The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa

Let It Be | Twin/Tone 1984

The Replacements: Let It Be (1984).The Replacements on jäänyt musiikkibisneksen historiaan bändinä, joka vierasti kaikkea, mitä suosio edellytti, ja teki kaiken mahdollisen torpedoidakseen oman menestyksensä. Musiikin historiaan se onneksi on jäänyt yhtyeenä, jossa oli klassikkotason lauluntekijä ja sitä outoa taikaa, joka alkaa hehkua vain silloin harvoin, kun toisilleen juuri oikeat ihmiset sattuvat päätymään samaan bändiin.

Minneapolisissa vuonna 1979 perustettu The Replacements sai levydiilin paikalliselta Twin/Tone Recordsilta. Ensimmäinen albumi Sorry Ma, Forgot To Take Out The Trash ilmestyi elokuussa 1981, ja laulaja-kitaristi Paul Westerbergin kirjoittajanlahjat olivat nupullaan jo sen energisessä ja karkeassa punkrockissa. Punkskenessä keikkailu ja fanzinejulkisuus jättivät bändiin jälkensä: kesällä 1982 julkaistulla EP-levyllä Stink The Replacements kiristi rockinsa tahdin hardcoren rajamaille.

Tyylin yksi-ilmeisyys ja alakulttuurin rajoittava henki alkoivat kuitenkin pian tympäistä bändiä. Toinen täyspitkä levy, hiukan hajanainen Hootenanny (1983) viitoitti tietä sinne, missä yhtye oli parhaimmillaan. Westerberg kiteytti suunnan sanomalla, että The Replacements halusi alkaa soittaa biisejä, ei julistuksilla ryyditettyjä riffejä.

The Replacements lunasti taivaspaikkansa kolmannella albumillaan Let It Be. Westerberg oli säveltänyt sille uudenlaista materiaalia, jonka energia oli muunkin kuin raa’an voiman ja paljaan kiihkon muodossa. Levyn teemat liittyvät enemmän tai vähemmän väljästi nuoruuteen ja aikuistumiseen, ja alle 25-vuotias lauluntekijä oli vielä tarpeeksi nuori tavoittaakseen sanoituksiin etsimänsä tunnemyrskyt.

Mutta ei Let It Be yksin Westerbergin show ollut. Kitaristi Bob Stinson, rumpali Chris Mars ja basisti Tommy Stinson osallistuivat sovittamiseen enemmän kuin ennen – lähinnä kai siksi, että Let It Be oli ensimmäinen kerta, kun bändi todella mietti biisien toteutusta.

Minneapolisin Blackberry Way -studiolla tehdyn Let It Ben tuottajaksi kaavailtiin R.E.M:n Peter Buckia, mutta loppujen lopuksi hän oli mukana vain esituotantovaiheessa ja vierailevana kitaristina. Indie-idolin roolin pienuus ei aiheuttanut epäonnistumista: Let It Ben tunnistaa 1980-luvulla tehdyksi levyksi, mutta siltä puuttuu aikakauden mainstreamille ominainen räikeys ja muovisuus. Se on soundiltaan ajaton, ei ajassa kiinni, eikä siinä aisti laskelmointia tai pyrkyryyttä. Vaikka puoli-instrumentaali ’Seen Your Video’ saattaakin kuulostaa keskeneräiseltä, vielä enemmän se kuulostaa vilpittömältä.

Koska täydellisyys ei ole kovin kiinnostavaa, mestariteokset ovat harvoin virheettömiä, eikä ole Let It Bekään. ’Gary’s Got A Bonerin’ turhanpuoleinen puupäärock rämisee teiniparodian rajamailla, ja läpihuutoversiota Kissin (sinänsä mainiosta) ’Black Diamondista’ on paha perustella millään muulla kuin sillä, että The Replacements halusi näyttää tekevänsä ihan mitä sitä huvitti. Sitä ei kiinnostanut mielistellä edes oma yleisöään, joka siihen mennessä oli koostunut lähinnä Kissiä kiroavista vaihtoehtokiihkoilijoista. Toisaalta aggressiivinen ’We’re Coming Out’ tuntuu olevan mukana lähinnä muistuttamassa punkkareita siitä, millaista kamaa The Replacements olisi edelleen voinut soittaa, jos sitä vain olisi huvittanut.

Suurimman vaikutuksen Let It Be teki hiljaisimmilla kappaleillaan. ’Unsatisfied’, ’Sixteen Blue’ ja ’Androgynous’ osoittivat, miten hienoja ja humaaneja biisejä Westerberg oli oppinut kirjoittamaan. Levyn lopussa on huipennus – tuskin on toista albumia, joka päättyy yhtä pakahduttavasti kuin Let It Be. Viimeinen biisi ’Answering Machine’ on yksinäisyyden tuntua korostaen sovitettu laulu yhteyden katkeamisesta. Parhaiten levyn henki kuitenkin kiteytyy avausraita ’I Will Daren’ korkeajännitteiseen, pompahtelevaan optimismiin.

Lokakuussa 1984 julkaistu Let It Be sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton, mutta suuri yleisö ei edes huomannut sen ilmestyneen. Huonosti myyneeltä levyltä huokunut potentiaali oli silti niin ilmeinen, että The Replacements levytti seuraavan albuminsa Warnerille. Näin siitäkin huolimatta, että bändi yritti kovasti ampua itsensä alas soittamalla levy-yhtiöiden showcase-keikalla pelkkiä lainabiisejä.

Kuten The Beatlesilta pöllitty albumin nimikin Let It Be kertoo, kuvien kumartelu ei The Replacementsia kiinnostanut.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Replacements | Facebook

Varaa The Replacements -klassikko Let It Be kirjastosta.

