Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit

Kiihtyneessä mielentilassa | Stupido Records 2020


Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).Turun alkuperäisen punkskenen kulmakivi Vihan Muna ei taipunut massamuodin mukaiseksi edes 1970-luvun lopulla. ”Me soitetaan ihan mitä me halutaan”, Olli Kauniskankaan ja Hoss Siivosen bändi vakuutti jo varhaistuotannossaan, ja niin se totisesti tekee edelleen. Ei sitä vieläkään osaa kutsua oikein muuksi kuin vaihtoehtoyhtyeeksi, roisin turkulaisen underground-perinteen jatkajaksi.

Vihan Muna.
Vihan Muna

Kiihtyneessä mielentilassa on vuosikymmenten horroksesta heränneen rosoisen taidepunkyhtyeen ensimmäinen albumi. Biisintekijät katsovat maailmaa satiirikon silmin, ja rock on rumaa ja rämisee. Pitkän linjan toisinajattelijoiden maailmankuva, poliittiset mielipiteet tai taidekäsitys eivät ole muuntuneet saati hioutuneet ajan saatossa. Tällä aikansa kuvaksi luonnehditulla levyllä ei ole paljoakaan tekemistä viihteen tai popmusiikin kanssa. Se ei ole aina miellyttävää kuunneltavaa, mutta omaehtoista kylläkin.

LP Kiihtyneessä mielentilassa julkaistaan 20. marraskuuta 2020.

Olli Kauniskangas, Vihan Muna oli pitkään vain mystinen nimi turkurockin menneisyydestä. Mikä teidät sai palauttamaan sen takaisin aktiivikuvioihin?
– Meitä haastateltiin bändin tiimoilta Toisen soinnun etsijät -kirjaan, joka ilmestyi 2017. Alun perin meidän piti laittaa kokoonpano pystyyn pelkästään kirjan julkaisukeikkaa varten. Kun homma toimi hyvin ja musiikki kuulosti hyvältä, bändi muuttuikin äkkiä pysyväksi. Sen myötä syntyi ajatus uusista julkaisuista.

Vihan Muna on edelleen underground- ja punkbändi niin kuin 1970-luvun lopullakin. Mitä eroa on sellaisen yhtyeen pyörittämisessä vuonna 1978 ja 2020?
– Aikoinaan menimme festivaaleille mukanamme nippu tekemiämme pienlehtiä ja myimme niitä sopivan näköisille tyypeille. Tai sitten laitoimme ilmoituksen Soundiin, koska sen pikkuilmoituksia lukivat kaikki, jotka ostivat tai vaihtoivat pienlehtiä.
– Tallennus- ja julkaisutekniikat niin sanan kuin kuvankin puolella ovat kehittyneet tee se itse -kulttuurille lähestyttävämmiksi, ja internet helpottaa jakelua. Vaikeampaa on päästä edes jotenkin esille nykyisen informaatio- ja musamäärän joukosta.

Bändihommien ohella teitte 1970-luvulla pienlehteä nimeltä Puikko, jota voi lukea netissä Oranssin pienlehtiarkistossa. Puikko näkyy elävän edelleen Vihan Munan kansitaiteessa.
– Uusien levyjen liiteläpysköissä on tosiaan vähän retroiltu Puikkoa. Kiihtyneessä mielentilassa -levyn Puikossa käytettiin oikeaa kirjoituskonetta, saksia, liimaa ja tussia, vaikka helpommallakin olisi päässyt. Oli hauskaa käyttää tekniikoita, jotka on teininä oppinut. Ne ovat edelleen selkäytimessä.

Sinut tunnetaan parhaiten kitaristina, mutta Vihan Munassa olet basisti-laulaja. Mistä tämä johtuu?
– Olimme Hossin kanssa alun perin kumpikin kitaristeja, ja basso jotenkin vain lankesi minulle. Miellyin siihen, koska minulla oli sellotaustastani johtuen alustava käsitys alapään roolista musiikissa. Sähkökitaran soiton jatkamiseen basson kustannuksella liittyi varmaankin jokin itsekorostuksellinen juttu, joka tuntui niihin aikoihin tärkeältä.

