Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni

Sharp Cut | Bad Afro Records 2002

Musiikkia esille kirjastossa

Sweatmaster: Sharp Cut (2002).Vain tutkija tietää, miksi niin pääsi käymään, mutta rock’n’roll tuli takaisin vuosituhannen vaihteessa. Tuosta aikakaudesta puhutaan usein garage rock -revivalina, vaikka harva yhtye lopulta edusti puhdasoppista garage rockia. Vaikutteita ammennettiin Sonic’s Rendezvous Bandista AC/DC:hin ja MC5:ista The Stoogesin kautta The Sonicsiin ja Alice Cooperiin.

Vaikka aikakauden ”Scandinavian Action Rock”-ilmiöstä ei jäänyt muistoksi edes Wikipedia-sivua, moni bändi tosiaan tuli pohjoismaista: ruotsalaiset The Hellacopters, Backyard Babies ja The Hives, helsinkiläiset The Flaming Sideburns ja Thee Ultra Bimboos, norjalaiset Turbonegro ja Gluecifer, tanskalainen Baby Woodrose…

I Am A Demon And I Love Rock ’n’ Roll

Turussa asiat tehtiin omalla lailla. 2000-luvulla kaupungin tunnetuimmaksi rockyhtyeeksi nousi Sasu Mykkäsen, Matti Kallion ja Mikko Luukon Sweatmaster, joka varsinkin alkuaikoinaan satsasi pelkistettyyn ja mutkattomaan ilmaisuun. Aikakauden rockin joukossa Swetareiden minimalismi kuulosti hyvin persoonalliselta ja erottuvalta. ”Kun me ruvettiin tekeen tätä, me lähdettiin tahallamme musiikillisesti eri suuntaan kuin Hellacopters. Siihen aikaan oli tosi paljon kopteriklooneja”, Sweatmasterin basisti-laulaja Sasu Mykkänen kertoi Suessa vuonna 2002.

Varhaisen Sweatmasterin resepti oli niin dogmaattisen simppeli, että toisissa käsissä se ei olisi maistunut miltään. Naantalilais-raisiolainen sekoitus suoraa biittiä, isoja yksinkertaisia riffejä ja sielukasta, melodista laulua toimi kuin vähärasvainen ja ajattelukykyinen AC/DC. Trio ei soittanut yhtään ylimääräistä säveltä, ja Mykkänen oli mitä ilmaisuvoimaisin laulaja. Hänen äänessään on voimaa ja sielua, jollaista Suomessa oli totuttu kuulemaan vain amerikkalaisen The Bellraysin keikoilla.

Too Much Love

Sweatmasterin Sharp Cut -debyytin (2002) julkaisi tanskalainen Bad Afro. Vaikka bändi oli valinnut kapean kaistan, ei Sharp Cut ollut pitkästyttävä eikä edes yksipuolinen kokonaisuus. Kahdentoista kappaleen albumin kesto oli puolisen tuntia – biiseistä eeppisin oli ’People’ reilun kolmen minuutin mitassaan. Sen ja ’Preciousin’ nuolensuoran tamppauksen vastapainona oli groovaavampaa materiaalia, kuten ’Short Note’. Mykkäsen laulu antoi biiseille erottuvat ilmeet, ja se oli tietoista.

”’Preciousissa’ oli ensin selvä melodia, mutta nythän se on semmoista sylkemistä. Mulla on usein laulussa hahmoja, saatan haluta olla vaikka nainen. ’Short Notessa’ laulaa lihava musta mies”, hän kertoi Suessa.

Yhtyeen lippulauluksi muodostui jo julistuksellisen nimensä tähden ’I Am A Demon And I Love Rock’n’Roll’, jonka bändi oli kehitellyt Roky Ericksonin fraasista. Jotkut kappaleet olivat ilmestyneet aiemmin singleillä ja EP-levyillä (erinomaiset ’Nothing To Do But Win’ ja ’Tonight’ jo ennen Bad Afro -diiliä), mutta ansaitsivat paikkansa myös albumilla. Yksi sellainen oli avausraita ’Hold It!’, josta tuli yksi yhtyeen tunnetuimmista biiseistä. Ollessaan Iron Maiden -laulaja Bruce Dickinsonin haastateltavana brittiläisellä radioasemalla Mykkänen vastasi kysymykseen ”mistä ’Hold It!’ kertoo” niin kuin asia oli: ”it’s about holding it.”

