Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina

Transgender Dysphoria Blues (Total Treble Music, 2014)

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).Turun Sanomat kertoi kesäkuussa, että vuonna 2016 transsukupuolisuustutkimuksiin hakeutui kahdeksansataa suomalaista. Vielä vuonna 2003 heitä oli vain viisikymmentä. Se ei suinkaan johdu transsukupuolisuuden räjähdysmäisestä kasvusta vaan siitä, että yhä useammat uskaltavat hakea tilanteeseensa apua sen sijaan, että antaisivat pelon, itseinhon ja häpeän määrätä kohtalonsa. Se on erittäin hyvä uutinen.

Maailma muuttuu ja murtaa turhat tabut, ja julkisista esimerkeistä voi olla apua siinä. Amerikkalaisen punkrockbändin Against Me!:n laulaja-kitaristi ja lauluntekijä Laura Jane Grace eli 32-vuotiaaksi asti miehenä nimeltä Tom Gabel. Yksi rockin harvoista transnaisista tuli kaapista koko kansalle Rolling Stonen artikkelin kautta toukokuussa 2012. Pari vuotta sen jälkeen hän jatkoi aiheen käsittelyä Against Me!:n kuudennella albumilla Transgender Dysphoria Blues.

Levyn viimeinen kappale Black Me Out:

Eräässä arvostelussa Transgender Dysphoria Bluesia verrattiin Lou Reedin Berliniin, mutta se ei ole kovin osuva rinnastus. Molemmat levyt kyllä käsittelevät vaikeita ja kiisteltyjä asioita, mutta muuten niillä ei juuri ole yhteistä. Siinä missä Berlin on fiktiivinen teos, on Transgender Dysphoria Blues hyvin henkilökohtainen kuvaus Tom Gabelin kivuliaasta kasvusta Laura Jane Graceksi. Against Me!:n levyn kantava tunnetila on dysforia eli sukupuoliristiriita eli kokemus siitä, että on syntynyt väärän sukupuolen kehoon. Tom Gabel tiesi jo viisivuotiaana olevansa naispuolinen, mutta vasta kolmenkymmenen hampaat irvessä eletyn vuoden jälkeen hän oli valmis ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Transgender Dysphoria Blues on hieno nimi levylle. Se viittaa laulut tehneen henkilön minäsuhteeseen ja siitä nouseviin tunteisiin, mutta myös bluesperinteen tapaan käsitellä murheita musiikilla. Klassisessa bluesbiisissä mies herää aamulla ja huomaa surukseen naisen lähteneen. Se ei ole ongelma eikä mikään sen rinnalla, että mies herää elämänsä jokaisena aamuna toivoen epätoivoisesti, että nainen (siis se kätketty nainen, joka hänen sisimmässään asuu ja joka hän oikeasti on) olisi lähtenyt pois, jotta hän voisi elää kokonaisen ihmisen normaalia elämää. Blues viittaa suruun ja siitä elpymiseen musiikin kautta, ja siitäkin Transgender Dysphoria Bluesissa on kyse: niin kuin bluesmiehet laulavat murheensa pois, lauloi Laura Jane Grace tiensä elämään ja kaatoi samalla Tom Gabeliksi kutsutun julkisivun.

Albumin nimibiisin liveversio:

Transgender Dysphoria Bluesin äänitykset jäivät ensimmäisellä kierroksella kesken. Tomista Lauraksi muuttuvan muusikon sukupuolenvaihdosprosessi, hoitojen psykofyysiset vaikutukset, julkisuus, elämän ja identiteetin läpikotainen mullistuminen sekä huoli siitä, mitä siitä koituu itselle ja läheisille tekivät työskentelystä hyvin hankalaa. Samaan aikaan Against Me!:n kokoonpano muuttui perusteellisesti, mikä sekoitti pakkaa entisestään.

Keväällä 2013 Grace oli päässyt sinuiksi muutoksensa kanssa ja Against Me! saanut rivinsä järjestykseen. Gracen ja pitkäaikaisen kitaristin James Bowmanin seuraan liittyi tunnettu punkrumpali Atom Willard, ja niin Transgender Dysphoria Blues saatiin tehdyksi loppuun. Kiertueiden koittaessa bändiin liittyi ruotsalaisen The (International) Noise Conspiracyn basisti Inge Johansson.

Transgender Dysphoria Bluesilla Laura Jane Grace on auki kuin viiltohaava. Hän päästää ulos kaiken, mitä joutui pitkään piilottelemaan. Jo suorasanainen avaus- ja nimiraita nostaa palan kurkkuun:

– You want them to notice the ragged ends of your summer dress.
You want them to see you like they see every other girl.
They just see a faggot.
They’ll hold their breath not to catch the sick.

True Trans Soul Rebelissä soi sama tuska, mutta sen sanoma on voimaannuttava. Kaikki tekstit eivät ole itsekeskeistä tilitystä ja uhmakasta uuden identiteetin lanseerausta. Grace kirjoitti Fuckmylife666:n vaimolleen, Two Coffinsin tyttärelleen ja Dead Friendin nuorena kuolleelle ystävälle.

