What’s The 411? • My Life • Share My World • Good Morning Gorgeous
Mary J. Blige • Vuodet 1992–2023
Musiikkia esille kirjastossa
Olen soittanut hiphop- ja r&b -biisejä DJ-seteissäni vaihtelevissa määrin ajan, joka tuntuu ikuisuudelta. Ikuisuus on toki suhteellista: todellisuudessa ensimmäiset tiskijukkailut tapahtuivat 1980-luvun puolivälissä, eli melko hiljattain.
Voisi kuvitella, että alkuaikojen nimistä soitoissa pyörisivät varmimmin vielä tänäänkin vaikkapa Nas:in Illmatic-klassikot, tai The Notorious B.I.G:n lyhyen elämänsä aikana äänittämät bängerit. Toki näitäkin soittimiin osuu tasaisesti – enkä varsinaisesti kokoa seteistä minkäänlaisia tilastoja – mutta uskoisin että kahden alussa mainitun genren sisältä, menneen vuosituhannen puolelta useimmin soi Mary J. Bligen kahden ensimmäisen varsinaisen albumin musiikki.
Uptown, baby!
Vaikka vuonna 1971 syntynyt newyorkilaistähti on nimenomaan r&b- ja soul-laulaja, kytkeytyy hänen uransa tiukasti hiphopin kehityskaaren merkittäviin käänteisiin.
Rap-duo Dr. Jeckyll & Mr. Hyden toisena osapuolena lajin alkuhämärissä esiintynyt, sittemmin todella isoille tuoleille musiikkibisneksessä istahtanut Andre Harrell (1960–2020) aloitti johtajan uransa legendaarisen Def Jam -yhtiön palveluksessa, ja lähti kokeilemaan omia siipiään perustamalla Uptown Records -levymerkin vuonna 1986.
Uptown’s Kickin’ It
Vuonna 1990 Uptown-merkille pestattiin alun perin harjoittelijana muuan Sean Combs, myöhemmin muun muassa Puff Daddynä ja P. Diddynä miljoonahittejä tehtaillut kauppatieteen opiskelija. Combsin saapuminen oli tärkeä tekijä “The Queen Of Hip Hop Soul” -nimikkeen saaneelle, paria vuotta aiemmin Uptownille ensimmäisenä naisartistina kiinnitetylle Bligelle.
Combs on merkitty yhdeksi vuonna 1992 ilmestyneen What’s The 411? -albumin vastaavista tuottajista. Hänen kirjaimellisesta roolistaan useissa projekteissa liikkuu monenlaista tietoa, eikä häntä varsinaisesti pidetä musiikillisena merkkitekijänä. Tähtien tekijä hän joka tapauksessa ainakin aikanaan oli, mitä suurimmassa määrin. Notorious B.I.G. nousee yleensä Puffyyn liitettävistä nimistä ensimmäisenä esiin, mutta samaan hengenvetoon olisi syytä puhua myös Mary J. Bligesta.
Yksi What’s The 411? -hiteistä, ’Real Love’, monine myöhäisempinekin versioineen kuuluu juuri niihin, joihin oma soittosormi edelleen osuu. Tämän kappaleen tuottajiin Combs ei kuulu, mutta tekijätiedoista löytyy ehkä vielä yllättävämpi nimi. Mark Morales ei välttämättä soita kelloja, mutta 1980-luvun räppiä seuranneiden korvissa hänen aliaksensa Prince Markie Dee kenties niin tekee. The Fat Boys -kolmikon osana humoristista, mutta uraa uurtanutta työtä tehnyt, vuonna 2021 menehtynyt Morales oli albumilla mukana kaikkiaan neljän raidan tuottajana.
Mary J. Blige: Real Love • albumilta What’s The 411?
1992
’Real Loven’ tuotantopuoli on osunut ajalleen täysin nappiin. Se on riittävän orgaaninen, mutta samaan aikaan rytmisesti helppo. Mary J. on kuitenkin lopulta itse se, joka kappaleen tekee. Vaikka tähti oli vielä nousukiidossa ja kaikin puolin nuori, hänen rakkaudenkaipuun riuduttama äänensä kuulostaa uskottavalta. Se on riittävän kaunis vedotakseen pintatasolla, mutta kätkee sisäänsä sitä, mistä soulissa musiikinlajina on pohjimmiltaan kyse. Se tulee suoraan kohti kasvoja, kursailematta ja kiertelemättä, loukattuna mutta toiveikkaana.
Jo ’Real Lovea’ ennen albumilla kuullaan ’Reminisce’, jota voi otsikkotasolla miettiä juuri parinkymmenen ikävuoden rajan ylittäneeltä esittäjältä rohkeaksi. Raidan käynnistyessä accapella-introlla, voi huolet iän tuoman kokemuksen puutteesta kuitenkin jättää sikseen. Vaikka tämänkin biisin rumpuohjelmointi, ja muukin suhteellisen minimalistinen tuotanto on todella kohdallaan, on instrumenttien mukaan tuominen kappaleeseen sen riipivän alun jälkeen jopa pieni pettymys. Ja kyllä, myönnän välittömästi että reilut 30 vuotta sitten en todellakaan ajatellut samoin – silloin biittien piti alkaa paukkua mahdollisimman pian. Biisi itsessään kuulostaa pitkän ajan jälkeen oikeastaan vielä paremmalta kuin tuoreena. Se lienee merkki monen asian onnistumisesta.
