Sweet Child O’ Mine Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

Kiss • Vuodet 1975–1978
Ace Frehley • Paul Stanley • Peter Criss • Gene Simmons

Musiikkia esille kirjastossa
• Music From ”The Elder” | Mercury 1981
• Lick It Up | Mercury 1983
• Kiss-miesten Rashomon 📚 Gene Simmonsin, Paul Stanleyn, Peter Crissin ja Ace Frehleyn neljä näkökulmaa

Kiss-jäsenten Ace Frehley, Paul Stanley, Peter Criss ja Gene Simmons sooloalbumit julkaistiin vuonna 1978. Kollaasi: Marko Niemelä

Kiss oli 1970-luvun puoliväliin mennessä noussut yhdeksi maailman suurimmista rock-yhtyeistä. Bändi jaksoi kiertää ja rakentaa fanipohjaansa kärsivällisyydellä, ahkeruudella ja järkkymättömällä itseluottamuksella, joka ei horjunut, vaikka kolme ensimmäistä albumia eivät menestynetkään kaupallisesti.

Kiss oli kuitenkin nimenomaan visuaalisuuteen vahvasti panostava, räjähtävä livebändi. Vuonna 1975 julkaistu livealbumi Alive! muutti suunnan, ja teki Kissistä valtavan suositun. Vuonna 1976 ilmestyneet Destroyer ja Rock And Roll Over -albumit vahvistivat bändin asemaa amerikkalaisen rockin terävimmässä kärjessä. Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, samoin naisia, huumeita ja vielä enemmän rock’n’rollia.

Deuce • livealbumilta Alive!
1975

Kesäkuussa 1977 julkaistu Love Gun jäi bändin viimeiseksi alkuperäiskokoonpanolla julkaistuksi studioalbumiksi. Muutaman epätasaisen ja nopeasti kyhätyn studioraidan sisältänyt Alive II ilmestyi saman vuoden lokakuussa. Vuonna 1978 Kissin suosio oli huipussaan, ja hybris oli yhtä suurta kuin heidän lavashow’nsa. Mikään tylsä ja tavallinen ei tullut kysymykseen. Alkuperäisjäsenten sisäinen kemia oli tässä vaiheessa jo todellinen myrkkyseos. Menestys tuo mukanaan valtaa, ja valta puolestaan turmelee ja tuhoaa ihmissuhteet. Criss ja Frehley sekoilivat aineiden parissa, ja Stanley ja Simmons hamusivat lisää rahaa ja seksiä. Kaikkivoipaisuuden harhan huumaamana bändi julkaisi syyskuussa 1978 samanaikaisesti omat soololevynsä Kiss-tuotemerkin alla.

Ace Frehley
Avaruuden riffit ja rock’n’rollin voitto

Vastoin odotuksia Ace Frehleyn sooloalbumi osoittautui nelikon parhaaksi. Ennen äänityksiä kitaristi oli päättänyt sisuuntuneena näyttää muille jäsenille mihin hän pystyy. Eniten onnistuneesta lopputuloksesta hämmästyi hän itse.

Tuottajaksi pestattiin Eddie Kramer, jonka kanssa Frehley pystyi loihtimaan sessioihin rennon, mutta keskittyneen työilmapiirin. Myös studiomuusikot tekivät parhaansa. Frehley itse on levyllä selkeästi parhaimmillaan. Kitarasoundi, riffit ja soolot soivat kauttaaltaan raskaan säröisinä ja tunnistettavina; vaikka Ace Frehleyn soitto nojaa vahvasti Jimmy Pagen ja Paul Kossoffin luomaan perinteeseen, on se silti persoonallista ja uraauurtavaa. Mukana sessioissa oli muun muassa rumpali Anton Fig, joka päätyi soittamaan myöhemmin myös varsinaisille Kiss-albumeille Dynasty ja Unmasked. Jopa itse Will Lee käväisi bassottelemassa parille raidalle.

