R.I.P.
Alexi Laiho 1979–2020
Hexed Children Of Bodom • [3/2019]
Musiikkia esille kirjastossa

Itkin, kun kuulin Alexi Laihon kuolleen. Nolostuin itsekin siitä, että uutinen aiheutti minussa niin voimakkaan reaktion. En tuntenut häntä tai kasvanut kuunnellen hänen musiikkiaan, mutta koin silti menettäneeni jotakin. 

Siihen oli syitä, muitakin kuin se, että vuodenvaihde oli raskasta aikaa. Laiho (1979–2020) oli tehnyt musiikkia työkseen suunnilleen yhtä kauan kuin itse olin siitä kirjoittanut, joten tavallaan hän oli ollut jatkuvasti läsnä elämässäni. Olin seurannut hänen matkaansa maailmalla, ja mies, joka antoi paljon ja jolla oli yhä annettavaa, lähti aivan liian nuorena. 

Children Of Bodom: Deadnight Warrior

Tietäjät tiesivät jo Something Wildin ilmestyessä vuonna 1997, että Laihon bändissä oli potentiaalia merkittäviin tekoihin. Itse havaitsin hänen suuruutensa vasta paljon myöhemmin. 

Aloin arvostaa Alexi Laihoa muusikkona ja keulakuvana nähtyäni Children Of Bodomin keikan eräällä festivaalilla kauan sitten. Kitaristin virtuoosimainen soitto ei itsessään saanut päätäni kääntymään, mutta kun näin suurella screenillä hänen kätensä, pysähdyin katsomaan. Mustaa kynsilakkaa ja sormitatuointeja. Sellaiset tyylikeinot eivät tietenkään tee muusikosta parempaa tai huonompaa, mutta pidin niitä merkkinä siitä, ettei kyseessä ole geneerinen heviäijä, ja se oli kiinnostavaa. 

Poistuin keikalta myytynä ja siinä ymmärryksessä, että Laiho on cool. Hän oli paitsi maailmanluokan soittaja myös kovan kaliiberin rocktähti ja keulakuva, jonka kaltaisia oli harvassa. Näkemäni keikan perusteella sama päti hänen bändiinsä. Children Of Bodom sulatti yhteen monenlaista metallia ja sen soitossa oli rokkaava groove, jollaista metallissa ei useinkaan kuule.

Children Of Bodom • Live At Wacken Open Air 2011

Vaikka en tuntenut Alexi Laihoa, juttelin hänen kanssaan työn merkeissä muutaman kerran vuosien varrella. Hän oli haastateltavana kiinnostava, sanavalmis ja karismaattinen, samaan aikaan tavallinen ja tähti. Kun Children Of Bodom ilmoitti hajoamisestaan, kävin viimeisellä keikalla kuuntelemassa historian siipien havinaa. Jäähyväiskonsertti oli sikäli koruton, että mikään ei tuntunut päättyvän. Tunnelmasta puuttui viimeisten hetkien sentimentaalisuus. Taika ja groove olivat tallella, ja Laiho hoiti hommansa moitteettomasti. 

Sitä häneltä myös odotettiin. 2010-luvun taitteessa Laiho valittiin maailman parhaaksi metallikitaristiksi sekä Guitar Worldin että Total Guitarin lukijaäänestyksissä. Soittajia on hankalaa asettaa paremmuusjärjestykseen, koska musiikki ei ole suoritus, mutta tulokset kertoivat artistin asemasta: Laiho oli noussut maailman arvostetuimpien kitaristien joukkoon. Eikä se ollut pelkästään Children Of Bodom -fanien mielipide. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Laiho lähti tästä elämästä, hänen muistoaan kunnioittivat lukemattomat erittäin tunnetut soittajat kautta maailman.

Children Of Bodom: Platitudes And Barren Words

Myös Children Of Bodom vei uransa kunnialla maaliin. Kymmenes ja viimeinen albumi Hexed (2019) oli vahva ja virkeä kokonaisuus. Laiholla oli taito säveltää melodiakoukkuja, jotka toimivat huolimatta siitä, että hän lauloi äärimetallivokalistin äänellä – ’Platitudes And Barren Words’ on hyvä esimerkki tästä. Asiaan luultavasti vaikutti se, että Laiho kuunteli musiikkia niin laaja-alaisesti. Siinä missä metallimiehet useimmiten keskittyvät raskaaseen rockiin ja klassiseen, Laiho toi julki rapfanituksensa, kehui Poisonin kaltaisia epäuskottavia tukkahevibändeja ja teki versioita niin Ramonesin, Britney Spearsin, Kenny Rogersin kuin Creedence Clearwater Revivalinkin biiseistä. 

