The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa

Let It Be (Twin/Tone, 1984)

The Replacements: Let It Be (1984).The Replacements on jäänyt musiikkibisneksen historiaan bändinä, joka vierasti kaikkea, mitä suosio edellytti, ja teki kaiken mahdollisen torpedoidakseen oman menestyksensä. Musiikin historiaan se onneksi on jäänyt yhtyeenä, jossa oli klassikkotason lauluntekijä ja sitä outoa taikaa, joka alkaa hehkua vain silloin harvoin, kun toisilleen juuri oikeat ihmiset sattuvat päätymään samaan bändiin.

Minneapolisissa vuonna 1979 perustettu The Replacements sai levydiilin paikalliselta Twin/Tone Recordsilta. Ensimmäinen albumi Sorry Ma, Forgot to Take Out The Trash ilmestyi elokuussa 1981, ja laulaja-kitaristi Paul Westerbergin kirjoittajanlahjat olivat nupullaan jo sen energisessä ja karkeassa punkrockissa. Punkskenessä keikkailu ja fanzinejulkisuus jättivät bändiin jälkensä: kesällä 1982 julkaistulla Stink-ep:llä The Replacements kiristi rockinsa tahdin hardcoren rajamaille.

Tyylin yksi-ilmeisyys ja alakulttuurin rajoittava henki alkoivat kuitenkin pian tympäistä bändiä. Toinen täyspitkä levy, hiukan hajanainen Hootenanny (1983) viitoitti tietä sinne, missä yhtye oli parhaimmillaan. Westerberg kiteytti suunnan sanomalla, että The Replacements halusi alkaa soittaa biisejä, ei julistuksilla ryyditettyjä riffejä.

The Replacements lunasti taivaspaikkansa kolmannella albumillaan Let It Be. Westerberg oli säveltänyt sille uudenlaista materiaalia, jonka energia oli muunkin kuin raa’an voiman ja paljaan kiihkon muodossa. Levyn teemat liittyvät enemmän tai vähemmän väljästi nuoruuteen ja aikuistumiseen, ja alle 25-vuotias lauluntekijä oli vielä tarpeeksi nuori tavoittaakseen sanoituksiin etsimänsä tunnemyrskyt.

Mutta ei Let It Be yksin Westerbergin show ollut. Kitaristi Bob Stinson, rumpali Chris Mars ja basisti Tommy Stinson osallistuivat sovittamiseen enemmän kuin ennen – lähinnä kai siksi, että Let It Be oli ensimmäinen kerta, kun bändi todella mietti biisien toteutusta.

Minneapolisin Blackberry Way -studiolla tehdyn Let It Ben tuottajaksi kaavailtiin R.E.M:n Peter Buckia, mutta loppujen lopuksi hän oli mukana vain esituotantovaiheessa ja vierailevana kitaristina. Indie-idolin roolin pienuus ei aiheuttanut epäonnistumista: Let It Ben tunnistaa 1980-luvulla tehdyksi levyksi, mutta siltä puuttuu aikakauden mainstreamille ominainen räikeys ja muovisuus. Se on soundiltaan ajaton, ei ajassa kiinni, eikä siinä aisti laskelmointia tai pyrkyryyttä. Vaikka puoli-instrumentaali Seen Your Video saattaakin kuulostaa keskeneräiseltä, vielä enemmän se kuulostaa vilpittömältä.

Koska täydellisyys ei ole kovin kiinnostavaa, mestariteokset ovat harvoin virheettömiä, eikä ole Let It Bekään. Gary’s Got A Bonerin turhanpuoleinen puupäärock rämisee teiniparodian rajamailla, ja läpihuutoversiota Kissin (sinänsä mainiosta) Black Diamondista on paha perustella millään muulla kuin sillä, että The Replacements halusi näyttää tekevänsä ihan mitä sitä huvitti. Sitä ei kiinnostanut mielistellä edes oma yleisöään, joka siihen mennessä oli koostunut lähinnä Kissiä kiroavista vaihtoehtokiihkoilijoista. Toisaalta aggressiivinen We’re Coming Out tuntuu olevan mukana lähinnä muistuttamassa punkkareita siitä, millaista kamaa Replacements olisi edelleen voinut soittaa, jos sitä vain olisi huvittanut.

Suurimman vaikutuksen Let It Be teki hiljaisimmilla kappaleillaan. Unsatisfied, Sixteen Blue ja Androgynous osoittivat, miten hienoja ja humaaneja biisejä Westerberg oli oppinut kirjoittamaan. Levyn lopussa on huipennus – tuskin on toista albumia, joka päättyy yhtä pakahduttavasti kuin Let It Be. Viimeinen biisi Answering Machine on yksinäisyyden tuntua korostaen sovitettu laulu yhteyden katkeamisesta. Parhaiten levyn henki kuitenkin kiteytyy avausraita I Will Daren korkeajännitteiseen, pompahtelevaan optimismiin.

Lokakuussa 1984 julkaistu Let It Be sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton, mutta suuri yleisö ei edes huomannut sen ilmestyneen. Huonosti myyneeltä levyltä huokunut potentiaali oli silti niin ilmeinen, että The Replacements levytti seuraavan albuminsa Warnerille. Näin siitäkin huolimatta, että bändi yritti kovasti ampua itsensä alas soittamalla levy-yhtiöiden showcase-keikalla pelkkiä lainabiisejä.

Kuten Let It Ben The Beatlesilta pöllitty nimikin kertoo, kuvien kumartelu ei The Replacementsia kiinnostanut.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Hae The Replacements-klassikko 'Let It Be' kirjastosta!

Hae The Replacements-klassikko ’Let It Be’ kirjastosta!

Hae Let It Be kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt
Sorry Ma, Forgot To Take Out The Trash (1981)
Hootenanny (1983)
Let It Be (1984)
Tim (1985)
Pleased To Meet Me (1987)
Don’t Tell A Soul (1989)
All Shook Down (1990)

Lue lisää
Collins, Cyn: Complicated Fun – the Birth Of Minneapolis Punk And Indie Rock, 1974–1984. An Oral History, 377 sivua. Minnesota Historical Society Press 2017.
Mehr, Bob: Trouble Boys – The True Story Of The Replacements, 521 sivua. Da Capo Press 2017.
Walsh, Jim: The Replacements – All Over But The Shouting – An Oral History, 304 sivua. Voyager 2007.