Varaa The Replacements -klassikko Let It Be kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Replacements | Finna.fi

1980-luku

Sorry Ma, Forgot To Take Out The Trash | Twin/Tone Records 1981
Hootenanny | Twin/Tone Records 1983
Let It Be | Twin/Tone Records 1984
Tim | Sire 1985
Pleased To Meet Me | Sire 1987
Don’t Tell A Soul | Sire 1989

1990-luku

All Shook Down | Sire 1990

2010-luku

Dead Man’s Pop – Don’t Tell A Soul As Originally Intended • LP+4CD | Rhino Records 2019

Kokoelmat
The Replacements | Finna.fi

Boink!! | Glass Records ‎1986
All For Nothing – Nothing For All
• 2CD | Reprise Records 1997
Don’t You Know Who I Think I Was? – The Best Of The Replacements | Sire/Reprise Records/Rhino Records 2006
Original Album Series | Rhino Records 2012
The Complete Studio Albums 1981–1990 • 8CD | Twin/Tone Records / Sire / Warner 2015
The Sire Years • 4LP | Rhino Records/Sire

Paul Westerberg | Finna.fi

1990-luku

14 Songs | Sire/Reprise Records 1994
Eventually | Reprise Records 1996
Suicaine Gratifaction | Capitol Records 1998

2000–2009

Stereo/Mono • 2CD  Paul Westerberg/Grandpa Boy | Vagrant Records 2002
Come Feel Me Tremble | Vagrant Records 2003
Folker | Vagrant Records 2004
49:00… Of Your Time Life | Dry Wood Music 2008
3oclockcreep | omakustanne 2008

Grandpa Boy [=Paul Westerberg] | Finna.fi

Grandpaboy EP | Soundproof/Monolyth 1997
Mono | Vagrant Records 2002
Stereo/Mono • 2CD  Grandpa Boy/Paul Westerberg | Vagrant Records 2002
Dead Man Shake | Fat Possum 2003

Kokoelmat
Paul Westerberg | Finna.fi

Besterberg – The Best Of Paul Westerberg | Sire/Reprise Records/Rhino Records/Warner Strategic Marketing 2005
The Resterberg | Rhino Records 2005

Lue lisää The Replacementsista ja Minneapolisin rockmaailmasta | Finna.fi

Trouble Boys – The True Story Of The Replacements  Bob Mehr, 521 sivua | Da Capo Press 2017
The Replacements – All Over But The Shouting – An Oral History  Jim Walsh, 304 sivua | Voyager 2007

Complicated Fun – the Birth Of Minneapolis Punk And Indie Rock, 1974–1984. An Oral History  Cyn Collins, 377 sivua | Minnesota Historical Society Press 2017.

The Replacements: Let It Be (1984).

The Replacements: Let It Be (1984).

J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan

Külmale maale | Stupido Twins 1989

J.M.K.E. Kylmälle maalle (1989).Genesis tuskin arvasi Selling England By The Pound -levyä tehdessään, mihin kaikkeen ’Dancing With The Moonlit Knightin’ riffi vielä vaikuttaisi. 1980-luvun taitteessa brittiläinen progesävellys sai Pelle Miljoona Oy:n Ari Taskisen sormeilemaan syntetisaattoria sillä tapaa, että syntyi yksi suomalaisen rockin klassikoista, ’Moottoritie on kuuma’.

Suomen rockhistorian ohella ’Dancing With The Moonlit Knight’ vaikutti välillisesti Neuvostoliiton hajoamiseen: kesällä 1987 ’Moottoritie on kuuma’ inspiroi virolaisen punkkarin Villu Tammen sovittamaan saman riffin omaan biisiinsä. Syntyi viropunkklassikko ’Tere perestroika’, jonka yhtä aikaa ironiseen ja toiveikkaaseen sanoitukseen kiteytyivät Tammen ja hänen kaltaistensa alistetun kansan toisinajattelijoiden tuntemukset.

–Tere perestroika demokraatia
Diktatuuri küüsist on pääsemas üks maa

Perestroika oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin johdolla käynnistetty uudistusmielinen prosessi, jonka tarkoituksena oli muuttaa totalitaristinen suurvalta avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. Vuonna 1986 Tallinnassa perustettu J.M.K.E. tervehti sitä ilolla muun muassa siksi, että perestroikalla oli konkreettisia vaikutuksia virolaisten punkkarien elämään. Miliisi ei enää ahdistellut vaihtoehtonuoria ulkonäön vuoksi, kummallinen kampaus ei ollut syy passittaa mielisairaalaan, ja bändit saivat laulaa kapinalauluja pelkäämättä seurauksia. J.M.K.E:n oli mahdollista tehdä sitä mitä punkbändin pitää tehdä: herätellä, provosoida ja laukoa totuuksia.

Perestroikan eli uudelleenrakentamisen ja glasnostin eli avoimuuden aikakaudella myös matkustaminen oli entistä helpompaa, ja Neuvostoliitossa perustetut yhtyeet pääsivät esiintymään ulkomaille. Kitaristi-laulaja Villu Tammen, basisti Lembit Krullin ja rumpali Venno Vanamölderin trio soitti ensimmäiset ulkomaankeikkansa Suomessa ja teki levydiilin helsinkiläisen Stupido Twinsin (nyk. Stupido Records) kanssa.

