Kalevi Aho
• Konsertot nokkahuilulle ja tenorisaksofonille, Sonata concertante harmonikalle ja jousille | BIS 2023
Eero Saunamäki, nokkahuilu • Esa Pietilä, saksofoni • Janne Valkeajoki, harmonikka • Saimaa Sinfonietta, joht. Erkki Lasonpalo

• Sinfonia nro 8, Pergamon | BIS 1994
Hans-Ola Ericsson, urut • Sinfonia Lahti, joht. Osmo Vänskä
Musiikkia esille kirjastossa

Ensi keväänä 75 vuotta täyttävä Kalevi Aho on suomalaisen konserttimusiikin pitkän linjan voimahahmoja. Hän on taivaltanut musiikillista polkuaan omille näkemyksilleen uskollisena ja orgaanisesti uudistuen luoden erittäin laajan tuotannon, joka on jo synnyttänyt useita moderneja klassikoita. Luonnollisuus on avainasemassa, sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä: ympäröivä luonto on Aholle kaikki kaikessa, ja hänen sävellysprosessinsa ovat intuitiivisia. Erakkomaiselta persoonalta vaikuttava säveltäjä ei kuitenkaan ole hahmona eristynyt, vaan ollut näkyvässä roolissa esimerkiksi kirjoittamalla musiikista ja yhteiskunnasta. Hänen teoksissaankin usein analysoidaan nykymaailman menoa filosofisesti tarkkaillen.

Kalevi Aho. Kuva: Maarit Kytöharju / Music Finland

Tuotteliaisuus kumpuaa siitä, että säveltäminen on Aholle olemisen tapa. Hän säveltää intuitiolla ja käsityötaidolla, kynällä ja paperilla. Vaikka kokoonpano olisi massiivinen ja laajuutta teoksella lähes tunti, sävellykset kehkeytyvät suoraan nuottipaperille ilman luonnostelu- ja muokkausvaihetta. Ahon musiikin kuunteleminen on kuin luontoon astumista: se tuntuu samalla kertaa tutulta ja tutkimattomalta. Suuret kontrastit ovat tyypillisiä – kuten luonnossakin, pikkuruinen ja valtava esiintyvät rinta rinnan. Koko elämän draama on läsnä.

Kalevi Aho: Sinfonia nro 5 (1975–76) Sinfonia Lahti, joht. Jaan Ots & Dima Slobodeniouk. Ote levytyksestä vuodelta 2020.

Sukupolvensa suurenmoisimpiin orkestroijiin lukeutuvalle Aholle sinfoniat ovat olleet läheinen ilmaisumuoto. Hän kuuluu ehdottomasti suurten suomalaisten sinfonikkojen joukkoon Sibeliuksen, Melartinin, Leiviskän, Kokkosen sekä opettajansa Einojuhani Rautavaaran jatkoksi. Ensi vuonna saa kantaesityksensä jo 18. sinfonia. Parina viime vuosikymmenenä Ahon sinfoniat ovat kuitenkin hieman jääneet kukoistavan ja huomiota herättäneen konserttotuotannon katveeseen. 

Ahon ensimmäiset konsertot viululle, sellolle ja pianolle ovat sangen sinfonisia, ja vastaavasti monissa hänen sinfonioissaan on konsertoiva solisti tai useampi. 2000-luvun alussa alkoi kehkeytyä ensyklopedinen konserttoprojekti, jonka myötä – usein solistien aloitteista – on syntynyt soolokonsertto jo lähes jokaiselle sinfoniaorkesterin soittimelle sekä sellaisillekin erikoisuuksille kuin baritonitorvi tai theremin.

