Little Steven: Voice Of America – ihmistenvälisestä yhteydestä

Voice Of America | EMI America/Capitol 1984

Musiikkia esille kirjastossa

Little Steven: Voice Of America (1984).Little Steven Van Zandtin (s. 1950) toinen sooloalbumi julkaistiin Bruce Springsteenin ison levyn varjossa. Voice Of America ilmestyi kesäkuussa 1984 vain kaksi viikkoa Born In The U.S.A.-albumin jälkeen. Van Zandt oli eronnut Springsteenin The E Street Bandista aiemmin samana vuonna.

Little Stevenin viisi ensimmäistä soololevyä olivat poliittisia teemalevyjä, jotka tarkastelivat yhteiskuntaa eri näkökulmista. Men Without Womenilla (1982) keskiössä oli yksilö, Voice Of Americalla suku ja perhe, Freedom – No Compromisella (1987) valtio, Revolutionilla (1989) talous ja Born Again Savagella (1999) uskonto.

Out Of The Darkness.

Little Stevenin levyillä ei ollut Springsteenin ’Dancing In The Darkin’ kaltaisia sykähdyttäviä lemmenlauluja vaan poliittisia biisejä. Hän ei tarjonnut kuulijoille pakopaikkaa vaan kriittisiä näkökulmia karuun todellisuuteen.

Siinä missä Men Without Womenilla soi torvisovituksilla koristeltu rhythm & blues, Voice Of America oli rocklevy, jonka nimikappale herätteli kansalaisia huomaamaan, millaista vahinkoa reaganilainen ulkopolitiikka teki amerikkalaisille perheille sen sijaan, että hallinto olisi korjannut maan sisäisiä ongelmia.

Somebody’s country, somebody’s war,
nobody knows just what they’re fighting for
Somebody’s baby dressed in black,
there’s a war at home but he ain’t never coming back
,

Van Zandt lauloi ’Justicessa’.

”Jotkin kantani eivät ole muuttuneet, kuten vaatimus siitä, että hoitaisimme maansisäiset sotamme ensin ja alkaisimme kohdella mustia sekä latino- ja alkuperäisväestöön kuuluvia vähemmistöjä oikeudenmukaisesti”, hän sanoo elämäkerrassaan.

Checkpoint Charlie.

Toisin kuin monet muut amerikkalaiset, Van Zandt oli nähnyt maailmaa. Voice Of American temaattisessa ytimessä oli lempeä ’Checkpoint Charlie’, joka lainasi nimensä Berliinin muuriin puhkaistulta rajanylityspaikalta. Idän ja lännen väliin oli poliittisella päätöksellä pystytetty seinä jakamaan maailma kahtia.

’Los Desaparecidos (The Disappeared Ones)’ kertoi siitä, miten Latinalaisen Amerikan diktatuureissa ihminen saattoi kadota, mikäli ilmaisi väärän mielipiteen esimerkiksi omista työoloistaan. Amerikkaan tämä liittyi siten, että Yhdysvallat tuki noiden maiden tyranneja.

”’Los Desaparecidos’ on paitsi yksi lempibiiseistäni myös yksi suosikkiäänityksistäni. [Bob] Clearmountain teki todella hyvää työtä miksauksessa”, Van Zandt kertoo kirjassaan.

Los Desaparecidos (The Disappeared Ones).

Van Zandtin musiikki ei ollut pelkästään kriittistä. Hän itse pitää tuotantonsa kantavana ajatuksena sitä, että kaikkien ihmisten välillä on yhteys. Voice Of Americalla tämä nousee esiin varsinkin Puolan solidaarisuusliikkeestä inspiroituneessa reggaebiisissä ’Solidarity’ sekä kohottavassa ’Out Of The Darknessissa’. Sooloartistina hän ei nostanut epäkohtia esiin voidakseen valittaa niistä vaan sysätäkseen käyntiin positiivista kehitystä.

Vaikeiden asioiden käsittely oli joskus hankalaa. Kirjassaan Van Zandt kertoo tuijottaneensa reggaekappaleen ’I Am A Patriot (And The River Opens For The Righteous)’ nimeä kokonaisen vuoden ennen kuin teki biisin: ”Tiesin, että aikoisin tulevilla töilläni kritisoida valtiovaltaa melko ankarasti, mutta halusin tehdä selväksi, että ajatukseni kumpuaisivat lojaaliudesta maan perustajien ihanteisiin ja uskomukseen siitä, että Yhdysvaltojen kehitys on edelleen kesken.”

I Am A Patriot – Live 1984

Voice Of America menestyi Little Stevenin soololevyistä parhaiten. Se kävi Yhdysvalloissa Billboardin listalla sijalla 55 ja esimerkiksi Norjassa albumilistan kuudentena. Suurensuurten hittien sijasta hän sai osakseen arvostusta. Muun muassa Jackson Browne ja Eddie Vedder ovat versioineet ’I Am A Patriot (And The River Opens For The Righteous)’ -biisin.

