Ghost • Vuodet 2006–2023
Opus Eponymous ▶️ Impera
Musiikkia esille kirjastossa

Satanic Panic eli saatananpalvontapaniikki alkoi Yhdysvalloista 1970-luvun taitteessa. Silloin alettiin puhua vaarallisista salaliitoista, jotka ajoivat yhteiskuntaa turmioon sen minkä yleiseltä antikristilliseltä pahanteolta ja henkirikoksilta ehtivät. Nämä hatusta vedetyt väitteet syntyivät vastareaktiona hippiaikojen uushenkisyydelle, kristilliskonservatiivien pelosta uusia aatteita ja arvoja kohtaan. Satanic Panic oli jatkoa Red Scarelle eli punakammolle, Amerikan kommunistien pelolle 1950-luvulla. Sitä ennen pahisten roolissa taisivat olla juutalaiset. 

Ghost: Dance Macabre • albumilta Prequelle
2018

Satanic Panic laantui 1990-luvun mittaan. Kuitenkin vielä 1980-luvulla käytiin jopa oikeutta siitä, olivatko raskaan rockin levyille takaperin taltioidut alitajuiset viestit aiheuttaneet itsemurhia ja rikoksia nuorison keskuudessa. Näin ei havaittu tapahtuneen. 1990-luvun alussa Norjassa black metal -musiikin ympärillä sentään tapahtui oikeasti kirkkojen tuhopolttoja ja henkirikoksia, mutta brutaali äärimetalli ja antisosiaalinen käytös pikemmin työnsivät luotaan kuin houkuttelivat pauloihinsa. 

Ghost: Square Hammer • albumilta Meliora
2015

Ruotsalainen Ghost olisi innostanut 1980-luvun satanic-panikoitsijoita valtavasti. Bändi syntyi moraalipaniikin humoristisesta puolesta – ajatuksesta, että oikeasti olisi olemassa pahuuteen vihkiytynyt bändi, joiden missiona olisi viekoitella ihmiskunta pimeyden puolelle. On vaikea olla hymyilemättä idealle siitä, että Ghostin antipaavin arvokkuudella esiintyvä laulusolisti olisi palkannut taustalleen joukon nimettömiä kummajaisia (”Nameless Ghouls”) ja että tämän kultinkaltaisen yhtyeen musiikki olisi tehty tarkoituksella niin tarttuvaksi popheviksi, että sillä voisi hurmata suuriakin massoja paholaisenpalvojiksi. Ajatus on yhtä viihdyttävä kuin se suomalainen versio, jossa joukko karmeita hirviöitä soittaa vapaa-ajallaan Lordi-nimisessä kasarihevibändissä.

Ghost: Spillways • albumilta Impera
2022

Kun Ghost syntyi vuonna 2006, saatananpalvonnasta oli oikeasti huolissaan enää se kaarti, joka sittemmin tuli tunnetuksi tunneliverkostoissa piilevää pedofiilisalaliittoa vastaan taistelevana ja kiinteistömogulia palvovana QAnonina. Ghostin pääjehu Tobias Forge otti satanistiset elementit käyttöön puhtaasti estetiikan tasolla. Hän johti omat laulajahahmonsa katolilaisen kirkon korkea-arvoisesta papistosta. Katolilaisen luultavasti siksi, että se on suurista kristillisistä kirkoista teatraalisimpia ja tekopyhimpiä. Sen rituaaleihin kuuluu edelleen pahojen henkien manaus ja sen maine on kärsinyt papiston laajasta pedofiliaongelmasta.

Ghost: He Is • albumilta Meliora
2015

Forge kehitteli Ghostille myös taustatarinan. Sen päähenkilöitä ovat Papa Emeritus I, II ja III, heidän edeltäjänsä Papa Nihil sekä Cardinal Copia, josta tuli Papa Emeritus IV ja joka saattaa olla Papa Nihilin ja Sister Imperatorin poika. Viimeksi mainittu on Ghostin taustaorganisaation johtajatar, joka aika-ajoin hankkiutuu eroon Ghostin kulloisestakin keulakuvasta sen mukaan, miten kehnosti satanistisen järjestön maailmanvalloitushanke etenee. Vuonna 2019 julkaistu single Seven Inches of Satanic Panic oli oma lukunsa tarinassa. Se oli olevinaan taltiointi vuodelta 1969, jolloin bändin laulajana toimi vielä Papa Nihil.