The Replacements: Let It Be (1984).

The Replacements: Let It Be (1984).

Liam Gallagher: As You Were – pikkuveljen pelinavaus

As You Were (Warner Bros UK, 2017)

Liam Gallagher: As You Were (2017).Rockissa on paljon esimerkkejä siitä, että parasta jälkeä tuottaa sellaisten ihmisten yhteistyö, jotka eivät tule toimeen toistensa kanssa. Britpopin mallikappale kitkaisesta riemuvoitosta ovat Gallagherin veljekset Liam ja Noel. Toisiaan täydentävä taistelupari on yhdessä yhtä kuin Oasis, valtavan suosittu myöhempien aikojen klassikkorockyhtye, jonka biisit ovat kotimaassaan painuneet kollektiiviseen tajuntaan.

Gallagherit ovat osoittaneet pystyvänsä tekemään musiikkia myös tunnetuimmasta bändistään ja toisistaan irrotettuna. Liamin vuosina 2009–2014 toiminut bändi Beady Eye julkaisi pari albumia, ja vuonna 2009 perustettu Noel Gallagher’s High Flying Birds on juuri saanut valmiiksi kolmannen albuminsa. Oasis- ja velivertailusta ei kumpikaan tule koskaan pääsemään eroon, mutta se on vähäinen tappio siihen nähden, mitä rikkonaisen manchesterilaisperheen pojat ovat musiikillaan saavuttaneet.

Tänä vuonna Liam otti saman askeleen kuin veljensä muutama vuosi sitten – julkaisi ensimmäisen kerran musiikkia omalla nimellään. Soolodebyytti As You Were otettiin ilolla vastaan erityisesti kotimaassaan. Se meni suoraan Britannian albumilistan ykköseksi, myi enemmän kuin muut listan top 10 -levyt yhteensä, ja sen vinyylipainos oli 16 000 kappaleen viikkomyynnillään maan myydyin vinyylilevy kahteenkymmeneen vuoteen. Kaiken kaikkiaan sitä myytiin julkaisuviikollaan yli sata tuhatta kappaletta. Mutta kuten levymyyntiluvut aina, nämäkin kertovat enemmän artistin vanhasta suosiosta ja hänen faniensa iästä kuin levyn sisällöstä.

As You Were on melkein täsmälleen sellainen levy, jota Liam Gallagherilta osasi odottaa. Hän on pitäytynyt jo Oasiksessa hyväksi havaitsemassaan tyylissä, jota leimaa ysärifiltterin läpi suodatettu 1960-luvun melodinen rock sekä kuulijaa piinaava epätietoisuus siitä, mistä klassikosta mikäkin kliseinen kappale on kiusallisen tutut vaikutteensa napannut. Liamin soololevyä ei kuitenkaan osaa pitää plagiointina tai edes omien ideoiden puutteena, ei sen enempää kuin Oasiksen tuotantoakaan. Gallagherin pojat ryhtyivät alun alkaenkin rakentamaan eteenpäin rakastamaansa brittirockin suurta perintöä. He ovat melkein kuin kansanmuusikkoja, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista tarvetta kehittää popmusiikin kentällä ennenkuulumattomia asioita. Sillä tavalla he ovat pystyneet puhuttelemaan valtavaa määrää ihmisiä.

As You Were on vähemmän aggressiivinen ja röyhkeä albumi kuin mitä Liam Gallagherin imago ohjaa odottamaan. Sen lempeä yleistunnelma liippaa vaisuutta, mutta siitä oppii pitämään. Rauhalliset Liam-laulut tuntuvat 45-vuotiaan miehen esittäminä rehellisemmiltä kuin kovanaamainen kukkoilu. Mikä tärkeintä, päähenkilön paras puoli – karismaattinen ja sielukas ääni – ovat tallella. Avausbiisi Wall Of Glass sykkii vetävästi, ja For What It’s Worthin ja Boldin mollisävelten hyväiltäväksi pysähtyy mielellään. You Better Runin ja Greedy Soulin brittiboogiessa ei itsessään ole mitään ihmeellistä, mutta se on tarpeellista vastapainoa levyn seesteisille biiseille.

Toisiaan täydentävien taiteilijaparien lisäksi rockissa riittää luutuneita käsityksiä, joita selvät äänitodisteetkaan eivät pääse purkamaan. Vanhan hokeman mukaan Gallagherin rahvaanomaisista pojista Noel on se lahjakas biisintekijä ja Liam pelkkä huonotapainen laulaja, mutta As You Weren kohdalla noita asenteita voi halutessaan tarkastaa. Liam on pannut suurimman osan uusista biiseistään alulle itse, eikä materiaali ole pöllömpää. Krediittien suhteen poikkeuksia ovat (parhaiden biisien joukkoon pääsevät) kaunis Paper Crown ja intiimi Chinatown, jotka ovat kokonaan tuottaja Andrew Wyattin ja laulaja-lauluntekijä Michael Tighen tekosia. Vaikka levyn tyhjänpäiväisin rokki I Get By on Liamin tekemä, ja vaikka levyn päättävistä kappaleista jälkimmäisen olisi voinut pudottaa huoleti pois, As You Were todistaa, että Liam Gallagherilla riittää uraa myös omillaan.

