Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa

Vinegar Blood | Spinefarm 1996

Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996).Se, että Vinegar Blood julkaistiin Jan Stenforsin levynä, ei taatusti ollut levy-yhtiön idea. Se ei ollut kaupallisesti järkevää, koska juuri kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta henkilöstä, toisin kuin hänen tunnetusta alter egostaan, Hanoi Rocksin kitaristista Nasty Suicidesta. Mutta ehkäpä artisti ei nähnyt muita vaihtoehtoja. Nämä vanhan ja uuden elämän taitteessa julkaistut laulut levyttänyt mies ei enää ollut Nasty Suicide, tai ei ainakaan halunnut olla. Olennaista kai oli, että hän itse tunsi Jan Stenforsin.

Omien laulujen laulaminen ei enää 1990-luvun puolivälissä ollut Stenforsille uusi juttu. Hän oli ollut laulaja-kitaristin, biisintekijän ja nimimiehen roolissa Cheap And Nasty -yhtyeessä, joka julkaisi albumit Beautiful Disaster (1991) ja Cool Talk Injection (1994). Suurin ero entiseen oli, että Vinegar Bloodin tehdessään Stenfors oli tekemässä suurta elämänmuutosta. Hän oli palannut Suomeen asuttuaan vuodesta 1980 lähtien ulkomailla, ja kaiken keskiössä ollut musiikki oli antamassa tilaa uusille haasteille.

Vinegar Bloodin biisit tuntuvatkin muodostavan jonkinlaisen välitilinpäätöksen. Muutoksen tematiikkaa käsittelee heti levyn avaus-statement ’Past Is Gone’: “You can see that I’m a man with a treacherous past, I’m living in the present but I’m losing the mask”, Stenfors avaa. “Where’s the road from here on?” hän kysyy itseltään ja päättää itsetutkiskelun toteamukseen “Everything’s alright now that past is gone”. Svengaava nimiraita puolestaan on sanoitukseltaan flashback vanhoihin aikoihin. ’Vinegar Bloodin’ ohella myös ’Lonesome Town’ ja ’Cold Wind’ perustelevat päätöstä jättää menneisyys taakse. ’Reality’ taas on laulu siitä, millaisin askelin tulevaisuutta lähestytään.

Stenforsin melkeinpä lakonisessa laulussa kuului eletty elämä, mutta ei niinkään rankkojen vuosien tuomana karheutena kuin kokemuksen tuomana tyyneytenä. Se ei ole uhmakkaan nuoren vaan rauhallisen aikuisen miehen ääni. Laulajan vähäeleinen tyyli sopii soundiin. Vinegar Blood on kyllä rocklevy, mutta siinä on vahvoja blues- ja jazz-sävyjä, ja kitarat soivat sekä sähköisinä että akustisina, säröisinä ja puhtaina. Ainoa lainakappale on versio Bob Dylan -harvinaisuudesta ’Seven Days’. Tunnetuimmaksi biisiksi nousi haikea mutta tarttuva ’Bullet Train’, jonka päähenkilö on matkalla rakkaansa luo niin nopeasti kuin suinkin. Rakkaus on muutoksen ohella toinen levyn keskeisistä teemoista. Omanlaisensa kulman aiheeseen avaa avioerosta kirjoitettu ’To Love & To Hurt’.

Alun perin vain CD:nä julkaistu Vinegar Blood ilmestyi ensi kertaa vinyylinä joulukuussa 2020 Rolling Recordsin kautta. Toistaiseksi ainoan soololevynsä tehtyään artisti on jatkanut elämäänsä enimmäkseen Jan Stenforsina. Hän työskentelee lääketeollisuuden alalla ja keikkailee silloin tällöin omillaan sekä perhepiirissä perustetun Stenfors-yhtyeen kanssa (jo Vinegar Bloodilla kuultiin hänen veljensä ja isänsä soittoa).

