Judy Garland: Judy at Carnegie Hall – livenä ihmisten edessä

Judy at Carnegie Hall | Capitol 1961
Levyhyllyt • Vuonna 1961

Judy Garland: Judy At Carnegie Hall (1961).Keväällä 1961 näyttelijä ja laulaja Judy Garland oli vasta 38-vuotias, mutta silti jo kaiken kokenut ja nähnyt viihdemaailman veteraani. Huhtikuun 23. päivänä äänitetty livealbumi Judy at Carnegie Hall nosti hänet jälleen huipulle vuosia kestäneiden vaikeuksien jälkeen. Tuplavinyyli oli valtava myyntimenestys, ja se vietti huikeat 13 viikkoa Billboardin albumilistan ykkösenä. Albumi palkittiin vuoden parhaan albumin Grammylla, ja sitä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista live-taltioinneista.

Garland oli pelkistänyt ilmaisuaan Carnegie Hallin konsertissa ja sitä edeltävällä kiertueella. Hän oli vuosia kiertänyt vaudeville-henkisen esityksen kanssa, jossa kepeät teatterinumerot ja lauluesitykset vuorottelivat. Mutta nyt pääosassa oli vain ja ainoastaan Garland ja hänen uskomaton äänensä. Hän seisoi lavalla yksin taustallaan Mort Lindseyn johtama suuri orkesteri, joka pystyi venymään hienostuneista balladeista villiin jatsiin. Esityksen välitön ja käsinkosketeltavan intiimi tunnelma välittyy albumin raidoilta, mikä selittää osaltaan sen uskomattoman menestyksen ja kulttimaineen.

Carnegie Hallin konsertti oli materiaaliltaan läpileikkaus Garlandin pitkän uran huippuhetkistä. Suurin osa oli peräisin hänen tähdittämistään musiikkielokuvista, mutta mukana oli myös hänen omia löytöjään kuten Noël Cowardin ’If Love Were All’. Esiintyvän taiteilijan pohjatonta yksinäisyyttä käsittelevä laulu kertoi rivien välissä myös Garlandin omasta elämästä. Hänellä oli kyky eläytyä esittämiinsä lauluihin niin vahvasti, että niistä tuli hänen oman elämänsä kuvia.

Garlandin ja yleisön välinen suhde oli erityinen. Yleisön riehakkaat äänet ovat olennainen osa myös Judy at Carnegie Hallin viehätystä. Konserttisalissa istuivat tuona levylle päätyneenä keväisenä iltana mm. Rock Hudson, Julie Andrews, Richard Burton, Henry Fonda, Spencer Tracy ja jopa Marilyn Monroe. Garland oli heille legendaarinen ja korkealle arvostettu kollega, mutta tavalliselle yleisölle hän oli kuin ystävä. Garlandin lukuisat epäonniset avioliitot sekä päihde- ja terveysongelmat olivat olleet skandaalilehtien vakioaineistoa jo pitkään ja hänen elämäntarinansa tunnettiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Tästä syystä monet fanit kuvittelivat tuntevansa hänet henkilökohtaisesti.

Judy Garland (1922–1969) ei ollut yleisön silmissä Hollywoodin lumemaailman virheetön ja salaperäinen tähtihahmo, vaan erehtyväinen ihminen. Hänen aitoudessaan oli jotakin erityistä, mitä muilla tuon ajan filmitähdillä ei ollut. Hän oli teini-ikäisestä alkaen näytellyt ”naapurin tytön” rooleja Ihmemaa Ozin (1939) Dorothynä tai Tyttö ja kosijan (1944) Esther Smithinä. Näiden roolien painolastista hän ei koskaan päässyt urallaan irti ja hän käänsi sen vahvuudeksi.

Garlandin tähtikuvan kannalta yksi olennaisimmista lauluista on Carnegie Hallissakin esitetty ’You Made Me Love You’. Se oli peräisin elokuvasta Broadway Melody of 1938, jossa 14-vuotias Garland näyttelee filmitähti Clark Gableen ihastunutta tavallista tyttöä. Ihailijakuvaa katsellessaan ja haaveillessaan hän laulaa kyseisen laulun. Garland kuroi laulun kautta yleisön ja tähden välistä kuilua samastumalla fanin rooliin. Tähän liittyi myös hänen konserteissaan toistunut rituaali, jossa salin etuosassa olevat kuuntelijat pyrkivät koskettamaan ja kättelemään Garlandia.

Garland oli omassa elämässään onneton ja henkisesti hukassa, mutta esiintymislavalla hän loisti. 1950-luvulla hänen näyttelijänuransa oli vähitellen hiipunut päihde- ja terveysongelmien vuoksi, mutta laulajana hän oli edelleen parhaimmillaan. Vuosien 1960–61 konserttikiertue ja Carnegie Hallissa tallennettu levy tarjosivat laaja-alaisen ja monipuolisen biisilistan ansiosta ainutlaatuisen matkan amerikkalaisen viihteen kulta-aikaan. Aikaan, joka oli nopeasti väistymässä ja unohtumassa uusien ihanteiden ja musiikillisten vallankumousten myötä. Garland itse sinnitteli mukana kuolemaansa saakka esiintymällä erilaisissa tv-ohjelmissa ja kiertämällä erityisesti Euroopassa.

