Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti

Kinovalon alla | Johanna Kustannus 2021

Arppa: Kinovalon alla (2021).Viime viikon Sepikka-artikkeliin polkaistu genre ”lempinimi-indie” sopisi Aaro ”Arppa” Airolalle todella hyvin, ellei indieksi kutsuminen istuisi hänen musiikkiinsa niin huonosti. Saattaahan sillä leimalla päästä Flow’hun keikalle, mutta ei hänessä oikeasti ole indietä lippistä ja viiksiä enempää.

Airolan musiikki jatkaa samaa suomenkielisen rockin laulaja-lauluntekijäperinnettä, jota esimerkiksi Samuli Putro jatkoi silloin kuin Arppa syntyi – Airola ei siis kuulosta yhtään Putrolta tai Jarkko Martikaiselta tai Maustetytöiltä tai tuottajansa isältä J. Karjalaiselta, mutta koulukunta on sama. Nämä ovat omaäänisiä, yleistajuisia lauluja, jotka ovat vaikuttuneet niin 1970-luvun bändisoitosta kuin 2000-luvun popista ja joita ei ole kirjoitettu rajatun alakulttuurin musiikillisilla tai esteettisillä säännöillä. Toisin sanoen Arppa saattaa kasvaa vielä hyvinkin suosituksi.

Laila.

Kinovalon alla ei ole indietä bisnesmielessäkään. Väinö Karjalaisen tuottama Laavalamppuja-debyytti (2020) oli niin huomionarvoinen tapaus, ettei ole ihme, että se jäi Arpan ensimmäiseksi ja viimeiseksi omakustanteeksi. Kinovalon alla ilmestyy Universal Musicin alaisuudessa toimivan Johanna Kustannuksen kautta. Label pyrkii profiloitumaan tasokkaan suomenkielisen musiikin julkaisijaksi. Sellaisena se voi olla
juuri oikea koti Arpalle.

Kinovalon alla -nimi viittaa siihen, että Airolalla on tapana soittaa yöaikaan pianoa äitinsä perustaman Ykspihlajan kahvilan sisustukseen kuuluvan valokyltin alla. Kyltti on tehty alun perin Airolan kotikaupungin Kokkolan Kinojuhlia varten. Biiseistä päätellen tarina on tosi, tai ainakin ne kuulostavat juuri sellaisessa paikassa kirjoitetuilta. Jos Arpan musiikki olisi tila, se olisi hämärä, tomuinen ja lämmin ullakkohuone. Jos se olisi väri, se olisi sellainen sininen, jota häilyy ilmassa elokuvaprojektorin valossa. Vuoden- ja vuorokaudenaikana se olisi myöhäinen, pimeä syyskesän ilta.

Hauki.

Arpan lauluääni on tarkoituksellisen hiljainen ja hauras ja sellaisena persoonallinen, ja lauluntekijänä hänen otteensa ovat varmat ja vahvat. Suvereenia vaikutelmaa vahvistaa taitava bändi, jonka varaan voi laskea paljon. Basisti Antti Ahoniemen, rumpali Okko Saastamoisen ja kitaristi Ville-Veikko Airaniemen muodostama koulutettu kokoonpano soi välillä kuin levylläkin mainitun Michael Kiwanukan levyllä, toisinaan taas kuin menneen maailman folkrockyhtye. Bändi ja etenkin sen blueskitaristi tekevät osaltaan pesäeroa indieen. Keskimääräinen indiepumppu ei edes kehtaisi soittaa näin.

Levyn biisit ovat erikoisessa järjestyksessä, kokonaisuus ikään kuin kytee pitkään ennen kuin leimahtaa. Se palkitsee sellaisen kuulijan, joka ei kaipaa singlejulkaisujen nopeita ja teräviä mielihyväpiikkejä vaan syventyy mieluummin laajoihin kokonaisuuksiin. Alkupään kappaleet ’Täällä taas’ ja ’Leikkiä sanoilla’ kutsuvat keskittymään ja hiljentmään, ja myöntyminen kannattaa: pitkän lämmittelyn jälkeen iskusävelmät ’Laila’ ja ’Oulu (Theme)’ antavat suuremman täyttymyksen.

Kinovalon alla.

’Metsässä tarkoituksella’ on sanoitukseltaan oudon irrallinen muusta materiaalista, mutta muuten kokonaisuus on oikein yhtenäinen ja tunnelmallinen. Kinovalon alla täyttää Arpan ensialbumin asettamat odotukset varmoin ottein.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Arppa | Facebook
Arppa | Instagram

Levyhyllyt
Arppa | Finna.fi

Laavalamppuja • LP | Omakustanne 2020
Kinovalon alla • LP | Johanna Kustannus 2021

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
Yona: Uni johon herään – pelastus ilon kautta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Arpasta | Soundi

Haaveilua jalat maassa Joni Kling | Soundi 8/2021 • Sivut 38–39

Arppa: Kinovalon alla (2021).
Arppa: Kinovalon alla (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Yona: Uni johon herään – pelastus ilon kautta

Uni johon herään | Johanna Kustannus 2021

Yona: Uni johon herään (2021).Unelma, haave, uni. Sellaisen toteutuma tämä albumi on Johanna ”Yona” Rasmukselle (s. 1984) hänen kertomansa mukaan ollut. Soundille antamansa haastattelun mukaan artisti halusi niin kovasti levyttää sinfoniaorkesterin kanssa, että oli valmis jättämään musiikin tekemisen kokonaan, ellei se kävisi päinsä. Se kuulostaa kovin jyrkältä, mutta niin on hyvä. On hienoa, että taiteilija miettii enemmän sitä, miltä musiikki tuntuu kuin sitä, paljonko se striimaa.