Marraskuun -17 viimeisenä perjantaina on vanhemman veljen vuoro tehdä siirtonsa, kun Noel Gallagher’s High Flying Birdsin kolmas albumi Who Built The Moon? julkaistaan. Esimakua antaa single Holy Mountain, jonka hävytön riffiviittaus David Bowien Suffragette Cityyn vain korostaa tekijänsä tyylitajua. Jos Holy Mountainin laulaisi hänen veljensä, se olisi vielä parempi. Mutta sitten se olisi Oasis-biisi ja jäisi auttamatta klassikoiden jalkoihin. Monimutkaista tuo muusikon elämä.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Liam Gallagher kotisivu ja Facebook

Levyhyllyt:
Liam Gallagher
As You Were, CD | LP | Deluxe: LP+7″+kirja. (Warner Bros Records, 2017)

Beady Eye
Different Gear, Still Speeding, CD | 2LP | CD+DVD (Beady Eye Records, 2011)
BE, CD | 2LP (2013)

Noel Gallagher’s High Flying Birds
Noel Gallagher’s High Flying Birds (Sour Mash, 2011)
Chasing Yesterday (2015)
Who Built The Moon? (2017)

Oasis
Definitely Maybe (Creation, 1994)
(What’s The Story) Morning Glory (1995)
Be Here Now (1997)
The Masterplan (kokoelma, 1998)
Standing On The Shoulder Of Giants (Big Brother, 2000)
Familiar To Millions (live, 2000)
Heathen Chemistry (2002)
Don’t Believe The Truth (2005)
Stop The Clocks, 2CD | 3LP (kokoelma, 2006)
Dig Out Your Soul, CD | 2LP | 4LP+2CD+DVD (2008)
Time Flies… 1994–2009, 2CD | 3CD+DVD | 5LP (kokoelma, 2010)

Lue lisää:
Furmanovsky, Jill & Soave, Daniela: Was There Then Oasis – A Photographic Journey, 143 sivua. (Random House, 1997).
Lester, Paul & Evans, Mike: Oasis – The Illustrated Story, 80 sivua. (Hamlyn, 1996).
Robertson, Ian: Oasis – What’s the Story?, 288 sivua. (Blake, 1996).
Shaw, Harry: Oasis “Talking” – The Gallaghers In Their Own Words, 134 sivua. (Omnibus Press, 2002).

Hae As You Were kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Liam Gallagher: As You Were (2017).

Liam Gallagher: As You Were (2017).

Rush: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin

2112 | Mercury 1976

Rush: 2112 (1976).Kanadalainen rocktrio Rush oli vakavan paikan edessä 70-luvun puolivälissä. Bändi oli saanut levytyssopimuksen, teki levyjä ja kiertueita tiiviiseen tahtiin. Syksyllä 1975 julkaistu kolmosalbumi Caress Of Steelin hämyisä hard rockin ja progen yhdistelmä tuntui osin inspiroituneelta, osin ei. Jotain tuntui puuttuvan. Tämä huomattiin myös levy-yhtiössä. Jos Rush jäisi diskomusiikin ja punk rockin huumassa vain pienen yleisön kulttibändiksi, niin levytyssopimus olisi mennyttä.

Paineen alla vokalisti/basisti Geddy Lee, kitaristi Alex Lifeson ja rumpali Neil Peart pystyivät kuitenkin luomaan inspiroivaa musiikkia. Jotain, jolla erottua 1970-luvun hard rockin keskeltä. Rushin suurimpia valtteja eivät olleet machismo tai iskevät hittibiisit. Esimerkiksi Blue Öyster Cultin ja Kissin viehätys oli jossain muualla. Rushin esikuvana olleen Led Zeppelinin vaikutuksen vähetessä trion voimavaraksi kääntyi albumimitta, jonka kautta musiikilliset ideat ja Peartin kirjoittamat korkealla liihottavat tarinat pääsivät reilusti esiin.

Vuonna -76 Rush oli jo kova ja kouliintunut livebändi. Myös moniosainen ’2112’ toimi lavalla erinoimaisesti, joskin hieman studioversiosta lyhennettynä. Svengi on kertakaikkisen kiihkeä. Singleksi lohkaistu ’The Temples Of Syrinx’ seuraa nopeatempoisella taltioinnilla hieman neljän minuutin jälkeen.

Yli 20-minuuttinen ’2112’ sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa luova musiikinteko on harvojen etuoikeus. Kansalainen löytää kätketyn instrumentin, oppii soittamaan ja yrittää saada musiikin voimaa läpi tiukan hallinnon. Löytäjän opintietä mukaillen Rush maallisti sointiaan jopa kitaran virittämiseen. Eepoksen instrumentaalijakso ’Discovery’ tuntuu irvailevan luontoäänineen Yes-klassikolle ’Close To The Edge’, joka oli myös levypuoliskon mittainen sävelteos. Myös The Whon ja kitaristi Pete Townshendin vaikutus paistaa läpi miellyttävästi. Kymmenen minuutin jälkeen lähtevä ’Presentation’ jytää tosissaan. Ultradynaaminen ’Grande Finale’ on aina vaikuttava. Lopun statement on tehokas:

Attention all planets of The Solar Federation – we have assumed control!

B-puolen avaava ’A Passage To Bangkok’ maistuu hitiltä. Vähemmän tunnettu täysosuma ’The Twilight Zone’ on tervetullut jäähdyttely. Monentasoisen rytmittelyn sovitus on suorastaan juhlava. Kolmeminuuttisen loppupuolella kuiskatut säkeistöt toimivat tyylikkäänä yksityiskohtana. ’Lessons’ rokkaa akustisen kitaran kanssa lähes letkeästi, kunnes jumivaihde lisää tiheyttä. Toiseksi viimeinen ’Tears’ on yksi puhdistavimmista Rush-raidoista, jostain Moody Bluesin ja King Crimsonin mellotronitunnelmien välimaastosta.

2112 on yhä moderni rocklevy. Se sisältää vankkaa 70-luvun soundimaailmaa ja jytätunnelmaa, ja on sykähdyttävän innovatiivinen. Se toi Rushille ensimmäistä kertaa toimivan konseptin areenarockin ytimeen myös levyllä. Harppaus eteenpäin oli huomattava. 2112 oli myös hartaasti odotettu kaupallinen menestys.

Kävi niin, että vuosi -76 lopulta pelasti Rushin. Sen ymmärtää myös luomistyön kautta, sillä levyltä voi edelleen tunnistaa rajattoman uskon musiikkiin ja bändin kykyihin. 2112 toi paitsi lisää faneja, myös itseluottamusta. Ja se kuulosti kivan sijaan mahtavalta.

