marraskuu 2022 - LevyhyllytLevyhyllyt

Magma • Vuodet 1970–1985
Musiikkia esille kirjastossa

Ranskalainen yhtye Magma täyttää täydellisesti määritelmän “kulttibändi.” Se on joko-tai -yhtye, jolle jopa useat progediggaritkin pyörittelevät silmiään. Kovimmat fanit taas vannovat Magman nimeen niin hartaasti, että kaulassa roikkuvaa logoriipusta ei riisuta edes joulusaunassa. Samainen logo on varmasti myös yksi eniten ihoon tatuoituja kuvia progen kuuntelijoiden keskuudessa.

Mutta miten kertoa Magma-nimisestä yhtyeestä henkilölle joka ei ole siitä koskaan kuullutkaan? Mitä ihmeen musiikkia on “Zeuhl”, ja mikä on “Kobaïa” joka tulee toistumaan tässä artikkelissa useita kertoja?

Christian Vander, John Coltrane ja Magman syntytarinaa

Magman priimusmoottori on vuonna 1948 syntynyt rumpali ja säveltäjä Christian Vander. Vanderin musiikillinen ura alkoi 1960-luvun puolenvälin jälkeen erinäisissä jazz- ja r’n’b -bändeissä. Vander kertoo Magman debyyttialbumi Kobaïan CD:n mukana tulevassa vihkosessa miten hänen elämältään tuntui putoavan pohja hänen kuullessaan jazzlegenda John Coltranen kuolemasta vuonna 1967. Puolijumalan asemassa pitämänsä Coltranen menehtymisen takia Vander muutti kahdeksi vuodeksi Italiaan viettämään alkoholin ja muiden substanssien värittämää suruaikaa.

Vander kertoo kuinka hän sitten eräänä iltana viskilasin ääressä saavutti jonkinlaisen katharsiksen ja päätti tarttua itseään niskasta kiinni. Pian tämän valaistumiskokemuksen jälkeen Vander muutti takaisin Ranskaan. Hän kehitti basisti Laurent Thibaultin kanssa musiikillisen konseptin planeetasta, jonne ihmiskunta voisi muuttaa asumaan rauhassa. Kyseisen planeetan nimi tulisi olemaan Kobaïa.

Lisäksi kobaïa on planeetalla käytetty bändin kehittämä kieli, jolla lauletaan Magman musiikissa. Kobaïa on foneettinen yhdistelmä slaavilaisia kieliä, saksaa sekä ranskaa. Vander ehti esiintyä pienen porukan kera useamman kerran eri nimen alla kunnes eräänä iltana ennen Rock’n’Roll Circuksen keikkaa järjestäjä kysyi millä nimellä bändi esiteltäisiin yleisölle? Vander muisti erään muutaman vuoden takaisen sävellyksensä nimeltä Nogma, joka kääntyi kyseisenä iltana muotoon Magma. Kyseisellä nimellä bändi toimii vielä vuonna 2022. Yksityiskohtaisempaa historiaa bändin alkuajoista löytyy esimerkiksi Seventh-levymerkin uudelleen julkaisemista CD-levyjen kansivihkoista.

Magman diskografia osa 1

Artikkelin ensimmäinen osa käsittelee vuodet 1970–1985. Tämän jälkeen bändi jäi yli 10 vuotta kestävälle levytystauolle. 1990-luvulla Magmalta ilmestyi lähinnä erinäisiä livealbumeja sekä kokoelmia. Magma aktivoitui äänittämään uutta materiaalia vuonna 2004 ja siitä eteenpäin ilmestyneet levyt käsittelen artikkelin seuraavassa osassa.

Vaikka Kobaïa-planeetan teema onkin suuri osa Magmaa, sen musiikkia voi kuunnella ja lähestyä avoimin mielin pelkän äänen kautta ilman, että seuraisi tarinaa.