1990-luvulla Little Steven liittyi takaisin The E Street Bandiin ja tuli tunnetuksi myös näyttelijänä. Loistavassa The Sopranos-sarjassa Van Zandtilla oli iso rooli Silvio Dantena, New Jerseyn mafian yrmeänä consiglierena. Lilyhammer-sarjassa hän näytteli samoin ottein pohjoismaihin paennutta mafiosoa Frank ”The Fixer” Taglianoa. Van Zandt on myös tehnyt pitkään radio-ohjelmaa nimeltä Little Steven’s Underground Garage.

Little Stevenin kiinnostava omaelämäkerta Unrequited Infatuations ilmestyi vuonna 2021. Minerva julkaisi sen suomeksi nimellä Soulfire! – Minun tarinani. Käännöksenkin teksti kuulostaa päähenkilöltään, mutta alkuteoksen hassuja virheitä olisi saanut korjata. Kaikkihan me tiedämme, ettei Sami Yaffan nimi ole Sammy Jaffa ja ettei Not Fakin’ It ollut Michael Monroen ensimmäinen sooloalbumi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Stevie Van Zandt | Facebook
Stevie Van Zandt | Instagram
Stevie Van Zandt | Twitter

Levyhyllyt
Little Steven
Finna.fi

1980-luku

Men Without Women  Little Steven & The Disciples Of Soul | EMI America/Capitol 1982  
Voice Of America | EMI America 1984
Sun City Artists United Against Apartheid [Little Steven & Arthur Baker ja vierailijoita] | Manhattan Records 1985
Freedom – No Compromise | EMI 1987
Revolution | RCA/BMG Music 1989

1990-luku

Born Again Savage | Renegade Nation 1999
Greatest Hits | EMI Svenska 1999

2010-luku

Soulfire | Wicked Cool Records 2017
Soulfire Live! Little Steven & The Disciples Of Soul | 2018
Summer Of Sorcery Little Steven & The Disciples Of Soul | Wicked Cool Records/UMe 2019

2020-luku

Summer Of Sorcery Live At The Beacon Theatre Little Steven & The Disciples Of Soul • 3CD | Wicked Cool Records/UMe 2021
Macca To Mecca! Live At The Cavern Club, Liverpool Little Steven & The Disciples Of Soul • CD+DVD | Wicked Cool Records/UMe 2021

Soundtrack
Little Steven And The Interstellar Jazz Renegades
Finna.fi

Lilyhammer The Score Volume 1 – Jazz Little Steven And The Interstellar Jazz Renegades | Wicked Cool Records 2019
Lilyhammer The Score Volume 2 – Folk, Rock, Rio, Bits And Pieces Little Steven And The Interstellar Jazz Renegades | Wicked Cool Records 2019

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta

Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 – rock’n’roll-synergiaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Van Zandtin elämäkertakirja Soulfire! on varattavissa kirjastoista. Teoksen ovat kääntäneet suomen kielelle Juuso Arvassalo ja Jere Saarainen. Kuva: Minerva Kustannus
Van Zandtin elämäkertakirja Soulfire! on varattavissa kirjastoista. Teoksen ovat kääntäneet suomen kielelle Juuso Arvassalo ja Jere Saarainen. Kuva: Minerva Kustannus

Lue lisää Little Stevenistä
Finna.fi

Soulfire! Minun tarinani | Stevie Van Zandt & toimittaja Ben Greenman & kääntäjät Juuso Arvassalo & Jere Saarainen, 543 sivua | Minerva Kustannus Oy 2021

Read more about Little Steven
Finna.fi

Unrequited Infatuations – Odyssey Of A Rock And Roll Consigliere (A Cautionary Tale)  Stevie Van Zandt & edited by Ben Greenman, 403 pages | White Rabbit 2021

Little Steven: Voice Of America (1984).
Little Steven: Voice Of America (1984)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.


Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues

Aurora | Columbia/Sony Music 1994

Musiikkia esille kirjastossa

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).Mikko Kuustosen (s. 1960) sooloura alkoi osana ilmiötä. 90-luvun alkupuolella syntyi virtaus, joka vei englanninkielisissä pop- ja rockbändeissä vaikuttaneet laulaja-lauluntekijät levyttämään suomeksi. Kehitykseen vaikutti Yleisradion kanavauudistus vuonna 1990. Radiomafia-kanava perustettiin palvelemaan uutta kuulijasukupolvea, joka halusi kuulla radiosta iskelmän sijasta rockia mieluiten suomeksi esitettynä. 

Yksi ensimmäisistä suomen kieleen vaihtaneista oli Ressu Redford, joka lähti soolouralle Bogart Co:n hajottua 90-luvun taitteessa. Zero Ninen Kepa Salmirinne julkaisi suomenkielisen sooloalbumin vuonna 1993, ja Boycottissa tähdeksi tullut Tommi Läntinen käynnisti menestyksekkään soolouran vuonna 1994. Samoihin aikoihin samanlaisen siirron teki Giddyupsissa ja Veeti & The Velvetsissä vaikuttanut Aki Sirkesalo. Mikko Kuustosen kaltaisille artisteille oli siis olemassa sekä tilaus että kanava. 

Kylmä kuningatar.

