Pekka Streng – kohti unen maata

Magneettimiehen kuolema • Kesämaa • Unen maa

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970).Kun menee Myrskylän kylään ja kiertelee siellä Kartanonmäkeä, tulee ennen pitkää kulkeneeksi Magneettimiehenkujaa ja Mimosaneidonkujaa pitkin. Tiet ovat saaneet nimensä erään alueella varttuneen taiteilijan tuotannosta. Suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja faneilleen myyttiseksi jäänyt Pekka Streng kuoli nuorena ja ehti tehdä vain kaksi albumia. Ensimmäisen nimi oli Magneettimiehen kuolema (1970), toisen Kesämaa (1972). Mimosaneidonkujan nimi tilee Kesämaan kappaleesta ’Mimosa-neito’.

Pekka Streng (s. 1948) sai levytyssopimuksen, kun Yleisradion toimittaja Pentti Kemppainen vinkkasi hänestä Love Recordsin väelle. Kemppainen oli kiinnostunut Strengin musiikista, kun tämä oli ollut mukana tekemässä Ylelle Kreivi Krolockin hymyn variaatiot -nimistä ohjelmaa.

Love Records vakuuttui Strengin lahjakkuudesta ja passitti artistin studioon äänittämään Magneettimiehen kuolemaa. Love Recordsin äänitteitä tuotti Måns Groundstroem, ja levyllä Strengin taustabändinä oli arvostettu progeyhtye Tasavallan Presidentti, jonka basistina Groundstroem myös vaikutti.

Magneettimiehen kuolema on vaikuttunut vahvasti 1960-luvun nuorison vastakulttuurista, antimaterialistisesta hippi-ideologiasta, saduista ja runoudesta, underground-hengestä, buddhalaisesta henkisyydestä ja tajunnan laajentamisesta. Lempeän psykedeelinen albumi on sekä lyriikoiltaan että musiikillisesti lujasti kiinni hippikulttuurin lopun ajoissa, ja suomenkielisenä tyylinsä edustajana se oli selvästi aikaansa edellä. Simppeleitä sävellyksiä kantaa niiden tunnelma. Siitä hyvä esimerkki on Strengin tunnetuin kappale, klassikko nimeltä ’Sisältäni portin löysin’.

Magneettimiehen kuoleman arveltiin olevan Pekka Strengin ensimmäinen ja viimeinen levy. Hän oli armeijassa ollessaan loukannut jalkansa, ja vammaan kehittyi sarkooma, pahanlaatuinen tukikudoskasvain, jota ei saatu parannettua. Lauluntekijä oli kuitenkin keskuudessamme vielä vuonna 1972 ja ryhtyi työstämään Love Recordsille toista albumiaan Kesämaa.

Pekka Streng: Kesämaa (1972).Måns Groundstroem oli edelleen paikalla tuottajan ominaisuudessa, mutta jakoi tällä kertaa pestin muusikko Hasse Wallin ja Love Recordsin Atte Blomin kanssa. Bändi oli vaihtunut. Tasavallan Presidentin sijaan Strengin kanssa soittivat Walli, Eero Koivistoinen, Olli Ahvenlahti ja muut nimekkäät muusikot. Kuten debyytinkin, Kesämaan äänitti Finnvox-studiossa Erkki Hyvönen.

Katsele yössä.

Kesämaalla Streng ei ole sen valtavirtaisempi artisti kuin Magneettimiehen kuolemallakaan, mutta vaikka laulumelodiat ja sovitukset ovat epätavallisia, kypsymistä ja selkiytymistä on tapahtunut. Debyytin psykedeeliset sävyt eivät ole enää vahvasti läsnä, ja siinä missä Magneettimiehen kuolemalla Strengin mielenmaisema tuntui ottavan joka laulussa uusia muotoja kuin laavalampun vaha, nyt se on kiteytynyt omaksi kummalliseksi musiikilliseksi maailmakseen. Lämpöiseksi satumaisemaksi, johon kätkeytyy syviä ajatuksia.

