Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

Kerjäläisten valtakunta | Kräk! 1985

Dingon hullu vuosi 1985 alkoi Takomo-studiolta. Porirockin suurin bändi äänitti toisen albuminsa Kerjäläisten valtakunnan tammi-helmikuussa Helsingissä ja matkusti sitten näyttävästi Marokkoon ottamaan sen kansikuvat. Matka oli samalla tilanteen nollaamista ja henkistä valmistautumista pyöritykseen, jonka tiedettiin kiihtyvän entisestään.

Kaikki oli tapahtunut kovin nopeasti. Dingo oli julkaissut debyyttialbuminsa huhtikuun 1984 lopussa, ja kun se alle vuotta myöhemmin palasi Pohjois-Afrikasta Suomeen, lentokentällä odotti tuhansia kirkuvia faneja. Kevään 1985 mittaan Dingon suosio räjähti maniaksi, jonka kaltaista ei ole Suomen pop-piireissä nähty. Maaliskuussa 1985 julkaistu Kerjäläisten valtakunta oli vuosien ajan Suomen myydyin albumi. Dingosta tuli jäseniään, musiikkiaan ja fanijoukkojaan suurempi ilmiö.

Miksi juuri Dingo? Suosion syyt jäävät valistuneiden arvausten varaan. Suomi oli 1980-luvun puolivälissä harmaa maa, jonka rocktähdet olivat Juice Leskisen ja Martti Syrjän kaltaisia nukkavieruja, teräväkielisiä hahmoja. Toisaalta Hanoi Rocksin jäsenet olivat värikkäitä ja tyylikkäitä, mutta myös kaukaisilla mailla seikkailevia maailmankansalaisia, joihin suomalaisteinin oli vaikea samaistua. Porirokkarit olivat tolkun staroja noiden kahden ääripään välissä. Dingon jäsenet olivat uusromanttisia tähtiä, jotka pukeutuivat ja meikkasivat itsensä arjen yläpuolelle. Samaan aikaan he kuitenkin olivat tarpeeksi tavallisia. Eivät mitään vieraalla aksentilla puhuvia kohtalokkaita rockstaroja vaan sympaattista länsimurretta porisevia ja suomeksi laulavia idoleja.

Ehkä osansa suosioon oli myös taloudellisella tilanteella. Elettiin 1980-luvun nousukautta, jolloin musiikkialalla oli varaa satsata rockbändien urakehitykseen, ja fanien vanhemmilla riitti rahaa jälkikasvun äänilevyihin, konserttilippuihin ja oheistuotteisiin. Se, mitä Dingolle tapahtui, oli siinä ajassa ihannoitu suuri menestystarina, mutta samaan aikaan bändin haaveelliset, herkät ja eskapistiset rockbiisit olivat sielukasta vastapainoa juppikulttuurin pinnallisuudelle.

Dingon perään itkevien ihailijoiden takana kyräilivät ne, jotka tuomitsivat yhtyeen tuotteeksi, jolla lypsettiin rahaa pikkutyttöjen vanhemmilta. Mitään erityisen laskelmoitua Dingossa oli kuitenkin vaikea nähdä. Toisin kuin myöhempien aikojen poikabändejä, kukaan ei ollut rakentanut sitä. Bändi oli puskenut itsensä pinnalle perinteistä reittiä treenikämpän, itse tehdyn musiikin ja demoäänitysten kautta. Eikä kukaan 13-vuotiaiden suosiota tavoitellut olisi ikinä levyttänyt irkkufolkhenkistä inceltarinaa ’Hämähäkkimiestä’ – oikea opportunisti olisi täyttänyt kaikki levyt ’Kulkurin ja kaunottaren’ kaltaisilla lemmenlurituksilla. Merimiehenäkin työskennelleen laulaja Neumannin lauluissa oli lujasti romantiikkaa, mutta ei teinien pupurakkautta vaan kaukokaipuuta ja unenomaisia näkyjä usvaisilta nummilta ja valtamerten aavoilta.