Kuustonen tuli kuvioihin englanninkielistä bluesrockia soittaneesta Q. Stonesta, joka levytti neljä albumia 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sitä ennen hän oli vaikuttanut kahdeksan vuotta Pro Fidessä, joka aikaa uhmaten jatkaa edelleen kristillistä propagointiaan ties kuinka monennen sukupolven kokoonpanossa. Kuustonen jätti gospelyhtyeen vuonna 1987 päästäkseen eroon ahdasmielisenä ja henkisesti väkivaltaisena pitämästään herätysliikkeestä. Nuo raskaat kokemukset saattoivat heijastua vielä ’Aurora’-kappaleen väliosaankin.

Jos tarkkoja ollaan, Kuustonen julkaisi ensimmäisen suomenkielisen sooloalbuminsa, hengellisen Jää kuuntelemaan -levyn jo vuonna 1979. Sen lukeminen osaksi hänen soolotuotantoaan on kuitenkin vähän sama asia kuin liittäisi Jonna Tervomaan 1980-luvun lapsitähtituotannon hänen myöhempään uraansa. 

Aurora.

Kuustosen uusi aikakausi alkoi ilotulituksella. Sooloalbumit Musta jalokivi (1991) ja Abrakadabra (1992) myivät kumpikin yli 50 000 kappaletta, ja ’Enkelit lentää sun uniin’, ’Kaktusviinaa’ ja ’Abrakadabra’ olivat hittejä. Seuraava levy Aurora oli myös kaupallinen menestys – ei ehkä edeltäjiensä veroinen, mutta toi Kuustosen seinälle kultalevyn.

Kuten edellisetkin menestysalbuminsa, Kuustonen levytti Auroran tunnettujen muusikoiden ja studioiden luottomiesten kanssa. Auroralla kuullaan Esa Kaartamoa ja Kim Lönnholmia (jotka siirtyivät englanninkielisestä Broadcastista suomenkielisille soolourille jo kauan ennen muita), rumpali Anssi Nykästä, kitaristi Heikki Silvennoista, taustalaulaja Maarit Hurmerintaa ja monia muita – Abraham Laborielin bassonsoitto ’Kylmässä kuningattaressa’ on virtuoosimaista. 

Neljä timanttia.

Biisit Kuustonen kirjoitti itse. Aurora on monipuolinen kokoelma aikuisrockkappaleita, jonka sitovat yhteen vahvat melodiat. Auroralla soi americana Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin hengessä, mutta kieleltään ja tunnelmaltaan täkäläistettynä. Kuustosen folk rock ja blues peilasivat suomalaisen keskiluokan tuntoja, mutta hänen laulunsa eivät olleet suoraan kantaaottavia. Niissä pohditiin enemmän eksistentialistisia kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä. ’Kuumeen’ lempeä areenarock ja ’Neljän timantin’ unenomaiset metaforat kuulostivat helpottavilta keskellä 1990-luvun laman ankeutta. 

Kuume.

Kuustonen teki sooloalbumeja tasaiseen tahtiin aina nollavuosikymmenen lopulle saakka, kunnes Profeetan (2008) ja Agricolankatu 11:n (2017) väliin jäi melkein vuosikymmen. Nyt tuo teeveestäkin tuttu mies on julkaissut musiikkia uuden omaelämäkertakirjansa ääniraidaksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mikko Kuustonen | kotisivu
Mikko Kuustonen | Facebook
Mikko Kuustonen | Twitter

Levyhyllyt
Mikko Kuustonen
Finna.fi

1970-luku

Jää kuuntelemaan | Prisma 1979

1980-luku

Q. Stone Q. Stone | Royal Music 1988

1990-luku

Pink On Blue Q. Stone | Royal Music/CBS Records 1990
Musta jalokivi | Epic/Sony Music 1991
III Q. Stone | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Abrakadabra | Epic/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Aurora | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Valon valtakunta – 10 akustista laulua | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Siksak | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1996
Seepran varjo | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1997
Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Lauluja linnunradan laidalta – parhaat 1991–1998 • 2CD | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1998

2000–2009

Atlantis | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2000
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002
Musta | Capitol Records 2003
Hietaniemi | Capitol Records/Oy EMI Finland Ab 2007
Profeetta Jukka Perko & Mikko Kuustonen | Columbia/Sony BMG Music Entertainment (Finland) Oy | 2008

2010-luku

Kuu ja tähdet – laulut, tarinat ja ystävät | Capitol Records 2010
Agricolankatu 11 | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2017

2020-luku

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022

Levyhyllyt
Q. Stone
Finna.fi

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Harri Taittonen • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Q. Stone | Royal Music 1988

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Pink On Blue | Royal Music/CBS Records 1990
III | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992

[Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

No Substitute | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1993

Levyhyllyt
Kaartamo Kettunen Kuustonen
[Esa Kaartamo • Edu Kettunen • Mikko Kuustonen]
Finna.fi

Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002

Vain elämää 5
[Mikko Kuustonen • Chisu • Suvi Teräsniska • Anna Puu • Hector • Mikael Gabriel • Lauri Tähkä]
Finna.fi

Vain elämää • kausi 5 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016
Vain elämää • kausi 5 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla

Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovin takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022
Isän tyttö, tytön isä Jenni Pääskysaari & Mikko Kuustonen & valokuvaaja Dorit Salutskij, 93 sivua | Otava 2016
Q – lauluntekijän tarina Mikko Kuustonen & Jaakko Heinimäki, 263 sivua / WSOY 2006