Vaudeville-esiintyjien tytär – oikealta nimeltään Frances Gumm – oli elänyt koko elämänsä musiikin ja teatterin ympäröimänä. Hän oli laulanut julkisesti ensimmäisen kerran kahden vuoden ikäisenä ja kiertänyt lapsuutensa esiintymässä ympäri Amerikkaa. 13-vuotiaana hänet kiinnitettiin MGM-filmiyhtiön palvelukseen, jossa hänestä alettiin koulia kovalla kädellä suurta filmitähteä. Samalla hän myös näki ja oppi ymmärtämään viihdemaailman karvaat lait. Hiipuvista eilispäivän tähdistä ei ollut kukaan kiinnostunut, ja uusia oli tulossa koko ajan lisää. Garlandin tähdittämä Tähti on syttynyt (1954) -elokuva käsitteli juuri tätä viihteen traagista puolta. Elokuvassa esitetty sävelmä ’The Man That Got Away’ on myös Judy at Carnegie Hallin avainlauluja.

Judy at Carnegie Hall -albumin merkitystä ei voi mitata vain myytyjen levyjen määrässä, sillä levy on jättänyt jälkiä kulttuuriin myös monella muulla tavalla. Garland oli jo eläessään suuresti arvostettu artisti seksuaalivähemmistöjen keskuudessa, ja hänen asemansa homoikonina on vakiintunut – kieltämättä jo kuluneeksi kliseeksi asti. Carnegie Hall -tupla oli faneille se tärkein levy vuosikymmenestä toiseen. Se on huomiota herättävää kanttaan myöten ikoninen levy, ja paras mahdollinen johdanto Garlandin taiteeseen.

Rufus Wainwright: Rufus Does Judy at Carnegie Hall (2007).Rufus Wainwright teki albumille kunniaa vuonna 2006, jolloin hän esitti sen pari kertaa loppuunmyydyssä Carnegie Hallissa. Hän esitti albumin laulut samassa järjestyksessä kuin Garland ja taustalla käytettiin samoja Mort Lindseyn orkesterisovituksia kuin vuonna 1961. Konserteista julkaistiin livealbumi Rufus Does Judy at Carnegie Hall (2007). Wainwright kertoi saaneensa idean konserttiin ja levyyn syyskuun 11. iskujen jälkeen. Hän oli noihin aikoihin masentunut ja pettynyt kotimaansa tilaan ja ilmapiiriin. Hän ei voinut kuunnella pitkään aikaan mitään muuta levyä kuin Judy at Carnegie Hallia. Hänelle Garlandin levy edusti amerikkalaisen kulttuurin parasta ainesta, jotain sellaista mistä pystyi olemaan ylpeä kaiken ikävän keskellä.

Judy at Carnegie Hallista on julkaistu laadukas remasteroitu CD-painos vuonna 2001. Levy avaa kokonaan uuden kulman konserttiin, sillä se sisältää alkuperäiseltä vinyyliltä pois editoidut välispiikit. Välillä pitkiksikin venyvät polveilevat puheosuudet paljastavat Garlandin valloittavan persoonan. Hän kertoo anekdootteja elämänsä kommelluksista ja noloista tilanteista. Hän takeltelee ja hakee sanoja, mutta hän on koko ajan oma itsensä. Välispiikkien perusteella on helppo ymmärtää, miksi yleisö rakasti häntä niin paljon tuona maagisena huhtikuisena iltana vuonna 1961.

Garlandista on ilmestynyt tasaisin väliajoin uusia elämäkertoja ja vuonna 2019 sai ensi-iltansa hänen elämäntarinaansa pohjautuva mainio elokuva Judy. Pääosan esittäjä Reneé Zellweger sai Garlandin roolistaan Oscarin; palkinnon jota Garland ei itse koskaan saanut.

Jukka Uotila

Judy Garland | kotisivu

Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.
Varaa Judy Garlandin livelevy Judy at Carnegie Hall kirjastosta.

Levyhyllyt
Judy Garland | Finna.fi

Elokuvamusiikki Soundtrackit

The Wizard of Oz | Decca 1940
For Me and My Gal | Decca 1942
Girl Crazy | Decca 1944
Easter Parade | MGM 1949
A Star is Born | Capitol 1954
Collectors’ Gems from the M-G-M Films | Turner/EMI 1996

Studioalbumit

Judy | Capitol 1957
Judy in Love | Capitol 1958

Livealbumit

Judy at Carnegie Hall | Capitol 1961 CD Capitol 2001

Kokoelmat

25th Anniversary Retrospective | Capitol 1995
Classic Judy Garland – The Capitol Years 1955–1965 | Capitol 2002

Levyhyllyt
Rufus Wainwright | Finna.fi

Rufus Does Judy at Carnegie Hall | Geffen 2007

Billie Holiday: Lady Sings The Blues – esillä koko elämä
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla

Lue lisää Judy Garlandista | Finna.fi

Tähtien kirja (sivut 364–369) Peter von Bagh, 944 sivua | Otava 2006

Read more about Judy Garland | Finna.fi

Judy Garland – World’s Greatest Entertainer John Fricke, 256 pages |Little, Brown & Co. 1992
Judy Garland – A Biography Anne Edwards, 349 pages | Orion 1996
Judy Garland – Beyond The Rainbow Sheridan Morley & Ruth Leon, 168 pages | Pavilion 1999
Get Happy – The Life Of Judy Garland Gerald Clarke, 528 pages |Sphere 2013