2112
Geddy Lee – bassokitara, laulu
Alex Lifeson – kitara
Neil Peart – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Rush & Terry Brown

2112 julkaistiin alun perin gatefold-kantisena LP-levynä vuonna 1976. Remasteroitu CD julkaistiin 1997. Albumi on mukana Rush-boksilla Sector 1 (2011). Kahden levyn Deluxe Edition Five Point One (2012) sisältää CD:n lisäksi DVD- tai Blu-ray-levyn monikanavamiksauksineen. Laajin juhlajulkaisu 40th Anniversary Super Deluxe (2016) sisältää liveraitojen lisäksi taidokkaita coverversioita, mukana esimerkiksi Alice In Chains (Tears) ja Steven Wilson (The Twilight Zone). 40-vuotisjuhlaan tuotettiin myös uusi 3LP-painos. Uusintapainoksilla on ollut mukana myös kansitaiteilja Hugh Syme. Alkuperäinen futuristista tunnelmaa sykkivä kansikuva on vaihdettu uuteen.

Rushin seuraava julkaisu oli syksyllä -76 ilmestynyt livetupla. Juhlavasti kuvitettuihin kansiin pakattu All The World’s A Stage sisältää parhaimmistoa neljältä ensimmäiseltä studioalbumilta, mukana myös maukkaat ’2112’ ja ’Something For Nothing’. Rushin progempi vaihde alkoi vuotta myöhemmin levyllä A Farewell To Kings.

Tuomas Pelttari

Rush | kotisivu
Rush | Instagram
Rush | Facebook
Rush | Twitter

Hae Rush-klassikko '2112' kirjastosta!

Hae Rush-klassikko ’2112’ kirjastosta!

Hae 2112 kirjastosta:
esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Rushin studioalbumit

1970-luku

Rush | Moon & Mercury 1974 • LP (1975) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1990/1997) • 40th Anniversary LP (2014)
Fly By Night | Mercury & Anthem 1975 • LP (1975/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1997) • Blu-ray Audio (2015)
Caress Of Steel | Mercury & Anthem 1975 • LP (1975/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1997)
2112 | Mercury & Anthem 1976 • LP (1976/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1988/1997) • CD+DVD & CD+Blu-ray (2012) • 40th Anniversary 3LP/2CD+DVD/Box Set (2016)
A Farewell To Kings | Mercury & Anthem 1977 • LP (1977/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1987/1997) • Blu-ray Audio (2015) • 40th Anniversary 4LP/3CD/Box Set (2017)  Levyhyllyt • A Farewell To Kings
Hemispheres | Mercury & Anthem 1978 • LP (1978/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1987/1997) • SACD (2013) • 40th Anniversary 3LP/2CD/Box set (2018)

1980-luku

Permanent Waves | Mercury & Anthem 1980 • LP (1980/2008/2015/2019) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1997)  Levyhyllyt • Permanent Waves
Moving Pictures | Mercury & Anthem 1981 • LP (1981/2015/2019) • 8-track • Kasetti • CD (1983/1984/1987/1997) • 30th Anniversary CD+DVD & CD+Blu-ray (2011)
Signals | Mercury & Anthem 1982 • LP (1982/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1983/1988/1990/1994/1997) • Blu-ray Audio (2015)
Grace Under Pressure | Mercury & Anthem & Vertigo 1984 • LP (1984/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1984/1997)
Power Windows | Mercury & Anthem & Vertigo 1985 • LP (1985/2015/2016) • 8-track • Kasetti • CD (1985/1989/1997)
Hold Your Fire | Mercury & Anthem 1987 • LP (1987/2015/2016) • Kasetti • CD (1987/1994/1997)
Presto | Atlantic & Anthem 1989 • LP (1989/2015) • Kasetti • CD (1989/1997/2004) • SACD (2014)

1990-luku

Roll The Bones | Atlantic & Anthem 1991 • LP (1991/2015) • Kasetti • CD (1991/2004) • HDCD (2011)
Counterparts | Atlantic & Anthem 1993 • LP (1993/2015) • Kasetti • CD (1993/2004/2011) • SACD (2013)
Test For Echo | Atlantic & Anthem 1996 • LP (1996/2015) • Kasetti • CD (1996/2004)

2000–

Vapor Trails | Atlantic & Anthem 2002 • 2LP (2002) • Kasetti • CD (2002/2004)
Feedback EP | Atlantic & Anthem 2004 • LP (2004/2016) • CD
Snakes & Arrows | Atlantic & Anthem 2007 • 2LP (2007/2016) • CD • CD+MVI-DVD • MVI-DVD  Levyhyllyt • Snakes & Arrows
Clockwork Angels | Anthem & Roadrunner Records 2012 • 2LP (2012/2013) • CD

Muista Rushin boksit
Rushin uraan kaudelta 1974–1988 voi tutustua kolmen boksin avulla. Sector 1, 2 ja 3 sisältävät em. ajan studio- ja livealbumit. Tyylikkäästi pakatut koosteet sisältävät informatiivisten vihkojen lisäksi yhteensä kolme 5.1-monikanavamiksausta. Uuden käsittelyn ovat saaneet klassikot Fly By Night (1975), A Farewell To Kings (1977) ja Signals (1982). Kysy bokseja kirjastostasi.
Sector 1 – Rush To All The Worlds A Stage
| Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1974–1976 ja 32-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista Fly By Night.
Sector 2 – A Farewell To Kings Through Exit… Stage Left | Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1977–1981 ja 44-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista A Farewell To Kings.
Sector 3 – Signals Through A Show Of Hands | Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1982–1988 ja 52-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista Signals.

Rushin livealbumit | Finna.fi
All The World’s A Stage | 1976
Exit… Stage Left | 1981
A Show Of Hands | 1989
Different Stages | 1998
Rush In Rio | 2003
Snakes & Arrows Live | 2008
Working Men | 2009
Time Machine 2011 – Live In Cleveland | Anthem, Roadrunner, 2011
Clockwork Angels Tour | 2013
R40 Live | Anthem, Zoë 2015

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Haken: Affinity – juhlavan progressiivista 80-lukulaisuutta
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi

Neil Peart: Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä (2012).

Rushista voi lukea kirjoja englanninkielen lisäksi myös suomeksi. Asko Alasen kääntämät teokset ovat mieluista luettavaa Rushin ystäville. Toimitus suosittelee lämpimästi sekä bändihistoriikkia Rush – 30 vuotta huipulla sekä Neil Peartin sielunelämää avaavaa matkakirjaa Ghost Rider.