Lue lisää suomi-gospelista ja Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa Janne Könönen & Tero Huvi, 186 sivua | Suomen lähetysseura 2005

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).
Mikko Kuustonen: Aurora (1994)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

José González: Local Valley – kuiskaus hälyn keskellä

Local Valley | City Slang/Mute 2021

Musiikkia esille kirjastossa

José González: Local Valley (2021).Vuosituhannen taitteessa brittiläisessä musiikkilehdistössä alettiin kirjoittaa tyylisuunnasta nimeltä new acoustic movement. Sillä tarkoitettiin kaunista, hiljaista ja haurasta indiefolkia, jota esittivät herkät ja vakavat artistit akustisilla kitaroillaan. Skenen eetos tiivistyi norjalaisen Kings Of Conveniencen debyyttialbumin nimeen: Quiet Is The New Loud.

El Invento.

José González on vuonna 2003 ensimmäisen soololevynsä julkaissut ruotsalaisartisti, joka ei ajallisesti kuulu new acoustic movementiin vaan pikemminkin siihen 2000-luvun folk-aaltoon, joka nosti idoleikseen Vashti Bunyanin kaltaisia menneisyyden obskuureja nimiä. Gonzálezin aikalaiskollegoja ovat Joanna Newsom, Bonnie ”Prince” Billy ja Devendra Banhart, mutta ei Gonzálezin voi väittää heitäkään muistuttavan sen enempää kuin heidän toisiaan. 

Gonzálezin voima kuitenkin nousee Quiet Is The New Loud -ajattelusta. Hälyn keskellä kuiskaus ei kuulosta äänekkäältä vaan tärkeältä.

Visions.

González syntyi Göteborgissa vuonna 1978. Kaksi vuotta sitä ennen hänen perheensä oli paennut Argentiinasta oikeistolaisen sotilasjuntan tekemää vallankumousta. Perhetausta ja lapsuudenkodissa soinut latinofolk kuuluvat yhä hänen akustisissa lauluissaan, jotka hän sanoittaa luontevan monikulttuurisesti englanniksi, espanjaksi tai ruotsiksi. Akustinen kitara oli hänen pääsoittimensa jo varhain, eikä hän lakannut soittamasta sitä punkvaiheessaankaan.

Head On.

Gonzálezin soolouraa edeltäneet bändit eivät jättäneet jälkiä hänen tunnetuimpaan tuotantoonsa. Hardcoreyhtyeet Back Against The Wall ja Renascence sekä rockbändi Only If You Call Me Jonathan edustivat sähköisyydellään ja kiivaudellaan tyystin toisenlaisia maailmoja kuin Gonzalezin soololevyt. Kaksi albumia kymmenluvun alkuvuosina tehnyt Junip oli indiefolkrockillaan lähempänä, mutta siihen González tulikin soolouraltaan.

Tjomme.

José Gonzálezin musiikki on niin vähäeleistä, että Local Valley vaikuttaa huolimattomasti nautittuna tasaiselta kuin preeria. Kuuntelussa kasvava kokonaisuus paljastaa kaikki puolensa vain syventyvälle. Loppujen lopuksi matka ’Lilla G’:n lastenlaulumaisuudesta ’Visionsin’ itsetutkiskeluun ja ’Swingin’ höpsöydestä ’El Inventon’ vakavuuteen on yllättävän pitkä. Mielialat elävät biiseittäin ilosta kaihoon, mutta vaikutelma on kautta linjan yhtenäinen.  

Swing.

Gonzálezin kappaleiden tunnelma on usein taianomainen kuin unissa, joita ei ihan muista, tai utuun peittyvissä maisemissa tai lammen pinnan särkyvissä kuvajaisissa. Ilmeisen taitavasti mutta ilman turhaa itsekorostusta näppäilty nailonkielinen akustinen saa seurakseen hillittyjä rytmejä ja linnunlaulua. Lauluraitojen tuplaaminen (stemmoilla tai ilman) kautta levyn syö henkilökohtaisuuden tuntua, mutta luo samalla omanlaistaan etäistä tunnelmaa.  

Line Of Fire.

González teki jo varhain itsensä näköisiä versioita muiden (esimerkiksi The Knifen, Bruce Springsteenin, Kylie Minoguen ja Joy Divisionin) biiseistä, eikä Local Valleykaan ole kokonaan omaa tuotantoa. ’En stund på jorden’ on ruotsalaisartisti Lalehin kappale. ’Line Of Fire’ puolestaan on alun perin Junipin tuotantoa. Sen mollifolk on pysäyttävän kontrastinen latinalaisamerikkalaisittain keinuvaan ’Tjommaniin’ nähden. 

Vaikka José Gonzalezin rauta oli todella kuumaa soolodebyytti Veneerin ilmestyttyä, hän antoi odottaa seuraavaa levyään viisi vuotta ja sitä seuraavaa kahdeksan. Local Valleyta edelsi seitsemän vuoden julkaisutauko. 

