Maija Vilkkumaa
Osa 2 • Vuodet 2008–2024
Superpallo • Kunnes joet muuttaa suuntaa • Aja! • Joku muu, mikä • 1973 • Lauluja musikaalista Bosslady
Osa 1 • Vuodet 1997–2007

Musiikkia esille kirjastossa
• Tappopoppia & Hysteerinen harmonia Tarharyhmä | Poko Rekords 1993–1995
• Aja! Maija Vilkkumaa | Warner Music Finland 2015
• Joku muu, mikä Maija Vilkkumaa | Warner Music Finland 2017
• 1973 Maija Vilkkumaa | Kaiku Entertainment 2022

Maija Vilkkumaan keväällä 2005 ilmestyneen Se ei olekaan niin -albumin ja syksyllä 2008 tulleen Superpallon välissä on periaatteessa pitkähkö julkaisutauko, mutta kuten artikkeliparin edellisessä osassa kerrottiin, sitäkin täyttivät livejulkaisu ja kokoelmalevy. Lisäksi tässä vaiheessa Vilkkumaa perusti perheen. Kun takana oli vielä vuosia jatkuvaa levytys- ja keikkaputkea, ei mistään erityisemmästä tauosta kannata oikeastaan puhua.

Riku Mattilan tuottama Superpallo on silti jonkinlainen asennonvaihto neljään ensimmäiseen levyyn nähden. Ei se ero dramaattinen ole, mutta hieman uusia keinovaroja kaikilla osa-alueilla on löytynyt. Toisaalta kokeilunhalu on kohdittain syönyt biisien iskevyyttä. Tämän kuuntelijan korviin positiivista on kuitenkin Se ei olekaan niin -levyn raskassoutuisuuden vaihtuminen hengittävämpään ilmaisuun. Superpallo on myös musiikillisesti aiempaa monipuolisempi levy, jonka skaala yltää diskorockista vähän kokeelliseenkin tunnelmointiin.

Lähes itsestäänselvästi Vilkkumaa nappasi taas listaykkösen, mutta loiva laskeutuminen korkeimmalta kaupalliselta huipulta jatkui, eikä artisti enää ollut ihan suomirockin ajankohtaisimpia. Ainakin osa arvosteluista oli silti suotuisia ja kohtalaista radiosoittoakin tuli.

Superpallo sisältää sinänsä vilkkumaalaiseen tapaan paljon biisejä ihmisistä, jotka kaipaavat jotakin tai jonnekin tai muistelevat jotain nuoruudessa koettua. Haaveiluosastolle asettuvat levyn sinkkubiiseistä ’Luokkakokous’ ja hieman Motown-viitteinen ’Mä haluun naimisiin’, joista tässä jälkimmäinen. Ironinen silmänisku sävyttää tietysti tekstiä, jossa avioituminen on enemmänkin lottovoiton kaltainen utooppinen mahdollisuus.

Mä haluun naimisiin • albumilta Superpallo
2008

Muistoihin taas palataan esimerkiksi kiehtovan usvaisella ja kovin epähittimäisellä ’Sut kuulen sut nään’ -helmellä.

Sut kuulen sut nään • albumilta Superpallo
2008

Kun Vilkkumaa oli päässyt taas vauhtiin, julkaisi hän jo keväällä 2010 kuudennen albuminsa Kunnes joet muuttaa suuntaa. Se oli jälleen Riku Mattilan tuottama ja osoittautui edeltäjäänsä ainakin hieman isommaksi menestykseksi: listaykkönen jälleen, mutta myös kultalevy. Albumin johtosinglellä ’Lottovoitto’ on Spotifyssa yli kolme miljoonaa kuuntelua, mikä tekee siitä yhden Vilkkumaan kestävistä hiteistä. 

Levy alkaa kolmella varsin hittimäisellä biisillä: ’Rouvakellari’, ’Dingo ja Yö’ ja ’Lottovoitto’. Ne lienevät olleet keskeisiä sen menestykselle. Korvamatomaisin ja tärkein näistä on ’Dingo ja Yö’, joka on myös aika apea tarina haihtuvan nuoruuden ja ahdistavan ruuhkavuosielämän ristiriidoista. Ylipäätään Kunnes-levyllä nuoruusmuistot jäävät vähemmälle ja keski-ikäisen ongelmat ovat framilla. ’Dingo ja Yö’ on ihan nimensä mukainen kasariteatraalinen iskelmärock-kappale, klassinen Vilkkumaa-hitti siis.