Pilvet liikkuu, minä en -debyyttinsä vuonna 2010 julkaissut Yona käynnistää levytysuransa toisen vuosikymmenen herkästi, dynaamisesti ja dramaattisesti. Tapiola Sinfoniettan kaltaisen orkesterin kanssa työskenteleminen ei hänen tapauksessaan varsinaisesti yllätä. Juuri mikään ei ole yllättänyt sen jälkeen, kun hän vuonna 2013 osallistui Seinäjoen Tangomarkkinoiden Tangokuningatar-kilpailuun ja sijoittui siinä toiseksi (kieltäydyttyään etukäteen voittamasta). Tai sen, kun hän levytti Karjala-aiheisia vapauslauluja reggae-sovituksina. Yona on aina ollut vapaa taiteilija, ei genren edustaja. 

Yonan pitkäaikainen bändi, Orkesteri Liikkuvat Pilvet, on kymmenen muusikon liitto, joten suuren kokoonpanon dynamona toimiminen on hänelle tuttua. Uni johon herään -levyllä soivat jouset, mutta myös kumisevat lyömäsoittimet ja matalat vasket. Olennaisin instrumentti on kuitenkin Yona itse.  hänen luomansa melodiat ja se, miten hän ne tulkitsee. Hän on hauras, vahva, kirkas ja utuinen sen mukaan, mitä tulkittava ja välitettävä tunnetila tarvitsee. Yonan äänen dynamiikan ja sävyjen skaala ulottuu pitkälle. 

Albumin aloittaa todellinen magnum opus, kahdeksanminuuttinen ’Ooksä unohtanu?’, joka teosmaisuudessaan on levyn vaikuttavin esitys. Sen perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kokonaisuudesta: eeppisen alun jälkeen kappaleet pysyvät popbiisien mitoissa. Vaikka ’Irti’ onkin julkaistu singlenä, ei Uni johon herään ole irtoraitojen kooste vaan pikemminkin joukko perspektiivejä tekijänsä mielenmaisemaan. Siinä mielessä yksittäisten kappaleiden nostaminen muiden yläpuolelle tuntuu melkeinpä väkivaltaiselta. 

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kappaleet erottuisi toisistaan. ’Vitun unelmat’ -biisissä Yona räppää klassisen taustan päälle, ja vaikka yhdistelmä ei sinänsä ole ennenkuulumaton, tässä kontekstissa se pysäyttää. Ylidramaattinen ’Se ei ikinä lopu’ on muutamia pakahtuneita sanoja lukuun ottamatta instrumentaalisävellys, ja ’Solut herää eloon’ -biisi on kenties kauneinta, mitä Yona on koskaan levyttänyt. ’Kultavehkassa’ laulun päähenkilö jää yksin epätoivonsa kanssa. Kokonaisuuden saumoittaa lujaksi vahva henkilökohtaisuuden tuntu. Uni johon herään tuntuu olevan on tekijälleen hyvin tärkeä julkaisu. Enemmän kuin musiikkia. 

Se, että Yona oli valmis olemaan tekemättä mitään, ellei pääsisi työskentelemään sinfoniaorkesterin kanssa, ei johtunut pelkästään musiikillisesta kunnianhimosta. Hän on kertonut albumin syntyneen raskaan ja ahdistavan elämänvaiheen jälkeen, joten tavallaan tässä on kyse pelastautumisesta ilon kautta. Sinfoniaorkesteri on kaikessa suurellisuudessaan paras mahdollinen väline näin vahvojen tunteiden välittämiseen. Lopussa hehkuu toivo: lempeässä ’Kannolla’-kappaleessa Yona laulaa siitä, että ehkä elämä kantaa kuitenkin. 

Kappaleen alussa hänen äänensä on hauras, lopussa vahva. Kyllä, elämä kantaa.  

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Yona | Facebook
Yona | Instagram


Tapiola Sinfonietta | kotisivu
Tapiola Sinfonietta | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Yonan albumi Uni johon herään kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Yona | Finna.fi

2010-luku

Pilvet liikkuu, minä en Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet | Timmion Records 2010
Vaikenen laulaen Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet | Timmion Records 2011
Vaikka tekee kipeää, ei haittaa Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet | Timmion Records 2012
Tango A La Yona | Kaiho Republik 2014
Naivi | Kaiho Republik 2015
Jano | Monsp Records 2016
7 | Johanna Kustannus 2018

2020-luku

Uni johon herään | Johanna Kustannus 2021

Levyhyllyt
Liljan Loisto
[= Yona • Puppa J • Punky Reggae Band]
Finna.fi

Takaisin Karjalan maille | Suomen Musiikki 2010
Vapauden hurma | Suomen Musiikki 2012

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
H.C. Slim: H.C. Slim Sings – valon ja varjon leikkiä
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Yonasta | Finna.fi

Artikkelihaku Yona

Lue lisää Yonasta ja suomalaisesta tangosta | Finna.fi

Tähdet meren yllä – suomalaisen tangon tarina Timo Kalevi Forss, 229 sivua | Into 2019

Yona: Uni johon herään (2021).
Yona: Uni johon herään (2021).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa

MIKKO | Johanna Kustannus 2020

Suomen suosituimmaksi räppäriksi kasvanut Pyhimys on tehnyt ristimänimeään kantavan albumin, jolla hän peilailee suhdettaan itseensä ja urahuippujen langettamiin varjoihin. Mikko on siis klassinen rap-artistin menestyskrapulalevy, mutta samalla CD:n mittainen nostalgiatrippi ja pastissisarja.
Mitä tulee Mikkoon Pyhimyksen takana, musiikin informaatioarvosta on paha sanoa mitään varmaa. Kuvajainen on häilyvä ja vääristelty, ja juuri niin artisti haluaakin sen olevan.