Läs mera om Judy Garland | Finna.fi

Drömmen om Regnbågen – Om Judy Garland och friheten att få vara sig själv Anna Bromée, 281 sidor | Premium 2020

DVD • Bluray

Judy Ohjaaja Rupert Goold DVD | Universal Sony Pictures 2020
Judy Ohjaaja Rupert Goold Bluray | Universal Sony Pictures 2020

Judy Garland: Judy at Carnegie Hall (1961).
Judy Garland: Judy at Carnegie Hall (1961)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus

Check Your Head | Capitol 1992

Beastie Boys: Check Your Head (1992).Beastie Boysin vuonna 1986 julkaistu Licence To Ill oli ensimmäinen Yhdysvalloissa listaykköseksi noussut raplevy. Debyytin menestys sai trion muuttamaan viileästä New Yorkista lenseään Los Angelesiin suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Licenced To Illin rockia ja hip-hopia yhdistellyt vitsikäs konsepti alkoi pian tuntua yhtyeestä kornilta.

Toinen albumi Paul’s Boutique olikin tyystin toista maata. Se ei myynyt läheskään yhtä hyvin kuin Licenced To Ill, mutta osoitti Beastie Boysin olevan paljon luovempi ja kunnianhimoisempi ryhmä kuin debyytin frat rock rapin perusteella oli arveltu. Jos Licenced To Ill oli Beastie Boysin kaupallinen läpimurto, oli Paul’s Boutique sen taiteellinen läpimurto. ”hip-hopin Sgt. Pepperiksikin” kutsuttu levy rakennettiin sampleista ja nimettiin jälkeenpäin mestariteokseksi.

Beastie Boysin tulevaisuutta Paul’s Boutique määritti kuitenkin enemmän myynnillään kuin musiikillaan. Se oli Licence To Illiin verrattuna kaupallinen floppi.

Ennen kolmannen albumin Check Your Head äänityksiä Beastie Boys oli hämmentynyt siitä, ettei suuri yleisö ollut lämmennyt Paul’s Boutiquelle, jota bändi itse piti täydellisenä onnistumisena. Myyntikäyriä seurannut levy-yhtiökään ei enää vaikuttanut kiinnostuneelta siitä, mitä Adam ”MCA” Yauch, Michael ”Mike D” Diamond ja Adam ”Adrock” Horowitz seuraavaksi keksisivät – jos ylipäänsä mitään. Onni onnettomuudessa oli, että kun suuri yleisö ja julkaisija käänsivät Beastie Boysille selkänsä, se sai keskittyä rauhassa eikä kukaan ohjaillut sitä mihinkään suuntaan.

Check Your Headilla Beastie Boys keksi itsensä uudelleen palaamalla lähtöpisteeseen. Yhtye oli perustettu alun perin hardcorebändiksi, ja MCA, Mike D ja Adrock hallitsivat edelleen paitsi rapintekovälineiden myös rokkisoitinten käytön. Check Your Headin lähtökohtana oli yhdistää nuo molemmat ulottuvuudet. Tärkeä tekijä uudessa reseptissä oli kosketinsoittaja ”Money Mark” Ramos-Nishita. Hän tuli Beastie Boysin kuvioihin puusepän ominaisuudessa rakentamaan studiota, mutta paljastui yllättäen niin taitavaksi muusikoksi, että pysyi mukana loppuun saakka.

Beastie Boys käytti levy-yhtiöltä saamansa rojaltiennakon oman studion rakentamiseen. Check Your Head äänitettiin pitkän kaavan mukaan tuossa Kalifornian Atwater Parkiin tehdyssä päämajassa, G-Son Studiosissa. Mike D kuvailee Beastie Boys Book -kirjassa prosessia rennoksi mutta tuotteliaaksi.
“Emme olleet ennen tehneet sellaista levyä. Osasimme soittaa, sämplätä, ohjelmoida, skrätsätä ja räpätä, ja kaiken sen tekeminen yhtä aikaa vei meidät kartoittamattomalle alueelle. Emme tienneet mitä teimme, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtiin paljon kokeiluja.”

Beastie Boys oli monessa mielessä leimallisesti 1990-luvun bändi – esimerkiksi siinä mielessä, että sen levyt ovat (monien raplevyjen tavoin) selkeästi CD-aikakauden tuotteita. Niiden voima ei piile biisien jäntevässä jäsentelyssä tai ytimekkäässä esillepanossa, vaan ne briljeeraavat mixtapemaisesti kappaleiden määrällä ja kokonaisuuden värikkyydellä ja dynamiikalla. Sellainen kokonaisuus on myös kahdenkymmenen biisin Check Your Head, jonka vuoden 2009 painoksessa on mukana vielä kuusitoista bonusraitaa.

Check Your Head hehkuu rakkautta musiikkiin ilman rajoja. Räppäri Biz Markie toimittaa sillä asiaansa Ted Nugent -samplen päälle, koti-ikävä New Yorkiin kerrotaan Bob Dylanin suulla, ja päätösraidalla ’Namaste’ itämaisesta elämänkatsomuksesta kiinnostunut Yauch heittäytyy filosofisen spoken wordin pauloihin. Punk rock -vaihde heilahtaa päälle Sly And The Family Stone -lainassa ’Time For Livin’, johon Beastiet leipovat hardcoreriffin. Check Your Head on sellaisen bändin levy, joka tekee ihan mitä lystää, ja sellaisia bändejä ei ole koskaan liikaa.