Banasiewicz, Bill: Rush Visions – The Official Biography, 96 sivua | Omnibus 1988
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 208 sivua | Hudson Music 2012
Berti, Jim & Bowmann, Durrell (toim.): Rush And Philosophy – Heart And Mind United, 321 sivua | Open Court 2011
Collins, Jon: Rush – Chemist(r)y, 288 sivua | Helter Skelter, 2005
Peart, Neil: Far And Away – A Prize Every Time, 296 sivua | ECW Press 2011
Peart, Neil: Ghost Rider – Travels On The Healing Road, 460 sivua | ECW Press 2002
Peart, Neil & Asko Alanen, kääntäjä: Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä, 476 sivua | Paasilinna 2012
Peart, Neil: Roadshow – Landscape With Drums • A Concert Tour By Motorcycle, 399 sivua | Rounder Books 2006
Peart, Neil: Traveling Music – The Soundtrack To My Life And Times, 380 sivua | ECW Press 2004
Popoff, Martin & Asko Alanen, kääntäjä: Rush – 30 vuotta huipulla, 320 sivua | Paasilinna 2013
Popoff, Martin: Rush – The Illustrated History, 196 sivua | Omnibus, 2013
Telleria, Robert: Rush Tribute – Merely Players, 396 sivua | Quarry Press 2002

Katso DVD/Blu-ray | Finna.fi
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 7h 37 min, 3 DVD-levyä. Rushin rumpalin Neil Peartin laaja opetuspaketti.
Rush
: Replay X3, 3DVD+CD | Anthem Records, Mercury Records 2006. Sisältää kolme remasteroitua livetaltiointia 5.1-monikanavamiksauksineen. Mukana Grace Under Pressure Tour, A Show Of Hands ja alun perin vuonna 1981 julkaistu Exit… Stage Left.
Rush: R30 – 30th Anniversary World Tour, 2DVD, 2DVD+2CD tai Blu-ray | Anthem 2005. Livetaltiointi Rushin 30-vuotiskiertueelta. Blu-ray-painos sisältää konsertin (Frankfurt 24.9.2004) lyhentämättömänä.
Rush: R40, 6 Blu-ray-levyä tai 10 DVD-levyä | Eagle Rock Entertainment 2014. Runsaasti kuvitettu kirjamallinen kansio, jossa bändin livehistoriaa vuodesta 1974 lähtien.
Smith, Martin R., ohjaaja: Rush – 2112 & Moving Pictures, 112 min | Eagle Rock Entertainment 2010

Rush: 2112 (1976).

Rush: 2112 (1976).

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa

Welcome To My DNA | Kscope 2011

Blackfield: Welcome To My DNA (2011).Israelilainen Aviv Geffen ja brittimuusikko Steven Wilson perustivat Blackfield-duon vuosituhannen vaihteen jälkeen. Alun perin muusikkokaverukset ryhtyivät työhön tasavertaisina. Vuosien myötä musiikillinen painotus siirtyi enemmän Geffenille – jopa niin, että Wilson taisi erota bändistä. Ero saattoi olla varsin näennäinen, sillä Wilson on ollut mukana duon myöhemmillä levytyksillä. Palaset ovat kohdallaan myös kolmosalbumilla Welcome To My DNA. Sen eskapismi on herkkua.

Blackfield. Steven Wilson (vas.) ja Aviv Geffen.

Blackfield. Steven Wilson (vas.) ja Aviv Geffen.

Pitkän rockuran tehnyt Steven Wilson (s. 1967) oli saanut tunnustusta jo ennen yhteistyötä Geffenin kanssa. Wilsonin bändit Porcupine Tree että No-Man olivat monien musiikkidiggarien arvostamia. Welcome To My DNA:n aikaan myös Wilsonin sooloura oli jo käynnissä. Aviv Geffen (s. 1973) oli tähti omalla maallaan. Lännessä tuntemattomamman Geffenin maailmaa ja yhteiskunnallisuutta kuvataan muusikkovetoisella nettifoorumilla Burning Shed:

–The son of esteemed Israeli poet Yehonatan Geffen and the nephew of Moshe Dayan, Geffen is Israel’s leading counter-culture rock musician. A huge star in his native country, his records have been greeted with critical adulation, earning him a string of gold albums. An outspoken peace campaigner, he controversially refused to do compulsory military service, and his lyrics have been fiercely critical of the Israeli military and their actions.

Kahden studioalbumin ja kiertueen jälkeen Geffen ja Wilson löysivät jälleen yhteistä aikaa Blackfieldiin. Kahteen ensimmäiseen albumiin verrattuna Welcome To My DNA välittyy keskittyneempänä. Arkisempaa poljentoa on ikään kuin jalostettu asteen verran eteenpäin. Welcome To My DNA etenee itsevarmasti raidasta toiseen, ilman täyteraitoja. Kolmoslevylle hyvin istuvat jouset kuulostavat paikoin jopa sokerisilta, mutta ne antavat kokonaisuuteen sopivan kokoista eskapismia. Blackfieldin näkemys musiikista on hioutunut. Se kumpuaa 80-lukulaisen tuotantoestetiikan ja popsensibiliteetin yhdistämisestä klassisen rockin kuvastoon.

Enemmän kuin ripaus sinfonista rock-ilmettä jykevöittää aloitusraitaa. ’Glass House’ tuo kuulijan Blackfieldin maailmaan, joka on aiempaa tuotantoa komeampaa. Albumin kansikuvan lailla eristynyttä elämänkulkua kuvaava ’Go To Hell’ nousee myös, ennen klassikkoraitaa ’Rising Of The Tide’. Geffen ja Wilson vuorottelevat vokalisteina. Laulajat täydentävät toistensa klangia: äänet sointuvat yhteen kuin itsestään. Ero on paikoin lähes huomaamaton.

Uneliaantyylikkään videoraidan saanut ’Waving’ tuntuu loogiselta valinnalta singleksi. Ainekset ovat eeppiset, mutta toteutus on höyhenenkevyt.