J.M.K.E:n maaliskuussa 1989 ilmestynyt debyyttisingle ’Tere perestroika’ oli Joose Berglundin ja Jorma Ristilän perustaman Stupidon ensimmäinen julkaisu. Biisi oli mukana myös bändin saman vuoden lokakuussa julkaistulla Kylmälle maalle -albumilla. Neuvostojärjestelmää kritisoiva levy (jonka myöhemmät painokset julkaistiin nimellä Külmale maale) ja erityisesti sen sinkkubiisi olivat osa Baltian maiden uuden itsenäistymisen soundtrackia. J.M.K.E. liitti mielenosoitusten, kansalaistottelemattomuuden ja laulujuhlien kautta edenneeseen Laulavaan vallankumoukseen vaihtoehtoväen kiivaan soraäänen.

Mikko Karmila äänitti, miksasi ja käytännössä myös tuotti Külmale maale -levyn Shabby Road Studiossa Helsingissä. Albumin tuottajaksi merkittiin kuitenkin Stupido Twins. Kannen ulkoasusta vastasi Rumba-lehden yhtenä perustajana ja pitkäaikaisena päätoimittajana tunnettu Rami Kuusinen. J.M.K.E:n räjähtelevässä ja kierossa punk rockissa häilyi Dead Kennedysin henki, mutta siinä oli myös jotakin leimallisen balttilaista. Sama slaavilaiseurooppalainen karhea tunteikkuus soi monien muidenkin virolaisten bändien musiikissa tyylisuunnasta riippumatta.

Külmale maale paljasti Neuvosto-Viron maaksi, jossa punkbändiltä eivät laulunaiheet loppuneet. Neuvostoliiton sisäisestä turvallisuudesta pitkään vastanneen pelätyn Lavrenti Berian mukaan nimetty ’Elab veel Beria’ ja ’Meid aitab psühhiaatria’ kertovat totalitarismin kauhuista, ja ’Tsensor’ kommentoi diktatuurien tapaa hallita kansaa muuntelemalla totuutta. Kiivaudestaan huolimatta J.M.K.E:n viesti oli väkivallaton. Pasifistinen ’Mu vanaisa oli desertöör’ tekee kunniaa aseistakieltäytyjille ja sotilaskarkureille.

’Tere perestroikan’ ironiset sävyt eivät olleet ainoa merkki siitä, miten vaikeaa oli uskoa parempaan tulevaisuuteen. Albumin nimikappale puki sanoiksi pelon perestroikan päättymisestä, kun taas anarkistisessa ’Lahendus on kaos’ -biisissä sekä ’Tbilisi tänavadissa’ perestroika julistettiin pelkäksi kampanjaksi, jonka varaan ei ollut syytä laskea.

Kun maailma lopulta alkoi muuttua, se tapahtui nopeasti. Koska J.M.K.E. on ajattelevien ihmisten yhtye, laulunaiheet eivät käyneet vähiin myöhempinäkään vuosina. Jo toisella albumillaan Gringode kultuurilla Viron johtava punkyhtye pohti, mitä länsimaistuminen todella tuo mukanaan. Murtuneiden muurien takaa ei sittenkään löytynyt paratiisia.

–Siis saabub unistustemaa
Pseudoameerika
Laps ema rinnast Pepsit joob

Külmale maale
Villu Tamme – laulu, kitara
Lembit Krull – bassokitara
Venno Vanamölder – rummut
Tuottajat: Joose Berglund ja Jorma Ristilä

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

J.M.K.E. | kotisivu
J.M.K.E. | Facebook

Varaa J.M.K.E. -klassikko Külmale maale kirjastosta.

Varaa J.M.K.E. -klassikko Külmale maale kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
J.M.K.E. | Finna.fi

1980-luku

Kylmälle maalle | Stupido Twins Records 1989

1990-luku

Gringode kultuur | Stupido Twins Records 1993
Sputniks In Pectopah – 14 Evergreen Russian Melodies | Stupido Twins Records 1995
Rumal Nali – 23 keskmise, sita ja väga sita saundiga hitti • kasetti | Fucking Cunt Records 1996
Jäneste invasioon | Stupido Records/Georg Scherer Systems 1996
Totally Estoned – The Best Of J.M.K.E. | Tug Rec 1997

2000–2009

Õhtumaa viimased tunnid | Kaljukotkas/Stupido Records 2000
Ainult planeet | Kaljukotkas/Stupido Records 2002
Mälestusi Eesti – NSV-st | Kaljukotkas/Stupido Records 2006

2010-luku

Jasonit ei huvita – valimik kavereid | Stupido Records/Morss 2011
Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag  • kasetti | Omakustanne 2016
Joon • kasetti | Omakustanne 2018

Vürst Trubetsky & J.M.K.E.

Rotipüüdja | 2000

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää virolaisesta musiikkimaailmasta | Finna.fi

Laulava vallankumous – Viron rocksukupolven ihme  Harri Rinne, 363 sivua | Johnny Kniga 2007
Laulev revolutsioon – Eesti rokipõlvkonna ime  Harri Rinne & soome keelest tõlkinud Sander Liivak, 343 sivua | Varrak 2008

J.M.K.E. Külmale maale – 30 Years Special Edition (2016).

J.M.K.E. Külmale maale – 30 Years Special Edition (2016).

Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto

Pää Kii | Stupido Records 2012

Pää kii: s/t (2012).”Huomenta! Tänään on se päivä kun aloitamme äänittämään uutta albumia, Suuri rock n’ roll huijaus”, tiedotti bändi nimeltä Pää Kii sosiaalisessa mediassa maaliskuun 26. päivänä 2018.

Halleluja! Lopultakin! Eikä ollut edes aprillipäivä.

Punkrockbändi Pää Kiin paluu studioon on merkittävä uutinen meille, jotka tiedämme, että sen edellinen ja ensimmäinen pitkäsoitto on yksi parhaista suomenkielisistä rocklevyistä kautta aikojen. Ei, tuossa ei ole ripettäkään liioittelua. Pää Kiin eka oli klassikko jo syntyessään. Se johtui parhaista mahdollisista syistä eli loistavista biiseistä ja tyylikkäästä tuotannosta.