Nothing To Do But Win

Sweatmaster sai paljon kehuja rocklehdistöltä ja keräsi ympärilleen yleisöä, mutta ei roikkunut kynsin hampain kiinni toimivaksi havaitsemassaan konseptissa. Bändi kehittyi ja muuttui joka julkaisulla, eikä yksikään levy muistuttanut liikaa edellistä. Sharp Cutin minimalismista on mukavan pitkä matka Dig Up The Knifen (2010) synkkään maalailuun.

Sweatmaster teki neljä albumia ennen kuin lopetti toimintansa vuonna 2011. Sen jälkeen Luukko, Kallio ja Mykkänen perustivat kitaristi Tomi Helomaan kanssa Lost Bootsin, jonka Come Cold, Come Wind -levy ilmestyi vuonna 2016.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sweatmaster | Facebook
Lost Boots | Facebook
Heavy Breathers | Facebook

Levyhyllyt
Sweatmaster
[Sasu Mykkänen • Mikko Luukko • Matti Kallio]
Finna.fi

Sweatmaster [Demo] • Kasetti | Omakustanne 1998
Sharp Cut | Bad Afro Records 2002
Tom Tom Bullet | Bad Afro Records 2005
Animal | Fullsteam Records 2007
Dig Up The Knife | Fullsteam Records/Rookie Records 2010

Levyhyllyt
Lost Boots
[Sasu Mykkänen • Mikko Luukko • Matti Kallio • Tomi Helomaa]
Finna.fi

Come Cold, Come Wind | Svart Records 2016

Levyhyllyt
Heavy Breathers
[Jukka Taskinen • Mikko Lappalainen • Mikko Luukko • Julius Jääskeläinen]

Sweet Dreams • 7″ EP | Axis Of Evil Records 2019

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä

Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 – rock’n’roll-synergiaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu

Lue lisää Sweatmasterista
Finna.fi

Artikkelihaku Sweatmaster

Sweatmaster: Sharp Cut (2002).
Sweatmaster: Sharp Cut (2002)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Helvetisti järkeä | Warner Music Finland 2001

Zen Café: Helvetisti järkeä (2001).

Kaikki kunnia alkuperäisen kokoonpanon kitaristille Mikko Oeschille ja rumpalille Tuomo Mäkipaavolalle tähdellisestä pohjatyöstä, mutta heidän lähtönsä oli Zen Cafélle todella hyvä juttu. Vasta kahden miehen poistuttua kuvasta bändi saattoi kiteytyä siksi trioksi, jonka säästäväistä soundia 2000-luvun suomirockin ystävät oppivat rakastamaan.

Kysyttäessä useimmat fanit luultavasti sanoisivat pitävänsä eniten Samuli Putron tarkkailevista sanoituksista ja lakonisesti laulamista melodioista. Mutta kuten kriitikot jo aikoinaan huomasivat, Zen Cafén tehokkuus perustui konseptin kokonaisvaltaisuuteen. Laulaja-kitaristi Putron, basisti Kari Nylanderin ja rumpali Pete Parkkosen jäntevässä soitossa ja vähäeleisissä sovituksissa oli tärkeintä se, että niistä puuttui lähes kaikki tarpeeton, ja siinä ne rinnastuivat Putron teksteihin ja tulkintoihin. Sytytyslangat paloivat niin pitkään pienellä liekillä, että räjähdykset todella ravistelivat kuulijaa.

Samaa voi sanoa Zen Cafén urasta. Bändi lähti nousuun niin hitaasti, että se on saattanut hyvin koetella niin soittajien kuin levy-yhtiönkin uskoa. Onneksi joku yhtyeen ammatillisessa lähipiirissä uskoi siihen, että bändien ja artistien täytyi saada etsiä oma soundinsa ja yleisönsä kaikessa rauhassa, ajan kanssa. Putro, Nylander ja Parkkonen olivat muodostaneet Zen Cafén klassisen kokoonpanon jo ennen kuin bändi teki ensimmäiset levytyksensä, mutta heidän liittonsa ei muodostunut instant-menestykseksi. Rocklehdet kyllä valelivat Warnerin kiinnittämää modernia suomirockbändiä neljän ja viiden tähden arvosteluilla heti alussa, mutta suuri yleisö löysi Zen Cafén vasta paljon myöhemmin.

