Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu

Lick It Up | Mercury 1983

KIss: Lick It Up (1983).Ruotsin televisiossa esitettiin taannoin dokumenttielokuva Kiss och gitarristen som försvann, jossa kerrottiin Kissin vaiheista ja pohdittiin, mihin sen entinen kitaristi Vinnie Vincent on mahtanut hävitä. Dokumentin lopulla muuan yksityisetsivä arvelee, että Vincent elelee nyttemmin uutta elämää naisena nimeltä Angel.

Väite herätti keskustelua, vaikka oli pelkkää vanhan huhun herättelyä. Puheet Vinnie Vincentin sukupuolenvaihdoksesta levisivät jo 1990-luvun alussa – ja samoihin aikoihin hänen sanottiin työskentelevän pankissa tai halpatuotantopornon parissa ja kirjoittavan countryhittejä salanimellä. Noille väitteille ei ole minkäänlaisia todisteita. Eniten ne kertovat siitä, miten arvoituksellisesta hahmosta on kyse.

Se, että kukaan ylipäänsä puhuu Vinnie Vincentistä, johtuu hänen parin vuoden pestistään Kississä. Pimentoon jääneissä bändeissä soittaneen ja muun muassa Onnenpäivät-tv-sarjaan lauluja kirjoittaneen Vincent John Cusanon (s. 1952) esitteli Kissille lauluntekijä Adam Mitchell vuonna 1982. Kitaristin soitto- ja sävellystaidot tekivät vaikutuksen basisti-laulaja Gene Simmonsiin ja kitaristi-laulaja Paul Stanleyyn. Jo samana vuonna Vincent soitti kitaraa Kissin albumilla Creatures Of The Night ja kirjoitti sille biisejä. Vielä tuolloin hän kuitenkin oli pelkkä haamusoittaja. Valokuvissa ja videoilla esiintyi edelleen alkuperäisjäsen Ace Frehley, joka erkani Kissistä pitkän kaavan mukaan.

Vinnie Vincent julkistettiin Kissin jäseneksi joulukuussa 1982. Supersankaribändi ei ollut vielä luopunut maskeistaan, joten Vincentille luotiin hahmo: vuoden 1983 Creatures Of The Night -kiertueella hän esiintyi mystisenä Ankh Warriorina. Bändin uusi jäsen oli Kissin kaksinvaltiaiden luomus: Simmons ideoi Vinnie Vincent -taiteilijanimen, ja Stanley suunnitteli Ankh Warriorin.

Seuraavalla albumilla Lick It Up Kiss riisui naamionsa, mikä osoittautui hyväksi siirroksi. Kauan kätkettyinä pidettyjen kasvojen paljastaminen herätti niin paljon huomiota, että syyskuussa 1983 julkaistu Lick It Up toi Kissille pitkästä aikaa platinalevyn Yhdysvalloista. Bändin suosio elpyi myös ulkomailla, kun uusi fanisukupolvi otti sen omakseen muiden kovaäänisten pitkätukkabändien mukana. Vaikka Kiss oli toiminut jo kymmenen vuotta, kahdeksankymmentäluvun hard rockissa se oli omiensa joukossa. Lick It Upin rajun heavyn (Exciter, Fits Like A Glove) raskaan jytän (All Hell’s Breakin’ Loose, And On The 8th Day) ja powerballadin (A Million To One) tahdissa kelpasi heilutella hervotonta kieltä, ja poppaava nimiraita kasvoi yhdeksi Kissin tunnetuimmista biiseistä.

Creatures Of The Nightin rankalla linjalla jatkanut Lick It Up oli Vinnie Vincentin kunniajuoksu. Hän oli mukana kirjoittamassa kahdeksaa levyn kymmenestä kappaleesta ja teki nopeanäppisenä kitaristina vaikutuksen vauhtia ja tekniikkaa arvostaneissa soittajapiireissä. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei Vincent aikonut alkaa Simmonsin ja Stanleyn alaiseksi. Kulissien takana hän vaati saada olla täysivaltainen jäsen, ei rumpali Eric Carrin kaltainen palkollinen. Lavoilla hän haki valokeilaa soittamalla päätähuimaavan tyhjänpäiväisiä ja loputtoman pitkiä kitarasooloja, joita yhtyeen johtajat kuuntelivat lavan laidalla kulmat kurtussa.

