R. Crumb and His Cheap Suit Serenaders
Robert Dennis Crumb (s. 30. elokuuta 1943) on Ranskassa asuva yhdysvaltalainen taiteilija, joka tunnetaan ennen kaikkea underground-sarjakuvan keskeisenä tekijänä, mutta myös omistautuneena vanhan musiikin ystävänä. Crumb syntyi Philadelphiassa katoliseen perheeseen ja kasvoi monin paikoin Yhdysvaltojen itärannikolla ja Keskilännessä. Crumbin kiinnostus taiteeseen ilmeni jo varhain. Hän ja hänen isoveljensä Charles (1942–1992) piirsivät innokkaasti jo lapsina omia sarjakuviaan. Varhaisissa vaikutteissa näkyivät erityisesti 1900-luvun alun tiiviit sanomalehtistripit, animaatiot sekä muu aikakauden populaarikulttuuri.
Robert Crumbin sarjakuvateoksia. Kollaasi: Marko Niemelä
Crumbin taide ja hänen omalaatuinen maailmassa olemisen tapa kuvastaa syvää rakkautta ja nostalgiaa 1900-taitteen amerikkalaista kansankulttuuria kohtaan. Se näkyy selkeästi hänen sarjakuvissaan ja kaikissa muissakin visuaalisissa töissä sekä musiikillisessa toiminnassa. Voidaan puhua Robert Crumbin kokonaisestetiikasta, jossa nykyajalla on harvoin sijaa.
1960-luvulla Crumb nousi tunnetuksi underground-sarjakuvan keskeisenä tekijänä. Hän oli mukana perustamassa Zap Comix -lehteä, joka oli yksi ensimmäisistä ja vaikutusvaltaisimmista underground-sarjakuvajulkaisuista. Tämän ajan tuotannossa syntyivät monet hänen tunnetuimmista hahmoistaan, kuten Fritz the Cat, Mr. Natural ja Snoid. Sarjakuvat ilmensivät vastakulttuurin henkeä, satiiria ja usein myös provokatiivisia seksuaalisia teemoja. Crumbin piirrostyyli – vahvasti ristivarjostettu, yksityiskohtainen kynä- ja mustetekniikka – ammensi suoraan 1900-luvun alun sarjakuvaperinteestä. Samalla hänen kuvastonsa oli täynnä viittauksia vanhaan populaarikulttuuriin, mukaan lukien musiikkiin, levyihin ja muusikoihin. Se on edelleen hänen tavaramerkkinsä.
Robert Crumbin ruutu kokoelmalevyn The Stuff That Dreams Are Made Of liitteestä (Yazoo 2006).
Crumb on saanut – usein syystäkin – kritiikkiä sarjakuvistaan erityisesti seksismistä, rasistisista stereotypioista ja provosoivasta sisällöstä. Hänen teoksissaan naisia on usein kuvattu liioitellun seksualisoidusti ja joissakin sarjakuvissa on käytetty rasistisia karikatyyrejä, minkä vuoksi monet kriitikot ja lukijat ovat pitäneet niitä äärimmäisen loukkaavina. Toisaalta osa tulkitsee hänen työnsä teräväksi satiiriksi osana vastakulttuuria ja yhteiskunnan ongelmien kritiikiksi. Kiistanalaisuus liittyy myös teosten tulkintakategorioihin ja ennen kaikkea useisiin erilaisiin kulttuurisiin konteksteihin; 1960-luvun Yhdysvallat, taidehistoria, sananvapaus ja auktoriteettivastaisuus. Crumbia on joskus verrattu espanjalaiseen taidemaalariin ja graafikkoon Francisco de Goyaan (1746–1828). He molemmat ovat kuvanneet teoksissaan yhteiskunnan synkkiä, groteskeja pimeitä puolia ja paikoin jopa painajaismaisia näkymiä.
Cheap Thrills Big Brother & The Holding Company • 1968 • Kansitaide: Robert Crumb
Vuosien mittaan Crumb on suunnitellut ja tehnyt suuren määrään levynkansikuvituksia ja grafiikkaa, joiden tyyli jäljittelee 1990-luvun alkuvuosikymmenten visuaalista estetiikkaa. Tunnettu esimerkki on kokoelma-albumi The Stuff That Dreams Are Made Of (Yazoo 2006) joka sisältää erittäin harvinaisia blues- ja kantri-levytyksiä 1920- ja 1930-luvuilta. Kenties kaikkein kuuluisin Crumbin piirtämistä levynkansista on Janis Joplinin tähdittämän Big Brother & The Holding Companyn Cheap Thrills (1968).
