Francinen hauska matka

Rockbändi Francine syntyi soittamisen halusta. Sama into on pitänyt yhtyeen tien päällä jo kolmekymmentä vuotta.

Francine: NoMeansNo (2017).Tahti on kova. Francinen uusi single NoMeansNo pohjustaa keväällä 2018 julkaistavaa yhdettätoista albumia, jota seuraa kiertue, joka ulottuu ensi vuoden lopulle saakka. Se on aika hyvin rock’n’roll-bändiltä, joka on parhaillaan 30-vuotisjuhlakiertueellaan.

Pete Salomaa, sinä olet Francinen basisti ja perustajajäsen. Mikä sai perustamaan bändin?
– Francinea ei varsinaisesti perustettu, vaan se syntyi kuin itsestään, koska sisäinen tarve tehdä musiikkia oli niin kova. Meillä oli isolla jätkäporukalla tapana ottaa vähän pohjia ennen baari-iltaa. Siinä sitten keksittiin ajankuluksi, että soitellaanpa vähän kitaraa ja lauleskellaan rokkia. Joku nappasi huuliharpun, joku hakkasi rytmiä pöydän kulmaan, ja niin edelleen. Suurin osa meistä ei kauheasti osannut soittaa, mutta innostus oli valtava. Pikkuhiljaa porukasta erottuivat ne, joilla oli kovempi halu soittaa. Päätettiin ostaa oikeat soittimet ja perustaa oikea bändi. Siitä se lähti.

Francine on rokannut yli 30 vuoden ajan. Kuva: Jani Mahkonen / Lomagraphics.

Francine on rokannut yli 30 vuoden ajan. Kuva: Jani Mahkonen / Lomagraphics.

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun mietit Francinen historiaa?
– Francinen taipaleeseen on mahtunut kaikenlaista, niin ylä- kuin alamäkiäkin. Pääosin kyseessä on ollut ihan helvetin hauska matka. Ensimmäinen EP ja albumi olivat aikanaan aika huima kokemus, josta oli siihen asti vain haaveillut.
– Alkuaikojen ikimuistoisin keikka oli vuonna 1990 silloisessa Neuvostoliitossa. Soitimme ensimmäisenä länsimaalaisena bändinä Zaporozhen kaupungissa lähellä Mustaa merta. Paikalla oli 15 000 ihmistä, ja konsertti keskeytettiin 20 minuutin jälkeen, kun väki sekosi musiikistamme aivan totaalisesti. Kaaos oli aivan järjetön. Miliisi saattoi meidät pikaisesti hotelliin.
– Myös reissumme Los Angelesiin vuonna 2014 oli mieleenpainuva. Meillä oli mukana vain kaksi plektraa ja rumpukapulat. Muut soittimet meille lyötiin käteen noin viisitoista minuuttia ennen keikkaa. Siinä oli ammattitaito koetuksella, mutta hengissä selvittiin siitäkin.

Musiikkibisnes on muuttunut melkoisesti siitä, kun Francine aloitti. Missä huomaat sen?
– Suurin muutos on tapahtunut ihan viime vuosien aikana, kun digitaaliset musapalvelut ovat syöneet cd-myynnin. Tämä nykytrendi on outo: albumilla ei ole mitään merkitystä, vaan levy-yhtiöt hakevat pikavoittoja yksittäisillä biiseillä ja kertakäyttöratkaisuilla. Striimauksista saa nykyään kultalevyjä ja vuoden artistiksi voi päästä kolmella digisinglellä. On todella kummallista, että todellinen osaaminen jätetään kylmästi syrjään, kunhan vain saadaan rakennetuksi ilmiöitä, jotka myyvät. Isot levy-yhtiöt jylläävät ja pienet yrittävät säilyä hengissä.
Ovatko alan muutokset saaneet teidät toimimaan eri tavalla kuin ennen?
– Sen verran vanhan liiton miehiä tässä ollaan, että albumi on edelleen Francinen päätuote keikkailun ohella. Radioita vartenhan meidän ei tarvitse singlejä tehdä, koska radiot eivät enää vuosiin ole meitä soittolistoilleen kelpuuttaneet. Meillä single lähinnä mainostaa tulevaa albumia. Vasta albumi kertoo, mikä on bändin musiikillinen linja ja osaamisen taso sillä hetkellä.

Francinen miehistö on vaihtunut vuosien varrella. Miten luonnehtisit nykyistä kokoonpanoa?
– Näiden jätkien kanssa on ilo ja kunnia soittaa. Olemme soittaneet Antin (Kukkola) kanssa yhdessä jo vuodesta 1994 Ajattelemme musiikista ja sen tekemisestä aika pitkälti samalla tavalla. Hän on tyylitajuinen kitaristi-laulaja, jota arvostan erittäin paljon muusikkona, biisintekijänä ja ystävänä.
– Olen iloinen, että saimme Alecin (Hirst-Gee) takaisin rumpujen taakse. Hän on ehkä maailman mukavin mies ja tuo Francinen rytmiosastoon tarvittavan jämäkkyyden ja suoraviivaisuuden, jota ehdittiin jo kaivata. Lisäksi Alecilla on paljon hyviä ideoita, kun uusia biisejä rakennellaan tai vanhoja sovitellaan uusiksi keikkakäyttöön. Alecin biitti on vastustamattoman hyvä.