Myös Nasty Suicide on silloin tällöin nähty lavoilla vanhojen Hanoi Rocks -kavereidensa vieraana. Hänen viimeisin levytyksensä löytyy Michael Monroen erinomaiselta albumilta One Man Gang – sopivasti nimetyn ’Wasted Years’ -kappaleen kitarasoolo on Nasty Suiciden soittama. Ehkäpä se tarkoittaa, että Jan Stenfors ja Nasty Suicide voivat taas pitää yhtä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vinegar Blood
Jan Stenfors – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Annika Wiklund – taustalaulu
Sami Yaffa – bassokitara
Frej Stenfors – rummut, taustalaulu, lyömäsoittimet
Pentti Mutikainen – kontrabasso kappaleessa ’Good Love’
Ben Granfelt – kitarasoolot biiseissä ’Reality’ ja ’Too Hard A Night’
Harry Stenfors – komppikitara kappaleessa ’Good Love’
Jone Takamäki – saksofoni

Levyhyllyt
Jan Stenfors | Finna.fi

Vinegar Blood • CD | Spinefarm 1996 • LP Rolling Records 2020

Levyhyllyt
Hanoi Rocks
[= Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Gyp Casino]
Finna.fi

1980-luku

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001

[= Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Razzle]

Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984
Rock & Roll Divorce • live | 1985

2000–2009

Twelve Shots On The Rocks | Major Leiden Productions/RLF Music 2002
Another Hostile Takeover | Major Leidén Productions/Hanoi Productions 2005
Street Poetry | Hanoi Productions/WolfGang Records 2007

Kokoelmalevyt ja boksit
Hanoi Rocks | Finna.fi

Hanoi Rocks • 4CD + 40-sivuinen tekstiliite | Johanna/Love Kustannus 2001
Lightnin’ Bar Blues – The Albums 1981–1984 • 6CD + 12-sivuinen tekstiliite | Sanctuary Records Group 2005
This One’s For Rock’n’Roll – The Best Of Hanoi Rocks 1980–2008 • 2CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna/Backstage Alliance/Hanoi Productions 2008
Parhaat • CD | Johanna Kustannus 2011
Johanna Years 1980–1984 • 3CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna Kustannus 2014
Mental Beat 1980–1985 • 6LP + 12-sivuinen tekstiliite | Universal Music 2016

The Cherry Bombz
[= Anita Chellamah • Andy McCoy • Nasty Suicide • Timo Kaltio • Terry Chimes]
Finna.fi

The Cherry Bombz | Yahoo! Records 1985

[= Anita Chellamah • Andy McCoy • Nasty Suicide • Dave Tregunna • Terry Chimes]

Coming Down Slow • live | Black Dragon Records 1987

The Suicide Twins
[= Andy McCoy • Nasty Superstar]
Finna.fi

Silver Missiles And Nightingales | Yahoo! Records 1986

Cheap And Nasty
[= Nasty Suicide • Alvin Gibbs • Timo Kaltio • Les Riggs]
Finna.fi

Beautiful Disaster | China Records 1991
Cool Talk Injection | 1994

Demolition 23.
[= Michael Monroe • Sami Yaffa • Jay Hening • Jimmy Clark • Nasty Suicide]
Finna.fi

Demolition 23. | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Hanoi Rocksista ja Nasty Suicidesta | Finna.fi

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 445 sivua | Like 2009
Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 368 sivua | Like-pokkari 2014 & 2016

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy & translated by Andy Stowe, 347 sivua | Cleopatra Press 2016

Lue lisää Hanoi-muusikoiden soolourista | Finna.fi

Michael Monroe  Ari Väntänen, 512 sivua | Like 2011
Michael Monroe – päivitetty   Ari Väntänen, 550 sivua | Like 2014
Razzle – Hanoi Rocks -legendan tarina  Ari Väntänen, 296 sivua | Like 2020
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015

Lue lisää punk rockista maailmalla | Finna.fi

Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Johnny Thunders – In Cold Blood  Nina Antonia, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996).
Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996/2020).

Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille

Sylvain Sylvain | RCA 1979

Sylvain Sylvain (1979).

Bändien räväkimmät jäsenet jättävät usein varjoonsa kiinnostavia tyyppejä. Näin on käynyt New York Dollsissa: vasta bändin hajottua Sylvain Sylvain osoitti olleensa kaiken aikaa enemmän kuin pelkkä komppikitaristi.

Sylvain Mizrahi (s. 1951) oli vasta lapsi muuttaessaan Egyptistä Ranskan kautta Yhdysvaltoihin. 1970-luvun alkupuolella hän loi New York Dollsin, joka uursi uraa glam-, trash- ja punkrockille. Kun pitkään päin seinää nilkuttanut kulttibändi hajosi vuonna 1977 tehtyään kaksi albumia, Sylvain perusti Criminalsin. Bändi oli lyhytikäinen, mutta sen single innosti RCA:n tarjoamaan hänelle mahdollisuuden sooloalbumin julkaisemiseen. New York Dollsissa vähälle huomiolle jäänyt laulaja-lauluntekijä tarttui tarjoukseen innokkaasti.

Sylvain Sylvainin vuonna 1979 ilmestynyt nimetön soolodebyytti on kovasti tekijänsä näköinen. Sen tunnelma on samalla tavoin hyväntuulinen, huoleton, innokas ja humoristinen kuin se kuva, jonka Sylvain Sylvain on itsestään julkisuudessa antanut. Musiikissa soi se angloamerikkalainen popkulttuuri, johon kiharatukkainen kairolaispoika New Yorkiin muutettuaan ihastui. 1950-luvun rock’n’rolliin, 1960-luvun tyttöbändeihin ja brittiläiseen tuontirockiin kiteytyi kokonainen jännittävä aikakausi, joka selvästikin teki Sylvainiin pysyvän vaikutuksen. Hän oli ensimmäistä omaa levyään tehdessään 28-vuotias, mutta ei kuulostanut päivääkään yli teini-ikäiseltä.

New Yorkin Power Station -studiossa äänitetyn albumin tuotti Sylvain itse yhdessä Tony Bongiovin ja Lance Quinnin kanssa. Pohjalla oli napakka rockbändi, jota Syl johti kitaristi-laulajan asemasta. Rumpali Lee Crystal (1956–2013) muistetaan Boyfriendsistä, Joan Jett & The Blackheartsista ja Michael Monroen Secret Chiefs -kokoonpanosta. Basisti Buz Verno ja kitaristi Johnny Ráo puolestaan ovat soittaneet muun muassa David Johansenin bändissä. Sylvainin simppeleihin, perinnetietoisiin sävellyksiin tehtiin huolellista ja luonnollista sovitustyötä. Jousiarrit olivat maukkaita, ja Jonathan Senator Gerberin saksofoni oli levyllä tärkeässä osassa. Olipa mukana amerikansuomalaistakin puhallusvoimaa mystisen (internet ei tiedä hänestä mitään) käyrätorvensoittajan Rodney Hytosen hahmossa.

Poikamaisesti laulavan Sylin levy on pirtsakkaa musaa, jota tekee mieli tanssia ja laulaa. Sulassa svengailun riemussa ei ole jälkeäkään ähkystä, tärkeilystä, patetiasta ja ummetuksesta, joka rockmusiikkia niin usein painaa. Sylin soundi kuulosti siltä kuin 1970-luvun areenarockia, progea, punkia tai ylipäänsä mitään Kinksin jälkeen tapahtunutta ei olisi koskaan syntynytkään. Paino on kokonaan sanalla ”roll”, ja sen enempäähän hyvältä rock’n’rollilta ei vaaditakaan.

