Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä

Osa 2 • 1996–2022

Osa 1 • metropolin uusi tähti • 1985–1992
Musiikkia esille kirjastossa

Diskografia-artikkelin ensimmäinen osa päättyi vuoden 1992 albumiin 99.9 F° ja siihen voi katsoa päättyneen myös Suzanne Vegan (s. 1959) uran sen vaiheen, jossa hän oli vähintään popkriitikoiden jakamattoman huomion alaisena ja parhaimmillaan kaupallisestikin hyvin suosittu. Sen jälkeen uutta musiikkia on tullut harvakseltaan ja artistin asema käynyt yhä marginaalisemmaksi. Paljon huomionarvoista kuitenkin löytyy tästä jo neljännesvuosisadan kattavasta ”myöhemmästä tuotannostakin”. 

Suzanne Vega: Nine Objects Of Desire (1996).Nine Objects Of Desire (1996) on sinänsä vielä suoraa jatkoa 99.9 F°:lle. Tuottaja-aviomies Mitchell Froomin ja tämän äänittäjäkumppani Tchad Blaken kanssa työstetty levy hyödyntää koneellisia kolinoita ehkä kuitenkin pehmeämmin kuin edeltäjänsä. Levy on tyylikäs ja tuotannollisesti ehkä paremminkin aikaa kestänyt kuin vastinparinsa, mutta laulunkirjoituksen taso ei ole aivan yhtä korkealla. Kaupallinen suhdanne oli laskeva ja arvostelut melko positiivisia, mutta eivät haltioituneita. 

Nine Objects Of Desiren parhaat biisit ovat ambivalentteja rakkauslauluja, joissa menetyksen pelko tai muutoksen halu väijyvät taustalla. Esimerkistä käy tumma pophelmi ’Caramel’.

Selväsanaisesti ja yksinkertaisen metaforan kautta ihmissuhteen murrostilaa käsittelee akustinen ’World Before Columbus’, levyn eniten alkuaikojen Vega-levyihin palautuva laulu.

World Before Columbus.

Suzanne Vega: Tried And True (1998).Nine Objectsin jälkeen Vegan avioliitto Froomin kanssa tulikin päätökseensä. Tästäkö syystä sitten levy-yhtiö A&M julkaisi syksyllä 1998 kokoelmalevyn Tried And True, mutta yhden CD:n peruskokoelmana se täyttää joka tapauksessa paikkansa paremmin kuin hyvin. Parikymppiselle itselleni kooste oli aikanaan aloituspiste retkelle Vegan tuotantoon ja vaikka biisivalikoima on aika ennalta-arvattava, niin yhdelle levylle laitettuna se tarjoaa vakuuttavan todisteen laulunkirjoittamisen tasosta tuotantotyyleistä riippumatta. 

Mukana on myös kaksi uutta kappaletta, joista varsinkin hillitty ’Rosemary’ on pieni helmi.

Suzanne Vega: Songs In Red And Gray (2001).Vuoteen 2001 asti saatiin odottaa seuraavaa uutta albumia. Songs In Red And Grayn myötä on päättynyt avioliiton ohella myös ammatillinen suhde Mitchell Froomin kanssa. 60-luvun folk-kuvioista asti vaikuttanut veteraanituottaja Rupert Hine on yhteistyökumppanina ja musiikkikin muuttunut akustisemmaksi, kevyin orkestraatioin ja kosketinkoristeluin.

Avioero on levyn selvä teema ja sen Vega pystyy käsittelemään sekä pystypäin että mietiskellen, sortumatta halpoihin ratkaisuihin. Hiljalleen tunteisiin menevä levy olisi ansainnut enemmänkin huomiota, vaikka nyt tyylipuhtaan avausraitansa ’Penitent’ kautta.

Kepeämpää aiheenkäsittelyä löytyy melkein rallattelevasta selviytymislaulusta ’Last Year’s Troubles’.

Songs In Red And Gray myi kuitenkin vaisusti ja sen jälkeen Vega sai lähtöpassit A&M:ltä. Levy-yhtiön tyypillisinä jäähyväisinä saatiin vuonna 2003 uusi kokoelma Retrospective, joka on käytännössä vain hieman muunneltu ja laajennettu versio Tried And Truesta. 

Sittemmin  Vegan uudet albumit eivät ole juuri otsikoita kirvoittaneet. Lauluntekijä on kuitenkin jatkanut omalla tiellään ja ehkä tyypillisestikin enemmän menneisyyteensä katsoen. 