Dingo ja Yö • albumilta Kunnes joet muuttaa suuntaa
2010

Balladiosastolta nostettakoon esille vähän pahaenteiseltä kuulostava ’Viimeinen laulu’, joka ei sentään nimensä veroiseksi jäänyt, ja sen asianhan Vilkkumaa toki kirjoittaa hienossa tekstissä aukikin. Sitä kolmevitosen angstia tässäkin on, mutta kovin runollisesti ilmaistuna. Vähintään hyvä kilpailija J. Karjalaisen samannimiselle klassikolle.

Viimeinen laulu • albumilta Kunnes joet muuttaa suuntaa
2010

Kokonaisuutena Kunnes joet muuttaa suuntaa on aivan hyvä levy, mutta ei ihan Superpallon tasoinen. Tavallaan se pakittaa 2000-luvun alun menestyksiin, vaikka raskas rocksoundi on edelleen antanut tilaa lähinnä kevyemmälle diskokomppiselle draamarockille. Levyn tunnelma on melko alavireinen, ja monessa mielessä se muodostaa vastinparin Se ei olekaan niin -albumille.

Levyn menestyksestä huolimatta eivät sen jälkeiset keikat olleet Vilkkumaan ja Miina Supisen elämäkertateoksen mukaan tyydyttäviä. Yleisöpula vaivasi, ja Vilkkumaa koki ajautuneensa sivuraiteelle. Hän piti jälleen pidemmän levytys- ja keikkatauon, jonka aikana tosin esim. lauloi Kerkko Koskinen Kollektiivin 2-levyllä (2014) ja julkaisi kohtalaista huomiota saaneen esikoisromaanin Nainen katolla (2013).

Maija Vilkkumaa esiintyi tammikuussa 2014 Nuoren Voiman Liiton Prosak-proosaklubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla Helsingissä. Kirjastokaistan videossa Anna Tulusto haastattelee kirjailijaa. Laulaja-lauluntekijänä tunnettu Maija Vilkkumaa lukee myös videossa esikoisromaaniaan Nainen katolla.

Omalla musiikillaan Vilkkumaa palasi vasta vuonna 2015, ja silloin paljastui myös yksi tauon keskeinen syy. Artisti vaikuttaa ajautuneen umpikujaan siihenastisen musiikillisen ilmaisunsa kanssa ja pohdiskelleen relevanttiuttaan mm. Spotifyn mullistamalla kentällä. Näitäkin kelailuja käsitellään Vilkkumaa-teoksessa omakohtaisesti ja perusteellisesti.

Niinpä syksyllä 2015 ilmestynyt albumi Aja! tehtiin tyystin edeltäjistään poikkeavalla konseptilla. Livebändiä ei käytetty studiossa käytännössä lainkaan, mitä nyt kitaristi-puoliso Mikko Kososta hieman. Tuottajaksi pestattiin uuden polven tekijä Hank Solo, joka oli noussut alalla maineeseen Sannin menestyslevyjen kautta. Hänen linjansa oli kansainvälisten elektrotrendien popularisoiminen, ja tällaista soundia Vilkkumaakin nyt halusi.

Aja! on luokiteltava vakiintuneelta artistilta sinänsä rohkeaksi kokeiluksi. Tietysti Vilkkumaan laulusoundi ja -melodiat ja monet tekstitkin ankkuroivat levyn osaksi hänen diskografiaansa, mutta tuotantopuolella toteutus on kyllä ratkaisevasti uudenlainen. Toinen asia, kuinka hyvin se toimii. Kuulija aistii eriparisten elementtien riitelevän keskenään.