Vihan Muna ei vuosina 1978–79 julkaissut paljoakaan musiikkia. Miksi ei?
– Koska bändi oli aktiivinen alle vuoden eikä toiminta ollut kovin suunnitelmallista. Uudet biisit treenattiin kerran ja mentiin keikalle. Taidettiin me yksi demo lähettää Hilse-levylle pyrkimistä varten, mutta se ilmeisesti oli pettymys kokoelman kasaajalle, koska bändi ei nimestään huolimatta ollutkaan rähinäpunkkia vaan kummaa taiderokkia.
– Vihan Muna teki aikoinaan yhden autotallidemon, josta julkaistiin tällä vuosituhannella yksi biisi Punk ja yäk! -kokoelmalla ja toinen Pölyä-kokoelmalla. Vuonna 1978 julkaistu Kårenin-keikkataltiointi Live på Kåren ilmestyi aikoinaan Puikko-kasettina, joka julkaistiin taannoin uudelleen. Lisäksi äänitimme Ylelle Turun studiossa kantanauhan, joka sai yhden radiosoiton kera haastattelun. Sittemmin nauhaa on etsitty vuosikymmeniä kissojen, koirien ja Ylen työntekijöiden kanssa. Tuloksetta.

Uusin julkaisunne Kiihtyneessä mielentilassa on Vihan Munan ensimmäinen albumi. Ovatko sen biisit uusia vai onko mukana ideoita vuosikymmenten takaa?
– Ne ovat jopa niin uusia, ettei niitä kaikkia ole ehditty edes soittaa keikoilla. Myös EP-levyjen Free Jazz ja Tolkuton biisit ovat uutta tuotantoa. Ihan uuden tulemisen aluksi ilmestyi CD-EP Palat 78, jossa on valikoituja vanhoja biisejä nykyversioina. Nyt vanhat biisit ovat pudonneet livesetistä. Uudet tuntuvat paljon paremmilta, eikä vanhoissa ollut semmoisia klassikoita, joita kukaan olisi jäänyt kaipaamaan.

Onko tapanne tehdä biisejä muuttunut sitten muinaisaikojen?
– Vuosien varrella biisintekoon on kehittynyt turhankin monimutkaisia tapoja. Vihan Munassa palataan osittain vanhoihin, mutkattomampiin sävellys- ja sanoitustapoihin, mikä on suorastaan ihanaa. Biisi voi syntyä museon käytäviä kuljeskellessa tai alle kymmenen minuutin bussimatkalla keskustasta Hämeentielle. Kun korvienvälinen radiovastaanotin alkaa suoltaa tavaraa, on syytä kuunnella.

Miten bändin soundi on muuttunut vuosikymmenten mittaan?
– Vihan Munan soundin alkuperäinen idea oli kaoottinen särökitara sekä basso, rummut ja laulu, jotka koettavat luoda raameja kaaokselle. Siihen päädyttiin osin tarkoituksella, osin sattumalta, osin käytännön syistä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin olisi tietenkin turhaa tai typerää soittaa huonommin kuin osaa… Ellei sitten tekisi sitä tarkoituksella, jolloin se ehkä menisi taidon piikkiin.

Kiihtyneessä mielentilassa äänitettiin Virossa. Mikä Vihan Munan sinne vei?
– Alun perin ajatuksena oli äänittää albumi aiempien levyjen tapaan Turussa. Sitten Hoss sattui törmäämään Tallinnassa vanhaan tuttuumme Mikko Palomäkeen, joka kertoi, että hänellä on siellä Retrosonic-niminen studio. Kustannukset kohtasivat ja idea osoittautui hyväksi. Retrosonic on mainio studio kulttuurikeskukseksi kunnostetussa entisessä Tallinnan sähkölaitoksessa, jossa Andrei Tarkovski kuvasi Stalkeria vuonna 1977.

