Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Luuta ja nahkaa | Johanna Kustannus Megamania 1997

Hannu ”Tuomari” Nurmio (s. 1950) ei pelkää riskien ottamista. Hän on mennyt musiikissaan laidasta toiseen levyttämällä katuromanttista iskelmää, balkanvaikutteista rockia, tangoa, ison orkesterin säestämää psykedeelispainajaismaista taidemusiikkia ja vaikka mitä. Hän on laulanut suomeksi ja englanniksi ja sovittanut biisejään moniin eri asuihin, ja silti hän on aina onnistunut kuulostamaan itseltään. Kaikkein vahvimmin Nurmion uraa onkin leimannut artistin tarve tuoda esiin oma äänensä luovasti ja omilla ehdoillaan. Tinkimätön taiteellinen näkemys on tehnyt hänestä yhden suomalaisen rockin arvostetuimmista artisteista.

Uransa jyrkimmän käänteen Nurmio selvitti yhdeksänkymmentäluvun puolivälin jälkeen. Tehtyään ensin iskelmälevy Karaokekuninkaan (1995) ja tanssimusiikiksi muokattuja Nurmio-originaaleja esitelleen Tanssipalatsin (1996) Hande hätkähdytti albumilla, jonka kuvaavia työnimiä olivat ”Voimalauluja” ja ”Väkivaltaista kansanmusiikkia”. Vuonna 1997 ilmestynyt koruton mestariteos sai lopulta nimekseen Luuta ja nahkaa.

Rannanjärvi elää!

Luuta ja nahkaa oli vaikuttava yhdistelmä priimaluokan biisejä ja primitiivistä toteutusta. Albumin vaihtoehtoinen ugriblues, ”väkivaltainen kansanmusiikki”, kuten Lahjoita ’Luoja lohtusi nyt’, ’Rannanjärvi elää!’, ’Kova luu’ ja kalevalaisiin mittoihin kasvanut ’Laulaja’ löysi henkisen kotinsa Pohjanmaan lohduttomilta lakeuksilta. ”Voimalauluja” Nurmio ammensi luonnosta ja siitä psyyken lovesta, johon shamaanit lankeavat: ’Käärmeen laulu’, ’Suuri peto’, ’Auringon lapsonen’, ’Kuu kulkee hiljaa’. Svengaavimmillaan ja urbaaneimmillaan Luuta ja nahkaa on nimibiisissään, jonka miljöönä on päihdepsykoosin huuruinen maailma.

Nurmio äänitti kolmannentoista studioalbuminsa kotinsa makuuhuoneessa. Studiokalusto koostui Fostexin analogisesta kasiraitanauhurista ja parista hyvästä mikrofonista. Kiihkeästi kähisevän laulajan käsiaseena oli akustinen kitara, jonka soundi on ylätaajuuksissa riipivän säröinen ja alapäässä lämpöinen ja tukeva. Rytmipuolen hän hoiti polkemalla jalalla lattiaa tai tamburiinia, ja taltioi töminän kenkään kiinnittämällään mikrofonilla. Tuomari loi levyn rujon svengin aivan itsekseen. Luuta ja nahkaa -sessioissa perustettu yhden miehen orkesteri on sittemmin havaittu toimivaksi myös soolokeikoilla.

Kova luu livenä vuonna 2010:

Luuta ja nahkaa ilmestyi kesän 1997 kynnyksellä. Mustiin pukeutunut Nurmio poseerasi albumin kannessa murjotusta peltikanisterista ja bassokitaran kaulasta rakennetun kielisoittimen kanssa. Levy oli välitön arvostelumenestys, mutta musiikkina sen verran kiperää tavaraa, että myynti jäi kauas Nurmion iskelmällisempien levyjen lukemista. Mutta sen, minkä Nurmion pubiyleisö hylkäsi liian omituisena, ottivat marginaalimusiikkifanit avosylin vastaan.