Albumin kohtaloksi koitui huono ajoitus. Sylvainin rock’n’roll kuulosti auttamattoman vanhanaikaiselta ja väliin pudonneelta jo ilmestyessään. Ironista kyllä, punkille tietä raivannut rokkari oli omillaan aivan liian vanhan liiton mies kelvatakseen punkvallankumouksen lapsille, ja toisaalta vanha Dolls-friikki ei onnistunut vakuuttamaan myöskään rockabillyryhmää. Eikä Syl myöskään ollut hahmona kohtalokasta Thunders-sorttia, joka olisi voinut kerätä kulttikannatusta pelkällä maineellaan.

Sylvainin kunniaksi on sanottava, ettei hän muuttunut miellyttääkseen kohderyhmiä. Vuonna 1981 julkaistulla Sylvain Sylvain & The Teardropsin levyllä hän jatkoi aivan yhtä epämuodikkaalla linjalla, ja sen jälkeen hän enemmän tai vähemmän katosi tutkasta. Satunnaiset julkaisut – esimerkiksi vuoden 1998 sooloalbumi Sweet Baby Doll – ja pistokeikkailu siellä täällä eivät hahmottuneet menestystarinaksi. Vasta New York Dollsin paluu 2000-luvulla palautti Sylin kartalle. Uudessa New York Dollsissa Sylvain Sylvain oli keskeinen hahmo jo pelkästään siksi, että häntä ja David Johansenia lukuun ottamatta kaikki klassisen kokoonpanon Dollit olivat kuolleet.

Uuden New York Dollsin (jossa soittivat Michael Monroen kanssa nykyisin soittavat Sami Yaffa ja Steve Conte) hajottua Sylvain Sylvain levytti soolosinglen ’Leaving New Yorkin (2012). Hän keikkaili eri kokoonpanojen kanssa, kunnes keväällä 2019 julkisti sairastavansa syöpää, minkä jälkeen soittaminen ymmärrettävästi jäi vähemmälle. Kesäkuun 2020 lopulla Sylvain ilahdutti Facebook-ystäviään kertomalla työstävänsä uutta albumia, jonka nimi on Street. Ensimmäinen singlelohkaisu, instrumentaalinen ’Tears For Baby’, on jo julkaistu Youtubessa.

Toinen mukava viime vuosien uutinen on Sylvain Sylvainin muistelmien ilmestyminen. Tuotteliaan Dave Thompsonin kirjoittama teos There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls (2018) on viihdyttävää luettavaa, mutta skarpisti rajattu elämäkerta kattaa herra Mizrahin elämästä vain legendaarisimman bändin legendaarisimmat vuodet. Kuten tapana on ollut, Sylvainin myöhempi tuotanto sivuutetaan pelkällä maininnalla. Rock- ja ennen kaikkea roll-diggareiden kannattaa kuitenkin perehtyä siihen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sylvain Sylvain | Facebook

Varaa Sylvain Sylvainin elämäkerrallinen kirjastosta.
Varaa Sylvain Sylvainin elämäkerrallinen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Sylvain Sylvain

Sylvain Sylvain | RCA Victor 1979
Syl Sylvain And The Teardrops | RCA Victor 1981
(Sleep) Baby Doll | 1998

Sylvain Sylvain And The Criminal$

78 Criminals | 1985
Bowery Butterflies | 2000

New York Dolls | Finna.fi

New York Dolls | Mercury 1973
Too Much Too Soon | Mercury 1974
One Day It Will Please Us To Remember Even This | Roadrunner Records 2006
’Cause I Sez So | ATCO Records 2009
Dancing Backward In High Heels | 429 Records/Blast Records 2011

DVD | Finna.fi

Bob Gruen & Nadya Beck, ohjaajat: All Dolled Up – A New York Dolls Story, 230 min. | Music Video Distributors 2005

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää | Finna.fi

There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls Sylvain Sylvain & Dave Thompson, 248 sivua | Omnibus Press 2018
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band Andrew Matheson, 337 sivua | Ebury Press 2015
Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Sylvain Sylvain (1979).
Sylvain Sylvain (1979).

Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä

One Man Gang | Silver Lining Music 2019

Hanoi Rocks -ajoistaan saakka Michael Monroe on toivonut pääsevänsä bändiin, joka olisi kuin jengi, veljeydelle rakennettu luja liitto, joka pitää yhtä ja vetää pitkää linjaa kohti tuntematonta. Hän löysi sellaisen kymmenisen vuotta sitten, kun uuden Hanoin aika päättyi ja sooloura jatkui. Laulaja Monroe, basisti Sami Yaffa, rumpali Karl Rockfist, kitaristi Steve Conte ja myöhemmin mukaan tullut kitaristi Rich Jones ovat olleet kimpassa pitkään. Se kuuluu siinä, miten heidän bändinsä soi tänä syksynä. Se kuulostaa ikään kuin entistä enemmän… No niin, jengiltä.

Viiden vahvan jäsenen lisäksi juuri muuta ei tarvitakaan – vain yksi kitarasoolo The Damnedin Captain Sensibleltä, toinen Hanoi Rocksin Nasty Suicidelta, Tero Saartin trumpetti ja Apocalyptican Eicca Toppisen sello. Näillä maileilla ei kaivata edes ulkopuolista valmennusta: One Man Gangin tuottajiksi on merkitty Monroe, Conte ja Jones. Se toimii heille, jotka tietävät mitä haluavat ja kuinka temppu tehdään. Ja näinhän nyt on, sillä tämän jengin levyillä nimituottajienkin rooli on tuntunut lähinnä nimelliseltä.

Statementiksi kärkeen julkaistu rokkaava avausbiisi ’One Man Gang’ ja ensimmäinen varsinainen single, uusimpien Monroe-levyjen nostalgisten kaupunkibiisien perinnettä vastustamattomasti jatkava haikeanpirteä ’Last Train To Tokyo’ eivät kerro kokonaisuudesta omaa osaansa enempää. 2010-luvun neljäs ja viimeinen Michael Monroe -albumi on edeltäjäänsä Blackout Statesia värikkäämpi, dramaattisempi ja vahvempi kokonaisuus ja selkeästi vuoden paras rocklevy.

Yksi levyn jännitteisimmistä sovituksista löytyy sen ainoasta Monroen kirjoittamasta biisistä ’Heaven Is A Free State’, joka starttaa flamencorytmeillä ja mariachi-trumpetilla ja etenee latinohenkiseen säkeistöön vain kiihtyäkseen svengaavaksi rockiksi. Rauhallisimmillaan tunnelma on suurieleisessä sytkäriballadissa ’Midsummer Nights’ ja tyylikkäässä ’In The Tall Grassissa’. Sen jälkeen katupunk rämisee rajuimmillaan, kun äkäinen ’Black Ties And Red Tape’ luo sarkastisen silmäyksen alan nykytilaan.

Rich Jones on kirjoittanut suurimman osan albumin biiseistä ja onnistunut tehtävässään hyvin. Synkeän groovy ’The Pitfalls Of Being An Outsider’, The Rolling Stonesin Goats Head Soupista sekä Hanoi Rocksin hulluista vuosista muistuttava ’Wasted Years’ ja teatraalisen mantran kautta loppuaan lähestyvä ’Low Life In High Places’ ovat hienoja mustia helmiä. Jones osoittautuu myös päteväksi rocklyyrikoksi. Siinä missä aiemmin osa teksteistä oli kirjoitettu vähän liiankin huolella laulajan suuhun, nyt ne ovat luontevampia ja omaäänisempiä. Biiseissä ’In The Tall Grass’ ja ’Helsinki Shakedown’ soivat myös Manic Street Preachersin kaltaisten yhtyeiden vaikutteet.

Conte on tehnyt Jonesin kanssa suurten kertosäkeiden kappaleet ’Last Train To Tokyo’, ’Midsummer Nights’ ja ’Hollywood Paranoia’. Tymäkästi jytäävän ’Junk Planetin’ hän levytti The Crazy Truthin albumille jo kymmenen vuotta sitten. Vaikka säv/san-osastolla ei näy Yaffan ja Rockfistin nimiä, eivät he ole sivuroolissa. Sovitukset ja komppiosaston työskentely rullaavat tavalla, josta monilla olisi oppimista.