Kun Check Your Head ilmestyi vuonna 1992, Beastie Boys teki yhteiskiertueen Cypress Hillin ja Rollins Bandin kanssa. Tuo yhdistelmä kuvaa hienosti aikakaudelle ominaista rajattomuuden tuntua. Maailma, joka ei vielä Paul’s Boutiquen aikaan ollut valmis Beastie Boysin luovalle hulluudelle, otti Check Your Headin omakseen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Beastie Boys | kotisivu
Beastie Boys | Facebook
Beastie Boys | Instagram

Levyhyllyt
Beastie Boys | Finna.fi

1980-luku

Licensed To Ill | Def Jam Recordings/Columbia 1986
Paul’s Boutique | Beastie Boys Records/Capitol Records 1989

1990-luku

Check Your Head | Grand Royal/Capitol Records 1992
Ill Communication | Grand Royal/Capitol Records 1994
Hello Nasty | Grand Royal/Capitol Records 1998

2000–2009

To The 5 Boroughs | Capitol Records 2004
The Mix-Up | Capitol Records 2007

2010-luku

Hot Sauce Committee Part Two | Brooklyn Dust Music/Capitol Records/Oscilloscope Laboratories 2011

Kokoelmat
Beastie Boys | Finna.fi

Some Old Bullshit | Grand Royal 1994
The In Sound From Way Out! – Instrumental Music Composed And Performed by Beastie Boys | Grand Royal/Capitol Records/Brooklyn Dust Music 1996
Anthology – The Sound Of Science • 2CD | Grand Royal/Capitol Records 1999
Solid Gold Hits | Capitol Records 2005

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Read more about The Beastie Boys • Lue lisää Beastie Boysista | Finna.fi

Beastie Boys Book Michael Diamond & Adam Horowitz | Spiegel & Grau 2018
Rhyming & Stealing – A History Of The Beastie Boys Angus Batey | Independent Music Press 1998

Read more about hip-hop and rap music | Finna.fi

Check The Technique – Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 509 pages | Villard/Random House in 2007
Check The Technique Volume 2 – More Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 525 pages | Wax Facts Press 2014

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Brian Wilson: That Lucky Old Sun – popneron paluu elämään

That Lucky Old Sun | Capitol 2008

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).Jos Brian Wilson olisi synesteetikko, joka näkee musiikin väreinä, That Lucky Old Sunia tehdessään hänen mielessään olisi välkkynyt auringonkeltaista, appelsiininoranssia, taivaansinistä sekä sellaista hillittyä vihreää ja pehmeää pinkkiä, joilla maalataan surf-kitaroita ja suuria amerikkalaisia autovanhuksia. Mentaaliset värikerrokset olisivat paksuja, koska pohjamaali olisi mustaa.

The Beach Boys -aikoinaan popneroksi nimetyn Brian Wilsonin vuonna 2008 ilmestynyt kahdeksas sooloalbumi on elämän ylistys, todiste Wilsonin selviytymisestä, nostalgiatrippi ja tribuutti säveltäjän kotiseudulle Etelä-Kalifornialle. 

Vuonna 1942 syntynyt Wilson ei ole päässyt helpolla. Hän on kärsinyt mielenterveysongelmista, kuten pelottavista äänihallusinaatioista, joita vaikea isäsuhde, julkisuus, menestyspaineet ja päihteet pahensivat. Wilson eli vuosia eristäytyneenä kotiinsa, joutui psykiatrinsa hyväksikäyttämäksi ja ylilääkitsemäksi, lihoi obeesiksi ja menetti elämänhalunsa. Pahin henkilökohtainen takaisku oli vuonna 1967 pöytälaatikkoon suljettu SMiLE -albumi. Sen piti olla Pet Soundsinkin peittoava mestariteos, mutta Wilson ei pystynyt tekemään sitä valmiiksi.

Hidas paluu elävien kirjoihin alkoi 1990-luvulla. Pitkän pimeän jakson jälkeen Wilson levytti pari sooloalbumia ja ilmoitti sitten olevansa valmis tekemään SMiLEn valmiiksi. Legendaarinen levy ilmestyi syksyllä 2004, liki neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin oli tarkoitus. Julkaisun on täytynyt vapahtaa Wilson musertavasta epäonnistumisen tunteesta ja edesauttaa hänen paranemistaan.

* * *

That Lucky Old Sunin sokerihumalaisen riemukas alku on kuin tehty aurinkoisiin aamuihin, joina kirmataan hymy huulilla lenkille. – It’s hard to feel down living in this town, iloitsee Wilson huolettomasti hölkkäävässä Morning Beatissa. Aivan yhtä upeaa on elämä Good Kind Of Loven rakkauden lämmössä paistattelevilla päähenkilöillä. Nostalgia hehkuu vahvimmin Forever My Surfer Girlissä, joka viittaa The Beach Boysin varhaiseen hittiin. Kappaleiden välissä Wilson lukee ystävällisellä äänellään Van Dyke Parksin kirjoittamia tuokiokuvia, joissa sykkii Los Angelesin sydän.

