Brian Wilson: That Lucky Old Sun – popneron paluu elämään

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (Capitol, 2008)

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).Jos Brian Wilson olisi synesteetikko, joka näkee musiikin väreinä, That Lucky Old Sunia tehdessään hänen mielessään olisi välkkynyt auringonkeltaista, appelsiininoranssia, taivaansinistä sekä sellaista hillittyä vihreää ja pehmeää pinkkiä, joilla maalataan surf-kitaroita ja suuria amerikkalaisia autovanhuksia. Mentaaliset värikerrokset olisivat paksuja, koska pohjamaali olisi mustaa.

The Beach Boys -aikoinaan popneroksi nimetyn Brian Wilsonin vuonna 2008 ilmestynyt kahdeksas sooloalbumi on elämän ylistys, todiste Wilsonin selviytymisestä, nostalgiatrippi ja tribuutti säveltäjän kotiseudulle Etelä-Kalifornialle. 

Vuonna 1942 syntynyt Wilson ei ole päässyt helpolla. Hän on kärsinyt mielenterveysongelmista, kuten pelottavista äänihallusinaatioista, joita vaikea isäsuhde, julkisuus, menestyspaineet ja päihteet pahensivat. Wilson eli vuosia eristäytyneenä kotiinsa, joutui psykiatrinsa hyväksikäyttämäksi ja ylilääkitsemäksi, lihoi obeesiksi ja menetti elämänhalunsa. Pahin henkilökohtainen takaisku oli vuonna 1967 pöytälaatikkoon suljettu SMiLE -albumi. Sen piti olla Pet Soundsinkin peittoava mestariteos, mutta Wilson ei pystynyt tekemään sitä valmiiksi.

Hidas paluu elävien kirjoihin alkoi 1990-luvulla. Pitkän pimeän jakson jälkeen Wilson levytti pari sooloalbumia ja ilmoitti sitten olevansa valmis tekemään SMiLEn valmiiksi. Legendaarinen levy ilmestyi syksyllä 2004, liki neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin oli tarkoitus. Julkaisun on täytynyt vapahtaa Wilson musertavasta epäonnistumisen tunteesta ja edesauttaa hänen paranemistaan.

* * *

That Lucky Old Sunin sokerihumalaisen riemukas alku on kuin tehty aurinkoisiin aamuihin, joina kirmataan hymy huulilla lenkille. – It’s hard to feel down living in this town, iloitsee Wilson huolettomasti hölkkäävässä Morning Beatissa. Aivan yhtä upeaa on elämä Good Kind Of Loven rakkauden lämmössä paistattelevilla päähenkilöillä. Nostalgia hehkuu vahvimmin Forever My Surfer Girlissä, joka viittaa The Beach Boysin varhaiseen hittiin. Kappaleiden välissä Wilson lukee ystävällisellä äänellään Van Dyke Parksin kirjoittamia tuokiokuvia, joissa sykkii Los Angelesin sydän.

Levy-yhtiön julkaisema albumin traileri: 

Wilson ei kuitenkaan pelaa pelkillä duurisoinnuilla, ja aika-ajoin pinnan alta pilkahtelee synkkiäkin ajatuksia. At 25 I turned out the light ‘cause I couldn’t handle the glare in my tired eyes, Wilson laulaa Going Homessa. – I’m embarrassed to tell you so – I laid around this old place, I hardly ever washed my face, hän myöntää voitonriemuisessa Oxygen To The Brainissa. Elämän pimeää puolta luotaa myös Midnight’s Another Day, josta on tehty tämä kaunis livetaltiointi: 

Wilson ei ole koskaan peitellyt vaikutteitaan eli vanhaa lauluyhtyepoppia ja varhaista rock’n’rollia. Hän oppi kirjoittamaan ja tuottamaan musiikkia aikana, jona kaupallisinkin hitti muistutti vielä enemmän taide-esinettä kuin kertakäyttökuppia. That Lucky Old Sunin sykähdyttävät sävellykset ovat klassista ja kliseistä popmusiikkia taidokkaasti rakennettuine laulustemmoineen ja mietittyine mutta vaivattomine sovitusratkaisuineen.

Wilson lunasti paikkansa popin vuosisadan tärkeimpien säveltäjien joukosta viimeistään Pet Soundsilla (1966). Sen jälkeen hän on tehnyt musiikkia omassa varjossaan. That Lucky Old Sunilla hän onnistui tekemään vaikutuksen – ikääntyvä ja kovia kokenut säveltäjä osoitti olevansa vahvasti elossa. That Lucky Old Sun on yksi Brian Wilsonin soolouran suuria onnistumisia.