Bodomin lopetettua Alexi Laiho perusti Bodom After Midnightin, joka sai valmiiksi kolme biisiä ja videon ennen Laihon lopullista poistumista näyttämöltä. Huhtikuussa 2021 ilmestynyt Paint The Sky With Blood -ep osoittaa, ettei Laiho ollut eksyksissä omillaan. Kreikan mytologian raivottarien nimiä pudottelevalla ’Paint The Sky With Bloodilla’ välähtelevät tutut elementit – groove, koukut, ainutlaatuinen metallien sekoitus.

Bodom After Midnight: Paint The Sky With Blood

Kuultuani Laihon kohtalosta etsin arkistoistani juttua, jonka muistin kirjoittaneeni Sueen Follow The Reaper -levyn ilmestyttyä vuonna 2000. Ensin en löytänyt sitä, mikä vahvisti henkilökohtaisen menetyksen tuntua. (Se tuntui itsestänikin kornilta, mutta minkäpä tunteilleen mahtaa.) Pitkällisen jäljityksen jälkeen löysin lehden. ”Mä olen panostanut tähän ja treenannut erittäin intensiivisesti ainakin kymmenen vuotta. Olen laittanut kaikkeni peliin”, Laiho kertoi iloisena siitä, että pystyi elättämään itsensä musiikilla. ”Tähän asemaan olen aina halunnut päästäkin. En ole ikinä haaveillut kartanoista ja uima-altaista. En tarvitse sellaisia.” 

Tein epämääräisen surutyöni loppuun lukemalla Petri Silaksen kirjan Alexi Laiho – Kitara, kaaos ja kontrolli. Hexedin ilmestyttyä puhuin kirjasta Laihon kanssa haastattelussa, jonka tein Infernoon. Silloin hän naureskeli, että kirjassa on hyvää kamaa, mutta kaikkea ei voinut vielä kertoa. ”Jatko-osan aika on sitten, kun ihmiset ympärillä on kuolleita tai mä makaan itse kuolinvuoteella”, päähenkilö suunnitteli.

Alexi Laiho olisi täyttänyt tämän jutun julkaisupäivänä 42 vuotta. Asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan, mutta ehkäpä me sivulliset jo tunnemme hänet niin hyvin kuin meidän tarvitseekin tuntea. Me tunnemme hänen musiikkinsa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Bodom After Midnight | Facebook
Bodom After Midnight | Instagram

Children Of Bodom | kotisivu
Children Of Bodom | Facebook
Children Of Bodom | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Aika on In Flamesin puolella – Foregone
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Moon Shot: Confession – suurten puitteiden rockia

Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Swallow The Sun: Moonflowers – elämänlankaa kehräämässä
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Type O Negative – goottihevin kuninkaalliset
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Bodom After Midnight
[Alexi Laiho • Daniel Freyberg • Mitja Toivonen • Waltteri Väyrynen]
Finna.fi

Paint The Sky With Blood • EP | Nuclear Blast 2021

COB • Children Of Bodom
[Alexi Laiho • Henkka Seppälä • Jaska Raatikainen • Alexander Kuoppala • Janne Wirman]
Finna.fi

1990-luku

Something Wild | Spinefarm 1997
Hatebreeder | Spinefarm/Nuclear Blast 1999

2000–2009

Follow The Reaper | Spinefarm/Nuclear Blast 2000
Hate Crew Deathroll | Spinefarm 2003

[Alexi Laiho • Henkka Seppälä • Roope Latvala • Jaska Raatikainen • Janne Wirman]

Are You Dead Yet? | Spinefarm 2005
Blooddrunk | Spinefarm 2008

2010-luku

Relentless Reckless Forever | Universal Music/Spinefarm/Nuclear Blast 2011
Halo Of Blood | Nuclear Blast 2013

[Alexi Laiho • Henkka Seppälä • Jaska Raatikainen • Janne Wirman]

I Worship Chaos | Nuclear Blast 2015

[Alexi Laiho • Henkka Seppälä • Daniel Freyberg • Jaska Raatikainen • Janne Wirman]

Hexed | Nuclear Blast 2019

DVD

Trashed, Lost & Strungout | 2004
In Your Face | 2005
Chaos Ridden Years – Stockholm Knockout Live | 2006

Lue lisää Alexi Laihosta ja Children Of Bodomista
Finna.fi

Alexi Laiho – Kitara, kaaos ja kontrolli  Petri Silas, 400 sivua | Johnny Kniga 2019

Lue lisää suomalaisesta metallista
Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Paint The Sky With Blood • 2021
Spotify

Paint The Sky With Blood • 2021