Mary J. Blige: Reminisce • albumilta What’s The 411?
1992
Ei häslinkiä – vaiko sittenkin juuri sitä?
What’s The 411?: sta julkaistun remix-albumin perään ilmestyi pitkäsoitto My Life (1994). Otsikkotasolla ei siis edelleenkään juuri kumarreltu. ’Mary Jane (All Night Long)’ on levyn ensimmäinen varsinainen biisi, ja lainattu lähes tyystin Rick Jamesin masinoiman tyttöbändi Mary Jane Girlsin liki samannimisestä biisistä, tuottajana toimineelle Combsille tyypilliseen tapaan. On mukana toki myös Teddy Pendergrass -lainaa.
My Life -levystä julkaistulla erikoispainoksella, jossa on mukana lyhyet kommenttiraidat biiseistä, Blige sivuuttaa alustuksessaan kasuaalisti täysin ilmiselvät viittaukset marijuanaan, mutta avaa biisiä muuten jokseenkin kuvaavasti.
– Se kertoo osaltaan siitä, miten en halua häslätä ja tapella – sillä tuolloin tein juuri niitä. Sen kohteena ovat minun ihmissuhteeni, ja se miten itse olin nuori ja nopea. Tuon biisin iltana halusin vain ottaa rennosti.
Ajatuksen rennon illan tarpeesta ymmärtää. Nuori tähti oli ajautunut My Lifen äänitysten aikaan masennukseen, ja ongelmiin erilaisten päihteiden kanssa. Suhde Jodeci-tähti K-Ci:n kanssa oli osoittautunut kaikkea muuta kuin toimivaksi, ja ajoi spiraalia alaspäin.
Mary J. Blige: Mary Jane (All Night Long) • albumilta My Life
1994
Kaiken keskellä kakkosalbumista muodostui jättimenestys. Se pysyi Billboardin Top R&B/Hip-Hop -albumilistan kärjessä ennätykselliset kahdeksan viikkoa. Seuraavaa levyä saatiin odotella aina vuoteen 1997.
Tarve jakaa – ja pysyä aitona
Share My World on albumin nimenä sekin varsin soul. Yhteistyö Combsin kanssa oli päättynyt, ja levyn vastaavina tuottajina toimi Trackmasters-duo Tone & Poke, yhdessä Steve Stouten kanssa. Albumia tehtäessä Blige paini yhä tuhoisan menneisyytensä kanssa, ja jakoi kuulijoille sielustaan nimibiisin lisäksi onnea ja positiivisuutta etsivää energiaa. ’Love Is All We Need’ -biisillä vieraileva Nas aloittaa vokaaliosuuden ad-libillä, joka tuskin on sattumanvarainen.
– Mary….Live ya life girl (On the real-a, live ya life girl)
Rakkauden kaikkivoipaisuus on helppoa tuomita kliseeksi, jollaisesta puhuminen tässä tapauksessa kuitenkaan tuskin on sopivaa. Kaupalliselle puolelle helposti sulava otsikko varmasti toki on kelvannut heti. Elämäänsä tässä vaiheessa monin tavoin jo pettymään ehtinyt laulaja laskettelee aiheesta jälleen sellaisella hunajan ja jalapenon sekoituksella, ettei kyyniselle tulkinnalle jää todellista tilaa. Asenteessa, ja vokaalien konkreettisessa rytmityksessä on myös sellaista sykettä, ettei päännyökytykseltä oikein voi välttyä. Sopassa on siis hyvin monenlaisia, toimivia aineksia. Nas esiintyy rap-osuudessa ikäänkuin Bligen poikaystävänä, ja yhtälössä on jotain tuttua.
– Feel this hit, bangin’ in your residential district
Presidential chipped out canary rock sizzlin’ Mary hot pop crisp shorty got this
Fly angel, my dreams of a queen came true…
Mary J. Blige feat. Nas: Love Is All We Need • albumilta Share My World
1997
Toisen ja kolmannen varsinaisen albuminsa välissä, henkilökohtaisen maailman myrskyisässä vaiheessa Mary oli ehtinyt vierailemaan Wu-Tang Clan -tähti Method Manin biisillä ’I’ll Be There For You / You’re All I Need To Get By’. Vaikka laulajatar itse oli hienoisesti erkanemassa roolistaan “vain” hiphopin soulkuningattarena, vahvisti tämä hitti tukea myös sen maailman rajummalla puolella.
