1973 | Kaiku Entertainment 2022
Musiikkia esille kirjastossa
Jos Maija Vilkkumaa ei yksin tuonut suomirockia tälle vuosituhannelle, ainakin hän oli vahvasti hankkeessa mukana. Ensimmäiset albumit Pitkä ihana leikki (1999) ja Meikit, ketjut ja vyöt (2001) nostivat vuonna 1973 syntyneen laulaja-lauluntekijän kotimaisen kitararockin menestyjien joukkoon. Kolmas levy, 120 000 kappaletta myynyt Ei (2003) teki hänestä tähdistä kirkkaimman.
Samaan aikaan naisartistien asema muuttui. 2000-luvulla suomirockista ei voinut puhua mainitsematta Jonna Tervomaata, PMMP:tä ja Tiktakia. Tämä kehitys pääsi vauhtiin vasta 1990-luvun lopulla. Esimerkiksi seitsemänkymmenen artistin ja sadan biisin kokoelmalla Suomirockin kultainen 80-luku (2009) on mukana vain yksi naisartisti ja viitisen bändiä, joissa oli naisjäseniä. Vielä 1990-luvulla naispuoliset suomirokkarit olivat harvinaisia. Popin puolelta löytyi Nylon Beatin kaltaisia ylenkatsottuja kokoonpanoja, mutta rokki oli poikabändien kuten Apulannan, Neljän Ruusun ja Don Huonojen reviiriä. Kikkalaitiset olivat poikkeus ”siellä, missä tytöt ei soita kitaraa”, kuten PMMP:stä soolouralle siirtynyt Paula Vesala paljon myöhemmin lauloi.
Maija Vilkkumaa: Kids Of 88
Vilkkumaan seuraavat levyt eivät yltäneet Ein tähtitieteellisiin myyntilukuihin, mihin vaikutti suosion ailahtelevan luonteen lisäksi sekin, että fyysisten levyjen yleinen myynti alkoi laskea. Siltikin Se ei olekaan niin (2005) myi reilusti yli platinarajan ja Superpallo (2008) ja Kunnes joet muuttaa suuntaa (2010) kultaa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tultua päätökseensä Vilkkumaa jäi tauolle. Seuraavien viiden vuoden aikana hänet saattoi bongata television Hyvät ja huonot uutiset -paneeliohjelmasta sekä Lauluyhtye Viiden ja Kerkko Koskinen kollektiivin keikoilta, mutta ei soolokonserteista.
Aja! (2015) oli näyttävä paluu soolouralle. Sen ilmestymisvuonna Vilkkumaa oli mukana tehokkaana profiilinnostajana tunnetun Vain elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella. Kenties popmusiikin perusyksikön vaihtumisesta johtuen Aja! ei avannut uutta albumiputkea artistin tuotantoon. Vuonna 2017 ilmestynyt Joku muu, mikä oli kolmella välisoitolla jäsennelty kuuden biisin EP. Julkaisun nimi, elektronisvoittoinen soundi ja ajanmukainen digi-formaatti saivat miettimään, oliko Vilkkumaa määrittelemässä artistiuttaan uudelleen päivittämällä sitä. Pitkän linjan taiteilijoiden tapauksessa sellaisessa on aina valtavasti epäonnistumisen potentiaalia.
Maija Vilkkumaa: Betty Draper
Onneksi 1973 tulee tähän päivään tyylillä. Atso Soivio ei ole etsinyt tuotantoratkaisuja suoraan artistin menneisyydestä eikä varsinkaan retrolevyiltä tai luomurockista. Biisit on toteutettu studiossa modernilla tavalla, joka pukee niitä. Siinä 1973 muistuttaa Vilkkumaan varhaistuotantoa, joka myös oli sopivasti ajassa kiinni. Juuret ovat silti edelleen bändien soittamassa popissa ja rockissa, eikä kuulijan tarvitsekaan kummastella, miten tämä tällainen keikoilla toteutetaan. Pelkistetyimmillään musiikki on ’Merenneidossa’ ja ’Mun beibi ei oo mun’ -laulussa.
Lyriikat ovat parhaimmillaan loistavia. ’Äidinmaa’ on viittäkymmentä lähestyvän suomalaisen naisen kattava katsaus siihen, miten tähän päivään on tultu tämän yhteiskunnan kehityksen puitteissa. Toinen ilmeisen omaelämäkerrallinen kappale on leikkisä ja nostalginen ’Kids of 88’, jonka makeaa säkeistöosaa sävellettäessä on muisteltu lämmöllä Madonnan kasarihittejä. Hienoimmasta päästä ovat myös ’Pari pikku sääntöö’, ’Betty Draper’, ’Jos oisin mies’ ja ’Yhdet vielä’, jotka kertovat Vilkkumaata ennenkin kiehtoneesta aiheesta, vapaassa lännessä sukupuoleen kohdistetuista rooliodotuksista.
