Kirjastoblogi Levyhyllyt vinkkaa levyjä ja lukemista kaikille musiikkifaneille. Ajankuvan ja videoraitojen lisäksi arvioissa tuodaan esiin Finna-palveluun linkitettyä levytysuraa ja kirjallisuutta. Levyhyllyjä toimittaa Tuomas Pelttari.
Auli Särkiö-Pitkäsen kuva: Tuomas Tenkanen, Marko Niemelän kuva: Kristiina Hoikka, Niko Peltosen kuva: Jyrki Pitkä.
Anneli Saaristo • Vuodet 1969–2024 Aina aika rakkauden • Elän hetkessä • Näin jäätiin henkiin • Tuuli laivat ja laulu • Miten enkeleitä vietellään • La dolce vita • Appelsiinipuita aavikkoon • Kypsän naisen blues • Helminauha • Kaksi sielua • Uskalla rakastaa • Kissan mieli Musiikkia esille kirjastossa
Anneli Saaristosta mainitaan musiikkikirjallisuudessa yleensä Suomen edustuskappale vuoden 1989 Euroviisuissa. Saaristo edusti silloin Suomea Matti Puurtisen sävellyksellä ja Turkka Malin sanoituksella ’La Dolce Vita’, ja sijoittui Eurovision laulukilpailussa seitsemänneksi. Jokioisilla vuonna 1949 syntyneestä Anneli Saaristosta on kuitenkin kirjoitettu melko vähän. Tämä on kiinnostavaa, sillä Saaristo on tehnyt monipuolisen pitkän uran ja on laulajana poikkeuslahjakkuus.
Anneli Saaristo on ennen kaikkea tulkitsija. Suomalaisessa populaarimusiikissa hän on asettunut johonkin laulelman ja iskelmän väliin. Ohjelmistossa on mm. Heinrich Heinen, Federico Garcia Lorcan, Bertolt Brechtin ja Marja-Leena Mikkolan ja P. Mustapään runoihin tehtyjä sävellyksiä. Uraa leimaa musiikillinen kunnianhimo, mutta levytykset sisältävät myös kevyempää materiaalia, kuten mainion popkappaleen ’Appelsiinipuita aavikkoon’.
Anneli Saaristo ja debyyttialbumi Aina aika rakkauden • Kuva: V. K. Hietanen 1980
Saaristo on kertomansa mukaan esiintynyt neljävuotiaasta asti ja esiintyy edelleen. Kotona musiikilla oli keskeinen asema. Isä ja äiti lauloivat kuorossa ja molemmat veljet soittivat kitaraa. Saaristo perhe oli työläistaustainen. Isä oli töissä naulatehtaalla ja äiti kotiäitinä. Raha oli tiukalla ja perheen lapset tienasivat taskurahoja musiikkiesityksillä. Isä oli myös haavoittunut sodassa. Tämä seikka on varmasti vaikuttanut Saariston sodasta kertovien laulujen tulkintaan.
Saaristo on ilmeisesti ollut musikaalinen lahjakkuus jo lapsuudessaan, mutta elätti itsensä monenlaisilla töillä. Keskikoulun jälkeen Saaristo meni kasvinjalostuslaitokselle töihin ja aloitti uransa forssalaisen tanssiyhtyeen solistina. Bändi esiintyi häissä ja lähialueen tanssilavoilla ja esitti humppaa. Kaukana siintävä Eurooppa kuitenkin jo kutsui houkuttelevana. Vuonna 1968 Saaristo liftasi kaverinsa kanssa Amsterdamiin, Kölniin ja Hampuriin. Matkalla tavattu sveitsiläinen mies säesti kitaralla ja Saaristo lauloi katulaulajana folkia eli esimerkiksi Joan Baezia ja Bob Dylania.
Dokumentissa Tois pualt jokke vuodelta 1971 musisoivat Kalevi Rothbergin orkesteri, Reino Kotaviita ja Anneli Saaristo.
Ura lähtee käyntiin
Anneli Saariston varsinainen laulajan ura käynnistyi vuonna 1969, kun hän alkoi laulaa Kalevi Rothbergin yhtyeessä. Yhtyeen esittävä musiikki oli korkeatasoista ja monipuolista. Yhtyeessä soitti Turun kaupunginorkesterin muusikoita. Saaristo työskenteli tuolloin baarissa tiskarina ja saattoi lähteä suoraan palkkatöistä keikalle. Keikkoja oli hienoissa paikoissa, kuten Turun Linnassa ja Hamburger Börsissä, joten ristiriita keittiötyöläisen ja lavatähden välillä oli varmasti melkoinen. Rothberg ei myöskään kohdellut Saaristoa hyvin ja Saaristo on kertonut joutuneensa poimimaan palkkiorahoja lattialta. Kokemusta kuitenkin kertyi. Kalevi Rothbergin yhtye Love Recordsille singlejulkaisun Rakkauden hedelmät, jonka B-puoli ’Uuden aamun toivossa’ esittelee valmiin laulajan.