Albumin B-puoli starttaa Blackfield-asteikolla liki revittelevästi. ’Blood’ iskee kelttimäiseen tapaan ilakoivaa liitoa haikean johtomelodian kylkeen. ’Go To Hellin’ tapainen tuokiomaisuus korostuu niukassa tekstissä. ’Zigotan’ lopun progehtava vääntö sopii mukavasti mukaan ennen viimeistä raitaa ’DNA’. Kunnon rockalbumin tapaan Welcome To My DNA:n osasista muotoutuu jäntevä kokonaisuus, jossa pienestä on kiinni suuria asioita.

Yksi yhtymäkohta Blackfieldiin voisi olla poptaivaalta pitkäksi aikaa kadonnut brittiryhmä Captain, joka pyrki tosissaan popin syvään päähän albumilla This Is Hazelville. Welcome To My DNA edustaa juuri sellaista eskapismia ja eleganssia, mistä Captain-fanit eivät voineet saada tarpeekseen. On hauska huomata sekin, että albumin B-puolelta löytyvän ’Oxygenin’ on tuottanut Hazelvillen ääressä töitä tehnyt guru Trevor Horn. Klassikoksi haluava raita on mahtava.

Blackfieldillä on mitä ilmeisimmin suuri merkitys molemmille jäsenilleen. Aviv Geffen pääsee esille soolouraa näkyvämmin. Poppaavan classic rockin tekeminen näyttää olevan yksi kiireisen Wilsonin monista intohimoista. Yhtyeen viides albumi ilmestyy vuonna 2017, mukana tuottamassa Alan Parsons. Niin vähän aikaa, niin paljon musiikkia.

Tuomas Pelttari

Blackfield | kotisivu
Blackfield | Facebook
Aviv Geffen | kotisivu
Steven Wilson | kotisivu
Burning Shed | kotisivu

Welcome To My DNA:n kannen kuvitus yhdistää Wilsonin ja Geffenin yhdeksi.

Welcome To My DNA:n kannen kuvitus yhdistää Wilsonin ja Geffenin yhdeksi.

Welcome To My DNA
Aviv Geffen – laulu, piano, kosketinsoittimet, kitara
Steven Wilson – laulu, kitara, kosketinsoittimet

Eran Mitelman – piano, urut
Seffy Efrati – bassokitara
Tomer Z – rummut, lyömäsoittimet
London Session Orchestra – jouset, johtaja Perry Montague Mason
Tuottajat: Steven Wilson, Aviv Geffen sekä Trevor Horn (raita Oxygen)

Welcome To My DNA julkaistiin keväällä 2011. CD:n rinnalla julkaistiin myös gatefold-kantinen LP-painos.

Hae Blackfield III kirjastosta!

Hae Blackfield III kirjastosta!

Hae Blackfield III kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Blackfield
Blackfield | LP Gates Of Dawn 2004 • CD Kscope 2004, 2017 • 2CD Snapper Music 2004
Blackfield II | LP Gates Of Dawn 2007 • CD Snapper Music & Kscope 2007, 2017 • LP Kscope 2013, 2017
NYC – Blackfield Live In New York City | DVD Snapper Music 2007 • CD+DVD Kscope 2009, 2016
Welcome To My DNA | LP & CD Kscope 2011
Blackfield IV | LP & CD & CD+DVD Kscope 2013
Blackfield V | 2LP & CD & CD+Blu-ray Kscope 2017
Open Mind – The Best Of Blackfield | 2LP & CD Kscope 2018

Aviv Geffen
diskografia

Steven Wilson | Finna.fi
Insurgentes | Kscope 2008/2009  Levyhyllyt • Insurgentes
Grace For Drowning | 2011
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) | 2013
Hand. Cannot. Erase. | 2015  Levyhyllyt • Hand. Cannot. Erase.
4 ½ | 2016  Levyhyllyt • 4 ½
To The Bone | Caroline 2017
Home Invasion – In Concert At The Royal Albert Hall | 2018 • 5LP Caroline International • Blu-ray+2CD Eagle Vision • DVD+2CD Eagle Vision/Universal Music

Porcupine Tree | Finna.fi
On The Sunday Of Life
 | Delerium Records 1992
Up The Downstair
 | 1993  Levyhyllyt • Up The Downstair
The Sky Moves Sideways
| 1995
Signify
 | 1996
Stupid Dream
 | Snapper Records 1999
Lightbulb Sun
 | 2000
In Absentia
 | Lava Records 2002
Deadwing
 | 2005
Arriving Somewhere..
| 2DVD Snapper Music 2006 & Kscope 2008 • Blu-ray+2CD Kscope 2018
Fear Of A Blank Planet | Roadrunner Records 2007
The Incident
 | Roadrunner Records 2009  Levyhyllyt • The Incident
Octane Twisted
| 2CD+DVD & 2CD Kscope 2012/2013

No-Man | Finna.fi
Speak: 1988–89 | Kasetti • Hidden Art Creations 1993
((Speak))
 | CD • Materiali Sonori 1993/Headphone Dust 2004/Snapper Music 2005 • LP Tonefloat 2006 • CD Kscope 2009
Loveblows & Lovecries – A Confession
 | LP • Kasetti • CD • 2CD • One Little Indian 1993
Flowermouth | 2LP • Kasetti • CD • One Little Indian 1994
Wild Opera | CD & Kasetti • Third Stone 1996 • CD Hidden Art 2009 • 2CD Wild Opera/Dry Cleaning Ray Kscope 2010
Returning Jesus | CD Third Stone 2001 • CD Hidden Art 2002 • 3LP Returning Jesus (Complete Sessions) Tonefloat 2006 • 2LP & 2CD Kscope 2017
Together We’re Stranger | CD Kscope 2003, 2014, 2017 • LP Tonefloat 2005, 2006, 2012, 2013 • CD+DVD-A Snapper Music/Kscope 2007 • 2LP Kscope 2015  Levyhyllyt • Together We’re Stranger
Schoolyard Ghosts | CD, CD+DVD-Audio, CD+DVD-Video Kscope 2008 • 2LP Tonefloat 2008 • 2CD Kscope 2017
Love You To Bits | LP • Kasetti • LP • Caroline International 2019

Muista myös No-Manin kokoelmalevy | Finna.fi
All The Blue Changes – An Anthology 1988–2003 • 2CD | Hidden Art 2006

Katso DVD/Blu-ray | Finna.fi
Hoile, Lasse (ohjaaja) & Wilson, Steven: Insurgentes, 160 min. 2DVD-dokumentti Wilsonista ja hänen musiikinteostaan. Toimituksen lämmin suositus.
Porcupine Tree: Arriving Somewhere.. | 2DVD & Blu-ray+2CD. Sisältää Porcupine Treen livetaltioinnin Deadwing-kiertueelta + 26-sivuisen tekstiliitteen.