Albumin mitassa aihevalikoima voisi olla monipuolisempikin: ’Mun beibi ei oo mun’, ’Ulkomusiikilliset syyt’, ’Viimeinen elämä’, ’Jäähyväiset’, ’Merenneito’ ja ’1973’ ovat kaikki lauluja tavalla tai toisella vaikeista ihmissuhteista. Sävellykset ovat silti hyviä, ja eipähän ainakaan tarvitse kuunnella ihkuja ihastumishittejä.
Maija Vilkkumaa: Äidinmaa. Ohjaaja: Emilia Hernesniemi
1973:n soidessa Joku muu, mikä -EP tuntuu kyberavaruuteen katoavalta välityöltä. Kaiku Entertainmentin Pekka Ruuska kertoi julkisessa somepäivityksessä, ettei aluksi kannattanut Vilkkumaan ehdotusta perinteisen albumin tekemisestä. Erinomaista, että tähän ratkaisuun kuitenkin päädyttiin. 1973:n jokaisella biisillä on paikkansa, eikä yhdestäkään laulusta aisti irtosinkkujen epätoivoista rakastetuksi tulemisen tarvetta.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Maija Vilkkumaa | Facebook
Maija Vilkkumaa | Instagram
Maija Vilkkumaa | Twitter
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärellä
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaanMaija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Nylon Beat: Valehtelija – popyhtyeen kasvun paikka
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme
Vilma Alina: True Crime – parisuhteen viimeisellä rannalla
Tarharyhmä
[Maija Vilkkumaa • Minna Haapkylä • Isa-Erika Lehto • Nöksy Niiniluoto]
Finna.fi
Tappopoppia | Poko Rekords 1993
Hysteerinen harmonia | Poko Rekords 1994 & 1995
Oppivuodet – 20 Tarharyhmän hittiä 1992–1995 | Poko Rekords 2001
Soitetaan kovaa! Koko tuotanto, koko tarina 1990–1995 • 3CD + 27-sivuinen liite | Poko Rekords/EMI Finland 2009
Maija Vilkkumaa
Finna.fi
1990-luku
Pitkä ihana leikki | Evidence/Warner Music Finland 1999 • Peltipainos 2000
2000–2009
Meikit, ketjut ja vyöt | Evidence/Warner Music Finland 2001
Ei | Evidence/Warner Music Finland 2003
Se ei olekaan niin | Evidence/Warner Music Finland 2005
Totuutta ja tehtävää • CD+DVD | Evidence/Warner Music Finland 2006
Ilta Savoyssa • 2CD-livealbumi | Evidence/Warner Music Finland 2007
Superpallo | Warner Music Finland 2008
2010-luku
Kunnes joet muuttaa suuntaa | Warner Music Finland 2010
Aja! | Warner Music Finland 2015
Joku muu, mikä | Warner Music Finland 2017
Maija! – Hitit 1999–2019 • 2CD-kokoelma | Warner Music Finland 2019
2020-luku
1973 | Kaiku Entertainment 2022
Vain elämää 4
[Maija Vilkkumaa • Sanni • Virve Rosti • Pave Maijanen • Antti Tuisku • Anssi Kela • VilleGalle]
Finna.fi
Vain elämää – kausi 4 • päivä | Warner Music Finland 2015
Vain elämää – kausi 4 • ilta | Warner Music Finland 2015
Vain elämää 10
[Maija Vilkkumaa • Erin • Vesala • Lauri Tähkä • Samu Huber • Elastinen • VilleGalle • Antti Tuisku]
Finna.fi
Vain elämää – kausi 10 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Warner Music Finland 2019
Vain elämää – kausi 10 – toinen kattaus • 2CD | Warner Music Finland 2019
Lue lisää Maija Vilkkumaasta
Finna.fi
Maija Luca Gargano & Maija Vilkkumaa, 255 sivua | WSOY 2004
Miten lauluni syntyvät? Toimittanut Eetu Kauppinen, 143 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017
Vilkkumaa Maija Vilkkumaa & Miina Supinen, 432 sivua | Gummerus 2023
Lue lisää Maija Vilkkumaasta
Soundi
Suomen ääni Mikko Meriläinen | Soundi 6/2022 • sivut 28–33
Lue lisää Maija Vilkkumaata
Finna.fi
Nainen katolla Maija Vilkkumaa, 334 sivua | Kaiku Books 2013
Lue lisää suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi
Lailasta Almaan – suomalaisten naisten populaarimusiikin historia Tiina Käpylä & Anna-Elena Pääkkölä, 351 sivua | Into Kustannus 2023
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia! Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003 & parannettu 1. painos 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rock – Tähtien elämää kulissien takana Heta Hyttinen, 303 sivua | Readme.fi 2016
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011
Suomi-rockin tiekartta Petri Nevalainen, 216 sivua | Gummerus/Ajatus 2005