Albumi äänitettiin Connecticutissa ja miksattiin Plaza Sound Studiossa, ja komealtahan jälki kuulostaa. Kaikki yhdeksän kappaletta ovat sävellyksinä erinomaisia ja täynnä maukkaita yksityiskohtia. Albumia on usein kehuttu tuotannoltaan yhtenäiseksi, mikä pitääkin ehdottomasti paikkansa. Tulipunaisena hehkuva lanka palaa rokkaavasta ’Rip It Outista’ – Frehleyn oma suosikki – aina levyn päättävään hypnoottiseen ’Fractured Mirroriin’. Instrumentaali oli Frehleyn mukaan putkahtanut hänen päähänsä suoraan ulkoavaruudesta: ”Pitäisi kai maksaa rojalteja ufoille.” Eräs albumin huippuhetkistä on kokaiininpölyinen ’Snow Blind’, mutta levyn todellinen ässä hihassa on lainakappale ’New York Groove’. Svengaava biisi nousi yllättäen Billboardin singlelistalle ja saavutti kaupallista menestystä vauhdittaen myös itse albumin myyntiä. Soololevyä voidaan pitää Ace Frehleyn suurena voittona ja eittämättä hänen uransa musiikillisena kohokohtana.

Snow Blind • sooloalbumilta Ace Frehley
1978

Paul Stanley
Intohimoa ja suuria tunteita

Kissin lahjakkain biisintekijä on kuitenkin bändin nokkamies Paul Stanley. Hän tietää, miten toimiva popkappale rakennetaan ja miten se tulee sovittaa bändille sopivaksi. Sooloalbumilla kristallisoituukin hänen kykynsä melodisten ja tarttuvien kappaleiden kirjoittajana. Hyviä esimerkkejä Stanleyn käsityötaidosta ovat kiihkeä avausraita ’Tonight You Belong To Me’ ja ’Wouldn’t You Like To Know Me’, jotka kertovat hänen omasta, senhetkisestä elämästään. Levyä kuunnellessa voi pohtia, kuinka rajoittava Kiss bändinä itse asiassa kullekin oli. Periaatteessa Stanleyn kyvyt ja itse biisit pääsevät oikeuksiinsa hiotummassa ja sävykkäämmässä tuotannossa. Electric Ladylandissa ja The Record Plantissa äänitetty ja miksattu albumi keräsi ilmestyttyään vaihtelevaa kritiikkiä. Yhteinen näkemys on, että levy soundaa suoraviivaiselta ja helposti lähestyttävältä.

Tonight You Belong To Me • sooloalbumilta Paul Stanley
1978

Tyylillinen riskittömyys voidaan tulkita levyn heikkoudeksi, mutta toisaalta levyn syvä soundimaailma ja kappaleita väljästi yhdistävä romanttinen teema tekevät siitä eheän kokonaisuuden. Stanleyn tavoitteena on ollut miellyttää sopivaa kohderyhmää. Sokerisen turvallinen ’Hold Me, Touch Me’ menee kuitenkin laskelmoinnissa jo liian pitkälle. Ehkä Stanley sävelsi balladin taskulaskimella. Tasapainottaviakin elementtejä onneksi löytyy, esimerkiksi rehvakas ’Move On’ rokkaa vastustamattoman tiukasti. Desmond Childin kipparoima bändi Rouge täydentää biisiä mahtavalla taustalaululla. Lähteiden mukaan levyn tekeminen sujui hyvässä ja ammattimaisessa hengessä, minkä voikin aistia lopputuloksesta. Ace Frehleyn tavoin Stanley ei enää koskaan pystynyt albumimuodossa tallentamaan omaa sieluaan ja sydäntään yhtä vakuuttavasti.

Hold Me Touch Me • sooloalbumilta Paul Stanley
1978

Peter Criss
Musiikkia Kiss-fanien vanhemmille

Siinä missä Frehley ja Stanley onnistuivat albumeillaan tavoittamaan Kiss-fanit, ei Peter Crissin sooloalbumi kyennyt samaan. Aikalaisfanit kokivat Crissin levyn liian rauhallisena ja häiritsevän erilaisena Kissiin verrattuna.

