Lähdinkö liian varhain | Playground Music 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Joensuussa perustettu ja Helsingissä vuonna 2018 muotonsa löytänyt Luukas Oja julkaisi ensialbuminsa karmeaan aikaan. Väritetty todellisuus ilmestyi syksyllä 2020, jolloin pandemia piti bändit poissa tien päältä. Olosuhteisiin nähden debyytti sai mukavasti huomiota – kriitikot pitivät siitä, radiosoittoakin saatiin, Soundi-lehti ojensi yhtyeelle vuoden tulokkaan palkinnon, ja Indie Awards -gaala asetti sen ehdolle samassa kategoriassa. Siitä, kuten tavataan sanoa, oli hyvä jatkaa.

Supersankari

Monelle uudelle rockbändille on tärkeää osoittaa parodioinnin kautta, että genren hassut kliseet tiedostetaan. Vaikka sellainen alleviivaus lienee ainoa tie päästä rokkaamaan niille kaikkein cooleimmille indiefestareille, laulaja Jessica Kräkinin, kitaristi Iivari Nenosen, basisti Ilkka Nanouchen, laulaja Iita Ylösen ja rumpali Olavi Tantun kokoonpano toimii toisin. Luukas Oja luottaa perusasioihin: mukaansatempaavan energiseen soittoon, tarttuviin melodioihin ja samaistumispinnoitettuihin sanoituksiin. Sillä ei ole suojanaan ironiakilpeä, ja siinä mielessä se on hyvin perinteinen rockbändi.

Kräkin ja Ylönen perustivat Luukas Ojan alun perin akustiseksi duoksi, ja se kuuluu. Viiden jäsenen yhtyeenäkin Luukas Oja kaahaa biisi edellä. Bändi ei tuo suomirockia tähän päivään vaan liittyy sen lähihistorian kaanoniin. Välillä se tuo mieleen rokimman laidan PMMP:n, välillä nu-metalin unohtaneen Apulannan. Toistaiseksi Luukas Oja on sovittanut biisinsä selkeästi itselleen, rokkibändille, toisin kuin vaikkapa Haloo Helsinki!, jonka sovituspankista ei enää taida puuttua freejazzin ja äärimetallin lisäksi enää montakaan tyyliä. Kuten eivät edellä mainitutkaan, Luukas Oja ei ole suunnannut rockiaan marginaaliyleisölle. Toisaalta sen kaltaisella bändillä on tällä hetkellä pitkä matka valtavirtaan.

Poissa

Jos Lähdinkö liian varhain on klassinen ”vaikea toinen levy”, ei se ainakaan kuulosta siltä. Luukas Oja tuuppaa reilun puolen tunnin mittaiselle albumille kymmenen parin kolmen minuutin biisiä, joista ei puutu menoa eikä meininkiä. Bändin rivakka suomirock ei ole sitä perinteistä krapulaista katumusjollotusta, vaan bändi on valjastanut käyttöönsä punkin parhaan puolen eli energian. Kun yhtye on moderneimmillaan (’Pysytään’), rytmiryhmä pumppaa kuin Franz Ferdinand ja kollegat nollavuosikymmenellä.

Sanoituksiin on löytynyt mukavasti tuoreita aiheita ja näkökulmia. Tuskinpa kukaan on tätä ennen tehnyt ’Haaveminän’ kaltaista kappaletta, vaikka se kertoo niin monille niin tutusta todellisuuden ja tavoitteiden ristiriidasta. ’Supersankari’ saattaa olla ajalle tyypillinen voimautusbiisi, mutta tematiikaltaan tarpeellinen ja kiinni positiivisessa muutoksessa. Nimibiisin parisuhdeaiheeseen onnistutaan kytkemään niin kiinnostavia ajatuksia normatiivisista odotuksista, että vältytään geneerisimmältä sydänsärkyhaikailulta. Vastaavaa luovuutta ei popin kentällä liian usein tapaa. 

Pitkään rockia seuranneelle Lähdinkö liian varhain ei tarjoa musiikillisesti mitään uutta. Tässä ajassa Luukas Ojan onnistunut toinen levy kuitenkin kuulostaa yllättävän erilaiselta ja tuoreelta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lähdinkö liian varhain
Tänään ja vuoden kuluttua
Haaveminä
Samaa paskaa
Lähdinkö liian varhain
Supersankari
Näytöksesi on loppu
Pysytään
Ketä kiinnostaa
Poissa
Viimeinen kohtaus

Iita Ylönen
Jessica Kräkin
Iivari Nenonen
Olavi Tanttu
Ilkka Nanouche

Luukas Oja | Facebook
Luukas Oja | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela – rohkeutta aallonpohjalla • Aukio [2009]
Chisu – suuren muutoksen maisemissa • Momentum 123 [2019]
Dingo – porilaiset manian kourissa • Kerjäläisten valtakunta [1985]
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Ellips – hippihenkeä ja sovitustyötä • Yhden naisen hautajaiset [2019]
Haloo Helsinki! – suurten tunteiden peli • Älä pelkää elämää [2021]
Irina – tiistaiaamun draamaa • Haluun olla yksin [2021]
Jonna Tervomaa • Ääni [2017] kasvaa kuunnellessa
Jonna Tervomaa • Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Kingston Wall – tanssi pieni transsi • II [1993]
Lasten Hautausmaa – lohtua ja jatkuvuutta • IV [2020]
Litku Klemetti – arvokasta hölynpölyä • Kukkia muovipussissa [2021]
Maija Vilkkumaa [1] 1997–2007 • Töölostä triplaplatinaan, Kallion lukiosta konserttisaleihin

Maija Vilkkumaa [2] 2008–2024 • Murrosvaiheesta instituutioksi
Maija Vilkkumaa – kun kaava rikotaan • Aja! [2015]
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla • Joku muu, mikä [2017]
Maija Vilkkumaa tulee tähän päivään tyylillä • 1973 [2022]
Maustetytöt – kurjuuden kuningattaret • Kaikki tiet vievät Peltolaan [2019]
Maustetytöt – olemisen särkyvä hauraus • Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä [2020]
Nylon Beat – popyhtyeen kasvun paikka • Valehtelija [1999]
Olavi Uusivirta – nuoruutta, romantiikkaa, intertekstejä • Vuodet 2003–2020
Pariisin Kevät – läpimurto todellisuudesta toiseen • Kaikki on satua [2012]
PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
Samae Koskinen – hymy hyytyi protestiksi • Mä näin unta että kaikki oli hyvin [2024]
Samuli Putro – ihana raastava elämä • Pienet rukoukset [2019]
Sarparanta – ajan henki haisee • Takaisin merkitykseen [2021]

Luukas Oja
Finna.fi

Väritetty todellisuus • LP • kasetti | Playground Music 2020
Lähdinkö liian varhain • CD • kasetti | Playground Music 2022
Mitä mä pelkään | Playground Music 2024

Lue lisää Luukas Ojasta
Soundi

Aidosti oudompi, vakavasti rennompi Aki Nuopponen | Soundi 5/2022 • sivut 40–43

Lähdinkö liian varhain • 2022
Spotify

Luukas Oja: Lähdinkö liian varhain • 2022