Two Witches – goottiskenen kuolemattomat

The Undead | Deepland Records 2021

Two Witches: The Undead (2021).Two Witches on kotimaisen goottirockin pioneeri, genressään kiitetty ja kiistelty yhtye, joka on toteuttanut laulaja Jyrki Witchin visioita vuodesta 1987 lähtien. Nyt tuo gothic-kulttuurin monitoimimies, kirjailija ja Lumous-festivaalin isä on luotsannut bändinsä levyttämään uuden albumin, jossa on myös jotakin vanhaa.

Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen
Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen

Jyrki Witch, yhtyeesi Two Witchesin uusi albumi The Undead ilmestyy kesäkuun lopulla. Millä mielellä päästät sen käsistäsi maailmalle?
– Oikein hyvällä mielellä. Ollaan saatu viimeistellä levyä kaikessa rauhassa ja onnistuimme saamaan vielä mieluiset vierailijat mukaan värittämään lopputulosta. Tässä kohtaa kuuluu tietysti sanoa tämän olevan paras levymme. Oli se sitä tai ei, tärkeintä kuitenkin on, että me ollaan itse tyytyväisiä. Koko bändi.

The Last Day.

Olet vaikuttanut kotimaisessa ja kansainvälisessäkin goottimusaskenessä 80-luvulta lähtien. Seuraatko alakulttuuria edelleen, ja millaisessa tilassa se tällä hetkellä on?
– Seuraan toki, hyvin aktiivisesti. Omien bändien lisäksi pyöritin parin kaverin kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan Suomen ainoaa goottikulttuurin kesäfestivaalia, nelipäiväistä Lumous Gothic Festivalia (2001–2020). Ulkomaisten esiintyjien buukkaus oli minun vastuullani, joten tuli kuunneltua melkoisen määrät uusia levyjä ja nähtyä kymmeniä keikkoja joka vuosi. Tykkään myös käydä alan tapahtumissa ja ulkomaisilla festivaaleilla.

– Alakulttuuri on alakulttuuria ja viime vuosina on oltu ehkä aiempaa enemmän marginaalissa, mutta kyllä aina tasaisesti ilmestyy uusia kiinnostavia bändejä, kuten myös lehtiä, levy-yhtiöitä, klubeja ja keikkoja. Pienimuotoista mutta antoisaa toimintaa.

Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal
Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal

The Undead on Two Witchesin yhdeksäs pitkäsoitto. Mitä voit kertoa levystä?
– Tällä kertaa palattiin tietoisesti 90-luvun kuvastoon. Kirjoitin ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen muutaman vampyyritarinankin ja kansiin haettiin samaa fiilistä kuin alkupään levyillämme. Toki aikakausi on eri ja soundit ovat tätä päivää ja me osataan ehkä itsekin tehdä joitain asioita paremmin kuin 90-luvulla.

– Saimme mukaan kiinnostavia vierailijoita, nimekkäimpinä brittiläiset Vlad Janicek (Nosferatun alkuperäinen basisti ja biisintekijä) ja Inkubus Sukkubus -orkesteri, sekä Latinalaisen Amerikan goottiskenen kuuma nimi Ariel Maniki Costa Ricasta. Kaikki antoivat uusia näkökulmia biiseihin.

Irresistible.

Two Witches on ollut koossa pian 35 vuotta. Mitä bändi merkitsee sinulle?
– Two Witches on kulkenut rinnalla koko aikuisikäni. Olen laittanut siihen kiinni niin paljon aikaa, rahaa, energiaa ja suhteita, etten enää osaisi ilmankaan olla. Enkä toki haluaisikaan. Vaimoni soittaa myös samassa bändissä, joten tämä on tällainen yhteinen juttu. Molemmat sparraavat toisiaan ja ymmärtävät, miksi bändi vie aikaa.

– Olen ihan tavallisesta duunariperheestä, eikä nuoruudessani liiemmin matkusteltu muutenkaan, joten vasta tämän bändin myötä minulle aukesi mahdollisuus kierrellä maailmaa. Uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen ja uusissa paikoissa esiintyminen on ollut ehkä kaikkien tärkein motivaattori jatkaa bändiä vuodesta toiseen.