Magma / Kobaïa (1970)

Magman ura käynnistyi suureellisesti tuplavinyylin mittaisella bändin nimeä kantavalla konseptialbumilla. Levyn ensimmäinen CD-versio vuodelta 1988 julkaistiin Kobaïa-nimellä ja siitä eteenpäin molemmat nimet ovat olleet “virallisia.”

Kobaïa on hyvä matalan päädyn sisäänheitto levy Magman diskografiaan. Musiikki on sinänsä melko tyypillistä aikansa eurooppalaisen progressiivisen rockin (etenkin ns. Canterbury skenen), klassisen musiikin ja jazzin fuusiota, mutta Magman henki on jo läsnä käskyttävissä vokaalisuorituksissa ja eeppisessä tunnelmassa.

Albumilla on “vain” kahdeksan muusikkoa, joka on pieni määrä myöhempien aikojen kokoonpanoille, mutta siitä huolimatta jokainen soittaja lunastaa paikkansa ja soiton yleisilme on todella demokraattista ja dynaamista. Välillä äänessä on koko orkesteri, mutta hengähdystaukoja annetaan myös pelkän basson plus huilun muodossa. Christian Vanderin rumpujen soitossa kuuluu tällä levyllä todella vahvasti myös John Coltranen klassisessa quartetissa soittaneen rumpali Elvin Jonesilta saadut vaikutteet. Groovaavat triolikompit pohjustavat muun bändin kulmikkaampaa soittoa.

Debyyttilevyn laulusuoritukset ovat vielä suhteellisen kesyjä verrattuna myöhempiin levyihin, mutta lupauksia tulevasta annetaan mm. ’Stöah’-kappaleen alun kirkuvilla lauluilla jotka muistuttavat John Coltranenkin kokoonpanoissa mukana olleen Pharoah Sandersin saksofonin soittoa. Sandersin musiikilla, varsinkin Tauhid-levyllä, oli myös suuri vaikutus Magman syntyyn. Kobaïa on äänitetty livenä studiossa muutamia loppupään jälkiäänityksiä lukuunottamatta. CD:n kansilehdessä mainitaankin, että pienet virheet soitossa jätettiin levylle koska bändin draivi oli niin hyvä. Upea debyyttialbumi ja matka kohti Kobaïaa on alkanut…

Kobaïa levyltä Magma/Kobaïa 1970

Magma 2 / 1001° Centigrades (1971)

Magman toinen studioalbumi kulkee myös edeltäjänsä tapaan kahdella eri nimellä, mutta vakiintunut nimi on 1001° Centigrades. Tällä levyllä bändi löytää jo melkein oman ilmeensä, saundinsa sekä kehittää siinä sivussa kokonaan uuden Zeuhl-nimisen musiikkigenren. Kaikki tämä yhden vuoden aikana!

1001° Centigradesin aloitusraidan ’Rïah Sahïltaahk’ (21:45) avaruusfunk jyrää kuulijan yli armotta.

Rïah Sahïltaahk levyltä Magma 2/1001° Centigrades 1971

Pitkällä raidalla kuullaan tavaramerkiksi muodostuvaa oopperatyylistä messuamista. Levyn kaksi muuta raitaa ovat hieman kevyempiä jazzahtavia paloja. Matka jatkuu, mutta perille päästään vasta seuraavalla albumilla.

Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöh (1973)

Magman kolmas studioalbumi on eittämättä bändin tunnetuin ja suosituin. Ranskan Rolling Stone -lehti rankkasi Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöhin sijalle 33 tärkeimmistä Ranskassa julkaistuista rocklevyistä. Vuonna 2015 samainen lehti nosti albumin sijalle 24 viidenkymmenen tärkeimmän progelevyn joukkoon.