Criss on aina vaikuttanut bändin herkimmältä ja maanläheisimmältä jäseneltä. Muita vanhempana hänen musiikillisen inspiraation lähteet ulottuivat syvemmälle populaari- ja viihdemusiikin historiaan. Rumpalina hän oli swing-mies rock’n’roll -bändissä, ja se kuului myös Kissin musiikissa, johon hän toi ripauksen svengiä ja rullaavuutta. Electric Ladylandissa ja Burbank Sunset Soundissa purkitetun sooloalbumin soulahtava viihdemusiikki sai ilmestyttyään osakseen tyrmäävää kritiikkiä sekä faneilta että bändin muilta jäseniltä. Ankarinta kritiikkiä on esittänyt vuosikymmenten ajan Paul Stanley, joka – hassua sinänsä – julkaisi itse lähes samanhenkisen albumin vuonna 2021.

Ehkä Criss todellakin osoitti aor-henkisen musiikkinsa teini-ikäisten Kiss-fanien vanhemmille. Osuva esimerkki on pehmeä ja tunnelmallinen ’Don’t You Let Me Down’, joka julkaistiin myös singlenä. Nykykorvin albumi on kuitenkin yllättävän mukavaa kuunneltavaa, ja se sisältää loistaviakin esityksiä. Crissin makean raspi laulusoundi sopii kappaleisiin upeasti, onhan hänellä lisäksi bändin jäsenistä paras lauluääni. Levyn kantavana ideana oli tuoda nimenomaan Crissin laulutaidot esille. Epätasaiseksi jäävän albumin timanttisin raita on levyn päättävä balladi ’I Can’t Stop The Rain’. Siinä on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan.

Don’t You Let Me Down • sooloalbumilta Peter Criss
1978

Gene Simmons
Demonisen raskas pettymys

Suurimman pettymyksen tuotti Gene Simmonsin sooloalbumi. Kuten hän itse muistelee, oli hän 70-luvun puolivälin jälkeen kuuluisuuden, vallan, rahan ja erityisesti seksin lumoissa ilman minkäänlaista itsekritiikin häivää. Kun artistin lähtökohtana on fanien ärsyttäminen, homma voi mennä vain pieleen. Albumia vaivaa yliyrittäminen ja tolkuton näyttämisen halu hallitun kokonaisuuden ja hyvän musiikin kustannuksella. Simmons haali mukaan narsismipäissään kymmeniä vierailijoita, oli jopa yrittänyt kutsua mukaan Paul McCartneyn ja John Lennonin taustoja laulamaan.

Kun Simmonsin levyä tarkastelee objektiivisesti ja Kiss-kontekstista erillään, voidaan siitä poimia muutamia onnistumisiakin. Paholaismaisen, kauhuintron jälkeen käynnistyvä ’Radioactive’ kuulostaa varsin asialliselta. Toinen ok-tason ralli on A-puolen viimeistelevä ’Living In Sin’, jonka puheosuudessa Simmonsin tuolloinen naisystävä ja hänen tyttärensä Chastity lörpöttelevät puhelimessa. Kolmanneksi onnistumiseksi voidaan laskea ’See You In Your Dreams’, mikä sinänsä on eräänlainen todiste kappalemateriaalin köyhyydestä; biisi julkaistiin nimittäin kaksi vuotta aiemmin Kissin Rock and Roll Overilla.

Radioactive • sooloalbumilta Gene Simmons
1978

Levyn päätöskappale, Samu Sirkka -klassikko ’When You Wish Upon A Star’, oli varmasti Kekkulille itselleen tärkeä saada mukaan levylle. Useimmille kuulijoille kappaleen merkitys ei kuuntelemalla aukea. Seuraava Simmonsin julkaisema soololevy ilmestyi vuonna 2004. Asshole viestitti jo nimellään, ettei miljonääri Gene Simmons ottanut vieläkään hommaa vakavasti.

Epilogi

Vuoden 1978 kruunasi marraskuussa ensi-iltansa saanut kalkkuna nimeltä Kiss ja huvipuiston haamu (Kiss Meets the Phantom of the Park). Vuoristoradan huipulta alkoi naamiosankareiden alamäki.