Synkät sävyt ja post-punk-soundit ovat olleet välillä hyvinkin suosittuja musiikissa, mutta Two Witches on pysynyt kulttibändinä. Mistä se johtuu, ja miten kuvailisit suosiotanne?
– Helpoin vastaus tietysti on, ettei me olla tarpeeksi hyviä suurempaan suosioon. Mutta ehkä muitakin syitä löytyy, kun kaivautuu syvemmälle.
– Jo aika varhaisessa vaiheessa yhtyeen uraa suosio löytyi paremmin Suomen ulkopuolelta kuin kotimaan areenoilta, joten me suunnattiin promootion painopiste vihreämmille niityille. 90-luvun alusta tähän päivään olemme keikkailleet enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja levyttäneet oman skenemme kulttilafkoille Brasiliasta Venäjälle, Meksikosta Englantiin ja Jenkeistä Saksaan.

– Kun lisäksi kotimaisten rokkifestarien portit ovat pysyneet meiltä suljettuina eikä meillä ole ollut isojen levy-yhtiöiden mediasuhteita apunamme, ei kai ole mikään ihme, ettei meille ole osunut massasuosiota Suomessa. Kaiken lisäksi me ollaan aina tehty musiikkia mustan huumorin keinoin kieli poskessa olematta kuitenkaan huumoribändi. Se on ollut monille hankala yhtälö hyväksyä.

– Mutta ei voi valittaa. Me ollaan kuitenkin päästy kiertämään ympäri maailmaa, soitettu satoja keikkoja liki 30 eri maassa ja neljällä eri mantereella sekä saatu levyttää useille kulttilafkoille, joten olemme varmaan juuri sellaisessa suosiossa jonka ansaitsemme.

Inner Circle Outsider.

Millaisena näet Two Witchesin tähänastisen matkan ja toisaalta tulevaisuuden?
– Matka on vaatinut paljon ja välillä kuluttanutkin, mutta kyllä se voittopuolisesti on ollut erittäin antoisa reissu. On asioita, jotka olisin mieluusti jättänyt kokematta, mutta se on se lantin kääntöpuoli. Ehkä onnistumisista ei olisi osannut nauttia yhtä paljon, jos koko matka olisi ollut yhtä auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista.

– Vielä on monta maata käymättä ja vähintään yhtä monta seikkailua kokematta, joten toivottavasti saadaan jatkaa uraa vielä pitkään. Ainahan sitä tietysti toivoo, että tulevaisuus olisi menneisyyttä auvoisampi, mutta kyllä meillä tavoite on katsoa koko reissu maaliin saakka. Vielä ei onneksi maaliviiva edes häämötä.

Olet julkaissut viime aikoina myös kirjoja – sinulta on ilmestynyt romaani Unien valtiatar sekä sanoituskokoelma Inner Circle Outsider. Mistä tämä aluevaltaus sai alkunsa?
– Kirjat ja tarinat ovat aina olleet todella merkittävä osa elämääni. Luen koko ajan, usein montaa kirjaa samaan aikaan, riippuen miten pitkä aika milloinkin on keskittyä lukemiseen. Bussimatkoilla luen jotain kevyempää, omassa rauhassa sitten syvällisempää tarinaa.

– Olin aina pitänyt kirjailijoita arvossa ja halusin kokeilla, pystyisinkö itse saamaan jotain aikaan. Ensimmäinen kirjani oli fiktiivinen vampyyriromaani. Lähestyin raakileen kanssa kustantajaa, ja vaikka ensimmäinen versio palautui bumerangina, sain palautteesta intoa parannella tarinaa. Toisella yrittämällä sain kustannussopimuksen enkä koskaan edes tarjonnut tarinaa muille kustantamoille. Kyse oli siis itsensä haastamisesta, mutta on myönnettävä, että prosessin edistyessä kirjoittamisesta kyllä nauttikin.

– Fanit ovat kyselleet minulta lyriikkakoostetta, joten sellaisen julkaisu oli mielessä jo pidempään. Meillä ei ole läheskään aina ollut sanoja levytysten mukana ja toisaalta olen kirjoittanut lyriikkaa muillekin artisteille, joten nyt oli hyvä hetki laittaa omasta mielestä edustavimmat näytteet yksiin kansiin.

Cats Eyes.