Francine soittaa nykyisin noin 30–40 keikkaa vuodessa. Millaista on keikkailevan bändin arki?
– Rundaaminen voi joskus olla aika tylsääkin touhua, hotelleissa notkumista ja odottelua. Toisaalta se puolitoista tuntia lavalla kyllä korvaa kaiken vaivan, kun näkee lavan edessä innostuneet kasvot, jotka hoilaavat täysillä biisien mukana. Faneilta saa voimaa ja innostusta jatkaa tätä touhua.

Millaisia suunnitelmia Francinella on?
– Ihan lähiaikoina viedään 30-vuotisjuhlarundi kunnialla läpi. Alkuvuodesta tulee toinen single uudelta albumilta, ja maaliskuussa pitäisi sitten pitkäsoiton olla kaupoissa, tietenkin myös cd:nä ja vinyylinä. Siihen päälle painetaan levynjulkaisukiertue, joka kestänee vuoden 2018 loppuun asti.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Francinen kotisivu ja Facebook

Levyhyllyt:
Francinen studioalbumit
Fire (1990)
Hard Enough (1990)
A Piece Of Noise (1992)
Animal Beat (1995)
The Playmate (1999)
Fullahead! (2001)
Level 8 (2003)
King For A Day (2005)
One Step Further (2008)
Still Burning (2013)

Francine keikoilla:
3.11.2017 Turku, Apollo Live Club
4.11.2017 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
17.11.2017 Iisalmi, Graceville
18.11.2017 Imatra; Nightclub Broadway
1.12.2017 Lappeenranta, Amarillo (+ Melrose)
2.12.2017 Lahti, Möysän Musaklubi

Hae Francinen levyjä kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Francine: NoMeansNo (2017).

Francine: NoMeansNo (2017).

Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti

Motörhead: Clean Your Clock (UDR, 2016)

Motörhead: Clean Your Clock (2016).Tähän on tultu. Niin puistattavalta ja epätodelliselta kuin se tuntuukin, Motörheadista ja sen legendaarisesta keulahahmosta Ian Fraser ”Lemmy” Kilmisteristä pitää puhua menneessä aikamuodossa. Vaikuttaa ikävästi siltä, että mikään ei ole ikuista.

Motörhead lakkasi olemasta, kun Lemmy kuoli 28. joulukuuta 2015. Sinä päivänä rockin kalliosta lohkesi korvaamaton pala. Toisaalta mitään ei jäänyt tekemättä.

Mitä pidempään vuonna 1975 perustetun Motörheadin matka jatkui, sen olennaisemmaksi tuli ajatus jatkumosta. Basisti-laulaja Lemmy oli ratissa alusta lähtien. Kitaristi Phil Campbell soitti hänen rinnallaan yli 30 vuotta, ja rumpali Mikkey Dee oli bändissä yli kaksi vuosikymmentä.

Motörhead oli kuin mattamusta, kromattu amerikanrauta, jonka tehtävänä oli pysyä tiellä. Sen ärjähtelevän koneen piti käydä yskimättä.

Motörheadin vokalisti Lemmy (1945–2015) eli bassokitaran varressa täysillä. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Motörheadin vokalisti Lemmy (1945–2015) eli bassokitaran varressa täysillä. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Motörhead hoiti syksyn 2015 kiertueen kunnialla päätökseen, vaikka pitkään oireillut keulahahmo todennäköisesti käsittikin olevansa todella huonossa kunnossa. Keikkojen jälkeen Lemmy palasi kotiin, vietti 70-vuotisjuhliaan ja sai kuulla sairastavansa terminaalivaiheen syöpää. Jouluaattona syntynyt legenda menehtyi kotonaan kaksi päivää diagnoosin jälkeen. Hän kuoli niin kuin elikin. Löysäilemättä.

Viimeinen livelevy Clean Your Clock ei herättele myötähäpeää tai sääliä. Sen sijaan se kertoo, että Lemmy teki parhaansa loppuun asti. Maine ei kärsinyt, fanien ei tarvinnut pettyä.

Kahdella loppuunmyydyllä Münchenin-keikalla marraskuussa 2015 taltioidun Clean Your Clockin biisilista on kooste klassikoita ja yllättävämpiä valintoja. Klassikko-osastoon solahtavat Metropolis, No Class ja Stay Clean sekä albumien nimiraidat Ace of Spades, Overkill ja Bomber, jolla Clean Your Clock käynnistyy.