Jos Zen Cafén ura etenikin hitaasti, se teki niin myös varmasti. Romuna-debyytin (1997) tarttuvaa ’Sellaa’ hoilasi hyvin pieni fanijoukko, mutta hoilasi kuitenkin. Idiootin (1998) ’Todella kaunis’ kasvoi vähitellen Zen Café -klassikoksi, mutta jäi ilmestyessään vielä melko vähälle huomiolle. Vasta kolmas albumi Ua Ua (1999) sisälsi oikeita hittejä. Sellaiset biisit kuin ’Harri’ ja ’Mies eikä poika enää’ toivat Zen Cafélle paljon uusia faneja, minkä johdosta Ua Ua oli ihan hilkulla nousta albumilistan kärkeen.

Neljännellä albumilla se viimeinenkin lukko loksahti auki. Tammikuussa 2001 julkaistu Helvetisti järkeä nousi hitaasti mutta varmasti listaykköseksi. Se tuntui ansaitulta palkinnolta pitkäjännitteisestä ja näkemyksellisestä työstä, etenkin kun kyse oli myös suuresta taiteellisesta onnistumisesta. Ensimmäisten vuosiensa aikana ja ensimmäisiä levyjään tehdessään Zen Café ei ollut pelkästään rakentanut suosiotaan. Se oli kehittänyt jatkuvasti myös soundiaan. Helvetisti järkeä oli se albumi, jolla idea kirkastui lopullisesti.

Helvetisti järkeä -levyllä Parkkonen, Putro ja Nylander laajensivat Zen Cafén ilmaisua pumppaavilla soul-rytmeillä sun muulla svengaavalla, mutta varoivat yhä visusti sortumasta machoiluun ja mahtailuun. Olennaiseen keskittymisen ideologia tuntui suomirockin kontekstissa hyvin raikkaalta. Resepti oli samantapainen kuin se, jota turkulainen Sweatmaster-yhtye sovelsi hyvällä menestyksellä englanninkieliseen garagerockiin.

Levyllä on poikkeuksellisen onnistuneita lauluja rakkaudesta, ikävästä (’Helvetisti järkeä’, ’Tuhannen kilometrin päässä’) ja vähemmän romanttisista ihmissuhteista kaikkine rasittavuuksineen ja kommervenkkeineen. Surullinen ’Älä tee’ saattaa olla suomirockin historian haavoittuvin ja tunnistuksellisin kappale. Levyn suurimmat ansiot ovat kuitenkin erikoisissa aihevalinnoissa, joiden kautta iankaikkiseen lemmentematiikkaan avautuu popin kontekstissa uusia kulmia. Samuli Putro kirjoitti tekstejä aiheista, joita kukaan muu ei ollut aiemmin eikä ole sen jälkeenkään käsitellyt.

Albumin tunnetuin biisi ’Mies jonka ympäriltä tuolit viedään’ on tematiikaltaan omalaatuinen paitsi yleisesti ottaen, myös levyn sisällä. Siinä missä albumin useimmat kappaleet pureutuvat suunnasta tai toisesta rakkauteen, ’Mies jonka ympäriltä tuolit viedään’ on laulu yksin jäämisestä, mikä sekin toki avaa oman kipeän kulmansa ihmissuhteisiin. Sosiaalisissa tilanteissa pärjäämätön, karkeannäköinen ja kyyninen laumaton susi on laulun päähenkilönä uudenlainen antisankari, mutta harvassa ovat ne, jotka eivät häntä tunnista joko kantabaarinsa kulmapöydästä tai omassa itsessään.

Toinen vähän puhuttu mutta paljon pohdittu aihe on kappaleessa ’Kannattaako tunnustaa jos pettää’. Niin, kannattaako vai ei? Omatunnon kolkutus ja itseinho, rehellisyyden ja suoraselkäisyyden itseisarvo, tekojen merkittävyyden suhteellisuus ja kinkkiset kysymykset siitä, miten paljon tuskaa tieto lisää ja pitäisikö toista loukata ja ihmissuhde tuhota lopullisesti omien syyllisyydentunteidensa lieventämisen nimissä, ovat pohdituttaneet syrjäänhypänneitä yhtä kauan kuin yksiavioisuuden on katsottu määrittelevän suhteen laatua. Ennen Samuli Putroa kukaan ei vain ollut kirjoittanut siitä sanoitusta.