Onko suunnitelmissasi kirjoittaa lisää?
– Kyllä se kiinnostaa, kunhan päivätöiltä ja bändijutuilta heltiäisi aikaa.

Millaisen kirjan Two Witchesin vaiheista saisi?
– Ainakin yhtyeen vaiheista saisi todella pitkän kirjan. Yli kolmekymmentä vuotta kiertämistä kengännauhabudjetilla ympäri maailmaa on tuonut mukanaan valtavan määrän tarinoita. Se olisi kertomus jääräpäisesti omilla ehdoillaan kulkevasta ryhmästä, jonka toimille voi välillä nauraa vedet silmissä, ja joskus pitkästä ilosta on seurannut itku. Välillä me ollaan oltu tosielämän Spinal Tap, mutta sekin on parempi kuin jäädä miettimään miksei koskaan edes yrittänyt tehdä mitään. Oman bändini historiaa tuskin kuitenkaan itse kirjoittaisin, ettei menisi liikaa omakehun puolelle. Avustamaan lähtisin kyllä mielelläni, mikäli joku moiseen urakkaan tarttuisi.

Kiitos haastattelusta. Voisitko suositella lopuksi vaikkapa kolmea äänilevyä, kolmea elokuvaa ja kolmea kirjaa ihmiselle, joka haluaa tutustua edustamaasi estetiikkaan ja alakulttuuriin?

Jyrki Witch suosittelee musiikkia, elokuvaa ja kirjallisuutta

Levyt | Finna.fi

Dead Can Dance: Within The Realm of a Dying Sun | 4AD 1987
Bauhaus: In The Flat Field | 4AD 1980
The Mission: Gods Own Medicine | Mercury 1986

Elokuvat | Finna.fi

The Hunger Ohjaaja Tony Scott, 1983
The Vampire Lovers Ohjaaja Roy Ward Baker, 1970
Vuoden synkin juhla / The Gloomiest Celebration Of The Year Ohjaaja Mikko Martikainen, 2008. Dokumentti suomalaisesta goottikulttuurista.

Kirjat | Finna.fi

Musta yö – tummat lasit Nancy A. Collins & kääntäjä Ulla Selkälä, 263 sivua | WSOY 1994
Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikaan Gavid Baddeley & kääntäjä Ike Vil | Like 2005 & 2006
Worldwide Gothic – A Chronicle of a Tribe Natasha Scharf, 144 pages | Independent Music Press 2011

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Two Witches | Facebook
Lumous Gothic Festival | Facebook

Levyhyllyt
Two Witches | Finna.fi

1990-luku

Agony of the Undead Vampire part 2 | Darklands Records 1992
The Vampire’s Kiss | Cleopatra 1993
Phaeriemagick | Talitha Records 1993
Bites | Talitha Records 1995
Bites and Kisses | Cleopatra 1996
Eternal Passion | Nightbreed Recordings 1999

2000–2009

Wenches, Wytches and Vampyres – The Very Best Of Two Witches 1987–1999 | Cleopatra 2000

2010-luku

Goodevil | Darklands Records/Dark December Records 2014

2020-luku

The Undead | 2021

Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää J. Witchiä | Finna.fi

Unien valtiatar, 177 sivua | Kuoriaiskirjat 2019
Inner Circle Outsider – The Lyrics of J. Witch | Darklands 2021

Two Witches: The Undead (2021).
Two Witches: The Undead (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta

Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG 2001

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).Musiikki on aikansa heijastus ja tekijänsä kuvajainen. Deep Shadows And Brilliant Highlights on HIMin tarinassa se surumielinen hämärän hetki, jolla matka alkoi ensimmäisen kerran käydä voimille. Hohtavimmat huiput eivät olleet enää kaukana, ja siksi ne loivat bändin tielle pitkiä varjoja.

HIMin toinen albumi Razorblade Romance (1999) oli noussut listaykköseksi Suomessa ja Saksassa ja avannut bändille oven suureen maailmaan. Menestyksekkään kiertueen jälkeen love metal -sensaation rauta hehkui niin kuumana, että ilmassa leijui burnoutin käry. HIMin läpimurtoon kohdistui suuria odotuksia, ja paineet kasvoivat kohtuuttomiksi.