Vähemmän itsestään selvää materiaalia ovat Bomber-singlen (1979) b-puoli Over The Top ja Another Perfect Day -levyn Rock It, joka sai yleisöltä innostuneen vastaanoton – ”Ette te sitä silti aikoinaan ostaneet, vai ostitteko”, murjaisi Lemmy vastineeksi aplodeille ja osoitti pilkkeen vilkkuneen silmässä vielä kalkkiviivoillakin.

Tuoreinta tavaraa ovat Aftershock-albumin (2013) Lost Woman Blues, viimeiseksi jääneen Bad Magic -pitkäsoiton (2015) When the Sky Comes Looking for You ja Infernolla vuonna 2004 ilmestynyt Whorehouse Blues. Yhdeksänkymmentäluvulla julkaistuja biisejä mukana ei ole ollenkaan.

Jälkiviisauden valo laskee kuoleman surullisen varjon Orgasmatronilta (1986) poimitun Dr. Rockin päälle. Lemmy omisti sen konserttitaltiointia edeltäneellä viikolla kuolleen entisen Motörhead-rumpalin Philthy Animal Taylorin muistolle. Lemmyllä itsellään oli siinä vaiheessa elämää jäljellä viitisen viikkoa.

Mikkey Dee (s. 1963) soitti Motörheadissa rumpuja yli 20 vuoden ajan. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Mikkey Dee (s. 1963) soitti Motörheadissa rumpuja yli 20 vuoden ajan. Kuva: UDR Music, Pep Bonet.

Philthyn poistuttua miesvahvuudesta 90-luvun taitteessa Motörhead vaihtoi bluesahtavan svengin suoraviivaisempaan rytinään. Se ei tuntunut aikoinaan fiksulta vaihtokaupalta, mutta lopunajan livellä energiataso pysyy korkeana juuri Mikkey Deen pitelemättömän paukutuksen ansiosta.

Motörheadin livealbumi ei itsessään ole mikään uutinen – bändihän ehti julkaista niitä ainakin kymmenen, ja epävirallisiakin riittää. Toisenlaisissa olosuhteissa Clean Your Clock olisi ”vain” taatun luotettava taltiointi yhtyeeltä, jolla ei ollut tapana alittaa rimaa. Ajoitus kuitenkin on tehnyt siitä Motörheadin tärkeimmän liven sitten sen ensimmäisen, vuonna 1981 ilmestyneen No Sleep ’till Hammersmith -klassikon.

Clean Your Clock on merkittävä levy, koska se on dokumentti pitkän matkan loppumetreiltä. Se on kuin maalikameran kuvaa, joka todistaa, että Lemmy ja Motörhead ylittivät viimeisen valkoisen viivan voittajina.

Lemmy Kilmister – laulu, bassokitara
Phil Campbell – kitara
Mikkey Dee – rummut

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Motörhead kotisivu ja Twitter

Levyhyllyt – Live:
Motörhead: Clean Your Clock (CD, CD + DVD, 2LP. UDR Music, 2016)
The Wörld Is Ours, Vol 2 – Anyplace Crazy As Anywhere Else (2012)
The Wörld Is Ours, Vol 1 – Everywhere Further Than Everyplace Else (2011)
Better Motörhead Than Dead (2007)
Live At Brixton Academy The Complete Concert (2003)
Everything Louder Than Everyone Else (1999)
Live At Brixton ’87 (1994)
The Birthday Party (1990)
Nö Sleep At All (1988)
No Sleep ’Til Hammersmith (1981)

Levyhyllyt – Studio:
Motörhead: Bad Magic (2015)
Aftershock (2013)
The Wörld Is Yours (2010)
Motörizer (2008)
Kiss Of Death (2006)
Inferno (2004)
Hammered (2002)
We Are Motörhead (2000)
Snake Bite Love (1998)
Overnight Sensation (1996)
Sacrifice (1995)
Bastards (1993)
March Ör Die (1992)
1916 (1991)
Rock ’N’ Roll (1987)
Orgasmatron (1986)
Another Perfect Day (1983)
Iron Fist (1982)
Ace Of Spades (1980)
Bomber (1979)
Overkill (1979)
Motörhead (1977)

Lue lisää:
McIver, Joel: Motörhead, 276 sivua. (Helsinki: Like, 2012)
McIver, Joel: Motörhead, 258 sivua. (Like, verkkokirja)
Kilmister, Lemmy & Garza, Janiss: Omaelämäkerta, 287 sivua. (Helsinki: Like, 2003, uusintapainokset 2009 ja 2016)
Wall, Mick (suom. Petri Silas): Lemmy – The Ace Of Spades, 350 sivua. (Helsinki: Johnny Kniga, 2016)

Mick Wall: Lemmy – The Definitive Biography (Orion, 2016).

Mick Wall: Lemmy – The Definitive Biography (Orion, 2016).

Katso DVD/Blu-ray:
Olliver, Greg & Orshoski, Wes: Lemmy: 49% Motherf**ker. 51% Son Of A Bitch. (2DVD, Blu-ray. eOne, 2010)

Motörhead: Clean Your Clock (2016).

Motörhead: Clean Your Clock (2016).