Robert Crumb tunnetaan myös merkittävänä gramofonilevyjen keräilijänä. Hän alkoi kerätä levyjä jo teini-ikäisenä keskittyen erityisesti 1920–1930-lukujen populaarimusiikkiin: varhaiseen bluesiin, kantriin, jazziin ja erilaisiin emigranttiryhmien sekä etnisten vähemmistöjen levytyksiin. Crumbin mittavasta kokoelmasta on muodostunut varsin maineikas, sillä se sisältää runsaasti arvokkaita harvinaisuuksia ja usein unohdettuja, mutta kulttuurihistoriallisesti merkittäviä levytyksiä. Terry Zwigoffin ohjaamassa dokumentissa vuodelta 1994 Crumb toteaa levyhyllynsä ääressä paljon puhuvasti (käännös kirjoittajan):
Kun kuuntelen vanhaa musiikkia, se on yksi harvoista hetkistä, jolloin tunnen eräänlaista rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Musiikista voi kuulla tavallisten ihmisten sielun parhaita puolia, heidän tapansa ilmaista yhteyttään ikuisuuteen tai mihin tahansa, miksi sitä halutaan kutsua.
Sitten hän laittaa soimaan blueslaulaja Geeshie Wileyn (1908–1950) vuonna 1930 levyttämään kappaleen ’Last Kind Words’. Se on upea hetki dokumentissa itse laulusta puhumattakaan.
Geeshie Wiley: Last Kind Words
1930
Traileri Terry Zwigoffin 1994 valmistuneesta dokumenttielokuvasta Crumb.
R. Crumb and His Cheap Suit Serenaders
Sarjakuvien ohella musiikki oli olennainen osa Crumbin elämää. Hän ei ollut ainoastaan levykeräilijä ja piirtäjä, vaan myös intohimoinen ja aktiivinen soittaja ja laulaja. 1970-luvulla tämä palo konkretisoitui hänen johtamassaan yhtyeessä R. Crumb and His Cheap Suit Serenaders. Bändi julkaisi kolme erinomaista albumia vuosina 1974–1978 ja kuriositeettina muutamia 78 kierroksen nopeudella pyöriviä kymmenen tuuman singlejä, joista Party Record (1978) lienee tunnetuin. Kriitikoiden verenpainetta saattoi muun muassa nostattaa kaksimielinen, Harry Roy and His Bat Club Boysin alkujaan levyttämä (1931) My Girl’s Pussy.
Cheap Suit Serenaders oli käytännössä retrohenkinen string band -kokoonpano, joka keskittyi esittämään Crumbin ihailemaa ja keräilemää 1920–1930-lukujen amerikkalaista populaarimusiikkia mahdollisimman autenttisella tavalla. Yhtyeen monipuoliseen repertuaariin kuuluivat ragtime, old-time-musiikki, jazz-standardit, western swing, country blues, havaijilainen musiikki hokum- ja vaudeville-mausteilla hyöstettynä.
Yhtyeen synty sai alkunsa Crumbin ja taiteilija Robert Armstrongin yhteisistä kiinnostuksen aiheista. He alkoivat musisoida yhdessä ja muodostivat ennen pitkää kokoonpanon, johon liittyivät Al Dodge ja myöhemmin elokuvaohjaajana tunnettu Terry Zwigoff. Crumb ei ollut yhtyeessä pelkästään kuuluisa keulahahmo: hän lauloi ja soitti useita instrumentteja, erityisesti banjoa ja mandoliinia, ja osallistui aktiivisesti yhtyeen musiikilliseen kokonaisilmaisuun. Lisäksi Crumb suunnitteli levyjen hienot kansikuvat.
Cheap Suit Serenadersin ’70-luvun albumipainoksia voi olla vaikea löytää. Shanachie Records julkaisi yhtyeen toisen ja kolmannen albumin CD-formaatissa vuonna 1993: Chasin’ Rainbows ja Singing in the Bathtub. Kansitaide: Robert Crumb. Bannerikuva: Marko Niemelä
Cheap Suit Serenadersin ensimmäinen albumi, R. Crumb and his Cheap Suit Serenaders (Blue Goose Records) ilmestyi vuonna 1974. Se syntyi aikana, jolloin kiinnostus 1920–1930-lukujen musiikkiin oli vielä varsin marginaalista. Akustisella esikoislevyllä kuullaan autenttisia sovituksia, huumoria ja varsin irtonaista, rennon hyväntuulista soitantaa. Joskin demomaiset soundit eivät ole kummoiset. Vaikka albumi ei ollut valtavirran menestys, se löysi varsin nopeasti omistautuneen kuulijakunnan ja loi perustan yhtyeen myöhemmälle kulttimaineelle.