”Jos lattialla on 40 senttiä leveä lauta, sen päällä pystyy kävelemään ihan kevyesti. Mutta jos sama lauta laitetaan kahden pilvenpiirtäjän väliin, käveleminen on jo paljon vaikeampaa”, BMG-yhtiössä työskennellyt Asko Kallonen sanoo Juho Juntusen HIMistä kirjoittamassa kirjassa Synnin viemää. ”Se tapahtui HIMille kolmannen albumin yhteydessä. Leikkiminen lakkasi ja ruvettiin tekemään oikeasti töitä. Ja sitä ei koskaan saisi tapahtua popmusiikissa.”

Pretending:

Deep Shadows And Brilliant Highlights -sessioiden alku oli vielä leikintekoa. Arvostetun T.T. Oksalan kanssa syksyllä 2000 äänitetystä demosta tuli niin hyvä, että HIM olisi halunnut julkaista sen albumina. Moinen ei kuitenkaan sopinut monikansalliselle BMG:lle – levy-yhtiön ulkomaanpomojen mielestä äänitykset pitäisi tehdä maailmalla tunnetun tuottajan kanssa ja kansikuvatkin ottaa Lontoossa, koska Suomen kaltaisessa popin kehitysmaassa osaaminen ei kerta kaikkiaan riittäisi.

Bändi myöntyi bisnesmiesten vaatimuksiin pitkin hampain. Tuottajanpestin sai aiemmin Oasiksen, Aerosmithin ja Bon Jovin kanssa työskennellyt Kevin Shirley. Kun miksaajiksi palkattiin maailmanluokan ammattilaiset Randy Staub ja Chris Lord-Alge, puitteet olivat kunnossa.

Vaikka HIM ja Shirley pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että levy rakennettaisiin valmiiden demojen päälle, projekti muuttui stressaavaksi. Tuottaja johti sessioita sanelupolitiikalla, ja samaan aikaan BMG:n haarakonttoreiden ulkomaiset pikkudirikat sekaantuivat äänityksiin ihan viran puolesta. Deep Shadows And Brilliant Highlightsista tuli epäselvä luku HIMin aikakirjaan.

”Levy on jotenkin epävarma itsestään. Mukana on hienoja hetkiä, mutta koko tekoprosessi oli niin piinallinen, että levy ei herätä kauhean miellyttäviä fiiliksiä”, Valo kertoo Synnin viemää -kirjassa. ”Oli liikaa tyyppejä hölöttämässä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Silloin alkoi itsekin epäröidä, mikä on oikein.”

Heartache Every Moment:

HIM oli liian syvällä oman uransa pyörteissä pystyäkseen erottamaan, miten oivallista levyä se teki. Salt in Our Wounds, Please Don’t Let It Go, In Joy And Sorrow, Heartache Every Moment ja Pretending olivat yhtä goottipopin romanttista surujuhlaa. Uupumus suodattui viehättävän uniseksi tunnelmaksi, jollaista ei ole millään muulla HIMin levyllä. Love metalin liekki paloi hauraana, ja Ville Valon patetian ja itseironian välillä tasapainoileva traagisen rakkauden konsepti hioutui edelleen – Oulunkylän Baudelaire keksi Deep Shadows And Brilliant Highlightsille muutamia parhaista kielikuvistaan. Ajan mittaan HIMin kolmas osoittautui ihan omaksi luvukseen bändin tuotannossa: se ei ollut raskas riffirocklevy vaan yöperhosen keveydellä liitävä popalbumi, jolla kaikki palveli laulumelodioita.

Suomen rockhistorian siihen saakka kalleimman levynkansikuvan otti tyyris brittikuvaaja Rankin, ja Deep Shadows And Brilliant Highlights ilmestyi elokuussa 2001. Se nousi listakärkeen Suomessa ja Itävallassa, ja kakkossijalle Saksassa ja Sveitsissä. HIMille albumin suurin merkitys oli henkisellä tasolla. Se oli kriisi, joka bändin piti käydä läpi kasvaakseen.

