Ääni | Johanna Kustannus / Universal Music Finland 2017

Musiikkia esille kirjastossa
• Superaurinko Jonna Tervomaa | Sony Music 2024

Vuonna 2013 julkaistu Eläköön oli Jonna Tervomaan paluu pitkän tauon jälkeen. Jo sillä hän tuntui tavoittelevan uusia taivaita, mutta vasta Äänellä uudistuminen on perusteellista. Mikä ilahduttavinta, se on myös onnistunut tyylikkäästi.

Tervomaa on tilannut uusia visioita kaukaisilta mailta. Ääni on tehty Suomessa, mutta sen on tuottanut Ken Stringfellow, arvostetussa The Posies -yhtyeessä 1990-luvulla tunnetuksi tullut amerikkalainen muusikko ja multi-instrumentalisti. Stringfellow on soittanut myös R.E.M.-kiertuekokoonpanossa ja kulttiyhtye Big Starin myöhempien aikojen inkarnaatiossa. Suomessa hän on esiintynyt paitsi The Posiesin kanssa, myös sooloartistina ja Ramones-rumpali Marky Ramonen bändissä.

Jonna Tervomaa. Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois

Stringfellow ei tullut Tervomaan sessioihin mediaseksikkääksi ulkomaanvahvistukseksi vaan pikemminkin kaveripohjalta. Vuosituhannen vaihteesta toisensa tunteneet muusikot ryhtyivät töihin kaikessa hiljaisuudessa viime vuoden lopulla. ”Jonna haluaa kokeilla studiossa uusia asioita jonkun sellaisen kanssa, joka ei kuulu hänen musiikilliseen lähipiiriinsä”, Stringfellow kertoi Turun Sanomiin kirjoittamassani jutussa helmikuussa 2017. ”Hän pitää lämpöisestä yhtyesoitosta ja muusikoiden välisestä vuorovaikutuksesta. Yritän luoda hänelle mieluisan soundin, mutta niin, ettei lopputulos kuulosta perinteiseltä bändilevyltä.”

Vaikuttavat aineet

Eikä se kuulostakaan. Ääni tekee ensimmäiseksi vaikutuksen mietityillä ja luovilla sovituksillaan. On kuin jokainen ratkaisu olisi punnittu kliseiden ja itsestäänselvyyksien välttämisen nimissä kuitenkaan sortumatta kiusalliseen erikoisuudentavoitteluun. Seuraavaksi huomio kiinnittyy aiemmasta tuotannosta poikkeaviin biiseihin – Tervomaa on säveltänyt ja sanoittanut kaikki Äänen kappaleet itse. Uudistuminen on henkilökohtaista, kokonaisvaltaista ja kuulijaa samaan aikaan haastavaa ja virkistävää.

Oo mun kaa

’Oo mun kaa’ -videon julkaisua säesti merkillinen hässäkkä: brittiläisen valokuvaajan perikunta vaati videolla näkyvän, David Bowie -tribuutiksi tarkoitetun kasvomaalauksen peittämistä.

Tietyt piirteet ovat kuitenkin ennallaan. Kun Tervomaa julkaisi (aikuisiän) debyyttinsä vuonna 1998, Suomen popkulttuurissa käännyttiin suomirockista kohti uudenlaista suomenkielistä rockmusiikkia, joka ei kielestään huolimatta kuulostanut leimallisesti kotimaiselta. Myös Ääni on monin tavoin epäsuomalaisen kuuloinen albumi – joskaan myöskään (epä)suomalaisuus ei merkitse täsmälleen samaa kuin 20 vuotta sitten. Surumielisyys ei ole koskaan ollut vierasta Tervomaan kappaleille, mutta sen tulkinta ei ole perinteisen täkäläistä. Poikkeus on Äänen mollimelankolisin sävellys ’Disco Melancholia’, jossa pilkahteleva ihmisen ikävä toisen luo kuulostaa hyvin kotimaiselta ja riipaisevalta. Kontrasti muuhun materiaaliin on vahva. ’Uudet jumalat’ soi kuin olisi painoaan keveämpi ja tempoaan menevämpi, koska se kuullaan ’Disco Melancholian’ perässä.