Mikko ”Pyhimys” Kuoppala, keikkailet tänä keväänä Mikko pienenä -otsikon alla. Millainen kiertue on kyseessä?
– Keikkailen sooloartistina pitkästä aikaa pienemmissä paikoissa, koska haluan tehdä niin. Tätä ennen olen esiintynyt konserttisaleissa sekä Tampereen Klubin ja Jyväskylän Lutakon kaltaisissa keikkapaikoissa. Nyt on ohjelmassa sellaisia paikkoja kuin Joensuun Ilona, ja niissähän profiili on aika erilainen.

Miksi haluat esiintyä pienemmissä paikoissa?
Mikko-levyn maailmaan eivät liity niinkään konserttisalit ja jousisovitukset kuin räppimeininki. Koen myös, että tällainen epäkypsä repäisy on tehtävä nyt tai ei koskaan. Kun seuraava levy tulee, olen yli neljänkymmenen ja väkisinkin aikuisempi.

Millaisella kokoonpanolla esiinnytte?
– Pienemmät paikat, pienempi bändi. Me kutsuttiin meidän aikaisempaa kokoonpanoa suomiräpin Ultra Braksi, koska siinä oli kaksi mies- ja kaksi naislaulajaa. Porukka on nyt karsittu kolmeen henkeen. Väinö Wallenius soittaa kitaraa ja laulaa – jos Pyhimys olisi bändi, Väinö olisi mun luottomies, biisintekijäpari. Me ollaan kirjoitettu yhdessä paljon biisejä, muun muassa ’Jättiläinen’ ja ’Kynnet, kynnet’ sekä uuden albumin ’V!@%#mikko’. Seidi Guzejev on myös laulamassa, koska biiseissä on paljon naislauluosuuksia, joita ei voi mullikuorolla hoitaa.

Ristimänimesi Mikko on vahvasti läsnä nykyisissä tekemisissäsi. Oletko mennyt itseesi?
– Enemmän on kyse itsensä ottamisesta pöydälle. Räpmusassa ekan levyn teemana on usein huipulle pyrkiminen ja unelmien tavoittaminen, ja menestyksen jälkeen ilmestyy reflektointilevy. Eminem eli Marshall Mathers julkaisi The Slim Shady LP -menestyslevynsä perään The Marshall Mathers LP:n, jolla on biisi, jossa sanotaan, että I am whatever you say I am. Siihen riviin kiteytyy myös se, mistä Mikko-levyssä on kyse.

Kyse on siis sekä itsetutkiskelusta että sinua koskevista mielikuvista.
– Internet on vahva peili. Siellä ihmiset puhuvat mitä puhuvat ja mielikuvat ovat mitä ovat. Levyllä ruoditaan mielikuvaa minusta. Eli sitä, kun puhutaan, että tää jätkä on tällainen laskelmoija ja toisaalta tyyppi, joka valittaa kaikesta… Mukana on kaikki puolet. Herää kysymys, kerrotaanko levyllä lopulta minusta yhtään mitään vai palautetaanko mielikuva ihmisille.

Pyhimys. Kuva: Jouni ”Jones” Lehtonen.

Olet myös innokkaasti luonut mielikuvia itsestäsi, esimerkiksi kieltämällä levyn saatekirjeessä Mikko-albumin julkisen arvostelemisen. En keksi varmempaa keinoa saada kriitikoilta huomiota.
– Yhtään hyvää arvostelua en ole lukenut, mutta tietysti provosoinnin tarkoitus on saada ihmiset provosoitumaan. Tämä on väärinymmärretyin albumini. Minun ajatellaan asettuvan Mikko-levyllä kiukkuisesti ja tosissani musatoimittajia ja mediaa vastaan. Jotkut levyllä sanomani jutut, kuten ”raha on tärkeintä” ja ”boikotoidaan yhdessä kaikkia aitoja artisteja”, on otettu tosissaan, vaikka yritin vain laittaa sinne kevennyksiä. Itse ajattelen, että jos tarkastelee toimintaani, niin ei se ehkä ihan siltä näytä, että tekisin asioita pelkästään rahan takia.

Miten Mikko pitäisi ymmärtää? Millaisena levynä sinä pidät sitä?
– Kutsun sitä pastissikollaasiksi. Mikko on siinä mielessä kokeellinen levy, että sen jokainen biisi kuulostaa erilaiselta. Sille ei haettu yhtenäistä linjaa, vaan välillä jopa tehtiin peräkkäisiin biiseihin ihan erilaiset laulusoundit. ’V!@%#mikkoa’ on sanottu Eminemin kopioinniksi, jolloin on jäänyt tajuamatta, että se on biisinä selkeä pastissi. Menestyksestä valittaminen on itsessään aihepiiri. ’V!@%#mikko’ kuuluu niiden biisien joukkoon, jossa tilitetään, miten vaikeata on.

Miten vaikeata sinulla sitten on?
– Jokaisella on ongelmansa, mutta totta kai tajuan, että minulla menee musiikissa hyvin. Mutta mitä muuta voin tehdä tähän väliin kuin jonkinlaisen kommentaarin siitä? Jos olisin yrittänyt tehdä vaikka jatko-osan ”Jättiläiselle”, se olisi ollut tuhoon tuomittu yritys.