Brian Wilson – kosketinsoittimet, tuotanto, laulu
Peggy Baldwin – sello
Scott Bennett – bassokitara, koskettimet, kitara, vibrafoni, taustalaulut
Nelson Bragg – perkussiot, taustalaulut
Phil Feather – puupuhaltimet
Jeffrey Foskett – kitara, ukulele, taustalaulut
Probyn Gregory – käyrätörvi, kitara, trumpetti, taustalaulut
Peter Kent – viulu
Bob Lizik – bassokitara
Taylor Mills – taustalaulut
Tommy Morgan – huuliharppu
Bruce Otto – pasuuna
Darian Sahanaja – kellot, koskettimet, taustalaulut
Brett Simmons – bassokitara
Cameron Stone – sello
Todd Sucherman – rummut
Jessica van Velzen – sähköviulu
Nick Walusko – kitara, taustalaulut

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Brian Wilson kotisivu

Levyhyllyt:
Brian Wilsonin sooloalbumit

Brian Wilson (1988)
I Just Wasn’t Made for These Times (1995)
Orange Crate Art (1995) (with Van Dyke Parks)
Imagination (1998)
Gettin’ In Over My Head (2004)
Brian Wilson Presents SMiLE (2004)
What I Really Want For Christmas (2005)
That Lucky Old Sun (2008)
Brian Wilson Reimagines Gershwin (2010)
In the Key of Disney (2011)
No Pier Pressure (2015)

Lue lisää:
Granata, Charles L.: Wouldn’t It Be Nice – Brian Wilson And The Making of The Beach Boys’ Pet Sounds, 256 sivua. (A Cappella Books, 2003)
Abbott, Kingsley: Back To The Beach – A Brian Wilson And The Beach Boys Reader, 254 sivua. (Helter Skelter, 1997/1999.)
Doe, Andrew & Tobler, John: Brian Wilson And The Beach Boys – The Complete Guide To Their Music, 176 sivua. (Omnibus, 2004.)

Brian Wilsonin muistelmateos I Am Brian Wilson ilmestyy englanniksi syksyllä 2016, suomennos vuonna 2017.

Muista boksit ja kokoelmat:
Brian Wilson & The Beach Boys: The SMiLE Sessions, 5CD, 2LP, 2×7″, 90-sivuinen kirja sekä 12-sivuinen kuvaliite. (Capitol, 2004).
The Beach Boys: Good Vibrations – Thirty Years Of The Beach Boys, 4CD sekä 60-sivuinen kirja. (Capitol, 1993).
The Beach Boys: Pet Sounds – 50th Anniversary Deluxe Edition, 4CD + Blu-ray. (Capitol, 2016).
The Beach Boys: The Pet Sounds Sessions – A 30th Anniversary Collection, 4CD sekä liitekirja. (Capitol, 1996).

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).


Wings: Venus And Mars – popmusiikkia rakkaudesta

Paul McCartney & Wings: Venus And Mars (Capitol Records, 1975)

Brittimuusikko ja säveltäjä Paul McCartney aloitti The Beatlesin jälkeisen soolouran vuonna 1970. Ensimmäinen oma albumi McCartney sekä puoliso Lindan kanssa tehty RAM veivät edelleen eteenpäin, kohti uutta yhtyettä. Wings teki McCartneyn johdolla seitsemän albumia. Näistä neljäs oli alkukesästä -75 julkaistu Venus And Mars.

Wings-yhtyeen tie ei ollut helppo. Aikalaiskriitikoille tuntui olevan yllätys, että supertähden huolettomampi asenne tuotti oikeasti jotain muuta kuin hifi-luokan kokemuksia. Alkuvoimaisempi toteutus erosi selkeästi The Beatlesin karmasta. Hovituottaja George Martinin (1926–2016) poissaolo vei musiikkia arkisempaan suuntaan. Silti Paul McCartneyn (s. 1942) hittiputki ei katkennut. Mainettaan paremmat Wings-albumit menestyivät erinomaisesti molemmin puolin Atlanttia. 2010-luvulla viimeistelemättömyys koetaan luontevaksi osaksi McCartneyn uraa. Samoin monet vastustamattomat hitit, kuten Listen To What The Man Said.

Soolouran edetessä kohti 70-luvun puoliväliä Macca ei enää piilotellut tyylitajuaan. Sovittajakyvyt nousivat jälleen esiin. Wings oli täysillä mukana kun melodioiden sekaan tuotiin akustiset kitarat, koskettimet ja orkestraatiot. Toinen Wings-albumi Red Rose Speedway otettiin vastaan suopeammin, ja jouluksi -73 julkaistu Band On The Run herätti myös kriitikot kehumaan.