Neljä sooloalbumia kahdeksassatoista vuodessa ei ole paljon. Ehkäpä González tekee niitä vain silloin, kun hänellä on oikeasti laulettavaa. Ainakin Local Valley kuulostaa siltä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

José González | kotisivu
José González | Facebook
José González | Instagram
José González | Twitter

Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.
Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
José González | Finna.fi

Veneer | Imperial Recordings 2003
In Our Nature | Imperial Recordings 2007
Vestiges & Claws | Imperial Recordings 2015
Local Valley | Imperial Recordings 2021

Levyhyllyt
Junip
[José González • Tobias Winterkorn]
Finna.fi

Fields | City Slang/Mute 2010
Junip | City Slang/Mute 2013

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran

Lue lisää José Gonzálezista | Finna.fi

Artikkelihaku José González

José González: Local Valley (2021).
José González: Local Valley (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack

After The Gold Rush | Reprise 1970

Musiikkia esille kirjastossa

Neil Young: After The Gold Rush (1970).Elokuviin on sävelletty musiikkia melkein yhtä kauan kuin niitä on kuvattu. Harvoin on käynyt niin, että elokuvaprojekti olisi jäänyt kesken, mutta siihen tehty musiikki olisi jäänyt elämään. Neil Youngin After The Gold Rush on tällainen tapaus.

Youngin (s. 1945) kolmas sooloalbumi sai alkunsa näyttelijä Dean Stockwellin ja Herb Bermannin yhteisestä käsikirjoituksesta. Stockwell kertoi Classic Rock -lehdelle projektin lähteneen liikkeelle, kun näyttelijä Dennis Hopper yllytti häntä laatimaan elokuvakäsikirjoituksen, jonka tämä sitten toimittaisi tuotantoon.

”Palasin kotiin Topanga Canyoniin ja kirjoitin After The Gold Rushin. Neil asui siellä myös, ja jotenkin käsikirjoitus päätyi hänelle. Neil oli kärsinyt viikkoja tyhjän paperin kammosta, ja levy-yhtiö hätyytteli häntä. Luettuaan käsikirjoituksen hän kirjoitti After The Gold Rush -albumin kolmessa viikossa.” 

Waging Heavy Peace -kirjassaan Young muistaa asian toisin. Hän ei kärsinyt tyhjän paperin kammosta, ja häneltä pyydettiin elokuvaan musiikkia: ”Kirjoitin siihen aikaan paljon biisejä, ja jotkut niistä tuntuivat sopivan tarinaan täysin.”

Elokuvaprojekti jäätyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, koska studiot eivät kiinnostuneet taiteellisesta dystopiatarinasta, mutta musiikki valmistui. Young äänitti After The Gold Rushin enimmäkseen kotistudiossaan keväällä 1970. Kuten jo vuoden 1969 Everybody Knows This Is Nowherella, Young käytti bändinään Crazy Horsea. Uusin tulokas oli vasta 18-vuotias Nils Lofgren, jonka Young oli kutsunut luokseen tavattuaan tämän keikalla. Lofgren tuli tunnetuksi sooloartistina sekä Crazy Horsen ja Bruce Springsteenin E Street Bandin jäsenenä. 

Neil Youngin elämäntyö on jättänyt maailmaan monenlaisia jälkiä, mutta kaikkein eniten kauneutta. After The Gold Rush on kaunista musiikkia kaikissa valoissaan ja varjoissaan, niin pianon ja laulun varaan sovitetuissa nimibiisissä ja ’Brirdsissa’ kuin ’Only Love Can Break Your Heartin’ ja Don Gibsonilta lainatussa valssaavassa countryfolkissa ’Oh, Lonesome Me’. Se on kaunis ’Don’t Let It Bring You Downin’ kohtalokkuudessa ja jopa Etelävaltioiden rasismista kirjoitetussa ’Southern Manissa’, joka on levyn raskain ja vaikuttavin kappale. (Lynyrd Skynyrd levytti ’Sweet Home Alabaman’ reaktioksi ’Southern Maniin’. Skynyrdin kappale on toki klassikko, mutta Youngin avoimen haasteen vastineeksi heppoinen.)  

Ilmestyessään syyskuussa 1970 After The Gold Rush sai kaksijakoisen vastaanoton kriitikoilta. Esimerkiksi Rolling Stonen Langdon Winner piti levyä tylsänä. Nykyisin sitä kehutaan klassikoksi ja mestariteokseksi kuorossa, jossa eivät soraäänet soi. Yleisö piti levystä heti kättelyssä: After The Gold Rush oli Neil Youngin ensimmäinen albumi, joka nousi Yhdysvalloissa albumilistan kärkikymmenikköön. Seuraava albumi, Harvest, oli klassikko ja listaykkönen.