Levy-yhtiön julkaisema albumin traileri: 

Wilson ei kuitenkaan pelaa pelkillä duurisoinnuilla, ja aika-ajoin pinnan alta pilkahtelee synkkiäkin ajatuksia. At 25 I turned out the light ‘cause I couldn’t handle the glare in my tired eyes, Wilson laulaa Going Homessa. – I’m embarrassed to tell you so – I laid around this old place, I hardly ever washed my face, hän myöntää voitonriemuisessa Oxygen To The Brainissa. Elämän pimeää puolta luotaa myös Midnight’s Another Day, josta on tehty tämä kaunis livetaltiointi: 

Wilson ei ole koskaan peitellyt vaikutteitaan eli vanhaa lauluyhtyepoppia ja varhaista rock’n’rollia. Hän oppi kirjoittamaan ja tuottamaan musiikkia aikana, jona kaupallisinkin hitti muistutti vielä enemmän taide-esinettä kuin kertakäyttökuppia. That Lucky Old Sunin sykähdyttävät sävellykset ovat klassista ja kliseistä popmusiikkia taidokkaasti rakennettuine laulustemmoineen ja mietittyine mutta vaivattomine sovitusratkaisuineen.

Wilson lunasti paikkansa popin vuosisadan tärkeimpien säveltäjien joukosta viimeistään Pet Soundsilla (1966). Sen jälkeen hän on tehnyt musiikkia omassa varjossaan. That Lucky Old Sunilla hän onnistui tekemään vaikutuksen – ikääntyvä ja kovia kokenut säveltäjä osoitti olevansa vahvasti elossa. That Lucky Old Sun on yksi Brian Wilsonin soolouran suuria onnistumisia.

That Lucky Old Sun
Brian Wilson – kosketinsoittimet, tuotanto, laulu
Peggy Baldwin – sello
Scott Bennett – bassokitara, koskettimet, kitara, vibrafoni, taustalaulut
Nelson Bragg – perkussiot, taustalaulut
Phil Feather – puupuhaltimet
Jeffrey Foskett – kitara, ukulele, taustalaulut
Probyn Gregory – käyrätörvi, kitara, trumpetti, taustalaulut
Peter Kent – viulu
Bob Lizik – bassokitara
Taylor Mills – taustalaulut
Tommy Morgan – huuliharppu
Bruce Otto – pasuuna
Darian Sahanaja – kellot, koskettimet, taustalaulut
Brett Simmons – bassokitara
Cameron Stone – sello
Todd Sucherman – rummut
Jessica van Velzen – sähköviulu
Nick Walusko – kitara, taustalaulut

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Brian Wilson | kotisivu
Brian Wilson | Facebook

Varaa That Lucky Old Sun kirjastosta.

Varaa Brian Wilsonin huippulevytys That Lucky Old Sun kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Brian Wilson

Brian Wilson | Sire/Reprise 1988
I Just Wasn’t Made for These Times | MCA Records 1995
Orange Crate Art  Brian Wilson & Van Dyke Parks | Warner Bros. Records 1995
Imagination | Giant Records/Paladin Records 1998
Gettin’ In Over My Head | BriMel Records/Rhino Records 2004
Brian Wilson Presents SMiLE | Nonesuch/Rhino Records 2004
What I Really Want For Christmas | Arista/Sony BMG 2005
That Lucky Old Sun | Capitol Records 2008
Brian Wilson Reimagines Gershwin | Disney Pearl Series 2010
In The Key Of Disney | Disney Pearl Series 2011
No Pier Pressure | Capitol Records 2015

The Beach Boys | Finna.fi

1960-luku • Capitol Records

Surfin’ Safari | Capitol 1962
Surfin’ U.S.A. | Capitol 1963
Surfer Girl | Capitol 1963
Little Deuce Coupe | Capitol 1963
Shut Down Volume 2 | Capitol 1964
All Summer Long | Capitol 1964
Beach Boys Concert • live | Capitol 1964
The Beach Boys’ Christmas Album | Capitol 1964
The Beach Boys Today! | Capitol 1965
Summer Days (And Summer Nights!!) | Capitol 1965
Beach Boys Party! | Capitol 1965
Pet Sounds | Capitol 1966
Smiley Smile | Capitol 1967
Wild Honey | Capitol 1967
Friends | Capitol 1968
20/20 | Capitol 1969

1970-luku • Brother Records

Sunflower | Brother Records/Reprise Records 1970
Surf’s Up | Brother Records/Reprise Records 1971
Carl And The Passions ”So Tough” | Brother Records/Reprise Records 1972
Holland | Brother Records/Reprise Records 1972
The Beach Boys In Concert • live | Brother Records/Reprise Records 1973
15 Big Ones | Brother Records/Reprise Records 1976
The Beach Boys Love You | Brother Records/Reprise Records 1977
M.I.U. Album | Brother Records/Reprise Records 1978
L.A. (Light Album) | Brother Records/Caribou Records 1979

1980-luku

Keepin’ The Summer Alive | Brother Records/Caribou Records/CBS 1980
The Beach Boys | Brother Records/Caribou Records/CBS 1985
Still Cruisin’ | Capitol 1989

1990-luku

Summer In Paradise | Brother/EMI 1992
Star And Stripes Vol. 1 | River North 1996

2010-luku

That’s Why God Made The Radio | Capitol 2012

Levyhyllyt
Dennis Wilson | Finna.fi

Pacific Ocean Blue | Caribou 1977
Laajennettu Pacific Ocean Blue sisältää keskeneräisen Wilson-albumin
Bambu (The Caribou Sessions) • 2CD | Legacy/Caribou/Epic/Sony 2008 & 2016