Pää Kii tunnetaan yhden nykypäivän suomipunkin tärkeimmän tekijän, Teemu Bergmanin bändinä. Internetin tila ei valitettavasti riitä hänen kaikkien yhtyeidensä listaamiseen, mutta niiden joukossa Pää Kii on helpoimmin lähestyttävä ryhmä.

Pää Kii -debyytti on suuri rock’n’roll-riemuvoitto, ja siitä on kiittäminen äänittäjä-miksaaja-tuottaja-kitaristi Lauri Elorannan studiotaituruutta. Se ei ole mikään juosten purkkiin kustu punklevy. Sen sovituksia ja muita ratkaisuja on harkittu tarpeeksi mutta ei liikaa. Musiikkia ei ole höselletty talteen, mutta samalla on osattu pitää huoli siitä, ettei valtavirta ole päässyt hiomaan särmää sileäksi.

Teemu Bergman osaa kirjoittaa hämmentävän hyviä kappaleita, sydämeenkäyviä katupoikien lauluja, ja niitä debyytillä riittää. Se on avausraidasta ’Apinoiden planeetalla’ alkaen täynnä toinen toistaan puhuttelevampia ja tarttuvampia rockbiisejä. Harvoin joutuu tilanteeseen, jossa on todella vaikea valita, mitkä levyn kappaleista poimisi linkeiksi blogijuttuun. Pää Kiin kohdalla tuo haaste on tosiasia.

Bergmanin biisit ovat usein pinnalta kyynisiä ja pessimistisiä, mutta rivien välistä paistaa aina humaani sanoma. Sanoitus saattaa olla kauttaaltaan mustan huumorin peitossa, mutta sarkasmi vaikuttaa silti vain keinolta kestää pahaa maailmaa. Hänen empatiansa ovat alakynteen jääneen ja päähän potkitun puolella, mistä esimerkeiksi käyvät ’K-18’, ’Ees jotain positiivist’ ja ’Erilainen lapsi’. Omakohtaisimmilta kappaleilta kuulostavat surun ja tunnontuskien sävyttämä ’Kalifornia Dreaming’ ja maailman ankeutta itsetuhoiseen juhlimiseen karkaavien kaverusten tarina ’Nyt skipataan kahvit’.

’Kylän pahalla puolella’ ja ’Kuuden vuoden vitutus’ ovat levyn suoraan poliittisimmat biisit. Ensin mainittu viittaa populistipuolueiden kultivoimaan kaiken vihaamiseen perustuvaan maailmankatsomukseen ja jälkimmäinen Kurren kammottavaan camp-klassikkoon ’Kuuden vuoden kuuliaisuus’, joka ilmestyi presidentti Sauli Niinistön tultua valituksi ensimmäiselle kaudelle.

Rakkauslaulujakin Bergman kirjoittaa, mutta niissä lempi rinnastuu mielenterveysongelmaan, joka hajottaa, tuhoaa ja tekee hulluksi: ’Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas’, ’Tuhoava voima’, ’Luuletsä et mä oon huvikseni näin sekaisin’. Kaiken kehnon povaamisen alta tuntuu silti pilkistävän jotakin sen suuntaista, että rakkaudelle voisi ehkä antaa pienen mahdollisuuden, jos vain osaisi.

Stupido Records julkaisi Pää Kiin debyytin marraskuussa 2012. Se pysyi Suomen albumilistalla 22. viikkoa ja piikkasi kuudentena, ja levyarvostelut olivat ylistäviä. Menestys ei ollut ihme, sillä ensimmäisessä albumissa ei ole muuta vikaa kuin se, että siinä sanotaan liian usein ”vittu”. Kun noitumisen tahti on kuin koululaisbussin peräpenkillä, rumien sanojen teho kärsii.

Jo tässä vaiheessa on varmaa, että Suuri rock’n’roll -huijaus tulee olemaan parempi levy kuin Sex Pistolsin postuumi The Great Rock’n’Roll Swindle. Toivottavasti Pää Kii malttaa satsata sovituksiin ja studiotyöskentelyyn yhtä paljon kuin edellisellä kierroksella. Uuden klassikon ainekset ovat nimittäin käsillä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pää Kii | Facebook

Varaa Pää Kii kirjastosta.

Varaa Pää Kii kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pää Kii

Pää Kii | LP • Airiston punk-levyt 2012 | CD • Stupido Records
Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan | LPCD • Stupido Records 2018  Levyhyllyt • Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan
AP fest Vol 3 | DVD • Airiston punk-levyt 2013

Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia

Lue lisää suomipunkista | Finna.fi

Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Pää kii: s/t (2012).

Pää Kii (2012).

Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka

Läjä Äijälä, kollaasi.Lapin Kansa -lehden yleisöäänestys Vuosisadan lappilainen sai äskettäin jännittävän käänteen. ”Punkin pioneeri ja Terveet Kädet -bändin perustaja Veli-Matti ’Läjä’ Äijälä on tällä hetkellä vahvoilla Vuosisadan lappilaiseksi”, lehden verkkosivuilla uutisoitiin 25.11.2017. ”Hän johtaa niukasti, vain muutamalla äänellä toista muusikkoa eli Antti Tuiskua.”

Underground oli puhunut nettiäänestyksen kautta eikä sen sanomaa voinut vähätellä protestiääniksi. Onhan Läjä Äijälän (s. 1958) Torniossa perustama suomalaisen hardcoren edelläkävijä Terveet Kädet inspiroinut hc-punkin ja äärimetallin tekijöitä kautta maailman 1980-luvun taitteesta lähtien. Ja niin vakuuttava yhtye kuin se olikin, se on vain yksi kulma Läjä Äijälän taiteilijakuvasta.