Magman kokoonpano on ollut muuttuvainen ja eläväinen läpi koko uran, mutta MDK:lla vokaaleissa oli ensimmäistä kertaa mukana useiden naisvokalistien ohella Christian Vanderin vaimo Stella Vander. Hän on pysynyt Magman mukana lähes joka levyllä MDK:sta lähtien. Levyn toinen kantava voima on basisti Jannick Top. Hän on soittanut Magman lisäksi sessiomuusikkona mm. Ray Charlesin, Celine Dionin, Bonnie Tylerin ja Eurythmicsin riveissä. Christian Vander on Magman jokaisen levyn kapellimestari, joka ohjailee rumpujensa takaa kulloisenkin hetken intensiteettiä ja kestoa, mutta MDK:lla Top tuntuu saaneen melkein puolet käskynjaosta.

Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöh alkaa hypnoottisen takapotkuisella pianon, basson ja rumpujen “marssirytmillä”, jonka päälle julistetaan kobaïankielistä manifestia. Pian mukaan liittyvät uhkaavan mahtipontiset puhaltimet ja kierrokset tihenevät muidenkin instrumenttien osalta. MDK on levy, jolta on mahdoton erottaa yksittäisiä kappaleita ylitse muiden – MDK onkin vajaa 40 minuuttinen teos, joka on hyvä kuunnella alusta loppuun.

Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöhiä määrittää alusta loppuun määrätietoisen hypnoottinen draivi, joka ei anna juurikaan hengähdystaukoja hysteerisine kuorolaulusovituksineen, mutta on sitäkin vangitsevampi. Levyn monet riffit, vokaalikerrokset ja instrumenttien yhteissoitto perustuvat newyorkilaisen minimalistisäveltäjä Steve Reichin ns. phasing-systeemiin. Siinä saman sävellajin eri äänet risteävät toisiaan edestakaisin luoden alati elävän äänimaton, joka muistuttaa paikallaan pysyvää eteenpäin liikkumisen tunnetta. Alun uhkaavista tunnelmista siirrytään pikkuhiljaa kiihkeiden gospelpoljentojen kautta jopa tanssittaviin rytmeihin. Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöhin intensiteetti kasvaa ennen viimeisen raidan takaisin laskeutumista sellaisiin mittoihin, että sen päättyessä ei voi kuin kontemploida hetken mitä juuri tapahtui ja painaa play-nappia uudestaan.

Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöh on Zeuhl-musiikin kulmakiviä, jonka jokaisen pitäisi kuulla edes kerran elämässään.

Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöh 1973

Ẁurdah Ïtah (1974)

Ẁurdah Ïtah tunnetaan myös Vanderin sooloalbumina. Hän sävelsi sen soundtrackiksi Yvan Lagrangen vuoden 1972 avantgarde-elokuvaan Tristen et Iseult. Albumilla soittaa Magman ydinporukka: Christian Vander, Jannick Top, Klaus Blasquiz ja Stella Vander. Vander soittaa levyllä rumpujen lisäksi myös pianoa sekä rhodes-koskettimia. Vaikka Ẁurdah Ïtahin soittajakokoonpano on Magman uran riisutuin, se ei vähennä sen tehovoimaa ollenkaan. Albumi rullaa eteenpäin yhtä varmalla otteella kuin mikä tahansa Magman parhaista.

Hypnoottisia pianosekvenssejä säestää tutut toistoon perustuvat vokaalit ja Jannick Topin groovaava bassottelu. Ẁurdah Ïtahia voi kuunnella aivan omana albuminaan vaikkei kuulija olisi koskaan nähnytkään Tristen et Iseult -elokuvaa. Mahtipontisista teemoistaan huolimatta Magma osaa hoitaa hommansa myös vähemmän on enemmän -asenteella ja tällä levyllä kuullaan nimenomaan Magman musiikin ydin.

Samanlaista pianon, rumpujen ja basson yhteispeliä voi kuulla myös ECM levy-yhtiölle albumeja tehneen sveitsiläisen pianisti Nik Bärtschin Ronin-kokoonpanon levyillä.