Suzanne Vega: Beauty & Crime (2007).Beauty & Crime (2007) ilmestyi klassisen jazz-levy-yhtiö Blue Noten kautta ja tuottajana toimii nuoremman polven britti Jimmy Hogarth, joka kätilöi samoihin aikoihin valtaviin myyntimenestyksiin Paolo Nutinin ja Duffyn kaltaisia keskitien popsoul-artisteja. Levyä vaivaakin tietty kliinisyys, mutta toisaalta laulujen vahva New York -teema tuo sille tarinallista syvyyttä, joka alkaa pukea pitkän linjan artistia koko ajan paremmin. Mennyt ja nykyinen metropoli elävät lauluissa ja kohtaavat elegantisti lausunnonomaisessa ’New York Is A Womanissa’.

Samalla Vegan musiikkia elähdyttää myös uusi rakkaus – tai vanha: helmikuussa 2006 hän avioitui lakimies-runoilija Paul Millsin kanssa, omien sanojensa mukaan ”22 vuotta sen jälkeen kun hän kosi ensi kerran”. Tähän liittyviä tuntemuksia avaa ylevällä tavalla levyn varmaankin paras biisi ’Bound’.

Beauty & Crimen entistäkin vaisumman menestyksen jälkeen Vega on toiminut periaatteessa omakustanneartistina Amanuensis-yhtiönsä kautta. Vuosina 2010–2012 hän julkaisi neliosaisen, teemoittain jaetun Close Up -sarjan riisuttuja versioita vanhemmista kappaleistaan. Nämä levyt koottiin sittemmin yhdeksi boksiksi. Tämä ja muut hankkeet viivästyttivät uusien albumeiden välin jo seitsemään vuoteen. 

Suzanne Vega: Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles (2014).Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles (2014) aloittaa Vegan yhteistyön mm. David Bowien 2000-levyillä vaikuttaneen tuottaja-muusikko-biisintekokumppani Gerry Leonardin kanssa. Tuloksena ihan pätevä folkrock-levy, joka jäänee kuitenkin Vegan vähiten mainittaviin. Metaforia viljelevässä tekstimaailmassa voi nähdä yhtäläisyyksiä jopa artistin debyyttialbumiin, mutta kappalemateriaalin tasossa onkin sitten eroa. Aivan vakuuttava kärkiraita on Johnny Cashin julistusta varioiva määrätietoinen ’I Never Wear White’. Valkoinen väri on neitseille, laulaa Vega; musta elämää jo nähneille ja ymmärtäville. 

I Never Wear White.

Teini-ikäinen Vega oli ihastunut kulttikirjailija Carson McCullersin teoksiin. Monenlaisista sairauksista kärsinyt, vuosina 1917–67 elänyt naiskirjailija luokitellaan Southern Gothic -genreen ja useita hänen teoksiaan on filmattu, kenties tunnetuimpana esikoinen Heart Is A Lonely Hunter (1940). 2010-luvulla Vega palasi McCullersin pariin ja kirjoitti ja esitti uusien laulujen ympärille rakentuvan näytelmän Carson McCullers Talks About Love (2011), joka käsittelee kirjailijan elämää. 

Suzanne Vega: Lover, Beloved • Songs From An Evening With Carson McCullers (2016).Nämä laulut Vega levytti vuonna 2016 ilmestyneelle albumille Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers. Teatterimusiikin leikkisyys ja kepeys kuuluvat levyllä voimakkaimpana moodina ja ero edeltäviin levyihin on selvä. Samalla Vega onnistuu kohteensa elämän synkempienkin piirteiden vangitsemisessa. Pieni helmi, joka jäi tietysti täysin nollahuomiolle. 

McCullersin maailman tummaan puoleen voi sukeltaa vaikkapa hienovaraisen dramaattisen ’12 Mortal Menin’ myötä.

Varsinaisesti uutta Suzanne Vega -materiaalia on saatu odottaa jo kahdeksan vuotta. Vuonna 2020 ilmestyi kuitenkin Manhattanin Upper East Siden Café Carlylessä äänitetty tarinankerrontalive An Evening Of New York Songs And Stories, tavallaan varsin tyypillinen tällainen julkaisu, mutta mukavaa tilapäiskuunneltavaa, hyviä biisejä ja kiinnostavia välispiikkejä. Nostetaan siitä vaikka Queen Of Pentacles -levyn raadollinenkin leffatähtitarina ’Frank And Ava’, joka saa tässä hyvän taustoituksen.