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä
Porcupine Tree: Up The Downstair – projektista kohti oikeaa bändiä
Porcupine Tree: The Incident – yhtenevä tarina erilaisista ihmiskohtaloista
Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
Steven Wilson: 4 ½ – silta kohti uutta

Lue lisää | Finna.fi
Porcupine Tree: Stars Die – The Delerium Years ‘91–’91 • 2CD + 40-sivuinen liite | Delerium Records 2002

Wilson, Steven & Hoile, Lasse & Clover. Carl: Index, 240 sivua | Flood Gallery Publishing 2015. Sisältää Wilsonin esipuheen ja yli kolmesataa valokuvaa musiikintekijän uralta vuosilta 2002–2015.

Blackfield: Welcome To My DNA (2011).

Blackfield: Welcome To My DNA (2011).

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon – avain maailmanmenestykseen

The Dark Side Of The Moon | Harvest/EMI 1973

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon (1973).Brittiläisen Pink Floydin kahdeksannen albumin The Dark Side Of The Moonin tunnistaa ajattomaksi klassikoksi monesta seikasta. Levytys on yhtä aikaa moderni, toisaalta perinteinen. Saumaton rockalbumi flirttailee space rockin ja progen kanssa, mutta on silti helposti omaksuttava kokonaisuus. Se ei ole liian vaikea, eikä liian helppo. Se ei kulu, vaan taistelee vaivatta aikaa vastaan. The Dark Side Of The Moon erottuu avattavan gatefold-kantensakin ansiosta. Ikonisen prisma-aiheisen levynkannen suunnitteli Hipgnosis.

1960-luvun puolivälissä perustettu Pink Floyd riemastutti psykedeelistä rockia edistävänä bändinä. Lauluntekijä ja johtohahmo Syd Barrett teki omalaatuisia sävellyksiä bändin ensimmäisille singleille, ja jo debyyttialbumi The Piper At The Gates Of Dawn oli taiteellinen menestys. Barrett menetti toimintakykyänsä ja luovuttaan kohti toista albumia A Saucerful Of Secrets (1968). Uusi jäsen David Gilmour tuli mukaan, ja Roger Waters ja Rick Wright jatkoivat sävellystyötä kun Barrett jäi pois bändistä. Pink Floydin etsikkoaika oli alkanut.

Tie The Dark Side Of The Moonia kohti oli nousujohteinen. Ilmaisuun haettiin lisää tarkennusta soundtrack-levyllä More. Tupla-albumi Ummagumma ilmestyi vielä 60-luvun puolella. Psykedelia oli vaihtumassa suurieleisempään progeen. Syksyllä 1970 julkaistu tudioalbumi Atom Heart Mother oli rohkea sävelteos, ja Meddle osoitti Pink Floydin merkityksen yhä selvemmin.

Vuodesta 1973 eteenpäin nelihenkinen Pink Floyd keskittyi albumikokonaisuuksiin entistä huolellisemmin. Levytyksistä kehkeytyi dynaamisia ja varsin suosittuja taideteoksia, jotka ovat rockmusiikin historiaa. Näistä kuuluisin on The Dark Side Of The Moon. Maaliskuussa 1973 julkaistun LP:n molemmat puolet lipuvat legendaarisesta biisistä toiseen: A-puoli selkeästi bändin yhteistyössä, B-puoli taas erityisesti Roger Watersin sävellysten voimalla.

Vuonna 1973 tapahtui Pink Floydin kaupallinen läpimurto. Yhtye ehti juhlia brittilistan ykkössijaa jo vuonna 1970 kun Atom Heart Mother ilmestyi, mutta kestävämpi menestys oli vasta tulossa. The Dark Side Of The Moon auttoi yhtyeen yhdeksi maailman suosituimmista. Levyn voittokulku jatkuu yhä: joulukuussa 2014 TDSOTM oli Billboardin listalla sijalla 13. Tammikuussa 2015 listaviikkoja on yhteensä häkellyttävät 895.

* * *

Yksi The Dark Side Of The Moonin ansioista on sen luoma tunnelma tarinasta. Se ilmenee Watersin kirjoittamissa sanoituksissa, mutta tulee lähelle myös musiikin välityksellä. Varsinaisesta juonesta ei ole varmuutta, mutta kertomuksen kaltainen kokonaisuus viehättää poikkeuksellisen paljon.

Sydämen rauhallinen lepopulssi aloittaa matkan. Intron syvä tunnelma tuntuu vatsassa asti. Seesteinen ’Breathe’ keskittyy hengittämiseen, mutta vain hetkeksi. Kiihdytys käy pelottavan kiihkeäksi, kun nopeatempoinen ’On The Run’ kiitää räjähdyksen kaltaiseen pysähdykseen. Elämän äkkisyvä tulee eteen silmänräpäyksessä. Kellojen kalkkeessa herätään jälleen todellisuuteen, eikä arkea pääse pakoon. Vai pääseekö sittenkin? ’The Great Gig In The Sky’ on kuin ansaittu vapaapäivä, pako rutiineista. Kuuluisan soolon sävelsi ja lauloi Clare Torry.

Raha ja kateus nostavat ilkeästi päätään B-puolen alussa. ’Money’ kertoo vaurauden pelastavasta voimasta, johon kannattaa uskoa – jos aikoo pärjätä maailmassa. Reteä saksofonisoolo kulkee komeasti Watersin kuuluisan riffin vierellä. Menestyksen maku jatkuu David Gilmourin pitkällä kitarasoololla, samalla kun tahtilaji vaihtuu suorempaan.