Mikko on suunniteltu epäajanmukaisesti ensisijaisesti CD-levyksi. Mistä tämä ajatus lähti?
– Siitä, että lempilevyni ilmestyivät ensisijaisesti siinä formaatissa ja 120 markan hintaan. CD on mitaltaan tietynlainen julkaisu, joka sopii minulle. Levyllä on muutenkin omia lempijuttujani menneiltä vuosilta. Esimerkiksi ”Timo Ö:ssä” käytetty Bitch Alertin ”Loveson” on biisi, josta tykkäsin aikoinaan.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
– Keikat jatkuvat yli kesän. Tämän periodin lopuksi julkaisen maaliskuun lopussa aikakauden sulkevan jäähyväisbiisin. Sen jälkeen jään pitkälle julkaisutauolle soolomateriaalista, koska haluan ottaa siihen etäisyyttä. Mikko on erilainen levy kuin edeltäjänsä, enkä jatka tätä linjaa seuraavalla levylläni. Aina täytyy tehdä jotain uutta. Visioita on jo, mutta kyllä tässä silti pari vuotta menee niin, etten julkaise uutta soolomateriaalia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pyhimys | kotisivu
Pyhimys | Facebook
Pyhimys | Instagram
Pyhimys | Twitter

Varaa Pyhimyksen MIKKO kirjastosta.

Varaa Pyhimyksen MIKKO kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Mikko pienenä*
12.3.2020 Turku, Apollo
13.3.2020 Pori, Cabaret
14.3.2020 Seinäjoki, Ilona
20.3.2020 Joensuu, Ilona
21.3.2020 Kuopio, Ilona
28.3.2020 Tahko, Piazza
10.4.2020 Rovaniemi, Halfmoon
11.4.2020 Ruka, Piste
12.4.2020 Levi, Hullu Poro Areena
16.4.2020 Lutakko, Jyväskylä
17.4.2020 Tampere, Ilona
18.4.2020 Rauma, Domino

* Kiertue peruuntui koronavirusepidemian vuoksi. Pyhimys esiintyi 21.3. Yle Olohuoneen ohjelmassa Kaikki kotona live.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pyhimys

Poikkeustapaus | Yellowmic 2004
Rajatapaus | Yellowmic 2004
Ongelmatapaus | Yellowmic 2004
Pyhimysteeri? The Pink Album • promo | Yellowmic 2005
Salainen maailma | Monsp 2007
Tulva | Monsp 2008
Medium | Monsp 2011
Paranoid | Monsp 2011
Pettymys | Johanna Kustannus 2015
Tapa poika | Johanna Kustannus 2018
Mikko | Johanna Kustannus 2020

Pyhimys & Saimaa | Finna.fi

Olisinpa täällä | Etenee Records/Warner Music Finland 2019

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus | Finna.fi

Arvoitus koko ihminen | Yellowmic/Rähinä Records 2008

Perhosveitsi-Heikki & Lika-Aki | Finna.fi

Katuvisioita | Yellowmic/Monsp Records 2012

Lika-Aki | Finna.fi

Hotdog Hall Of Fame | Överdog 2017

Ruger Hauer | Finna.fi

Se syvenee syksyllä | Monsp Records 2010
Erectus | Monsp Records 2012
Ukraina | Monsp Records 2013
Mature | Johanna Kustannus 2016

Teflon Brothers | Finna.fi

T | 2009
Iso hätä • internet-mixtape | 2010
© | 2010
Valkoisten dyynien ratsastajat | 2013
Isänpäivä | 2014
Circus | 2017

Steve iVander

Olen musta | 2013

Vain elämää 9
[= Pyhimys • Ellinoora • Anne Mattila • Eveliina • Lauri Ylönen • Pepe Willberg • Tuure Kilpeläinen]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 9 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 9 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Pyhimyksestä | Finna.fi

Teflon Bible – Pyhimyksen, Heikki Kuulan ja Volin tie Maltsun ghetosta suomiräpin messiaiksi  Hippo Taatila, 463 sivua | Johnny Kniga 2019

Lue lisää suomalaisesta rapmusiikista | Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Paleface, 251 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho  Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019

Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa  toimittajat Mikko Salasuo & Janne Poikolainen & Pauli Komonen, 316 sivua | Nuorisotutkimusverkosto 2012
Hiphop Suomessa – puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä  Venla Sykäri & Elina Westinen & Inka Rantakallio Dragana Cvetanović & Susanna Välimäki & Kirsikka Ruohonen & Kim Ramstedt & Mikko Mäkelä & Marko Ylitalo & Hanna Yli-Tepsa & Pete Nieminen & Tatu Tuominen & Jussi Sirviö & Antti-Ville Kärjä, 363 sivua | Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2019
Lähellä – hiphop-potretteja  valokuvaaja Vuokko Salo & kirjoittaja Miika Särmäkari, 91 sivua | Cozy Publishing 2020
Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään  Venla Pystynen & Linda-Maria Roine, 317 sivua | Johnny Kniga 2019
Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus  Linda-Maria Roine, 223 sivua | Johnny Kniga 2020

Pyhimys: MIKKO (2020).

Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa

Ääni | Johanna Kustannus/Universal Music Finland 2017

Jonna Tervomaa: Ääni (2017).

Vuonna 2013 julkaistu Eläköön oli Jonna Tervomaan paluu pitkän tauon jälkeen. Jo sillä hän tuntui tavoittelevan uusia taivaita, mutta vasta Äänellä uudistuminen on perusteellista. Mikä ilahduttavinta, se on myös onnistunut tyylikkäästi.