Ghost: Chapter Eight – Kiss The Go-Goat • EP:ltä Seven Inches Of Satanic Panic
2019

Ghostin musiikki perustuu heviriffeihin ja laskeviin, mieleenpainuviin laulumelodioihin, joissa on persoonallisen kirkkokuoromainen ja hypnoottinen tunnelma. Kahdella ensimmäisellä albumilla – Opus Eponymous (2010) ja Infestissumam (2013) – Forge ammensi soundinsa vanhanaikaisen tuhnuisesta occult rockista kuin liittääkseen itsensä alkuperäiseen Satanic Paniciin ja Anton La Veyn vuonna 1966 perustaman Church of Satanin vintage-satanismin tunnelmiin. Kolmannella pitkäsoitolla Meliora (2015) Ghost kuulosti aavistuksen isommalta ja iskevämmältä, mutta ei jyrkästi erilaiselta kuin edellisillä. 

Ghost: Rats • albumilta Prequelle
2018

Jo alkuaikoina Ghostin kitarariffeissä oli liikaa kuudestoistaosia sekä Slayerin ja King Diamondin henkeä, jotta biisit olisivat käyneet autenttisesta 1970-lukulaisesta occult rockista. Vuoden 2018 Prequelle-albumi tuotettiinkin kasariheviksi. Toisaalta tuotantoratkaisu loi bändin 80s-henkisille riffeille luontevan kodin, toisaalta Ghost kuulosti huomattavasti omaperäisemmältä operoidessaan vuosikymmenten välisessä soundillisessa limbossa. 

Ghost: Ritual • albumilta Opus Eponymous
2011

Kaupallisesti ajatellen kaikki meni mukavasti putkeen: Prequelle kahmi listaykköspaikkoja ainakin kolmessa pohjoismaassa ja pääsi Yhdysvalloissakin Billboardin kolmanneksi. Tähän aikaan sosiaalisessa mediassa saattoi havaita varman merkin siitä, että bändi on todella suosittu: ilkeämieliset nauruhymiöt ja kyyniset kommentit lisääntyivät kaikessa Ghostia koskevassa uutisoinnissa. Toinen merkki olivat rahariidat. Tobias Forge onnistui pitämään henkilöllisyytensä salassa pitkään, mutta Nameless Ghoulien nostaman oikeuskanteen myötä oikeat nimet tulivat julki. Forgen pestaamat muusikot olisivat halunneet itselleen palkan lisäksi osuuden Ghostin tuotoista, mutta hävisivät oikeudessa. Forge hankki taustalleen uudet palkolliset.  

Ghost: Cirice • albumilta Meliora
2015

Tähän mennessä viimeisin Ghost-albumi, maaliskuussa 2022 ilmestynyt Impera kertoo valtakuntien noususta ja tuhosta. Forge inspiroitui teemalevyn tekoon luettuaan Timothy H. Parsonsin kirjan The Rule of Empires: Those Who Built Them, Those Who Endured Them, and Why They Always Fall (2012). Impera on neulanterävillä koukuilla vuorattu kahdeksankymmentälukulainen areenarocklevy, joka nousi viiden myydyimmän kärkeen parinkymmenen maan listoilla.

Ghost: Hunter’s Moon • albumilta Impera
2022

Ghostin menestykseen on kaksi syytä, joista kumpikaan ei ole vanhan vihtahousun siunaus. Tobias Forge säveltää mieleenpainuvia popmelodioita, ja Ghost tarjoaa konserteissaan show’n, johon on kiva paeta ankeaa arkea. Yhtye jatkaa Alice Cooperin, Kissin ja monen muun teatraalisen rockbändin perintöä ja on löytänyt oman paikkansa shock rockin kentältä. Se on hienostuneempi kuin Lordi tai Gwar, suurieleisempi kuin Misfits, huumorintajuisempi kuin King Diamond ja tervehenkisempi kuin Marilyn Manson.