Eeppinen ’Eipä tiennyt tyttö’ onnistui kiteyttämään neljään ja puoleen minuuttiin ihmiselämän kaikessa anti-ainutkertaisuudessaan. Se on roudan runteleman Pohjanmaan kuolemankaltaiseen harmauteen sijoitettu kertomus ihmisistä, jotka tietäen tai tiedostamattaan kirjoittavat omat tarinansa edeltäneiden sukupolvien tylsiksi jatko-osiksi ja antautuvat fatalistisen passiivisina elämän pyöritykseen. ’Eipä tiennyt tyttö’ on paitsi sanoitukseltaan todella pakahduttavaa kamaa, myös albumin musiikillisesti intensiivisin esitys. Sen kasvava kiihko heijastaa upeasti kappaleen huomiota siitä, ”kuinka kiihtyy rytmi vuosien” eli kuinka aika tuntuu kuluvan sitä nopeammin, mitä enemmän vuosia on takana ja mitä lähempänä loppu on.

Helvetisti järkeä oli kauttaaltaan vahva levy, jolla määritellyillä asetuksilla Zen Café kulki tiensä loppuun saakka. Vuokralaisen (2002) proosallinen ’Aamuisin’ ja Jättiläinen-kokoelman (2003) murheellinen ’Piha ilman sadettajaa’ auttoivat Zen Cafea myymään platinaa ja jopa tuplaplatinaa. Vuonna 2008, pari vuotta enteellisesti nimetyn STOP-levynsä ilmestymisen jälkeen, Zen Café jättäytyi määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

Kymmenen vuotta myöhemmin bändi on edelleen poissa kuvioista. Jos Samuli Putro, Kari Nylander ja Pete Parkkonen vielä palaavat lavoille yhdessä, heillä on siihen varmastikin hyvä syy. Zen Café vaikutti aina bändiltä, joka ei ollut olemassa tavan vuoksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Helvetisti järkeä
Samuli Putro – kitara, laulu
Pete Parkkonen – rummut, lyömäsoittimet
Kari Nylander – bassokitara

Martti Salminen – kosketinsoittimet, kitara, taustalaulu
Tuottaja: Martti Salminen
Vastaava tuottaja: Pekka Ruuska

Samuli Putro | kotisivu
Samuli Putro | Facebook

Varaa Helvetisti järkeä kirjastosta.
Varaa Zen Cafén klassikko Helvetisti järkeä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Zen Café

1990-luku

Romuna | CD Evidence/Fazer Records/Warner Music Finland 1997
Idiootti | CD Evidence/Fazer Records/Warner Music Finland 1998
Ua ua | CD Evidence/Warner Music Finland 1999 • LP-uusintajulkaisu Lipposen levy ja kasetti 2020

2000–2009

Helvetisti järkeä | CD Evidence/Warner Music Finland 2001 • LP-uusintajulkaisu Lipposen levy ja kasetti 2020
Vuokralainen | CD Evidence/Warner Music Finland 2002
Laiska, tyhmä ja saamaton | CD Evidence/Warner Music Finland 2005
STOP | CD Evidence/Warner Music Finland 2006

Kokoelmalevyt | Finna.fi
Zen Café

Jättiläinen | 2CD Evidence/Warner Music Finland 2003 | 28-sivuinen tekstiliite sisältää laulujen sanoitukset.
Sound Pack | 2CD + DVD Warner Music Finland 2010

Samuli Putro | Finna.fi

Elämä on juhla | CD • LP Warner Music Finland 2009
Älä sammu aurinko | CD Kaiku Recordings 2011
Tavalliset hautajaiset | CD Kaiku Recordings 2012
Taitekohdassa | CD Kaiku Recordings 2014
Valkoinen hetero | CD •  LP Universal Music 2017
Pienet rukoukset | CD • LP • Kasetti Universal Music 2019  Levyhyllyt • Pienet rukoukset

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää | Finna.fi

Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011
Pää auki! – säkeitä nuorille  Tuula Korolainen & Riitta Tulusto & Virpi Talvitie, 205 sivua | LK-Kirjat 2010
Kitara, tähdet ja kuu – suomipopin parhaat säkeet  Eila Rikkinen, 127 sivua | F-Kustannus 2006
12 tarinaa kirjoittamisesta  Ronja Salmi & Mikko Toiviainen, 221 sivua | WSOY 2017
Kaapeli 25 – muistikuvia ja muistelmia  toimittajat Annina Vainio & Lauri Törhönen, 286 sivua | Into 2017

Samuli Putro | Kirjastokaista

Kolme kysymystä kirjastosta

Zen Café: Helvetisti järkeä (2001).
Zen Café: Helvetisti järkeä (2001)