Fuckmylife666:

Painavista sanoituksista huolimatta Transgender Dysphoria Blues ei ole mikään spoken word -levytys. Se on kipakasti potkiva punk rock -albumi, jolla on myös musiikillista arvoa. Laura Jane Grace on taitava biisintekijä, jota esimerkiksi Bruce Springsteen arvosti jo Tom Gabelin aikakaudella. Teini-ikäinen Tom löysi punkista kanavan tuoda julki tunteita, jotka muuten piti tukahduttaa. Vaikka tuo alakulttuuri ei lopulta ollutkaan sellainen hyväksyvä ja avarakatseinen perheyhteisö, jota hän erilaisuuden ja ulkopuolisuuden piinaamana etsi, punk kasvatti hänestä muusikon. Transgender Dysphoria Bluesilla kolmekymppisen Gracen sävellykset ovat tyylitajuisia ja jalostuneita.

Tärkeintä Transgender Dysphoria Bluesissa on silti se, kuinka suoraan, kainostelematta ja äänekkäästi se kertoo ilmiöstä, joka liian usein hyssytellään huomaamattomiin. Levyä kuunnellessa kannattaa lukea Laura Jane Gracen ja Dan Ozzin kirja Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout, jonka suomennos ilmestyy ensi keväänä. Kirjastoista löytyy muutakin transsukupuolisuuteen liittyvää tietokirjallisuutta.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Against Me! kotisivu
Transtukipiste

Levyhyllyt:
Against Me! studioalbumit
Against Me! Is Reinventing Axl Rose (2002)
Against Me! As The Eternal Cowboy (2003)
Searching For A Former Clarity (2005)
New Wave (2007)
White Crosses (2010)
Transgender Dysphoria Blues (2014)
Shape Shift With Me (2016)

Lue lisää:

Laura Jane Grace & Dan Ozzi: Tranny – Confessions Of Punk Rock's Most Infamous Anarchist Sellout (2016).

Laura Jane Grace & Dan Ozzi: Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout (2016).

Grace, Laura Jane & Ozzi, Dan: Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout, 320 sivua. (Hachette Books, 2016).

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen

The Rising | Columbia 2002

Bruce Springsteen (s. 1949) on yhdysvaltalaisen rockmusiikin uskottavimpia musiikintekijöitä. Debyyttialbuminsa vuonna 1973 julkaissut ”The Boss” on edelleen yksi maailman seuratuimmista live-esiintyjistä. Bruce Springsteen & The E Street Bandin konsertista tulee aina iso tapahtuma. Vuoden 2002 kenties merkittävin tapaus oli The Rising – The E Street Bandin paluu albumikantaan.

Bruce Springsteen: The Rising (2002).Yhdysvaltohin 11.9.2001 kohdistuneet terrori-iskut vaikuttivat maailmaan ja eritoten yhdysvaltalaisiin syvästi. Bruce Springsteen oli yksi niistä, jotka eivät katkeroituneet. Hän keskittyi tunteisiinsa ja kokosi legendaarisen kokoonpanonsa ensimmäistä kertaa albumintekoon sitten levyn Born In The U.S.A.

Newjerseyläinen Springsteen kuvaa kappaleissaan usein pienen ihmisen tunteita. Voimakastahtoinen heartland-rock on osa Springsteenin tavaramerkkiä, samoin herkempi folkmaisempi ote. Lauluntekijän poikkeuksellinen taito tuo musiikkiin optimismia ilman imelyyyttä.

Syyskuun 11. päivän terroriteoista jäi monen ihmisen sydämeen möykky. Springsteen ottaa möykystä kiinni ja auttaa sen käsittelyssä. The Rising siivilöi ahdistusta asettumalla suoraan menetyksen kokeneen kokemukseen, henkilökohtaisten tunteiden sisään. Lauluntekijä luottaa ihmiseen, joka nousee tuskan hälvennyttyä taas jaloilleen. Surumielinen pohjavire on selvä, mutta niin on musiikin voimakin. Albumin nimikappale kuvaa hyvin uskoa huomiseen ja yhteiseen hyvään.

Albumi on täynnä totisen herkkiä hetkiä. Yksi riipaisevimmista jaksoista on kolmen raidan jatkumo levyn keskivaiheilta. Empty Sky kertoo rakkautta ja tasa-arvoa janoavasta ihmisestä, joka ei voi uskoa ihmisen pahuuteen.

Seuraava raita Worlds Apart on dramaattinen siirto. Miten rauhoittavalta tuntuu kuulla voimakkaan etnovireen virta keskellä Springsteenin itkettävää paatosta. Tätä ei usko lukemalla. Se pitää kuulla. Let’s Be Friends (Skin To Skin) korostaa maailman kansojen tarvetta yhteinäisyyteen. Kuulostaa kornilta, muttei ole.

The Risingin springsteenmaisen huolittelematon levynkansi on huomattavasti ensivaikutelmaa hätkähdyttävämpi. Liekehtivin kirjaimin tehty pylväs viittaa suoraan tuhoutuneisiin WTC-torneihin. Artistin nimi lävistää rakennelman samoilta kohdin mihin lentokoneet törmäsivät. Springsteenin musiikki kulkee läpi tunteittemme näinkin.