Deep Shadows And Brilliant Highlights
Ville Valo – laulu
Mikko ”Linde” Lindström – kitara, kantele kappaleessa Salt in Our Wounds
Mikko ”Migé” Paananen – bassokitara
Janne ”Emerson Burton” Puurtinen – koskettimet
Mika ”Gas Lipstick” Karppinen – rummut

Eino ”Eicca” Toppinen – sello, In Joy and Sorrow
Tuomas Kantelinen – jousisoittimet, In Joy and Sorrow

Ari Väntänen | arivantanen.com

HIM | kotisivu
Heartagram | Facebook
Heartagram | Instagram
Heartagram | Twitter

** ** ** **

HIM lopettaa

HIM on päättänyt lopettaa yli neljännesvuosisataisen uransa vuonna 2017 alkavaan jäähyväiskiertueeseen. Aiheesta uutisoivat Yle ja HS (5.3.2017).

Varaa Deep Shadows And Brilliant Highlights kirjastosta.

Varaa Deep Shadows And Brilliant Highlights kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
HIM

1990-luku

Greatest Lovesongs Vol. 666 | BMG 1997
Razorblade Romance | BMG Finland 1999

2000–2009

Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG Finland 2001
Love Metal | BMG Finland 2003
Dark Light | Heartagram Records 2005
Venus Doom | Heartagram Records 2007

2010-luku

Screamworks: Love In Theory And Practice • Chapters 1–13 | HMC/Sire/Reprise 2010
Tears On Tape | Himsalabim 2013

Ville Valo & Agents | Finna.fi

Ville Valo & Agents | 2019

Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Ville Valo & Agents – kadonnutta aikaa etsimässä

Lue lisää | Finna.fi

HIM – Synnin viemää  Juho Juntunen, 268 sivua | WSOY 2002
HIM – His Infernal Majesty  Reinhardt Haydn & kääntäjä Teemu Leminen, 153 sivua | Minerva 2009
HIM – His Infernal Majesty  Reinhardt Haydn, 128 sivua | Plexus 2007

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

J. K. Juntunen: HIM – synnin viemää (2002).

J. K. Juntunen: HIM – synnin viemää (2002).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).

The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä

Wish | Fiction 1992

Vuonna 1976 perustettu The Cure on ollut vuosikymmenten ajan brittirockin valovoimaisimpia yhtyeitä. Vaihtoehtorockin kenties epätodennäköisin superbändi ylsi pitkälle jo 80-luvulla. Värikäs vuosikymmen kohteli Robert Smithin johtamaa mustanpuhuvaa kokoonpanoa kunnioituksella. The Curen nerokkaat singlet nousivat listoille, tyylikkäät albumikokonaisuudet keräsivät huomiota aina vain enemmän.

Laulaja-kitaristi Smithin karisma ja lauluntekotaito veivät yhtyettä vastustamattomasti kohti kansainvälistä suosiota. Huipputasokkaat levyt The Head On The Door (1985), Kiss Me Kiss Me Kiss Me (1987) ja Disintegration (1989) nostivat The Curen lopulta maailmanluokkaan myös myyntiluvuissa. Disintegrationia seurannut stadionkiertue Yhdysvalloissa oli ilmiömäinen menestys.

Disintegrationin majesteetillinen tummuus oli vaihtunut kirkastuneempaan ilmeeseen, ainakin osittain. Kolme vuotta myöhemmin keväällä 1992 julkaistu Wish vaalii goottirockille ominaista verkkaisesti etenevää ja seittimäistä biisinrakennetta, mutta musiikin keskeltä loistaa jälleen myös suoraa auringonvaloa. Singlet ’Friday I’m In Love’, ’High’ ja ’Doing The Unstuck’ ovat bändin komeimpia hittejä. Ehkä kepeys ja optimismi olivat vastareaktio synkälle kiertue-elämälle.

The Curen draamajalokivi ’From The Edge Of The Deep Green Sea’ on yhä Robert Smithin kovimpia laulusuorituksia. Yksi yhtyeen hiljaisista helmistä löytyy toiseksi viimeisenä: ’To Wish Impossible Things’ sekoittaa poikkeuksellisella tavalla toivon ja lohduttomuuden. Eikä Smith ollut mitenkään unohtanut elämän raskautta. Jos levyn synkäntilittävä aloitusraita ’Open’ on jäätävä jumitus, niin myös Wishin päättävä ’End’ tuntuu luissa asti. Painostava vyörytys etenee vääjäämättömästi kohti loppua.