Luuta ja nahkaa jäi elämään. Jotkut sen kappaleet soivat yhä Nurmion keikoilla niin kuin klassikoiden kuuluukin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tuomari Nurmio | kotisivu
Tuomari Nurmio | Facebook

Hae Tuomari Nurmion klassikko ’Luuta ja nahkaa’ kirjastosta.

Hae Luuta ja nahkaa kirjastosta:
esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tuomari Nurmio

1970-luku

Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät: Kohdusta hautaan | LP & Kasetti Johanna 1979 • LP-uusintapainos Johanna 1989 • CD Johanna 1988 • Remasteroitu CD-uusintapainos (sisältää 4 lisäraitaa) Johanna 2000

1980-luku

Tuomari Nurmio ja Viides Kolonna: Maailmanpyörä palaa | LP & Kasetti Johanna 1980 • LP-uusintapainos Johanna 1989 • CD Johanna 1989 • Remasteroitu CD-uusintapainos (sisältää 3 lisäraitaa) Johanna 2003
Tuomari Nurmio: Lasten mehuhetki | LP & Kasetti Johanna 1981 • LP-uusintapainos Johanna 1989 • CD Johanna 1988 • Remasteroitu CD-uusintapainos Johanna 2001
Tuomari Nurmio: Punainen planeetta | LP & Kasetti Johanna 1982 • CD 1989 & 1998 • CD/SACD 2005
Meatballs: Meet The Meatballs | LP Beta 1984
Tuomari Nurmio: Käytettyä rakkautta | LP Megamania 1986 • CD Megamania 1988 & 1996
Tuomari Nurmio: Kuu | LP & CD Megamania 1988

1990-luku

Tuomari Nurmio: Hullu puutarhuri | LP & CD Herodes 1992 • Remasteroitu 2CD Herodes/Oy EMI Finland Ab 2006
The Barnhill Boys: Hillbilly Spacecraft | CD Parlophone 1994
Tuomari Nurmio: Karaokekuningas | CD EMI 1995
Tuomari Nurmio: Tanssipalatsi | CD EMI 1996 • LP-uusintapainos 2020
Tuomari NurmioLuuta ja nahkaa | CD Johanna Kustannus 1997 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Tuomari Nurmio: 1999 | CD EMI 1999 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2019

2000–2009

Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus: Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus | CD Megamania 2002 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2019
Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat: Kinaporin kalifaatti | CD+DVD Pyramid 2005 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Tuomari Nurmio & Kongontien Orkesteri: Tangomanifesti | CD Pyramid 2006 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Judge Bone & Doc Hill: Big Bear’s Gate | LP & CD Bone Voyage 2008

2010-luku

Tuomari Nurmio: Paratiisin puutarha | LP+CD & CD Ratas Music Group 2010
Tuomari Nurmio: Dumari ja spuget | LP & CD Ratas Music Group 2013 • LP-uusintapainos Sony Music 2019
Tuomari Nurmio: Dumari ja spuget bailaa! | CD+DVD Ratas Music Group 2014
Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales Of Judge Bone | CD Sony Music/Ratas Music Group 2015
Tuomari Nurmio & Folk Liisa: Ihmemaassa | CD Sony Music/Ratas Music Group 2016 • LP Sony Music/Ratas Music Group 2017
Tuomari Nurmio: Dumarillumarei | LP & CD Ratas Music Group 2017 • LP-uusintapainos 2019
Tuomari Nurmio: Dumari ja spuget – Usvaa putkeen | Vallila Music House 2019

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää | Finna.fi

Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Leskinen, Juice & Kanerva, Timo: Vaikuttajat korvissamme, 195 sivua | Kirjayhtymä 1993
Lindfors, Jukka & Nurmio, Hannu: Tuomari vastoin tahtoaan – todistusaineistoa Tuomari Nurmion varhaisvuosilta, 200 sivua | Odessa 1990
Lindfors, Jukka & Salo, Markku & Pesonen, Raimo: Dumari – kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan, 551 sivua | WSOY 2010
Nurmio, Tuomari: Karvainen sielu, 78 sivua | WSOY 1994
Nurmio, Tuomari: Tuhannen ja yhden kapakan lauluja – nuottikirja | Like 2013

Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa (1997).

Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella

Mad Juana: Skin Of My Teeth (Spinefarm, 1997)

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.Useimmat levyt katoavat. Syystä tai toisesta juuri kukaan ei kiinnostu niistä, ja silloin niiden biisit olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa näkymättömällä musteella. Joillekin niistä soisi mielellään uuden mahdollisuuden, paikan siinä julkisuuden ultraviolettivalossa, joka muuttaisi ne taas näkyviksi. Mad Juanan Skin Of My Teeth (1997) on albumi joka ansaitsisi enemmän huomiota.

Mad Juana tunnetaan Suomessa muusikko ja mediapersoona Sami Yaffan bändinä. Se syntyi New Yorkissa 1990-luvun puolivälissä, kun Yaffan ja Michael Monroen yhtye Demolition 23. hajosi tehtyään yhden vertaansa vailla olevan punkrockalbumin. Suurkaupungin rokkiskene oli hiipunut hiillokseksi, ja yksi aikakausi oli tullut päätökseensä.

Siinä vaiheessa uraansa Yaffa oli kaulaansa myöten rockissa. Hän oli tullut tunnetuksi tarumaisessa Hanoi Rocksissa, kiertänyt maailmaa losangelesilaisen Jetboyn riveissä ja muuttanut New Yorkiin perustaakseen bändin Monroen kanssa. Hänen nimensä oli mainittu, kun Ramones ja Rolling Stones olivat etsineet uutta basistia.

Yaffa rakasti rock’n’rollia niin kuin ennenkin, mutta oli myös musiikillisesti utelias. Hän halusi oppia soittamaan uusia soittimia ja säveltämään biisejä, eikä sen tarvitsisi tapahtua rockin kehyksessä. Yaffa oli jo aiemmin tehnyt puolisonsa Karmen Guyn kanssa erilaisia kokeiluja – cut-up-menetelmällä koottuja sanoituksia, efekti-eksperimenttejä ja kokeellisia biisejä, joilla ei juuri ollut tekemistä rokkaamisen kanssa.

Karmen Guy, Mad Juana. Kuva: Derek Plank.

Karmen Guy, Mad Juana. Kuva: Derek Plank.

Kesällä 1995 pariskunta muutti Amerikasta Espanjaan. Mad Juanan ensimmäinen albumi pantiin alulle heidän Mallorcan-kodissaan kasiraiturilla. Vuonna 1996 Yaffan ja Guyn kotiäänitykset päätyivät suomalaisen Spinefarm-yhtiön hoteisiin, ja levy-yhtiö ilmoitti olevansa halukas julkaisemaan albumin. Skin Of My Teeth tehtiin saman vuoden elokuussa Vantaan Revolver-studiossa yhdistelemällä uusia raitoja Yaffan ja Guyn omiin nauhoituksiin.

Mad Juanan debyytti oli Karmen Guyn ensimmäinen levytys, mutta Yaffalle se oli päättäväinen askel pois vanhalta mukavuusalueelta. Skin Of My Teethillä rockbändien luottopakki määritteli itsensä uudelleen. Hän kirjoitti Guyn kanssa kokonaisen levyllisen biisejä ja soitti studiossa melkein kaikkia instrumentteja itse (lyömäsoittimia sentään paukutti Sielun Veljistäkin tuttu rumpaliguru Affe Forsman). Yaffa esiintyi levyn kansiteksteissä Sami Takamäkenä kuin korostaakseen, että mennyt sai jäädä taakse.

