HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta

Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG 2001

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).Musiikki on aikansa heijastus ja tekijänsä kuvajainen. Deep Shadows And Brilliant Highlights on HIMin tarinassa se surumielinen hämärän hetki, jolla matka alkoi ensimmäisen kerran käydä voimille. Hohtavimmat huiput eivät olleet enää kaukana, ja siksi ne loivat bändin tielle pitkiä varjoja.

HIMin toinen albumi Razorblade Romance (1999) oli noussut listaykköseksi Suomessa ja Saksassa ja avannut bändille oven suureen maailmaan. Menestyksekkään kiertueen jälkeen love metal -sensaation rauta hehkui niin kuumana, että ilmassa leijui burnoutin käry. HIMin läpimurtoon kohdistui suuria odotuksia, ja paineet kasvoivat kohtuuttomiksi.

”Jos lattialla on 40 senttiä leveä lauta, sen päällä pystyy kävelemään ihan kevyesti. Mutta jos sama lauta laitetaan kahden pilvenpiirtäjän väliin, käveleminen on jo paljon vaikeampaa”, BMG-yhtiössä työskennellyt Asko Kallonen sanoo Juho Juntusen HIMistä kirjoittamassa kirjassa Synnin viemää. ”Se tapahtui HIMille kolmannen albumin yhteydessä. Leikkiminen lakkasi ja ruvettiin tekemään oikeasti töitä. Ja sitä ei koskaan saisi tapahtua popmusiikissa.”

Pretending:

Deep Shadows And Brilliant Highlights -sessioiden alku oli vielä leikintekoa. Arvostetun T.T. Oksalan kanssa syksyllä 2000 äänitetystä demosta tuli niin hyvä, että HIM olisi halunnut julkaista sen albumina. Moinen ei kuitenkaan sopinut monikansalliselle BMG:lle – levy-yhtiön ulkomaanpomojen mielestä äänitykset pitäisi tehdä maailmalla tunnetun tuottajan kanssa ja kansikuvatkin ottaa Lontoossa, koska Suomen kaltaisessa popin kehitysmaassa osaaminen ei kerta kaikkiaan riittäisi.

Bändi myöntyi bisnesmiesten vaatimuksiin pitkin hampain. Tuottajanpestin sai aiemmin Oasiksen, Aerosmithin ja Bon Jovin kanssa työskennellyt Kevin Shirley. Kun miksaajiksi palkattiin maailmanluokan ammattilaiset Randy Staub ja Chris Lord-Alge, puitteet olivat kunnossa.

Vaikka HIM ja Shirley pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että levy rakennettaisiin valmiiden demojen päälle, projekti muuttui stressaavaksi. Tuottaja johti sessioita sanelupolitiikalla, ja samaan aikaan BMG:n haarakonttoreiden ulkomaiset pikkudirikat sekaantuivat äänityksiin ihan viran puolesta. Deep Shadows And Brilliant Highlightsista tuli epäselvä luku HIMin aikakirjaan.

”Levy on jotenkin epävarma itsestään. Mukana on hienoja hetkiä, mutta koko tekoprosessi oli niin piinallinen, että levy ei herätä kauhean miellyttäviä fiiliksiä”, Valo kertoo Synnin viemää -kirjassa. ”Oli liikaa tyyppejä hölöttämässä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Silloin alkoi itsekin epäröidä, mikä on oikein.”

Heartache Every Moment:

HIM oli liian syvällä oman uransa pyörteissä pystyäkseen erottamaan, miten oivallista levyä se teki. Salt in Our Wounds, Please Don’t Let It Go, In Joy And Sorrow, Heartache Every Moment ja Pretending olivat yhtä goottipopin romanttista surujuhlaa. Uupumus suodattui viehättävän uniseksi tunnelmaksi, jollaista ei ole millään muulla HIMin levyllä. Love metalin liekki paloi hauraana, ja Ville Valon patetian ja itseironian välillä tasapainoileva traagisen rakkauden konsepti hioutui edelleen – Oulunkylän Baudelaire keksi Deep Shadows And Brilliant Highlightsille muutamia parhaista kielikuvistaan. Ajan mittaan HIMin kolmas osoittautui ihan omaksi luvukseen bändin tuotannossa: se ei ollut raskas riffirocklevy vaan yöperhosen keveydellä liitävä popalbumi, jolla kaikki palveli laulumelodioita.

