Laurie Anderson • Vuodet 1977–2026
Big Science ➡️ Amelia
Seitsemäs huhtikuuta 2026 Helsingin Kulttuuritalolla esiintyvä Laurie Anderson (s. 1947) ei ole ensisijaisesti muusikko eikä varsinkaan laulaja. Levyhyllyissä luonnollisesti keskitymme hänen äänilevytuotantoonsa, mutta siitäkin on helpompi päästä jyvälle jäsentämällä multimediataiteilijan uraa alusta alkaen. Nuoruusvuosinaan Chicagon esikaupungissa Anderson oli opiskellut viulun soittoa ennen muuttoaan New Yorkiin, missä hän suoritti tutkinnot taidehistoriasta ja kuvanveistosta. Työskentely taidehistorian luennoitsijana valkokankaalle heijastettavine kuvasarjoineen sai hänet osaltaan kiinnostumaan performanssitaiteilijan roolista. Samalla hän alkoi saada kirjoituksiaan julki taidelehtiin sekä teoksiaan näytteille gallerioihin. 1970-luvun Sohossa oli vuorovaikutuksellista pöhinää eri taiteenlajien kesken, ja Anderson tottui luovimaan vapaasti niin sanan, liikkuvan kuvan kuin äänenkin parissa.
Laurie Anderson. Yksityiskohta Big Sciencen takakannesta.
Alkuperäinen valokuva: James Hamilton
Pienipainoksinen ensisinkku It’s Not The Bullet That Kills You – It’s The Hole // Break It (1977) kytkeytyi valokuvista ja saateteksteistä koostuvaan Jukebox-galleriateokseen. Seuraavana vuonna musiikilliseksi yhteistyökumppaniksi tuli kanadalainen ikätoveri Roma Baran, joka sinnikkäästi yritti taivutella performanssitaiteilijaa myös levyttäväksi artistiksi. Syksyllä 1981 Anderson vihdoin julkaisi kappaleen ’O Superman (For Massenet)’. Sanoituksissaan Jules Massenet’n ooppera-aariaa sivuavasta, kommunikointiteknologiaa ja vieraantumista käsittelevästä avantgardesävellyksestä tuli yllätyshitti englantilaisen DJ-legenda John Peelin ansiosta.
O Superman • albumilta Big Science
1982
Kaikki muutkin kappaleet Andersonin ja Baranin yhdessä tuottamalla debyyttialbumilla Big Science (1982) olivat poimintoja valtavasta, kahdelle illalle jaetusta lavaproduktiosta United States; Brooklynissä keväällä 1983 taltioidulta viiden (!) LP:n tallenteelta United States Live (1984) tietysti puuttuvat visuaaliseen ilmaisuun keskittyneet osuudet. Big Science lienee Laurie Andersonin levyistä tunnetuin, mutta helpoimmasta päästä se ei ole. Teknisesti muokattua ihmisääntä, syntikoita, puhaltimia, perkussioita sekä Andersonin soittamaa viulua sisältävä musiikki on varsin minimalistista Terry Rileyn hengessä, eikä sillä ole suoranaista laulamista kuten ei kitaroitakaan. ’Let X=X / It Tango’ on sovitukseltaan keskimääräistä raikkaampi. Tässä sen jälkimmäinen puolisko.
It Tango • albumilta Big Science
1982
Seitsemän albumin sopimus ison Warner-levy-yhtiön kanssa herätti tietenkin närää snobeissa taidepiireissä, mutta Anderson otti ilomielin vastaan mahdollisuuden tehdä taidettaan tykö laajemmalle yleisölle. ”Kuvataiteilija myy tuhansilla dollareilla teoksensa, joka sitten päätyy roikkumaan jonkun seinälle. Taiteilija alkaa miettiä, kenelle viime kädessä oikein tekee taidettaan”, Anderson sanoo kokoelman Talk Normal – The Laurie Anderson Anthology (2000) saateartikkelissa. ”Ja minä todella pidän levyistä, sillä ne ovat halpoja kuten konsertitkin.”
