Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait

Mestarin kynsi | Nuclear Blast 2020

Ensivaikutelma on, että se ei ole tästä maailmasta. Oranssi Pazuzu on jo kouluttanut kuulijansa odottamaan siltä jotakin toismaailmallista, mutta Mestarin kynsi hätkähdyttää silti.

Oranssi Pazuzun yhteydessä usein mainittu ”psykedeelinen blackmetalli” ei riitä kattamaan läheskään kaikkea, mitä tämä vuonna 2007 perustettu ryhmä edustaa. Eivät riitä myöskään sellaiset sanat kuin brutaali, tunnelmallinen, uhkaava, groovaava, transkendentaalinen, metallinen, kaunis, hypnoottinen, ruma, maalaileva, lempeä, tyly ja kokeellinen. Niitä voi kyllä yhdistellä eri yhdistelmiksi, jolloin ne pätevät jonkin aikaa, mutta pian musiikki määrää sommittelemaan ne eri tavalla. Kaikkein suurin saavutus on, että Oranssi Pazuzu ei kuulosta väkinäiseltä eikä teennäiseltä. Jossain vallitsevat oudot luonnonlait, joita tämä musiikki noudattaa.

Vaikka Oranssi Pazuzu on kaikkea muuta kuin perinteinen rockbändi, yksi sen suurimmista vahvuuksista on myös parhaiden rokkibändien voimavara: se svengaa. Rumpali Jarkko ”Korjak” Salo ja basisti Toni ”Ontto” Hietamäki saavat aikaan pirullisen grooven, jonka päälle rääkyjä-kitaristi Juho ”Jun-His” Vanhasen, kosketinsoittaja Ville ”EviL” Leppilahden ja kitaristi Niko ”Ikon” Lehdontien on hyvä kutoa verkkojaan. Erityisen pätevä bändi on junnaamaan. Se iskee krautmaiseen toistoon niin paljon virtaa, että jankkaus kuulostaa hypnoottiselta ja elävältä, ei yksitoikkoiselta ja puutuneelta. Pazuzu osaa myös päästää omasta soitostaan irti niin, että hallitsemattomuus alkaa hallita.

Kaikkien musiikin vaikutelmien ja elementtien ristitulessa Oranssi Pazuzun luokitteleminen minkäänlaiseksi metalliksi tuntuu väärältä. Pääsääntöisesti metalli syöksyy kuulijan pään sisään oven läpi ja raamit kaulassa. Oranssi Pazuzu taas tulee pintojen läpi syöpyen tai mustana savuna pienistä raoista kiemurrellen. Mestarin kynsi on äärimmäisyyksien fuusio, kemiallinen reaktio ristiriitaisten ainesosien välillä. Se ei ole popmusiikkia, josta olisi helppoa peilailla omaa elämäänsä – sen sijaan se nostaa esiin ajatuksia, jotka mieluiten jättäisi unohduksiin. Se ei ole läheskään aina miellyttävää. Matkalla kohti päätöskappaletta ’Taivaan portti’ voi vain toivoa, että jossakin vaiheessa helpottaa.

Mestarin kynsi on väljä teemalevy mielenhallinnasta, joukkopsykoosista ja joukkojen ohjailemisesta. Sitä voi siis pitää myös kantaaottavana albumina, joskin teema tuntuu olevan olemassa lähinnä bändiä itseään varten. Se, onko lopunaikojen lähetessä suosta nousevan antikristusmaisen mestarin nousu vaikuttanut levyn musiikilliseen hahmoon yhtään vai kenties syntynyt vasta siitä, on merkityksetöntä. Kun Oranssi Pazuzun soitto nostaa mielen soista kaikenlaista unohdettua, ei siinä enää mestareita tarvita. Jopa biisien nimet tuntuvat tarpeettomilta.