Uuden aamun toivossa • Anneli Saaristo & Kalevi Rothbergin yhtyeen singleltä Rakkauden hedelmät 1978
Aina aika rakkauden
Saaristo sai potkut Rothbergin yhtyeestä vaadittuaan samaa palkkaa kuin yhtyeen miehet, mutta sitä ennen oli ehtinyt tapahtua jotain merkittävää. Saaristo oli kiinnitetty sivuosaan Jukka Kajavan ohjaamaan Turun ruotsalaisen teatterin Iloiseen leskeen vuonna 1972. Kajava pani merkille laulajan lahjat. Vuonna 1976 Anneli Saaristo tutustui säveltäjä Eero Tiikasaloon, josta tuli Saariston yhteistyökumppani. Suhde muuttui myös romanttiseksi ja pariskunta oli yhdessä 11 vuoden ajan. Vuonna 1978 Saaristo sijoittui neljänneksi Suomen Euroviisukarsinnassa ja vuonna 1979 Anneli Saaristo anoi Turun kaupungilta apurahaa ensimmäistä omaa lauluiltaa varten. Tuhannella markalla hän vuokrasi Turun ruotsalaisen teatterin lavan. Soolokonsertti oli menestys ja ensimmäinen soololevy Aina aika rakkauden ilmestyi vuonna 1980.
Aina aika rakkauden voisi tyyliltään sopia Love Recordsin katalogiin. Kolmestatoista raidasta viisi on Otto Donnerin sovittamia, joka varmasti luo “lovemaisia” sävyjä levytykseen. Levyn soittajat ovat huippuluokkaa. Kitaristina on Ilpo Murtojärvi, joka on tunnettu Kaamoksesta ja Pasi & Mysiinistä, mutta myös siitä, että hän on tehnyt pitkän uran studio- ja teatterikitaristina, sekä pop- ja jazzkitaransoiton opettajana. Viidellä kappaleella rummuissa on Wigwamista ja Blues Sectionista tuttu Ronnie Österberg.
Debyyttialbumilla on monipuolinen tekijäkunta, mutta suurimmassa osassa kappaleita ovat mukana Matti Puurtinen ja Jukka Alihanka. He kulkevat mukana läpi Anneli Saariston tuotannon ja ovat olleet tekemässä myös monia muita kevyen musiikin klassikoita. Puurtinen on tehnyt monia kotimaisia euroviisuhittejä, kuten Saariston esittämä ’La dolce vita’, Katri Helenan esittämä ’Tule luo’ (1993), sekä Arja Korisevan esittämä ’Enkelin silmin’ (1991). Alihanka taas on säveltänyt esimerkiksi Tuula Amberlan hitin ’Lulu’ (1984). Underground-uskottavuutta tuo Jarkko Laineen sanoittama ’Kotikadulla vuosien jälkeen’.
Anneli Saariston Sinun kanssasi, sinua ilman Suomen 1978 Euroviisukarsinnasta. Kappale ilmestyi myös ensimmäisellä albumilla Aina aika rakkauden (1980).
Matti Rag Paananen
Saaristo on tehnyt runsaasti yhteistyötä säveltäjä, runoilija ja kuvataiteilija Matti Rag Paanasen kanssa. Paananen (1939–2022) oli eksentrinen taiteilija, jonka levyt eroavat Saariston muusta tuotannosta. Saaristo on mukana levyillä Lauluja (1982), Prinsessan testamentti – lauluja huumeiden uhreilta (1988), Kosketus (1997), Federico García Lorca (1998) ja Aleksis Kivi (2009).
Albumi Prinsessan testamentti – lauluja huumeiden uhreilta on omistettu huumeisiin parikymppisenä kuolleelle Paanasen tyttärelle. Levy sisältää synkkää rocksävyjä sisältävää musiikkia, joka ei kuitenkaan täysin mahdu perinteisten genrerajojen sisälle.