Stockwellin ja Bermannin käsikirjoitus katosi jo kauan sitten.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Neil Young – Reprise Records | Facebook
Neil Young Archives

After The Gold Rush
Neil Young – kitara, piano, huuliharppu, laulu
Danny Whitten – kitara, laulu
Nils Lofgren – kitara, piano, laulu
Jack Nitzsche – piano
Billy Talbot – bassokitara
Greg Reeves – bassokitara
Ralph Molina – rummut, laulu
Stephen Stills – laulu
Bill Peterson – flyygelitorvi
Tuottajat: Neil Young, David Briggs & Kendall Pacios

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Neil Youngin klassikko After The Gold Rush kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Neil Young
Finna.fi

1960-luku

Neil Young | Reprise 1968
Everybody Knows This Is Nowhere Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1969

1970-luku

After The Gold Rush | Reprise 1970
Harvest Neil Young With The Stray Gators / The London Symphony Orchestra | Reprise 1972
Journey Through The Past • soundtrack | Reprise 1972
Time Fades Away | Reprise 1973
On The Beach | Reprise 1974
Tonight’s The Night | Reprise 1975
Zuma Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1975
Long May You Run The Stills-Young Band | Reprise 1975
American Stars N’ Bars | Reprise/Warner Bros. 1977
Comes A Time | Reprise 1978
Rust Never Sleeps Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1979
Live Rust • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1979

1980-luku

Hawks & Doves | Reprise/Warner Bros. 1980
Re·ac·tor Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1981
Trans | Geffen 1982
Everybody’s Rockin’ Neil Young & The Shocking Pinks | Geffen 1983
Old Ways | Geffen 1985
Landing On Water | Geffen 1986
Life Neil Young & Crazy Horse | Geffen 1987
This Note’s For You Neil Young & The Bluenotes | Reprise 1988
Freedom | Reprise 1989

1990-luku

Ragged Glory Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1990
Arc-Weld • 3CD • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Weld • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Arc • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Harvest Moon | Reprise 1992
Unplugged • live | Reprise 1993
Sleeps With Angels Neil Young & Crazy Horse | Warner Bros. 1994
Mirror Ball Neil Young & Pearl Jam | Reprise/Epic 1995
Dead Man • soundtrack | Vapor 1996
Broken Arrow Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1996
Year Of The Horse • 2CD • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1997

2000–2009

Silver & Gold | Reprise 2000
Road Rock Vol. 1 – Friends & Relatives • live | Reprise 2000
Are You Passionate? | Reprise 2002
Greendale | Warner Bros. 2002
Prairie Wind | Reprise 2005
Living With War | Reprise 2006
Live At The Fillmore East – March 6 & 7, 1970 • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2006
Living with War: ”In the Beginning” | Reprise 2006
Live at Massey Hall 1971 • live | Reprise 2007
Chrome Dreams II | Reprise 2007
Sugar Mountain – Live at Canterbury House 1968 • live | Reprise 2008
Fork In The Road | Reprise 2009
Dreamin’ Man Live ’92 • live | Reprise 2009

2010-luku

Le Noise | Reprise 2010
A Treasure • live | Reprise 2011
Americana Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2012
Psychedelic Pill Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2012
Live At The Cellar Door • live | Reprise 2013
A Letter Home | Third Man 2014
Storytone | Reprise 2014
The Monsanto Years Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2015
Bluenote Café • live • 2CD | Reprise 2015
Earth • live Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2016
Peace Trail | Reprise 2016
Hitchhiker | Reprise 2017
The Visitor Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2017
Paradox • soundtrack Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2018
Roxy – Tonight’s The Night Live • live | Reprise 2018
Songs For Judy • live | Shakey Pictures Records 2018
Tuscaloosa • live | Reprise 2019
Colorado • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2019

2020-luku

Homegrown | Reprise 2020
The Times • EP | Neil Young 2020
Return To Greendale • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2020
Way Down In The Rust Bucket • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2021
Young Shakespeare • live | Reprise 2021
Carnegie Hall 1970 • live | Reprise 2021
Barn Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2021

Boksit ja kokoelmalevyt
Neil Young • Buffalo Springfield CSNY CSN
Finna.fi

So Far Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1974
Decade • 3LP • 2CD | Warner Bros. 1977
Replay Crosby, Stills & Nash | Atlantic 1980
CSN Crosby, Stills & Nash • 4CD | Atlantic 1991
Lucky Thirteen | Geffen 1993
Box Set Buffalo Springfield • 4CD | Rhino/Atco 2001 & 2013
Official Release Series Discs 1–4 • 4CD/HDCD | Reprise 2009
Neil Young Archives Vol. 1 (1963–1972) • 8CD • 10DVD | Reprise 2009
Neil Young Archives Volume II – 1972–1976 • 10CD | Reprise 2020

Levyhyllyt
Buffalo Springfield
[Neil Young • Stephen Stills • Richie Furay • Bruce Palmer • Dewey Martin]
Finna.fi

Buffalo Springfield | Atco 1966
Buffalo Springfield Again | Atco 1967
Last Time Around | Atco 1968

Levyhyllyt
CSNY • CSN
[David Crosby • Stephen Stills • Graham Nash • Neil Young]
Finna.fi

Crosby, Stills & Nash | Atlantic 1969
Déjà Vu Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1970
4 Way Street • live • 2LP Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1971
CSN | Atlantic 1977
Daylight Again | Atlantic 1982
Allies • live | Atlantic 1983
American Dream Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1988
Live It Up | Atlantic 1990
After The Storm | Atlantic 1994
Looking Forward Crosby, Stills, Nash & Young | Reprise Records 1999

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Dire Straits: s/t – menestystarinan alkusanat
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
John Lennon: Imagine – tunnustuksia ja idealismia
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa

Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Pekka Streng – kohti unen maata
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Neil Youngista
Finna.fi