Aina artistin mukana pysynyt romanttisuus on läsnä läpi Venus And Marsin. Akustisten kitaroiden helinässä McCartney ja Wings pistävät heti parastaan. Lyhyt aloitusraita Venus And Mars on kaunis vietelmä kohti rokkaavaa Rock Show’ta. McCartney osaa popbiisin rakentamisen verrattoman hyvin. Kun lähes loputtomiin rönsyilevän biisi on jo ”loppu”, löytyy täysin korvaamaton jamivaihde. Riemukkuus vie mukanaan.

Vokalisti McCartney iskee laulutaitonsa täydellä teholla raitaan Love In Song. Herkkää laulumelodiaa viedään eteenpäin välisoittomaisessa tilassa, mutta sävellys kasvaa alkuoletusta suuremmaksi. Synat, laiskanpulskeat rummut, jouset ja jopa harppu ovat kaikki kohdallaan. Hieno vire jatkuu viihteellisen You Gave Me The Answerin kanssa. Jälleen kerran McCartney puhuu tyylilleen uskollisesti: Shall we dance? This is fun! 

B-puoli käynnistyy planeettojen välisellä muistutuksella, jossa lomafiilis jatkuu. Wings oli kuuluisa siitä, että bändin vokalisteina toimivat muutkin kuin Paul. Spirits Of Ancient Egyptin laulaa Denny Laine, Medicine Jar tuo ääneen nuorena kuolleen Jimmy McCullochin (1953–1979). Puhaltimin koristeltu Listen To What The Man Said johtaa kauniiseen loppuun Treat Her Gently – Lonely Old People. Kertosäkeen haikeasta valssista jää tunne rakkauden voimasta.

Venus And Mars
Paul McCartney – laulu, bassokitara, kitara, piano, mellotron, lyömäsoittimet
Linda McCartney – piano, Moog, urut, kosketinsoittimet, laulu
Denny Laine – Moog, sitar, piano, laulu
Jimmy McCulloch – kitara, 12-kielinen kitara, Moog, rummut, laulu
Joe English – rummut, lyömäsoittimet, laulu
Geoff Britton – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Paul McCartney

Tony Dorsey – klarinetti
Allen Toussaint – piano, kitara
Dave Mason – kitara
Tom Scott – saksofoni
Kenneth ”Afro” Williams – kongat
Sid Sharp Strings – jouset
Gayle Levant – harppu

Venus And Mars julkaistiin alun perin gatefold-kantisena LP-levynä, kasettina ja 8-raita-painoksena. Ensimmäinen remasteroitu CD ilmestyi 1993. Uusimmat laitokset vuodelta 2014 (2CD ja boksi) antavat albumin rinnalle paljon lisää, esimerkiksi singleraidat Junior’s Farm ja Sally G.

Wings-tarina jatkui pitkällä maailmankiertueella ja albumilla At The Speed Of Sound. Livetripla Wings Over America julkaistiin joulukuussa 1976.

Levyhyllyt
Wings
Wild Life
(1971)
Red Rose Speedway (1973)
Band On The Run (1973)
Venus And Mars (1975)
Wings At The Speed Of Sound (1976)
Wings Over America (livealbumi, 1976)
London Town (1978)
Wings Greatest (kokoelma-albumi, 1978)
Back To The Egg (1979)

Sooloalbumit
McCartney
(1970)
RAM (yhdessä Linda McCartneyn kanssa,1971)
McCartney II
(1980)
Tug Of War (1982)
Pipes Of Peace (1983)
Give My Regards To Broad Street (1984)
Press To Play (1986)
Снова в СССР (1988)
Flowers In The Dirt (1989)
Off The Ground (1993)
Flaming Pie (1997)
Run Devil Run (1999)
Driving Rain (2001)
Chaos And Creation In The Backyard (2005)
Memory Almost Full (2007)
Kisses On The Bottom (2012)
NEW
(2013)
Egypt Station
 (2018)

Taidemusiikkialbumit
Liverpool Oratorio
(1991)
Standing Stone (1997)
Working Classical (1999)
Ecce Cor Meum (2006)
Ocean’s Kingdom
(2011)

The Fireman
Rushes (1998)
Electric Arguments (2008)