Tervomaa on tilannut uusia visioita kaukaisilta mailta. Ääni on tehty Suomessa, mutta sen on tuottanut Ken Stringfellow, arvostetussa The Posies -yhtyeessä 1990-luvulla tunnetuksi tullut amerikkalainen muusikko ja multi-instrumentalisti. Stringfellow on soittanut myös R.E.M.-kiertuekokoonpanossa ja kulttiyhtye Big Starin myöhempien aikojen inkarnaatiossa. Suomessa hän on esiintynyt paitsi The Posiesin kanssa, myös sooloartistina ja Ramones-rumpali Marky Ramonen bändissä.

Jonna Tervomaa. Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois.
Jonna Tervomaa. Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois.

Stringfellow ei tullut Tervomaan sessioihin mediaseksikkääksi ulkomaanvahvistukseksi vaan pikemminkin kaveripohjalta. Vuosituhannen vaihteesta toisensa tunteneet muusikot ryhtyivät töihin kaikessa hiljaisuudessa viime vuoden lopulla. ”Jonna haluaa kokeilla studiossa uusia asioita jonkun sellaisen kanssa, joka ei kuulu hänen musiikilliseen lähipiiriinsä”, Stringfellow kertoi Turun Sanomiin kirjoittamassani jutussa helmikuussa 2017. ”Hän pitää lämpöisestä yhtyesoitosta ja muusikoiden välisestä vuorovaikutuksesta. Yritän luoda hänelle mieluisan soundin, mutta niin, ettei lopputulos kuulosta perinteiseltä bändilevyltä.”

Eikä se kuulostakaan. Ääni tekee ensimmäiseksi vaikutuksen mietityillä ja luovilla sovituksillaan. On kuin jokainen ratkaisu olisi punnittu kliseiden ja itsestäänselvyyksien välttämisen nimissä kuitenkaan sortumatta kiusalliseen erikoisuudentavoitteluun. Seuraavaksi huomio kiinnittyy aiemmasta tuotannosta poikkeaviin biiseihin – Tervomaa on säveltänyt ja sanoittanut kaikki Äänen kappaleet itse. Uudistuminen on henkilökohtaista, kokonaisvaltaista ja kuulijaa samaan aikaan haastavaa ja virkistävää.

’Oo mun kaa’ -videon julkaisua säesti merkillinen hässäkkä: brittiläisen valokuvaajan perikunta vaati videolla näkyvän, David Bowie -tribuutiksi tarkoitetun kasvomaalauksen peittämistä.

Tietyt piirteet ovat kuitenkin ennallaan. Kun Tervomaa julkaisi (aikuisiän) debyyttinsä vuonna 1998, Suomen popkulttuurissa käännyttiin suomirockista kohti uudenlaista suomenkielistä rockmusiikkia, joka ei kielestään huolimatta kuulostanut leimallisesti kotimaiselta. Myös Ääni on monin tavoin epäsuomalaisen kuuloinen albumi – joskaan myöskään (epä)suomalaisuus ei merkitse täsmälleen samaa kuin 20 vuotta sitten. Surumielisyys ei ole koskaan ollut vierasta Tervomaan kappaleille, mutta sen tulkinta ei ole perinteisen täkäläistä. Poikkeus on Äänen mollimelankolisin sävellys ’Disco Melancholia’, jossa pilkahteleva ihmisen ikävä toisen luo kuulostaa hyvin kotimaiselta ja riipaisevalta. Kontrasti muuhun materiaaliin on vahva. Uudet jumalat soi kuin olisi painoaan keveämpi ja tempoaan menevämpi, koska se kuullaan ’Disco Melancholian’ perässä.

Muitakin ääripäitä löytyy. Siinä missä avausbiisi ’Vaikuttavat aineet’ on heti ensisekunneillaan auki taivasta myöten, ’Ääni on minun’ -kappaleen salaperäinen tunnelma kasvaa hitaasti, ja Jätä minut tähän hämmästyttää rohkealla ja juhlavalla instrumentaatiollaan. Tervomaan vahva lauluääni vaikuttaa paljon biisien luonteeseen. Esimerkiksi ’Haamun’ ja ’Ennen aikojaan’ -kappaleen melodiakulut ovat sinänsä aika poikkeuksellisia, mutta Tervomaan konstailematon laulutyyli pitää ne ymmärrettävinä ja maanläheisinä. Hänen tulkintoihinsa on uskallettu jättää myös virheitä, jotka luovat inhimillisyyden tuntua. Ääriesimerkki tästä on ’Mitä jos…’, jonka lauluraidalle on haettu epävarmuuden ja haurauden tuntua, jota kauniilla tavalla huuruinen sovitus tukee.

Jonna Tervomaa. Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois.
Jonna Tervomaa. Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois

Ääni ei ole sen enempää instant-klassikko kuin levyllinen helppoja renkutuksia, vaan vaatii kuulijaltaan aikaa ja syventymistä. Se on vanha kunnon grower, kuunnellessa kasvava äänite, joka asettuu popin taide-viihdeakselilla kiinnostavammalle ja kestävämmälle puolelle. Ääni on niitä levyjä, jonka todellinen syvyys paljastuu vasta ajan kanssa. Sellaisia voisi ilmestyä useammin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jonna Tervomaa | Facebook

Levyhyllyt
Jonna Tervomaa | Finna.fi

1990-luku

Jonna Tervomaa | Sonet 1998
Neljä seinää | Mercury/Universal 1999

2000–2009

Viivalla | Mercury/Universal 2001
Halo | Mercury/Universal 2004
Parempi loppu | Mercury/Universal 2007

2010-luku

Eläköön | 2013
Ääni | 2017

2020-luku

Fortunate Beast JonnaT | Bandcamp-digijulkaisu 2020

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Jonna Tervomaasta | Finna.fi

Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003
Rakkaudesta musiikkiin – matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019

Lue lisää suomalaisesta rockista ja populaarimusiikista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Jonna Tervomaa: Ääni (2017).
Jonna Tervomaa: Ääni (2017).