Toivoa sopii, että Suzanne Vegalla on vielä pitkäksi aikaa lauluja sulostuttamaan hyvän folk-pohjaisen biisintekemisen ystäviä.

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – metropolin uusi tähti
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija

Kuuluisaa sukua | Castafiorello 2014

Missä on Maritta Kuula? Luultavasti siellä missä ennenkin, maan alla kirjoittamassa ja laulamassa lauluja, joita kuulevat vain ne vihkiytyneet, jotka tieten tahtoen ovat etsiytyneet undergroundin perimmäisiin onkaloihin, sinne, missä ei kuuluta edes mihinkään skeneen. Sanaa ”kulttiartisti” käytetään leväperäisesti, mutta Kuulaan se sopii – onhan tuo etuliite luotu luonnehtimaan hänen kaltaisiaan pienen piirin suosikkeja ja yksityisyytensä suhteen salaperäisiä taiteilijoita.

”Mun haaveeni liittyvät mahdottomuutta vastaan taistelemiseen”, Kuula kertoi vuonna 2008 rocklehti Sueen tekemässäni haastattelussa. ”Haluan kokeilla asioita, jotka ovat mulle vaikeita sekä väistellä ajalle tyypillisiä asioita. Etsin omaa tietäni valtavirran ulkopuolella.”

Sieltä hänen tiensä myös alkoi. Kuula teki ensimmäiset levytyksensä Kauko Röyhkän kanssa perustamassaan 500 kg lihaa -yhtyeessä. Bändin debyyttialbumi oli vuonna 1982 julkaistu Etkös ole ihmisparka, jonka kappaleet oli sävelletty Antti Achreniuksen, Yrjö Jylhän ja Uuno Kailaan runoihin. Sooloartisti Kuulasta tuli vuoden 1992 Maritta Kuula & Karvanopat -levyllä. Lilithin, Plastic Passionin ja oman Castafiorello-levymerkkinsä kaltaisille riippumattomille toimijoille levyttäneen Kuulan viimeisin studioalbumi Kuuluisaa sukua ilmestyi keväällä 2014.

Bing bong.

Kuuluisaa sukua -levyllä Kuulan säveltämiä ja sanoittamia kappaleita ovat sovittaneet Heikki Tikka, Miikka Paatelainen ja Eeva Koivusalo. Kuula kirjoittaa eläytyen lauluja ihmisistä ja heidän kokemusmaailmoistaan – satavuotiaasta naisesta, pyromaanimiehestä, ihmisten säikyttelyä kavahtavasta ennustajasta, elämän pelkäämisestä. Hahmogalleria on varsin laaja, kuten biisien
nimistä (’Veli George’, ’Malli tai laulajatar’, ’Pääsiäisnoita’, ’Runoilija’, ’Arabian Lawrence’) voi päätellä. Jos aiheet eivät ole tavanomaisia, ei sitä ole myöskään musiikki, johon ne on puettu. Lempeä melodia saattaa kuljettaa selässään kipeitä teemoja. Yleisestä käsityksestä poiketen Kuulan sävellykset eivät kuitenkaan ole erityisen hankalia tai omituisia – epätavallisia kyllä, mutta eivät mitenkään abstrakteja.

”Olen kuunnellut paljon viihdemusiikkia, Cole Porteria, Sinatraa ja diskoa”, Kuula kertoi Suessa. ”Siltä pohjalta sitten väännän omaa, sekoboltsista soundiani.”

Tässä multitaskaamisen kulta-ajassa Kuulan suurin haaste on se, että häntä pitäisi oikeasti kuunnella. Hänen biisinsä ovat laulajansa lailla samaan aikaan hillittyjä ja melodramaattisia, eikä niistä aina saa otetta yhdellä läpisoitolla. Kuulan ääni soi tuttuun tapaan vuoroin herkkänä, vuoroin paatoksellisena, mutta aina vähän outona. Tulkitsijana hän voi olla yhtä hyvin heliumia hengittänyt viettelijätär kuin taistolaislauluihin höyrähtänyt vanha kabareetähti. Pinnalta tyynen Kuuluisaa sukua -levyn meininki on menevimmillään ’Veli Georgessa’.