Mestarin kynsi sopii soundtrackiksi tähän aikaan, kun näkymätön ulkopuolinen uhka on saanut ihmiset pelkäämään toisiaan. Ja jos neljän seinän sisään sulkeutunut kuulija on otollisessa tilassa, Oranssi Pazuzu voi tanssittaa hänet tajunnan alapuolisiin maailmoihin. Tai jos ei voi, niin ainakin se luo hämmästyttävän aidon illuusion siitä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Oranssi Pazuzu | kotisivu
Oranssi Pazuzu | Facebook
Oranssi Pazuzu | Twitter

Varaa Mestarin kynsi kirjastosta.

Varaa Mestarin kynsi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Muukalainen puhuu | Violent Journey Records 2009
Kosmonument | Spin-Farm 2011
Valonielu | Svart Records 2013
Värähtelijä | Svart Records 2016
Mestarin kynsi | Nuclear Blast 2020

Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi (2020).

Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin

Pyre Of the Black Heart | Nuclear Blast 2020 • Mustan sydämen rovio | Savonian Rooster 2019

Nyt se kirjoitetaan koolla. Se, että paremmin Marcona tunnettu Marko Hietala teki ensimmäisen soololevynsä kirjaimellisella ristimänimellään, kertoo projektin luonteesta. Nightwishin, Tarotin ja muiden yhtyeiden Marco on bändijätkä, hahmo ja rocktähti. Sooloartisti Marko taas on itsensä kanssa henkilökohtaisuuksiin menevä ihminen.

Musiikillisesti kyseessä ei ole mikään mahdoton metamorfoosi. Hietalan lauluääni jylisee yhä ylhäisellä paatoksella, joka muistuttaa Ronnie James Dion kaltaisista klassikkovokalisteista. Haarapartaisen laulajan leipälaji, hevimetalli, on vahvasti läsnä sanoitusten toismaailmallisissa metaforissa sekä mahtipontisissa sävellyksissä ja sovituksissa. Nyt musiikissa kuitenkin kuulee myös hiukan vanhan progressiivisen rockin vaikutusta. Hietalan lanseeraama ”hard prog” ei ole lainkaan hassumpi luonnehdinta, vaikkakin paino on raskaan rokin puolella.

Mielenkiintoisen julkaisusta tekee se, että Hietalan sooloalbumi on ilmestynyt kahdella kielellä. Mustan sydämen rovio tuli saataville loppuvuodesta 2019, Pyre Of The Black Heart tammikuussa 2020. Koko uransa englanniksi laulanut artisti suoriutuu suomenkielisistä tulkinnoista ja sanoituksista puhtain paperein, mikä ei suinkaan ole itsestään selvää. Hietala tuntuu silti olevan paremmin kotonaan Pyre Of The Black Heartilla. Vaikka suomenkielinen raskas rock ei enää ole mikään kuriositeetti (toisin kuin Hietalan aloittaessa uransa 1980-luvulla, jolloin koko ajatus oli vielä käsittämätön) eikä Mustan sydämen rovio kuulosta väkinäiseltä, biisien melodiamaailma nousee englanninkielisen musiikin perinteestä.

Toisaalta suomenkielinen versio albumista on näistä kahdesta se taiteellisesti rohkeampi ja kunnianhimoisempi teos. Englanninkielinen tuntuu lähinnä kädenojennukselta Nightwishin globaalille faniarmeijalle, joka tosin saattaa mielellään larppailla oudon pohjoisen kielenkin äänimaisemissa.

Sooloalbumit paljastavat artistista jonkin verran uusia piirteitä. ’Star, Sand and Shadow’n’ eli ’Tähti, hiekka ja varjon’ intron analogisynteettiset rutinat muistuttavat paitsi menneiden aikojen progen futuristisista visioista myös Hietalan scifi-faniudesta. Niitä löytyy myös pinkfloydmaisen hillityksi sovitetusta kappaleesta ’Laulu sinulle’ eli ’For You’. Melodioissa on suomalaisen kansanmusiikin sävyjä, jotka paikoin tuntuvat alleviivatuilta, paikoin tiedostamattomilta. Näin esimerkiksi ’Kuolleiden jumalten pojassa’ eli ’Dead God’s Sonissa’, jonka kertosäe on joukon jylhin.