Mutta koska Dingo vetosi vahvimmin nuoriin naisiin, se sai ”tyttöjen bändin” maineen ja sitä pidettiin äijämäisiä juomalauluja soittavia bändejä vähempiarvoisena, kuten patriarkaalisissa yhteiskunnissa tapana on. (Tästä seurasi muun muassa se, että kun sain Kerjäläisten valtakunta -kasetin joululahjaksi 11-vuotiaana, minun oli tykättävä siitä salaa. Se oli traagista, mutta mitä vaihtoehtoja oli pikkupojalla, jonka täytyi ajatella mainettaan? Ei olisi auttanut selittää, että laukkakompilla ratsastava ’Valkoiset tiikerit’ kävi kasarihevistä ja ’Rio ohoi’ rokkasi kuin merimies, tai että ’Nahkatakkinen tyttö’ oli kiinni karussa todellisuudessa ja ’Valomerkki’ aikuisten maailmassa – enkä olisi osannutkaan.)

Dingon ensimmäisen inkarnaation liekki paloi loppuun nopeasti. Tehtyään vuoden 1986 tummasävyisen ja sisäänpäinkääntyneen Pyhä klaani -albumin ja sen jälkeiset keikat bändi ilmoitti lopettavansa toimintansa. Jotakin Dingon asemasta kertoo, että hajoamisuutista puitiin television pääuutislähetyksissä ja ajankohtaisohjelmissa asti.

Sittemmin Dingo on tehnyt monta paluuta ja albumia ja toiminut eri kokoonpanoilla, ja yhtye on aktiivinen vielä tänäkin päivänä. Siltikin Dingo tuntuu olevan oikeasti olemassa vain tietyssä ajassa ja maailmassa, vuosien 1983–1986 Suomessa. Biisit ovat asia erikseen. Neumann kirjoitti monta suomalaisen rockin klassikkoa.

Dingosta ja Neumannista on saatavilla kirjallisuutta, mutta definitiivinen, moniääninen Dingo-biografia on vielä kirjoittamatta. Siitä ja kattavasta porirockhistoriikista on liikkunut huhuja, joiden soisi käyvän toteen. Ovathan ne sentään suomirockin suuria ilmiöitä.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Dingo kotisivu
Dingo Facebook

Neumann – laulu
Keijo Q – rummut
Pepe Laaksonen – bassokitara
Jonttu Virta – kitara
Pete Nuotio – kosketinsoittimet
Tuottaja: Pave Maijanen

Kerjäläisten valtakunta kirjastosta.
Varaa Dingon klassikko Kerjäläisten valtakunta kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Dingo | Finna.fi

1980-luku

Nimeni on Dingo | Kräk! 1984
Kerjäläisten valtakunta | Kräk! 1985
Pyhä klaani | Kräk! 1986

1990-luku

Via Finlandia | Fazer Musiikki 1994

2000–2009

Purppuraa | Edel Records 2005
Humisevan harjun paluu | Edel Records 2008

Boksit ja kokoelmat
Dingo • Neumann |  Finna.fi

1990-luku

Tuhkimotarina • LP • kasetti • CD | Fazer Finnlevy/F Music 1993
Sinä & Minä • CD • kasetti | Fazer Finnlevy/F Music 1993
Parhaat • Musiikin mestareita • 2CD | Fazer Records 1993
Autiotalo • 20 suosikkia • CD | Fazer Records/Warner Music Finland 1997
Naiselleni • 20 suosikkia Neumann • CD | Fazer Records/Warner Music Finland 1998

2000–2009

Sound Pack Collection • 2CD+DVD | WEA 2003
Dingomania • 2CD | Warner Music Finland 2004
30 suosikkia • Tähtisarja • 2CD | Warner Music Finland 2006
Kunnian päivät 1983–1986 • 4CD + DVD, sisältää 32-sivuisen kirjasen | Warner Music Finland 2006
30 suosikkia • Tähtisarja Neumann • 2CD | WEA 2007

2010-luku

Greatest Hits – 60th Anniversary Neumann • 2CD | Warner Music Finland 2019
Autiotalon aarteet – Kaikki parhaat • CD • 2LP | Warner Music Finland 2017 • tuplakasetti | Lipposen levy ja kasetti 2020