Lopulta Kissin oli vaivattomampaa vaihtaa jäsentä kuin yrittää murtaa Vincentin egoa. Kun Lick It Up -kiertue päättyi, kitarasankari sai kenkää. Kissin ikääntyvä fanikunta ei silti koskaan unohtanut Vinnie Vincentiä: Creatures Of The Nightin ja Lick It Upin kipakat kitararaidat kirvoittavat yhä ylistystä fanifoorumeilla. Vincent oli varmasti hankala bändikaveri, mutta myös taitava muusikko, joka ohjasi Kissin kohti parempia aikoja.

All Hell’s Breaking Loose oli Lick It Upin toinen single.

Kissin jälkeen Vinnie Vincent teki kaksi albumia Invasion-yhtyeensä kanssa, mutta sen jälkeen hän alkoi vähitellen muuttua näkymättömäksi. Hän kirjoitti kappaleita muille artisteille ja Kissin vuoden 1992 Revenge-albumille ja käynnisteli sooloprojektia, jonka levy ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt. Vuonna 1996 hän julkaisi Euphoria-nimisen ep:n lahjaksi seuraavan albuminsa ennakkotilaajille, mutta pitkäsoittoa ei maksaneiden harmiksi ikinä julkaistu. Sittemmin Vincent ei ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Vuonna 2011 hän piipahti vastentahtoisesti julkisuudessa, kun joutui tekemisiin poliisin kanssa, mutta sen jälkeen hänestä ei ole kuultu.

Missä Vinnie Vincent on nyt? Miltä hän näyttää? Millä hän elää? Mitä nimeä hän käyttää? Luultavimmin eläkeikäinen mysteerimies asustelee kaikessa hiljaisuudessa jossain päin Amerikkaa, käy netissä lueskelemassa huvittuneena itseään koskevia juttuja, ja kenties kommentoikin niitä salanimien takaa. Voi olla, että hän kopioi tämänkin artikkelin Google Translateen ja myhäilee mahdolliseen partaansa.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Vinnie Vincent fanifoorumi
Kiss kotisivu

Levyhyllyt
Vinnie Vincent Kissin studioalbumeilla
Creatures Of The Night (1982)
Lick It Up (1983)
Revenge (1992, säveltäjänä)

Vinnie Vincent Invasion
Vinnie Vincent Invasion (1986)
All Systems Go (1988)
Euphoria, EP (1996)

Vinnie Vincent muiden artistien levyillä
Treasure: Treasure (1977)
Dan Hartman: Instant Replay (1978)
Peter Criss: Let Me Rock You (1982)
Wendy O. Williams: WOW (1984)
John Waite: No Brakes (1984)
The Bangles: Everything (1988)

Tribuuttialbumi
Kiss My Ankh: A Tribute To Vinnie Vincent (2008)

Kiss
Kiss (1974)
Hotter Than Hell (1974)
Dressed To Kill (1975)
Destroyer (1976)
Rock And Roll Over (1976)
Love Gun (1977)
Dynasty (1979)
Unmasked (1980)
Music from “The Elder” (1981)
Creatures Of The Night (1982)
Lick It Up (1983)
Animalize (1984)
Asylum (1985)
Crazy Nights (1987)
Hot In The Shade (1989)
Revenge (1992)
Carnival Of Souls: The Final Sessions (1997)
Psycho Circus (1998)
Sonic Boom (2009)
Monster (2012)

Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä

Lue lisää
Kissistä voi lukea englanninkielen lisäksi suomeksi. Toimitus suosittelee lämpimästi Juha Arolan ja Jere Saaraisen kääntämiä Kiss-aiheisia elämäkerrallisia teoksia. Kysy Kiss-kirjoja kotikirjastostasi.

Criss, Peter & Sloman, Larry (Juha Arola, kääntäjä): Kissin kissamiehen elämä, 422 sivua. (Like, 2013).
Frehley, Ace & Layden, Joe & Ostrosky, John (Juha Arola, kääntäjä): Ei kaduttavaa – Rock’n’roll-muistelmat, 327 sivua. (Like, 2012).
Leaf, David & Sharp, Ken: Kiss – Behind The Mask, The Official Authorised Biography, 431 sivua. (Aurum, 2004).
McPhate, Tm & Gill, Julian: Odyssey – The Definitive Examination Of Music From The Elder, Kiss’ Cult-Classic Concept Album, 536 sivua. (KISSFAQ.COM Publishing, 2016).
Simmons, Gene: Kiss And Make-Up, 275 sivua. (Crown cop, 2001).
Stanley, Paul (Jere Saarainen, kääntäjä): Tehty mikä tehty – minun tarinani, 483 sivua. (Minerva, 2015).
Stevens, Joe: Kiss – Revenger Is Sweet, 60 sivua. (Omnibus Press, 1997).