Kuulan vaikutteet tulevat 1960–70-luvuilta – selvimmin siitä kertoo ’Vaaleanpunaista’, jossa Phil Spectorin helisevä ja kohiseva äänimuuri kohtaa napakan diskopopin ja tarinankerronnan. Hänen musiikkinsa on lähellä laulelmaa ainakin siinä, että sanoitukset ovat kaiken keskiössä. Vaikka esimerkiksi ’Talo tulessa’ ja ’Malli tai laulajatar’ ovat kertosäkeellisiä kappaleita, niiden kantava rakenne on tarina. Ei ole lainkaan vaikeaa kuvitella Kuulaa käsikirjoittamassa vaikkapa jotakin musiikkiteatteriin liittyvää. Sellaisia suunnitelmia hänellä ei tiettävästi ole, mutta mikäli Maritta Kuula ei ole muuttanut mieltään viimeksi kuluneen vuoden aikana, jotakin hän tulee vielä julkaisemaan.

”Mulla on voimakas tarve tehdä musiikkia ja teen levyjä niin kauan kuin mahdollista”, Kuula sanoi Suen haastattelussa 2008. ”Kovin helppoa se ei kuitenkaan ole.”

Mihin Maritta Kuula sitten on matkalla? Kuka tietää. Viime aikoina hän on soittanut duokeikkoja eri indieyhteyksistä tutun Janne Lastumäen kanssa. Toivottavasti se ennakoi uuden musiikin julkaisua.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Maritta Kuula | kotisivu
Maritta Kuula | Facebook
Maritta Kuula | Instagram

Hae Maritta Kuulan klassikko Kuuluisaa sukua kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Maritta Kuula

Finna.fi

1990-luku

Maritta Kuula & Karvanopat • LP • CD | Herodes 1992
Valo ota vastaan • CD | Lilith 1997
Jeesus Hollywoodissa • CD | Lilith 1999

2000–2009

9 henkeä • CD | Lilith 2002
Koko kirjo • 2CD-kokoelma | Lilith 2006
Ampiaisten kuningatar • CD | Castafiorello 2008

2010-luku

Kuuluisaa sukua • CD | Castafiorello 2014

2020-luku

Moitteita • EP | Maritta Kuula/Playground 2020

Levyhyllyt
500 kg lihaa
Finna.fi

1980-luku

Etkös ole ihmisparka LP | Mirror 1982
Ruusumajassa LP | Euros Records 1987
Akvaario LP | Euros 1988

2000–2009

Sielu CD | Plastic Passion 2004
Nuori mies CD | Plastic Passion 2007

Muista myös demokokoelma
500 kg lihaa
Finna.fi

Yksinäinen ratsastaja CD | Karkia Mistika 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää suomalaisista rocknaisista
Löydä Finnasta

Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia! Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003

Lue lisää Maritta Kuulasta ja suomalaisesta rockista
Löydä Finnasta

Alumiinikuu – suomalaista rocklyriikkaa Timo Forss & Satu Kiiskinen & Ari Karttunen, 114 sivua | Kirjayhtymä 1999
Get on – 101 rocklyriikan parasta Kauko Röyhkä, 217 sivua | Tammi 2000
Rockin seksuaalisuus Toimittaja Jaana Lähteenmaa & kuvat Rea Lemström, 199 sivua | Gaudeamus 1989

Artikkelihaku Maritta Kuula

Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua (2014)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina

Transgender Dysphoria Blues | Total Treble Music 2014

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).Turun Sanomat kertoi kesäkuussa 2017, että vuonna 2016 transsukupuolisuustutkimuksiin hakeutui kahdeksansataa suomalaista. Vielä vuonna 2003 heitä oli vain viisikymmentä. Se ei suinkaan johdu transsukupuolisuuden räjähdysmäisestä kasvusta vaan siitä, että yhä useammat uskaltavat hakea tilanteeseensa apua sen sijaan, että antaisivat pelon, itseinhon ja häpeän määrätä kohtalonsa. Se on erittäin hyvä uutinen.

Maailma muuttuu ja murtaa turhat tabut, ja julkisista esimerkeistä voi olla apua siinä. Amerikkalaisen punkrockbändin Against Me!:n laulaja-kitaristi ja lauluntekijä Laura Jane Grace eli 32-vuotiaaksi asti miehenä nimeltä Tom Gabel. Yksi rockin harvoista transnaisista tuli kaapista koko kansalle Rolling Stonen artikkelin kautta toukokuussa 2012. Pari vuotta sen jälkeen hän jatkoi aiheen käsittelyä Against Me!:n kuudennella albumilla Transgender Dysphoria Blues.