Boksit ja kokoelmat | Finna.fi
The Beach Boys • Brian Wilson

Good Vibrations – Thirty Years Of The Beach Boys  The Beach Boys • 4CD sekä 60-sivuinen kirja | Capitol 1993
Pet Sounds – 50th Anniversary Deluxe Edition  The Beach Boys • 4CD + Blu-ray | Capitol 2016
The Pet Sounds Sessions – A 30th Anniversary Collection  The Beach Boys • 4CD sekä liitekirja | Capitol 1996
The Very Best Of The Beach Boys  The Beach Boys • CD • 2LP | EMI Finland 1991
The Best Of The Beach Boys – The Brother Years 1970–1986  The Beach Boys • CD | Brother/Capitol 2000
The SMiLE Sessions  Brian Wilson & The Beach Boys • 2CD & 5CD, 2LP, 2×7″, 90-sivuinen kirja sekä 12-sivuinen kuvaliite | Capitol 2004
Fifty Big Ones – Greatest Hits  The Beach Boys • 2CD | Capitol 2012

Paul McCartney: Tug Of War – popmusiikin käsityön mestaruutta
The Electric Light Orchestra: I/No Answer – timantinkirkas debyytti
Wings: Venus And Mars – popmusiikkia rakkaudesta

Brian Wilsonin elämäkerta Valoa ja varjoja – muistelmat julkaistiin suomeksi vuonna 2017, kääntäjänä Ari Väntänen.

Brian Wilsonin elämäkerta Valoa ja varjoja – Muistelmat julkaistiin suomeksi vuonna 2017, kääntäjänä Ari Väntänen.

Lue lisää Brian Wilsonista | Finna.fi

Valoa ja varjoja – Muistelmat  Brian Wilson & Ben Greenman & kääntäjä Ari Väntänen, 365 sivua | Like 2017 

Read more about Brian Wilson and The Beach Boys | Finna.fi

I Am Brian Wilson – A Memoir  Brian Wilson & Ben Greenman, 312 sivua | Coronet 2016 & 2017 
Wouldn’t It Be Nice – Brian Wilson And The Making of The Beach Boys’ Pet Sounds  Charles L. Granata, 256 sivua | A Cappella Books 2003
Back To The Beach – A Brian Wilson And The Beach Boys Reader  Kingsley Abbott, 254 sivua | Helter Skelter 1997/1999/2003
Brian Wilson And The Beach Boys – The Complete Guide To Their Music  Andrew Doe & John Tobler, 176 sivua | Omnibus 2004

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).

 

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Wings: Venus And Mars – popmusiikkia rakkaudesta

Paul McCartney & Wings: Venus And Mars | Capitol Records 1975

Brittimuusikko ja säveltäjä Paul McCartney aloitti The Beatlesin jälkeisen soolouran vuonna 1970. Ensimmäinen oma albumi McCartney sekä puoliso Lindan kanssa tehty RAM veivät eteenpäin kohti uutta yhtyettä. Kävi niin, että Wings teki McCartneyn johdolla seitsemän albumia. Näistä neljäs oli alkukesästä -75 julkaistu Venus And Mars.

Wings-yhtyeen tie ei ollut helppo. 70-luvun aikalaiskriitikoille tuntui olevan yllätys, että supertähti McCartneyn huolettomampi asenne tuotti oikeasti jotain muuta kuin hifi-luokan kokemuksia. Alkuvoimaisempi toteutus erosi selkeästi The Beatlesin karmasta. Kun hovituottaja George Martin (1926–2016) ei ollut mukana, McCartneyn musiikki otti arkisempaa suuntaa.

Silti Paul McCartneyn (s. 1942) hittiputki ei katkennut. Mainettaan paremmat Wings-albumit menestyivät erinomaisesti myyntilistoilla molemmin puolin Atlanttia. Tällä vuosituhannella joidenkin levyjen viimeistelemättömyys koetaan luontevaksi osaksi McCartneyn uraa. Samoin monet vastustamattomat hitit, kuten ’Listen To What The Man Said’.

Soolouran edetessä kohti 70-luvun puoliväliä Macca ei enää piilotellut tyylitajuaan. Sovittajakyvyt nousivat jälleen esiin. Wings oli täysillä mukana kun melodioiden sekaan tuotiin akustiset kitarat, koskettimet ja orkestraatiot. Toinen Wings-albumi Red Rose Speedway otettiin vastaan suopeammin, ja jouluksi -73 julkaistu Band On The Run herätti myös kriitikot kehumaan.

Venus And Mars tuli ulos toukokuun lopussa 1975. Akustisten kitaroiden helinässä McCartney ja Wings pistävät heti parastaan. Lyhyt aloitusraita ’Venus And Mars’ on kaunis vietelmä kohti rokkaavaa ’Rock Show’ta. McCartney osaa popbiisin rakentamisen verrattoman hyvin. Kun lähes loputtomiin rönsyilevän biisi on jo ”loppu”, löytyy täysin korvaamaton jamivaihde. Riemukkuus vie mukanaan.

Vokalisti McCartney iskee laulutaitonsa täydellä teholla raitaan ’Love In Song’. Herkkää laulumelodiaa viedään eteenpäin välisoittomaisessa tilassa, mutta sävellys kasvaa alkuoletusta suuremmaksi. Synat, laiskanpulskeat rummut, jouset ja jopa harppu ovat kaikki kohdallaan, täydentämässä popmusiikkia rakkaudesta. Hieno vire jatkuu viihteellisen ’You Gave Me The Answerin’ kanssa. Jälleen kerran McCartney puhuu tyylilleen uskollisesti: Shall we dance? This is fun! 