Vuosina 1980–2016 toiminut Terveet Kädet meni äärimmäisyyksiin monilla eri kokoonpanoilla, suomen ja englannin kielellä, enemmän tai vähemmän inspiroituneena, toisinaan punkimmin ja toisinaan metallisemmin, mutta aina siitä loisti Läjä Äijälän persoona ja jäljittelemätön tyyli. Yhtyeen kenties tunnetuin julkaisu on klassikkolevytys Ääretön joulu (1982)

Läjä Äijälä on myös sarjakuvapiirtäjä, jonka luomuksia on ilmestynyt eri sarjakuvaseurojen julkaisuissa. 1990-luvun alkupuolella hän toimitti X-nimistä sarjakuvalehteä, jota julkaistiin sekä suomeksi että englanniksi ja jonka numeroista koottiin albumi vuonna 2010. Hän on myös piirtänyt levynkansia omille bändeilleen ja muillekin, esimerkiksi CMX:n Johannes Kastaja -ep:n kansi on Äijälän luomus. 

Runoilijana Läjä Äijälä debytoi vuonna 2007, kun Pupu Lihaviston (mm. 500 kg lihaa, The Leo Bugariloves) ja Astro Lihjamon (Hiljainen kevät) kanssa tehty Runojen kevät -kirja ilmestyi. Mielenkiintoinen yhteistyöprojekti oli myös se, kun Apulanta-yhtye sävelsi ja levytti Äijälän kanssa kaksi tämän sanoitusta, kappaleet Kumi nahka piiska ja Punainen helvetti.

Äijälän äänitaide ei ole ollut lainkaan yksipuolista. Hän on soittanut monenlaista musiikkia useissa eri yhtyeissä ja projekteissa, joita on yhdistänyt lähinnä pyrkimys pitää meininki rytmisenä, yksinkertaisena, marginaalisena ja tavalla tai toisella äärimmäisenä.

Vuosina 1979–1980 toiminut Aavikon kone ja moottori oli Äijälän ensimmäinen avantgardistista elektronista musiikkia esittänyt yhtye. Se julkaisi aktiivivuosinaan yksipuoliset 7”-singlet Karavaani ja Rakkaudella sinulle Äijälän omalla IKBAL-levymerkillä. Joteskii Groteskii ja Vauva Records julkaisivat bändin pienimuotoisen tuotannon uudelleen yhdellä singlellä vuonna 2014.

Aavikon koneen ja moottorin konseptia jatkojalosti vuonna 1983 perustettu Billy Boys, jonka tulokulmana oli eräänlainen elektroninen rockabilly.

1990-luvun puolivälissä perustettu The Sultans on Äijälän ja Markku ”Lene” Leinosen minimalistista garagebluesia soittava yhtye. Sen ensimmäinen single Houserockin’ ilmestyi vuonna 1996, ja viimeisin julkaisu on vuoden 2016 Kitchen Sessions. Tyylitajuinen duo esittää tällä kaitafilmillä kolme kappaletta:

Kokoonpanoltaan lähimpänä Äijälän emoyhtyettä on brutaali rockbändi Death Trip, jonka kaikki muutkin jäsenet (kitaristi Ilari Kinnunen, kosketinsoittaja Lene Leinonen, basisti Maike Valanne, rumpali Tilli Äijälä ja kitaristi Timo Wiik) ovat jossain vaiheessa vaikuttaneet Terveissä Käsissä. Ektro Records julkaisi Death Tripin koko raa’an ja hypnoottisen tuotannon yksissä kansissa. Pain is Pain – The Complete Death Trip 1988–1994 ilmestyi vuonna 2011.

1980-luvun lopulla Äijälä liittyi The Leo Bugarilovesiin, jonka 500 kg lihaa -yhtyeen Pupu Lihavisto ja Ruki Vehr A. Kivi olivat perustaneet vuonna 1981. Soundi-lehti luonnehti Feelings-albumin (2011) ja Hits & Misses Compilation 1988–2002 -kokoelman (2013) arvosteluissa tuon omalakisen yhtyeen musiikkia ”lievästi kehityshäiriöiseksi kotiurkuboogierockiksi” ja ”sirkusrockiksi”. Aina sanat eivät riitä kertomaan kaikkea.

Äijälän ja Leinosen kokeellisen ja minimalistisen elektronisen musiikin hanke The Kolmas debytoi yhdellä biisillä jo vuonna 1997, mutta siirtyi albumikantaan vasta vuoden 2013 Kolmas testi -levyllä. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi studio- ja liveäänityksistä koottu kasettialbumi Kolmas Kasetti. 2017 tuli Kolmas Musiikki -niminen cd-albumi.

2010-luvulla Läjä Äijälä alkoi sooloartistiksi. EP:t Raskas taakka (2012) ja Alzheimer (2016) julkaistiin tänä vuonna Raskas Alzheimer -julkaisuna, ja sen jälkeen on ilmestynyt vielä EP Minuuttibiitti. Vaikuttavin ikioma teos on virallisen oloisesti Veli-Matti O. Äijälän nimellä tehty sooloalbumi Minun vereni (2016), jolla on improvisoidulta ja terapeuttiselta kuulostavaa, jostakin alitajunnan suunnalta kontrolloimattomasti pulppuavaa elektronista taidemusiikkia, hankalasti hahmotettavia sanoja ja henkilökohtaisen kuuloista rutinaa psyyken hämäristä nurkista.