Skin Of My Teeth puhui maailmanmatkaajan värikästä murretta. Siinä oli vaikutteita espanjalaisen musiikin rytmiikasta, beat-kirjoittajien sääntöjenvääntelystä, arabimelodioista, Patti Smithin runollisesta rockista, vanhasta jazzista ja no waven kokeilevuudesta. Pohjalla soi blues, mutta ei kahteentoista tahtiin kahlittuna jynkytyksenä vaan kokonaisuuden koossa pitävänä koheesiovoimana, joka toi mieleen PJ Harveyn To Bring You My Loven hypnoottisen aavikkorockin. Karmen Guyn kohtalokas ääni piti kuulijan varpaillaan huuruisimmissakin käänteissä. Kaiken kaikkiaan se kuulosti suuremmin suunnittelematta ja vaiston varassa tehdyltä levyltä.

Mad Juana, 1997
Karmen Guy – laulu, bassokitara, kitara
Sami ”Yaffa” Takamäki – kitara, bassokitara, harmonikka
Affe Forsman – lyömäsoittimet

Mad Juanan ensimmäinen albumi ilmestyi vain Suomessa ja jäi vähälle huomiolle, pelkäksi kuriositeetiksi Hanoi Rocksin entisen jäsenen diskografiassa. Yaffa ja Guy kuitenkin pitivät Mad Juanan liikkeellä. Bändi sukelsi In Your Bloodilla (2001) savuiseen jazziin, kytki sähköt pois Acoustic Voodoolla (2002), ja haki Bruja On The Cornerin (2008) vaikutteet Yhdysvaltain ja Meksikon rajapinnalta. Haaveeksi jääneeseen musikaaliin sävelletyllä Kumpanialla (2011) soi Balkanin seudun romanimusiikki.

Mad Juana, 2014. Kuva: Caroline Conejero.

Mad Juana, 2014. Kuva: Caroline Conejero.

Ilmestyessään Skin Of My Teeth häkellytti Yaffan vanhoja faneja, sikäli kun he huomasivat koko levyä. Nykyisin Mad Juanan debyytti sopii hänen taiteilijakuvaansa saumattomasti. Se oli ensimmäinen askel musiikillisessa seikkailussa, joka hiljattain kulminoitui suosittuun Sound Tracker -tv-sarjaan.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Mad Juana Facebook

Levyhyllyt:
Mad Juanan albumit
Skin Of My Teeth (1997)
In Your Blood (2001)
Acoustic Voodoo (2002)
Bruja On The Corner (2008)
Kumpania (2011)

Lue lisää:
Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker, 203 sivua. (Like, 2014).
Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla, 219 sivua. (Like, 2015).
Liimatta, Tommi: Sami Yaffa – Tie taipuu, 462 sivua. (Like, 2016).

Tommi Liimatan ylöskirjaama Sami Yaffa -omaelämäkerta Tie taipuu julkaistiin vuonna 2016 (Like).

Tommi Liimatan ylöskirjaama Sami Yaffa -omaelämäkerta Tie taipuu julkaistiin vuonna 2016 (Like).

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.

Jansen Barbieri Takemura: Changing Hands – ambientin ja popin kirjeenvaihtoa

Changing Hands | Medium Productions/Flavour Of Sound 1997

Brittiläiset muusikot Steve Jansen ja Richard Barbieri alkoivat yhteiseen musiikintekoon 1970-luvulla yhtyeessä Japan. David Sylvianin johtama bändi jätti lähtemättömän jäljen synarockin uuteen aaltoon. Ripaus futua ja viileää poseerausta toivat yhtyeen lähes mainstream-nimeksi. Kävi kuitenkin niin, että kaupallisen läpimurron kynnyksellä Japan hajosi sisäisiin ristiriitoihin.

Silti yhtyeen jäsenistä pulppusi edelleen suurta muusikkoutta. Ilmiömäisen persoonallisen rytmiikan kanssa operoiva rumpali ja säveltäjä Steve Jansen (s. 1959) jatkoi yhteistyötä eri tavoin lähes kaikkien ex-Japan -kavereittensa kanssa. Yksi tiheimmistä kollaboraatioista lienee levytystyö Richard Barbierin (s. 1957) kanssa. Odottamaton Japan-inkarnaatio Rain Tree Crow vuodelta 1991 toi muusikkoparin hetkeksi syvään yhteistyöhön myös Mick Karnin ja Jansenin veljen David Sylvianin kanssa, mutta tuo tie jäi vain yhden levyn mittaiseksi. Tulevaisuus tuntui osoittavan kohti toisenlaisia yhteistyövirityksiä.

