Ville Valo & Agents – kadonnutta taikaa etsimässä

Ville Valo & Agents | Universal 2019

Ville Valo & Agents (2019).Menetetty kiehtoo enemmän kuin saavutettu. Ansioluettelot voivat olla vaikuttavia, mutta niitä kiinnostavampaa on se, mitä jäi tekemättä, mitä olisi voinut olla. Ville Valo & Agentsin uusi albumi vastaa yhteen sellaiseen kysymykseen. Sen kantavana rakenteena ovat Rauli ”Badding” Somerjoelta (1947–1987) levyttämättä jääneet kappaleet.

Esa Pulliainen & Ville Valo. Kuva: Joonas Brandt.

Yhteinen historia on pitkä. Agentsin johtaja ja kitaristi Esa Pulliainen on poiminut aihioita demokaseteilta, jotka Badding toimitti hänelle 1980-luvun alkupuolella, kun Agents ja Somerjoki työskentelivät yhdessä. HIM-tähti Valo puolestaan kertoo Baddingin levyjen olleen ensimmäistä musiikkia, jota hän on koskaan kuullut.

Valon ja Agentsin albumi on helposti hahmotettava osiensa summa. Sillä on vanhoja klassikoita, uusia suomenkielisiä kappaleita, uusia instrumentaaleja ja uusia englanninkielisiä biisejä. Agents on tällä alueella keskellä ominta maataan, ja Valoa sopivampaa vokalistia olisi vaikea löytää. Rauli ”Badding” Somerjoki on tulkitsijana jäljittelemätön ja omassa luokassaan, mutta levy on rakkaudella tehty kunnianosoitus hänen hauraudelleen ja kiihkeydelleen.

Yllättäen jopa levyn kitarainstrumentaalit Kirstinkulma ja Kettu ovat Baddingin sävellyksiä. Vaikka hän ei soittanut kitaraa kovinkaan hyvin, hän teki Pulliaisen soittotyyliä ajatellen kaksi kappaletta, joissa kitaristi on luonnollisestikin kotonaan. Niin on myös Somerjoen sielu, joka häilyy siellä missä länsieurooppalainen twang kohtaa kotimaisen rautalangan.

Ikkunaprinsessa, Paratiisi, Tähdet tähdet ja vasta viime vuosina unkarilaisen Minden ember boldog akar lenni -kappaleen versioksi osoittautunut Kuihtuu kesäinen maa eivät ole oivaltavia poimintoja Baddingin tuotannosta, mutta niiden mukanaolon ymmärtää. Valmiilla hiteillä päästään radioihin, ja kenties Valon kansainvälisestä fanikunnasta ja nuorista suomalaisista löytyy vielä sellaistakin väkeä, joilla Raulin klassikot eivät ole verissä. Biiseinä ne ovat loistavia, eikä Ville Valo & Agents ole tehnyt tulkinnoistaan suoria pastisseja. Aiemmin julkaistuista biiseistä vähiten tunnettu ja siksi valintana erikoisin on Mä haluan sun, albumiraita vuoden 1982 Ikkunaprinsessa-levyltä.

Badding on levyllä mukana muutenkin kuin henkenä. Hänen ääntään kuullaan Tuutulaulussa, Orpolapsi kiurun -kappaleessa ja Ketussa (jossa paljastuu Somerjoen viehätys sadunomaisiin asioihin). Englanninkielisissä biiseissä I Told You Sossa ja hassunnimisessä Rockin’ With Enziossa hän laulaa liidit. Vanhoista demoista rakennetut lauluraidat ovat paitsi toimivia, myös olennaisia koko kuvan kannalta. Tulkitsija nimeltä Badding syntyi siellä, missä amerikkalainen rock’n’roll sulautui suomalaiseen iskelmään ja slaavilaiseen laulelmaan, ja ilman I Told You Sota ja Rockin’ With Enziota käsitys hänestä jäisi vaillinaiseksi. Agents panee vieraskieliset biisit rokkaamaan seitkytluvun malliin ja niin tiukasti Creedencen hengessä, että Enzion riffi liippaa läheltä Up Around The Bendiä.

Uuden materiaalin helmi on mystinen, herkkä ja kaunis Orpolapsi kiurun¸ joka aivan oikeutetusti julkaistiin levyn ensimmäisenä singlenä. Siitä kuulee, miten loistava laulaja ja bändi Baddingin perintöä vaalii. Kepeänhaikea Syksyn lapsia on kehitelty Kaikki laulut -boksilla julkaistusta viehättävästä Teema vuodelta 1973 -aihiosta. Hiljainen Tuutulaulu on lempeä päätös levylle.

Baddingin demolaaria ei ole vielä ammennettu tyhjiin, eikä kaikkia nauhoja ole edes löydetty. Kadonneen taian etsinnät saattavat siis jatkua.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Agents kotisivu
Heartagram Facebook

Varaa 'Ville Valo & Agents' kirjastosta!

Varaa ’Ville Valo & Agents’ kirjastosta!