Kierre • Rag Paanasen albumilta Prinsessan testamentti – lauluja huumeiden uhreilta 1988
Knokken laulukilpailu vuonna 1983
Anneli Saariston uran merkittävin käänne tapahtui Knokke Cup -laulukilpailussa Belgiassa vuonna 1983. Suomen radio tilasi esityksen johon kuuluivat Kirka Babitzin, Riki Sorsa ja Anneli Saaristo. Esityksen ohjasi Jukka Kajava, jonka Saaristo tunsi jo Turun teatterin ajoilta. Ryhmä voitti esityksellään kisan kolmannen palkinnon. Saaristolle myönnettiin myös Euroopan parhaimman laulajan palkinto. Knokken laulukilpailu merkitsi Anneli Saariston ammattiuran käynnistymistä. Saaristo oli osallistunut vuonna 1982 Syksyn Sävel -kilpailuun kappaleella ’Tyhjät sanat’ ja vuonna 1984 hän osallistui euroviisukarsintaan sävelmällä ’Sä liian paljon vaadit’ sijoittuen karsinnan kolmanneksi. Vuonna 1985 hän sai parhaan artistin palkinnon Rostockin kansainvälisessä laulukilpailussa ja 1987 toisen palkinnon Dresdenissä järjestetyssä kilpailussa.
Nykyaikaa usein arvostellaan niin sanotusta Idols-kulttuurista, mutta laulukilpailulla oli 1970- ja 1980-luvulla merkittävä rooli populaarikulttuurissa ja niitä seurattiin ahkerasti. Nykyisin eurooppalaiset laulukilpailut keskittyvät Euroviisuihin, mutta 1970- ja 1980-luvulla tärkeitä kilpailuja oli esimerkiksi Puolan Sopotin laulufestivaalit, joka kulkivat vuosien 1977 ja 1980 välillä nimellä Intervision laulukilpailut. Kilpailu oli Itä-Euroopan vastine Euroviisuille. Lisäksi oli Itämeren maiden kansainvälinen iskelmäfestivaali, joka järjestettiin vuosina 1962‒1975 kesäisin Rostockissa Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR).
Kylmän sodan maailmassa idän ja lännen välissä sijaitseva Suomi lähetti ahkerasti osallistujia laulukilpailuihin ja monet ikivihreät hitit ovat näiden kilpailujen satoa. Jukka Kuoppamäki voitti Rostockin laulufestivaalit Itä-Saksassa lauluilla ’Pieni mies’ (1971) ja ’Sininen ja valkoinen’ (1972). Monica Aspelund voitti saman kilpailun kappaleella ’Kultaa – hopeaa’ (1978) ja Ami Aspelund laululla ’Luokseni jää’ (1981). Marion Rung voitti Sopotissa kappaleilla ’Uskon lauluun’ (1974) ja vuonna ’Hyvästi yö’ (1980).
Menestys Knokken kilpailussa merkitsi Saaristolle aktiivista keikkailua ja uusia levytyksiä. Anneli Saariston albumi Elän hetkessä ilmestyi vuonna 1984 ja se merkitsi yhteistyön alkamista muusikko, rumpali, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja musiikinopettaja Upi Sorvalin kanssa. Elän hetkessä on tyyliltään jo selkeästi 1980-luvun levy. Soundit ovat kirkkaat ja Saariston tulkinta vahvaa. Yksi levyn helmistä on argentiinalaisen tangosäveltäjä Cátulo Castillon tekemä ’La última curda’, jonka Harri Saksala ja S. Sovijärvi ovat kääntäneet muotoon ’Viimeinen känni’.
Viimeinen känni • albumilta Elän hetkessä 1984
Näin jäätiin henkiin • Tuuli laivat ja laulu
1980-luvulla Anneli Saaristolla meni hyvin. Kilpailut ja esiintymiset olivat kasvattaneet yleisöä ja levyt myivät. Vuonna 1985 ilmestyi kunnianhimoinen albumi Näin jäätiin henkiin, joka sisältää mm. Veikko Lavin tekemän ’Evakon laulun’, joka tunnetaan parhaiten Anneli Saariston versiona. Tuotannosta vastasi jälleen Upi Sorvali. Levy on tuotannollisesti suuren kuuloinen ja puhaltimilla on tärkeä rooli. Yksi levyn helmistä on Marja-Leena Mikkolan runoon Kaj Chydeniuksen säveltämä ’Tyttö Ja tanssiva karhu’. Tyyliltään samaa linjaa jatkaa Anneli Saariston albumi Tuuli laivat ja laulu (1987), mitä olivat tekemässä Saariston ensimmäiseltä levyltä tutut Ilpo Murtojärvi ja Matti Puurtinen.