Vaikka mukana onkin huvittavuuteen asti kipakka ’Runner Of The Railways’ (Juoksen rautateitä), ovat Pyre Of The Black Heart ja Mustan sydämen rovio enemmän pohdiskelevia kuin revitteleviä albumeja. Siitäkään huolimatta Marko Hietala, olkoon sitten vaikka koolla, ei tunnu tulevan kuulijalleen entistä tutummaksi. Hänen sävellyksissään on kosolti loputtomien tähtitaivaiden ja äärettömiin katoavien horisonttien sydäntä kouraisevaa, etäistä kauneutta, mutta tekijästä näkyy lopulta vain pitkä varjo. Ehkäpä artistiin tutustuisi paremmin hänen elämänkertansa kuin musiikkinsa kautta. Kirjakin on saatavilla kahdella kielellä.

Vaikka Hietala on tiukasti kiinni perinteissä, hänellä on myös vahva, oma ääni. Eikä pelkästään laulajana.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Marko Hietala Official | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Marko Hietala 
Mustan sydämen rovio | Savonian Rooster 2019
Pyre Of The Black Heart | Nuclear Blast 2020

Metsatöll: Äio – balttimetalli nousee maailmankartalle

Lue lisää
Hietala, Marco & Kangasluoma, Timo: Marco Hietala – Ruostumaton, 186 sivua | Docendo 2017
Hietala, Marco & Kangasluoma, Timo & Majalahti, Michael (kääntäjä): Marco Hietala – Stainless?, 191 sivua | Docendo 2018
Nikula, Jone: Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002, 288 sivua | Johnny Kniga 2002
Ollila, Mape: Nightwish, 370 sivua | Like 2006
Ollila, Mape & Pohjola, Olga (kääntäjä): Once Upon A Nightwish – The Official Biography 1996–2006, 370 sivua | Deggael Communications 2007

Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart (2020) • Mustan sydämen rovio (2019).

Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä

Hexed | Nuclear Blast 2019

Kaipa se on vain metallia. Children Of Bodomin lokerointi on aina tuottanut päänvaivaa. Luokittelijat ovat viskelleet sitä melodeathilla, powermetallilla, thrashmetallilla, hevimetallilla ja jopa blackmetallilla sekä metalcorella – mikä on jo vähän liikaa – mutta pitkän linjan suomalaisbändi ei ole puhtaasti mitään. Sen tyyli on raskasmetallien sulatusuuni, ja vuodet ovat karkaisseet Bodomin tappoterän kestäväksi. Viimeisin osoitus siitä on Hexed, yhtyeen kymmenes studioalbumi.

Vuonna 1993 Espoossa perustetun Children Of Bodomin matka on ollut pitkä ajassa ja kilometreissä, ja siksi Hexedin virkeys tulee yllätyksenä. Raadollinen ja groovaava avausbiisi ’This Road’ on hieno tilitys mäkisen tien vaatimista veroista. Kertosäkeessä on läsnä piirre, jolla Bodom erottuu monista muista äärimetallibändeistä: se osaa olla tarttuva olematta melodinen ja samaan aikaan svengaava ja raskas.

Uudesta alusta puhuminen olisi liioittelua, sillä Bodom on enimmäkseen ihan ennallaan, mutta pientä uudistumista on kyllä tapahtunut: Hexed on Children Of Bodomin nykyisen kokoonpanon ensimmäinen albumi. Bändistä joitain vuosia sitten poistuneen Roope Latvalan joutsenlauluksi jäi Halo Of Blood [2013], ja I Worship Chaosilla [2015] Alexi Laiho soitti kaikki kitararaidat itse. Vuonna 2016 toiseksi kitaristiksi kiinnitetty Daniel Freyberg esittää Hexedillä sivuroolinsa pieteetillä. Pahaenteiset stemmat raikaavat niin kuin Stonen priimusoppilailla kuuluukin.