Vilkkumaa sai levylleen näkyvyyttä mm. saman syksyn Vain elämää -kaudelta, ja sitten oli tietysti kakkossinglenä albumin alla julkaistu ja meemiytyväksi mitä ilmeisimmin tarkoitettu ’Kissavideoita’, joka taisi herättää videoineen lähinnä ristiriitaisia tunteita eikä noussut varsinaiseksi hitiksi. Huomionarvoinen kappale kuitenkin sikäli, että on aika jyrkkäkin esimerkki vakiintuneen tähden provosoivasta linjanmuutoksesta. Ei luovista kriiseistä aina selviä ilman villejä hutilyöntejä, ja sikäli ’Kissavideoita’ vaikuttaa hyvinkin tärkeältä biisiltä Vilkkumaan uralla.

Kissavideoita • albumilta Aja!
2015

Jos sitten pitäisi nimetä Aja!n paras biisi, lähtisin avauskappaleella ’Onnea’. Sen lentokenttäangsti ei mahdu ilmeisiin Vilkkumaa-teemamuotteihin, ja kappaleessa on hiljalleen valtaavaa vaikuttavuutta.

Onnea • albumilta Aja!
2015

Aja! kävi sentään albumilistan seiskana, mutta oli selvää, että vainelämäästä huolimatta Vilkkumaan kaupallinen status oli tauon aikana rapautunut reippaasti. Linjanmuutos sysäsi hänet lokeroiden väliin. Seuraavien vuosien aikana Vilkkumaa eteni kuitenkin monitaiteellisella uralla mm. musikaalisäveltäjänä.

Ei hän silti popmusiikkiakaan jättänyt. Ajatus tuntui nyt vain olevan ajan hengen mukaisesti julkaista musaa biisi kerrallaan, vieläpä eri yhteistyötuokumppaneiden kanssa. Nipusta vuosina 2016–17 ilmestyneitä singlejä ja niiden väleihin lisätyistä tilkkeistä syntyi syksyllä 2017 digialustoille julkaistu minialbumi Joku muu, mikä. Senkin tuottajista löytyy Spotify-aikakauden hittinimiä: Jurek, Eppu Kosonen, Samuli Sirviö.

Kuulostaa melkoiselta sillisalaatilta ja osittain sitä onkin. 24 minuuttiin ei saisi mahtua kovin paljoa virhearvioita, mutta toisaalta tämän julkaisun holtiton ja improvisoiva luonne tuntuu melkein hyötyvän niistäkin. Joku muu, mikä tuntui aikanaan sysäävän Vilkkumaan lopullisesti pois hittiraiteelta, mutta nyt kuunneltuna se on itse asiassa paluu ruotuun ja parhaimmillaan hyvin virkistävää kuultavaa.

Jonkinlainen perusvirhe oli ehkä laittaa aloitukseksi kappale ’Unisex’, jota voi perustellusti pitää Antti Tuiskun ’En kommentoi’ -biisin toisintona, vaikkei se edes ole Jurekin tuottama. Mutta minilevyltä löytyy todella paljon kovempaakin kamaa, josta osa on ihan sitä klassista Vilkkumaa-draamaa, päivitettynä elektronisemmaksi paljon Aja!-levyä sulavammin: erinomainen pikkuhitti ’Kaivopuiston jää’, vimmainen ja hauska ’Mul ei oo rahaa’, ihan yhtä hyvä biisi kuin se Hectorin melkein samanniminen.

Mul ei oo rahaa • minialbumilta Joku muu, mikä
2017

Silti levyn paras kappale lienee aika riehakas ja kitkerä irtiotto ’Pyörii’, jossa toksisen ja alkoholinhuuruisen parisuhteen tosiasiat lyödään paljaina julki eräänlaisen hirtehishumoristisen diskon ja antaumuksellisten puheosuuksien voimin. Biisi on tavallaan muotopuoli, mutta siinä kiteytyvät tämän julkaisun vahvuudet. Ei sen pidäkään olla yhtään tämän kontrolloidumpi. Sanoittajana Vilkkumaa etenee iloisesti oman perustekemisensä ulottumattomiin.

Pyörii • minialbumilta Joku muu, mikä
2017

Vuonna 2019 Vilkkumaa juhlisti 20-vuotista soolouraansa kokoelmalevyllä ja kiertueella. Uusi single ’Kultakala’ tehtiin kokoelmalle, ja syksyllä artisti nähtiin jälleen Vain elämäässä. Tämä kaikki vaikutti vähän perusnostalgialta, ja sitten vastaan tuli korona.