Levyn viimeinen kappale Black Me Out:

Eräässä arvostelussa Transgender Dysphoria Bluesia verrattiin Lou Reedin Berliniin, mutta se ei ole kovin osuva rinnastus. Molemmat levyt kyllä käsittelevät vaikeita ja kiisteltyjä asioita, mutta muuten niillä ei juuri ole yhteistä. Siinä missä Berlin on fiktiivinen teos, on Transgender Dysphoria Blues hyvin henkilökohtainen kuvaus Tom Gabelin kivuliaasta kasvusta Laura Jane Graceksi. Against Me!:n levyn kantava tunnetila on dysforia eli sukupuoliristiriita eli kokemus siitä, että on syntynyt väärän sukupuolen kehoon. Tom Gabel tiesi jo viisivuotiaana olevansa naispuolinen, mutta vasta kolmenkymmenen hampaat irvessä eletyn vuoden jälkeen hän oli valmis ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Transgender Dysphoria Blues on hieno nimi levylle. Se viittaa laulut tehneen henkilön minäsuhteeseen ja siitä nouseviin tunteisiin, mutta myös bluesperinteen tapaan käsitellä murheita musiikilla. Klassisessa bluesbiisissä mies herää aamulla ja huomaa surukseen naisen lähteneen. Se ei ole ongelma eikä mikään sen rinnalla, että mies herää elämänsä jokaisena aamuna toivoen epätoivoisesti, että nainen (siis se kätketty nainen, joka hänen sisimmässään asuu ja joka hän oikeasti on) olisi lähtenyt pois, jotta hän voisi elää kokonaisen ihmisen normaalia elämää. Blues viittaa suruun ja siitä elpymiseen musiikin kautta, ja siitäkin Transgender Dysphoria Bluesissa on kyse: niin kuin bluesmiehet laulavat murheensa pois, lauloi Laura Jane Grace tiensä elämään ja kaatoi samalla Tom Gabeliksi kutsutun julkisivun.

Albumin nimibiisin liveversio:

Transgender Dysphoria Bluesin äänitykset jäivät ensimmäisellä kierroksella kesken. Tomista Lauraksi muuttuvan muusikon sukupuolenvaihdosprosessi, hoitojen psykofyysiset vaikutukset, julkisuus, elämän ja identiteetin läpikotainen mullistuminen sekä huoli siitä, mitä siitä koituu itselle ja läheisille tekivät työskentelystä hyvin hankalaa. Samaan aikaan Against Me!:n kokoonpano muuttui perusteellisesti, mikä sekoitti pakkaa entisestään.

Keväällä 2013 Grace oli päässyt sinuiksi muutoksensa kanssa ja Against Me! saanut rivinsä järjestykseen. Gracen ja pitkäaikaisen kitaristin James Bowmanin seuraan liittyi tunnettu punkrumpali Atom Willard, ja niin Transgender Dysphoria Blues saatiin tehdyksi loppuun. Kiertueiden koittaessa bändiin liittyi ruotsalaisen The (International) Noise Conspiracyn basisti Inge Johansson.

Transgender Dysphoria Bluesilla Laura Jane Grace on auki kuin viiltohaava. Hän päästää ulos kaiken, mitä joutui pitkään piilottelemaan. Jo suorasanainen avaus- ja nimiraita nostaa palan kurkkuun:

– You want them to notice the ragged ends of your summer dress.
You want them to see you like they see every other girl.
They just see a faggot.
They’ll hold their breath not to catch the sick.

True Trans Soul Rebelissä soi sama tuska, mutta sen sanoma on voimaannuttava. Kaikki tekstit eivät ole itsekeskeistä tilitystä ja uhmakasta uuden identiteetin lanseerausta. Grace kirjoitti Fuckmylife666:n vaimolleen, Two Coffinsin tyttärelleen ja Dead Friendin nuorena kuolleelle ystävälle.