KIss: Lick It Up (1983).

KIss: Lick It Up (1983).

Rush: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin

2112 | Mercury 1976

Rush: 2112 (1976).Kanadalainen rocktrio Rush oli vakavan paikan edessä 70-luvun puolivälissä. Bändi oli saanut levytyssopimuksen, teki levyjä ja kiertueita tiiviiseen tahtiin. Syksyllä 1975 julkaistu kolmosalbumi Caress Of Steelin hämyisä hard rockin ja progen yhdistelmä tuntui osin inspiroituneelta, osin ei. Jotain tuntui puuttuvan. Tämä huomattiin myös levy-yhtiössä. Jos Rush jäisi diskomusiikin ja punk rockin huumassa vain pienen yleisön kulttibändiksi, niin levytyssopimus olisi mennyttä.

Paineen alla vokalisti/basisti Geddy Lee, kitaristi Alex Lifeson ja rumpali Neil Peart pystyivät kuitenkin luomaan inspiroivaa musiikkia. Jotain, jolla erottua 1970-luvun hard rockin keskeltä. Rushin suurimpia valtteja eivät olleet machismo tai iskevät hittibiisit. Esimerkiksi Blue Öyster Cultin ja Kissin viehätys oli jossain muualla. Rushin esikuvana olleen Led Zeppelinin vaikutuksen vähetessä trion voimavaraksi kääntyi albumimitta, jonka kautta musiikilliset ideat ja Peartin kirjoittamat korkealla liihottavat tarinat pääsivät reilusti esiin.

Vuonna -76 Rush oli jo kova ja kouliintunut livebändi. Myös moniosainen ’2112’ toimi lavalla erinoimaisesti, joskin hieman studioversiosta lyhennettynä. Svengi on kertakaikkisen kiihkeä. Singleksi lohkaistu ’The Temples Of Syrinx’ seuraa nopeatempoisella taltioinnilla hieman neljän minuutin jälkeen.

Yli 20-minuuttinen ’2112’ sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa luova musiikinteko on harvojen etuoikeus. Kansalainen löytää kätketyn instrumentin, oppii soittamaan ja yrittää saada musiikin voimaa läpi tiukan hallinnon. Löytäjän opintietä mukaillen Rush maallisti sointiaan jopa kitaran virittämiseen. Eepoksen instrumentaalijakso ’Discovery’ tuntuu irvailevan luontoäänineen Yes-klassikolle ’Close To The Edge’, joka oli myös levypuoliskon mittainen sävelteos. Myös The Whon ja kitaristi Pete Townshendin vaikutus paistaa läpi miellyttävästi. Kymmenen minuutin jälkeen lähtevä ’Presentation’ jytää tosissaan. Ultradynaaminen ’Grande Finale’ on aina vaikuttava. Lopun statement on tehokas:

Attention all planets of The Solar Federation – we have assumed control!

B-puolen avaava ’A Passage To Bangkok’ maistuu hitiltä. Vähemmän tunnettu täysosuma ’The Twilight Zone’ on tervetullut jäähdyttely. Monentasoisen rytmittelyn sovitus on suorastaan juhlava. Kolmeminuuttisen loppupuolella kuiskatut säkeistöt toimivat tyylikkäänä yksityiskohtana. ’Lessons’ rokkaa akustisen kitaran kanssa lähes letkeästi, kunnes jumivaihde lisää tiheyttä. Toiseksi viimeinen ’Tears’ on yksi puhdistavimmista Rush-raidoista, jostain Moody Bluesin ja King Crimsonin mellotronitunnelmien välimaastosta.

2112 on yhä moderni rocklevy. Se sisältää vankkaa 70-luvun soundimaailmaa ja jytätunnelmaa, ja on sykähdyttävän innovatiivinen. Se toi Rushille ensimmäistä kertaa toimivan konseptin areenarockin ytimeen myös levyllä. Harppaus eteenpäin oli huomattava. 2112 oli myös hartaasti odotettu kaupallinen menestys.

Kävi niin, että vuosi -76 lopulta pelasti Rushin. Sen ymmärtää myös luomistyön kautta, sillä levyltä voi edelleen tunnistaa rajattoman uskon musiikkiin ja bändin kykyihin. 2112 toi paitsi lisää faneja, myös itseluottamusta. Ja se kuulosti kivan sijaan mahtavalta.