Mutta kenties, kuten monen muunkin taiteilijan tapauksessa, mahdollisuuksien kuivahtaminen avasi uusia tekemisen teitä. Tai uusvanhoja.

Nimittäin kyllähän Vilkkumaan keväällä 2021 julkaistu ’Viimeinen elämä’ -single on tämän vuosikymmenen suomirockin merkittävimpiä comebackeja. Eikä siihen vaadittu muuta kuin uusi ymmärrys vanhoista vahvuuksista. Hemmetin hyvä biisi, joka kuulosti riittävästi vuosituhannen vaihteelta, mutta riittävästi tältäkin päivältä. Tekstiltään ikäkauteen päivitetty versio ensilevyjen intensiivisistä kelailuista: Mitä on täysillä eläminen? Pitääkö elää täysillä? Mitä voi hävitä, mitä voittaa tekemällä kohtalokkaan ratkaisun?

Ikuisuuskysymyksiä. Ei ihme, että ’Viimeisestä elämästä’ tuli iso radio- ja striimihitti, Vilkkumaan isoin biisi sitten nollaluvun.

Viimeinen elämä • albumilta 1973
2022

Eppu Kososen tuottama ’Viimeinen elämä’ sai rauhassa muodostua hitaaksi menestykseksi vuoden ajan, ennen kuin Vilkkumaan tulevaa albumia alettiin kunnolla pohjustaa vuoden 2022 puolella. Nyt päätuottajaksi oli vaihtunut Atso Soivio. Muut levyltä julkaistut ennakkosinglet eivät tehneet ’Viimeisen elämän’ veroista vaikutusta, mutta kun 1973 syksyllä 2022 ilmestyi, osoittautui se Vilkkumaan kenties vahvimmaksi kokonaisuudeksi koskaan. Eikä tähän mitään taikatemppuja tarvittu: hyviä biisejä ja itseluottavainen artisti toimivine yhteistyökumppaneineen. Tietysti vielä se, että Vilkkumaalla tuntui olevan sanottavaa enemmän kuin koskaan. Ja hänellä on sitä sentään aiemminkin ollut.

Mikä Vilkkumaan syntymävuoden mukaan nimetyssä levyssä sitten toimii niin hyvin? Kai se on jonkinlainen summaus kaikesta siihen asti tehdystä ja koetusta. Ja siinä roolissaan se onnistuu myös pyrkimyksessään olla kannanotto aikamme Suomeen. Se on feministinen, vasemmistolainen, pystypäinen ja silti inklusiivinen levy sellaisella tavalla, että kenenkään on turha tulla valittamaan. Kun tarpeeksi kauan elää ja tekee taidetta, syntyy sen taiteen perustelevia näkemyksiä. 

Musiikillisesti 1973 on tietenkin ”helppo” levy. Joissakin yhteyksissä tarvitaan sellaisia. Käytännössä jokainen biisi on korvamato ja useimmat niistä ovat sitä perinteisellä Vilkkumaa-tavalla. Soundia on modernisoitu hienovaraisesti. Koneita on, mutta ei kikkailevassa, vaan tukevassa roolissa. Tekstit ovat suoraa puhetta ja monilta osin rehellistä taaksepäin katselua.

Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen radiossakin paljon soinut ’Betty Draper’, olenhan Mad Men -sarjan superfani. Betty Draper on salavihkainen feminismin ikoni. Kaltoin kohdeltu kotirouva löytää oman tiensä ja kuolee sitten syöpään. Vilkkumaan biisin lähtökohta on hänen viimeinen raskautensa, joka alkaa todella väärässä elämänvaiheessa. Aika harvoin on populaarikulttuuria käytetty suomipopissa näin hyvin.

Betty Draper • albumilta 1973
2022

Menestyslevy, merkkipäivä ja elämäkerta ovat tarkoittaneet Vilkkumaalle ansaittua paluuta. Nyt hän on voinut esiintyä isoilla areenoilla ja puhua punnitusti kärkimedioissa. Se on ansaittua, sillä Vilkkumaa on suomirockin parhaiten itsereflektioon kykeneviä artisteja. Uskoisin hänen voivan edelleen myös yhdistää sukupolvia, ja jos tämä tapahtuu enimmäkseen äitien ja tyttärien kesken, on se lähinnä isien ja poikien oma häpeä. 