One Man Gang on katurockia, glam punkia ja rock and rollia, joka ei kuulosta kuolleeksi puunatulta eikä vireenkorjaimilla siistityltä vielä studiokäsittelyn jälkeenkään. Se on potkiva ja hienostunut rocklevy jengiltä, joka osaa laulaa ja soittaa, ja tässä ajassa sellainen kuulostaa notkealta, elävältä ja hengittävältä. Mikä parasta, sen kuulee tulleen sydämestä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Michael Monroe kotisivu
Michael Monroe Official | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Michael Monroe

1980-luku

Nights Are So Long LP • CD | Yahoo Records 1987/1988 • CD-uusintapainos Warner Music Finland 2004 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2017
Not Fakin’ It  LP | Polygram Records 1989 • CD Polygram Records 2003

1990-luku

Peace Of Mind CD | Poko Records 1996 • Deadline Records 2000 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2017
Life Gets You Dirty CD | Steamhammer 1999

2000–2009

Whatcha Want CD | Steamhammer 2003

2010-luku

Another Night In The Sun – Live In Helsinki • live | Spinefarm Records/ Michael Monroe Music 2010
Sensory Overdrive • CD • LP • CD+DVD | Spinefarm Records 2011
Horns And Halos • LP • CD | Money Cash Flow/Spin-Farm 2013
Blackout States • LP • CD | Spinefarm/Money Cash Flow 2015
One Man Gang • LP • LP | Silver Lining Music 2019

Jerusalem Slim | Finna.fi

Jerusalem Slim CD • Polygram Records 1992
J.S. – The Demos CD-omakustanne • 1998

Demolition 23 | Finna.fi

Demolition 23 | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Hanoi Rocks | Finna.fi

1980-luku

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001
Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984
Rock & Roll Divorce • live | 1985

2000–2009

Twelve Shots On The Rocks | Major Leiden Productions/RLF Music 2002
Another Hostile Takeover | Major Leidén Productions/Hanoi Productions 2005
Street Poetry | Hanoi Productions/WolfGang Records 2007

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Hanoi Rocks

Hanoi Rocks • 4CD + 40-sivuinen tekstiliite | Johanna/Love Kustannus 2001
Lightnin’ Bar Blues – The Albums 1981–1984 • 6CD + 12-sivuinen tekstiliite | Sanctuary Records Group 2005
This One’s For Rock’n’Roll – The Best Of Hanoi Rocks 1980–2008 • 2CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna/Backstage Alliance/Hanoi Productions 2008
Parhaat • CD | Johanna Kustannus 2011
Johanna Years 1980–1984 • 3CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna Kustannus 2014
Mental Beat 1980–1985 • 6LP + 12-sivuinen tekstiliite | Universal Music 2016

Kokoelmalevy | Finna.fi
Michael Monroe

The Best • 2CD | Universal Music 2017

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää | Finna.fi

Michael Monroe  Ari Väntänen, 512 sivua | Like 2011
Michael Monroe – päivitetty   Ari Väntänen, 550 sivua | Like 2014
Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 445 sivua | Like 2009
Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 368 sivua | Like-pokkari 2014 & 2016
Razzle – Hanoi Rocks -legendan tarina  Ari Väntänen, 296 sivua | Like 2020
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy & translated by Andy Stowe, 347 sivua | Cleopatra Press 2016

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015
Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Johnny Thunders – In Cold Blood  Nina Antonia, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Michael Monroe: One Man Gang (2019).

Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella

Skin Of My Teeth | Spinefarm 1997

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.Useimmat levyt katoavat. Syystä tai toisesta juuri kukaan ei kiinnostu niistä, ja silloin niiden biisit olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa näkymättömällä musteella. Joillekin niistä soisi mielellään uuden mahdollisuuden, paikan siinä julkisuuden ultraviolettivalossa, joka muuttaisi ne taas näkyviksi. Mad Juanan Skin Of My Teeth (1997) on albumi joka ansaitsisi enemmän huomiota.

Mad Juana tunnetaan Suomessa muusikko ja mediapersoona Sami Yaffan bändinä. Se syntyi New Yorkissa 1990-luvun puolivälissä, kun Yaffan ja Michael Monroen yhtye Demolition 23. hajosi tehtyään yhden vertaansa vailla olevan punkrockalbumin. Suurkaupungin rokkiskene oli hiipunut hiillokseksi, ja yksi aikakausi oli tullut päätökseensä.

Siinä vaiheessa uraansa Yaffa oli kaulaansa myöten rockissa. Hän oli tullut tunnetuksi tarumaisessa Hanoi Rocksissa, kiertänyt maailmaa losangelesilaisen Jetboyn riveissä ja muuttanut New Yorkiin perustaakseen bändin Monroen kanssa. Hänen nimensä oli mainittu, kun Ramones ja Rolling Stones olivat etsineet uutta basistia.

Yaffa rakasti rock’n’rollia niin kuin ennenkin, mutta oli myös musiikillisesti utelias. Hän halusi oppia soittamaan uusia soittimia ja säveltämään biisejä, eikä sen tarvitsisi tapahtua rockin kehyksessä. Yaffa oli jo aiemmin tehnyt puolisonsa Karmen Guyn kanssa erilaisia kokeiluja – cut-up-menetelmällä koottuja sanoituksia, efekti-eksperimenttejä ja kokeellisia biisejä, joilla ei juuri ollut tekemistä rokkaamisen kanssa.

Karmen Guy, Mad Juana. Kuva: Derek Plank.

Karmen Guy, Mad Juana. Kuva: Derek Plank.

Kesällä 1995 pariskunta muutti Amerikasta Espanjaan. Mad Juanan ensimmäinen albumi pantiin alulle heidän Mallorcan-kodissaan kasiraiturilla. Vuonna 1996 Yaffan ja Guyn kotiäänitykset päätyivät suomalaisen Spinefarm-yhtiön hoteisiin, ja levy-yhtiö ilmoitti olevansa halukas julkaisemaan albumin. Skin Of My Teeth tehtiin saman vuoden elokuussa Vantaan Revolver-studiossa yhdistelemällä uusia raitoja Yaffan ja Guyn omiin nauhoituksiin.

Mad Juanan debyytti oli Karmen Guyn ensimmäinen levytys, mutta Yaffalle se oli päättäväinen askel pois vanhalta mukavuusalueelta. Skin Of My Teethillä rockbändien luottopakki määritteli itsensä uudelleen. Hän kirjoitti Guyn kanssa kokonaisen levyllisen biisejä ja soitti studiossa melkein kaikkia instrumentteja itse (lyömäsoittimia sentään paukutti Sielun Veljistäkin tuttu rumpaliguru Affe Forsman). Yaffa esiintyi levyn kansiteksteissä Sami Takamäkenä kuin korostaakseen, että mennyt sai jäädä taakse.

Skin Of My Teeth puhui maailmanmatkaajan värikästä murretta. Siinä oli vaikutteita espanjalaisen musiikin rytmiikasta, beat-kirjoittajien sääntöjenvääntelystä, arabimelodioista, Patti Smithin runollisesta rockista, vanhasta jazzista ja no waven kokeilevuudesta. Pohjalla soi blues, mutta ei kahteentoista tahtiin kahlittuna jynkytyksenä vaan kokonaisuuden koossa pitävänä koheesiovoimana, joka toi mieleen PJ Harveyn To Bring You My Loven hypnoottisen aavikkorockin. Karmen Guyn kohtalokas ääni piti kuulijan varpaillaan huuruisimmissakin käänteissä. Kaiken kaikkiaan se kuulosti suuremmin suunnittelematta ja vaiston varassa tehdyltä levyltä.