Väsynyt nuori mies palasi virtaan vuosikymmenen puolivälissä. Pekka Streng kuoli syöpään 11. huhtikuuta 1975. Hautajaispäivänään hän olisi täyttänyt 27 vuotta. Hän oli käyttänyt viimeiset vuotensa matkusteluun ja vapaaehtoistöihin. Streng oli seilannut merillä laivakokkina ja maissa ollessaan työskennellyt solidaarisuusliike Emmauksen tehtävissä. Hän oli myös kirjoittanut lauluja aina viimeisiin kuukausiinsa saakka ja inspiroitunut muun muassa J.R.R. Tolkienin saagasta Taru sormusten herrasta. Kappaleet eivät haihtuneet ilmaan, sillä Streng äänitti niistä demoja kelanauhurilla.

Suruperhonen.

Noista äänityksistä koostettiin postuumisti albumi nimeltä Unen maa, jossa Strengin laulujen luonnosten tueksi on sovitettu Olympia-orkesterin soittoa. Albumia on arvosteltu siitä, ettei musiikistaan tarkka Streng olisi halunnut demojaan julkaistavan eikä sovitettavan ilman henkilökohtaista suostumustaan. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että Strengin viimeisten aikojen musiikin julkaisematta jättäminen olisi ollut vielä suurempi synti. Ehkäpä nauhat olisi pitänyt julkaista myös sellaisenaan – eikä se vieläkään myöhäistä ole. Samana vuonna Unen maan kanssa ensi-iltansa sai Arto Halosen dokumenttielokuva Magneettimies.

Pekka Strengin myytti jäi elämään samoista syistä kuin toisen 26-vuotiaana kuolleen omaäänisen ja hauraan saman aikakauden lauluntekijän, Nick Draken. Nuorena nukkuminen saa miettimään, mitä olisi voinut tapahtua ja mitä kaikkea merkitsi taide, jota he ehtivät tehdä. Kumpikaan ei juurikaan antanut haastatteluja, ja tiedon vähäisyys kasvattaa myyttiä.

Pekka Streng lepää Myrskylän hautausmaalla vanhempiensa ja sisarensa kanssa. Ne, joita musiikki todella kiinnostaa, löytävät hänen laulunsa ennen pitkää aivan varmasti.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt
Pekka Streng | Finna.fi

1970-luku

Magneettimiehen kuolema Pekka Streng & Tasavallan Presidentti | LP Love Records 1970 & 1982 • CD Siboney 2003 • LP-uusintapainokset Love Records/Siboney 2011 & Ainoa! 2019
Kesämaa | Love Records 1972 • LP-uusintapainokset Love Records/Siboney 2011 & Ainoa! 2019

2000–2009

Unen maa Pekka Streng & Olympia-orkesteri | CD EMI 2009 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

DVD
Katso elokuva Pekka Strengistä | Finna.fi

Magneettimies – elokuva Pekka Strengistä, erilaisuudesta, persoonallisuuden voimasta Ohjaaja Arto Halonen, 142 min. | DVD • Sandrew Metronome/Warner Bros. Entertainment Finland 2009

Levyhyllyt
Tasavallan Presidentti | Finna.fi

1960-luku

Tasavallan Presidentti | Love Records 1969 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2013 & 2021 • CD-uusintapainos Siboney/Love Records 2003 & Svart Records 2021

1970-luku

Tasavallan Presidentti [2] | Columbia/EMI 1971
Lambertland | Love Records 1972
Milky Way Moses | Love Records 1974

2000–2009

Six Complete | CD Presence Records/Texicalli Records 2006 • 2LP Ainoa! Productions 2020

2010-luku

Tasavallan Presidentti 1973 – Pop Liisa 01 • live | Svart Records 2016
Live In Lambertland • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2019

2020-luku

Changing Times And Movements – Live In Finland And Sweden 1970–1971 • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2021

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings – Pop Liisa 1&2 – Live In Studio
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Pekka Strengistä ja hänen sanoituksistaan | Finna.fi