Marko Niemelä

Ace Frehley | kotisivu
Paul Stanley | kotisivu
Peter Criss | kotisivu
Gene Simmons | kotisivu

Kiss | kotisivu
Kiss | Facebook
Kiss | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

AC/DC – virta on kytketty • Power Up [2020]
Alice Cooper – rajaton, ajaton seikkailu • School’s Out [1972]
Alice In Chains – sumusta selviytyneet • Rainier Fog [2018]
Anthrax – thrash-titaani tavoitteli tähtiä • Sound Of White Noise [1993]
Belzebubs – vapauden ja vastuun kiirastulessa • Pantheon Of The Nightside Gods [2019]
Dave Evans – rakkaudesta lajiin • Vuodet 1974–2023
Deep Purple – loppu ei tullutkaan • Whoosh! [2020]
Def Leppard – hard rockin valovoimaa • Hysteria [1987]
Desmond Child – hittinikkari elämän armosta • Vuodet 1975–2023
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari • Vuodet 1980–1984
Ghost viekoittelee pauloihinsa • Vuodet 2006–2023
Guns N’ Roses – hard rockin kunnianpalautus • Appetite For Destruction [1987]
Iron Maiden – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin • Powerslave [1984]
Joan Jett & The Blackhearts – kapinallisen läpimurto • I Love Rock’n’Roll [1981]
King Diamond – rytinää riivatussa talossa • ”Them” [1988]
Kirka • Kirkan kotiinpaluu • R.O.C.K. [1986] • The Spell [1987]
Kiss – maskimiehet eksyksissä • Music from ”The Elder” [1981]
Kiss – kadonneen kitaristin kunniajuoksu • Lick It Up [1983]

Kiss-miesten Rashomon 📚 Gene Simmonsin, Paul Stanleyn, Peter Crissin ja Ace Frehleyn neljä näkökulmaa
Lordi – kummitusjunalla vuoristoradalle • Vuodet 1992–2022
Lou Reed & Metallica – nainen miesten maailmassa • Lulu [2011]
Metallica – elonmerkkejä autotallista • The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited [1987]
Metallica – kun uusi musta oli uusi musta • Metallica [1991]
Misfits – kauhupunkin klassikko • Walk Among Us [1982]
Motörhead – lopunajan dokumentti • Clean Your Clock [2016]
Mötley Crüe ja Mayhem – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat • Kaaos törkytehtaassa
Ozzy Osbourne – omituinen ajankuva • The Ultimate Sin [1986]
Pearl Jam – grungen elävä klassikko • Ten [1991]
Queen oli seikkailu • A Night At The Opera [1975]
Slayerin teesi, antiteesi ja synteesi • Reign In Blood [1986] • South Of Heaven [1988] • Seasons In The Abyss [1990]
The Black Crowes – sukellus syvään päähän • Warpaint [2008]
Thin Lizzy – joutsenlaulu vailla vertaa • Thunder And Lightning [1983]
Van Halen – kitaristi muutti maailmaa • Van Halen I [1978]
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa • Tattooed Beat Messiah [1988] • Hoodlum Thunder [1991]

💿
Sooloalbumit ’78
Ace Frehley • Paul Stanley • Peter Criss • Gene Simmons
Finna.fi

Ace Frehley | Casablanca 1978
Paul Stanley | Casablanca 1978
Peter Criss | Casablanca 1978
Gene Simmons | Casablanca 1978

💿
Kiss
Finna.fi

1970-luku

1980-luku

1990-luku ja 2000–

📚
Lue lisää Peter Crissistä ja Kissistä • Läs mera on Peter Criss och Kiss • Read more about Peter Criss and Kiss
Finna.fi

Kissin kissamiehen elämä Peter Criss & Larry Sloman & kääntäjä Juha Arola, 422 sivua | Like 2013
Bakom masken – mitt liv som Catman i Kiss Peter Criss & Larry Sloman & översättare Manne Svensson, 403 sidor | Norstedt 2013
Makeup To Breakup – My Life In And Out Of Kiss Peter Criss & Larry Sloman, 365 pages | Scribner 2012