Millainen kokemus albumin tekeminen oli?
– Vihan Munan nykytriolla on melko monen session verran kokemusta studiotyöstä yhdessä, joten äänityksissä voitiin keskittyä itse asiaan. Kaikki tarvittava oli purkissa kolmessa päivässä. Tallinna muodostui muutaman päivän oleskelulla varsinaiseksi suosikkikaupungiksi leivonnaisia myöten. Miksaus ja masterointi on suomenruotsalaista perua: sisäpiiriläisemme Måns-Sune Berg teki tapansa mukaan herkeämätöntä työtä kotistudiossaan.

Olette sanoneet Kiihtyneessä mielentilassa -levyn olevan kuvaus tästä ajasta. Millaisen kuvan se piirtää eli millainen on aika?
– Sellainen, että moni kokee olevansa aina itse eniten oikeassa, olivat perusteet kuinka olemattomia hyvänsä. Vastaavasti kaikki muut ovat väärässä, itsestä reunoille päin lisääntyvässä määrin. Mukavuutta uhkaavat tai varsinkin liian monisäikeiset asiat voidaan ohittaa helpompien ratkaisujen hyväksi.

Mitä ajattelette Vihan Munan tulevaisuudesta? Tuleeko bändi jatkamaan vielä albumin ja keikkojen jälkeenkin?
– Tulee jatkamaan. Mikään muu vaihtoehto ei ole käynyt mielessäkään. Seuraavaan viisivuotissuunnitelmaan kuuluu yksi isompi projekti ja monta pienempää sitä mukaa kuin mieleen tulee ja fyysinen ja psyykkinen henki pihisee. Minua ainakin ajaa tähän jokin pakko, ja hyvä niin. Kun on ollut soittajana pitkään muiden palveluksessa, on hienoa tehdä tätä itselleen.

Vihan Munan uutuuslevyn Kiihtyneessä mielentilassa julkaisukeikka siirtyi perjantailta 13.11.2020 myöhempään ajankohtaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vihan Muna | kotisivu
Vihan Muna | Facebook

Vihan Muna 2020
Olli Kauniskangas – laulu, bassokitara
Hoss Siivonen – kitara
Pekka Eskelinen – rummut

Levyhyllyt | Finna.fi
Vihan Muna

Live på Kåren • kasetti | 1978
Palat 78 • CD-EP | 2017
Tolkuton • 7″-EP | Stupido Records 2019
Free Jazz • EP | Stupido Records 2020
Suomen talvisodan pojanpojanpoika 19–20 | Stupido Records 2020
Kiihtyneessä mielentilassa • LP | Stupido Records 2020

Kokoelmat
Eri esittäjiä | Finna.fi

’Teräsmies’ kokoelmalla Punk ja yäk! | Stupido 2009
’Kokoomus’ kokoelmalla Pölyä | Svart Records 2019

Levyhyllyt
Liikkuvat Lapset
[=Tuula Amberla • Olli Kauniskangas • Harri Siivonen • Pekka Eskelinen • Tapio Mäkinen • Heikki Kylä-Utsuri • Kai Amberla • Jari Kauppinen] | Finna.fi

1980-luku

Liikkuvat Lapset | Emppu Records 1983
Viettelyksen vaunu | EMI 1985
Kakarakosto | EMI 1986

2010-luku

Palavat sillat – soinen maa 1983–1999 • 2CD | EMI Finland 2010
Murhe ja melankolia | Stupido Records 2011
Kuvia sinusta | Stupido Records 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Vihan Munasta | Finna.fi

Toisen soinnun etsijät – turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970–2017 Toimittajat Pertti Grönholm & Kimi Kärki | Turun Historiallinen Yhdistys 2017
Puikko Oranssin pienlehtiarkistossa

Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).