Levyhyllyt
Neumann | Finna.fi

Mennään hiljaa markkinoille//Lapsikuoro: Mennään hiljaa markkinoille, 7″ -single | Kräk! 1985
Albion | Bang Trax 1986
Kotiinpaluu | Bang Trax 1989
Tähti ja meripoika | Parlophone 1992
Oma Waterloo | Suomen Musiikki 2013

Levyhyllyt
Neumann, Jussi, Pepe & Jippo | Finna.fi

S.E.X | Bang Trax 1987

Levyhyllyt
Pepe Laaksonen | Finna.fi

Veli Kuu  | Bang Trax 1988

Vain elämää 1
[= Neumann • Kaija Koo • Erin • Katri Helena • Jari Sillanpää • Jonne Aaron • Cheek]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 1 • CD | Warner Music Finland 2012
Vain elämää – kausi 1 jatkuu • CD | Warner Music Finland 2012

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni
: Varietee – porirockin alkuräjähdys

Lue lisää Dingosta | Finna.fi

Kunnian kentät Kari Levola, 192 sivua | Artmix 1985
Minun Dingoni Emmi Martin, 123 sivua | Otava 1986
Kaikki huutaa Dingoo  Maria Schulgin & Johnny-Kai Forssell & Pentti Kostamo, 50 sivua | Gummerus 1985
Dingolle rakkaudella Mika Virta & Suvi Niemi, 96 sivua | Mesomusiikki 1985

Lue lisää Neumannista ja Dingosta | Finna.fi

Neumann – Dingo-kipparin lokikirja Salla Nazarenko, 205 sivua | Into 2017
Tähti ja meripoika – omaelämäkerta  Neumann | Otava 1992

Dingo: Kerjäläisten valtakunta (1985).

Yö: Varietee – porirockin alkuräjähdys

Varietee | Poko Rekords 1983

Yö: Varietee (1983).Kauan sitten erään länsisuomalaisen kaupungin kaduilla asteltiin tukka pystyssä asvalttiin särkyneiden enkelten joukossa. Kun ilmiö syntyi, aika oli 1980-luku ja paikka Pori. Sitä kutsuttiin porirockiksi, ja sen lähtölaukauksen ampui .

Yli kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin on sanottava, että ilmiöt tulivat ja menivät, mutta Yö pysyi. Laulaja Olli Lindholm johdatti bändinsä punkin kiihkeydestä iskelmärockin seesteisyyteen ja oman elämänsä loppuun saakka.

Vuonna 1981 perustettu Yö herätti tamperelaisen Poko Rekordsin kiinnostuksen syksyllä 1982. Heti ensimmäinen single, keväällä 1983 julkaistu ’Likaiset legendat I’ oli listamenestys. Ilmeisen hyvin valmistautunut ja lupaavasta alusta inspiroitunut kokoonpano (Lindholm, kosketinsoittaja-laulaja Jussi Hakulinen, kitaristi Jani Viitanen, basisti Juha Rauäng ja rumpali Veikko Lehtiranta) pani Varieteen purkkiin vajaassa viikossa MSL-studiossa Lempäälässä.

Heti Varieteen ensimmäisissä biiseissä ’Pieni ihminen suuressa maailmassa’ ja ’Ei voi elää rakkaudesta’ hahmottuu se, mikä alkuaikojen Yössä vetosi. Nuorten porilaisten paatoksellisessa rockissa oli vielä punkin ja uuden aallon kiihkeyttä, joka erottaa sen 2000-luvun Yöstä samalla tavalla kuin parikymppinen eroaa viisikymppisestä. Esimerkiksi ’Pro Patricia’ on ilahduttavan idealistinen isänmaallisuutta ja pasifismia pohdiskeleva laulu, jota olisi ollut vaikea kuvitella myöhempien aikojen Yön esittävän.

Kolmentoista biisin mittainen Varietee olisi voinut olla parempi kokonaisuus vähän lyhyempänä, tai ainakin se olisi pärjännyt ilman raskassoutuisia biisejä ’En saanut sua pilviin’ ja ’Vain varjot häntä seuraa’ sekä Reino Helismaan ’Päivänsäde ja menninkäinen’ -klassikon höpsöä rokkisovitusta. Sen sijaan singlebiisit ’Likaiset legendat I’ ja ’Särkynyt enkeli’, eteerisestä kiivaaksi kasvava ’Yhden illan varietee’, post-punkin ja suomirockin hybridi ’Rakkauden symbioosi’ ja jo mainitut avauskappaleet kestävät kuuntelua loputtomasti.