Toisen studioalbumin Mister Heartbreak (1984) pop-estetiikkaa oli muovaamassa suuri muusikkojoukko King Crimson -kitaristi Adrian Belew’sta basisti Bill Laswelliin sekä Peter Gabrieliin, jonka kanssa syntynyt kappale ’Excellent Birds’ tunnetaan myös vaihtoehtoisena versiona Gabrielin So-albumin bonuksena. Omiin suosikkeihini Mister Heartbreak ei lukeudu, sillä pidän sen äänekästä kuulokuvaa kasarimaisen kalseana. Avauskappale ’Sharkey’s Day’ viehättävine taustalauluineen on kuin melskaavampi vastine Jane Siberryn tuon aikaiselle taidepopille. Päätösraidalla ’Sharkey’s Night’ muuten vierailee kulttikirjailija William S. Burroughs puheroolissa.
Sharkey’s Day • albumilta Mister Heartbreak
1984
Laurie Andersonin ensimmäinen laaja kiertue poiki hänen itsensä ohjaaman konserttifilmin Home Of The Brave (1986), jota ei ole julkaistu DVD- tai Blu-ray -formaatissa. Samanniminen CD puolestaan on turhan typistetty ollakseen järin suositeltava. 1980-luvun loppupuolella Anderson kaipasi etäämmäs performanssitaiteesta kohti musikaalisempaa otetta, minkä vuoksi hän jopa otti laulutunteja. Kolmosalbumi Strange Angels (1989) onkin Andersonin levyistä ehdottomasti melodisimpia ja laulullisimpia. Vierailijoina ja osatuottajina on monia kitaristeja, kosketinsoittajia ja perkussionisteja Andersonin itsensä soittaessa syntikoita ja ohjelmointia. Nimikappale aloittaa levyn suorastaan romanttisesti.
Strange Angels • albumilta Strange Angels
1989
Joillakin iskevämmillä kappaleillaan kuten ’Monkey’s Paw’ ja ’Baby Doll’ Strange Angels maistuu edellislevyn tavoin hieman ylituotetulta ja osin kadottaa artistin ominaislaatua, mutta ainakin levollisista lauluista on helppo pitää. Viettelevä ’Coolsville’ tuo mieleeni naislaulajalla varustetun Tangerine Dream -albumin Tyger (1987). Pehmeäsoundisissa kappaleissa Anderson yhdistää hienosti niin tekstilähtöistä lausuntataidettaan kuin vasta löytämiään taitoja laulajana. Filosofi Walter Benjaminille omistettu ’The Dream Before’ on mielenkiintoinen katsaus sadusta tuttujen Hannun ja Kertun aikuisiän vaiheille säestettynä kevyellä syntikkamatolla ja Bobby McFerrinin taustalausunnalla. Vaihtoehtomusiikin kategoriassa Grammy-ehdokkaana olleen levyn kenties valloittavin laulu on melodisuudessaan tarttuva ’My Eyes’. Sen soundimaailmassa kuulen jotain samaa kuin Brian Enon ja John Calen yhteisalbumilla Wrong Way Up (1990).
My Eyes • albumilta Strange Angels
1989
1990-luvulle tultaessa Laurie Anderson kunnostautui mm. naisten oikeuksien puolestapuhujana ja yhteiskuntakriitikkona. Välimatka seuraavaan levyyn venyi jälleen viideksi vuodeksi, mutta Bright Red (1994) on poliittisine äänenpainoineenkin mielestäni koko tuotannon palkitsevin musiikkiteos. Juurikin Brian Enosta Anderson löysi erinomaisen kanssatuottajan, joka osasi korostaa taiteilijan yksilöllisyyttä ja ilmaisuvoimaa. Bright Red on edeltäjäänsä tummasävyisempi ja vähemmän laulullinen olematta kuitenkaan vaikeasti lähestyttävä. Andersonin vangitseva ääni istuu loistavasti ilmavaan äänimaisemaan ja värikkäät musiikilliset ideat kuulostavat yhä tuoreilta. Nimikappaleella Andersonin kanssa sanoja pudottelee Arto Lindsay.