Pekka Strengin sanat ja sanojen jäljet  Petra Streng & Tiina Kokkoniemi, 103 sivua | Basam Books 2021

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970).
Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970)

Magneettimiehen kuolema
Pekka Streng – laulu, akustinen kitara
Måns Groundstroem – bassokitara, piano
Jukka Tolonen – kitara, piano
Pekka Pöyry – tenorisaksofoni, huilu
Karoly Garam – sello
Esko Rosnell – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Måns Groundstroem

Pekka Streng: Kesämaa (1972).
Pekka Streng: Kesämaa (1972).

Kesämaa
Pekka Streng – laulu, akustinen kitara, marakassi
Hasse Walli – akustinen kitara
Tommy Knif – sähkökitara, akustinen kitara
Olli Ahvenlahti – piano, sähköpiano, urut, harmoni, celesta
Markku Lievonen – bassokitara, celesta
Ari Valtonen – rummut, bongorummut
Pekka Pöyry – huilu
Eero Koivistoinen – sopraanosaksofoni, sopraniinosaksofoni
Hasse Walli ja Jukka Ruohomäki – syntetisaattori
Tuottajat: Pekka Streng, Hasse Walli, Måns Groundstroem ja Atte Blom

Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (2009/2019).
Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (2009/2019).

Unen maa
Pekka Streng
Jukka Hakoköngäs – flyygeli, syntetisaattorit, lyömäsoittimet, kitara, bassokitara
Anssi Nykänen – rummut, lyömäsoittimet
Jarno T. Karjalainen – bassokitara
Timo Kämäräinen – kitara, laulu
Jukka Perko – sopraanosaksofoni
Tuottaja: Jukka Hakoköngäs/Lilith

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

SIG: Vuosisadan rakkaustarina – kirkkaus valtaa alaa

Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982

Joskus nimen lataus on vahva. Vuosisadan rakkaustarina on niin vaikuttava otsikko, että se on annettu kahdelle eri elokuvalle, yhdelle kaunokirjalliselle julkaisulle, kolmelle musiikkialbumille ja yhdelle Aku Ankan taskukirjalle. Levyistä tärkein on raisiolaisen SIG-yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Bändin laulaja ja biisintekijä Matti Inkinen poimi nimen kirjailija Märta Tikkasen Århundradets kärlekssaga -kirjan suomennoksesta. Nimikappaleesta tuli niin tunnettu, että muut mainitut teokset on nimetty sen mukaan.

Vuosisadan rakkaustarina valmistui SIGin mittapuulla pitkän kaavan mukaan. Syksyllä 1981 ja alkuvuodesta 1982 tehdyn albumin äänitti ja miksasi Wigwamista, Tasavallan Presidentistä ja Blues Sectionista tuttu Måns Groundstroem, joka oli mukana monissa levy-yhtiö Johannan studioprojekteissa. Tuottajana toimi Leevi And The Leavings -legenda Gösta Sundqvist ja tuotantopäällikkönä Johannan pomo Atte Blom.

Kolmas albumi oli SIGille uudistumisen ja kasvamisen paikka. Kahta ensimmäistä levyä hallinneet uuden aallon vaikutteet ovat Vuosisadan rakkaustarinalla läsnä, mutta enemmän hengessä kuin tuotannossa. Silla on aiempaa popmaisemmaksi sovitettua ja jämäkämmäksi tuotettua musiikkia. Groundstroem haki studiossa yhtenäistä rockbändisoundia, jota modernisoitiin tuoreilla syntetisaattorisävyillä ja hetkittäin rumpukoneellakin.

Vaikka ulkoasu muuttui, SIGin tunnisti helposti. Inkisen sälöisestä, vapisevasta ja epävireisestä lauluäänestä (joka voimistui studiossa uuden soundin mukaiseksi) ei voi erehtyä. Hänen tunnistettava persoonallisuutensa häilyy myös biiseissä, joissa on vaikutteita niin 1960-luvun popista kuin tuolloin ajankohtaisesta rockista ja joiden alleviivatussa naiiviudessa oli samaan aikaan tiedostavaa ironisuutta ja sinisilmäistä vilpittömyyttä.