De zeuhl ündazïr albumilta Ẁurdah Ïtah 1974

Köhntarkösz (1974)

Christian Vander on kertonut, että Köhntarkösz on bändin vaikein ja vähiten ymmärretty albumi. Musiikillisesti se onkin Magman 70-luvun levytyksistä hitain ja “vähiten groovaava.” Köhntarköszin voisi kuvitella soivan jopa jonkun Italialaisen Giallo-elokuvan soundtrackilla.

Kobaïan saagassa Köhntarkösz on henkilö, joka löytää muinaisen egyptiläisen suurmestari Ëmëhntëhtt-Rên haudan. Mystisten näkyjen kautta Köhntarköszille selviää Ëmëhntëhtt-Rên elämäntarina sekä kobaïankielen alkuperä. Korkealentoisesta teemastaan huolimatta albumin musiikillinen puoli on minimalistisuudessaan enemmänkin tunnelman luontia kuin muut Magman levyt. Se on haastava, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen musiikin pienet nyanssit alkavat paljastumaan albumin, ja kaksi pääteosta Köhntarkösz osat 1 ja 2 pitävät otteessaan. Levyn päättävä ’Coltrane Sündia’ (Coltrane Rest In Peace) on kaunis, hieman päälle neliminuuttinen elegia John Coltranen muistolle.

Coltrane Sündia levyltä Köhntarkösz 1974

Üdü Ẁüdü (1976)

Üdü Ẁüdü on Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöhin ohella yksi Magman tunnetuimmista ja arvostetuimmista levyistä. Ahkeran levytystahdin lisäksi Magma oli myös jatkuvasti keikkaileva livebändi. Köhntarköszin jälkeen Christian Vander oli vaipumassa uuteen hermoromahdukseen toistuvien kiertueiden takia ja tämän seurauksena hän meinasi lopettaa Magman kokonaan. Basisti Jannick Top sai kuitenkin suostuteltua Vanderin jatkamaan koska bändi oli ehtinyt säveltää tulevaisuutta varten uutta materiaalia.

Üdü Ẁüdü kuulostaa levyltä, jolla Magma syntyy uudestaan elinvoimaisena. Albumin aloittava nimibiisi alkaa hyväntuulisella, jopa hieman sambaa muistuttavalla piano- ja perkussiorytmillä, jonka päällä vuorottelevat afrikkalaisesta musiikista ammentaneet kutsu-ja-vastaus -tyyliset nais- ja miesvokaalit. Pohdiskelevan Köhntarköszin jälkeen Üdü Ẁüdülla tehdään selväksi, että nyt on saatu taas kiinni elämän syrjästä. Albumin toinen kappale ’Weidorje’ on takapotkuiseen rytmiin perustuva kappale jota dominoi Jannick Topin bassottelu.

Weidorje levyltä Üdü Ẁüdü 1976

’Weidorje’ pisti alulle myös bändin. Magmassa soittaneiden basisti Bernard Paganottin ja kosketinsoittaja Patrick Gauthierin vuonna 1976 aloittanut Weidorje-niminen zeuhl-kokoonpano julkaisi todella hienon yhtyeen nimellä tunnetun levyn.

Vilna levyltä Weidorje 1978

Üdü Ẁüdün lyhyemmissä kappaleissa kuuluu yleisestikin Magman tuotannossa eniten afrikkalaisen musiikin vaikutteet. Albumin pääteos on eeppinen liki 18 minuuttinen ’De Futura’ – yksi zeuhl-genren suurimpia “anthemeita.” Kappale perustuu toistuvaan bassolla soitettuun teemariffiin, jota varioidaan pitkin matkaa tempon noustessa ja laskiessa. Sen päällä kuullaan ujeltavia urkuja, vokaaleja ja kaikenlaista perkussiokolinaa. Kappaleen yleinen tunnelma poikkeaa albumin muusta linjasta vakavuudellaan ja raskaudellaan, mutta se on myös samalla todella tarttuva, groovaava ja hypnoottinen. Edellä mainitun Weidorje-yhtyeen levyllä kuullaan paljon samankaltaisista elementeistä kasattuja teemoja.