2112
Geddy Lee – bassokitara, laulu
Alex Lifeson – kitara
Neil Peart – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Rush & Terry Brown

2112 julkaistiin alun perin gatefold-kantisena LP-levynä vuonna 1976. Remasteroitu CD julkaistiin 1997. Albumi on mukana Rush-boksilla Sector 1 (2011). Kahden levyn Deluxe Edition Five Point One (2012) sisältää CD:n lisäksi DVD- tai Blu-ray-levyn monikanavamiksauksineen. Laajin juhlajulkaisu 40th Anniversary Super Deluxe (2016) sisältää liveraitojen lisäksi taidokkaita coverversioita, mukana esimerkiksi Alice In Chains (Tears) ja Steven Wilson (The Twilight Zone). 40-vuotisjuhlaan tuotettiin myös uusi 3LP-painos. Uusintapainoksilla on ollut mukana myös kansitaiteilja Hugh Syme. Alkuperäinen futuristista tunnelmaa sykkivä kansikuva on vaihdettu uuteen.

Rushin seuraava julkaisu oli syksyllä -76 ilmestynyt livetupla. Juhlavasti kuvitettuihin kansiin pakattu All The World’s A Stage sisältää parhaimmistoa neljältä ensimmäiseltä studioalbumilta, mukana myös maukkaat ’2112’ ja ’Something For Nothing’. Rushin progempi vaihde alkoi vuotta myöhemmin levyllä A Farewell To Kings.

Tuomas Pelttari

Rush | kotisivu
Rush | Instagram
Rush | Facebook
Rush | Twitter

Hae Rush-klassikko '2112' kirjastosta!

Hae Rush-klassikko ’2112’ kirjastosta!

Hae 2112 kirjastosta:
esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Rushin studioalbumit
Rush | Moon & Mercury 1974 • LP (1975) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1990/1997) • 40th Anniversary LP (2014)
Fly By Night | Mercury & Anthem 1975 • LP (1975/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1997) • Blu-ray Audio (2015)
Caress Of Steel | Mercury & Anthem 1975 • LP (1975/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1997)
2112 | Mercury & Anthem 1976 • LP (1976/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1988/1997) • CD+DVD & CD+Blu-ray (2012) • 40th Anniversary 3LP/2CD+DVD/Box Set (2016)
A Farewell To Kings | Mercury & Anthem 1977 • LP (1977/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1987/1997) • Blu-ray Audio (2015) • 40th Anniversary 4LP/3CD/Box Set (2017)  Levyhyllyt • A Farewell To Kings
Hemispheres | Mercury & Anthem 1978 • LP (1978/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1987/1997) • SACD (2013) • 40th Anniversary 3LP/2CD/Box set (2018)
Permanent Waves | Mercury & Anthem 1980 • LP (1980/2008/2015/2019) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1997)  Levyhyllyt • Permanent Waves
Moving Pictures | Mercury & Anthem 1981 • LP (1981/2015/2019) • 8-track • Kasetti • CD (1983/1984/1987/1997) • 30th Anniversary CD+DVD & CD+Blu-ray (2011)
Signals | Mercury & Anthem 1982 • LP (1982/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1983/1988/1990/1994/1997) • Blu-ray Audio (2015)
Grace Under Pressure | Mercury & Anthem & Vertigo 1984 • LP (1984/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1984/1997)
Power Windows | Mercury & Anthem & Vertigo 1985 • LP (1985/2015/2016) • 8-track • Kasetti • CD (1985/1989/1997)
Hold Your Fire | Mercury & Anthem 1987 • LP (1987/2015/2016) • Kasetti • CD (1987/1994/1997)
Presto | Atlantic & Anthem 1989 • LP (1989/2015) • Kasetti • CD (1989/1997/2004) • SACD (2014)
Roll The Bones | Atlantic & Anthem 1991 • LP (1991/2015) • Kasetti • CD (1991/2004) • HDCD (2011)
Counterparts | Atlantic & Anthem 1993 • LP (1993/2015) • Kasetti • CD (1993/2004/2011) • SACD (2013)
Test For Echo | Atlantic & Anthem 1996 • LP (1996/2015) • Kasetti • CD (1996/2004)
Vapor Trails | Atlantic & Anthem 2002 • 2LP (2002) • Kasetti • CD (2002/2004)
Feedback EP | Atlantic & Anthem 2004 • LP (2004/2016) • CD
Snakes & Arrows | Atlantic & Anthem 2007 • 2LP (2007/2016) • CD • CD+MVI-DVD • MVI-DVD  Levyhyllyt • Snakes & Arrows
Clockwork Angels | Anthem & Roadrunner Records 2012 • 2LP (2012/2013) • CD