Vilkkumaan viimeisin projekti on syksyllä 2024 ensi-iltansa saanut Jyväskylän kaupunginteatterin musikaali Bosslady, jonka idean hän on konseptoinut ja laulut säveltänyt. Satu Rasilan ohjaama musikaali kertoo elämässään eri suuntiin ajautuvista nuoruudenystävistä ja naisrooliin työelämässä liittyvistä vaikeuksista.

Samaan aikaan musikaalin ensi-illan kanssa julkaistiin myös Vilkkumaan omat tulkinnat sen kappaleista levynä Lauluja musikaalista Bosslady. Ehkä perusyleisölle ja medialle vähän vaikea tapaus, koska tavallaan aika lähellä ”normaalia” Vilkkumaa-levyä ja sitten kuitenkin konseptin verran etäällä sellaisesta. Tässä muodossa kyse ei ole merkkiteoksesta, mutta joukossa on itsenäisestikin toimivia biisejä, kuten ’Taisteluun kuolee’.

Taisteluun kuolee • soundtrack-albumilta Lauluja musikaalista Bosslady
2024

51-vuotiaana Maija Vilkkumaa vaikuttaa siis olevan hyvässä vaiheessa uraansa. Hän on sekä nostalgiaa että tätä päivää, merkittävä suomalainen populaarimusiikkiartisti. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hienoa musiikkia tulisi vielä paljon lisää. Yleisöäkin sellaiselle tuntuu löytyvän.

Joskus kauan sitten epäiltiin, voiko itse biisinsä tekevä nainen olla rokkari ylipäätään. Myöhempinä aikoina on pohdittu, voiko tietyn ikäinen nainen enää olla sellainen.

Uskoakseni Maija Vilkkumaa on vastannut näihin molempiin kysymyksiin aika painokkaasti.

Niko Peltonen

Maija Vilkkumaa | Facebook
Maija Vilkkumaa | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela – rohkeutta aallonpohjalla • Aukio [2009]
Chisu – suuren muutoksen maisemissa • Momentum 123 [2019]
Dingo – porilaiset manian kourissa • Kerjäläisten valtakunta [1985]
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Haloo Helsinki! – suurten tunteiden peli • Älä pelkää elämää [2021]
Irina – tiistaiaamun draamaa • Haluun olla yksin [2021]
Jonna Tervomaa • Ääni [2017] kasvaa kuunnellessa
Jonna Tervomaa • Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Litku Klemetti – arvokasta hölynpölyä • Kukkia muovipussissa [2021]
Maija Vilkkumaa [1] 1997–2007 • Töölöstä triplaplatinaan, Kallion lukiosta konserttisaleihin
Maija Vilkkumaa – kun kaava rikotaan • Aja! [2015]
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla • Joku muu, mikä [2017]
Maija Vilkkumaa tulee tähän päivään tyylillä • 1973 [2022]
Miljoonasade [1] 1986–1992 • Innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi

Olavi Uusivirta – nuoruutta, romantiikkaa, intertekstejä • Vuodet 2003–2020
Pariisin Kevät – läpimurto todellisuudesta toiseen • Kaikki on satua [2012]
PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
Sielun Veljet – unohdettu klassikko • Softwood Music – Under Slow Pillars [1989]
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Sir Elwoodin hiljaiset värit [2] 1999–2023 • Rujoa runoutta Linjoilta Lohjalle
Tarharyhmä – suomirockin 1990-luvun avajaiset • Tappopoppia [1993] • Hysteerinen harmonia [1994 • 1995]
Ultra Bra – houkutuksen voimasta • Vapaaherran elämää [1996]
Vesala tervehtii melankoliaa • Näkemiin, melankolia [2023]
Vilma Alina – parisuhteen viimeisellä rannalla • True Crime [2021]
Yö – porirockin alkuräjähdys • Varietee [1983]

💿
Tarharyhmä
[Maija Vilkkumaa • Minna Haapkylä • Paula Ojajärvi • Isa-Erika Lehto • Nöksy Niiniluoto]
Finna.fi