Jansenin ja Barbierin ambient alkoi alun perin Japanin markkinoille suunnatulla levytyksellä Worlds In A Small Room. He levyttivät yhdessä myös popalbumin nimellä The Dolphin Brothers. Jostain syystä muusikkoparin levytykset eivät päässeet esiin samaan tapaan kuin ex-bändikaverien ulostulot. Sylvianin Brilliant Trees noteerattiin suurena taiteellisena menestyksenä. Bassotaiteilija Mick Karnin oivallinen Titles sai nostetta levy-yhtiö Virgin Recordsin kautta. Samaan aikaan Jansenin ja Barbierin omat monisyiset kollaboraatiot jatkuivat kiinnostavina, mutta merkittävien myyntilukujen tavoittamattomissa.

* * *

Lähes kokonaan instrumentaali Changing Hands syntyi kirjeenvaihtomaisesta vuorovaikutuksesta. AllMusicin mukaan kollektiivin musiikkia työstettiin poikkeuksellisesti myös postitse Jansenin, Barbierin ja muusikko Nobukazu Takemuran (s. 1968) kesken. Ajatuksia, aihioita ja ambientin kaltaista virtaa siirtyi mantereelta toiselle vilkkaasti. Trio eli voimakkaasti virtuaalisenakin.

JBT:n musiikki eroaa selkeästi David Sylvianin instrumentaalimusiikista. Changing Hands välttelee romanttiseen suuntaan painottuvaa tuotantotyötä. Tunnelma asettuu Sylvianin ja Karnin levytysten väliseen tuntemattomampaan maastoon. Jansen Barbieri Takemura operoi myös ambientin popmaisella puolella, osin Brian Enon tapaan.

Unenomaisesti käynnistyvä Sun Trap In The Sea kutoo rytmin ympärille ajatonta matkantekoa. Aloitusraita luo downtempomaista pohjaa albumin jatkolle. Subtle Bodies tuntuu lähtevän aluksi samankaltaiseen suuntaan, mutta etuiskulla lähestyvä kohina toistuu ja viekin tiiviiseen svengiin. Muusikoiden poptausta nouse esiin.

Albumin pääteokset kohdataan keskivaiheilta eteenpäin. Hieman Massive Attackin linjoilla liikehtivä At Eleven vie muutaman lauletun rivin kautta raitaan Spaced. Uhkaavan tummaa groovea syventää lyömäsoittaja Jansenin kosketuksen rentous. Soitossa kuuluu Japan-aikojen tyyli hieman päivitettynä, aikuisempana ilmaisuna. Rahisevan vinyylin saatelema Empty Orchestra nakuttaa eteenpäin vastustamattomasti. Syntyy symbioosi, jossa Philip Glassin puskevien koskettimien kaltainen maailma kohtaa jossain Jean-Michel Jarren ilmaisun sydänmailla. Albumin pisin raita tuntuu aina liian lyhyeltä.

* * *

Barbierin ensimmäinen soololevytys Things Buried julkaistiin vuonna 2005. Jansenin sooloura alkoi albumista Slope (2007). Jansenin, Barbierin ja Takemuran yhteistyö jäi yhteen yhteiseen albumiin.

Tuomas Pelttari

Richard Barbieri | kotisivu
Richard Barbieri | Facebook

Steve Jansen | kotisivu
Steve Jansen | Facebook
Nobukazu Takemura | kotisivu

Varaa Changing Hands kirjastosta.