Inkinen napsi mielellään ideoita muiden levyiltä, mutta loi niistä itsensä ja SIGin näköistä musiikkia. Vuosisadan rakkaustarinalta löytyy viittauksia (tai ”kuppauksia”, kuten artisti itse sanoi) muun muassa Sam Cookeen, Shangri-La’siin ja Dictatorsiin. Lyriikoiden puolesta albumi sisältää tietenkin rakkauslauluja. Vain käheästi tulkittu blues ’Pitkä matka Velkuaan’ on toisenlainen tarina.

’Laitakaupungin laulu’ on kummallisista rumpuefekteistään huolimatta hieno avaus albumille. Synkimmillään levy on ’Niin kauan kuin maailma on’ -kappaleessa ja ’En koskaan (sinusta tuu selviytymään)’ -biisissä, joka kaikessa pateettisuudessaan olisi voinut olla Yön ensimmäisellä albumilla. Tunnelma kirkastuu levyn loppua kohden. Nimikappale, ’Mä kierrän maailmaa’, ’Jos taivas on vain pienille enkeleille’ ja ’Bäng-bäng’ ovat mieleenpainuvia, elähdyttäviä popanthemeja.

Vuosisadan rakkaustarina julkaistiin huhtikuussa 1982. Se myi lähes 25 000 kappaletta eli melkein kultaa. SIGin menestys asettui vastaavaan asemaan: levyt myivät hyvin ja biisit soivat radiossa, mutta suursuosio antoi odottaa itseään. Tavallisennäköisistä kavereista ei kai ollut täyttämään nuorison romantiikannälkää, mutta onneksi Dingon säihkyvät idolit tulivat vastaamaan kysyntään vielä samana vuonna.

Inkisen kuoltua vuonna 2009 arveltiin, että Suomalainen pop-levy (2003) jäisi SIGin viimeiseksi studioalbumiksi. Menneisyydessä kuitenkin riittää yhä tutkittavaa. SIGin jäsenet ovat esittäneet vanhoja lauluja keikoilla Korroosion Jarmo Hauhtosen kanssa. Vuonna 2019 SIG tuli ajankohtaiseksi Aku-Tuomas Mattilan historiikin Portaat purppurasumuun ja Plastic Passionin julkaiseman kokoelman Kuinka paljon sua rakastinkaan – Harvinaisuuksia 1978–2008 myötä. Viimeisimpien someuutisten mukaan SIG aikoo julkaista myös uuden singlen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

SIG | kotisivu
SIG | Facebook
SIG | Instagram

Vuosisadan rakkaustarina
Ari Hemmilä – bassokitara
Matti Inkinen – laulu
Rauno Linja-aho – kitara
Jukka Merisaari – rummut
Juha Oksanen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Gösta Sundqvist

Levyhyllyt
SIG | Finna.fi

1980-luku

Matkalla maineeseen | Johanna 1980
Sudet | Johanna 1981
Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982
Syke | Johanna 1983
Unelmia | Pyramid 1985
Purppura | Pyramid 1985

1990-luku

Rakkauden sävel | Pyramid 1996
Kansanlauluja kaupungeista | Pyramid 1998

2000–2009

Suomalainen pop-levy | Norsu 2003

Matti Inkinen | Finna.fi

Allapäin • LP • kasetti | Beta 1984
Ihmeellinen maailma • LP • CD | Kräk! 1990

Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

Lue lisää SIGistä | Finna.fi

Portaat purppurasumuun – SIG-yhtyeen tarina  Aku-Tuomas Mattila,  | Sammakko 2018
Rockia risteyksestä – Pommari 20 vuotta 1976-1996 – Raisiolaisen rockin historia  Taina Saarinen | Raision kaupunki 1996
Vuosisadan rakkaustarina – musikaali  Tuomo Saarinen & Jouni Lehtonen & Marja Nummela & Mirja Ahonen & Matti Inkinen & Juha Oksanen | Raision teatteri 2015
Raisrock -85  Timo Saarniemi | Timo Saarniemi 1985
Vuosisadan rakkaustarina  Märta Tikkanen & kääntäjä Eila Pennanen & kuvittaja Henrik Tikkanen | Tammi 1978

SIG: Vuosisadan rakkaustarina (1982).

Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings – Poplastuja Liisankadulta 1973

Tasavallan Presidentti 1973 • Jukka Hauru & Superkings 1973 – Pop Liisa 01/02 | Svart Records/Yle 2016

PopLiisaTasavallanPresidenttiHauru sliderHeikki Poroilan kirjoitussarja Poplastuja Liisankadulta alkaa Tasavallan Presidentin ja Jukka Haurun & Superkingsin taltionneista. Poplastujen toisessa osassa on arvioitu CD Wigwam ja Taivaanvuohi 1973.

Rinnakkaisia sarjaa Jazzlastuista Poroila vestelee artikkelissa Unisono Quartet ja Taivaantemppeli 1973 ja Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 ja KOM Quartet 1975.

* * *

Turkulainen Svart Records on käynnistänyt äänitejulkaisuhankkeen, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa. Kysymys on musiikista, jonka olemassaolosta varsin harva on ollut tietoinen. Yleisradion Liisankadun studiosta vuosina 1972–1977 lähetetyt konsertit taltioivat merkittävän jakson suomalaisen jazzin ja progressiivisen rockin historiaa, vaikka asiaa ei aikanaan välttämättä sellaisena ymmärretty ja koettu. Näissä konserteissa esiintyivät aikakauden keskeiset muusikot ja toisaalta talteen saatiin esityksiä kokoonpanoilta, jotka eivät koskaan julkaisseet virallisia levytyksiä.

Levyjen saatetekstitkään eivät paljasta, kuka nämä suorien radiokonserttien äänitykset ”löysi” kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta kunnia alkuperäisestä ideasta kuuluu muusikko ja toimittaja Erkki Lehtolalle ja toimittajille Matti Konttinen, Matti Poijärvi ja Jaakko Tahkolahti, joiden isännöimänä 34 sessiota järjestettiin ja lähetettiin. Vuodesta 1974 tuottajana toimi Jake Nyman. Muutama alkuperäisistä nauhoista on tuhoutunut, kun niitä oli käytetty ”säästösyistä” muihin tarkoituksiin, mutta nyt useimmat konsertit on mahdollista kuunnella uudelleen 2010-luvun ihmisen aistien kautta ja moderneina tallenteina.

Levyjen liitetekstit ovat kaikki englanninkielisiä, joten markkinoita uskotaan löytyvän Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Haluan uskoa siihen myös itse, niin kovatasoista tarjontaa levyillä on. Taustatekstit ovat Juha Henrikssonin (jazz) ja Arttu Seppäsen (proge) käsialaa. Tekstit ovat asiantuntevia ja niihin on saatu hienosti mukaan muusikoiden omia muisteluksia ja tuoreita kommentteja. Niitä on niin kiinnostavaa lukea, että kerrankin olen selvästi pettynyt siihen, ettei tekstiä ole enemmän. Tuottaja Juha Nikulainen on pitänyt lankoja kokeneissa käsissään. Kaikesta huomaa, ettei asialla olla ensimmäistä kertaa.Pauli Saastamoinen on masteroinut nauhat Finnvoxin studiossa 2015 ja jälki on hienoa, neljä vuosikymmentä kuuluu lopputuloksesta pelkästään myönteisessä mielessä.

* * *

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa varsinaisia ”levyarvosteluja”, jollaiset jätän itseäni paremmille asiantuntijoille. Haluan kuitenkin kertoa joistakin ajatuksista, joita näiden konserttien kuunteleminen noin neljä vuosikymmentä myöhemmin herättää. Olin tuolloin itse nuori aikuinen ja aktiivinen progen kuuntelija, vaikka nämä konsertit menivät kyllä aikoinaan täysin ohi korvien. Kuuntelukokemus on siksi sekä nostalginen että ajankohtainen.