Sweet Lorraine • Cheap Suit Serenadersin debyyttialbumilta
1974
Toinen albumi R. Crumb and his Cheap Suit Serenaders No. 2 ilmestyi vuonna 1976. Levy julkaistiin myöhemmin uudelleen myös CD-levynä (1993) nimellä Chasin’ Rainbows. Fanit pitävät sitä yhtyeen tasapainoisimpana levynä. Tyylitajuinen soitto on energistä ja huumori tuttuun tapaan hulvatonta. Albumi osoittaa, että yhtye ei ollut pelkkä nostalginen kuriositeetti, vaan vakavasti otettava, jopa tärkeä tulkitsija varhaisen amerikkalaisen populaarimusiikin puolesta puhuja. Levyn soundit ovat tällä edeltäjäänsä laadukkaammat ja huomattavasti miellyttävät kuunnella. Kansikuva on puolestaan Crumbia parhaimmillaan.
Alabama Jubilee • albumilta Number 2 / Chasin’ Rainbows
1976
R. Crumb and his Cheap Suit Serenaders No. 3. (1978), laajensi entisestään yhtyeen ilmaisua. Instrumentaatio oli aiempaa rikkaampaa, soitanta tarkempaa ja kappalevalikoima monipuolisempi. Yhtye yhdisteli tuttuun tapaan vaudeville-henkistä huumoria, ragtime-rytmejä ja hokum-perinteen usein kaksimielistä leikittelevyyttä. Monien kuulijoiden mielestä juuri tämä albumi edustaa yhtyeen parasta vaihetta. Myöhempi CD-uudelleenjulkaisu Singing in the Bathtub vuodelta 1993 auttoi pitämään levyn saatavilla uudelle yleisölle. Oman suosikkini julkaisulla on Michael H. Clearyn säveltämä (1929) Singin’ in the Rain -parodia, levyn nimikkokappale Singing in the Bathtub.
Singing in the Bathtub • albumilta Number 3 / Singing in the Bathtub
1978
1980-luvulla yhtyeen toiminta hiljeni. Crumb keskittyi yhä enemmän sarjakuviin, erityisesti perustamaansa Weirdo-lehteen, joka oli yksi vaihtoehtoisen sarjakuvan merkittävimmistä julkaisuista. Musiikki pysyi kuitenkin hänen elämässään. Kun Crumb muutti 1990-luvulla Etelä-Ranskaan, hän pakkasi levynsä mukaan ja kuuntelee niitä hartaudella vielä tänäkin päivänä.
Cheap Suit Serenadersin levyt ovat jääneet erikoislaatuiseksi dokumentiksi siitä, miten 1970-luvulla voitiin elvyttää 1920–1930-lukujen musiikkiperinnettä vilpittömästi ja ilman tympeän ironista etäisyyttä.
Crumb Suomessa – Jymy ja Huuli
Robert Crumb tuli suomalaisille lukijoille tunnetuksi 1970-luvulla ilmestyneiden lehtien Jymy ja Huuli välityksellä. Jymy (1973–1975) oli yksi ensimmäisistä suomalaisista julkaisuista, joka toi amerikkalaista underground-sarjakuvaa Suomeen. Lehden sivuilla julkaistiin Crumbin töiden lisäksi myös muiden keskeisten tekijöiden, kuten Gilbert Sheltonin (s. 1940) ja Spain Rodriguezin (1940–2012), sarjakuvia. Ne erosivat selvästi perinteisistä lehtisarjakuvista, sillä niiden aiheet käsittelivät muun muassa seksuaalisuutta, huumekulttuuria ja yhteiskunnallista kritiikkiä usein varsin provosoivalla otteella. Se olikin monella usein liikaa harmaassa YYA-ajan Suomessa. Jymyn ansiosta suomalaiset lukijat tutustuivat Crumbin tunnetuimpiin hahmoihin, kuten Mr. Naturaliin ja Fritz the Catiin. Myöhemmin Crumbin sarjakuvia on julkaistu Suomessa myös albumeina (LIKE). Näiden julkaisujen myötä hänen tuotantonsa on tullut laajemman suomalaisen yleisön saataville ja vahvistanut entisestään hänen asemaansa yhtenä underground-sarjakuvan keskeisistä tekijöistä.