Disco Melancholia

Muitakin ääripäitä löytyy. Siinä missä avausbiisi ’Vaikuttavat aineet’ on heti ensisekunneillaan auki taivasta myöten, ’Ääni on minun’ -kappaleen salaperäinen tunnelma kasvaa hitaasti, ja ’Jätä minut tähän’ hämmästyttää rohkealla ja juhlavalla instrumentaatiollaan. Tervomaan vahva lauluääni vaikuttaa paljon biisien luonteeseen. Esimerkiksi ’Haamun’ ja ’Ennen aikojaan’ -kappaleen melodiakulut ovat sinänsä aika poikkeuksellisia, mutta Tervomaan konstailematon laulutyyli pitää ne ymmärrettävinä ja maanläheisinä. Hänen tulkintoihinsa on uskallettu jättää myös virheitä, jotka luovat inhimillisyyden tuntua. Ääriesimerkki tästä on ’Mitä jos…’, jonka lauluraidalle on haettu epävarmuuden ja haurauden tuntua, jota kauniilla tavalla huuruinen sovitus tukee.

Mitä jos

Ääni ei ole sen enempää instant-klassikko kuin levyllinen helppoja renkutuksia, vaan vaatii kuulijaltaan aikaa ja syventymistä. Se on vanha kunnon grower, kuunnellessa kasvava äänite, joka asettuu popin taide-viihdeakselilla kiinnostavammalle ja kestävämmälle puolelle. Ääni on niitä levyjä, jonka todellinen syvyys paljastuu vasta ajan kanssa. Sellaisia voisi ilmestyä useammin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jonna Tervomaa | Facebook
Jonna Tervomaa | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela: Aukio [2009] – rohkeutta aallonpohjalla
Antti Autio: Kaikki talot huojuu [2022] – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla
Chisu: Momentum 123 [2019] – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Egotrippi: 10 [2017] – valttina puhuttelevuus
Irina: Haluun olla yksin [2021] – tiistaiaamun draamaa
Jaakonaho: Ghost Riot [2017] – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jonna Tervomaan Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Knipi ja menetysten kauneus • Knipi [2019]
Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • Lakeuksilta Helsinkiin
Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan

Liisa Akimof palaa vahvempana • Kaikenlaista uutta tulossa [2024]
Maija Vilkkumaa: Aja! [2015] – kun kaava rikotaan
Mariska: Toisin sanoen [2002] – raikas uusi kulma
Mikko Kuustonen: Aurora [1994] – olemassaolon blues
PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
Samuli Putro: Pienet rukoukset [2019] – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille • Vuodet 2002–2018
Taylor Swift etsii jatkuvasti uutta • Midnights [2022]
Ultra Bra: Vapaaherran elämää [1996] – houkutuksen voimasta
Vesala tervehtii melankoliaa • Näkemiin, melankolia [2023]
Viitasen Piian Ihmisen aika [2024] onnistuu monella tasolla
Zen Café: Helvetisti järkeä [2001] – rumia sanoja rakkaudesta

💿
Jonna Tervomaa
Finna.fi

1990-luku

Jonna Tervomaa | Sonet 1998
Neljä seinää | Mercury / Universal 1999

2000–2009

Viivalla | Mercury / Universal 2001
Halo | Mercury / Universal 2004
Parempi loppu | Mercury / Universal 2007

2010-luku

Eläköön | Johanna Kustannus 2013
Ääni | Johanna Kustannus 2017

2020-luku

Fortunate Beast JonnaT | Bandcamp-digijulkaisu 2020
Superaurinko | Sony Music Entertainment Finland 2024

📚
Lue lisää Jonna Tervomaasta ja suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi

Lailasta Almaan – suomalaisten naisten populaarimusiikin historia Tiina Käpylä & Anna-Elena Pääkkölä, 351 sivua | Into Kustannus 2023
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003 & parannettu 1. painos 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi-rockin tiekartta  Petri Nevalainen, 216 sivua | Gummerus / Ajatus 2005

Ääni • 2017
Spotify

Ääni • 2017