1970-luvun alussa Love Records oli jo kovassa vauhdissa ja sen julkaisuohjelmaan mahtuivat ideologisesti sekä jazz että proge yhtä hyvin. Tasavallan Presidentti ja Wigwam olivat taloudellisestikin hyvin menestyneitä Loven levyttäjiä, samoin Jukka Tolonen. Sen sijaan jazz-albumien julkaiseminen oli suhteellisen verkkaista myös Lovella, vaikka taustalla häärineet Christian Schwindt ja Henrik Otto Donner epäilemättä niitäkin halusivat julkaista.

PopLiisaTasavallanPresidenttiHauru slider

Tasavallan Presidentti – Live In Studio 1973

Vaikka Liisankadun äänitykset tehtiin studiossa, soittajille oli tarjolla satapäinen paikalla ollut yleisö (studio oli poikkeuksellisen kokoinen, koska se oli toiminut aikaisemmin elokuvastudiona) ja suorana lähetettävän lähetyksen tuottama ylimääräinen jännitys. Jokusen pienen epävireyden saattaa tarkkaan kuunnellen erottaakin, mutta yleisesti ottaen homma toimii erittäin ammattimaisesti, vaikka tilanne oli monelle soittajalle aivan uusi. Kaikenlaista yllätystä kuitenkin riitti, eihän tekniikka koskaan toimi ihan kuten toivottaisiin.

Myös Tasavallan Presidentin esitystä 12.9.1973 riivasivat äänitystekniset vaikeudet, joiden takia vain 34 minuuttia melkein tunnin pituisesta sessiosta on kyetty saamaan kuuntelukuntoon. Eerojen Koivistoinen ja Raittinen bravuuri Lennosta kii kuullaan melkein 20-minuuttisena järkäleenä, josta tehtiin seuraavana vuonna englanninkielinen versio albumille Milky Way Moses.

Vielä hurjemman muodonmuutoksen on kokenut Tolosen sävellys Dance albumilta Lambert Land. Se on tungettu kahden pitkän improvisoidun jakson (Raittinen mukana ääntelemässä) väliin niin, että pitkän ajan epäilin virhettä levyn tiedoissa. Tästä versiosta en itse ollut erityisen innostunut, siinä on vähän liikaa näyttämisen tuntua se varsinainen sävellys kuin anteeksipyyntönä myös mukana. Tolonenkaan ei oikein keksi mitään uutta, vaikka kyseessä on hänen oma sävellyksensä. Pressan osuus onkin minulle jonkinasteinen pettymys.

Eero Raittinen – laulu, lyömäsoittimet
Pekka Pöyry – altto- ja tenorisaksofoni, huilu, piano, sähköpiano
Jukka Tolonen – kitara
Heikki ”Häkä” Virtanen – bassokitara
Vesa Aaltonen – rummut
Juontaja: Erkki ”Unde” Lehtola

Jukka Hauru & Superkings – Live In Studio 1973

Kiinnostava harvinaisuus tulee heti perään: Jukka Hauru & Superkings esiintyi 10.10.1973. Kokoonpano oli aikakauden suomalaisessa musiikissa poikkeuksellinen, sillä Ahvenlahden, Heikki Virtasen, Reiska Laineen ja Vesa Aaltosen lisäksi yhtyeessä oli mukana viulisti Juhani Poutanen, jonka bändi Jupu Group esiintyi Liisankadulla myöhemmin. Poutasen rooli onkin hyvin keskeinen, erityisesti Haurun sävellyksessäTwilight Time, jolla kuullaan suomalaisittain harvinaista jazz-viulunsooloilua.