📚
Lue lisää Ace Frehleystä ja Kissistä • Read more about Ace Frehley and Kiss
Finna.fi

Ei kaduttavaa – Rock’n’roll-muistelmat Ace Frehley & Joe Layden & John Ostrosky & kääntäjä Juha Arola, 327 sivua | Like 2012
No Regrets – A Rock ’n’ Roll Memoir Ace Frehley & Joe Layden & John Ostrosky, 305 pages | Simon & Shuster 2011

📚
Lue lisää Paul Stanleystä ja Kissistä
Finna.fi

Tehty mikä tehty – minun tarinani Paul Stanley & kääntäjä Jere Saarainen, 483 sivua | Minerva 2015
Face The Music – A Life Exposed Paul Stanley, 462 pages | HarperCollins Publishers 2014
Backstage-passi Paul Stanley & kääntäjä Jere Saarainen, 232 sivua | HarperCollins Nordic AB 2019
Backstage Pass Paul Stanley, 228 pages | HarperOne 2019

📚
Read more about Gene Simmons and Kiss
Finna.fi

Kiss And Make-Up Gene Simmons, 275 pages | Crown 2001 • Century 2002
Demon snimajet masku • Демон снимает маску Gene Simmons • Джин Симмонс, 285 sivua | Amfora 2016 Амфора

📚
Read more about Eric Carr and Kiss
WorldCat.org

The Eric Carr Story Greg Prato, 256 pages | Greg Prato 2010

📚
Lue lisää Kissistä • Read more about Kiss
Finna.fi

Kiss – maskin takaa – virallinen historiikki David Leaf & Ken Sharp & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 510 sivua | Like 2004 & 2007
Kiss – legendan synty 1972–1975 Ken Sharp & yhteistyössä Paul Stanley & Gene Simmons & kääntäjä Anna Korolainen, 514 sivua | Minerva 2014
Kiss – Behind The Mask – The Official Authorised Biography David Leaf & Ken Sharp, 431 pages | Warner Books 2003 • Aurum 2004
Kiss – Revenge Is Sweet Joe Stevens, 60 pages | Omnibus Press 1996 & 1997

📚
Read more about Kiss
WorldCat.org

Odyssey – The Definitive Examination Of Music From The Elder, Kiss’ Cult-Classic Concept Album Tim McPhate & Julian Gill, 538 pages | KISSFAQ.COM Publishing 2016
Black Diamond – The Unauthorized Biography Of Kiss [10th Anniversary Edition] Dale Sherman, 311 pages | CG Publishing 2009
Black Diamond 2 – The Illustrated Collector’s Guide To Kiss Dale Sherman, 400 pages | Collector’s Guide 1997
Kiss And Sell – The Making Of A Supergroup C.K. Lendt, 350 pages | Billboard Books 1997

Ace Frehley • 1978
Spotify

Paul Stanley • 1978
Spotify

Peter Criss • 1978
Spotify

Gene Simmons • 1978
Spotify

Ace Frehley • 1978 • Kansitaide: Eraldo Carugati

Kiss • Ace Frehley (Casablanca 1978) • Kansitaide: Eraldo Carugati

Paul Stanley • 1978 • Kansitaide: Eraldo Carugati

Kiss • Paul Stanley (Casablanca 1978) • Kansitaide: Eraldo Carugati

Peter Criss • 1978 • Kansitaide: Eraldo Carugati

Gene Simmons • 1978 • Kansitaide: Eraldo Carugati

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Avainsana-arkisto: Sweet Child O’ Mine

Kiss-sooloalbumit 1978 – naamioleikkien lopun alku

Ace Frehley
Avaruuden riffit ja rock’n’rollin voitto

Paul Stanley
Intohimoa ja suuria tunteita

Peter Criss
Musiikkia Kiss-fanien vanhemmille

Gene Simmons
Demonisen raskas pettymys