“Like sweet morning dew / I took one look at you / And it was plain to see / You were my destiny…”, lirkuttaa laulajatar kuin Tammi Terrell Marvin Gayelle vuosikymmeniä aikaisemmin biisin esikuvassa/alkuperäisversiossa. Nyt kohteena on Ticalian Stallion, oman aikakautensa hiphop-supersankari. Kaksikko räppää biisin loppupuolella yhteen ääneen tekstiä, johon moni haluaisi pystyä samaistumaan:
– You’re all that I need, I’ll be there for you
If you keep it real with me, I’ll keep it real wit’ you
Method Man feat. Mary J. Blige: All I Need (Razor Sharp Remix)
Edellä mainituissa musiikkiteatteripaloissa kiteytyy lisäksi Mary J. Bligen uraa ja julkisuuskuvaa leimaava tilanne. Lähes kappaleessa kuin kappaleessa tuntuu esiintyvän sekä biisiä varten luotu hahmo, että se oikea Mary. Jää kuulijan vastuulle päättää ja opiskella, kumpi on kumpi.
Aikuistunut mutta arvaamaton
Mary J. Bligen nimissä on tätä kirjoitettaessa julkaistu kaikkiaan 25 albumia, erilaiset versionnit huomioiden. Hän nousi ensi kertaa Billboardin singlelistan ykköspaikalle vuonna 2001, Dr. Dren tuottamalla megahitillä Family Affair. Viimeisin varsinainen albumi Good Morning Gorgeous ilmestyi 2022, ja tähti itse toimi nyt jo vakiintuneeseen tapaan sen vastaavana tuottajana, marssittaen tuotantopuolelle mukaan ajankohtaisia nimiä kuten H.E.R., El Michels Affair ja DJ Khaled.
Rytmit ovat edelleen tiukkoja ja ajassaan kiinni, mutta enää jakelijat eivät liitä genrekuvauksiin nimikettä “hiphop”. Teemat pysyvät tekstipuolella yhä entisen kaltaisina, mutta levyjä ensi kertaa kuullessaan ei voi olla varma mitä tulee saamaan. Lauluääneen on hiipinyt ikää, mutta ehdottoman tunnistettava se sävyineen yhä on.
Mary J. Blige: Good Morning Gorgeous • albumilta Good Morning Gorgeous
2022
Johtuen artistin lähtökohdista ja niiden aikakaudesta, soul ei manifestoidu niinkään hänen musiikissaan kuin nimenomaan hänen lauluäänessään. Tähän mennessä tuo ääni, ja Bligen persoona, ovat tuoneet hänelle muun muassa yhdeksän Grammy-palkintoa, Emmy-palkinnon, neljä American Music Awards -pystiä, 12 NAACP Image Awardia, ja 12 Billboard Music Awardia.
Niko Toiskallio
Mary J. Blige | kotisivu
Mary J. Blige | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Amy Winehouse oli siunattu ja kirottu • Frank [2003] • Back To Black [2006]
Billie Holiday: Lady Sings The Blues – esillä koko elämä
Björk: Debut – oudosti välkkyvä tähti
Florence + The Machine: Dance Fever – valintojen hinta
Kate Bush: Hounds Of Love – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys
Maarit: Maarit – vahvan äänen vahva avaus
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärellä
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alkuMarjo Leinonen & BubliCans: Holy Roller – katulaulajan kupliva groove
Muska: Muska – rocknainen edellä aikaansa
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
St. Vincent: Daddy’s Home – kohtauksia selviytymisestä
Suzanne Vega [1] 1985–1992 • metropolin uusi tähti
Suzanne Vega [2] 1996–2022 • lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Wilma päivitti suomenkielistä rockia • Claudius [1993]
Mary J. Blige
Finna.fi
1990-luku
What’s The 411? | Uptown/MCA 1992
What’s The 411? Remix | Uptown/MCA 1993
My Life | Uptown/MCA 1994
Share My World | MCA/Universal 1997
The Tour • live | MCA 1998
Mary | MCA 1999
2000–2009
No More Drama | MCA 2001
Love & Life | Geffen 2003
The Breakthrough | Geffen 2005
Growing Pains | Geffen 2007
Stronger With Each Tear | Matriarch Records 2009
2010-luku
My Life II… The Journey Continues (Act 1) | Matriarch Records 2011
A Mary Christmas • joululevy | Matriarch/Interscope/Verve 2013
Think Like A Man Too • soundtrack | Epic 2014
The London Sessions | Capitol/Matriarch 2014
Strength Of A Woman | Capitol 2017
2020-luku
Good Morning Gorgeous | 300 Entertainment/Mary Jane Productions 2022
DVD
Finna.fi
Think Like A Man Too | Ohjaaja Tim Story, 101 min. | Universal Sony Pictures Home Entertainment Nordic 2015
Lue lisää Mary J. Bligesta ja musiikkidiivoista • Read more about Mary J. Blige and other divas
Finna.fi
Hip Hop Divas [Vibe], 211 pages | Plexus 2001
What’s The 411? • 1992
Spotify
What’s The 411? • 1992
My Life • 1994
Share My World • 1997