J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan

Külmale maale | Stupido Twins 1989

J.M.K.E. Kylmälle maalle (1989).Genesis tuskin arvasi Selling England By The Pound -levyä tehdessään, mihin kaikkeen ’Dancing With The Moonlit Knightin’ riffi vielä vaikuttaisi. 1980-luvun taitteessa brittiläinen progesävellys sai Pelle Miljoona Oy:n Ari Taskisen sormeilemaan syntetisaattoria sillä tapaa, että syntyi yksi suomalaisen rockin klassikoista, ’Moottoritie on kuuma’.

Suomen rockhistorian ohella ’Dancing With The Moonlit Knight’ vaikutti välillisesti Neuvostoliiton hajoamiseen: kesällä 1987 ’Moottoritie on kuuma’ inspiroi virolaisen punkkarin Villu Tammen sovittamaan saman riffin omaan biisiinsä. Syntyi viropunkklassikko ’Tere perestroika’, jonka yhtä aikaa ironiseen ja toiveikkaaseen sanoitukseen kiteytyivät Tammen ja hänen kaltaistensa alistetun kansan toisinajattelijoiden tuntemukset.

–Tere perestroika demokraatia
Diktatuuri küüsist on pääsemas üks maa

Perestroika oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin johdolla käynnistetty uudistusmielinen prosessi, jonka tarkoituksena oli muuttaa totalitaristinen suurvalta avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. Vuonna 1986 Tallinnassa perustettu J.M.K.E. tervehti sitä ilolla muun muassa siksi, että perestroikalla oli konkreettisia vaikutuksia virolaisten punkkarien elämään. Miliisi ei enää ahdistellut vaihtoehtonuoria ulkonäön vuoksi, kummallinen kampaus ei ollut syy passittaa mielisairaalaan, ja bändit saivat laulaa kapinalauluja pelkäämättä seurauksia. J.M.K.E:n oli mahdollista tehdä sitä mitä punkbändin pitää tehdä: herätellä, provosoida ja laukoa totuuksia.

Perestroikan eli uudelleenrakentamisen ja glasnostin eli avoimuuden aikakaudella myös matkustaminen oli entistä helpompaa, ja Neuvostoliitossa perustetut yhtyeet pääsivät esiintymään ulkomaille. Kitaristi-laulaja Villu Tammen, basisti Lembit Krullin ja rumpali Venno Vanamölderin trio soitti ensimmäiset ulkomaankeikkansa Suomessa ja teki levydiilin helsinkiläisen Stupido Twinsin (nyk. Stupido Records) kanssa.

J.M.K.E:n maaliskuussa 1989 ilmestynyt debyyttisingle ’Tere perestroika’ oli Joose Berglundin ja Jorma Ristilän perustaman Stupidon ensimmäinen julkaisu. Biisi oli mukana myös bändin saman vuoden lokakuussa julkaistulla Kylmälle maalle -albumilla. Neuvostojärjestelmää kritisoiva levy (jonka myöhemmät painokset julkaistiin nimellä Külmale maale) ja erityisesti sen sinkkubiisi olivat osa Baltian maiden uuden itsenäistymisen soundtrackia. J.M.K.E. liitti mielenosoitusten, kansalaistottelemattomuuden ja laulujuhlien kautta edenneeseen Laulavaan vallankumoukseen vaihtoehtoväen kiivaan soraäänen.

Mikko Karmila äänitti, miksasi ja käytännössä myös tuotti Külmale maale -levyn Shabby Road Studiossa Helsingissä. Albumin tuottajaksi merkittiin kuitenkin Stupido Twins. Kannen ulkoasusta vastasi Rumba-lehden yhtenä perustajana ja pitkäaikaisena päätoimittajana tunnettu Rami Kuusinen. J.M.K.E:n räjähtelevässä ja kierossa punk rockissa häilyi Dead Kennedysin henki, mutta siinä oli myös jotakin leimallisen balttilaista. Sama slaavilaiseurooppalainen karhea tunteikkuus soi monien muidenkin virolaisten bändien musiikissa tyylisuunnasta riippumatta.

