Kolmas Nainen
Osa 2 • Vuodet 1992–2022
Ajatuskatkoja • Tiheän sisään • Onnen oikotiellä • Sydänääniä • Me ollaan ne • Linjassa
Osa 1 • Vuodet 1982–1991
Musiikkia esille kirjastossa

Lama-ajan syvimpiin syövereihin sukellettaessa Kolmas Nainen oli aktiivisista suomirockbändeistä isoin. Ja siinä missä esimerkiksi Eppu Normaalin levytystahti hiipui juuri näihin aikoihin, takoivat Alavuden jätkät rautaa sen ollessa kuumaa. 

Alkuvuodesta 1992 ilmestyi Ajatuskatkoja-EP, joka sisältää lähinnä livebiisejä, mutta kärkiraitanaan työttömäksi jääneen, mutta itseluottamuksensa säilyttäneen pohjalaisen uroon rempseän vonkauslaulun ’Kartat mua’, josta tuli vetovoimainen hitti. Se oli omia ensikosketuksiani Kolmannen Naisen tuotantoon ja edelleen suosikkejani bändiltä. Jotain sellaista irtonaisuutta on nimenomaan tässä biisissä, että se tuntui jättävän pateettisemman suomirockin tyystin varjoonsa. 

Kartat mua EP:ltä Ajatuskatkoja 1992

’Kartat mua’ sisällytettiin myös syksyllä 1992 ilmestyneelle Tiheän sisään -albumille, joka jatkaa Kolmannen Naisen kultakautta. Tasavahvasta biisivalikoimasta jää uupumaan lähinnä se todellinen jättihitti. Avausraita ’Paskanhajua’ ei ehkä voinut sitä nimensäkään puolesta olla, mutta todella tärkeä, bändin olennaisimpiin kuuluva kappale se kyllä on. Kolmeen minuuttiin ja tarttuvaan sävellykseen on tiivistetty eräänlainen pohjanmaalainen post-rakennemuutos, ne kehityskulut, jotka saivat alkunsa, kun valuuttalainojen aikakaudella pistettiin pellot vakuuksiksi ja pelattiin pelejä, joihin isoissakaan taloissa ei olisi ollut varaa. Vuonna 1992 tarkastelukulma oli väistämättä jo aika kitkerä. 

Paskanhajua albumilta Tiheän sisään 1992

Tiheän sisään pursuilee pieniä helmiä, joissa on enemmän kuin päältä katsoen näyttää. Sellainen on vaikkapa maanläheinen kansanaforismi ’Pennin logiikkaa’, joka muistuttaa rennon kitararockin säestyksellä, että suuria opetuksia ei elämällä välttämättä ole tarjota ja että virheitä voi kyllä toistaa niistä kerran muka opittuaankin. Hyvä esimerkki Kolmannen Naisen tasokkaasta perustekemisestä. 

Pennin logiikkaa albumilta Tiheän sisään 1992

Keväällä 1994 ilmestynyt Onnen oikotiellä päätti bändin alkuperäisen kukoistuskauden. Tahti oli ollut tiivis, levyjä ilmestynyt seitsemän kahdeksassa vuodessa. Uupumusta lienee ollut ilmassa, mutta ei sitä tästä biisivalikoimasta juuri huomaa. Tiettyä kypsymistä ja yhteiskunnallistumista Hanhiniemen tekemisessä on havaittavissa, mutta säveltäjät ja bändi säilyttävät liukkaan otteen, joka palvelee kokonaisuutta hyvänä vastapainona. 

’Ooh Sammy!’ on sekä  hersyvä että rahvaanrealistinen kuvaus erään suuren ikäluokan edustajan elämäntaipaleesta ja -pettymyksestä. Hanhiniemi omaksuu vaivatta naispuolisen kertojan roolin ja kertoo saagan, joka haiskahtaa miltä tahansa tämän maan periferian baarinpöydältä. 

Ooh Sammy! albumilta Onnen oikotiellä 1994

Levyn ykkössingle, rivakasti kaahaava ’Oi Suomen nuoria!’, on saattanut tuntua jopa vähän radikaalilta Kolmas Nainen -kappaleelta. Siihenhän tekstikin viittailee luetellessaan asioita, joista ei saisi laulaa – mutta joista tässä silti lauletaan. En sitten tiedä, onko Hanhiniemi joutunut Pohjanmaalla tikunnokkaan hamuillessaan lauluilleen yhteiskunnallisempia aiheita. Toisaalta biisi kuvaa hyvin lama-ajan dikotomiaa hömppäviihteen ja todellisuuskuvauksen ristipaineissa. Hauskaksi tykittelyksi ja meheväksi satiiriksi tämäkin lausunto on onnistuneesti muotoiltu. 