Varaa Changing Hands kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jansen • Barbieri • Takemura

Changing Hands | Medium Productions/Flavor Of Sound 1997

Steve Jansen & Richard Barbieri | Finna.fi

Worlds In A Small Room | Victor 1985
Stories Across Borders | Venture/Virgin 1991
Stone To Flesh | Medium Productions 1995 • CD-uusintapainos Kscope 2015
Other Worlds In A Small Room | Medium Productions 1996
Lumen | LP Kscope 2015 • CD Kscope 2016

Jansen • Barbieri • Karn | Finna.fi

Beginning To Melt | Medium Productions 1993
Seed | Medium Productions 1994
_ISM | Medium Productions 1999
Playing In A Room With People | Medium Productions 2001

Richard Barbieri & Tim Bowness

Flame | One Little Indian/London Records 1994

Richard Barbieri & Jan Linton

Azure/Cosmic Prophets | Kaeru Cafe 2001 • jansongs 2019

Richard Barbieri | Finna.fi

Things Buried | Intact Records 2004
Stranger Inside | Kscope 2008

Steve Hogarth + Richard Barbieri | Finna.fi

Not The Weapon But The Hand | Kscope 2012
Arc Light | Poison Apple 2013 • Kscope 2014

Richard Barbieri | Finna.fi

Variants 1–5 | Orange Asylum Records 2017–2018
Planets + Persona | Kscope 2019

Steve Jansen & Claudio Chianura

Kinoapparatom | Medium Productions 2001

Steve Jansen | Finna.fi

Slope | Samadhisound 2007 • 3CD-uusintapainokset Burning Shed 2013 & 2014
Tender Extinction | Headcount Records 2016
The Extinct Suite | Steve Jansen 2017
Corridor | Steve Jansen 2019

D’Agostino • Foxx • Jansen

A Secret Life | Metamatic 2009

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä
Porcupine Tree: Up The Downstair – projektista kohti oikeaa bändiä
Porcupine Tree: The Incident – yhtenevä tarina erilaisista ihmiskohtaloista
Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
Steven Wilson4 ½ – silta kohti uutta

Lue lisää | Finna.fi

Karn, Mick: Japan & Self Existence, 388 sivua | Mick Karn 2009
Power
, Martin: David Sylvian – The Last Romantic, 207 sivua | Omnibus 1998
Reynolds, Anthony: Japan – A Foreign Place, The Biography (1974–1984), 209 sivua | Burning Shed 2015
Sylvian, David: Trophies II – The Lyrics Of David Sylvian, 71 sivua | Opium 1998
Young, Rob: Electric Eden – Unearthing Britain’s Visionary Music, 664 sivua | Faber and Faber 2010

Jansen Barbieri Takemura: Changing Hands (1997).

Pekka Pohjola: Pewit – massiivisen suuri seikkailu

Pewit | Pohjola Records 1997

Pekka Pohjola: Pewit (1997).Bassokitarataiteilija ja säveltäjä Pekka Pohjola (1952–2008) nousi suomalaisten muusikkojen eturiviin progebändissä Wigwam. Basisti oli mukana klassikkoalbumeilla Tombstone Valentine, Fairyport ja Being. Säveltäminen ja sooloura vaativat tilaa yhä voimakkaammin, ja Pohjolan ensimmäinen oma albumi Pihkasilmä kaarnakorva julkaistiin Love Recordsilta jo -72. Pohjolan luomisvoima oli niin suuri että Wigwam sai lopulta jäädä. Toisen sooloalbumin Harakka Bialoipokku jälkeen Pohjola oli mukana bändeissä Unisono, Made In Sweden ja The Group. Basisti tunnettiin 70-luvulta lähtien myös ahkerana tuottajana ja studiomuusikkona.

Soololevytysten taso säilyi korkeana läpi vuosikymmenten, ja elämää suurempia sävelteoksia syntyi usean levymitan verran. Myös Pohjolan kaksi viimeistä albumia olivat merkkiteoksia. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin julkaistut Pewit ja Views antoivat voimakkaan ja tasapainoisen kuvan basistivirtuoosin hioutuneesta muusikkoudesta ja sävellystaiteesta. Myös visuaalisuus oli hallussa. Molempien levyjen kansitaiteesta vastaisi Rita Hartwig.