Varaa Ville Valo & Agents kirjastosta:
esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Rauli ”Badding” Somerjoki
Synnyin rokkaamaan | Love Records 1971
Näin käy rock & roll | Love Records 1974
Sydän lämpöä täys | Love Records 1975
Rakkaudella – Raulilta | Sound Cat/Harry Aaltonen 1982
Ikkunaprinsessa | Johanna/A.A.B. Tuotanto Oy 1982
Tähdet, tähdet | Johanna/A.A.B. Tuotanto Oy 1983
Laivat | A.A.B. Tuotanto Oy 1985

Agents | Finna.fi
Agents | Johanna 1980
Ikkunaprinsessa | Johanna/A.A.B. Tuotanto Oy 1982
Tähdet, tähdet | Johanna/A.A.B. Tuotanto Oy 1983
Laivat | A.A.B. Tuotanto Oy1985
In Beat | EMI Finland 1986
Besame Mucho | EMI Finland 1987
Pop | EMI Finland 1988
Half And Half | EMI Finland 1990
Agents Forever | EMI Finland 1995
Agents Is Back! | EMI Finland 1996
Agents Is More! | EMI Finland 1997
Laulava Sydän | EMI Finland 1999
Agents Is… Here! | EMI Finland 2001
Agents Is… Rock! vol #1 | EMI Finland 2001
Agents Is… Tonight | EMI Finland 2003
Pop Show | EMI Music Finland 2004
Agents Is Allright | EMI Finland 2006
Renegades | EMI Finland 2007
Agents… Is Beat! – Instrumental 2008 Recordings | EMI Finland 2008
Agents Go Go | Ratas Music Group 2011
On Stage / In Studio | Ratas Music Group 2012
Sound On Sound | Sony Music Entertainment Finland 2014
Blue | Sony Music Entertainment Finland 2016
Ville Valo & Agents | Vallila Music House Oy 2019

HIM | Finna.fi
Greatest Lovesongs Vol. 666 | BMG 1997
Razorblade Romance | BMG Finland 1999
Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG Finland 2001 Levyhyllyt
Love Metal | BMG Finland 2003
Dark Light | Heartagram Records 2005
Venus Doom | Heartagram Records 2007
Screamworks: Love In Theory And Practice | HMC Helsinki Music Company & Warner Music Finland 2010
Tears On Tape | Himsalabim 2013

Lue lisää | Finna.fi
Haydn, Reinhardt & Teemu Leminen, kääntäjä: HIM – His Infernal Majesty, 153 sivua | Minerva 2009
Juntunen, Juho: HIM – Synnin viemää, 268 sivua | WSOY 2002
Luoto, Santtu: Agents Forever, 239 sivua | Gummerus Ajatus 2003
Rossi, Leena: Saanko luvan? Iskelmä-Suomen ilmiöitä 1900-luvulla, 240 sivua | K&h Turun yliopisto kulttuurihistoria 2005

Ville Valo & Agents (2019).

Ville Valo & Agents (2019).

Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen

Pete Shelley 1955–2018

Pete Shelley: Homosapien (1981).Joulukuun kuudennen päivän iltana brittiläisen Buzzcocksin some-tileillä julkaistiin suru-uutinen. Bändin laulaja-kitaristi ja biisintekijä Pete Shelley oli kuollut sairauskohtaukseen 63-vuotiaana.

Shelley tuli tunnetuksi yhtenä punksukupolven lahjakkaimmista lauluntekijöistä ja myöhemmin muusikkona, joka ei arastellut uuden soundin etsimistä sen enempää kuin tärkeinä pitämistään arkaluontoisista asioista puhumista.

Pete Shelley perusti Buzzcocksin opiskelukaverinsa Howard Devoton kanssa vuonna 1975. Bändi soitti ensimmäisen keikkansa Boltonissa aprillipäivänä 1976. Asiat etenivät rivakasti kulttuurin uusien tuulten puskuvoimalla: jo saman vuoden syyskuussa Buzzcocks esiintyi Lontoossa punk-svengali Malcolm McLarenin järjestämässä 100 Club Punk Festival -tapahtumassa. Muita esiintyjiä olivat muun muassa Sex Pistols, Siouxsie & The Banshees, The Clash, The Vibrators ja The Damned.

Vuoden loppuun mennessä Buzzcocks oli jo levyttänyt ensimmäisen ep:nsä Spiral Scratchin, yhden ensimmäisistä punk-omakustanteista. Buzzcocks teki vaikutuksen tiukkana bändinä, jonka energisyys ei kärsinyt monille ajan bändeille tyypillisestä haparoivasta soitosta, sekä Shelleyn lauluntekijänlahjoilla. Paras esimerkki niistä on klassikko Ever Fallen In Love (With Someone You Shouldnt’ve).

Vuonna 1977 Buzzcocksin kokoonpano muuttui, kun Devoto erosi bändistä ja perusti oman yhtyeensä Magazinen. Shelleystä tuli Buzzcocksin kitaristi-laulaja ja hänen korkeasta, kirkkaasta ja melodisesta laulustaan bändin leimallisin piirre.