Oi Suomen nuoria! albumilta Onnen oikotiellä 1994

Vakavimmillaan Kolmas Nainen on tällä levyllä kappaleella ’En oo kuullu mitään’, joka on ’Ote talonkirjasta’ -biisin kerrostalorapsodian entistä synkempi versio: kertojalle on ilmeistä, että naapuriasunnossa mies hakkaa vaimoaan, mutta on helpompaa sulkea korvansa kuin puuttua asiaan. Kaupunkielämä, kerrostaloelämä, alkaa näyttää taas vieraantuneelta ja ’Helsinki’-biisin melankolinen optimismi tuntua virheajatukselta. Yhtyeen surullisimpia biisejä.

En oo kuullu mitään albumilta Onnen oikotiellä 1994

Kolmas Nainen hajosi kesällä 1994, vain joitakin kuukausia Onnen oikotiellä -albumin ilmestyttyä. Päätös tuntui aikanaan yllättävältä, ja sen syitä on varmaan lupa etsiä vuosia jatkuneesta tiiviistä työtahdista. Selvästi yhtyeen keskeisillä jäsenillä oli poltetta päästä tekemään jotain muuta. 

Näin tapahtuikin pian, kun Pauli Hanhiniemi debytoi Perunateatteri-yhtyeensä kanssa jo keväällä 1995 ja kolme muuta bändin muusikoa Luunelonen-yhtyeensä kanssa seuraavana vuonna. Edes Perunateatteri ei saanut Kolmannen Naisen veroista menestystä ja Luunelonen vielä vähemmän. Yhtyeistä jälkimmäinen hyytyikin kahteen levyyn, mutta Perunateatteri jatkoi pitkälle 2000-luvun puolelle ja onnistui itse asiassa vähitellen vakiinnuttamaan asemiaan ja saamaan hittejäkin. 

Kuitenkin Kolmannen Naisen syksyllä 1998 ilmestynyt tuplakokoelma Ura jätti 78 000 kappaleen myynnillään varjoonsa nämä hankkeet ja jopa KN:nkin studioalbumit. Aika oli otollinen suomibändien hittikokoelmille, mutta kyllä suosio kertoi eittämättä siitäkin, että Kolmatta Naista kaivattiin. 

Eikä se koskaan mahdottomalta tuntunutkaan. Joidenkin yksittäisten comeback-keikkojen jälkeen oli vuonna 2009 uuden albumin aika. Sydänääniä-levyä oli odotettu sen verran, että se singahti listaykköseksi. 

Tällä levyllä ja siitä eteenpäin bändissä ovat soittaneet sen kaikki kolme eri vaiheiden kitaristia: Sakari Pesola ja Timot Kivikangas ja Löyvä, joista viime mainittu oli ehtinyt toteuttaa konemusiikkiambitioitaan Movetronin supersuositun tanssipopin muodossa. Sydänääniä on kypsän suomirockbändin varmaotteinen levy, joka on parhaimmillaan, kun ukot antavat suosiolla periksi mollille ja melankolialle. Rokkaamiseen ei tämän vaiheen Kolmannesta Naisesta oikein enää ole.

’Kilpi’-helmessä on sentään postpunkmaista kasaritatsia introvertin ahdistuksen painikkeeksi. Se taittuu bändiltä oikein hyvin.

Kilpi albumilta Sydänääniä 2009

Hieno laulu on myös esimerkiksi utuisen lapsuusmuiston kautta kertojan nykyisyyttä peilaava ’Tuli vain mieleen’. Biisi on melkeinpä psykedeliaa Kolmannen Naisen malliin. 

Tuli vain mieleen albumilta Sydänääniä 2009

Kolmas Nainen on jatkanut toimintaansa harvakseltaan, varsinkin Hanhiniemen muiden projektien viedessä osan aikaa. Levyjä on ilmestynyt noin puolen vuosikymmenen välein. Me ollaan ne (2013) edustaa Sydänäänten paaluttamaa perustasoa ja on tyylillisestikin aika samasta puusta. Tälläkin kertaa surujen soitot toimivat paremmin kuin rokkaavammat viritelmät. 

Vanheneva pohojalaanen pitää yhä kiinni rehvakkaasta identiteetistään, mutta takapeiliin katsomisen vaikutelma jää. Esimerkiksi ’Hän on yhä hän’ -avausraidassa on ajattomuuden tuntua.

Hän on yhä hän albumilta Me ollaan ne 2013

Linjassa (2019) jää aavistuksen edeltäjiensä tasosta, kuulostaa enemmän keskitempoisen rockin rutiinisuoritukselta., mutta vaikea siinäkään on mitään perustavanlaatuista vikaa kuulla. Yritystä pieneksi klassikoksi on esimerkiksi haikeassa ’Suolaisemmat veet’ -biisissä.

Suolaisemmat veet albumilta Linjassa 2019

Tässä ei ole mahdollisuutta puuttua Pauli Hanhiniemen ja muiden Kolmas Nainen -muusikoiden moninaisiin muihin projekteihin. Hanhiniemihän on ansioitunut myös lauluntekijänä muille artisteille, usein menestyksekkäästi. 