Kesällä suomalaisilla on tilaisuus myydä sielunsa Ghostin viihteelle todistajien läsnä ollessa. Yhtye esiintyy heinäkuun 2023 alussa Seinäjoen Provinssirockissa ja Helsingin Tuskassa. Paniikkireaktioita konserttien tiimoilla tuskin ilmenee, ellei sitten yksilötasolla. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ghost | kotisivu
Ghost | Facebook
Ghost | Instagram
Ghost | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

AC/DC: Power Up [2020] – virta on kytketty
Alice Cooper: School’s Out [1972] – rajaton, ajaton seikkailu
Alice Cooper – levyt, jotka Alice unohti • Special Forces [1981] • Zipper Catches Skin [1982] • DaDa [1983]
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods [2019] – vapauden ja vastuun kiirastulessa
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights [2001] – poplevy huippujen varjosta
Iggy Pop: Lust For Life [1977] – tanssia muurin harjalla
In Flames • Aika on In Flamesin puolella – Foregone [2023]
Iron Maiden: Powerslave [1984] – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll [1981] – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” [1988] – rytinää riivatussa talossa
Kiss-sooloalbumit – naamioleikkien lopun alku • Ace Frehley • Paul Stanley • Peter Criss • Gene Simmons [1978]
Kiss: Music from ”The Elder” [1981] – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up [1983] – kadonneen kitaristin kunniajuoksu

Kiss-miesten Rashomon 📚 Gene Simmonsin, Paul Stanleyn, Peter Crissin ja Ace Frehleyn neljä näkökulmaa
Lordi – kummitusjunalla vuoristoradalle • Vuodet 1992–2022
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited [1987] – elonmerkkejä autotallista
Metallica: Metallica • Black Album [1991] – kun uusi musta oli uusi musta
Metallica: 72 Seasons [2023] – jättiläinen jahtaa varjoaan
Misfits: Walk Among Us [1982] – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock [2016] – lopunajan dokumentti
Måneskin – kun kisat on kisailtu – RUSH! [2023]
Nightwish: Human. :||: Nature. [2020] – maailmojen välissä
Queen oli seikkailu – A Night At The Opera [1975]
Sentencedin sanaton suru • Instrumentaalinen Sentenced 1989–2005
Stone: Free [1992] – hyvästit vallankumoukselle
The Ark: We Are The Ark [2000] – syvyys on pinnan alla
Thin Lizzy: Thunder And Lightning [1983] – joutsenlaulu vailla vertaa
Turbonegro: Scandinavian Leather [2003] – denim-demonien riemastuttava paluu
VV: Neon Noir [2023] – Ville Valon värit
Waltari: Torcha! [1992] – aistit ja rajat auki

💿
Ghost
Finna.fi

2010-luku

Opus Eponymous | Rise Above 2010
Infestissumam | Loma Vista/Universal Music 2013
Meliora | Spinefarm/Rise Above/Loma Vista 2015
Popestar • EP | Loma Vista 2016
Prequelle | Loma Vista 2018
Seven Inches Of Satanic Panic • EP | Loma Vista 2019

2020-luku

Impera | Loma Vista 2022
Phantomime • EP | 2023
Rite Here Rite Now – Original Motion Picture Soundtrack • 2LP • 2CD | Loma Vista 2024

Lue lisää Ghostista
Finna.fi

Artikkelihaku Ghost

Lue lisää Timothy H. Parsonsia
Finna.fi

The Rule Of Empires – Those Who Built Them, Those Who Endured Them, And Why They Always Fall Timothy H. Parsons, 480 pages | Oxford University Press 2010

Impera • 2022
Spotify

Impera • 2022