’Us And Them’ pohtii sosiaalista kanssakäymistä. Paatoksen jälkeen yllättävän irrotteleva jami ’Any Colour You Like’ rentouttaa ennen loppuhuipennusta ’Brain Damage/Eclipse’. Lopun mantrassa kuullaan merkkejä Roger Watersin tavaramerkiksi nousseesta fraseerauksesta. Samalla kun Waters nousi bändin tärkeimmäksi säveltäjäksi, hänestä kasvoi muutamassa vuodessa myös poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen vokalisti Gilmourin ja Richard Wrightin rinnalle. Pink Floydin menestys jatkui 1970-luvulla yhä suurempana kun areenoilla kuultiin levyjä Wish You Were Here, Animals ja The Wall.

The Dark Side Of The Moon
David Gilmour – laulu, kitara, VSC3
Nick Mason: rummut, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Richard Wright: kosketinsoittimet, laulu, VCS3
Roger Waters: bassokitara, laulu, VCS3, nauhaefektit
Tuottaja: Pink Floyd

Alun perin maaliskuussa 1973 julkaistu The Dark Side Of The Moon on saanut useita uusintapainoksia. 1994 remasteroitu CD ilmestyi jälleen uutena remasterina vuonna 2011. Painoksia julkaistiin kolme erilaista: Remastered 1CD, Experience Edition 2CD sekä mm. DVD- ja Blu-ray-levyt sisältävä Immersion Edition Box Set. Boksissa on mukana myös albumin 5.1-miksaus.

Albumin SACD-laitos 30th Anniversary Edition julkaistiin 2003.

Tuomas Pelttari

Pink Floyd | kotisivu
Pink Floyd | Facebook
Pink Floyd | Instagram
Pink Floyd | Twitter

Varaa The Dark Side Of The Moon kirjastosta.

Varaa The Dark Side Of The Moon kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pink Floyd

1960-luku

The Piper At The Gates Of Dawn | Columbia/EMI 1967
A Saucerful Of Secrets | Columbia/EMI 1968
More | Columbia/EMI 1969
Ummagumma • studio/live | Harvest 1969

1970-luku

Atom Heart Mother | Harvest/EMI 1970
Meddle | Harvest/EMI 1971
Obscured By Clouds | Harvest/EMI 1972
The Dark Side Of The Moon | Harvest/EMI 1973
Wish You Were Here | Harvest/EMI 1975
Animals | Harvest/EMI 1977
The Wall | Harvest/EMI 1979

1980-luku

The Final Cut | Harvest/EMI 1983
A Momentary Lapse Of Reason | Pink Floyd Music/EMI 1987 Levyhyllyt • A Momentary Lapse Of Reason

1990-luku ja 2010-luku

The Division Bell | EMI 1994
The Endless River | Parlophone/Columbia 2014

Toimitus suosittelee lämpimästi Pink Floydin konserttitaltiointeja varsinaisten levytysten rinnalle. The Dark Side Of The Moon on hyvin edustettuna livelevyillä Delicate Sound Of Thunder ja Pulse. Vuonna 1995 julkaistu Pulse (2CD/4LP) sisältää The Dark Side Of The Moonin alusta loppuun.

Pink Floyd: Pulse (1995 | Uusi 4LP-painos 2018).

Pink Floyd: Pulse (1995 | Uusi 4LP-painos 2018).

Pink Floyd | Finna.fi
livealbumit

Ummagumma • studio/live | 1969
Delicate Sound Of Thunder
• live | 1988
Pulse • live | 1995
Is There Anybody Out There? • The Wall Live 1980–81 • live | 2000

Discovery-boksi sisältää 16 CD-levyä, mukana myös The Dark Side Of The Moon.

Discovery-boksi sisältää 16 CD-levyä, mukana myös The Dark Side Of The Moon.

Studioalbumien sarjasta on kattavia CD-bokseja: Oh By The Way (2007), Discovery (2011) ja viimeisimpinä kaiken sisältävät kausiboksit The Early Years ja The Later Years. Kysy bokseja ja kirjallisuutta kotikirjastostasi.

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Pink Floyd

The Best Of Pink Floyd | Columbia/Harvest/EMI 1970
Relics – A Bizarre Collection Of Antiques & Curios | Starline/Harvest 1971
A Nice Pair
| Harvest 1973
A Collection Of Great Dance Songs | Harvest/EMI 1981
Works | Capitol Records 1983
Shine On | EMI 1992
Echoes – The Best Of Pink Floyd | EMI 2001
Oh, By The Way | EMI 2007
Discovery | EMI 2011
The Best Of Pink Floyd – A Foot In The Door | Pink Floyd Records 2011
The Early Years 1965–1972 | Pink Floyd Records 2016
The Later Years 1987–2019 | Pink Floyd Records 2019

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi

Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd | Aurum Press 2008
Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd, 448 sivua | Aurum Entertainment, laajennettu painos 2013
Harris, John: The Dark Side Of The Moon – The Making Of The Pink Floyd Masterpiece, 186 sivua | Fourth Estate, 2005
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 384 sivua | Phoenix 2004
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 416 sivua | Weidenfeld & Nicolson, päivitetty painos 2017
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013
Romano, Will: Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock, 246 sivua | Backbeat Books 2010
Scarfe, Gerald & Waters, Roger: The Making Of Pink Floyd The Wall, 256 sivua | Da Capo 2010 • Phoenix 2011
Schaffner, Nicholas (J. Pekka Mäkelä, kääntäjä): Pink Floydin odysseia, 511 sivua | Johnny Kniga 2006 & 2011
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
Whiteley, Sheila: The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture, 118 sivua | Routledge 2002

DVD/Blu-ray

In Concert – Delicate Sound Of Thunder, 96 min | 1989
Pulse • 2DVD | 2006
Classic Albums – Pink Floyd: The Making Of The Dark Side Of The Moon
, 85 min | Pink Floyd Music Limited 2003

The Dark Side Of The Moon (1973) on remasteroitu moneen kertaan. 2CD Experience Edition julkaistiin vuonna 2011.

The Dark Side Of The Moon (1973) on remasteroitu moneen kertaan. 2CD Experience Edition julkaistiin vuonna 2011.