Ahon kolmisenkymmentä soolokonserttoa ovat yksilöitä, jotka ovat kasvaneet soolosoittimen ja solistipersoonan luomista lähtökohdista, hellästi kunkin soittimen ominaisuuksiin ja sointeihin pureutuen. Kuten konserttoperinteeseen kuuluu, teokset ovat taiturillisia, mutta tyypillisen solistisen virtuositeetin sijaan Ahon 2000-luvun konserttoja leimaa eräänlainen moderni shamanismi. Kuvaavasti Ahon soitetuimpia konserttoja on ritualistinen lyömäsoitinkonsertto Sieidi (2010), ja lyömäsoittimet ovat tärkeässä roolissa myös sinfonioissa nro 11 (1998) ja 14 (2007).

Kalevi Aho: Sieidi, konsertto lyömäsoittimille ja orkesterille. Martin Grubinger, lyömäsoittimet, Ranskan radion sinfoniaorkesteri, joht. Marzena Diakun. Konserttitaltiointi vuodelta 2018.

BIS-levymerkki on taltioinut uskollisesti Ahon tuotantoa vuodesta 1989, yhteistyön alkupisteenä ensimmäinen sinfonia (1969) Sinfonia Lahden esittämänä. BIS:in uusin Aho-julkaisu sisältää soolokonsertot nokkahuilulle ja tenorisaksofonille sekä Sonata concertanten, joka on sovitus harmonikalle ja jousiorkesterille vuonna 1989 valmistuneesta harmonikkasonaatista. 

Levyn konsertoista tuorein on ilmiömäiselle Eero Saunamäelle sävelletty nokkahuilukonsertto (2020). Saunamäki vaihtelee konsertossa sujuvasti neljän erikokoisen nokkahuilun välillä, vuoroin myös sulautuen orkesteriin perkussiivisena soittimena tai kietoutuen muihin puhaltimiin. Nokkahuilun luonteenomainen hiljaisuus ei ole ollut Aholle rajoite vaan pikemminkin kannustin luoda värikylläisesti kimaltelevaa orkesteritekstuuria, joka ei tunnu lainkaan ohuelta muttei silti peitä soolosoitinta. 

Mystisesti bassohuilun hengityksellä avautuva teos on kuin lumottu puutarha, joka täyttyy mielikuvituslintujen laulusta – linnut ovat Aholle rakkaita. Pieni muistuma barokkimusiikistakin on pikemminkin sadunomainen kuin historiallinen. Nokkahuilu on Suomessa nykyään täysin ajaton soitin, kuten juuri Saunamäen lukuisat kantaesitykset osoittavat.

Monet Ahon teoksista kytkeytyvät pohjoisen maisemiin ja kulttuuriin. Jo mainitun lyömäsoitinkonserton nimi Sieidi merkitsee pohjoissaameksi seitaa eli pyhää paikkaa. Lapin kamariorkesterin tilaama, taianomaiselle sähkösoittimelle thereminille sävelletty konsertto Kahdeksan vuodenaikaa (2011) kuvastaa Lapin vuodenkiertoa. Vuosina 2002–2003 syntynyt Luosto-sinfonia (nro 12) on tarkoitettu soimaan ulkoilmassa Sodankylän Luostotunturilla.

Kalevi Aho: Kahdeksan vuodenaikaa. Carolina Eyck, theremin, Niederrheinischen Sinfoniker. Ote harjoituksista vuonna 2021.

Koska Ahon teokset syntyvät välittömällä ja intuitiivisella tavalla, ne myös avautuvat kuulijalle välittöminä, nyt-hetkeen kutsuen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Ahon musiikki jättäisi pysyvämpiä muistijälkiä. Itse asiassa hänen sinfoniansa nro 8 suurelle orkesterille ja uruille (1993) on yksi minuun henkilökohtaisesti suurimman vaikutuksen tehneistä sävellyksistä, jonka kuulin ensi kerran teini-ikäisenä Lahden Sibeliustalon vastavalmistuneilla uruilla. Kyseessä on siis urkusinfonia, ja palan halusta kuulla teoksen joskus myös Musiikkitalossa, jonka uudet konserttisaliurut otetaan käyttöön 1.1.2024.