Jussi Hakulisen kirjoittamat biisit puhuttelivat väkevästi kahdeksankymmentäluvun suomalaisnuoria. Marraskuussa 1983 julkaistu Varietee oli välitön suurmenestys. Näyttävästi televisiossakin mainostettu debyyttialbumi myi vuoden loppuun mennessä timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Varietee oli lähtölaukaus paitsi Yön uralle, myös porirockille. Uusromanttisesta, hellyttävän suomalaisittain kimaltavasta alagenrestä tuli näyttävä ja suosittu osa 1980-luvun suomirockia. Kaikkien porirokkareiden ruumiinrakenteella ja tukkalaitteilla ei ehkä olisi päässyt Hanoi Rocksiin, mutta juuri heidän epätäydellisyyteensä oli helppoa samaistua.

Seuraavana vuonna porirockin kirkkaimmaksi tähdeksi nousi teinityttöjen palvoma Dingo, joka paloi loppuun kolme komeaa popalbumia levytettyään. Yö ei palanut. Se eli, vaikka vanha porirockskene kuoli ja vaikka suosio ei noussut Varieteen tasolle kahteenkymmeneen vuoteen. Ensialbumin tehnyt miehitys hajosi vähitellen. Hakulinen lähti bändistä vuonna 1985, Rauäng ja Lehtiranta 1990. Lindholm ja Viitanen luotsasivat bändiä yhdessä yli laihojen vuosien, kunnes kitaristi erosi yhtyeestä vuosituhannen vaihteessa.

2000-luku muutti kaiken. Yön ainoaksi alkuperäisjäseneksi jäänyt Lindholm käynnisti sivutoimekseen neljän albumin mittaisen soolouran, raitistui loppuiäkseen ja johdatti bändinsä ennennäkemättömään suosioon. Kaksikymmentä vuotta Varieteen julkaisun jälkeen sitkeys palkittiin: Rakkaus on lumivalkoinen (2003) ja sitä edeltänyt kokoelmalevy Legenda palauttivat Yön platinatasolle ja vieläpä korkealle Varieteen yläpuolelle.

Aika oli jälleen otollinen Yölle, koska Yö ei enää ollut se Varieteen tehnyt yhtye. Suomirock oli keski-ikäistynyt uudeksi iskelmäksi, ja se sopi oikein hyvin yhteen 2000-luvun seestyneen Yön kanssa. Rockuskottavuus, hipsterikredibiliteetti ja kriitikoiden kehut olivat kortilla, mutta levyt ja keikat pysyivät suosittuina. Vuonna 2008 Lindholm palkittiin Iskelmä-Finlandialla.

Olli Lindholmin mittava elämäntyö jäi kesken, kun hän menehtyi sairauskohtaukseen helmikuussa 2019. Suunnitelmissa oli muun muassa Yön suuri 40-vuotisjuhlakonsertti vuodelle 2021.

Olli Lindholm 19.3.1964 – 12.2.2019

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Yö | kotisivu
Yö | Facebook
Yö | Instagram

Varaa Yön klassikko Varietee kirjastosta.

Varaa Yön klassikko Varietee kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Yö | Finna.fi

1980-luku

Varietee | Poko Rekords 1983
Nuorallatanssija | Poko Rekords 1984 • CD 30-vuotisjuhlapainos EMI Finland 2014
Myrskyn jälkeen | Poko Rekords 1985
Äänet | Poko Rekords 1986
Lanka palaa | Poko Rekords 1988
Toinen puoliaika | Poko Rekords 1989

1990-luku

Antaa soittaa | Poko Rekords 1991
Tänä yönä | Poko Rekords 1992
Kymmenes kevät | Poko Rekords 1993
Hyviä vuosia | Poko Rekords 1994
Satelliitti | Poko Rekords 1996
Pirstaleet | Poko Rekords 1997
13. Yö | Poko Rekords 1999

