Dance Fever • A Fairytale In Fourteen Songs | Polydor / Universal 2022
Kun laulaja Florence Welch sometti Florence + The Machine -yhtyeensä viidennen albumin ilmestymisestä, hän luonnehti levyä ”neljäntoista biisin saduksi”. Niin kuin usein on, myös menestysyhtyeen uudessa sadussa oli opetus: varo, mitä toivot, sillä voit saada sen. Tuo hokema esiintyi ensimmäisen kerran jo Aisopoksen saduissa, mutta se on edelleen täysin totta.
Dance Feverin lähtökohtana oli tanssimania, 1300–1600-lukujen eurooppalaisia hämmentänyt outo ilmiö, jossa ihmiset alkoivat jorata ja vääntelehtiä pakonomaisesti ilman mitään näkyvää tai tiedostettua syytä. Luettuaan asiasta Welch alkoi miettiä sen vastakohtaa, sitä, millaista olisi luopua esiintymisestä kokonaan. Sitä hänen olisi ollut parempi olla toivomatta. Kun Welch alkoi kirjoittaa Dance Feverin kappaleita, pandemia tyhjensi konserttisalit. Esiintyvälle taiteilijalle se oli rankka reality check.
Florence + The Machine: King. Ohjaaja: Autumn de Wilde
Tämä taustatarina luo Dance Feverin kuuntelemiselle kuvitteelliset olosuhteet, joita on vaikea erottaa musiikista itsestään. Florence + The Machinen kappaleissa eleet ovat tuttuun tapaan näyttäviä ja tunteet suuria, mutta Dance Fever tuntuu kaikuvan laajassa, tyhjässä tilassa, jossa ei ole lainkaan yleisöä, se on vähän kuin karanteenin tyhjentämällä areenalla äänitetty livelevy. Tämä ei merkitse epäonnistumista vaan etäistä, eristäytynyttä tunnelmaa. Dance Feveriin on vaikea eläytyä ja päästä sisälle, mutta se tekee vaikutuksen myös etäältä.
Siinä, miten Florence + The Machinen musiikki kasvaa ja vähenee, on jotakin nerokasta. Albumin avaa julistaen ja tömistäen sen ensimmäinen single ’King’, jollaisen voi sanoittaa vain nainen – tai ainakaan ei tule mieleen yhtään miehen kirjoittamaa kappaletta, joka kertoisi perheen perustamisen ja uran luomisen ristipaineista tällä tavalla. ’Free’ pysyttelee musiikillisella huipulla, jota kohti ’King’ voimistuu koko kestonsa ajan. Sieltä on pitkä pudotus aluksi hillittyyn ’Choreomaniaan’, joka lopulta riuhtoo ja sätkii tanssitautiaiheensa mukaisesti. Vuoristorata jatkuu levyn loppuun saakka.
Florence + The Machine: Heaven Is Here. Ohjaaja: Autumn de Wilde
Dance Fever on hyvin vivahteikas levy. Sillä on ’Heaven Is Heren’ minimalistista, rytmikästä taidemusiikkia, mutta yhtä lailla ’Back In Town’ ja ’Girls Against God’, jotka messuavat countryn ja gospelin hengessä. Lyhyt mutta riipaiseva ’Prayer Factory’ vaikuttaa enemmän albumille piiloteltulta henkilökohtaiselta viestiltä kuin varsinaiselta kappaleelta. Kuten yhtyeen edellisilläkin levyillä, soundia määrittää eniten Welchin ääni. Tuntuu jopa siltä, että kappaleiden sovitukset pyrkivät mukailemaan laulajattaren sisäsyntyistä dramaattisuutta. Hän on Florence + the Machinen barokkimaisuuden alkulähde.
Albumin päättävä ’Morning Elvis’ jättää mietteliääksi. Sen kohdalla kietoutuvat yhteen levyn läpäisevät ajatukset taiteen tekemisen pakonomaisuudesta sekä elämän suurista valinnoista ja niiden seurauksista. Ehkäpä tällaisesta musiikista kuitenkin kannattaa maksaa korkea hinta.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Florence + The Machine | kotisivu
Florence + The Machine | Facebook
Florence + The Machine | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Amy Winehouse oli siunattu ja kirottu • Frank [2003] • Back To Black [2006]
Anna Järvisen muotokieli lumoaa – Lila/Liila [2022]
Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Billie Eilish rakennettiin lujalle pohjalle • Vuodet 2015–2024
Björk: Debut – oudosti välkkyvä tähti
Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
David Bowie: ★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmilaan
Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta – suosion lakipiste
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Kate Bush: Hounds Of Love – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärellä
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Mary J. Blige • Riutunut sielu jatkaa pakoaan – Mary J. Bligen tarina soulin ja hiphopin tienristeyksestä
Morphine: The Night – tie yön syliin
Myrkur ei asetu aloilleen • Spine [2023]
Måneskin – kun kisat on kisailtu – RUSH! [2023]Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Peter Gabriel [1] 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Sade – sensuellia viileyttä • Diamond Life [1984] … Soldier Of Love [2010]
Sparks: Kimono My House [1974] – glam rockin outo valo
St. Vincent: Daddy’s Home – kohtauksia selviytymisestä
Suede: Autofiction – pois menneisyyden varjoista
Suzanne Vega [1] 1985–1992 • Metropolin uusi tähti
Suzanne Vega [2] 1996–2022 • Lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Taylor Swift etsii jatkuvasti uutta
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni
Viitasen Piian Ihmisen aika [2024] onnistuu monella tasolla
Florence + The Machine
Finna.fi
Lungs | Universal Island Records 2009
Ceremonials | Universal Island Records 2011
MTV Unplugged • live • CD • CD+DVD | Universal Island Records 2012
How Big, How Blue, How Beautiful | Universal Island Records 2015
High As Hope | Virgin EMI Records/Universal Music Operations 2018
Dance Fever | Polydor Records 2022
Nuottialbumit
Florence + The Machine
Finna.fi
Lungs, 79 sivua | Wise 2009
Ceremonials, 80 sivua | Wise Publications 2011
How Big, How Blue, How Beautiful, 112 sivua | Hal Leonard 2015
Dance Fever
Spotify