Kalevi Aho on 1990-luvun alusta alkaen ollut Sinfonia Lahden residenssi- ja sittemmin kunniasäveltäjä. Kahdeksas sinfonia oli tuon yhteistyön ensimmäinen tilausteos. Sittemmin Sinfonia Lahti on ollut Ahon musiikin tärkeimpiä tulkkeja ja muun muassa kantaesitti sinfonioista viimeisimmän, peräti runsaan tunnin mittaisen sinfonian nro 17 vuonna 2019.

Kahdeksas sinfonia on Ahon tuotannon kulmakiviä ja ylipäätään hänen vaikuttavimpia teoksiaan, jossa säveltäjä tuntuu ensin purkavan osiin ja sitten jälleen koostavan koko elämänfilosofiansa. Urkujen läsnäolo muovaa sinfonian rakentumaan kadenssimaisista urkuvälisoitoista sekä laajoista scherzoista, jotka muistuttavat sinfonisia runoelmia. Tällaiset jännittävästi toimivat, klassisista muodoista omaperäisesti ammentavat rakenteelliset ratkaisut ovat tyypillisiä Ahon tuotannolle.

Klassisromanttisissa sinfonioissa scherzot toimivat leikkisinä väliosina, mutta tässä scherzot muodostavat sinfonian rungon, eräänlaisen maailmaasyleilevän teesi-antiteesi-synteesi -kaarroksen. Näin ollen liikutaan perinteisen sinfonisuuden ytimessä, ja takana häälyvät Sibeliuksen ja etenkin Šostakovitšin sinfoniat, joissa noustaan vaikeuksien kautta monitulkintaiseen voittoon. Mahlerin mielestä sinfonian piti sisältää koko maailma, ja Ahon urkusinfoniassa on linnunlauluisia metsämaisemia ja sammaleisia puhallinmelodioita, tappuraista orkesteritaistoa, valtavia huipennuksia, riehakasta tanssillisuutta ja ylimaallisia jousipintoja. Teos on matka, jossa taakse jäänyttä ei saa takaisin eikä menneeseen ole paluuta – ainoa toistuva aihe ovat kohtalokkaat rummuniskut.

Kalevi Aho: Sinfonia nro 8. Levytys vuodelta 1994.

Sinfonia säveltää esiin 1900-luvun lopun ihmisen eksistentiaalisen kriisin, luonnosta vieraantumisen ja kaipuun paremmasta. Eräänlainen aallonpohja koetaan toisessa scherzossa, jossa eleginen jousilaulu luo kauhistuttavan itseymmärryksen hetken. Kolmannessa scherzossa kamppailu purkautuu urheaksi periksiantamattomuudeksi. Ahon teoksissa maailma näyttäytyy yleensä samalla kertaa silmittömän kauniina ja ahdingon täyttämänä paikkana, jossa on vain sinnikkäästi selviydyttävä ja yritettävä olla ihmisiksi. 

Viimeisessä välisoitossa sinfonia alkaa seestyä jousten hohtaessa hivenen aavemaisesti urkujen taustalla. Teos alkaa ja päättyy luonnonääniä muistuttavalla äänimaisemalla: johdannossa mieleen nousee kutkutteleva metsän siimes, epilogissa puolestaan merenranta. Ajattomien laineiden äärellä rauha ja varovainen toivo viimein löytyy.

Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com

The Kalevi Aho Society | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä • Moult [2021]
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström: Violin Sonatas • Beach • Strauss [2021] – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa
J. S. Bach: Johannes-Passio [BWV 245] – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety • Works For Cello [2022]
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa • Sigla • Flounce • Sedecim [2023]

Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä • The Earth, Spring’s Daughter • Saivo [2020]
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa • Amor, fortuna et morte [2019]
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti • Stonework • Drifts • Transit [2018] / Nomade • Water Atlas [2021]
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa • Confluence / Divergence [2020]

Kalevi Aho
Finna.fi

1980-luku

Symphony No. 1 & Hiljaisuus & Violin Concerto Manfred Gräsbeck • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 1989