Tyttö ja tanssiva karhu • albumilta Näin jäätiin henkiin 1985
La dolce vita
Syksyllä vuonna 1988 Saaristo sai lehdistön tunnustuspalkinnon Syksyn Sävelessä laulullaan ’Taivaspaikka’. Euroviisukarsinnoissa 1989 Saaristo esitti laulut ’Oi äiti maa’ ja ’La dolce vita’. Ensin mainittu sijoittui kolmanneksi ja ’La dolce vita’ voitti. Lausannen Eurovision laulukilpailussa ’La dolce vita’ oli seitsemäs. Samanniminen albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän ja nimikappaleesta tuli Anneli Saariston tavaramerkki. ’La dolce vita’ on kuultu Saariston jokaisessa esiintymisessä ilmestymisensä jälkeen. Vuonna 2024 artisti juhlisti triplajuhlavuottaan La Dolce Diva -kiertueella.
Vuoteen 1988 liittyi kuitenkin myös surua, sillä Saariston pikkuveli Esa sekä säveltäjä, sovittaja Upi Sorvali kuolivat ennen Euroviisuja. Upi Sorvali kuoli syöpään vain 37-vuotiaana ja Esa diabeteksen seurannaisvaikutuksiin 36-vuotiaana.
La dolce vita Euroviisuissa 1989
Appelsiinipuita aavikkoon 1990-luvulla
Vuonna 1992 ilmestynyt albumi Appelsiinipuita aavikkoon on eheä kokonaisuus, joka sisältää Eero Tiikasalon säveltämän nimikkohitin lisäksi upean version Mecanon vuoden 1987 hitistä ’Hijo de la luna’ – suomenkieliseltä nimeltään ’Kuutamon poika’. Montserrat Caballé teki siitä oopperaversion, mutta Saariston tulkinta peittoaa sen ottamalla kaikki mahdolliset tehot irti.
1990-luvulla Saaristolta ilmestyi kaksi levyä eli Kypsän naisen blues (1995) ja Helminauha (1999). Kypsän naisen blues on laulelmalevy, jolla on kappaleita useilta tekijöiltä, mutta Saaristolla itsellään on sooloalbumeillaan aina ollut suurin taiteellinen johtajuus ja veto-oikeus. Helminauha jatkaa samaa tyyliä. Helminauhan päätuottajana toimi Pekka Aarnio, ja Petri Kaivannon tuottamia ja sovittamia raitoja oli kuusi. Soittajia oli enemmän kuin monella aiemmalla levyllä ja mukana on esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterin jousisto.
Kuutamon poika • albumilta Appelsiinipuita aavikkoon 1992
Kissan mieltä 2000-luvulla
Sirkka-Liisa Sassi oli tehnyt yksittäisiä lauluja Anneli Saariston levyillä vuosina 1984–1999. Hän teki esimerkiksi kappaleen ’Elän hetkessä’ Saariston samannimiselle läpimurtoalbumille. Vuonna 2004 ilmestyi Anneli Saaristo & Pessi Levannon yhtyeeltä albumi Kaksi sielua, joka sisälsi Sirkka-Liisa Sassin lauluja. Kaksi sielua on upean jazzahtavasti tuotettu ja soundiltaan ajaton. Se on selkeä irtiotto edelliseen levyyn ja itsenäinen kokonaisuus, jota kantavat vahvat kappaleet ja tekstit. Levyn aloittaa mainio diva-biisi ’All for You’.
All for You • albumilta Kaksi sielua 2004
Uskalla rakastaa (2009) julkaistiin artistin 40 vuotta jatkuneen uran kunniaksi. Levy sisältää neljä ulkomaista käännöskappaletta, mutta muuten materiaali on Saaristoa varten sävellettyä. Tuottajana on jälleen Jussi Liski ja levy muistuttaa Helminauha-albumin tyyliä.
Anneli Saariston viimeisin albumi ilmestyi vuonna 2012. Kissan mieli on hauska, kepeäsävyinen ja leikkisä. Levyn tunnelma on svengaava ja jazzahtava. Tuotanto on huipussaan ja Saariston äänessä kypsää karismaa, mutta myös vapautuneita sävyjä. Kappaleista ’Kissan mieli’ kertoo itsenäisestä naisesta, joka pärjää ilman sponsoroivia miehiä. Voimaannuttava ja iloinen sävy saa helposti hymyn huulille.