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos

Vanha & uusi romanssi | Johanna 1979

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).Mistä tehdään vaikuttava ja unohtumaton musiikki? Dave Lindholmin Vanha & uusi romanssi todistaa, että sellaista syntyy jotakin aivan muusta kuin paisuttelusta ja mahtipontisuudesta. Lindholm kokosi kuudennen sooloalbuminsa vähistä aineksista. Levyllä soivat vain hänen äänensä, akustinen kitaransa ja pianonsa sekä Kari ”Pitkä” Lehtisen soittama basso. Lopputulos on klassikko.

Voi olla, että ajoituksella ja tilanteella oli tekemistä sen kanssa, miten hyvin Vanha & uusi romanssi onnistui. Sitä edeltäneet vuodet Lindholm oli levyttänyt englanninkielistä rockia Rock’n’Roll Bandissa, Pen Lee Co:ssa ja Pen Leessä, kunnes liittyi kitaristiksi hurttiin Sleepy Sleepersiin. Kun hän sitten ryhtyi äänittämään Vanha & uusi romanssia, edellisestä suomenkielisestä albumista Fandjangosta oli kulunut jo neljä vuotta. Se oli eräänlainen uusi alku: vaikka Lindholm palasi akustisen suomenkielisen musiikin pariin, joka oli tehnyt hänestä tunnetun 1970-luvun alkupuolella, hän oli saanut siihen etäisyyttä ja pystyi siksi lähestymään ominta alaansa uudesta kulmasta.

”Se on kyl yksinäisyyden huipulla, kun kaikki mitä puhuu on valehteluu…” Joo joo, mä rakastan sua on yksi Lindholmin tunnetuimpia kappaleita.

Uusiutuminen kuuluu selkeytenä: Vanha & uusi romanssi on yleistajuisempi kuin Lindholmin edelliset suomenkieliset levyt. Toki Daven tekstejä ymmärsi aiemminkin, mutta nyt niihin oli helpompaa samaistua. 27-vuotias taiteilija sanoitti laulunsa edelleen puhekielellä, mutta hillitymmällä, vakavammalla ja ehkä aikuisemmallakin tyylillä, joka ei sitonut sanomaa tiettyyn aikaan ja paikkaan. Lindholmin ensimmäiset levyt Iso ”Kynä” Lindholm (1972) ja Sirkus (1973) olivat tiukemmin kiinni nuoruudessa ja Helsingissä. Vanha & uusi romanssilla hän lauloi sanoja, jotka puhuttelivat iästä ja paikasta riippumatta.

Vaikka Vanha & uusi romanssi oli Lindholmin siihen mennessä henkilökohtaisin ja suorasanaisin teos, sen ihmissuhdeteemoissa oli jotakin hyvin yleisinhimillistä. Ja kun hän tapansa mukaan kirjoitti sanat sinä-muodossa kuin suunnatakseen ne jollekin merkitykselliselle ihmiselle (tai kuin tutkiskellakseen itseään toisen kautta), hänen paikalleen oli helppo kuvitella itsensä. Vanha & uusi romanssin sanoitukset vaikuttavat niin syvällisiltä ja harkituilta, että tuntuu ihmeelliseltä ja huvittavalta, että ne on kirjoitettu nopeasti ja liikoja miettimättä: [Ne] sanat mä tein alta aikayksikön (…) Enkä mä korjaillu paljon mitään”, Dave kertoi aikoinaan Uusi laulu -lehden haastattelussa, jota Lamppu Laamanen siteeraa kirjassaan Dave Lindholm – Tietenkin.

”Vein kaikkee, mistä pidit, enkä antanu mitään…” Vanha & uusi romanssi päättyy levyn nimikappaleeseen.

Lindholm äänitti Vanha & uusi romanssin Pekka Nurmikallion legendaarisessa Microvox-studiossa vähin erin ja velaksi. Julkaisijasta ei ollut äänitysten alkaessa varmuutta, koska Love Records oli juuri ajautunut konkurssiin eikä sen voimahahmo, suomalaisen musiikin merkittävin mesenaatti Atte Blom ollut vielä perustanut Johannaa. Loppujen lopuksi Vanha & Uusi romanssi oli Johannan toinen albumijulkaisu. On merkillistä, miten ehyt tästä Sliippareiden keikkojen lomassa pala palalta tehdystä levystä tuli. Yksi Lindholmin vaikuttavan tuotannon vahvimpia kokonaisuuksia syntyi pätkätöinä muun puuhan ohessa.

Vanha & uusi romanssin kappaleet kertovat ihmissuhteista, mutta niitä ei ole kirjoitettu kauniilla käsialalla ruusunpunaiselle paperille. Rakkaus on niissä jatkuvasti vaarassa, eivätkä sen osapuolet ole virheettömiä tai aina edes hyviä ihmisiä. Kliseisyyttä välttelee myös Daven suomenkielinen laulu, jonka klangi on kumman kansainvälinen. Hän ilmaisee asioita ja painottaa sanoja melkeinpä angloamerikkalaisittain (mm. Miss mun rakkaus uinuu?). Lindholm etääntyy stereotyyppisestä suomalaisuudesta myös suomenruotsalaisuutensa kautta.