Muista Rushin boksit
Rushin uraan kaudelta 1974–1988 voi tutustua kolmen boksin avulla. Sector 1, 2 ja 3 sisältävät em. ajan studio- ja livealbumit. Tyylikkäästi pakatut koosteet sisältävät informatiivisten vihkojen lisäksi yhteensä kolme 5.1-monikanavamiksausta. Uuden käsittelyn ovat saaneet klassikot Fly By Night (1975), A Farewell To Kings (1977) ja Signals (1982). Kysy bokseja kirjastostasi.
Sector 1 – Rush To All The Worlds A Stage
| Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1974–1976 ja 32-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista Fly By Night.
Sector 2 – A Farewell To Kings Through Exit… Stage Left | Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1977–1981 ja 44-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista A Farewell To Kings.
Sector 3 – Signals Through A Show Of Hands | Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1982–1988 ja 52-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista Signals.

Rushin livealbumit | Finna.fi
All The World’s A Stage | 1976
Exit… Stage Left | 1981
A Show Of Hands | 1989
Different Stages | 1998
Rush In Rio | 2003
Snakes & Arrows Live | 2008
Working Men | 2009
Time Machine 2011 – Live In Cleveland | Anthem, Roadrunner, 2011
Clockwork Angels Tour | 2013
R40 Live | Anthem, Zoë 2015

Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu

Lue lisää | Finna.fi

Neil Peart: Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä (2012).

Rushista voi lukea kirjoja englanninkielen lisäksi myös suomeksi. Asko Alasen kääntämät teokset ovat mieluista luettavaa Rushin ystäville. Toimitus suosittelee lämpimästi sekä bändihistoriikkia Rush – 30 vuotta huipulla sekä Neil Peartin sielunelämää avaavaa matkakirjaa Ghost Rider.

Banasiewicz, Bill: Rush Visions – The Official Biography, 96 sivua | Omnibus 1988
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 208 sivua | Hudson Music 2012
Berti, Jim & Bowmann, Durrell (toim.): Rush And Philosophy – Heart And Mind United, 321 sivua | Open Court 2011
Collins, Jon: Rush – Chemist(r)y, 288 sivua | Helter Skelter, 2005
Peart, Neil: Far And Away – A Prize Every Time, 296 sivua | ECW Press 2011
Peart, Neil: Ghost Rider – Travels On The Healing Road, 460 sivua | ECW Press 2002
Peart, Neil & Asko Alanen, kääntäjä: Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä, 476 sivua | Paasilinna 2012
Peart, Neil: Roadshow – Landscape With Drums • A Concert Tour By Motorcycle, 399 sivua | Rounder Books 2006
Peart, Neil: Traveling Music – The Soundtrack To My Life And Times, 380 sivua | ECW Press 2004
Popoff, Martin & Asko Alanen, kääntäjä: Rush – 30 vuotta huipulla, 320 sivua | Paasilinna 2013
Popoff, Martin: Rush – The Illustrated History, 196 sivua | Omnibus, 2013
Telleria, Robert: Rush Tribute – Merely Players, 396 sivua | Quarry Press 2002

Katso DVD/Blu-ray | Finna.fi
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 7h 37 min, 3 DVD-levyä. Rushin rumpalin Neil Peartin laaja opetuspaketti.
Rush
: Replay X3, 3DVD+CD | Anthem Records, Mercury Records 2006. Sisältää kolme remasteroitua livetaltiointia 5.1-monikanavamiksauksineen. Mukana Grace Under Pressure Tour, A Show Of Hands ja alun perin vuonna 1981 julkaistu Exit… Stage Left.
Rush: R30 – 30th Anniversary World Tour, 2DVD, 2DVD+2CD tai Blu-ray | Anthem 2005. Livetaltiointi Rushin 30-vuotiskiertueelta. Blu-ray-painos sisältää konsertin (Frankfurt 24.9.2004) lyhentämättömänä.
Rush: R40, 6 Blu-ray-levyä tai 10 DVD-levyä | Eagle Rock Entertainment 2014. Runsaasti kuvitettu kirjamallinen kansio, jossa bändin livehistoriaa vuodesta 1974 lähtien.
Smith, Martin R., ohjaaja: Rush – 2112 & Moving Pictures, 112 min | Eagle Rock Entertainment 2010

Rush: 2112 (1976).

Rush: 2112 (1976).