1990-luku

Symphony No. 8 & Pergamon Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä • Hans-Ola Ericsson | BIS 1994
Symphony No. 9 For Trombone & Orchestra & Concerto For Cello & Orchestra Christian Lindberg • Gary Hoffman • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 1995
Symphony No. 10 & Rejoicing Of The Deep Waters Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 1997
Quintet For Bassoon And String Quartet & Quintet For Alto Saxophone, Bassoon, Viola, Cello And Double Bass Sinfonia Lahti Chamber Orchestra | BIS 1999

2000–2009

Chinese Songs & Symphony No. 4 Tiina Vahevaara • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 2000
Symphony No. 3 & Songs And Dances Of Death Matti Salminen • Jaakko Kuusisto • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 2003
Symphonic Dances & Symphony No. 11 Kroumata • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 2004
Symphony No. 12 ’Luosto’ Lahti Symphony Orchestra • Lapland Chamber Orchestra • John Storgårds | BIS 2008

2010-luku

Piano Concerto No. 2 & Symphony No. 13 Antti Siirala • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä | BIS 2010
Chamber Symphonies Nos 1–3 John-Edward Kelly • Tapiola Sinfonietta • Stefan Asbury / Jean-Jacques Kantorow | BIS 2012
Alles Vergängliche – Symphony For Organ & Three Interludes For Organ Jan Lehtola | BIS 2013
Symphony No. 15 & Double Bass Concerto & Minea Eero Munter • Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä / Jaakko Kuusisto / Dima Slobodeniouk | BIS 2013
Theremin Concerto & Horn Concerto Carolina Eyck • Annu Salminen • Lapland Chamber Orchestra • John Storgårds | BIS 2014
Bassoon Concertos – Fagerlund & Aho Bram van Sambeek • Lahti Symphony Orchestra • Dima Slobodeniouk • Okko Kamu | BIS 2016
Concerto For Soprano Saxophone & Quintet For Winds And Piano Anders Paulsson • Lapland Chamber Orchestra • John Storgårds | BIS 2017

2020-luku

Sieidi & Symphony N:o 5 Colin Currie • Lahti Symphony Orchestra • Dima Slobodeniouk | BIS 2020
Double & Triple Concertos Dimitri Mestdag • Anneleen Lenaerts • Storioni Trio • Antwerp Symphony Orchestra • Olari Elts | BIS 2022
Violin Concerto 2 & Cello Concerto 2 Elina Vähälä • Jonathan Roozeman • Kymi Sinfonietta • Olari Elts | BIS 2023
Concertos For Recorder And Tenor Saxophone, Sonata Concertante For Accordion And Strings Eero Saunamäki • Esa Pietilä • Janne Valkeajoki • Saimaa Sinfonietta • Erkki Lasonpalo | BIS 2023

📚
Lue lisää Kalevi Ahosta • Read more about Kalevi Aho
Finna.fi

Maailma on musiikissa – Kalevi Ahon elämää ja tekoja Hannu Lahtonen, 288 sivua | Teos 2023
Kalevi Aho – Orchestral Works Editor Henna Salmela, 96 pages | Fennica Gehrman 2005
Kalevi Aho Text Kimmo Korhonen & translation Timothy Binham, 24 pages | Finnish Music Information Centre 1994
Kalevi Aho lähikuvassa radio-ohjelmissa 1988–1989 Vastaava toimittaja Risto Nieminen, 34 sivua | Yleisradio 1988

Symphony No. 8 • Pergamon
Lahti Symphony Orchestra • Osmo Vänskä • Hans-Ola Ericsson
Spotify

Concertos For Recorder And Tenor Saxophone, Sonata Concertante For Accordion And Strings
Eero Saunamäki • Esa Pietilä • Janne Valkeajoki • Saimaa Sinfonietta • Erkki Lasonpalo
Spotify

Kalevi Aho
Concertos For Recorder And Tenor Saxophone, Sonata Concertante For Accordion And Strings • BIS 2023