Bright Red • albumilta Bright Red
1994
Silloinen seurustelukumppani ja tuleva aviomies Lou Reed (1942–2013) osallistui rennon ’In Our Sleep’ -biisin tekoon, eikä se tietenkään ainoaksi yhteistyöksi jäänyt kummankaan uralla. Minulle Bright Redin lukuisia kohokohtia ovat ambient-henkiset raidat kuten ’Speak My Language’, ’World Without End’ ja salaperäisesti sykkivä ’Tightrope’. ”Remember me is all I ask / And if remembered be a task – forget me.” Albumia leimaava öinen tunnelma viedään päätökseen vaimealla digitaalisella piipityksellä ja hyvän yön toivotuksella päätöskappaleella ’Same Time Tomorrow’.
Speak My Language • albumilta Bright Red
1994
Tightrope • albumilta Bright Red
1994
Laurie Andersonin taiteen tarinallinen puoli pääsee parhaiten oikeuksiinsa Lontoossa taltioidulla konserttiäänitteellä The Ugly One With The Jewels And Other Stories (1995), joka on Stories From The Nerve Bible -kirjan rinnakkaisteoksena silkkaa spoken wordia kevyin soitintaustoin. Tämä levy jos mikä vaatii kuulijaltaan täyden omistautumisen, taustakuunteluna se ei oikein toimi – toki näin voi sanoa Laurie Andersonista ylipäätään. Silti pidän siitä paljon, sillä omaelämäkerrallisia aineksia sisältävät tarinat ovat jo itsessään kiehtovia loihtiessaan vahvoja mielikuvia, ja kaiken kruunaa Laurie Andersonin persoonallisen intensiivinen kerrontatapa. Paikoin tunnelma on ihokarvoja nostattava, mistä hyvä esimerkki on ’The Ouija Board’.
The Ouija Board • livealbumilta The Ugly One With The Jewels And Other Stories
1995
Etenkin musiikillisempaa ilmaisua kaipaaville voi suositella Andersonin viidettä studioalbumia Life On A String (2001), jonka pohjana oli laajamittainen musiikkiteatteriproduktio Moby Dick. Hal Willnerin kanssa tuotetun, melodisen albumin vivahteikkaassa ja elegantissa äänimaisemassa on ilahduttavan paljon Andersonin alkuperäistä instrumenttia viulua, joka oli jäänyt useilla levyillä paitsioon. Sateen alakuloa huokuva ’Washington Street’ muistuttaa hollantilaisyhtye Nitsin myöhempää tuotantoa.
Washington Street • albumilta Life On A String
2001
Pitkään työstetty Homeland (2010) sai kiitosta Yhdysvaltojen henkisen tilan syväluotauksesta, mutta ainakaan minulle levy tai sen synnystä kertova liite-DVD ei noussut elämyksen tasolle. Osalla kappaleista Andersonin ääntä on ikävällä tavalla käsitelty kuulostamaan kannen fiktiiviseltä mieshahmolta. Mainittakoon, että maassamme muutamaan kertaan aiemminkin esiintynyt Anderson nimettiin vuonna 2013 Aalto-yliopiston kunniatohtoriksi. Hänen käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan elokuvassa Heart Of A Dog (2015) työstetään surua paitsi Lou Reedin, myös pariskunnan koiran menetyksestä. Kronos Quartetin kanssa levytetty Landfall (2018) jäsenteli Andersonin kokemuksia vuoden 2012 Sandy-hurrikaanista ja se palkittiin Grammylla.
Laurie Anderson & Kronos Quartet: The Water Rises / Our Street Is a Black River • albumilta Landfall
2018
Tiibetiläisten Kuolleiden kirjaan perustuvalla albumilla Songs From The Bardo (2019) musiikkipuolesta vastasivat tiibetiläissyntyinen Tenzin Choegyal sekä Patti Smithin muusikkotytär Jesse Paris Smith Laurie Andersonin ollessa mukana lähinnä vain lausujana. Hänen toistaiseksi viimeisin oma studioalbuminsa Amelia (2024) on kuunnelmallisia piirteitä saava konseptiteos lentäjälegenda Amelia Earhartin katoamiseen johtaneesta maailmanympärilennosta vuonna 1937. Kamarimusiikilliset orkestraatiot tuovat lisää syvyyttä täyteläiseen soundimaailmaan, ja eläytyvä kuulija tuskin edes huomaa levyn jakautuvan kahteenkymmeneenkahteen lyhyeen kappaleeseen.
