R.I.P.
Pete Shelley 1955–2018
Joulukuun kuudennen päivän iltana 2018 brittiläisen Buzzcocksin some-tileillä julkaistiin suru-uutinen. Bändin laulaja-kitaristi ja biisintekijä Pete Shelley oli kuollut sairauskohtaukseen 63-vuotiaana.
Shelley tuli tunnetuksi yhtenä punksukupolven lahjakkaimmista lauluntekijöistä ja myöhemmin muusikkona, joka ei arastellut uuden soundin etsimistä sen enempää kuin tärkeinä pitämistään arkaluontoisista asioista puhumista.
Buzzcocks: Orgasm Addict
Pete Shelley perusti Buzzcocksin opiskelukaverinsa Howard Devoton kanssa vuonna 1975. Bändi soitti ensimmäisen keikkansa Boltonissa aprillipäivänä 1976. Asiat etenivät rivakasti kulttuurin uusien tuulten puskuvoimalla: jo saman vuoden syyskuussa Buzzcocks esiintyi Lontoossa punk-svengali Malcolm McLarenin järjestämässä 100 Club Punk Festival -tapahtumassa. Muita esiintyjiä olivat muun muassa Sex Pistols, Siouxsie & The Banshees, The Clash, The Vibrators ja The Damned.
Vuoden loppuun mennessä Buzzcocks oli jo levyttänyt ensimmäisen ep:nsä Spiral Scratchin, yhden ensimmäisistä punk-omakustanteista. Buzzcocks teki vaikutuksen tiukkana bändinä, jonka energisyys ei kärsinyt monille ajan bändeille tyypillisestä haparoivasta soitosta, sekä Shelleyn lauluntekijänlahjoilla. Paras esimerkki niistä on klassikko ’Ever Fallen In Love (With Someone You Shouldnt’ve)’.
Buzzcocks: Ever Fallen In Love (With Someone You Shouldnt’ve)
Vuonna 1977 Buzzcocksin kokoonpano muuttui, kun Devoto erosi bändistä ja perusti oman yhtyeensä Magazinen. Shelleystä tuli Buzzcocksin kitaristi-laulaja ja hänen korkeasta, kirkkaasta ja melodisesta laulustaan bändin leimallisin piirre.
United Artists Records teki diilin Buzzcocksin kanssa elokuun kuudentenatoista 1977. Bändi levytti isolle yhtiölle Martin Rushentin tuottamat albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978) ja A Different Kind Of Tension (1979). Neljäs albumi jäi demoasteelle, kun Buzzcocks hajosi vuonna 1981.
Pete Shelley: Sky Yen
Sooloartistiksi alkanut Shelley debytoi albumilla, jollaista kukaan ei osannut odottaa mieheltä, joka oli tullut tunnetuksi melodisen punkbändin laulaja-kitaristina ja taitavana poplauluntekijänä. Soolodebyytti Sky Yen oli jo vuonna 1974 olkkarissa äänitetty levyllinen kokeellista elektronista musiikkia Tangerine Dreamin ja Clusterin hengessä. Sky Yenin vastaanotto oli aikanaan lähinnä hämmentynyt ja vihamielinen, mutta myöhemmin sen psykedeelistä hammasporanoisea on alettu pitää kokeellisuudessaan kiinnostavana. Shelleyn omasta mielestä levy sopi kuulokekuunteluun sekä niille, jotka halusivat saada vieraat poistumaan.
Sky Yenin piti alun perin olla soundtrack Devoton tekemään elokuvaan. Samankaltaiseen tarkoitukseen tehtiin myös Shelleyn seuraava projekti Hangahar, jonka hän levytti Sally Timmsin ja Lindsay Leen kanssa vuonna 1980.
Pete Shelley: Homosapien
Single ’Homosapien’ (ja samannimisen sooloalbumin nimibiisi vuodelta 1981) vei Shelleyn kappalerakenteen kannalta takaisin popmusiikin lähteille, mutta sekin oli sovitettu elektronisen musiikin soittimille eli syntetisaattoreille ja rumpukoneille. Kappaleen viittaukset homoseksuaalisuuteen saivat BBC:n kieltäytymään soittamasta sitä, mikä puolestaan sai Shelleyn kertomaan julkisuudessa omasta biseksuaalisuudestaan, johon hän oli viittaillut jo Buzzcocksille kirjoittamissaan kappaleissa.
Samankaltaista soundimaailmaa kartoitti myös vuoden 1983 XL•1-albumi, jonka tunnetuin kappale on ’Telephone Operator’. Aikaansa edellä olleen albumin mukana sai ZX Spectrum -tietokoneelle tehdyn ohjelman, jonka esittelemiä grafiikoita ja lyriikoita saattoi katsella levyä kuunnellessaan.