Üdü Ẁüdü on MDK albumin ohella Magman suurimpia klassikoita ja toimii hyvänä tutustumislevynä koko zeuhl-genreen.

De Futura levyltä Üdü Ẁüdü 1976

Attahk (1978)

Magman seitsemäs albumi Attahk on yhtyeen ensimmäinen, jolta löytyy muun kuin kobaïankielisiä biisejä. Laulukieli on joka tapauksessa samaa foneettista lurittelua kuin aikaisemmillakin levyillä ja Attahk onkin nimenomaan Magman “laulualbumi” jonka päävokalistina toimii suurimmaksi osaksi Christian Vander. Attahkilla yhtyeen kokoonpano oli muuttunut taas hieman. Pitkäaikaisen luottobasisti Jannick Topin korvaa Guy Delacroix, joka on merkitty levylle bassokitarassa tuplarooliin “maa” ja “ilma”. Delacroix hoitaa tonttinsa yhtä varmalla otteella kuin Top. Maa ja ilma on myös albumin kannessa pönöttävien Ourgon ja Gorgo -hahmojen nimet. Levyn kannen maalauksesta vastaa sveitsiläinen H.R. Giger!

Musiikillisesti Attahk on kevyempi ja helpommin lähestyttävä albumi kuin Üdü Ẁüdü, mutta soitannollisesti tiukimmilleen hioutunut koko bändin 70-luvun tuotannosta. Aloitusbiisi ’The Last Seven Minutes’ on Magma-asteikolla jopa melko klassista aikansa jazzfunkia. ’Spiritual’ on todella henkeä nostattava afroamerikkalaisesta gospel musiikista kuoroineen muistuttava raita. Sen lisänimenä on levyn eri painoksesta riippuen joko “negro spiritual” tai pelkkä “gospel.”

Spiritual levyltä Attahk 1978

Vander tunnustaa musiikilliset vaikutteensa ja tekee niille kunniaa. Hänen hurmioitunut lauluäänensä muistuttaa välillä saksofonin soittoa. Magman koko uran oudoimmat laulusuoritukset löytyvät kappaleelta ’Maahnt’. Tiukan funkpoljennan päällä kuullaan death metalista tuttuja röyhtäyksiä ja ranskalaisten piirroshahmojen ääntelyä muistuttavia vokaaleja.

Attahk on vahva seitsemän kappaleen sci-fi-gospel -kokonaisuus. Se on Magman bilealbumi, jonka tahdissa voisi laittaa jalalla koreasti jos sitä soitettaisiin yökerhoissa.

Maahnt (The Wizards Fight Vs The Devil) levyltä Attahk 1978

Merci (1985)

Attahkin jälkeen Magma keskittyi pelkästään keikkailemiseen, ja seuraavaa studioalbumia saatiin odottaa lähes seitsemän vuotta. 1980-luku oli aikaa jolloin melkein jokaisen 1960- ja 70-luvulla aloittaneen progebändin saundi muuttui tuotetummaksi ja ajan uudistuneen studiotekniikan kehityksen mukaiseksi. Biiseistä yritettiin tehdä hitikkäämpiä ja 80-luku olikin monien bändien vedenjakaja aikaa. Ajan henki kuuluu myös Magman vuonna 1985 julkaistulla levyllä Merci. Suurimpia muutoksia oli Christian Vanderin siirtyminen rumpupenkiltä kokonaan lead vokalistiksi sekä kobaïa-kieltä ei levyllä kuulla ollenkaan. Laulukieleksi vaihtui englanti ja ranska.

Merci on Magman yritys tehdä 80-lukulaista amerikkalaista kevytsoulia, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen jää kuulijan vastuulle. Se on yhtyeen tuotannon kiistellyin teos. Mercin jälkeen bändi hajosi ja jäi 20 vuoden mittaiselle tauolle.

