1999 Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

L7 • Vuodet 1985–2024
L7 • Smell The Magic • Bricks Are Heavy • Hungry For Stink • The Beauty Process: Triple Platinum • Slap-Happy • Scatter The Rats
Musiikkia esille kirjastossa

L7: Smell The Magic • 30th Anniversary Edition (Sub Pop 1990 • 2020)

Jotkut ovat edellä aikaansa. Kun Bratmobilen ja Bikini Killin kaltaisia riot grrrl -bändejä vasta perustettiin, L7 oli jo julkaissut pari albumia. Se teki Kaliforniassa samaa pohjatyötä kuin Green River ja Melvins Washingtonissa siihen aikaan, kun Kurt Cobain ja kumppanit vielä ihmettelivät meininkiä yleisön puolella.

Eihän sitä 1980-luvun puolivälissä vielä mistään huomannut, mutta punk, alternative, indie ja grunge tulisivat muutamassa vuodessa olemaan popkulttuurin avainsanoja. L7 oli yksi muutoksen airuista.

Cat O’ Nine Tails • debyyttialbumilta L7
1988

Donita Sparksin ja Suzi Garderin vuonna 1985 perustama L7 teki ensimmäisen räkäisen punkrockalbuminsa Epitaph Recordsille vuonna 1988. Bad Religionin Brett Gurewitzin tuottama levy sisältää ’Cool Outin’ kaltaista protogrungea, mutta enemmän ’Cat O’ Nine Tailsin’ tyyppistä garagerockia. Nimettömän debyytin kantava voima on nuoren bändin into ja uhma. Keskeneräisyydestään huolimatta levy oli kaikessa vallattomuudessaan valloittava.

Vuoden 1990 Smell The Magicilla bändi esiintyi jo klassisessa kokoonpanossaan. Sparksin ja Gardnerin kanssa soittivat debyytillä soittanut basisti Jennifer Finch ja uusi rumpali Demetra Plakas. Kakkosalbumin julkaisi grungen kotipesänä tunnettu seattlelainen Sub Pop. Vuosikymmenten jälkeen Smell The Magic kuulostaa L7:n kolmesta ensimmäisestä albumista parhaalta. Se on spontaani, raivokas ja debyyttiä hallitumpi, tarpeeksi pitkään yhdessä soittaneen bändin levy. Eddie & The Subtitles -laina ’American Society’ on komea päätösraita.

Fast And Frightening • albumilta Smell The Magic
1990

Kesällä 1991 L7 teki levytyssopimuksen Warner Music Groupin omistaman Slash Recordsin kassa. Huomattavaa on, että tämä tapahtui jo ennen kuin Nirvanan Nevermind teki vaihtoehdosta valtavirtaa saman vuoden syksyllä. Sen jälkeenhän isot firmat antoivat levydiilin lähestulkoon kenelle tahansa, jolla oli flanellipaita.

Bricks Are Heavy (1992) oli L7:n ensimmäinen albumi major-yhtiölle. Sen tuotti Butch Vig, joka tunnetaan Garbage-yhtyeen jäsenenä ja merkittävänä ysärirocktuottajana. Hän oli tekemässä esimerkiksi The Smashing Pumpkinsin Siamese Dreamia (1993) ja Nirvanan Nevermindia (1991).

Vigin rakentamassa Smart-studiossa Wisconsinissa ja Van Nuysin legendaarisessa Sound Cityssä äänitetty Bricks Are Heavy tehtiin huolella. Debyyttinsä aikaan L7 oli vielä ollut kokematon studiossa, ja Smell The Magic äänitettiin nopeasti pienen budjetin vuoksi, mutta Bricks Are Heavyn tuotantoon satsattiin kunnolla. Siitä tuli napakasti soitettu rocklevy, mutta osa Smell The Magicilla soineesta hurjuudesta hioutui pois. Levyjen välinen ero on samantapainen kuin Nirvanan Bleachilla ja Nevermindilla. ’Shitlist’, ’Wargasm’ ja ’Pretend We’re Dead’ ovat silti L7-biisejä parhaasta päästä.

Pretend We’re Dead • albumilta Bricks Are Heavy
1992

Hungry For Stinkillä (1994) L7 palasi törkyisempään, vapaampaan ja huolimattomampaan rockiin. Biiseiltään se ei ollut Bricks Are Heavyn tasolla, mutta rento rääkyminen sopi bändille sittenkin paremmin kuin tiukaksi tuotettu soundi. Hungry For Stinkin tunnetuin biisi on ’Fuel My Fire’, koska brittiläinen Prodigy teki siitä version miljoonia myyneelle The Fat Of The Land -levylleen (1997). Koska biisi perustuu australialaisen Cosmic Psychosin kappaleeseen ’Lost Cause’, merkittäviä rojaltisummia on siirrelty sinne sun tänne.

Andres on Hungry For Stinkin ensimmäinen biisi ja single
1994

L7: The Beauty Process: Triple Platinum (Slash 1997).