Kyse ei silti ole pelkästään taustasta tai vaikutteista vaan myös persoonasta. Jokainen Lindholmin puhetta kuullut tietää hänen olevan hyvin omalaatuinen sanankäyttäjä. Hienointa Vanha & uusi romanssissa ja Lindholmin musiikissa ylipäätään on juuri sen tyylikäs omaperäisyys. Dave kuuluu kyllä lauluntekijänä Bob Dylanin sukuhaaraan, mutta ei koskaan kuulosta keneltäkään muulta kuin itseltään. Lindholmin melodia- ja rytmikäsitys nousee perinteistä omaan luokkaansa.

Vanha & uusi romanssi oli uusi alku myös eräälle toiselle artistille. Sen tunnelmallinen kansikuva on Lindholmin kansakoulukaverin, legendaarisen poptaiteilija Riipisen kaikkien aikojen toinen levynkansi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 

Varaa Vanha & uusi romanssi kirjastosta.

Varaa Vanha & uusi romanssi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Dave Lindholm | Finna.fi

1970-luku

Ferris  Ferris | Love Records 1971
Iso ”Kynä” Lindholm | Love Records 1972
Sirkus | Love Records 1973
Musiikkia  Isokynä & Orfeus | Love Records 1974
Lillan • live  Isokynä & Orfeus | Love Records 1974
Fandjango | Love Records 1975
Everybody Needs Dance Music Sometimes  Rock’n’Roll Band | Love Records 1975
Closer To The Drum  Pen Lee & Co | Love Records 1976
Catlook Gypsies • 2LP  Pen Lee | Love Records 1977
Nouveau  Pen Lee | Love Records 1978
Vanha & uusi romanssi | Johanna 1979

1980-luku

Crazy Moon • 12″ EP  Dave Lindholm & Antero Jakoila | Johanna 1980
Black  Bluesounds | Johanna 1980
On • live   Bluesounds | Johanna 1980
Native Sons Of A Far-away Country  Bluesounds | Johanna 1981
Aino | Johanna 1982
Here Come The Golden Hearts  Bluesounds | Johanna 1982
Huoneet 6 & 14 | Johanna 1983
Kuutamolla | Johanna 1983
The Original The Official  The Run Runs | Beta 1984
Moderni hiljainen musiikki | Pyramid 1985
In The Night  Dave’s 12 Bar | Pyramid 1986
First Second  Dave’s 12 Bar | Pyramid 1987
Sissi | Rockadillo Records 1987
José Blues | Rockadillo Records 1988
Creampistols  Dave Lindholm & White Midnight | Rockadillo Records 1989

1990-luku

Sillalla • LP • CD | Rockadillo Records  1990
Sisar • LP • CD | Rockadillo Records 1991
Kerran • live • LP • kasetti • CD | Rockadillo Records 1992
Kissatanssit • LP • kasetti • CD | Rockadillo Records 1992
”LLL” • CD | Rockadillo Records 1993
We’ve Got It Good • CD  Screaming Thunders | Bluff Records 1994
Dave Lindholm & Canpaza Gypsys • CD  Dave Lindholm & Canpaza Gypsys | Rockadillo Records 1995
Stars • CD  Dave Lindholm & Canpaza Gypsys | Kaktus Records 1996
Hot • CD  Dave Lindholm & Canpaza Gypsys | Kaktus Records 1997
Punainen + • CD | Ranka Recordings 1998
Just • CD | Ranka Recordings 1998
Valkoinen & • CD | Ranka Recordings 1999

2000–2009

Dave Lindholm & Pitkät kiinalaiset  Dave Lindholm & Pitkät kiinalaiset | Ranka Recordings 2000
Luuttujengi tulee | Ranka Recordings 2001
SF-Blues  SF-Blues | Pirkka-Hämeen Apina & Gorilla Oy 2002
Redclouds  Redclouds | Bluelight Records 2003
D & D • CD | Bluelight Records 2006
In English • live • CD | Bluelight Records 2006
Nuo mainiot miehet soivine koneineen  Dave Lindholm & Jarmo Saitajoki | Bluelight Records 2007
Messengers  Messengers | Allstar Music 2008
Silver  Messengers | Allstar Music 2009
Lahti | AllStar Music 2009

2010-luku

More Than 123  Dave Lindholm & Otto Donner | TUM Records 2010
Dave Lindholm B. Inventive  Dave Lindholm B. Inventive | Hype Records 2012
Honest Eyes  Dave L. B. Inventive | Hype Records 2012
The Blue CD  Calle And Dave Lindholm | TUM Records 2012
Ken elää, ken näkee. Ken B. | TUM Records 2013
Behind Shades  Dave L. B. Inventive | TUM Records 2014
Ajaton on ajoissa | Johanna Kustannus 2015
V. | Johanna Kustannus 2016
Go | Turenki Records 2017
Kynä & Kumppanit | Turenki Records 2018
Kynä & Kumppanit Live • live | Turenki Records 2019

2020-luku

Dave Lindholm • 2LP • 2CD | Emsalö Music Oy 2020
Dave Lindholm Lights • LP • CD| Emsalö Music Oy 2021

Ferris
[= Jaakko Itävaara • Matti Saxelin • Dave Lindholm • Heikki Hiekkala]
Finna.fi

