Up Archives - Page 2 of 2 - LevyhyllytLevyhyllyt

Automatic For The People | Warner Bros. 1992

Musiikkia esille kirjastossa
• Document | IRS 1987

Kun R.E.M. lopetti toimintansa vuonna 2011, se oli tehnyt viisitoista albumia noin kolmessakymmenessä vuodessa. Syksyllä 1992 julkaistu Automatic For The People erottuu yhtenä sielukkaan tuotannon ehdottomista huipuista.

R.E.M. • Document (I.R.S. Records 1987).

Yhtyeen ura nousi tasaisesti aina Automatic For The Peopleen asti. Tammikuussa 1980 Georgian Athensissa perustettu bändi oli tehnyt pohjatyönsä niin hyvin, että debyyttialbumi Murmurin (1983) sinänsä vaikuttava 200 000 kappaleen myyntikin alitti levy-yhtiö IRS:n odotukset. Neljäs pitkäsoitto Lifes Rich Pageant (1986) ylitti Yhdysvalloissa 500 000 myydyn levyn kultalevyrajan, ja sen seuraaja Document (1987) oli ensimmäinen yli miljoonan myynyt R.E.M.-albumi.

R.E.M. • Green (Warner Bros. Records 1988).

Kun bändi siirtyi levyttämään monikansalliselle Warner Brosille, myynnit moninkertaistuivat. Näyttävän kiertueen tuella lanseerattu Green (1988) myi useita miljoonia. Lopullisen läpimurtonsa yhtye teki kymmenvuotiaana Out Of Timellä (1991). Seitsemäs albumi myi pitkästi toistakymmentä miljoonaa, ja R.E.M. nousi maailman suurimpien bändien joukkoon ’Losing My Religionin’ ja ’Shiny Happy Peoplen’ superhittivoimilla.

Luultavasti juuri nousukiidon kymmenen vuoden kesto esti menestystä sekoittamasta laulaja Michael Stipen, kitaristi Peter Buckin, rumpali Bill Berryn ja basisti Mike Millsin konsepteja. Suosion huipulla tehty Automatic For The People on aivan toisenlainen taideteos kuin vaikkapa Guns N’ Rosesin edellisvuonna ilmestynyt Use Your Illusion -levypari. R.E.M.-levyllä ei kuule pienintäkään merkkiä suuruudenhulluudesta, egon paisumisesta, voitonriemusta tai edes kiitollisuudesta sitä kohtaan, miten hienosti bändin asiat olivat lopulta menneet. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että kaikki musiikin ulkopuolelle jäänyt oli yhtyeelle merkityksetöntä. Automatic For The People on intiimi ja introspektiivinen levy, jolla on paljon mollisointuja, kauniita melodioita ja verkkaisia tempoja. Kenties tällaisen musiikin tekemisessä auttoi se, että R.E.M. piti menestystään aina käsivarrenmitan päässä. Se ei esimerkiksi tehnyt kiertuetta Out Of Timen tueksi. Suosion hehkusta nautiskelun sijaan esi-indie-ideaaleilleen uskollinen R.E.M. jätti sen hautumaan kannen alle ja keskittyi uuden musiikin kirjoittamiseen.

R.E.M. • Drive

Buck, Berry ja Mills sävelsivät Automatic For The Peoplen kesällä 1991, joskus soittimia keskenään vaihdellen (ja mikä lopputuloksen kannalta tärkeintä, usein ilman rumpuja). Stipe kirjoitti omat osuutensa vuoden 1992 alussa. Sanoittaessaan hän pohti henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia aiheita, mutta myös kuolemaa. Ajatukset omasta kuolevaisuudesta ja läheisten menettämisestä vaivasivat laulajaa tuohon aikaan niin, että hän on jopa kuvaillut Automatic For The Peoplea ”levylliseksi kuolonlauluja”. Elämän rajallisuus ei kuitenkaan värjää kahdeksatta R.E.M.-albumia niinkään lohduttomuudella kuin haikeudella. Automatic For The Peoplella bändin jäsenet jättivät taakse sekä nuoruutensa että musiikillisen marginaalin (”sen Hüsker Du- ja The Replacements -maailman”, kuten Buck sitä luonnehti), jossa R.E.M. syntyi ja kehittyi, eivätkä he selvinneet siitä surutyötä tekemättä.

Tunnelmaa luotiin myös sovituksilla. Rumpuja ja muita perkussiivisia elementtejä käytettiin säästeliäästi ja joskus ei ollenkaan, mikä loi pysähtyneen ja pohdiskelevan tunnelman. Myös Led Zeppelin -legenda John Paul Jonesin ’Driveen’, ’The Sidewinder Sleeps Toniteen’, ’Everybody Hurtsiin’ ja ’Nightswimmingiin’ laatimat hillityt jousisovitukset rakensivat tuota vaikutelmaa.