The Beauty Process: Triple Platinumilla (1997) L7 haki rockiinsa aivan uutta vaihdetta. Raaka särö sai rinnalleen puhtaampia soundeja ja biisit sovitettiin dynaamisemmiksi. Hullun yhdeksänkymmentäluvun kunnialla läpäissyt yhtye kuulosti yllättävän virkeältä ja idearikkaalta. ’Drama’-kappaleen kitarasoolo on soitettu lelukitaralla, ja ’Me Myself And I’ oli L7:lle ennenkuulumattomasti akustinen kappale.

The Beauty Process: Triple Platinum -nimen loppuosa on itseironinen viittaus siihen, ettei L7 ollut koskaan myynyt edes kultaa. Ehkä niin oli hyvä – vaikka levyllä on ’The Masses Are Assesin’ kaltaiset todella latteat hetkensä, L7 kuulosti viidennellä levyllään nälkäisemmältä kuin aikakauden multiplatinaa myyneet bändit samassa vaiheessa.

Off The Wagon albumilta The Beauty Process: Triple Platinum
1997

Warner ilmeisesti katsoi L7:n kaltaisten yhtyeiden ajan olevan ohi, sillä yhtiö päätti sopimuksensa bändin kanssa The Beauty Process: Triple Platinumin jälkeen. L7 teki seuraavan albuminsa Slap-Happyn (1999) oman levymerkkinsä Wax Tadpolen kautta yhteistyössä losangelesilaisen Bong Load -yhtiön kanssa.

Slap-Happy oli paluu majorien maailmasta indie-ilmastoon. Levy tehtiin pienellä budjetilla, omin voimin ja kotistudioissa. L7:n kaltaiselle bändille sellainen ei ole mikään ongelma. Kun soittaa räkäistä rockia, ei tarvitse ison yhtiön studiobudjetteja mihinkään. Promootion ja jakelun voimat ovat sitten asia erikseen.

Crackpot Baby avasi Slap-Happyn
1999

Slap-Happy osoittaa, ettei L7 tarvinnut myöskään tyyriitä tuottajia tekemään studioasioita puolestaan: levy on bändin uran värikkäin, eivätkä sen lauluraidat olleet ennen kuulostaneet yhtä hyviltä. Slap-Happy ei sisällä klassikkobiisejä, mutta yleinen tunnelma on kepeydessään yllättävä. Kuulostaa ihan siltä kuin L7 olisi onnellinen omillaan.

L7 jäi vuonna 2001 määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Paussin pituus määriteltiin vuonna 2014, kun Donita Sparks, Suzi Gardner, Jennifer Finch ja Demetra Plakas kokosivat rivinsä ja lähtivät kiertueelle. L7 ryhtyi myös kirjoittamaan uutta musiikkia. Viisi vuotta comebackin jälkeen ilmestyi uusi studioalbumi Scatter The Rats (2019).

Burn Baby on single levyltä Scatter The Rats
2019

L7 kiertää maailmaa edelleen. Vähän tämän jutun julkaisun jälkeen se soittaa Helsingissä Sideways-festivaalilla.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

L7 | Facebook
L7 | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Alice In Chains: Rainier Fog [2018] – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur [2004] – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 [1970 • 2013] – alun loppu ja lopun alku
Blondie • Parallel Lines [1978] oli Blondien läpimurto
Cyndi Lauper – epätavallinen ura • She’s So Unusual [1983]
Dinosaur Jr. • Sweep It Into Space [2021] – taika on tallella
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Foo Fighters: But Here We Are [2023] – soitto on surusta tehty
Green Day on voimissaan • Saviors [2024]
Green River: Dry As A Bone [1987 • 2019] – grungen juurilla
Hole: Celebrity Skin [1998] – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual [1990] – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kurt Cobain: Montage Of Heck [2015] – himmeä pala taivasta
Led Zeppelin IV [1971] sinetöi menestysbändin klassikkoaseman
Mad Season: Above [1995] – suuri sisäinen kamppailu

Mark Lanegan – Seattlen surujuhlan soundtrack • Whiskey For The Holy Ghost [1994]
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine [1989] – loikka lähitulevaisuuteen
Nirvana teki vaihtoehdosta valtavirtaa • Nevermind [1991]
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi [2020] – alitajunnan oudot luonnonlait
Patti Smith: Horses [1975] – runon ja rockin liitto
Pearl Jam: Ten [1991] – grungen elävä klassikko
Pretenders tunteiden vuoristoradassa • Relentless [2023]
Prodigy: The Fat Of The Land [1997] – millennium-jännitteen voima
Queens Of The Stone Age: In Times New Roman… [2023] – Josh Homme päätyönsä parissa
Santa Lucia – uranuurtaja aikaansa edellä • Arktista hysteriaa [1990]
Sex Pistols – debyytti ja testamentti • Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols [1977]
Smack: On You [1984] – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger [1991] – visio kirkastuu
Suzi Quatro – tie glamtähdestä klassikkorokkariksi • Vuodet 1964–2024
Thee Ultra Bimboos – Helsingin undergroundista Eurooppaan • Vuodet 1994–2025