Vuonna 2016 Äijälä ilmoitti Terveiden Käsien tulleen tiensä päähän. Hän perusti sen tilalle Lapin Helvetin, joka otti nimensä klassikkoyhtyeen viimeiseksi jääneeltä albumilta. Samana vuonna ilmestyi Äijälän, Circle-yhtyeestä ja Ektro Recordsista tutun Jussi Lehtisalon ja rumpali Tomi Leppäsen Sakset-yhtyeen avant-elektroninen ensialbumin Lahja, josta pitivät kovasti muun muassa Helsingin Sanomien ja Soundin kriitikot. Punkmetallisen Lapin Helvetin ensimmäinen albumi taas ilmestyy joulukuussa 2017 Svart Recordsin kautta.

Ensi vuonna kuusikymppisiään viettävän Läjä Äijälän tahti on kova, vaikka 40-vuotistaiteilijajuhla lähestyy. Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä, mahtaako Anatude sittenkin kiilata kalkkiviivoilla Läjä Äijälän ohi Lapin Kansan äänestyksessä. Läjä on silti äänestyksen moraalinen voittaja: hänen näytöillään ja näkemyksellisyydellään on mahdollisuuksia vaikka useammankin vuosisadan lappilaiseksi ja kansalaiseksi. Joskus taide jatkaa kiehtomistaan kautta aikojen, joskus se jää aikansa kuvaksi. Läjä Äijälällä on saumaa jäädä elämään, sillä hänen taiteensa verenpunainen lanka on katkeamaton ja omin käsin kehrätty.

”Mulla on sanoituksissa ja piirroksissa äärimmäisiä aiheita. Voi olla, että ihmiset luulevat minua sen takia erilaiseksi ihmiseksi kuin olen”, Äijälä kertoi Sueen tekemässäni henkilökuvajutussa vuonna 2012. ”Minä vain kuvaan ihmiskunnan pimeää puolta. Ahistaa, kun ihmisten pitää pilata kaikki tällä planeetalla. Minä teen tällaista musiikkia ja näitä sanoituksia ja kuvia siksi, että saisin sielunrauhan”, hän jatkoi. ”Olen kuitenkin positiivinen mies. Uskon, että kehitys etenee fiksuun suuntaan.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Veli-Matti O Aijala | SoundCloud
Lapin Helvetti/Terveet Kädet | Facebook
The Leo Bugariloves | Facebook
The Kolmas | Facebook

Varaa Läjä Äijälää kirjastosta.

Varaa Läjä Äijälää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Veli-Matti O. Äijälä

Passions Of Läjä Äijälä | Bad Vugum 2004
Minun vereni | Svart Records 2016
Raskas Alzheimer | Karkia Mistika Records 2017

Aavikon Kone Ja Moottori

Karavaani • 7″-single | IKBAL 1979
Rakkaudella sinulle • 7″-single | IKBAL 1980
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
Karavaani//Rakkaudella sinulle • 7″-single | Joteski Groteskii/Vauva 2014

Terveet Kädet | Finna.fi

1980-luku

Rock laahausta vastaan • EP | Ikbal 1980
Ääretön joulu • EP | Poko Rekords 1982 • Hiljaiset Levyt 1989 • Svart Records 2012
Terveet Kädet | Propaganda Records 1983
The Horse | Barabbas Records 1985

1990-luku

Sign Of The Cross | Alternative Action Records 1995
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
Doomed Alien Race | Alternative Action Records 1997
Leather Enslavement • live • LP | Klayster 1998
The Ultimate Pain | Solardisk 1999
Ääretön propaganda | Propaganda Records 1999

2000–2009

Non Ultra Descriprica | Solardisk 2000
Onnellisia kytkentöjä 1980–2000 | Solardisk 2002
Ihmisen poika, pedon poika | Kämäset Levyt/Longplay Music 2009

2010-luku

Musta hetki | Longplay Music 2012
Lapin Helvetti | Svart Records 2015
TK Pop 1980–1989 • 5LP • 2CD | Svart Records 2019

Billy Boys | Finna.fi

Harley Man • 12″ EP | Dekadenz 1986
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
AnthologyEktro Records 2012

Death Trip | Finna.fi

Pain Is Pain – The Complete Death Trip 1988–1994 • CD | Ektro Records & Karkia Mistika 2011 • LP | Full Contact Records 2013
Madhouse • LP | Full Contact Records 2017 • kasetti | Ruton Music 2017

The Leo Bugariloves | Finna.fi

Tsaeh! • 12″ EP | Bassmania Records 1991
Absoluuttinen mies//Lotinapelto Revisited • 7″-single | Bad Vugum 1992
Absintinjuoja//Elämältä kiitos • 7″-single | Bad Vugum 1993
Bitter | Bad Vugum 1995
Loves | Bad Vugum 1997
Help! | Molly-Mood 2004
Feelings
 | Karkia Mistika Records 2011
Näinnäinnäin!//Hyrysysy • 7″-single | Longplay Music 2011
”Hits & Misses” – Compilation 1988–2002
• 2CD | Karkia Mistika Records 2013
12 Shots – The Legendary Tornio Sessions | Karkia Mistika Records 2014

The Kolmas [=Läjä Äijälä • Markku Leinonen] | Finna.fi

Kolmas Testi | Full Contact Records 2013
Kolmas Kasetti | Ruton Music 2015
Kolmas Musiikki | Karkia Mistika 2017

Sakset [=Läjä Äijälä • Jussi Lehtisalo • Tomi Leppänen] | Finna.fi

Lahja | Full Contact Records 2016

The Sultans [=Läjä Äijälä • Markku Leinonen • Timo Äijälä] | Finna.fi

More House Rockin’ And Other Boogies | Ektro Records 2014

Lapin Helvetti | Finna.fi

Lapin Helvetti | Svart Records 2017

Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit

Lue lisää | Finna.fi

Runojen kevät  Astro Lihjamo & Läjä Äijälä & Pupu Lihavisto, 79 sivua | Molly-Mood 2007
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
X  Läjä Äijälä & kääntäjä Kari Heikonen, 79 sivua | Huuda huuda 2010

Läjä Äijälän musiikki saa monia hahmoja, kuten Terveet Kädet, The Kolmas ja Lapin Helvetti. Sooloalbumi 'Minun vereni' julkaistiin vuonna 2016.