Pete Shelley: Telephone Operator
Vuoden 1986 Heaven And The Sea -sooloalbumilla Shelley yhdisti elektronisen musiikin ja kitararockin piirteitä ajanmukaiseksi ja täyteläiseksi popiksi. Levyltä julkaistiin kaikkiaan neljä singleä, joista tässä kuullaan melankolinen ’Waiting For Love’.
Pete Shelley: Waiting For Love
Ympyrä sulkeutui 1980-luvun lopulla, kun Buzzcocks teki paluun. Aluksi punklegenda julkaisi livelevyjä, mutta muutaman tunnusteluvuoden jälkeen myös uutta musiikkia. Vuonna 1993 julkaistu Trade Test Transmission -albumi käynnisti Buzzcocksin uran myöhemmät ajat, jotka jatkuivat aina Shelleyn kuolemaan saakka. Viimeiseksi jäi vuonna 2014 julkaistu yhdeksäs Buzzcocks-pitkäsoitto The Way.
Shelleyn viimeinen albumi Cinema Music And Wallpaper Sounds ilmestyi vuonna 2016. Se sulki hänen soolouransa ympyrän samalla tavalla kuin Trade Test Transmission oli sulkenut Buzzcocksin kehän: Cinema Music And Wallpaper Sounds oli vuonna 1976 äänitetty levyllinen kokeellista elektronista musiikkia ja siinä mielessä Sky Yenin sisarteos.
Pete Shelley kohtasi loppunsa kotonaan Virossa, jossa hän oli asunut vaimonsa Gretan kanssa vuodesta 2012 lähtien.
Peter Campbell McNeish 17.4.1955–6.12.2018
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Buzzcocks | Facebook
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello
David Bowie: ★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmillaan
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikkoNew Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Boys Next Door ja The Birthday Party – Nick Caven esihistoria
The Clashin genre oli protesti
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Buzzcocks
Finna.fi
1970-luku
[Pete Shelley • Steve Diggle • Steve Garvey • John Maher • Garth Smith]
Another Music In A Different Kitchen | United Artists Records 1978
Love Bites | United Artists Records 1978
A Different Kind Of Tension | United Artists Records 1979
1990-luku
[Pete Shelley • Steve Diggle • Tony Barber • Philip Barker]
Trade Test Transmissions | Caroline Records 1993
All Set | I.R.S. Records 1996
Modern | Go-Kart Records 1999
2000–2009
[Pete Shelley • Steve Diggle • Tony Barber • Philip Barker]
Buzzcocks | Cherry Red Records 2003
Flat-Pack Philosophy | Cooking Vinyl 2006
2010-luku
[Pete Shelley • Steve Diggle • Chris Remmington • Danny Farrant]
The Way | 1-2-3-4 Records 2014
Pete Shelley
Finna.fi
Sky Yen | Groovy Records 1980
Hangahar | Groovy Records 1980
Homosapien | Genetic Records 1981
XL·1 | Genetic Records 1983
Heaven & The Sea | Mercury 1986
Cinema Music And Wallpaper Sounds | Caroline True Records 2016
Kokoelmalevyt
Pete Shelley
Finna.fi
The Genetic Years | 3LP • Genetic Records 2018 • Sisältää albumit Homosapien (1981), XL·1 (1983). Lisäksi remix-albumi.
Kokoelmalevyt
Buzzcocks
Finna.fi
Singles Going Steady | I.R.S. Records 1979
Product • 3CD | EMI 1989 & 1995 • Sisältää Buzzcocks-albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978), A Different Kind Of Tension (1979), Singles Going Steady (1979) ja Many Parts (Live At The Lyceum/Parts 1–3)
Original Album Series 5CD | Parlophone 2014 • Sisältää Buzzcocks-albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978), Entertaining Friends (live 1979), A Different Kind Of Tension (1979) ja All Set (1996)
Lue lisää punkista, Buzzcocksista ja Pete Shelleystä
Finna.fi
Buzzcocks – The Complete History Tony McGartland, 288 sivua | John Blake 1995
Punk! – Brittipunkin haastatteluhistoria John Robb & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 511 sivua | Like 2007
1976 – punkin synty Jukka Junttila, 294 sivua | Hiljainen Oy 2023
1977 – Punkvallankumous Jukka Junttila, 279 sivua | Like 2017
Millaista punk rock on ollut Suomessa? Lue lisää suomipunkista
Finna.fi
Suomipunk 1977–1998 Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984 Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015