Automatic For The Peoplen ensimmäinen single oli surumielinen avausraita ’Drive’, joka antoi hyvän kuvan kokonaisuudesta, mutta ei muuten ollut mikään ilmeinen valinta radiosoittoa ajatellen. Eikä R.E.M. niin kuvitellutkaan: ”Tiesimme, että siinä vaiheessa voisimme julkaista sinkkuna minkä tahansa biisin, ja MTV soittaisi sitä. Meillä oli paljon valtaa, koska meistä oli tullut suosittuja”, Stipe kertoi NPR:n haastattelussa. Yleistunnelmalle loivat vastapainoa menevämmät ja positiivisemmat ’The Sidewinder Sleeps Tonight’, ’Ignoreland’ ja ’Man On The Moon’, jotka muistuttavat R.E.M.:n alkuperäisestä ideasta: Automatic For The Peoplesta oli alun perin määrä tulla rivakka rocklevy.

R.E.M. • Man On The Moon

Automatic For The People osoittautui Out Of Timeakin suuremmaksi menestykseksi. Siltä lohkaistiin lokakuun 1992 ja lokakuun 1993 välisenä aikana kuusi singleä (’Driven’ perässä tulivat reipashenkiset ’Man On the Moon’ ja ’The Sidewinder Sleeps Tonite’, sitten balladit ’Everybody Hurts’ ja ’Nightswimming’, ja viimeisenä ’Find The River’). Albumi myi Yhdysvalloissa nelinkertaista, Iso-Britanniassa kuusinkertaista ja Australiassa kolminkertaista platinaa ja niitti samaan aikaan ylistäviä arvosteluja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa merkittävä Rolling Stone myönsi sille täydet viisi tähteä.

R.E.M. • Find The River

Bändiä ei nähty lavoilla vielä Automatic For The Peoplen jälkeenkään. ”Olisi kyynistä lähteä kiertueelle vain rahan tai promootion vuoksi”, Peter Buck kommentoi vuonna 1992 LA Timesissa. ”Yksi rock’n’rollin ongelmista on se, että monet bändit kuvittelevat, että maailma loppuu, kun niiden uudet levyt päättyvät.”

R.E.M. ei selvästikään koskaan kuvitellut mitään sellaista. Kun pitää molemmat jalat maassa, on helpompi säilyttää arvokkuutensa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Automatic For The People
Bill Berry
Peter Buck
Mike Mills
Michael Stipe

Bertis Downs
Jefferson Holt
Orkesterisovitukset: John Paul Jones
Tuottajat: Scott Litt & R.E.M.

R.E.M. | kotisivu
R.E.M. | Facebook
R.E.M. | Instagram
R.E.M. | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Al Stewart: Year Of The Cat – tarinankerrontaa huipputuotannolla
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger [1977]
Blondie • Parallel Lines [1978] oli Blondien läpimurto
Dire Straits: Dire Straits [1978] – menestystarinan alkusanat
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Neil Young: After The Gold Rush [1970] – elokuvaton soundtrack
Patti Smith: Horses – runon ja rockin liitto
Paul Simon: Graceland [1986] – silta yli synkän virran
Pretenders tunteiden vuoristoradassa • Relentless [2023]
R.E.M. • Document [1987] – kultakauden alku

Robert Plant: Carry Fire [2017] – näin luodaan vanhasta uutta
Salaliitto: Salaliitto [2015] – huippuluokan debyyttialbumi
Taylor Swift etsii jatkuvasti uutta • Midnights [2022]
The Doors: The Doors [1967] – vallankumouksen lähtölaukaus
The Doors ilman Morrisonia – tarpeeton kuin tylsä veitsi • Other Voices [1971] • Full Circle [1972]
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced [1967] – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni
U2: Achtung Baby – aitoa parempi levy
Viitasen Piian Ihmisen aika [2024] onnistuu monella tasolla
Wilco • Yankee Hotel Foxtrot on minimalistinen ja sydämellinen mestariteos
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

R.E.M.
Finna.fi

1980-luku

1990-luku

2000–2009

Reveal | Warner Bros. Records 2001
Around The Sun | Warner Bros. Records 2004
Accelerate | Warner Bros. Records 2008

2010-luku

Collapse Into Now | Warner Bros. Records 2011

Lue lisää R.E.M:stä • Read more about R.E.M.
Finna.fi

R.E.M. Documental Dave Bowler & Bryan Dray, 206 pages | Boxtree 1995
Remarks – The Story Of R.E.M. Tony Fletcher & Chris Charlesworth, 159 pages | Omnibus 1989 & 1993 & 2002 (408 sivua)
R.E.M. Behind The Mask Jim Greer & R.E.M., 139 pages | Little, Brown and Company 1992
Talk About The Passion – R.E.M. An Oral History Denise Sullivan, 208 pages | Pavilion 1995

Automatic For The People • 1992
Spotify

Automatic For The People • 1992

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Avainsana-arkisto: Up

R.E.M. • Automatic For The People – huipulla on hiljaista