Fuckmylife666:

Painavista sanoituksista huolimatta Transgender Dysphoria Blues ei ole mikään spoken word -levytys. Se on kipakasti potkiva punk rock -albumi, jolla on myös musiikillista arvoa. Laura Jane Grace on taitava biisintekijä, jota esimerkiksi Bruce Springsteen arvosti jo Tom Gabelin aikakaudella. Teini-ikäinen Tom löysi punkista kanavan tuoda julki tunteita, jotka muuten piti tukahduttaa. Vaikka tuo alakulttuuri ei lopulta ollutkaan sellainen hyväksyvä ja avarakatseinen perheyhteisö, jota hän erilaisuuden ja ulkopuolisuuden piinaamana etsi, punk kasvatti hänestä muusikon. Transgender Dysphoria Bluesilla kolmekymppisen Gracen sävellykset ovat tyylitajuisia ja jalostuneita.

Tärkeintä Transgender Dysphoria Bluesissa on silti se, kuinka suoraan, kainostelematta ja äänekkäästi se kertoo ilmiöstä, joka liian usein hyssytellään huomaamattomiin. Levyä kuunnellessa kannattaa lukea Laura Jane Gracen ja Dan Ozzin kirja Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout, jonka suomennos ilmestyy ensi keväänä. Kirjastoista löytyy muutakin transsukupuolisuuteen liittyvää tietokirjallisuutta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Against Me! | kotisivu
Against Me! | Facebook
Against Me! | Twitter
Transtukipiste

Varaa Transgender Dysphoria Blues kirjastosta.

Varaa Transgender Dysphoria Blues kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Against Me! studioalbumit

2000–2009

Against Me! Is Reinventing Axl Rose | 2002
Against Me! As The Eternal Cowboy | 2003
Searching For A Former Clarity | 2005
New Wave | Sire 2007

2010-luku

White Crosses | Sire/Total Treble 2010
Transgender Dysphoria Blues | Total Treble 2014
Shape Shift With Me | Total Treble 2016

Laura Jane Grace And The Devouring Mothers | Finna.fi

Bought To Rot | Bloodshot Records 2018

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
David Bowie★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmillaan
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy

Laura Jane Grace & Dan Ozzi: Tranny – Confessions Of Punk Rock's Most Infamous Anarchist Sellout (2016).

Laura Jane Grace & Dan Ozzi: Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout (2016).

Lue lisää | Finna.fi

Tranny – punkrockin kaupallisimman anarkistin tunnustuksia  Laura Jane Grace & Dan Ozzi & kääntäjä Ari Väntänen, 293 sivua | Like 2018
Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout  Laura Jane Grace & Dan Ozzi, 320 sivua | Hachette Books 2016

Tranny. Laura Jane Grace & Dan Ozzi & kääntäjä Ari Väntänen.

Ari Väntänen käänsi suomeksi Laura Jane Gracen ja Dan Ozzin teoksen Tranny.

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).

Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen

Tigerdrottningen | Sonet/Universal Music 2014

”Sveriges största rockband” kertoo yhtyeen kotisivun huomaamaton otsake. Statement kuvastaa Kentin itseluottamusta juuri sopivasti, ilman liioittelua. Kent kun osaa jotain ehkä parhaiten maailmassa: napata mallia ja vaikutteita esimerkiksi yhtyeiltä U2 ja Depeche Mode – ja kääntää kaiken voitoksi.

Musiikillista matkaa on helpottanut se, että yhtyeen ei ole koskaan tarvinnut harjoitella tyyliä tai uskottavuutta. Kent kuulostaa kansainväliseltä, mutta aina myös leimallisen ruotsalaiselta. Kyse on muustakin kuin Joakim Bergin ruotsinkielisistä teksteistä. Kent on aina omannut voimakkaan identiteetin.

Var är vi nu?

Yhdestoista studioalbumi Tigerdrottiningen tekee edeltävää verkkaisemman vaikutelman. Soundi on perkussivisempi, asteen kovempi kuin 2012 julkaistulla levyllä Jag är inte rädd för mörkret. Toisaalta tällä kertaa on myös enemmän tilaa hengittää, sillä synasovitukset ovat vaihteeksi sivummalla. Imussa ollaan heti alussa kun pulppuava rockdisko ’Mirage’ alkaa. Festen har börjat.

Malliesimerkki perkussioiden voimasta on ’La Belle Epoque’, joka punoo verkkaiselta tuntuvan tempon ympärille intensiivisen kokonaisuuden. Jousien staccato on yhtä juhlaa. Tekstin lakoninen kantaaottavuus kuulostaa vanhalta ajatukselta, mutta lopputulos lähentelee nerokasta.

