How The West Was Won | Domino 2017

Amerikkalaisen myytin mukaan villi länsi vallattiin voimalla ja sitkeydellä. Peter Perrettin (s. 1952) uuden sooloalbumin nimi viittaa siihen ja Amerikkaan ylipäänsä, mutta samalla se tuntuu itseironiselta ja vähän omahyväiseltäkin heitolta. Perrettin The Only Ones -bändiltä jäi aikoinaan länsi valloittamatta, kun se hajosi kesken Yhdysvaltain-kiertueen, mutta hän itse on pitkän väsytystaistelun jälkeen ottanut sielunsa villin laidan hallintaansa. Vuosikymmeniä tuhlannut mies on taas kiinni musiikissa.

How The West Was Won on paitsi Perrettin ensimmäinen soololevy, myös hänen ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä julkaisunsa kahteenkymmeneen vuoteen. The Only Ones levytti kolme pitkäsoittoa vuosina 1976–1980. Sen jälkeen Perrett soitti muun muassa Johnny Thundersin So Alonella, mutta upposi niin syvälle aineisiin, että sai tehtyä seuraavan oman albuminsa vasta 1990-luvun puolivälissä. Lyhytikäiseksi jääneen The Onen Woke Up Sticky ilmestyi 1996. Ja sitten vilahti taas yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin How The West Was Won tuli.

Viisi albumia neljässäkymmenessä vuodessa on todella vähän, ja silti tai siksi Perrett on kaivertanut nimensä historiaan. Pimeydessä harvakseltaan pilkahteleva uusi musiikki on maalannut romanttisen kuvan boheemista rockrunoilijasta, joka tuhlaa lahjojaan. Perrettin tapauksessa se pitää hyvinkin paikkansa. Hän tuhosi oman uransa huumeilla ja alkoi sitten elättää itseään ja perhettään niin kuin ennen The Only Onesin menestystäkin – myymällä huumeita.

How The West Was Won on klassinen kaksiteräinen miekka. Se on Peter Perrettin albumi, ja Peter Perrett on cool – tai siis oli ennen, mutta onko hän sitä vielä How The West Was Wonin jälkeenkin? Pärjäävätkö kadonneen kulttisankarin kappaleet tässä ajassa? Millaisen uuden albumin tekee kuusikymmentäviisivuotias pahasta keuhkoahtaumataudista kärsivä entinen narkkari ja huumekauppias, joka ei ole tehnyt vuosikymmeniin mitään uutta? Kysymyksiä riittää.

Oikea rivi kuuluu: ”on”, ”pärjäävät”, ”tosi hyvän”. Siinä missä monet vanhat hörhöt ovat levyillään kuin puuhun nostettuja rampoja tarzaneilta, on Peter Perrett How The West Was Wonilla oma teräväkielinen ja tyylikäs itsensä. Hänen lauluäänensä on yhä ihastuttavan poikamainen, ja kertoivatpa kappaleet rakkaudesta tai nykymaailman omituisuuksista (joihin hän ei onneksi pyri musiikissaan mukautumaan), sanoitukset ovat samaan aikaan vaivattoman kepeitä ja merkityksellisiä.

Perrettin simppeleihin sointukiertoihin perustuvissa biiseissä on Lou Reedin ja vanhan New Yorkin punkin viileyttä, glam rockin rehvakkuutta ja Dylanin sävelrunojen salaviisautta. Ikä kuuluu siinä, miten maltillisesti Perrett antaa tunnetta täyteen ladattujen laulujensa purkautua. How The West Was Won on hillitty, tyylikkään vähäeleinen rocklevy. Se ei käy nuoren miehen uhmalla vaan kaiken nähneen tyyliniekan sarkastisella charmilla.

Perrettin tunnetuin kappale on The Only Onesin Another Girl, Another Planet vuodelta 1978:

How The West Was Won osoittaa, että Perrett on saanut elämässään tehtyä muutakin kuin muutaman levyn ja kamakauppaa: häntä säestää nyt bändi, jossa soittaa hänen kaksi poikaansa. Perhesuhteet tuntuvat olevan muutenkin reilassa: How The West Was Wonin toinen single An Epic Story on rakkauslaulu poikien äidille Zena Kakoullille, jonka kanssa Perrett on ollut aviossa jo 47 vuotta.

Kun Take Me Homen kitarat lakkaavat hapuilemasta taivaita ja levy loppuu, ei voi olla miettimättä, kuuleeko maailma herra Perrettistä enää koskaan. Ellei, on How The West Was Won kaunis päätös hänen… No, ei kai sitä voi uraksi kutsua. Peter Perrettillä on ollut elämä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Peter Perrett | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Musta Paraati: Peilitalossa – tyylipuhdasta synkistelyä
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Talking Heads: 77 – tanssi kuin kukaan ei katselisi
The Adverts: Crossing The Red Sea With The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa
The Clashin genre oli protesti
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Wilko Johnson jäi historiaan
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Peter Perrett
Finna.fi

How The West Was Won | Domino 2017
Humanworld | Domino 2019

The Only Ones

The Only Ones | 1978
Even Serpents Shine | 1979
Baby’s Got A Gun | 1980

The One

Woke Up Sticky | 1996

Lue lisää Peter Perrettistä | Finna.fi

The One And Only – Peter Perrett, Homme Fatale  Nina Antonia, 224 pages | SAF Publishing 1999

Lue lisää punk rockista | Finna.fi

Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004

Läs mera om punk rock | Finna.fi

Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor

Read more about punk rock | Finna.fi

McNeil, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 pages | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Lue lisää Richard Hellistä ja punk rockista | Finna.fi

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Read more about Richard Hell and punk rock | Finna.fi

I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 pages | HarperCollins 2013

Read more about The New York Dolls | Finna.fi

Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 pages | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Read more about Sylvain Sylvain and The New York Dolls | Finna.fi

There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls  Sylvain Sylvain & Dave Thompson, 248 pages | Omnibus Press 2018

Read more about Andrew Matheson and The Hollywood Brats | Finna.fi

Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band  Andrew Matheson, 337 pages | Ebury Press 2015