Mad Juana, 1997
Karmen Guy – laulu, bassokitara, kitara
Sami ”Yaffa” Takamäki – kitara, bassokitara, harmonikka
Affe Forsman – lyömäsoittimet

Mad Juanan ensimmäinen albumi ilmestyi vain Suomessa ja jäi vähälle huomiolle, pelkäksi kuriositeetiksi Hanoi Rocksin entisen jäsenen diskografiassa. Yaffa ja Guy kuitenkin pitivät Mad Juanan liikkeellä. Bändi sukelsi In Your Bloodilla (2001) savuiseen jazziin, kytki sähköt pois Acoustic Voodoolla (2002), ja haki Bruja On The Cornerin (2008) vaikutteet Yhdysvaltain ja Meksikon rajapinnalta. Haaveeksi jääneeseen musikaaliin sävelletyllä Kumpanialla (2011) soi Balkanin seudun romanimusiikki.

Mad Juana, 2014. Kuva: Caroline Conejero.

Mad Juana vuonna 2014. Kuva: Caroline Conejero.

Ilmestyessään Skin Of My Teeth häkellytti Yaffan vanhoja faneja, sikäli kun he huomasivat koko levyä. Nykyisin Mad Juanan debyytti sopii hänen taiteilijakuvaansa saumattomasti. Se oli ensimmäinen askel musiikillisessa seikkailussa, joka hiljattain kulminoitui suosittuun Sound Tracker -tv-sarjaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mad Juana | Facebook

Varaa Skin Of My Teeth kirjastosta.

Varaa Skin Of My Teeth kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Mad Juana

Skin Of My Teeth | Spinefarm 1997
In Your Blood | 2001
Acoustic Voodoo | Mad Juana/Azra Records 2005
Bruja On The Corner | Acetate Records 2008
Kumpania | Mad Juana 2011

Demolition 23 | Finna.fi

Demolition 23 | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Jerusalem Slim | Finna.fi

Jerusalem Slim • CD | Polygram Records 1992
J.S. – The Demos • CD-omakustanne | 1998

Hanoi Rocks | Finna.fi

1980-luku

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001
Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984

Michael Monroe | Finna.fi

2010-luku

Another Night In The Sun – Live In Helsinki • live | Spinefarm Records/ Michael Monroe Music 2010
Sensory Overdrive • CD • LP • CD+DVD | Spinefarm Records 2011
Horns And Halos • LP • CD | Money Cash Flow/Spin-Farm 2013
Blackout States • LP • CD | Spinefarm/Money Cash Flow 2015
One Man Gang • LP • LP | Silver Lining Music 2019

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Tommi Liimatan ylöskirjaama Sami Yaffa -omaelämäkerta Tie taipuu julkaistiin vuonna 2016 (Like).

Tommi Liimatan ylöskirjaama Sami Yaffa -omaelämäkerta Tie taipuu julkaistiin vuonna 2016.

Lue lisää | Finna.fi

Liimatta, Tommi: Sami Yaffa – tie taipuu, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018
Liimatta
, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker, 203 sivua | Like 2014
Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla, 219 sivua | Like 2015
Väntänen, Ari: Hanoi Rocks – All Those Wasted Years | Like 2009
Väntänen, Ari: Michael Monroe | Like 2011 & 2014

Antonia, Nina: Johnny Thunders – In Cold Blood, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Antonia
, Nina: Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
Hell, Richard & Ilkka Salmenpohja, kääntäjä: Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat, 330 sivua | Like 2013
Hell
, Richard: I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography, 293 sivua | HarperCollins 2013
McNeil, Legs & McCain, Gillian & Ike Vil, kääntäjä: Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria, 542 sivua | Like 2004
McNeil, Legs & McCain, Gillian & Dan Andersson, översättare: Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
McNeil
, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.