Löytölaatikko
Anneli Saaristolta löytyy jonkin verran levytyksiä, jotka liittyvät erilaisiin projekteihin. Levyn Miten enkeleitä vietellään: lauluja Bertolt Brechtin runoihin rakkaudesta (1989) Saaristo teki Monna Kamun ja Liisa Tavin (1956–2023) kanssa. Albumi liittyi Valkeakoskella kesällä 1987 ensiesityksensä saaneeseen musiikkiteatteriesitykseen Työväen Musiikkitapahtumassa. Saaristo myös lauloi Jukka Alihangan albumilla Nimeni on Ilotuska (1979), ja toimi taustalajana lastenlevyllä Kolme iloista rosvoa: Kasper, Jesper ja Joonatan (1979). Rakkauden kiertokulku taas on vuonna 2001 julkaistu livetaltiointi Marjorien (1965–2024), Anneli Saariston ja Eija Kantolan samannimiseltä konserttikiertueelta.
Saaristo on myös esiintynyt teatterissa ja tehnyt ainoan elokuvaroolinsa Timo Koivusalon elokuvassa Kaksipäisen kotkan varjossa, josta julkaistiin soundtrack-albumi vuonna 2005. Saaristo myös laulaa Leijonakuningas-elokuvan suomenkielisellä versiolla.
Elämän tie • elokuvasta Leijonakuningas 1994
Lopuksi
Anneli Saariston viisikymmentäviisi vuotta kestänyt yhä jatkuva ammattiura hakee vertaistaan. Esikuvat hänellä ovat olleet varsin yllättävät. Niitä ovat argentiinalainen laulaja Mercedes Sosan ja Cream-yhtyeen Jack Bruce, jonka herkkyyttä ja voimaa Saaristo on ihaillut. Saaristo on ollut aina oman polun kulkija, joka ei ole istunut muotteihin. Saariston kohdalla divasta puhuminen hymyilyttää, koska hän varmasti on suosittu ja palvottu tähtilaulajatar, mutta samalla jalat ovat olleet aina tiukasti maassa ja työläisjuuret muistissa. Konserteissaan Saaristo ottaa kantaa Ukrainan sotaan ja vaikuttaa joka tavalla olevan ajan hermoilla. Hän osaa viihdyttää ja ottaa yleisönsä, mutta on samalla tiukan linjan taiteilija, jonka esittämissä kappaleissa ei kylmiltä väreiltä välty.
Lisää suomalaisia Euroviisuedustajia Levyhyllyissä
• Blind Channel – kurkistus suosion kääntöpuolelle • Lifestyles Of The Sick & Dangerous [2022] • Kirka • Kirkan kotiinpaluu • R.O.C.K. [1986] • The Spell [1987] • Kojo – revanssi Englannissa • Time Won’t Wait [1983] • Laila Kinnunen 1939–2000 • Laila Kinnunen lauloi koko maailmalle • Lordi – kummitusjunalla vuoristoradalle • Vuodet 1992–2022 • Mistakes – Pave Maijasen kaksikielinen suuntaviitta • Pidä huolta [1981] • Pihasoittajat – folklaulelman helmi • Vuodet 1965–1978
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Aija Puurtinen & Jalavei – tarinoita sieltä jostakin • Keltaisen talon ullakko [2018] Anki 1945–2007 • Monipuolinen luonnonlapsi Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977] Clannad [1] 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo Clannad [2] 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille Dave Lindholm – muun ohessa syntyi mestariteos • Vanha & uusi romanssi [1979] Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987] Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014] Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024 Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band / KOM Quartet – Jazzlastuja Liisankadulta 1973 ja 1975 • Jazz Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa • Vuodet 1974–2024 Maarit – vahvan äänen vahva avaus • Maarit [1973] Maritta Kuula – oman tien kulkija • Kuuluisaa sukua [2014] Mikko Alatalo – rockmuusikosta koko kansan viihdyttäjäksi • Vuodet 1972–2024 Muska – rocknainen edellä aikaansa • Muska [1973] Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972] Nits – omaperäistä taidepoppia Hollannista • Vuodet 1974–2024 Paul Simon – silta yli synkän virran • Graceland [1986] Pekka Pohjola – massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997] Pekka Streng – kohti unen maata • Magneettimiehen kuolema [1970] • Kesämaa [1972] • Unen maa [2009] PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020] Rättö ja Lehtisalo – avaruuden svengaava hypnoosi • Kopernikus hortoilee näkinkengässä / helvetissä [2003] Röyhkä & Pyysalo ja Maarit – jazzia ja vastakohtia • Turmion suurherttua [2017] Sandy Denny 1947–1978 • Folk rockin unohtumaton ääni Tasavallan Presidentti / Jukka Hauru & Superkings – Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