Külmale maale paljasti Neuvosto-Viron maaksi, jossa punkbändiltä eivät laulunaiheet loppuneet. Neuvostoliiton sisäisestä turvallisuudesta pitkään vastanneen pelätyn Lavrenti Berian mukaan nimetty ’Elab veel Beria’ ja ’Meid aitab psühhiaatria’ kertovat totalitarismin kauhuista, ja ’Tsensor’ kommentoi diktatuurien tapaa hallita kansaa muuntelemalla totuutta. Kiivaudestaan huolimatta J.M.K.E:n viesti oli väkivallaton. Pasifistinen ’Mu vanaisa oli desertöör’ tekee kunniaa aseistakieltäytyjille ja sotilaskarkureille.

’Tere perestroikan’ ironiset sävyt eivät olleet ainoa merkki siitä, miten vaikeaa oli uskoa parempaan tulevaisuuteen. Albumin nimikappale puki sanoiksi pelon perestroikan päättymisestä, kun taas anarkistisessa ’Lahendus on kaos’ -biisissä sekä ’Tbilisi tänavadissa’ perestroika julistettiin pelkäksi kampanjaksi, jonka varaan ei ollut syytä laskea.

Kun maailma lopulta alkoi muuttua, se tapahtui nopeasti. Koska J.M.K.E. on ajattelevien ihmisten yhtye, laulunaiheet eivät käyneet vähiin myöhempinäkään vuosina. Jo toisella albumillaan Gringode kultuurilla Viron johtava punkyhtye pohti, mitä länsimaistuminen todella tuo mukanaan. Murtuneiden muurien takaa ei sittenkään löytynyt paratiisia.

–Siis saabub unistustemaa
Pseudoameerika
Laps ema rinnast Pepsit joob

Külmale maale
Villu Tamme – laulu, kitara
Lembit Krull – bassokitara
Venno Vanamölder – rummut
Tuottajat: Joose Berglund ja Jorma Ristilä

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

J.M.K.E. | kotisivu
J.M.K.E. | Facebook

Varaa J.M.K.E. -klassikko Külmale maale kirjastosta.

Varaa J.M.K.E. -klassikko Külmale maale kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
J.M.K.E. | Finna.fi

1980-luku

Kylmälle maalle | Stupido Twins Records 1989

1990-luku

Gringode kultuur | Stupido Twins Records 1993
Sputniks In Pectopah – 14 Evergreen Russian Melodies | Stupido Twins Records 1995
Rumal Nali – 23 keskmise, sita ja väga sita saundiga hitti • kasetti | Fucking Cunt Records 1996
Jäneste invasioon | Stupido Records/Georg Scherer Systems 1996
Totally Estoned – The Best Of J.M.K.E. | Tug Rec 1997

2000–2009

Õhtumaa viimased tunnid | Kaljukotkas/Stupido Records 2000
Ainult planeet | Kaljukotkas/Stupido Records 2002
Mälestusi Eesti – NSV-st | Kaljukotkas/Stupido Records 2006

2010-luku

Jasonit ei huvita – valimik kavereid | Stupido Records/Morss 2011
Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag  • kasetti | Omakustanne 2016
Joon • kasetti | Omakustanne 2018

Vürst Trubetsky & J.M.K.E.

Rotipüüdja | 2000

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää virolaisesta musiikkimaailmasta | Finna.fi

Laulava vallankumous – Viron rocksukupolven ihme  Harri Rinne, 363 sivua | Johnny Kniga 2007
Laulev revolutsioon – Eesti rokipõlvkonna ime  Harri Rinne & soome keelest tõlkinud Sander Liivak, 343 sivua | Varrak 2008

J.M.K.E. Külmale maale – 30 Years Special Edition (2016).

J.M.K.E. Külmale maale – 30 Years Special Edition (2016).

Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto

Pää Kii | Stupido Records 2012

Pää kii: s/t (2012).”Huomenta! Tänään on se päivä kun aloitamme äänittämään uutta albumia, Suuri rock n’ roll huijaus”, tiedotti bändi nimeltä Pää Kii sosiaalisessa mediassa maaliskuun 26. päivänä 2018.

Halleluja! Lopultakin! Eikä ollut edes aprillipäivä.

Punkrockbändi Pää Kiin paluu studioon on merkittävä uutinen meille, jotka tiedämme, että sen edellinen ja ensimmäinen pitkäsoitto on yksi parhaista suomenkielisistä rocklevyistä kautta aikojen. Ei, tuossa ei ole ripettäkään liioittelua. Pää Kiin eka oli klassikko jo syntyessään. Se johtui parhaista mahdollisista syistä eli loistavista biiseistä ja tyylikkäästä tuotannosta.

Pää Kii tunnetaan yhden nykypäivän suomipunkin tärkeimmän tekijän, Teemu Bergmanin bändinä. Internetin tila ei valitettavasti riitä hänen kaikkien yhtyeidensä listaamiseen, mutta niiden joukossa Pää Kii on helpoimmin lähestyttävä ryhmä.

Pää Kii -debyytti on suuri rock’n’roll-riemuvoitto, ja siitä on kiittäminen äänittäjä-miksaaja-tuottaja-kitaristi Lauri Elorannan studiotaituruutta. Se ei ole mikään juosten purkkiin kustu punklevy. Sen sovituksia ja muita ratkaisuja on harkittu tarpeeksi mutta ei liikaa. Musiikkia ei ole höselletty talteen, mutta samalla on osattu pitää huoli siitä, ettei valtavirta ole päässyt hiomaan särmää sileäksi.

Teemu Bergman osaa kirjoittaa hämmentävän hyviä kappaleita, sydämeenkäyviä katupoikien lauluja, ja niitä debyytillä riittää. Se on avausraidasta ’Apinoiden planeetalla’ alkaen täynnä toinen toistaan puhuttelevampia ja tarttuvampia rockbiisejä. Harvoin joutuu tilanteeseen, jossa on todella vaikea valita, mitkä levyn kappaleista poimisi linkeiksi blogijuttuun. Pää Kiin kohdalla tuo haaste on tosiasia.

Bergmanin biisit ovat usein pinnalta kyynisiä ja pessimistisiä, mutta rivien välistä paistaa aina humaani sanoma. Sanoitus saattaa olla kauttaaltaan mustan huumorin peitossa, mutta sarkasmi vaikuttaa silti vain keinolta kestää pahaa maailmaa. Hänen empatiansa ovat alakynteen jääneen ja päähän potkitun puolella, mistä esimerkeiksi käyvät ’K-18’, ’Ees jotain positiivist’ ja ’Erilainen lapsi’. Omakohtaisimmilta kappaleilta kuulostavat surun ja tunnontuskien sävyttämä ’Kalifornia Dreaming’ ja maailman ankeutta itsetuhoiseen juhlimiseen karkaavien kaverusten tarina ’Nyt skipataan kahvit’.

’Kylän pahalla puolella’ ja ’Kuuden vuoden vitutus’ ovat levyn suoraan poliittisimmat biisit. Ensin mainittu viittaa populistipuolueiden kultivoimaan kaiken vihaamiseen perustuvaan maailmankatsomukseen ja jälkimmäinen Kurren kammottavaan camp-klassikkoon ’Kuuden vuoden kuuliaisuus’, joka ilmestyi presidentti Sauli Niinistön tultua valituksi ensimmäiselle kaudelle.

Rakkauslaulujakin Bergman kirjoittaa, mutta niissä lempi rinnastuu mielenterveysongelmaan, joka hajottaa, tuhoaa ja tekee hulluksi: ’Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas’, ’Tuhoava voima’, ’Luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin’. Kaiken kehnon povaamisen alta tuntuu silti pilkistävän jotakin sen suuntaista, että rakkaudelle voisi ehkä antaa pienen mahdollisuuden, jos vain osaisi.