Poutanen kehuu liitteessä Haurua sekä muusikkona että Zappan kaltaisena vaativana, mutta musiikkiin keskittyneenä bändinjohtajana. Poutanen pohdiskelee mielenkiintoisesti, että Haurun vetäytyminen muusikon ja kitaristin uralta saattoi johtua siitä, että Suomessa oli tuolloin useita huippukitaristeja kuten Jukka Tolonen, eikä siinä helpolla päässyt varjosta esiin. Ei välttämättä ihan huono selitys.

Bändin nimi oli Haurun mukaan pelkkä vitsi, soittajistohan oli pääosin ollut mukana jo vuonna 1972 julkaistulla albumilla Information, mutta ilman mitään bändinimeä. Vitsi liittyy aikakaudelle yleisiin hajonneista huippuyhtyeistä koottuihin ”superyhtyeisiin” kuten Creamiin. Todellisuudessa Haurun yhtyeessä soittivat satunnaisesti monet muutkin, eikä se koskaan vakiintunut ja levyttänyt omalla nimellään.

Juhani Poutanen – viulu
Olli Ahvenlahti – Fender Rhodes sähköpiano
Jukka Hauru – kitara
Heikki ”Häkä” Virtanen – bassokitara
Vesa Aaltonen – rummut
Reino ”Reiska” Laine – kongat, marimba ja kellopeli

Heikki Poroila

LP & CD

Tasavallan Presidentti 1973 ja Jukka Hauru & Superkings 1973 julkaistiin LP-levyinä keväällä 2016, samaan aikaan kuuden muun livetaltioinnin kanssa. Rajoitetuissa värivinyylipainoksissa on liitteenä isokokoinen juliste. Edellä mainitut Pop Liisan osat 01/02 julkaistiin myös CD-levynä Tasavallan Presidentti 1973/Jukka Hauru & Superkings 1973.

Levyhyllyt
Tasavallan Presidentti | Finna.fi

1960-luku

Tasavallan Presidentti | Love Records 1969 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2013 & 2021 • CD-uusintapainos Siboney/Love Records 2003 & Svart Records 2021

1970-luku

Tasavallan Presidentti [2] | Columbia/EMI 1971
Lambertland | Love Records 1972
Milky Way Moses | Love Records 1974

2000–2009

Six Complete | CD Presence Records/Texicalli Records 2006 • 2LP Ainoa! Productions 2020

2010-luku

Tasavallan Presidentti 1973 – Pop Liisa 01 • live | Svart Records 2016
Live In Lambertland • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2019

2020-luku

Changing Times And Movements – Live In Finland And Sweden 1970–1971 • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2021

Levyhyllyt | Finna.fi
Jukka Hauru

Information | Finnlevy 1972
Episode | Love Records 1975
Jukka Hauru/Nono Söderberg – Pop Liisa 05 • live | Svart Records 2016

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Eri esittäjiä

Erilaisten kirjalähteiden lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä suomalaisen jazzin ja progen bokseja ja erilaisia kokoelmalevyjä. Useimmissa on mukana hyvin toimitettua musiikkihistoriaa.

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Parhaita Ottoja  Henrik Otto Donner • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975  Matti Laipio • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998
Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Pekka Streng – kohti unen maata
Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band & KOM Quartet 1975: Jazzlastuja Liisankadulta – Jazz Liisa 03/04
Unisono Quartet & Taivaantemppeli
Jazzlastuja Liisankadulta 1973 – Jazz Liisa 01/02
Wigwam & Taivaanvuohi 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 03/04

Lue lisää | Finna.fi

Heikki Poroila kirjoittaa Svartin ja Ylen julkaisuista pidemmin blogissa Musiikki kuuluu kaikille, artikkelissa Lastuja Liisankadulta – Svartin kulttuuriteko Heikki Poroilan kokemana.

Prog Finlandia  Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016

Wigwam  Mikko Meriläinen, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018
Suomalaisen rockin tietosanakirja – osa 2 • M–Ö  Esko Lehtonen, sivut 342-711 | Fanzine 1983 [Soundi-kirja 24]
Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014

Tuomas Pelttari, toim.