Muutkin kuin kitaristit ovat iskussa. Kosketinsoittaja Janne Wirman on sovittanut virtuoosimaiseen sormiotyöskentelyynsä uudenlaisia ideoita, jotka ovat entistä selkeämmin kuuluvilla. Jaska Raatikainen ja Henkka T. Blacksmith pyörittävät rumpu-bassoakselia kuin olisivat soittaneet yhdessä 1990-luvulta asti, kuten ovatkin. Se, että bändissä on potkua, on olennaista tällaisessa musiikissa – ja Bodomissa sitä on, se kuulostaa Hexedillä äkäiseltä ja valppaalta. Siihen on osuutta myös bändin hyvin tuntevalla studiogurulla Mikko Karmilalla.

Bodomin biisintekijä, laulaja-kitaristi ja keulakuva Alexi Laiho on kyhännyt yllättävän monta kovaa riffiä ja terävää koukkua siihen nähden, kuinka pitkään hän on työtään tehnyt. ’Platitudes And Barren Wordsin’ ja ’Under Grass And Cloverin’ soidessa ei ihmetytä yhtään, että ne on valittu Hexedin videosinkuiksi. Tunnelmallisimmillaan ja uhkaavimmillaan Hexed on nimibiisin majesteetillisessa mätössä, synkeässä ’Soon Departedissa’ ja mystisessä ’Hecate’s Nightmaressa’.

Täydellinen levy Hexed ei ole. ’Kick In The Spleenin’ ja ’Say Never Look Backin’ kaltaiset peruspaukutukset unohtuvat varsin nopeasti, ja uusi versio vanhasta ’Knuckledusterista’ lähinnä kaivaa bändin hampaankolosta jotakin, mikä sinne jäi Trashed, Lost & Strungout -ep:n aikaan vuonna 2003.

Tässä kohdassa Children Of Bodomin ja Alexi Laihon saagaa on välitilinpäätöksen paikka. Laihon nelikymppisten tienoilla ilmestyy Petri Silaksen kirjoittama elämäkerta Alexi Laiho – Kitara, kaaos ja kontrolli, joka kertoo Bodomin pomon tähänastisen tarinan. Maailmassa, jossa käsite ”guitar hero” ei enää tuo ensimmäiseksi mieleen soittotaitoista henkilöä, Laiho saattaa olla viimeinen suuri kitarasankari. Hexedin perusteella hänen lippunsa tulee liehumaan vielä pitkään.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Children Of Bodom | kotisivu
Children Of Bodom | Facebook
Children Of Bodom | Twitter

Hae Children Of Bodomin ’Hexed’ kirjastosta.

Varaa Hexed kirjastosta:
esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Levyhyllyt | Finna.fi
COB | studioalbumit
Something Wild | Spinefarm 1997
Hatebreeder | Spinefarm/Nuclear Blast 1999
Follow The Reaper | Spinefarm/Nuclear Blast 2000
Hate Crew Deathroll | Spinefarm 2003
Are You Dead Yet? | Spinefarm 2005
Blooddrunk | Spinefarm 2008
Relentless Reckless Forever | Universal Music/Spinefarm/Nuclear Blast 2011
Halo Of Blood | Nuclear Blast 2013
I Worship Chaos | Nuclear Blast 2015
Hexed | Nuclear Blast 2019

DVD
Trashed, Lost & Strungout | 2004
In Your Face | 2005
Chaos Ridden Years – Stockholm Knockout Live | 2006

Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle

Lue lisää | Finna.fi
Silas, Petri: Alexi Laiho – Kitara, kaaos ja kontrolli, 400 sivua | Johnny Kniga 2019

Children Of Bodom: Hexed (2019).