Stupido Records julkaisi Pää Kiin debyytin marraskuussa 2012. Se pysyi Suomen albumilistalla 22. viikkoa ja piikkasi kuudentena, ja levyarvostelut olivat ylistäviä. Menestys ei ollut ihme, sillä ensimmäisessä albumissa ei ole muuta vikaa kuin se, että siinä sanotaan liian usein ”vittu”. Kun noitumisen tahti on kuin koululaisbussin peräpenkillä, rumien sanojen teho kärsii.

Jo tässä vaiheessa on varmaa, että Suuri rock’n’roll -huijaus tulee olemaan parempi levy kuin Sex Pistolsin postuumi The Great Rock’n’Roll Swindle. Toivottavasti Pää Kii malttaa satsata sovituksiin ja studiotyöskentelyyn yhtä paljon kuin edellisellä kierroksella. Uuden klassikon ainekset ovat nimittäin käsillä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pää Kii | Facebook

Varaa Pää Kii kirjastosta.

Varaa Pää Kii kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pää Kii

Pää Kii | LP • Airiston punk-levyt 2012 | CD • Stupido Records
Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan | LPCD • Stupido Records 2018  Levyhyllyt • Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan
AP fest Vol 3 | DVD • Airiston punk-levyt 2013

Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia

Lue lisää suomipunkista | Finna.fi

Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Pää kii: s/t (2012).

Pää Kii (2012).

Mara Balls: Elävä kivi – Ex-jytämimmin mahtava tulipallo

Elävä kivi | Maran Lafka/Stupido Records 2017

Mara Balls: Elävä kivi (2017).Jos kivi on rock, on Mara Balls antanut toiselle albumilleen oikean nimen. Elävä kivi nimittäin kuuluu niihin yhä harvemmin ilmestyviin julkaisuihin, joilla rockmusiikki ei kuulosta väljähtyneeltä ja kangistuneelta kertaukselta vaan väkevästi elävältä musiikilta.

Muusikko ja taiteilija Maria Mattila loi Mara Balls -hahmon vuonna 2014 Tampereen nyttemmin puretussa alakulttuurihautomossa Keltaisessa talossa, kun perusti Jukka ja Jytämimmit -yhtyeen Jukka Nousiaisen ja Sini ”Raaka-Gini” Mäenpään kanssa. Taajaan diggailtu trio hajosi puolentoista vuoden keikkailun jälkeen, ja Mara Balls alkoi elää omaa elämäänsä. Ex-Jytämimmi ryhtyi sooloartistiksi yhtä urheasti kuin oli tarttunut instrumenttiinsa Nousiaisen bändin ensitreeneissä (sitä ennen hän ei ilmeisesti ollut koskaan soittanut bassoa bändissä).

Mara Balls. Kuva: Teemu Laukkarinen.

Mara Balls. Kuva: Teemu Laukkarinen.

Miehekkäästi nimetyn naisellisen hahmon keväällä 2016 ilmestynyt Vuorten taa oli vähän tuhruinen ja kypsymätön soolodebyytti, joka jätti odottamaan santsia. Kitaristi-vokalisti Mara Balls lauloi sillä sekä suomeksi että englanniksi, mikä ei ollut kovin optimaalinen ratkaisu. Kahden kielen tähden kokonaisuus jäi epäselväksi, ja levyn suomenkieliset biisit tuntuivat persoonallisemmilta, merkittävämmiltä ja henkilökohtaisemmilta kuin englanninkieliset.

Elävä kivi on loogista jatkoa Mattilan musiikilliselle kehitykselle, jossa Nousiaisen jytäyhtye näyttäytyy enää pelkkänä merkittävänä poikkeuksena tyylistä. Mara Ballsin kakkosalbumi kuuluu samaan huuruiseen ja surisevaan stoner rock -trippiin, jolle Mattila lähti kauan ennen sivupersoonansa syntymää. Hän soitti samanhenkistä kamaa Foxy Flammable -yhtyeessä jo kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen Shoraidersin kitaristi-laulajana Maria Morjesina. Eikä noista ajoista kovin kauas ole tultu: Mara Ballsin yhtyeessä soittaa rumpuja Shoraiders-mies Antti Palmu.