– Jag är handen som gungar vaggan
Jag är staten och kapitalet
Jag är säkerhetsmanualen, anonyma kommentarer
Jag är mobbningen på nätet
Jag är Big Macen du äter
Jag är moskéer och katedraler
Jag är bibeln och koranen.

– Alla för alla
En för en
Alla för alla
En för en.

La Belle Epoque.

Tasokkaiden sävellystensä varassa laulaja Joakim Bergin on helppo pitää yllä draamaa. Ruotsalaista tunnelmaa välittyy lisää taustalaulajilta Beatrice Eli, Rudie Edwards ja Petra Marklund.

Berg kirjoittaa sydämeenkäyvästi, oli sitten ajatuksena egoismi, pääministerin murhapaikka tai muuten vain paluu vuosikymmenten taakse. Berg osaa kuvata Tukholmaa kadehdittavasti. Hän tunnistaa ihmisten ja paikkojen sielut – ja näyttää meille kaiken matkalla kokemansa. Todellista suuruutta.

Tuomas Pelttari

Kent | kotisivu
Kent | Facebook
Kent | Twitter

Tigerdrottningen
Markus Mustonen – rummut, lyömäsoittimet, laulu, kosketinsoittimet, piano
Martin Sköld – bassokitara, kosketinsoittimet, ohjelmointi
Joakim Berg – laulu, kosketinsoittimet, piano,ohjelmointi, kitara
Sami Sirviö – kitara, kosketinsoittimet, ohjelmointi
Tuottajat: Kent, Daniel Alexander & Stefan Boman

Innan himlen faller ner.

Varaa 'Tigerdrottningen' kirjastosta.
Varaa Kentin klassikkolevy Tigerdrottningen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Kent

1990-luku

Kent | RCA/BMG 1995
Verkligen | RCA Victor/BMG Sweden 1996
Isola | RCA Victor/BMG Sweden 1997 • englanninkielinen versio 1998
Hagnesta Hill | RCA Victor/BMG Sweden 1999 • englanninkielinen versio 2000

2000–2009

Vapen & ammunition | RCA/BMG Sweden 2002
Du & jag döden | RCA 2005
Tillbaka till samtiden | RCA/Sony BMG 2007
Röd | RCA 2009

2010-luku

En plats i solen | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2010
Jag är inte rädd för mörkret | Sonet/Universal Music 2012
Tigerdrottningen | Sonet/Universal Music 2014
Då som nu för alltid | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

Boksit ja kokoelmat
Kent | Finna.fi

B-Sidor 95–00 • 2CD | RCA Victor/BMG Sweden 2000
Box 1991–2008 • 10CD ja lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008
Best of • 2CD & 3LP | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Lue lisää Kentistä | Finna.fi

Du & jag Kent – rakkaus kuin laulut joita kuulemme  Hannu Linkola & valokuvaaja Tomi Palsa, 527 sivua | S&S 2017

Box 1991–2008  Kent • 10CD + lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008

Kent: Tigerdrottningen (2014).
Kent: Tigerdrottningen (2014)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu

Kings & Queens Of The Underground | BFI Records 2014

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground (2014).

Brittiläinen rocklaulaja Billy Idol (s. 1955, ex-Generation X) tunnetaan hyvin 80-luvun loisteliaista biiseistä ’White Wedding’, ’Rebel Yell’, ’Flesh For Fantasy’ ja ’Eyes Without A Face’. Vuosina 1983–1990 julkaistut albumit Rebel Yell, Vital Idol, Whiplash Smile ja Charmed Life olivat suosittuja Suomessakin. Laadukkaan musiikin lisäksi Idol toi kitaristi Steve Stevensin kanssa 80-luvun rockiin tervetullutta shokkiarvoa ja säpinää.

Epäonninen Cyberpunk (1993) kuitenkin käänsi Billy Idolin menestyksekkään uran laskuun. Peräti 12 vuoden tauon jälkeen artisti palasi melko vähälle huomiolle jääneellä levyllä Devil’s Playground. Vajaan vuosikymmenen päästä oli vuorossa jälleen uusi alku: lokakuussa 2014 julkaistu Kings & Queens Of The Underground on Billy Idolin kahdeksas studioalbumi.

Bitter Pill.