B-puoli käynnistyy planeettojen välisellä muistutuksella, jossa lomafiilis jatkuu. Wings oli kuuluisa siitä, että bändin vokalisteina toimivat muutkin kuin Paul. ’Spirits Of Ancient Egyptin’ laulaa Denny Laine, ’Medicine Jar’ tuo ääneen nuorena kuolleen Jimmy McCullochin (1953–1979). Puhaltimin koristeltu ’Listen To What The Man Said’ johtaa kauniiseen loppuun ’Treat Her Gently – Lonely Old People’. Kertosäkeen haikeasta valssista jää tunne rakkauden voimasta.

Venus And Mars
Paul McCartney – laulu, bassokitara, kitara, piano, mellotron, lyömäsoittimet
Linda McCartney – piano, Moog, urut, kosketinsoittimet, laulu
Denny Laine – Moog, sitar, piano, laulu
Jimmy McCulloch – kitara, 12-kielinen kitara, Moog, rummut, laulu
Joe English – rummut, lyömäsoittimet, laulu
Geoff Britton – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Paul McCartney

Tony Dorsey – klarinetti
Allen Toussaint – piano, kitara
Dave Mason – kitara
Tom Scott – saksofoni
Kenneth ”Afro” Williams – kongat
Sid Sharp Strings – jouset
Gayle Levant – harppu

Venus And Mars julkaistiin alun perin gatefold-kantisena LP-levynä, kasettina ja 8-raita-painoksena. Ensimmäinen remasteroitu CD ilmestyi 1993. Uusimmat laitokset vuodelta 2014 (2CD ja boksi) antavat albumin rinnalle paljon lisää, esimerkiksi singleraidat ’Junior’s Farm’ ja ’Sally G’.

Wings-tarina jatkui pitkällä maailmankiertueella ja albumilla At The Speed Of Sound. Livetripla Wings Over America julkaistiin joulukuussa 1976.

Tuomas Pelttari

Paul McCartney | kotisivu
Paul McCartney | Facebook
Paul McCartney | Instagram
Paul McCartney | Twitter

Varaa 'Venus And Mars' kirjastosta.

Varaa ’Venus And Mars’ kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Wings

1970-luku

Wild Life | 1971
Red Rose Speedway | 1973
Band On The Run | 1973
Venus And Mars | 1975
Wings At The Speed Of Sound | 1976
Wings Over America • 3LP livelevy | 1976
London Town | 1978
Wings Greatest • kokoelma | 1978
Back To The Egg | 1979

Paul McCartney | Finna.fi

1970-luku

McCartney | 1970
Ram | 1971 Paul & Linda McCartney

1980-luku

McCartney II | 1980
Tug Of War | 1982
Pipes Of Peace | 1983
Give My Regards To Broad Street | 1984
Press To Play | 1986
Снова в СССР | 1988
Flowers In The Dirt | 1989

1990-luku

Off The Ground | 1993
Flaming Pie | 1997
Run Devil Run | 1999

2000–2009

Driving Rain | 2001
Chaos And Creation In The Backyard | 2005
Memory Almost Full | 2007

2010-luku

Kisses On The Bottom | 2012
NEW
 | 2013
Egypt Station
 | 2018

2020-luku

McCartney III | MPL Communications 2020

Taidemusiikkialbumit
Paul McCartney | Finna.fi

Liverpool Oratorio | 1991
Standing Stone | 1997
Working Classical | 1999
Ecce Cor Meum | 2006
Ocean’s Kingdom
 | 2011

The Fireman

Rushes | 1998
Electric Arguments | 2008

The Beatles | Finna.fi

Please Please Me | Parlophone 1963
With The Beatles | Parlophone 1963
A Hard Day’s Night | Parlophone 1964
Beatles For Sale | Parlophone 1964
Help! | Parlophone 1965
Rubber Soul | Parlophone 1965
Revolver | Parlophone 1966
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band | Parlophone 1967
Magical Mystery Tour | Capitol 1967
The Beatles [White Album • Valkoinen Tupla] | Apple Records 1968
Yellow Submarine | Apple Records 1969
Abbey Road | Apple Records 1969
Let It Be | Apple Records 1970

Brian Wilson: That Lucky Old Sun – popneron paluu elämään
Paul McCartney: Tug Of War – popmusiikin käsityön mestaruutta
The Electric Light Orchestra: I/No Answer – timantinkirkas debyytti

Lue lisää Paul McCartneysta | Finna.fi

Paul McCartney – Mies myytin takana  Ross Benson & kääntäjä Maija-Liisa Remes, 298 sivua | Kirjayhtymä 1992
Eilinen  Paul McCartney & Barry Miles & kääntäjä Minna Maijala, 688 sivua | Jalava 2002
Paul McCartney  Howard Sounes & kääntäjä Sami Heino, 655 sivua | Otava 2011

Read more about Paul McCartney | Finna.fi

Venus And Mars  Paul McCartney & Wings • 2CD+DVD -boksi, jossa mukana 128-sivuinen kirja • 2CD+DVD box set with a book | Capitol 2014
Wingspan  Hits And History  Paul McCartney & Wings • 2CD sisältää 22-sivuisen liitevihkon • 2CD with a 22-page booklet | MPL/EMI 2001