Läjä Äijälän musiikki saa monia hahmoja, kuten Terveet Kädet, The Kolmas ja Lapin Helvetti. Sooloalbumi Minun vereni julkaistiin vuonna 2016.

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille

Rocket To Russia | Sire 1977

Ramones: Rocket To Russia (1977).Söikö vallankumous lapsensa? Rocket To Russia, Ramonesin kolmas albumi, on nelikymppistensä kunniaksi pakattu laajaan juhlajulkaisuun. On remasteroitu versio alkuperäisestä albumista. On 40th Anniversary Tracking Mix -versio, jonka alkuperäisen albumin äänittäjä Ed Stasium on peukaloinut uuteen uskoon miksausta ja biisijärjestystä myöten. On ennen julkaisemattomia äänityksiä ja livetaltiointi vuodelta 1977. On kovakantinen kirjamainen paketti, josta voi lukea levymoguli Seymour Steinin ja rocktoimittaja Jaan Uhelzkin mietteitä Ramonesin merkityksestä.

Mitä Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy Ramone, rauha heidän sieluilleen, olisivat tästä arvelleet? Eikö heidän (enemmän tai vähemmän tiedostettuna) visionaan ollut riisua rock’n’rollista ylimääräinen pöyhkeily, egoistinen sooloilu ja tarpeeton paisuttelu, jota siihen oli vuosien varrella tarttunut? Eivätkö he halunneet palauttaa rockiin tunteen ja kiihkon? Eivätkö he kirjoittaneet koko uransa ajan riemukkaita ja kiihkeitä oodeja pyhälle yksinkertaisuudelle? Eivätkö Johnnyn kitaravalli, Dee Deen ja Tommyn tempo ja Joeyn friikit tulkinnat jo itsessään sovittuneet suureksi sinfoniaksi, joka olisi vain kutistunut paisuttelusta?

Palataan tähän dilemmaan hiukan tuonnempana.

Ramones ryhtyi äänittämään Rocket To Russiaa New Yorkissa elokuussa 1977. Samoihin aikoihin Sex Pistols rakensi Englannissa Ramones-vaikutteistaan kohuilmiötä ja hienoa rocklevyä nimeltä Never Mind The Bollocks. Se ei jäänyt huomaamatta kitaristi Johnny Ramonelta. Hän vei studiolle referenssilevyksi Pistolsin singlen ’God Save The Queen’, ja ilmoitti äänittäjä Ed Stasiumille tylyyn tyyliinsä, että Rocket To Russian täytyy kuulostaa paremmalta kuin Pistols, jonka menestys perustuu Ramonesilta varastamiseen.

Stasium vastasi, että se kyllä onnistuu, eikä hän liioitellut. Rocket To Russia ylitti odotukset sekä biisien että tuotannon puolesta. Mietitymmät tempot ja sovitusten sävyt vain korostivat sitä, miten kova yhtye oli kyseessä. Ramones esittäytyi entistä monipuolisempana ja kypsempänä bändinä, mutta se toteutti yhä suunnitelmaansa rock’n’rollin pelastamisesta. Stasiumin rooli albumin teossa oli merkittävä, vaikka levyn kansiteksteissä tuottajan viitta lasketaankin Thomas ”Tommy Ramone” Erdelyin ja Tony Bongiovin (jonka veljenpoika John Bongiovi tuli kymmenen vuotta myöhemmin maailmankuuluksi Jon Bon Jovina) harteille.

Rocket To Russialla Ramonesin ainutlaatuinen surfrockin ja purkkapopin risteytys jalostui useiksi ramoklassikoiksi. Tunnetuimpia niistä ovat vastustamattoman aivoton avausbiisi ’Cretin Hop’, New York Cityn meininkejä hehkutteleva ’Sheena Is A Punk Rocker’, sekä maailman paras kesäbiisi ’Rockaway Beach’, joka olisi aurinkoisemmassa maailmassa ollut valtava hitti. Mukana oli yllättäen myös pari coverbiisiä, joihin kiteytyivät Ramonesin omat vaikutteet: Bobby Freemanin ’Do You Wanna Dance?’ ja The Trashmenin ’Surfin’ Bird’.

Vaikka Rocket To Russia oli Ramonesille iso askel eteenpäin ja vaikka biiseissä oli hittipotentiaalia, bändi sai jälleen pettyä myyntilukemiin. Rocket To Russia oli arvostelumenestys ja Ramonesin siihen mennessä myydyin albumi (ja itse asiassa myös yksi bändin pitkän uran myydyimpiä), mutta piikkaaminen Billboardin listan sijalla 49. ei vastannut konseptinsa tarkkaan suunnitelleen kvartetin odotuksia. Kaupallisesta epäonnistumisesta on syytetty muun muassa Sex Pistolsin ympärille syntynyttä kohua, joka saattoi kaikkeen punkrockiin liittyvän huonoon valoon Yhdysvalloissa ja vaikutti sitä kautta Ramonesin biisien radiosoittoon. 