Lue lisää
Badman, Keith: The Beatles After The Break-Up 1970–2000, 631 sivua. (Omnibus, 1999).
Benson, Ross (Maija-Liisa Remes, kääntäjä): Paul McCartney – Mies myytin takana, 298 sivua. (Kirjayhtymä, 1992).
Du Noyer, Paul: Conversations With McCartney, 352 sivua. (Hodder & Stoughton, 2015).
Harry, Bill: The Paul McCartney Encyclopedia, 935 sivua. (Virgin, 2002).
Lewisohn, Mark (toim.): Wingspan – Paul McCartney’s Band On The Run, 175 sivua. (Little, Brown, 2002).
McCartney, Paul & Miles, Barry (Minna Maijala, kääntäjä): Eilinen, 688 sivua. (Jalava, 2002).
McCartney, Paul & Gambaccini, Paul: Paul McCartney In His Own Words, 111 sivua. (Omnibus Press, 1976).
McCartney, Paul & Wings: Venus And Mars -boksi. 2CD+DVD, jossa mukana 128-sivuinen kirja. (Capitol, 2014)
McCartney, Paul & Wings: Wingspan  Hits And History. 2CD sisältää 22-sivuisen liitevihkon. (MPL, EMI, 2001)
Sounes, Howard (Sami Heino, kääntäjä): Paul McCartney, 655 sivua. (Otava, 2011).

Katso DVD/Blu-ray
McCartney, Paul & Wings: Rockshow, 139 min. (MPL, 2013). Sisältää myös 34-sivuisen liitevihkon.
McCartney, Paul (Donald Alistair, ohjaaja): Wingspan – An Intimate Portrait, 120 min. (Capitol Records, 2001).

Paul McCartney kotisivu

Tuomas Pelttari

Wings: Venus And Mars (1975).

Wings: Venus And Mars (1975).

Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi

Auf der Maur: Auf der Maur (Capitol Records, 2004)

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).Kanadalainen muusikko Melissa Auf der Maur julkaisi ensimmäisen albuminsa Auf der Maur vuonna 2004, mutta oli monelle tuttu kasvo jo huomattavasti aikaisemmin. Vuosina 1994–1999 Melissa soitti bassoa Courtney Loven johtamassa yhtyeessä Hole. Lokakuussa 2000 Melissa vieraili Billy Corganin rinnalla Suomessakin kun The Smashing Pumpkins esiintyi Helsingissä. Auf der Maur näyttää että basisti osasi hyvin myös biisinteon.

* * *

Melissa Auf der Maur (s. 1972) ja tuottaja Chris Goss kokosivat levyntekoa varten maineikkaan soittajaryhmän. Mukana ovat monet stoner rockin tähdet, kuten Brant Björk, Josh Homme ja Nick Oliveri (kaikki ex-Kyuss). Musiikin keskellä vilahtaa hetkittäin mieleen myös 90-luvulla häikäisseet grungebändit Soundgarden ja Pearl Jam. Artisti ei kuitenkaan vaikuta kysyvän kenenkään apua, vaan ottaa musiikkiinsa todella tyylikkäästi sen mitä tarvitsee.

Tasapainoinen albumikokonaisuus erottuu yhä edukseen. Sekä stoner- että brittirockvaikutteinen hybridi Auf der Maur on täynnä sävykkäitä biisejä. Melissa Auf der Maurin ääni tulee läpi poikkeuksellisen kuulaana. Ilmaisu on vakuuttava ilman huutamista. Yksi vokalistin aseista viattomuus: Would If I Could istuisi hyvin englantilaiselle popyhtyeelle Dubstar. Lisäraitana kuultava ranskankielinen versio biisistä Taste You iskee aivan yhtä lujaa kuin englanniksi laulettu.

Lauluraitojen huolellinen tuottaminen edesauttaa aina biisien sisäistämistä. Auf der Maurin huolella toteutetut biisit pääsevät hohtamaan muillakin tasoilla. Levyn kohtalokkaampi rock toimii myös. Lightning Is My Girlin jännite vie avaruudellisiin sfääreihin. Bändisointi hipoo täydellistä. Singleraita Real A Lie tuo tuntua viekkaudesta, samoin Head Unbound. Suora lainaus Killing Joken kitaristi Geordien kohtalokkaasta riffittelystä kruunaa biisin Beast Of Honor.

Jos pidät grungehtavasta rockpoljennosta, brittiläisestä postpunkvaihteesta ja tyylikkään viettelevistä melodioista – Auf der Maur on sinulle.

Melissa Auf der Maur – laulu, kitara, baritonikitara, bassokitara, kosketinsoittimet, chamberlain
Jeordie White – kitara
John Stanier – rummut
Steve Durand – kitara
Josh Homme – kitara
Brant Bjork – rummut
Jordon Zadorozny – kitara, rummut
Chris Goss – kitara, laulu, piano
James Iha – ebow
Atom Willard – rummut
Mark Lanegan – laulu
Kelli Scott – rummut
Nick Oliveri – bassokitara
Tuottajat: Chris Goss ja Melissa Auf der Maur

Melissa Auf der Maur julkaisi toisen albuminsa Out Of Our Minds vuonna 2010.

Melissa Auf der Maur kotisivu

Tuomas Pelttari

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).