2000–2009

Valo | Poko Rekords 2000
Rakkaus on lumivalkoinen | Poko Rekords 2003 Huom! 2CD-painos sisältää livelevyn Yhden Yön tarinoita.
Kuolematon | Poko Rekords 2005
Valtakunta | Poko Rekords 2007
Loisto | Poko Rekords 2009

2010-luku

Pelko ja rakkaus | Ratas Music Group 2012
Hyvässä ja pahassa | Ratas Music Group 2014
Puolet taivaasta – puolet helvetistä | Sony Music Entertainment Finland/Ratas Music Group 2016
Hyvän yön lauluja | Sony Music Entertainment Finland/Ratas Music 2017
Mitä jos mä rakastan | Sony Music/Ratas Music 2018

Boksit ja kokoelmat
Yö | Finna.fi

1980-luku

Poko klassikot • 12″ EP • kasetti | Poko Rekords 1987
Suurimmat hitit 1983–88 • CD | Poko Rekords 1988

1990-luku

Nuorallatanssija / …ja tapahtui niinä päivinä • CD | Poko Rekords 1993 & 2003
Myrskyn jälkeen & Äänet • CD | Poko Rekords 1993
Lanka palaa & Toinen puoliaika • CD | Poko Rekords 1993
Parhaat – Suosituimmat Yö-hitit kautta aikojen
• CD • kasetti | Poko Rekords 1995
Yön pimeä puoli • CD • kasetti | Poko Rekords 1998. Huom! Sisältää vuonna 1992 julkaistun cover-levyn Tänä Yönä.

2000–2009

Legenda – Yön 36 suurinta hittiä • 2CD | Poko Rekords 2001
Yön valoisa puoli • 2CD | Poko Rekords 2006
Varietee / Nuorallatanssija [1+1] • 2CD | Poko Rekords 2009
Valo / Rakkaus on lumivalkoinen [1+1] • 2CD | Poko Rekords 2009

2010-luku

Sound Pack • 2CD + DVD | Poko Rekords/EMI 2010
Kiitos ja kunnia – 30v. juhlakokoelma • 2CD | Poko Rekords 2011
1983–2011 • 2CD | Valitut Palat 2012
Klassikot | Poko Rekords/EMI 2013
Aikamatka 1981–2016 • 6CD + 36-sivuinen liitekirja | Sony Music Entertainment Finland Oy 2016

Livealbumit
Yö | Finna.fi

…ja tapahtui niinä päivinä | Poko Rekords 1984
Täältä tulee Yö… Live | Poko Rekords 1993
Kolmen illan varietee | Poko Rekords 2006
Yön ensimmäinen keikka | LP Poko Rekords 2008

Olli Lindholm | Finna.fi

Voima • CD | Poko Rekords 2000
Maailma on kaunis – Olli Lindholm tulkitsee Vexi Salmen tekstejä • CD | Ratas Music Group 2010
Nukku-Matti ja Herra Kuu – unilauluja ja illan rauhaa Vexi Salmen sanoin • CD | EMI Finland 2012
Minun jouluni • CD | Ratas Music Group 2013

Vain elämää 6
[= Olli Lindholm • Petra • Laura Voutilainen • Irina • Robin • Samu Huber • Nikke Ankara]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 6 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017
Vain elämää – kausi 6 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Yöstä | Finna.fi

Yhden miehen varietee  Olli Lindholm & Arno Kotro, 204 sivua | Docendo 2017
Yhden Yön tarina  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 347 sivua | WSOY 2007
Yhden Yön tarina  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 347 sivua | WSOY 2019
Likaiset legendat – 30 vuotta Yötä  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 287 sivua | Siltala 2011
Yöstä valoon – omaelämäkerta  Jukka Lewis, 358 sivua | Bazar 2019

Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen kirja Yhden Yön tarina sai uuden painoksen vuonna 2019.

Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen kirja Yhden Yön tarina sai uuden painoksen vuonna 2019.

Lue lisää suomirockista | Finna.fi

Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rakkaudesta musiikkiin –  matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Vaikuttajat korvissamme  Juice Leskinen & Timo Kanerva, 193 sivua | Kirjayhtymä 1993

Yö: Varietee (1983).

: Varietee (1983).