Totta onkin, että amerikkalaiset alkoivat ymmärtää punkin ja vaihtoehtorockin päälle vasta 1990-luvulla. Mutta toisaalta Ramones ei olisi vielä silloinkaan ollut yhtye, joka olisi voinut miellyttää massoja. Sen biisintekijöiden – Dee Deen ja Joeyn – luontainen friikkiys ei houkutellut menestystä luokseen. Eivät mustalla huumorilla silatut laulut, joissa hehkutellaan LSD:tä ja DDT:tä (’I Wanna Be Well’), jotka kertovat pomppivista älykääpiöistä (’Cretin Hop’), lobotomialeikkauksista (’Teenage Lobotomy’), totuudesta kulissien takana (’We’re A Happy Family’) ja piittaamattomuudesta (’I Don’t Care’) voineet olla mitään koko kansan hittejä. Ne olivat rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille. Ja parempi niin sekä punk rockille että koko kansalle.

Niin – mitä Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy pitäisivät Rocket To Russian 40-vuotisjuhlajulkaisusta?

Luultavasti he rakastaisivat sitä. Se olisi heille tunnustus, jota hieno albumi ei aikoinaan saanut. Se, että läpimurto antoi odottaa itseään loputtomiin, jurppi Ramonesia kovasti. Vuonna 2002 alkuperäiskokoonpanon vielä elossa olleet jäsenet liittyivät Rock And Roll Hall of Fameen ylpeinä ja oman merkittävyytensä selvästi tiedostaen. Paikka rockin virallisessa kaanonissa oli heille suuri kunnianosoitus.

Se paikka on ansaittu. Monta yhtä merkittävää ja visiossaan vahvaa bändiä ei ole eikä tule. Se, ettei menestys päässyt laimentamaan bändin cooliutta, oli lopulta onni onnettomuudessa. Sen ansiosta Ramonesin vaikutus kasvoi niin laajaksi kuin se kasvoi. Siltikin tärkeintä bändin tarinassa ovat sen simppelit, nerokkaat, pienet, suuret biisit. Ramones puhui kieltä, jota tietynlaiset ihmiset ymmärsivät ja ymmärtävät yhtä. Rocket To Russialla se kieli soi mitä kauneimmin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ramones | kotisivu
Ramones | Facebook
Ramones | Instagram
Ramones | Twitter

Varaa Rocket To Russia kirjastosta.

Varaa Rocket To Russia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ramones

1970-luku

Ramones | Sire Records 1976
Leave Home | Sire Records 1977
Rocket To Russia | Sire Records 1977
Road To Ruin | Sire Records 1978
It’s Alive • live • 2LP • CD | Sire Records 1979

1980-luku

End Of The Century | Sire Records 1980
Pleasant Dreams | Sire Records 1981
Subterranean Jungle | Sire Records 1983
Too Tough To Die | Sire Records 1984
Animal Boy | Sire Records 1986
Halfway To Sanity | Sire Records 1987
Brain Drain | Sire Records 1989

1990-luku

Mondo Bizarro | Radioactive Records, 1992
Acid Eaters | Radioactive Records/Chrysalis 1994
¡Adios Amigos! | Radioactive Records/Chrysalis 1995

Kokoelmat ja boksit | Finna.fi
Ramones

Ramones Mania | Sire Records 1988
All The Stuff (And More) – Volume One | Sire Records/Warner Bros Records 1990
All The Stuff (And More) – Volume Two | Sire Records/Warner Bros Records 1991
Greatest Hits Live | Radioactive Records 1996
Anthology – Hey Ho Let’s Go! • 2CD | Warner Bros. Records/Rhino Entertainment 1999
Best Of The Chrysalis Years | EMI Records 2002
Weird Tales Of The Ramones • 3CD+DVD | Warner Bros. Records/Rhino Entertainment 2005
Greatest Hits – Hey Ho Let’s Go | Warner Bros. Records 2006
The Essential Ramones | Chrysalis Records 2007
The Sire Years – 1976–1981 • 6CD | Rhino Entertainment 2013

Tribuuttialbumi | Finna.fi
Shonen Knife

Osaka Ramones – Tribute To The Ramones | Tomato Head 2011

Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Lue lisää | Finna.fi

Hey Ho Let’s Go – Ramonesin tarina  Everett True & kääntäjä Pauliina Klemola, 416 sivua | Like 2006 & 2008
Veljeni Joey Ramone  Mickey Leigh & Legs McNeil & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 455 sivua | Like 2011
Yy-kaa-koo-nee ramopunk!  Jari Marjala, 504 sivua | Paasilinna 2011

Heaven Needed A Lead Singer – Fans Remember Joey Ramone   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 191 sivua | Ramoniac 2002
Rock In Peace – Dee Dee And Joey Ramone   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 208 sivua | Ramoniac 2004
Ramones – Soundtrack Of Our Lives   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 224 sivua | Ramoniac 2009
Gabba Gabba Hey! – The Graphic Story Of The Ramones  Jim McCarthy & Brian Williamson, 173 sivua | Omnibus Press 2013
On The Road With The Ramones  Monte A. Melnick & Frank Meyer, 302 sivua | Sanctuary 2003
Poison Heart – Surviving The Ramones  Dee Dee Ramone & Veronica Kofman, 187 sivua | Firefly 1997
Poison Heart – Surviving The Ramones  Dee Dee Ramone & Veronica Kofman, 223 sivua | SAF Publishing 2001
Punk Rock Blitzkrieg – My Life As A Ramone  Marky Ramone, 403 sivua | Touchstone 2015
Hey Ho Let’s Go – The Story Of The Ramones  Everett True, 344 sivua | Omnibus Press 2002

Ramones: Rocket To Russia (1977).

Ramones: Rocket To Russia (1977).