Suomen rockhistorian siihen saakka kalleimman levynkansikuvan otti tyyris brittikuvaaja Rankin, ja Deep Shadows And Brilliant Highlights ilmestyi elokuussa 2001. Se nousi listakärkeen Suomessa ja Itävallassa, ja kakkossijalle Saksassa ja Sveitsissä. HIMille albumin suurin merkitys oli henkisellä tasolla. Se oli kriisi, joka bändin piti käydä läpi kasvaakseen.

Deep Shadows And Brilliant Highlights
Ville Valo – laulu
Mikko ”Linde” Lindström – kitara, kantele kappaleessa Salt in Our Wounds
Mikko ”Migé” Paananen – bassokitara
Janne ”Emerson Burton” Puurtinen – koskettimet
Mika ”Gas Lipstick” Karppinen – rummut

Eino ”Eicca” Toppinen – sello, In Joy and Sorrow
Tuomas Kantelinen – jousisoittimet, In Joy and Sorrow

Ari Väntänen | arivantanen.com

HIM | kotisivu
Heartagram | Facebook
Heartagram | Instagram
Heartagram | Twitter

** ** ** **

HIM lopettaa

HIM on päättänyt lopettaa yli neljännesvuosisataisen uransa vuonna 2017 alkavaan jäähyväiskiertueeseen. Aiheesta uutisoivat Yle ja HS (5.3.2017).

Varaa Deep Shadows And Brilliant Highlights kirjastosta.

Varaa Deep Shadows And Brilliant Highlights kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi

Greatest Lovesongs Vol. 666 | BMG 1997
Razorblade Romance | BMG Finland 1999
Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG Finland 2001
Love Metal | BMG Finland 2003
Dark Light | Heartagram Records 2005
Venus Doom | Heartagram Records 2007
Screamworks: Love In Theory And Practice • Chapters 1–13 | HMC/Sire/Reprise 2010
Tears On Tape | Himsalabim 2013

Lue lisää | Finna.fi

Haydn, Reinhardt: HIM – His Infernal Majesty, 128 sivua | Plexus 2007
Haydn
, Reinhardt & Teemu Leminen, kääntäjä: HIM – His Infernal Majesty, 153 sivua | Minerva 2009
Juntunen, Juho: HIM – Synnin viemää, 268 sivua | WSOY 2002

J. K. Juntunen: HIM – synnin viemää (2002).

J. K. Juntunen: HIM – synnin viemää (2002).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).

Bloc Party: Hymns – sielua ja kiireettömyyttä

Hymns | Infectious/BMG 2016

Bloc Party: HymnsBrittiläisen indie rockin yksi tunnetuimmista yhtyeistä palasi viidennellä albumilla uudistuneena. Vuonna 2016 Kele Okereken johtama Bloc Party keskittyy houkuttelemaan kuulijaa aiempaa vaihtuvammin keinoin. Kiihkeän timmin toiminta-indien sijaan Hymns pikemminkin viettelee kuin tempaa mukaansa.

Albumin alkuhetkiä tahdittaa veikeä takauma New Orderin hitistä Blue Monday. Tutunoloinen bassorumpukuvio jää kuitenkin taakse nopeasti. The Love Within jatkuu ja vallan saa lähes huvittavan alituotettu tunnelma, jossa olo voi tuntua aluksi oudolta.

