Takaisin merkitykseen | Fullsteam 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Salossa joulukuussa 1996 perustettu No Shame erottui punkmassasta sillä, että laulaja-kitaristi Sampsa Sarparanta oli hyvä tekemään biisejä. Vuosien mittaan bändin musiikki synkentyi ja rankentui, mutta kalkkiviivoilla se alkoi osoittaa outoja hakemisen merkkejä. Vuonna 2014 julkaistulla kuudennella ja viimeisellä levyllä The Last Drop melkein puolet materiaalista oli suomenkielistä. Se tuntui englanniksi operoineen bändin kohdalla kummalliselta harhailulta, vaikka biisit sinänsä hyviä olivatkin.

Kielenvaihto alkoi käydä järkeen, kun bändi lopetti toimintansa ja laulaja-kitaristin ensimmäinen soolosingle, suomenkielinen ’Aavemaisemaa’ ilmestyi. Ehkäpä The Last Dropin englanninkielisiin biiseihin puristettiin varsinaisen No Shamen viimeiset pisarat, ja suomenkielinen osuus viitoitti tietä Sarparannan Takaisin merkitykseen -levylle. Oli miten oli, ’Jonossa seuraava’ ja ’Viimeinen kesä’ voisivat hyvin olla Sarparannan soololla tai ainakin kuulua keikkaohjelmistoon. Siinä mielessä Takaisin merkitykseen on loogista jatkoa Sampsa Sarparannan aiemmille tekemisille.

Aavemaisemaa. Ohjaajat: Juho Länsiharju ja Sampsa Sarparanta.

Sarparannasta voi puhua myös yhtyeenä. Se on No Shamen kaltainen kahden kitaran rockbändi, ja kitaristi Janne Tanskanen, rumpali Saska Ketonen ja basisti Olli Noroviita ovat olennainen osa sen sointia. Mitä tyyliin tulee, Takaisin merkitykseen ei ole punklevy vaan rockalbumi. Vuodet muuttavat ihmistä ja musiikki muuttuu tekijän mukana – ellei niin kävisi, elämästä ei jäisi paljoakaan käteen.

Takaisin merkitykseen on vilpittömästi Sampsa Sarparannan näköinen levy. Nämä biisit on kirjoittanut keski-ikäinen mies, joka diggaa Social Distortionista ja rockin klassisista laulaja-lauluntekijöistä eikä yhtään siitä, mihin ihmiskunta on menossa. Vaikka Sarparannalla on vahvaa taipumusta ankaran maailmantuskan ja rajun elämätuskan potemiseen, sävellyksissä on tasapuolisesti kirkkautta ja synkkyyttä. ’Tämä voisi olla paratiisi’, ’Rakkauslaulu’, ’Samat virheet’, ’Tanssi mun haudalla’ ja ’Tyytymätön mies’ soivat toiveikkain sävelin, loppulevy surullisemmin.

Rakkauslaulu. Video: Sampsa ja Tuisku Sarparanta.

Sana ”maailma” mainitaan seitsemässä biisissä kymmenestä ja siitä ne loputkin kertovat, nimittäin laulujen tekijän suhteesta maailmaan. Osapuolten välit ovat kaikkea muuta kuin ongelmattomat. Maailmassa on liikaa turhauttavia ja masentavia asioita sekä aivot tilttaamaan saavaa hälinää. Ahdistuneisuus ja unihäiriöt ovat tosiasia, samoin se, että kaikki muuttuu hallitsemattomasti ja aika hupenee. Kaunis ja riisuttu pianoballadi ’Ajan henki’ on kirjaimellinen todistus siitä, ettei Sarparannalla ole halua sopeutua zeitgeistiin. Se pätee myös musiikin muotoon. Ensimmäinen single ’Aavemaisemaa’ kellottaa melkein minuutin ennen kuin ensimmäinen säkeistö alkaa. ’Maailman pauhu’ puolestaan päättyy pitkään ja viipyilevään pianosoinnutteluun, joka saanee internet-ADHD:stä kärsivän hapuilemaan hiirtä.

Vaikka Sarparanta ei taatusti ole ongelmiensa kanssa yksin, Takaisin merkitykseen on kaikkein eniten kuva hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan. Merkityksellisyyden loputtomasta tavoittelusta kertova ’Yöhön pimeään’ on elämäntuskan tason avainlaulu. Maailmantuskan tasolla sitä on eeppinen ’Maailman pauhu’, joka on vähän kuin Seitsemän veljeksen Simeonin delirium-houre kuuhun lentämisestä, paitsi että unessa korkeuksiin kohotessaan Sarparanta ei näekään apokalyptista näkyä vaan maailman niin kauniina kuin se pohjimmiltaan on.

Juuri siksi Sarparanta ei ole valmis muuttumaan läpeensä kyyniseksi. ”Mä haluan uskoa ihmiseen, en halua katsoa eiliseen”, hän laulaa ’Maailman pauhussa’. ’Aavemaisemassa’ hän kieltäytyy antamasta periksi, ja ’Rakkauslaulussa’ hän lupaa rakkauden riittävän maailman likaiseen loppuun saakka. Levyn päätteeksi mies ohjeistaa hautajaistensa järjestelyä kuin sanoakseen, että ei tämä nyt niin kuolemanvakavaa ole. Akustinen ’Tanssi mun haudalla’ on kertosäkeessään vahvasti vaikuttunut Willie Dixonin ’Lightnin’ Bar Bluesista’, jonka suomalaiset tuntevat paremmin Hanoi Rocksin versiona.

Maailman pauhu.

Musiikki ei ole Sampsa Sarparannan ainoa itseilmaisun, tunnekuorman purkamisen ja kantaaottamisen kanava: hän on myös lahjakas taidemaalari. Toivoa kuitenkin sopii, ettei tämän loistavan rocklevyn seuraajaa tarvitse odotella vuositolkulla. Vaikka sillä lauletaan ikävistä jutuista, sen kuuntelemisesta tulee todella hyvä olo. Se on maailman hienoin taikatemppu se.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sarparanta | kotisivu
Sarparanta | Facebook
Sarparanta | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • Mämmilärock • Nokia & Ericsson
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki

Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Sarparanta
Finna.fi

Takaisin merkitykseen | Fullsteam Records 2021

No Shame
Finna.fi

Greed Is God | Straightedge Records/Warner Music Finland 1999
Schpunk | Straightedge Records 2001
Rebound For Glory • 2CD | Fullsteam Records/Hardbeat Records 2002
White Of Hope Turning Black | Fullsteam Records 2006
Ironing Day | Fullsteam Records/Rookie Records 2010
The Last Drop | Fullsteam Records 2014

Lue lisää Sarparannasta
Soundi

Aika entinen ei koskaan palaa Antti Luukkanen | Soundi 9/2021 • Sivut 45–47