I Must Return levyltä Merci 1985

Lisää Zeuhlin värähtelyä

Ensimmäisen 14 vuotensa aikana Magma tuli kehittäneeksi zeuhl-nimisen musiikkigenren. Zeuhl on Kobaïan sanan vastine “taivaalliselle musiikille.” Se tarkoittaa myös värähtelyä. Genren bändejä yhdistää transsimainen toistoon perustuva groove, mantramainen itse keksitty kieli sekä jazzahtava soitto.

Magman vanavedessä syntyneitä tunnetuimpia zeuhl-yhtyeitä ovat mm. ranskalaiset Weidorje ja ZAO. Myös Japanissa syntyi useita zeuhl-bändejä tunnetuimpina Koenjihyakkei, Ruins sekä Happy Family. Yleensä zeuhlin yhteydessä mainitaan euroopassa syntynyt RIO, eli Rock In Opposition -skene jonka tunnetuimpia yhtyeitä ovat brittiläinen Henry Cow ja belgialainen Univers Zero.

Koenjihyakkei: Tziidall Raszhisst levyltä Angherr Shisspa Revisited 2005

Nykybändeistä mm. Porcupine Tree, Opeth ja Ulver ovat kertoneet Magmalla olleen suuri vaikutus heidän musikkiinsa. Myös Guapo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Veikko Rajanen

Guapo: Five Suns III levyltä Five Suns 2004

Magma | kotisivu
Magma | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Annie Haslam – brittiprogen satakieli
Camel [1] 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] 1979–2019 • Melodisen progen konkari
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Manuel Göttsching – kosmisen kitaramusiikin legenda
Metallica: 72 Seasons – jättiläinen jahtaa varjoaan
Mike Oldfield: Tubular Bells – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina

Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Steve Hackett – monipuolinen säveltäjä ja Genesiksen progeperinnön vaalija
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit
Viima: Väistyy mielen yö – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia

Magma
Finna.fi

1970-luku

Magma/Kobaïa | Philips 1970
Magma 2/1001° Centigrades | Philips 1971
Mëkanïk Dëstruktïw Kommandöh | Vertigo/A&M 1973 • Seventh Records 1988 • Alkuperäinen versio Mekanïk Kommandöh 1989
Ẁurdah Ïtah – musique originale du film d’Yvan Lagrange : Tristan et Iseult | Barclay 1974 • Egg 1978 • Seventh Records 1989
Köhntarkösz | Vertigo/A&M 1974
Üdü Ẁüdü | Utopia/RCA 1976 • Seventh Records 1990 & 2009 & 2012 & 2020 • Charly Records/Snapper Music 2003
Attahk | Arabella/Eurodisc 1978 • Tomato/Ariola 1987 • Seventh Records 1990 & 2017 • Charly Records 1996 • Charly Records/Snapper Music 2004 • Seventh Records/Le Chant Du Monde 2009

1980-luku

Merci | 1984

2000–2009

K.A (Köhntarkösz Anteria) | 2004
Ëmëhntëhtt-Ré | 2009

2010-luku

Félicité Thösz | 2012
Rïah Sahïltaahk | Seventh Records 2014
Šlaǧ Tanƶ | 2015
Zëss | 2019

2020-luku

Kartëhl | 2022

Boksit ja kokoelmalevyt
Magma • Christian Vander
Finna.fi

Rétrospektiw I-II-III Magma • Christian Vander | RCA Victor 1981 • 2CD Seventh Records 1994 • 3CD Seventh Records 2021
Spiritual • 2CD | Recall 2000
Studio Zünd • 12CD + 45-sivuinen liite | Seventh Records 2008
Köhnzert Zünd • 12CD + 80-sivuinen liite | Seventh Records 2015

Weidorje
[Bernard Paganotti • Kirt Rust • Michael Ettori • Jean-Philippe Goude • Patrick Gauthier • Alain Guillard • Yvon Guillard]
Finna.fi

Weidorje | LP Cobra 1978 • CD Musea 1992 & 2014

Lue lisää progesta
Finna.fi

Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979 Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021

Magma • Vuodet 1970–1985Musiikkia esille kirjastossa