The Rising
Bruce Springsteen – laulu, kitara, huuliharppu
Garry Tallent – bassokitara
Max Weinberg – rummut
Steven Van Zandt – kitara, mandoliini
Nils Lofgren – kitara, banjo
Roy Bittan – kosketinsoittimet, piano, mellotroni, urut, syntetisaattori
Danny Federici – urut
Clarence Clemons – saksofoni
Patti Scialfa – laulu
Soozie Tyrell – violin
Jane Scarpantoni – sello
Asif Ali Khan & Group – laulu
Tuottaja: Brendan O’Brien

The Rising (CD ja 2LP) julkaistiin alun perin kesällä 2002. Vuotta myöhemmin ilmestyi myös Tour Edition (CD+DVD -painos). Springsteen konsertoi ensimmäistä kertaa Suomessa kesäkuussa 2003, ja The Risingin raitoja kuultiin Helsingin Olympiastadionilla kahtena peräkkäisenä päivänä. Springsteenin levytysura jatkui pienieleisempään albumiin Devils & Dust,ilman E Street Bandiä.

Tuomas Pelttari

Bruce Springsteen | kotisivu
Bruce Springsteen | Facebook

Hae Bruce Springsteenin The Rising' kirjastosta!

Hae Bruce Springsteenin ’The Rising’ kirjastosta!

Hae The Rising kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt
Springsteenin studio- ja livealbumit
Greetings From Asbury Park, N.J. | 1973
The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle | 1973
Born To Run | 1975
Darkness On The Edge Of Town | 1978
The River | 1980
Nebraska | 1982
Born In The U.S.A. | 1984
Live/1975–85 | 1986
Tunnel Of Love | 1987
Human Touch | 1992
Lucky Town | 1992
In Concert – MTV Plugged | 1993
The Ghost Of Tom Joad | 1995
Live In New York City | 2001
The Rising | 2002
Devils & Dust | 2005
Hammersmith Odeon London ’75 | 2006
We Shall Overcome: The Seeger Sessions | 2006
Live In Dublin | 2007
Magic | 2007
Working On A Dream | 2009
Wrecking Ball | 2012
High Hopes | 2014
Springsteen On Broadway | 2018
Western Stars | 2019

Muista boksit ja kokoelmat
Bruce Springsteen
Greatest Hits | Columbia 1995
Tracks, 4CD | Columbia 1998
18 Tracks | Columbia 1999
The Essential Bruce Springsteen, 3CD | 2003
Born To Run – 30th Anniversary Edition, CD + 2DVD | Columbia 2005
Greatest Hits | Columbia 2009
The Promise | 2010
The Promise – The Darkness On The Edge Of Town Story, 3CD + 3DVD | 2010
Collection: 1973–2012 | 2013
The Ties That Bind – The River Collection 4CD + 3 DVD •  4CD + 2Blu-ray | 2015
Chapter And Verse | 2016

Lue lisää | Finna.fi
Carlin, Peter Ames & Jaana IsoMarkku, kääntäjä: Bruce, 576 sivua | Otava 2013 •  Pokkaripainos: Otava 2014
Carlin, Peter Ames & Boo Cassel & Thomas Andersson, översättning: Bruce, 517 sidor | Bonniers 2012
Cross, Charles R.: Backstreets. Springsteen – The Man And His Music, 223 sivua | Sidgwick & Jackson 1989
Deardorff, Donald L.: Bruce Springsteen – American Poet And Prophet, 175 sivua | Scarecrow 2014
Flanagan, Bill & Jussi Niemi, kääntäjä: Rockia sydämestä, 576 sivua | Otava 1988
Gambaccini, Peter: Bruce Springsteen, 153 sivua | Omnibus 1985
Humphries, Patrick & Hunt, Chris: Bruce Springsteen – Blinded By The Light, 176 sivua | Plexus 1985
Marsh, Dave & Pekka Markkula, kääntäjä: Bruce Springsteen – rocktähden tarina, 255 sivua | Fanzine 1983
Marsh, Dave & Tomi Pulkkinen & Pekka Markkula, kääntäjä: Bruce Springsteen – pomon tarina, 670 sivua | Like 2008
Marsh, Dave: Bruce Springsteen. Two Hearts – The Definitive Biography 1972–2003, 696 sivua | Routledge 2004. Julkaistu aiemmin kahtena teoksena: Born to run ja Glory days.
Mäkijärvi, Esa: Pomon lumo – Bruce Springsteenin tarina, 215 sivua | Arktinen banaani 2014
Sandford, Christopher: Springsteen – Point Blank, 446 sivua | Little, Brown and Company 1999
Springsteen, Bruce & Ilkka Rekiaro, kääntäjä: Born To Run – omaelämäkerta, 543 sivua | Otava 2016
Springsteen, Bruce: Songs, 341 sivua | Virgin Books 2003. Sisältää sanoitukset myös levyltä The Rising.

Bruce Springsteen: The Rising (2002).

Bruce Springsteen: The Rising (2002).