ja Earth vs. The Flying Saucersissa (1956) pörränneitä lentolautasia.

Walk Among Us on siitä erikoinen vuoden 1982 punklevy, että sillä ei ole yhteiskunnallista viestiä. Se on puolituntinen halloween-juhla, jossa vilisee vampyyrivamppeja, mutaatioita, marsilaisia, avaruuszombeja, aivonsyöjiä, tappajateinejä, sarjamurhaajia ja muita fiktiomuotoisina ilahduttavia asioita. Se niputtaa kolmetoista tarttuvaa rallia kahteenkymmeneenviiteen minuuttiin, ja keskellä törröttää kipeän peukalon lailla romuluinen liveversio kappaleesta ’Mommy Can I Go Out & Kill Tonight’.

Loppukevennys ’Braineaters’ ei ole levyn edustavinta antia, mutta taatusti sen hölmöin esitys.

Walk Among Usin ilmestyessä kaikki oli valmista myös keikkarintamalla. Misfits soitti hyvänä iltana tuhatpäiselle yleisölle. Sen keikat olivat kuin pienen budjetin punkversioita Alice Cooperin friikkishowsta ja Kissin sarjakuvamaisista konserteista. Lavalla heilui bodarikummajaisia, joiden tylyjä kasvoja varjosti nenän päälle nykäisty devilock-letti.

Misfitsin ensialbumin julkaisi kalifornialaisen Slash Recordsin alamerkki Ruby Records. Varhaisia myyntilukuja ei muista enää kukaan, ja aikalaisarviot vaihtelevat viidestä tuhannesta kahteenkymmeneen tuhanteen. Mutta Walk Among Us on ollut jatkuvasti saatavilla pian 35 vuotta. Sen vaikutus on mittaamattomissa mutta taatusti suuri.

Jää nähtäväksi, onko ihmeiden aika nyt ohi, vai versooko Misfitsin paluukeikoista kiertue. Jos kokoonpano jatkaa toimintaansa, Walk Among Us on taas ajankohtainen. Ratkiriemukas ’Skulls’, silmitön ’20 Eyes’ ja muut mieltäylentävät kappaleet kuuluvat takuuvarmasti settiin.

Walk Among Us
Glenn Danzig – laulu (s. 1955)
Jerry Only – bassokitara (s. 1959)
Doyle – kitara (s. 1964)
Arthur Googy – rummut (s. 1961)

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Misfits | kotisivu
Misfits | Facebook

Varaa Walk Among Us kirjastosta.

Varaa Misfits-klassikko Walk Among Us kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Misfits | Glenn Danzig

Walk Among Us | Ruby Records 1982
Earth A.D./Wolfs Blood | Plan 9/Caroline Records 1983
The Misfits • 4CD | Caroline Records 1996
Static Age | Caroline Records 1997

Levyhyllyt | Finna.fi
Misfits | Jerry Only

American Psycho | Geffen Records 1997
Famous Monsters | Roadrunner 1998
Project 1950 | Misfits Records/Rykodisc 2003
The Devil’s Rain | Misfits Records/Rykodisc 2011

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Smack On You – avain kulttisuosioon
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain
Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki

Lue lisää | Finna.fi

This Music Leaves Stains – The Complete Story Of The Misfits  James Jr Greene, 208 sivua | Scarecrow Press 2013
Touch And Go: The Complete Hardcore Punk Zine ’79–’83  toimittajat Tesco Vee, Dave Stimson & Steve Miller, 546 sivua | Bazillion Points Books 2010

Misfits: Walk Among Us (1982).

Misfits: Walk Among Us (1982).