Tällä kertaa uusi alku on komea. Kings & Queens Of The Underground on täynnä tarttuvia biisejä ja – ehkä hieman yllättäen – malttia. Vuonna 2014 Idolin (oik. William Broad) musiikin voima kumpuaa rauhallisesta otteesta, ei itsetarkoituksellisen rajusta rokkaamisesta. Tuottaja Trevor Horn yhdistää Idolin persoonallisen äänen, yhä aistittavissa olevan vaaran elementin ja uskottavan rokkarin tyylikkyyden hyviin rockbiiseihin ja kiinnostavaan soundiin.

Aloitusraita ’Bitter Pill’ istuu Idolille erinomaisesti, tyylikäs rock keinuu eteenpäin kuin kehtolaulu. Paikoin viitataan lujaa menneisiin takavuosiin. ’Postcards From The Past’ tuntuu pastissilta Sigue Sigue Sputnik-hitistä ’Love Missile F1-11’, mutta onkin kopio Idolin omasta biisistä ’Rebel Yell’. Hälytyskellojen pitäisi soida, mutta eipä hätää – ’Postcards From The Past’ toimii täysillä. Myös albumin nimikappale kulkee kitschin reunalla. Muutkin hitaat biisit toimivat hienosti. Esimerkiksi ’Eyes Wide Shutista’ olisi moni rokkari ylpeä.

Eyes Wide Shut.

Maneereistaan huolimatta Billy Idol on ilmeikäs vokalisti. Hänen äänensä sävyt tuntuvat esimerkiksi raidalla ’Save Me Now’. Säkeistöjen lakoniset rivit toteavat tosiasiat, mutta ennen kertosäettä laulumoodi on mietteliäämpi. Hetken päästä voimaa ja kaipuuta lisätään, mutta kertosäe ei etene sitä ilmeisintä tietä. Loppuun vielä jännitettä lyhyellä arpeggiolla. Tällaisista elementeistä saadaan hyvän tuottajan kanssa aikaan erinomasta jälkeä. Ja miten elähdyttävää nähdä lauluntekijät Idol ja Steve Stevens hedelmällisessä yhteistyössä. Heillä on yhä hauskaa yhdessä.

Tuomas Pelttari

Save Me Now. Ohjaaja: Tom Kirk.

Kings & Queens Of The Underground
Billy Idol – laulu
Steve Stevens – kitara, akustinen kitara
Greg Kurstin – bassokitara, rummut, kitara, kosketinsoittimet
Trevor Horn – bassokitara, kosketinsoittimet
Ash Soan – rummut, lyömäsoittimet
Geoff Downes – urut, syntetisaattorit
Tuottajat: Trevor Horn sekä Greg Kurstin (Can’t Break Me Down, Save Me Now)

Billy Idol | kotisivu
Billy Idol | Facebook
Billy Idol | Instagram
Billy Idol | Twitter

Varaa Kings & Queens Of The Underground kirjastosta.
Varaa Billy Idolin albumi Kings & Queens Of The Underground kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Billy Idol

Finna.fi

Billy Idol | Chrysalis 1982
Rebel Yell | Chrysalis 1983
Whiplash Smile | Chrysalis 1986
Charmed Life | Chrysalis 1990
Cyberpunk | Chrysalis 1993
Devil’s Playground | Sanctuary Records 2005
Happy Holidays | Superb Records 2006
Kings & Queens Of The Underground | BFI Records 2014
The Roadside EP | BFI Records 2021

Kokoelmat
Billy Idol

Finna.fi

Vital Idol | 1985 • laajennettu US-painos 1987
11 Of The Best – Idol Songs |1988
Greatest Hits | 2001
The Very Best Of Billy Idol – Idolize Yourself  | 2008
Vital Idol – Revitalized | Capitol Records 2018

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Smack On You – avain kulttisuosioon
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Billy Idolista
Finna.fi

Dancing With Myself – Elämäni  Billy Idol & kääntäjä Sirje Niitepõld | Like 2015

Läs mera om Billy Idol
Finna.fi

Självbiografin – Dancing With Myself  Billy Idol & översättare Jens Ahlberg, 384 sidor | Modernista 2015

Read more about Billy Idol
Finna.fi

Dancing With Myself  Billy Idol | Simon & Schuster 2014
Billy Idol – A Visual Documentary Mike Wrenn, 96 pages | Omnibus Press 1991
Billy Idol Jo-Ann Greene, 46 pages | Bobcat Books 1986

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground (2014).
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground (2014)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.