Kolmannen Naisen uraa on paketoitu kokoelmiksi ja muiksi oheisjulkaisuiksi ahkerasti. 90-luvun klassisia retrospektiivejä ovat Kultahippuja (1993) ja aiemmin mainittu Ura. Ensin mainittu tarjoaa jännittävän matkan bändin eri puoliin, jälkimmäinen sitten viitseliään kokonaiskuvan. 2000-luvulla kokoelmia on ilmestynyt lisää, kattavimpana vuoden 2010 koko siihenastisen tuotannon sisältävä Tienhaarat 1986–2010 -boksi. 

Suomirock-harrastaja saattaa silti jäädä oikeutetusti siihen käsitykseen, että kyse on jossain määrin aliarvostetusta bändistä. Kolmas Nainen toi aikanaan valtavasti uutta energiaa ja ulkopuolista näkemystä suomirockiin, ja bändin lauluntekijöiden osaaminen on kantanut läpimurtovaiheen jälkeenkin. Turhan harvoin mainittu seikka on sekin, miten hienosti bändin kitara- ja komppiosastot ovat aina soineet. 

Jotain samaa maanläheisyyttä tässä katalogissa on kuin paskahuussissa tai ruosteisessa, mutta vielä pärisevässä ruohonleikkurissa. 

Niko Peltonen

Kolmas Nainen | kotisivu
Kolmas Nainen | Facebook
Kolmas Nainen | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Freud Marx Engels & Jung: Rintaan pistää, sukat haisee enkä pidä Jeesuksesta – hyväsydämiset baarikärpäset
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Irwin Goodmanin 1960-luku – kansantaiteilijan nousukiito
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jonna Tervomaan Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa
Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • lakeuksilta Helsinkiin
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Maarit: Maarit – vahvan äänen vahva avaus
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • Mämmilärock • Nokia & Ericsson
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues

Miljoonasade [1] 1986–1992 • Innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Muska: Muska – rocknainen edellä aikaansa
Neljä Ruusua [1] 1982–1993 • Sukupolvensa suurimmat – Neljän Ruusun varhaisemmat vaiheet
Neljä Ruusua [2] 1994–2023 • Aallonharjalta pohjamutiin ja instituutioksi… ja takaisin… ja takaisin
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] – Arkipäivän Jeesus [2023]
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Sir Elwoodin hiljaiset värit [2] 1999–2023 • Rujoa runoutta Linjoilta Lohjalle
Tero-Petri & Korvaamattomat: Olet aina mukana – ihmissuhdelauluja kauniilla käsialalla
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Wilma päivitti suomenkielistä rockia • Claudius [1993]

Kolmas Nainen
Finna.fi

Kolmas Nainen [III ♀] | Parlophone/Oy EMI Finland Ab 1986
Paha minut iski | Parlophone 1987 & 1988
Hikiset siivut | Sonet 1989
Hyvää ja kaunista | Sonet 1990
Elämän tarkoitus | Sonet 1991
Ajatuskatkoja -EP 12″ | Sonet 1992
Tiheän sisään | Sonet/PolyGram Finland Oy 1992
Onnen oikotiellä | Sonet 1994 • Sonet/Universal Music 2000 • LP Lipposen levy ja kasetti 2022

2000–2009

Rattle & Snake – Live | Sonet/Universal Music 2000
Sydänääniä | Universal Music 2009

2010-luku

Me ollaan ne | Universal Music 2013 • 2LP Akun Tehdastuotanto 2014
Linjassa | Universal Music 2019 • LP Universal Music 2020

Boksit ja kokoelmalevyt
Kolmas Nainen
Finna.fi

Poikavuodet – kokoelma | Parlophone 1988
Kultahippuja – Studio • Live • Remix ’88–’93 | Sonet 1993
Tästä asti aikaa – 25 hittiä albumeilta ”Hyvää ja kaunista” & ”Hikiset siivut” [Kaksi yhdessä – Yhdessä kaksi] | Sonet 1996
Ura – 38 maamerkkiä matkan varrelta • 2CD • kasetti | Sonet 1998
Sound Pack 19 • 2CD+DVD | Universal Music 2010
Tienhaarat 1986–2010 • 9CD | Universal Music 2019
Maanantai [15 suosikkia] | Capitol Records 2011
Me – Parhaat levytykset 1985–2013 • 2CD | Universal Music 2014

Vain elämää 2
[Pauli Hanhiniemi • Maarit • Laura Närhi • Anna Abreu • Ilkka Alanko • Juha Tapio • Jukka Poika]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 2 • CD | Warner Music Finland ‎2013
Vain elämää – kausi 2 jatkuu • CD | Warner Music Finland ‎2013

Lue lisää Pauli Hanhiniemestä ja Kolmannesta Naisesta
Finna.fi

Soitto on sanoja Pauli Hanhiniemi, 175 sivua | Aamulehti 2005
Kerran elettyä Pauli Hanhiniemi & valokuvaaja Jiri Halttunen, 255 sivua | Docenco 2016
Soittaja pärjää aina – eteläpohjalaiset muusikot muistelevat Vesa Kurkela & Terho Kemppi, 323 sivua | Pilot-kustannus 2005