Flying at Night • albumilta Amelia
2024
Lukuisilla filmifestivaaleillakin palkittu Laurie Anderson on kaiken muun lisäksi myös soitinteknologinen innovaattori, jonka kehittämiä ovat mm. magneettiteippijousella soitettava viulu sekä jättimäistä tahtipuikkoa muistuttava MIDI-soitin ”talking stick”. Kulttuuritalolla tullaan näkemään ainutlaatuinen ja tinkimätön taiteilija, jonka harjoittamaa laaja-alaisuutta harva pystyy ylittämään.
Matti Pajuniemi
Laurie Anderson | kotisivu
Laurie Anderson | Facebook
💿
Laurie Anderson
Finna.fi
Big Science – Songs From ”United States I-IV” Warner Bros. Records 1982
Mister Heartbreak Warner Bros. Records 1984
United States Live Warner Bros. Records 1984
Home Of The Brave – A Film By Laurie Anderson Warner Bros. Records 1986
Strange Angels Warner Bros. Records 1989
Bright Red Warner Bros. Records 1994
The Ugly One With The Jewels And Other Stories – A Reading from Stories from The Nerve Bible Warner Bros. Records 1995
Life On A String Nonesuch 2001
Homeland Nonesuch 2010
Landfall Laurie Anderson • Kronos Quartet | Nonesuch 2018
Songs From The Bardo Laurie Anderson • Tenzin Choegyal • Jesse Paris Smith | Smithsonian Folkways Recordings 2019
Amelia Nonesuch 2024
Let X=X • live | Nonesuch 2026
💿⏳
Kokoelmalevyjä
Laurie Anderson
Finna.fi
Talk normal – The Laurie Anderson Anthology 2CD | Rhino 2000
📚
Laurie Anderson
Finna.fi
United States Laurie Anderson, 231 sivua | Harper & Row 1984
Home Of The Brave – A Film By Laurie Anderson, 18 sivua | Lieke 1988
Empty Places – A Performance Laurie Anderson, 125 sivua | HarperPerennial 1991
Laurie Anderson Roselee Goldberg • Laurie Anderson, 204 sivua | Abrams 2000
Night Life Laurie Anderson, 125 sivua | Edition 7L 2006
All The Things I Lost In The Flood – Essays on Pictures, Language, and Code Laurie Anderson, 319 sivua | Rizzoli Electa 2018
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Angelo Badalamenti 1937–2022 • Kauneuden ja pahaenteisyyden syleily
Brian Eno – avaruuden inspiroimaa ambientia • Apollo – Atmospheres & Soundtracks [1983]
David Bowie 1947–2016 • Jazzia ja rockia moderneimmillaan • ★ Blackstar [2016]
Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987]
Jansen Barbieri Takemura – ambientin ja popin kirjeenvaihtoa • Changing Hands [1997]
John Carpenter – mustan valon loiste • Lost Themes III • Alive After Death [2021]
Kadi Vija – äänitaidetta laulaen • Tiny Hands Gathering Wonder, The World Becomes Magic [2025] • Kadi Vija 3: Freedom [2025] • Kadi Vija Key Project: Extended Powerspots [2022]Kate Bush – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys • Hounds Of Love [1985]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]
Manuel Göttsching 1952–2022 • Kosmisen kitaramusiikin legenda
Peter Gabriel [1] Vuodet 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] Vuodet 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Radiohead – takaisin epätodellisuuteen • A Moon Shaped Pool [2016]
Steven Wilson – koskettava tarina ulkopuolisuudesta • Hand Cannot Erase [2015]
Talk Talk ja Mark Hollis 1955–2019 • Ainutlaatuinen tyylievoluutio • The Party’s Over [1982] ➡️ Laughing Stock [1991] ➡️ Mark Hollis [1998]
Talking Heads – tanssi kuin kukaan ei katselisi • Talking Heads: 77 [1977]
Big Science – Songs From ”United States I-IV” • 1982 • Kansi: Laurie Anderson • Art Direction: Perry Hoberman • Design: Cindy Brown • Kuva: Greg Shifrin
Home Of The Brave – A Film By Laurie Anderson • 1986 • Kansitaide ja design: Carolyn Cannon • Kuva: Les Fincher
Amelia • 2024