Pewit toi Pohjolan musiikin esiin poikkeuksellisen voimaantuneesti. Albumi koostui ennemmin sävellyksistä kuin soitinmusiikista, progesta tai fuusiosta. Tuottajana Pohjola halusi säilyttää Pewitin lopullisen toteutuksen mahdollisimman dynaamisena ja kompressoimattomana. Tämän kuulee lyömäsoittimien valtavana voimana, toisaalta myös herkkyytenä. Dynamiikka ei tullut tyhjästä. Pohjola, Seppo Kantonen, Markku Kanerva ja Anssi Nykänen soittivat jo viisi vuotta aiemmin julkaistulla levyllä Changing Waters. Sähkökvartetista oli tullut vakibändi.

Maanisen hypnoottinen aloitusraita Rita lähtee hiljalleen mahtipontiseen vyörytykseen. Iskevä soundi rakentuu tutulle pohjolamaisen polveilevalle kehittelylle. Bassokitaraa odotellaan mukaan kaikessa rauhassa. Anssi Nykäsen tunnustelut käyvät sydänalaan. Rita kasvaa kitaristi Markku Kanervan liidaamana korkeuksiin. Yhdeksän minuutin jälkeen massiivisuus vaihtuu kuitenkin runolliseen kepeyteen, ja outro nivoutuu vaivatta seuraavaan raitaan Melkein. Leikillinen tunnelma, melkein lapsekas, melkein totinen.

Nimikappale Pewit toimii albumin alkuvoimana, pohjavetenä. Suuri kallion ritari lähtee toisessa osassa tivolimaiseen liitoon. Vapautunut Toy Rock introineen svengaa kuin ylikierroksilla käyvä Steely Dan. Fonistit Pepa Päivinen, Heikki Keskinen ja Seppo Paakkunainen ohjaavat rockbändiä tyylikkäästi.

Arvoituksellinen päätösraita Ordinary Music viettelee mukaan matkaan. Jännitettä haetaan pitkällä perkussiojaksolla, jota värittää jopa hälymäiset elementit. Primitiivinen ote kasvaa erityisesti Nykäsen ja Kanervan ansiosta. Teoksen puolivälissä nivahdetaan jälleen kohti uutta. Koskettimien sävel kuin elää kuin toista elämää. Lopulta rytmi kiihtyy puolta kiihkeämmäksi juoksuksi. Hetken päästä pelkkien jousien varaan annettu teema huipentaa Ordinary Musicin. Lopulta tuttu vyörytys saa bändin taakseen. Aloitusraidalta tuttu nerokkaan yksinkertainen bassokuvio tuntuu kovemmin kuin koskaan.

Pewit
Pekka Pohjola – bassokitara, kosketinsoittimet
Seppo Kantonen – piano, kosketinsoittimet
Markku Kanerva – kitara
Anssi Nykänen – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Pekka Pohjola

Mongo Aaltonen – lyömäsoittimet
Pepa Päivinen – tenorisaksofoni, alttosaksofoni, baritonisaksofoni
Heikki Keskinen – tenorisaksofoni
Seppo Paakkunainen – tenorisaksofoni
Jari Valo – viulu
Jukka Pohjola – viulu
Teemu Kupiainen – alttoviulul
Olli Kilpiö – alttoviulu
Timo Alanen – sello
Matti Pohjola – sello

Pewit julkaistiin alun perin CD-levynä vuonna 1997. Remasteroitu painos ilmestyi 2011. Striimauspalvelut Spotify ja Deezer tarjoavat Pohjolan musiikkia rajatusti: myös Pewit puuttuu molemmista (5/2015).

Pewitin jälkeen ilmestynyt Views (2001) jäi Pohjolan viimeiseksi studioalbumiksi. Säveltäjä ja bassovirtuoosi kuoli 56-vuotiaana vuonna 2008. Sekä Pewit että Views saivat Svart Recordsin LP-julkaisut vuonna 2018, ja suurin osa Pohjolan muistakin albumeista on saanut uuden vinyylipainoksen. Kysy levyjä ja lukemista kirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Hae Pekka Pohjolan 'Pewit' kirjastosta!