Muistelmat Neil Young & kääntäjät Juha Arola & Juha Ahokas, 456 sivua | Like 2012
Special Deluxe – muistelmia elämästä ja autoista Neil Young & kääntäjä Ari Väntänen, 400 sivua | Like 2015
Neil Young – Long May You Run – henkilökuva Daniel Durchholz & Gary Graff & kääntäjä Anna Maija Luomi, 223 sivua | Minerva 2012
Neil Young – musiikillinen elämäkerta Jouko Ollila, 136 sivua | Pop-lehti 2002
Neil Young – rock-musiikin cowboy Jouko Ollila, 181 sivua | Pop-lehti 2004

Läs mera om Neil Young
Finna.fi

Bilar & sånt Neil Young & översättare Patrik Hammarsten, 370 sidor | Norstedt 2015
Fredsförklaring Neil Young & översättare Patrik Hammarsten, 435 sidor | Norstedts 2012 • Pocketförlaget 2013

Read more about Neil Young
Finna.fi

Special Deluxe – Memoir Of Life & Cars Neil Young, 383 pages | Penguin Books 2015
Neil Young – Heart Of Gold Harvey Kubernik, 223 pages | Omnibus Press 2015
Waging Heavy Peace – A Hippie Dream Neil Young, 502 pages | Viking 2012 • Penguin Books 2013
Young Neil – The Sugar Mountain Years Sharry Wilson, 469 pages | ECW 2014
Neil Young – A Life In Pictures Colin Irwin, 159 pages | Carlton 2012
Neil Young – The Definitive History Mike Evans, 281 pages | Sterling 2012
Journey Through The Past – The Stories Behind The Classic Songs Of Neil Young Nigel Williamson, 159 pages | Carlton 2002
Neil Young – Stories Behind The Songs 1966–1992 Nigel Williamson, 191 pages | Carlton 2010

Read more about Pono Music and Neil Young
Finna.fi

To Feel The Music – A Songwriter’s Mission To Save High-Quality Audio Neil Young & Phil Baker, 259 pages | BenBella Books 2019

Neil Young: After The Gold Rush 50 (1970/2020).
Neil Youngin klassikko After The Gold Rush julkaistiin 50-vuotispainoksena vuonna 2020.
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina

Transgender Dysphoria Blues | Total Treble Music 2014

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).Turun Sanomat kertoi kesäkuussa 2017, että vuonna 2016 transsukupuolisuustutkimuksiin hakeutui kahdeksansataa suomalaista. Vielä vuonna 2003 heitä oli vain viisikymmentä. Se ei suinkaan johdu transsukupuolisuuden räjähdysmäisestä kasvusta vaan siitä, että yhä useammat uskaltavat hakea tilanteeseensa apua sen sijaan, että antaisivat pelon, itseinhon ja häpeän määrätä kohtalonsa. Se on erittäin hyvä uutinen.

Maailma muuttuu ja murtaa turhat tabut, ja julkisista esimerkeistä voi olla apua siinä. Amerikkalaisen punkrockbändin Against Me!:n laulaja-kitaristi ja lauluntekijä Laura Jane Grace eli 32-vuotiaaksi asti miehenä nimeltä Tom Gabel. Yksi rockin harvoista transnaisista tuli kaapista koko kansalle Rolling Stonen artikkelin kautta toukokuussa 2012. Pari vuotta sen jälkeen hän jatkoi aiheen käsittelyä Against Me!:n kuudennella albumilla Transgender Dysphoria Blues.

Levyn viimeinen kappale Black Me Out:

Eräässä arvostelussa Transgender Dysphoria Bluesia verrattiin Lou Reedin Berliniin, mutta se ei ole kovin osuva rinnastus. Molemmat levyt kyllä käsittelevät vaikeita ja kiisteltyjä asioita, mutta muuten niillä ei juuri ole yhteistä. Siinä missä Berlin on fiktiivinen teos, on Transgender Dysphoria Blues hyvin henkilökohtainen kuvaus Tom Gabelin kivuliaasta kasvusta Laura Jane Graceksi. Against Me!:n levyn kantava tunnetila on dysforia eli sukupuoliristiriita eli kokemus siitä, että on syntynyt väärän sukupuolen kehoon. Tom Gabel tiesi jo viisivuotiaana olevansa naispuolinen, mutta vasta kolmenkymmenen hampaat irvessä eletyn vuoden jälkeen hän oli valmis ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Transgender Dysphoria Blues on hieno nimi levylle. Se viittaa laulut tehneen henkilön minäsuhteeseen ja siitä nouseviin tunteisiin, mutta myös bluesperinteen tapaan käsitellä murheita musiikilla. Klassisessa bluesbiisissä mies herää aamulla ja huomaa surukseen naisen lähteneen. Se ei ole ongelma eikä mikään sen rinnalla, että mies herää elämänsä jokaisena aamuna toivoen epätoivoisesti, että nainen (siis se kätketty nainen, joka hänen sisimmässään asuu ja joka hän oikeasti on) olisi lähtenyt pois, jotta hän voisi elää kokonaisen ihmisen normaalia elämää. Blues viittaa suruun ja siitä elpymiseen musiikin kautta, ja siitäkin Transgender Dysphoria Bluesissa on kyse: niin kuin bluesmiehet laulavat murheensa pois, lauloi Laura Jane Grace tiensä elämään ja kaatoi samalla Tom Gabeliksi kutsutun julkisivun.