Vuonna 1993 Robert Crumb vieraili Kemin sarjakuvapäivillä. Hänet palkittiin Lempi-palkinnolla, joka on merkittävä tunnustus sarjakuvakulttuurin edistämisestä. Ehdottomasti mainitsemisen arvoista on, että Crumb kuuluu palkinnon saajiin yhdessä muun muassa Tove Janssonin, Mauri Kunnaksen ja Bill Wattersonin kanssa. Hän on toisin sanoen varsin hyvässä seurassa.
Marko Niemelä
Robert Crumb virallinen kotisivu
Robert Crumb Kirjasampo
Crumb Family Wikipedia
💿
R. Crumb And His Cheap Suit Serenaders
Finna.fi
Robert Crumb And His Cheap Suit Serenaders | Blue Goose Records 1974
Number Two | Blue Goose Records 1976 • CD-painos Chasin’ Rainbows Shanachie 1993
Number Three | Blue Goose Records 1978 • CD-painos Singing In The Bathtub Shanachie 1993
💿
Les Primitifs du Futur
Finna.fi
Cocktail D’Amour • 10″ | Média 7 1986
World Musette Sketch Studio 2000
Tribal Musette Dominique Cravic et Les Primitifs du Futur EmArcy / Universal Music Jazz France 2008
🎥
Dokumenttielokuva • Crumb
Finna.fi
Crumb Ohjaaja Terry Zwigoff, 120 min.
🎥🎵
Elokuvamusiikki • Crumb
Finna.fi
Crumb – A Terry Swigoff Film • Original Soundtrack Eri esittäjiä | Ryko / Superior Pictures 1995
📚
Lue Robert Crumbia suomeksi
Finna.fi
Pilajuttuja ja piirroksia [Soundi-kirja 9] Robert Crumb & toimittaja Pekka Gronow, 120 sivua | Lehtijussi 1980
Omia kuvia Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen & tekstaaja Ilkka Kangasperko & toimittaja Kari Puikkonen, 93 sivua | Like 1990 • Toinen painos 1994
Päivi Perhonen Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 63 sivua | Like 1992
Blues Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 53 sivua | Like 1993 • Lisäpainos 1997
Herra Luontevan paluu Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 57 sivua | Like 1994
Kiima, kunnia ja kateus Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 71 sivua | Like 1995
Kafka vasta-alkaville ja edistyville David Zane Mairowitz & Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 175 sivua | Jalava 1995 • Toinen painos 1999 • Kolmas painos 2007
Ilo, hilpeys ja paatos Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 94 sivua | Like 1996, uusi painos 2010
Bob ja Harv -sarjakuvia Harvey Pekar & kuvittaja Robert Crumb & kääntäjä Jukka Heiskanen, 84 sivua | Like 1997
Genesis Robert Crumb & esipuheen ja kommentaarin kääntäjä Jaakko Launimaa, 216 sivua | Teos 2010
Harhaisia tarinoita Robert Crumb & kääntäjä Juhani Tolvanen, 40 sivua | Vinhan Kustantamo 2026
📚
Lue lisää Robert Crumbin innoittajista
Finna.fi
R. Crumb’s Heroes of Blues, Jazz & Country Robert Crumb & Introduction by Terry Zwigoff, 238 sivua | Abrams 2006
📚
Read more about R. Crumb • Lue lisää Robert Crumbista
Finna.fi
Crumb – A Cartoonist’s Life Dan Nadel, 458 sivua | Scribner 2025
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Billie Holiday 1915–1959 • Esillä koko elämä • Lady Sings The Blues [1956]
Blues uudistui Chicagossa – Muddy Waters • Big Bill Broonzy • Little Walter • Willie Dixon • Howlin’ Wolf • Buddy Guy
Bob Dylan – tie folkin tuolle puolen • Highway 61 Revisited [1965]
Janis Joplin 1943–1970 • Janis Joplin eli ja lauloi vereslihalla • Pearl [1971]
Jerry Lee Lewis 1935–2022 • Killer lunastaa lempinimensä • Live At The Star Club, Hamburg [1964]
Jimi Hendrix 1942–1970 • Tanssimusiikkia vapaudenjanoisille • The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced [1967]Knuclebone Oscar – seikkailu jatkuu • Uncle Knuckle [2024]
Robert Johnson 1911–1938 • Bluespioneerin elämäntyö • The Centennial Collection [2011]
Roky Erickson 1947–2019 • Kulttisankari mielensä armosta • Roky Erickson And The Aliens: The Evil One [1981]
Sandy Denny 1947–1978 • Folk rockin unohtumaton ääni
Sister Rosetta Tharpe 1915–1973 • Rock and rollin kummitäti
The Rolling Stones – pahojen poikien kosminen joulu • Their Satanic Majesties Request [1967]
Willie Nelson – kuiskauksia vuosien takaa • Teatro [1998]