Elävän kiven tehokkaan primitiiviselle tuotannolle ja pöriseville ja maukuville kitararaidoille voisi etsiä vertailukohdiksi kaikenlaisia fuzzia, wahia, aineita, autotalleja ja aavikkomaisemia suosivia amerikkalaisyhtyeitä, mutta se tuntuu turhalta. Mara Ballsilla on tässä rockin kehyksessä aivan oma juttunsa, jonka ymmärtää paremmin kuuntelemalla musiikkia kuin tutkimalla rautalankamalleja.

Ainoalta järkevältä verrokilta tuntuu Vuorten taa, ja sen rinnalla Elävä kivi on paljon aromikkaampi satsi. Maran skaala on entiseen nähden mieletön – hän on kirjoittanut levylleen niin hauraita tunnelmapaloja (’Älä mee siihen taloon joka palaa’, ’Tuulee’) kuin säälimättömiä rockpiiskauksia (’Metsä omistaa meidät’, ’On pakko ajaa’). Poliittisimmillaan Balls on julistuksellisessa ja lyhyessä ’Valtio ostaa sinut’ -biisissä ja eeppisimmillään albumin päättävällä hartaalla nimiraidalla.

Tuulee:

Elävällä kivellä Balls on viisaasti luopunut vieraskielisistä sanoituksista. Sama terästyminen ja selkiytyminen kuuluu musiikissakin. Trio rokkaa ruoto suorassa, ja Maran äänessä on uutta voimaa ja sävykkyyttä. Hän laulaa entistä varmemmin, pehmeämmin ja raaemmin ja kuulostaa todella hyvältä. Aina ihmisääntä ja sanoja ei tarvita lainkaan: levyn innostavimpiin ja tanssittavimpiin hetkiin lukeutuu valloilleen päässeen fonistin riivaama instrumentaali ’Maravishnu’, joka hurmaa ensin hallitulla etnogroovella ja sitten stoogesjatsaavilla hillittömyyksillä.

Elävä kivi on iso harppaus artistille. Tekstit maalaavat kirjoittajansa mielenmaiseman, ja ääniaaltojen harjalla kuohuu luonnon, ulottuvuuksien, elämän ja rock’n’rollin sanaton mystiikka. Levyn kuultuaan ymmärtää, miksi sen julkaisukeikka järjestettiin planetaariossa. Mara rokkaa isojen asioiden äärellä.

Elävä kivi
Aapo Palonen – bassokitara, kongat
Antti Palmu – rummut
Maria Mattila – kitara, laulu

Sami Sippola – saksofoni
Sini Mäenpää – valokuvat

Varaa Elävä kivi kirjastosta.

Varaa Elävä kivi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mara Balls | Finna.fi

Vuorten taa | Maran Lafka 2016
Elävä kivi • LP & CD | Stupido Records 2017
Maailma palaa • 7″ EP | Stupido Records/Maran Lafka 2018
Kolmipäinen rakastaja – YO-talo live 11/2017 • kasetti | Maran Lafka 2018
Ratina Stadion live ’18 • kasetti | UCT Tapes 2018
Beibi sun ei tartte sanoo mitään • kasetti  | UCT Tapes 2018
Häxan • 12″ EP | Stupido Records 2019
Ratina Live ’18 • LP • CD | Stupido Records 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
Jukka ja Jytämimmit

Jytää vaan | Keltaiset Levyt 2015

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
Wigwam & Taivaanvuohi: Pop Liisa 3 – Poplastuja Liisankadulta

Mara Balls: Elävä kivi (2017).

Mara Balls: Elävä kivi (2017).