The Beatles After The Break-Up 1970–2000  Keith Badman, 631 pages | Omnibus 1999
Conversations With McCartney  Paul Du Noyer, 352 pages | Hodder & Stoughton 2015
The Paul McCartney Encyclopedia  Bill Harry, 935 pages | Virgin 2002
Wingspan – Paul McCartney’s Band On The Run  Editor Mark Lewisohn, 175 pages | Little, Brown 2002
Paul McCartney In His Own Words  Paul McCartney & Paul Gambaccini, 111 pages | Omnibus Press 1976 & 1982
Fab – An Intimate Life Of Paul McCartney  Howard Sounes, 634 pages | Harper Collins 2010

DVD & Blu-ray
Paul McCartney • Wings

Rockshow  Paul McCartney & Wings, 139 min. | MPL 2013. Sisältää myös 34-sivuisen liitevihkon • Includes a booklet of 34 pages
Wingspan – An Intimate Portrait, 120 min. Paul McCartney & ohjaaja Donald Alistair | Capitol Records 2001

Wings: Venus And Mars (1975).

Wings: Venus And Mars (1975).

Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi

Auf der Maur | Capitol Records 2004

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).Kanadalainen muusikko Melissa Auf der Maur julkaisi ensimmäisen albuminsa Auf der Maur vuonna 2004, mutta oli monelle tuttu kasvo jo huomattavasti aikaisemmin. Vuosina 1994–1999 Melissa soitti bassoa Courtney Loven johtamassa yhtyeessä Hole. Lokakuussa 2000 Melissa vieraili Billy Corganin rinnalla Suomessakin kun The Smashing Pumpkins esiintyi Helsingissä. Auf der Maur näyttää että basisti osasi hyvin myös biisinteon.

Melissa Auf der Maur (s. 1972) ja tuottaja Chris Goss kokosivat levyntekoa varten maineikkaan soittajaryhmän. Mukana ovat monet stoner rockin tähdet, kuten Brant Björk, Josh Homme ja Nick Oliveri (kaikki ex-Kyuss). Musiikin keskellä vilahtaa hetkittäin mieleen myös 90-luvulla häikäisseet grungebändit Soundgarden ja Pearl Jam. Artisti ei kuitenkaan vaikuta kysyvän kenenkään apua, vaan ottaa musiikkiinsa todella tyylikkäästi sen mitä tarvitsee.

Tasapainoinen albumikokonaisuus erottuu yhä edukseen. Sekä stoner- että brittirockvaikutteinen hybridi Auf der Maur on täynnä sävykkäitä biisejä. Melissa Auf der Maurin ääni tulee läpi poikkeuksellisen kuulaana. Ilmaisu on vakuuttava ilman huutamista. Yksi vokalistin aseista arvoituksellinen viattomuus: ’Would If I Could’ istuisi hyvin englantilaiselle popyhtyeelle Dubstar. Lisäraitana kuultava ranskankielinen versio biisistä ’Taste You’ iskee aivan yhtä lujaa kuin englanniksi laulettu.

Lauluraitojen huolellinen tuottaminen edesauttaa aina biisien sisäistämistä. Auf der Maurin huolella toteutetut biisit pääsevät hohtamaan muillakin tasoilla. Levyn kohtalokkaampi rock toimii myös. ’Lightning Is My Girlin’ jännite vie avaruudellisiin sfääreihin. Bändisointi hipoo täydellistä. Singleraita ’Real A Lie’ tuo tuntua viekkaudesta, samoin ’Head Unbound’. Suora lainaus Killing Joken kitaristi Geordien kohtalokkaasta riffittelystä kruunaa biisin ’Beast Of Honor’.

Jos pidät grungehtavasta rockpoljennosta, brittiläisestä postpunkvaihteesta ja tyylikkään viettelevistä melodioista – Auf der Maur on sinulle.

Melissa Auf der Maur – laulu, kitara, baritonikitara, bassokitara, kosketinsoittimet, chamberlain
Jeordie White – kitara
John Stanier – rummut
Steve Durand – kitara
Josh Homme – kitara
Brant Bjork – rummut
Jordon Zadorozny – kitara, rummut
Chris Goss – kitara, laulu, piano
James Iha – ebow
Atom Willard – rummut
Mark Lanegan – laulu
Kelli Scott – rummut
Nick Oliveri – bassokitara
Tuottajat: Chris Goss ja Melissa Auf der Maur

Melissa Auf der Maur julkaisi toisen albuminsa Out Of Our Minds vuonna 2010.

Tuomas Pelttari

Melissa Auf der Maur | kotisivu
Melissa Auf der Maur | Facebook

Varaa Auf der Maur kirjastosta.

Varaa Auf der Maur kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Auf der Maur

Auf der Maur | Capitol Records/EMI 2004
Out Of Our Minds | Roadrunner Records 2010

Hole | Finna.fi

Pretty On The Inside | Caroline Records/City Slang 1991
Live Through This | DGC/City Slang 1994
Celebrity Skin | DGC Geffen Records 1998
Nobody’s Daughter | Mercury/Cherry Forever 2010

Courtney Love | Finna.fi

America’s Sweetheart | Virgin Records 2004

Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko

Lue lisää | Finna.fi

Brite, Poppy Z: Courtney Love – The Real Story, 256 sivua | Orion 1997
Wise, Nick: Kurt & Courtney ”talking” – Kurt Cobain & Courtney Love In Their Own Words, 126 sivua | Omnibus Press 2004

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).

Auf der Maur (2004).