Ferris | Love Records 1971

Rock’n’Roll Band
[= Dave Lindholm • Pave Maijanen • Alf Forsman]
Finna.fi

Everybody Needs Dance Music Sometimes | Love Records 1975
New Memories • CD • DVD | AllStars Music 2005

Pen Lee & Co
[= Dave Lindholm • Heikki ”Hessu” Hiekkala • Make Lievonen • Alf Forsman]
Finna.fi

Closer To The Drum | Love Records 1976

Pen Lee & Co
[= Dave Lindholm • Albert Järvinen • Mauri ”Maukka” Siirala • Alf Forsman]
Finna.fi

Catlook Gypsies • 2LP | Love Records 1977
Nouveau | Love Records 1978

Bluesounds
[= Dave Lindholm • Ari Vaahtera • Zape Leppänen • Tapio Niemelä]
Finna.fi

Black | Johanna 1980
On • live | Johanna 1980
Native Sons Of A Far-away Country | Johanna 1981
Here Come The Golden Hearts | Johanna 1982

The Run Runs
[= Dave Lindholm • Vesa Hyrskykari • Petteri Rajanti • Vesa Sytelä]
Finna.fi

The Original The Official | Beta 1984

Dave’s 12 Bar
[= Dave Lindholm • Kala Alajoki • Pitkä Lehtinen • Harri Kinnunen]
Finna.fi

In The Night | Pyramid 1986
First Second | Pyramid 1987

Dave Lindholm & White Midnight
[= Dave Lindholm • Pitkä Lehtinen • Arto Rautajoki]
Finna.fi

Creampistols  | Rockadillo Records 1989

Screaming Thunders
[= Joe Vestich • Juha Torvinen • Sami Ruusukallio • Aku Syrjä • Safka Pekkonen • Dave Lindholm]
Finna.fi

We’ve Got It Good | Bluff Records 1994

Dave Lindholm & Canpaza Gypsys
[= Dave Lindholm • Pertsa Tolonen • Frogley • Marja Hänninen • Kari Lahtinen]
Finna.fi

Dave Lindholm & Canpaza Gypsys | Rockadillo Records 1995
Stars  | Rockadillo Records 1996
Hot | Rockadillo Records 1997

Dave Lindholm & Pitkät kiinalaiset
[= Dave Lindholm • Jarno Karjalainen • Kuja Salmi]
Finna.fi

Dave Lindholm & Pitkät kiinalaiset | Ranka Recordings 2000

SF-Blues
[= Pepe Ahlqvist • Dave Lindholm • Heikki Silvennoinen]
Finna.fi

SF-Blues | Pirkka-Hämeen Apina & Gorilla Oy 2002

Redclouds
[= Dave Lindholm • Jarkko Eve • Matti Takala]
Finna.fi

Redclouds | Bluelight Records 2003

Messengers
[= Dave Lindholm • Juha Yrölä • Joe Vestich • Timo Salo • Jake Yrölä]
Finna.fi

Messengers | Allstar Music 2008
Silver | Allstar Music 2009

Dave Lindholm B. Inventive
[= Dave Lindholm • Dino Kullberg • Klaus Wirzenius]
Finna.fi

Dave Lindholm B. Inventive | Hype Records 2012
Honest Eyes  Dave L. B. Inventive | Hype Records 2012
Behind Shades  Dave L. B. Inventive | Hype Records 2015

Calle And Dave Lindholm
[= Calle Lindholm • Dave Lindholm •
Juha Kujanpää • Ulf Krokfors • Heikki
Sandrén]
Finna.fi

The Blue CD  Calle And Dave Lindholm | TUM Records 2012

Kokoelmat
Dave Lindholm • Bluesounds | Finna.fi

Kenen laulu | Love Records 1977
Greta’s Hits  Bluesounds | Johanna 1982
Lonely No More  Bluesounds | Amigo Musik AB 1982
Vanha & uusi romanssi/Kuutamolla • 2LP | Kasino 1984
Black/Greta’s Hits • 2LP | Kasino 1984
Aino/Huoneet 6 & 14 • CD | AAB-tuotanto 1988
I’m Only Dreaming’ Of You – Anthology • 2LP  Bluesounds | Kaktus 1988
Sitähän se kaikki on • 4CD | Love Records/Siboney 1995
Valmista kamaa – Daven parhaat 1972–1996 • CD | Siboney 1996
Lähes 50 • 2CD | 2002
Tätä on mun rock’n’roll 1972–1975 • 4CD+DVD | Siboney 2010
40 laulua • 2CD | Ranka Recordings 2014
Johanna-vuodet 1979–1983 • 3CD | Johanna Kustannus 2014
Johanna Years 1980–82 • 3CD  Bluesounds | Johanna Kustannus 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Dave Lindholm: Sanat – sitähän se kaikki on (2017).

Dave Lindholm: Sanat – sitähän se kaikki on (2017).

Lue lisää Dave Lindholmista | Finna.fi

Dave Lindholm – tietenkin  Lamppu Laamanen, 487 sivua | Johnny Kniga 2015
Dave Lindholm – levytyksiä 30 vuotta  Lamppu Laamanen, 255 sivua | Like 2001
Riipinen Interview  Walter de Camp, 320 sivua | Aquarian 1996

Lue lisää Dave Lindholmin sanoituksista | Finna.fi

Puhtaat laivat  Dave Lindholm, 223 sivua | Johanna Kustannus 1978
Vanha & uusi  Dave Lindholm, 160 sivua | Johanna Kustannus 1983
Sanat – sitähän se kaikki on  Dave Lindholm, 315 sivua | Johnny Kniga 2017

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005 

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).