Albumin nimibiisin liveversio:

Transgender Dysphoria Bluesin äänitykset jäivät ensimmäisellä kierroksella kesken. Tomista Lauraksi muuttuvan muusikon sukupuolenvaihdosprosessi, hoitojen psykofyysiset vaikutukset, julkisuus, elämän ja identiteetin läpikotainen mullistuminen sekä huoli siitä, mitä siitä koituu itselle ja läheisille tekivät työskentelystä hyvin hankalaa. Samaan aikaan Against Me!:n kokoonpano muuttui perusteellisesti, mikä sekoitti pakkaa entisestään.

Keväällä 2013 Grace oli päässyt sinuiksi muutoksensa kanssa ja Against Me! saanut rivinsä järjestykseen. Gracen ja pitkäaikaisen kitaristin James Bowmanin seuraan liittyi tunnettu punkrumpali Atom Willard, ja niin Transgender Dysphoria Blues saatiin tehdyksi loppuun. Kiertueiden koittaessa bändiin liittyi ruotsalaisen The (International) Noise Conspiracyn basisti Inge Johansson.

Transgender Dysphoria Bluesilla Laura Jane Grace on auki kuin viiltohaava. Hän päästää ulos kaiken, mitä joutui pitkään piilottelemaan. Jo suorasanainen avaus- ja nimiraita nostaa palan kurkkuun:

– You want them to notice the ragged ends of your summer dress.
You want them to see you like they see every other girl.
They just see a faggot.
They’ll hold their breath not to catch the sick.

True Trans Soul Rebelissä soi sama tuska, mutta sen sanoma on voimaannuttava. Kaikki tekstit eivät ole itsekeskeistä tilitystä ja uhmakasta uuden identiteetin lanseerausta. Grace kirjoitti Fuckmylife666:n vaimolleen, Two Coffinsin tyttärelleen ja Dead Friendin nuorena kuolleelle ystävälle.

Fuckmylife666:

Painavista sanoituksista huolimatta Transgender Dysphoria Blues ei ole mikään spoken word -levytys. Se on kipakasti potkiva punk rock -albumi, jolla on myös musiikillista arvoa. Laura Jane Grace on taitava biisintekijä, jota esimerkiksi Bruce Springsteen arvosti jo Tom Gabelin aikakaudella. Teini-ikäinen Tom löysi punkista kanavan tuoda julki tunteita, jotka muuten piti tukahduttaa. Vaikka tuo alakulttuuri ei lopulta ollutkaan sellainen hyväksyvä ja avarakatseinen perheyhteisö, jota hän erilaisuuden ja ulkopuolisuuden piinaamana etsi, punk kasvatti hänestä muusikon. Transgender Dysphoria Bluesilla kolmekymppisen Gracen sävellykset ovat tyylitajuisia ja jalostuneita.

Tärkeintä Transgender Dysphoria Bluesissa on silti se, kuinka suoraan, kainostelematta ja äänekkäästi se kertoo ilmiöstä, joka liian usein hyssytellään huomaamattomiin. Levyä kuunnellessa kannattaa lukea Laura Jane Gracen ja Dan Ozzin kirja Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout, jonka suomennos ilmestyy ensi keväänä. Kirjastoista löytyy muutakin transsukupuolisuuteen liittyvää tietokirjallisuutta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Against Me! | kotisivu
Against Me! | Facebook
Against Me! | Twitter
Transtukipiste

Varaa Transgender Dysphoria Blues kirjastosta.

Varaa Transgender Dysphoria Blues kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Against Me! studioalbumit

2000–2009

Against Me! Is Reinventing Axl Rose | 2002
Against Me! As The Eternal Cowboy | 2003
Searching For A Former Clarity | 2005
New Wave | Sire 2007

2010-luku

White Crosses | Sire/Total Treble 2010
Transgender Dysphoria Blues | Total Treble 2014
Shape Shift With Me | Total Treble 2016

Laura Jane Grace And The Devouring Mothers | Finna.fi

Bought To Rot | Bloodshot Records 2018

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
David Bowie★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmillaan
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy

Laura Jane Grace & Dan Ozzi: Tranny – Confessions Of Punk Rock's Most Infamous Anarchist Sellout (2016).

Laura Jane Grace & Dan Ozzi: Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout (2016).

Lue lisää | Finna.fi

Tranny – punkrockin kaupallisimman anarkistin tunnustuksia  Laura Jane Grace & Dan Ozzi & kääntäjä Ari Väntänen, 293 sivua | Like 2018
Tranny – Confessions Of Punk Rock’s Most Infamous Anarchist Sellout  Laura Jane Grace & Dan Ozzi, 320 sivua | Hachette Books 2016

Tranny. Laura Jane Grace & Dan Ozzi & kääntäjä Ari Väntänen.

Ari Väntänen käänsi suomeksi Laura Jane Gracen ja Dan Ozzin teoksen Tranny.

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).

Against Me! Transgender Dysphoria Blues (2014).