Hae Pekka Pohjolan ’Pewit’ kirjastosta!

Hae Pewit kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt | Finna.fi
Pekka Pohjola

1970-luku

Pihkasilmä kaarnakorva | Love Records 1972
Harakka Bialoipokku / B The Magpie | Love Records 1974
Keesojen lehto | Love Records 1977
Visitation | Dig It 1979

1980-luku

Pekka Pohjola Group
Kätkävaaran lohikäärme | Dig It 1980
Pekka Pohjola
Urban Tango | Pohjola Records 1982
Jokamies | Everyman | Pohjola Records 1983
Space Waltz | Pohjola Records 1985
Flight Of The Angel | Pohjola Records 1986

1990-luku ja 2000–

Sinfonia 1 | Flamingo 1990
Changing Waters | Pohjola Records 1992
Pewit | Pohjola Records 1997
Views | Pohjola Records 2002

Unisono | Finna.fi

Unisono | Hi-Hat 1975 • CD Rocket Records 2010 • LP Svart Records 2016

The Group | Finna.fi

The Group | Dig It 1978 • CD Warner Music Finland 2001 • CD & 2LP+7″ Svart Records 2017

Espoo Big Band | Finna.fi

Yesterday’s Games by Pekka Pohjola | LP EBB 1986 • CD Pohjola Records 2014

UMO Plays The Music Of Pekka Pohjola | Finna.fi

Beauty And The Beast – Live & Studio 1977–2004 | UMO 2010

Levyhyllyt | Finna.fi
Wigwamin studioalbumit

1960-luku

Hard N’ Horny | Love Records 1969 • Svart Records 2015 & 2019, debyyttialbumin kaunis LP-uusintapainos, jonka tekstiliite sisältää Jukka Gustavsonin haastattelun, toim. Aku-Tuomas Mattila.

1970-luku

Tombstone Valentine | Love Records 1970
Fairyport | Love Records 1971
Being | Love Records 1974
Nuclear Nightclub | Love Records 1975
Lucky Golden Stripes And Starpose | Love Records 1976
Dark Album | Love Records 1977

1990-luku ja 2000–

Light Ages | Polarvox 1993
Titans Wheel | EMI 2002
Some Several Moons | Wolfgang Records, 2005

Wigwamin livealbumit ja kokoelmat | Finna.fi

Live Music From The Twilight Zone | Love Records 1975
Wigwam Plays Wigwam – Live | EMI, 2002
Fresh Garbage – Rarities 1969–1977 • 2CD | Siboney 2000. Kokoelmalevyn 20-sivuisen liitevihkon Wigwam-essee on olennaista luettavaa. Mikko Meriläinen ja Suonna Kononen kirjoittavat bändin vaiheista eloisasti.
Pop Liisa 3 – Wigwam 1973 | Svart Records 2016
Complete Love Records Singles 1969–1975 • 6 x 7″-singleä + 40-sivuinen tekstiliite | Svart Records 2018

Eri esittäjien kokoelmia ja bokseja | Finna.fi

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Donner, Henrik Otto: Parhaita Ottoja • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Laipio, Matti: Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975 • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998

Love Records – Kaikki singlet | Finna.fi

Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Stanley Clarke: Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
Wigwam & Taivaanvuohi: Pop Liisa 3 – Poplastuja Liisankadulta

Lue lisää | Finna.fi

Gronow, Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman, Jake: Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin, 400 sivua | Tammi 2005
Kulluvaara, Jonne & Hilamaa, Heikki: Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Meriläinen, Mikko: Wigwam, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018
Nevalainen, Petri: Pekka Pohjola – Bassokenraali, 202 sivua | Jalava 2003
Oksanen, Taru: Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74, 196 sivua| Pop-lehti 2004
Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014

Pekka Pohjola: Pewit (1997).

Pekka Pohjola: Pewit (1997).