Vielä albumilla Four (2012) mukana olleet Matt Tong ja Gordon Moakes ovat jättäneet bändin. Uudessa nelikossa soittavat Okereken ja kitaristi Russell Lissackin lisäksi Justin Harris sekä Louise Bartle. Tosin Hymnsin äänitysten aikaan Bloc Party eli vielä siirtymävaihetta, ja rumpuja soittaa Bartlen sijaan tuuraaja Alex Thomas. Yhtyeen kokoonpanon muutoksilla on ollut vaikutusta.

Instrumenttien dempattu kuva kääntyy, kun aika on kypsä. On suorastaan juhlallista kun ’Only He Can Heal Me’ vaihtaa reilun kolmen (!) minuutin jälkeen kitarariffiin. Väliin ujutetaan sopivat annokset konenytkettäkin. Bloc Party on toki muuttanut musiikillista ilmettään aiemminkin, ja uusi BP-albumi herättää aina uteliaisuutta.

Hymnsin kantavana voimana toimii yhä voimakkaammin vokalisti Kele Okereke. Instrumentaatio tuntuu toisinaan lähes raa’alta. Odottamattoman suora ja bluesahtavakin ’The Good News’ olisi istunut huonosti yhtyeen aiemmille levyille. Okereke on niin läsnä, että tumma ja kaikuisa ’Fortress’ on oivallista kontrastia seuraavana raitana.

’Different Drugs’ nojaa niukan tyylikkäällä kompillaan debyyttialbumin Silent Alarm suuntaan, mutta heijastaa tasapainoisempaa lauluntekoa. Biisi kasvaa komeaksi kokonaisuudeksi, vaikkei yritä olla massiivinen. Toinen pitkä raita ’My True Name’ yhdistää sekin huuhtovan – ellei jopa puhdistavan – kosketinsoitinmaailman hymyilevän vilpittömään kitarointiin. Jälleen kuljetaan newordermaista 80-luvun puolivälin tietä. Ehkä 2010-luvulla tehty Low-life kuulostaisi tältä? Hymnsin kolmantena singlenä julkaistiin Virtue:

Hymns sisältää kuunneltavaa ehkä määrällisesti vähemmän, kuin mihin Bloc Partyn albumeilta on totuttu. Sielua on sitäkin enemmän. Kenties tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Bändillä on diskografiassaan jo kaksi remix-levyä: Silent Alarm Remixed (2005) ja Intimacy Remixed (2009). Kuka tietää, jospa vitoslevyn inspiroimana meille irtoaa vielä extrapallo levystä Hymns.

Tuomas Pelttari

Bloc Party | kotisivu
Bloc Party | Facebook
Bloc Party | SoundCloud

Bloc Party | Twitter

Bloc Party. Kuva: Rachael Wright.

Bloc Party. Kuva: Rachael Wright.

Hymns
Kele Okereke – laulu
Russell Lissack – kitara
Justin Harris – bassokitara
Alex Thomas – rummut
Tuottajat: Roy Kerr ja Tim Bran

Hymns julkaistiin 2LP-painoksen lisäksi striiminä sekä kahtena erilaisena CD-laitoksena. Laajempi Deluxe Version sisältää neljä kiinnostavaa lisäraitaa: ’Eden’, ’New Blood’, ’Paraíso’ ja ’Evening Song’.

Varaa Bloc Partyn albumi Hymns kirjastosta.

Varaa Bloc Partyn Hymns kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Bloc Party

Silent Alarm | Wichita 2004
Silent Alarm Remixed | Wichita 2005
A Weekend In The City | Wichita 2007
Intimacy | Wichita 2008
Intimacy Remixed | Wichita 2009
Four | Frenchkiss Records 2012
Hymns | Infectious Records 2016
Silent Alarm Live | omakustanne 2019

Kele Okereke | Finna.fi

The Boxer | Wichita 2010
Trick | Lilac Records 2014
Fatherland | BMG 2017
2042 | !K7 2019

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen

Bloc Party: Hymns (2016).

Bloc Party: Hymns (2016).