United Artists Records teki diilin Buzzcocksin kanssa elokuun kuudentenatoista 1977. Bändi levytti isolle yhtiölle Martin Rushentin tuottamat albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978) ja A Different Kind Of Tension (1979). Neljäs albumi jäi demoasteelle, kun Buzzcocks hajosi vuonna 1981.

Sooloartistiksi alkanut Shelley debytoi albumilla, jollaista kukaan ei osannut odottaa mieheltä, joka oli tullut tunnetuksi melodisen punkbändin laulaja-kitaristina ja taitavana poplauluntekijänä. Soolodebyytti Sky Yen oli jo vuonna 1974 olkkarissa äänitetty levyllinen kokeellista elektronista musiikkia Tangerine Dreamin ja Clusterin hengessä. Sky Yenin vastaanotto oli aikanaan lähinnä hämmentynyt ja vihamielinen, mutta myöhemmin sen psykedeelistä hammasporanoisea on alettu pitää kokeellisuudessaan kiinnostavana. Shelleyn omasta mielestä levy sopi kuulokekuunteluun sekä niille, jotka halusivat saada vieraat poistumaan.

Sky Yenin piti alun perin olla soundtrack Devoton tekemään elokuvaan. Samankaltaiseen tarkoitukseen tehtiin myös Shelleyn seuraava projekti Hangahar, jonka hän levytti Sally Timmsin ja Lindsay Leen kanssa vuonna 1980.

Homosapien-single (ja samannimisen sooloalbumin nimibiisi vuodelta 1981) vei Shelleyn kappalerakenteen kannalta takaisin popmusiikin lähteille, mutta sekin oli sovitettu elektronisen musiikin soittimille eli syntetisaattoreille ja rumpukoneille. Kappaleen viittaukset homoseksuaalisuuteen saivat BBC:n kieltäytymään soittamasta sitä, mikä puolestaan sai Shelleyn kertomaan julkisuudessa omasta biseksuaalisuudestaan, johon hän oli viittaillut jo Buzzcocksille kirjoittamissaan kappaleissa.

Samankaltaista soundimaailmaa kartoitti myös vuoden 1983 XL1-albumi, jonka tunnetuin kappale on Telephone Operator. Aikaansa edellä olleen albumin mukana sai ZX Spectrum -tietokoneelle tehdyn ohjelman, jonka esittelemiä grafiikoita ja lyriikoita saattoi katsella levyä kuunnellessaan.

Vuoden 1986 Heaven And The Sea -sooloalbumilla Shelley yhdisti elektronisen musiikin ja kitararockin piirteitä ajanmukaiseksi ja täyteläiseksi popiksi. Levyltä julkaistiin kaikkiaan neljä singleä, joista tässä kuullaan melankolinen Waiting For Love.

Ympyrä sulkeutui 1980-luvun lopulla, kun Buzzcocks teki paluun. Aluksi punklegenda julkaisi livelevyjä, mutta muutaman tunnusteluvuoden jälkeen myös uutta musiikkia. Vuonna 1993 julkaistu Trade Test Transmission -albumi käynnisti Buzzcocksin uran myöhemmät ajat, jotka jatkuivat aina Shelleyn kuolemaan saakka. Viimeiseksi jäi vuonna 2014 julkaistu yhdeksäs Buzzcocks-pitkäsoitto The Way.

Shelleyn viimeinen albumi Cinema Music And Wallpaper Sounds ilmestyi vuonna 2016. Se sulki hänen soolouransa ympyrän samalla tavalla kuin Trade Test Transmission oli sulkenut Buzzcocksin kehän: Cinema Music And Wallpaper Sounds oli vuonna 1976 äänitetty levyllinen kokeellista elektronista musiikkia ja siinä mielessä Sky Yenin sisarteos.

Pete Shelley kohtasi loppunsa kotonaan Virossa, jossa hän oli asunut vaimonsa Gretan kanssa vuodesta 2012 lähtien.

Peter Campbell McNeish 17.4.1955–6.12.2018

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Hae Buzzcocks-klassikoita kirjastosta!

Hae Buzzcocks-klassikoita kirjastosta!

Hae Buzzcocksia kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt | Buzzcocks
Another Music In A Different Kitchen (1978)
Love Bites (1978)
A Different Kind Of Tension (1979)
Trade Test Transmissions (1993)
All Set (1996)
Modern (1999)
Buzzcocks (2003)
Flat-Pack Philosophy (2006)
The Way (2014)

Pete Shelley
Sky Yen (1980)
Hangahar (1980)
Homosapien (1981)
XL1 (1983)
Heaven And The Sea (1986)
Cinema Music And Wallpaper Sounds (2016)

Lue lisää
Junttila, Jukka: 1977 – Punkvallankumous, 279 sivua. Like 2017.
McGartlandTony: Buzzcocks – The Complete History, 288 sivua. John Blake 1995.
Robb, John & Salmenpohja, Ilkka (kääntäjä): Punk! – Brittipunkin haastatteluhistoria. Like 2007.

Pete Shelley: XL1 (1983).

Pete Shelley: XL1 (1983).