– Please stop loving me,
please stop loving me.

I am none of these things.

The Curen ilmaisu kääntyi Wishin jälkeen hieman yksiulotteisemmaksi. Tähän saattoi vaikuttaa innovatiivisen rumpalin Boris Williamsin ero yhtyeestä. Wish-albumista lähtien yhtye on julkaissut albumeita joka neljäs vuosi. Uusin levy 4:13 Dream ilmestyi 2008.

* * *

Wish julkaistiin 2LP- ja CD-painoksina, jopa unohduksiin painuneena DCC-kasettina. Wish nousi Britannian albumilistan ykköseksi, Yhdysvalloissa sijalle 2. The Curen albumit Disintegrationiin (1989) asti ovat saaneet laajennetut uusintajulkaisut, mutta Wishin Deluxe edition on vielä julkaisematta.

Wish
Robert Smith – laulu, kitara, bassokitara, kosketinsoittimet
Simon Gallup – bassokitara, kosketinsoittimet
Porl Thompson – kitara
Boris Williams – rummut, lyömäsoittimet
Perry Bamonte – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet
Tuottajat: The Cure & David M. Allen

The Cure nähtiin ensimmäistä kertaa Suomessa 1985 Ruisrockissa. Wish-kiertue toi bändin Helsingin jäähalliin syyskuussa 1992. Albumia Wild Mood Swings kuultiin Seinäjoen Provinssirockin päälavalta kesällä 1996. Hartwall Areenalla nähtiin pitkä Disintegration-painoitteinen keikka lokakuussa 2016. Robert Smithin ja suomalaisten fanien viimeisin kohtaaminen Helsingissä oli Flow-festivaalilla elokuussa 2019, ja Suomen-keikan uutisoinnin aikoihin kantautui fanien korviin huhuja myös uudesta studioalbumista…

Tuomas Pelttari

The Cure | kotisivu
The Cure | Facebook
The Cure | Instagram
The Cure | Twitter

Varaa 'Wish' kirjastosta.

Varaa The Curen klassikko Wish kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi

1970-luku

Three Imaginary Boys | Fiction 1979

1980-luku

Seventeen Seconds | Fiction 1980
Faith | Fiction 1981
Pornography | Fiction 1982
The Top | Fiction 1984
The Head On The Door | Fiction 1985
Kiss Me Kiss Me Kiss Me | Fiction 1987
Disintegration | Fiction 1989

1990-luku

Wish | Fiction 1992
Wild Mood Swings | Fiction 1996

2000–2009

Bloodflowers | Fiction 2000
The Cure | Geffen 2004
4:13 Dream | Geffen 2008

Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth – sana ja asenne kohdallaan
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Two Witches – goottiskenen kuolemattomat

Boksit ja kokoelmit | Finna.fi
The Cure

Standing On The Beach – The Singles • LP | Fiction 1986
Staring At The Sea – The Singles • CD | Fiction 1986
Staring At The Sea – The Visuals • VHS | CMV/Polygram/Elektra 1986
Galore – The Singles 1987–1997 • CD | Fiction 1997
Join The Dots – The Fiction Years – B-Sides & Rarities 1978>2001 • 4CD-levyä + tekstiliite | Fiction 2004 & 2007

The Cure: Join The Dots, 4CD. (2004).

The Cure: Join The Dots • 4CD | Fiction 2004 & 2007.

Lue lisää | Finna.fi

Never Enough – The Story Of The Cure  Jeff Apter, 338 sivua | Omnibus 2005 & 2009
The Cure – Ten Imaginary Years  Lydie Barbarian, 128 sivua | Omnibus 1988 & 1998
The Cure – Faith  Dave Bowler & Bryan Dray, 198 sivua | Sidgwick & Jackson 1995
The Cure On Record  Daren Butler, 128 sivua | Omnibus 1995
The Cure – A Visual Documentary  Dave Thompson & Jo-Ann Greene & Chris Charlesworth, 110 sivua | Omnibus 1988 & 1993

DVD & Blu-ray | Finna.fi
The Cure

Trilogy – Pornography, Disintegration & Bloodflowers – Live In Berlin | Eagle Rock 2003

The Cure: Wish (1992).