Tappopoppia | Poko Rekords 1993
Hysteerinen harmonia | Poko Rekords 1994 & 1995
Oppivuodet – 20 Tarharyhmän hittiä 1992–1995 | Poko Rekords 2001
Soitetaan kovaa! Koko tuotanto, koko tarina 1990–1995 • 3CD + 27-sivuinen liite | Poko Rekords / EMI Finland 2009

💿
Maija Vilkkumaa
Finna.fi

1990-luku

Pitkä ihana leikki | Evidence / Warner Music Finland 1999 • Peltipainos 2000

2000–2009

Meikit, ketjut ja vyöt | Evidence / Warner Music Finland 2001
Ei | Evidence / Warner Music Finland 2003
Se ei olekaan niin | Evidence / Warner Music Finland 2005
Totuutta ja tehtävää • CD+DVD | Evidence / Warner Music Finland 2006
Ilta Savoyssa • 2CD-livealbumi | Evidence / Warner Music Finland 2007
Superpallo | Warner Music Finland 2008

2010-luku

Kunnes joet muuttaa suuntaa | Warner Music Finland 2010
2 Kerkko Koskinen Kollektiivi | Johanna Kustannus 2014
Aja! | Warner Music Finland 2015
Joku muu, mikä | Warner Music Finland 2017  
Maija! – Hitit 1999–2019 • 2CD-kokoelma | Warner Music Finland 2019

2020-luku

1973 | Kaiku Entertainment 2022
Lauluja musikaalista Bosslady | Flashland / Kaiku Entertainment 2024

💿
Kerkko Koskinen Kollektiivi
Finna.fi

2 | Johanna Kustannus 2014

📺🎶
Vain elämää 4
[Maija Vilkkumaa • Sanni • Virve Rosti • Pave Maijanen • Antti Tuisku • Anssi Kela • VilleGalle]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 4 • päivä | Warner Music Finland 2015
Vain elämää – kausi 4 • ilta | Warner Music Finland 2015

📺🎶
Vain elämää 10
[Maija Vilkkumaa • Erin • Vesala • Lauri Tähkä • Samu Huber • Elastinen • VilleGalle • Antti Tuisku]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 10 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Warner Music Finland 2019
Vain elämää – kausi 10 – toinen kattaus • 2CD | Warner Music Finland 2019

🎼🎶
Nuottialbumi
Maija Vilkkumaa
Finna.fi

Maija Luca Gargano & Maija Vilkkumaa, 255 sivua | WSOY 2004

📚
Lue lisää Maija Vilkkumaasta
Finna.fi

Maija Luca Gargano & Maija Vilkkumaa, 255 sivua | WSOY 2004
Miten lauluni syntyvät?  Toimittanut Eetu Kauppinen, 143 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017
Vilkkumaa Maija Vilkkumaa & Miina Supinen, 432 sivua | Gummerus 2023

Lue lisää Maija Vilkkumaasta
Soundi

Suomen ääni Mikko Meriläinen | Soundi 6/2022 • sivut 28–33

📚
Lue lisää Maija Vilkkumaata
Finna.fi

Nainen katolla  Maija Vilkkumaa, 334 sivua | Kaiku Books 2013

📚
Lue lisää suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi

Lailasta Almaan – suomalaisten naisten populaarimusiikin historia Tiina Käpylä & Anna-Elena Pääkkölä, 351 sivua | Into Kustannus 2023
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003 & parannettu 1. painos 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rock – Tähtien elämää kulissien takana  Heta Hyttinen, 303 sivua | Readme.fi 2016
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011
Suomi-rockin tiekartta  Petri Nevalainen, 216 sivua | Gummerus / Ajatus 2005

Superpallo • 2008
Spotify

Joku muu, mikä • 2017
Spotify

1973 • 2022
Spotify

Lauluja musikaalista Bosslady • 2024
Spotify

Superpallo • 2008 • Kuva: Katja Lösönen • Kansi ja kuvankäsittely: Joel Melasniemi

Kunnes joet muuttaa suuntaa • 2010

2 Kerkko Koskinen Kollektiivi • 2014

Aja! • 2015

Joku muu, mikä • 2017

1973 • 2022 • Kannen valokuva: Jirina Alanko

Lauluja musikaalista Bosslady • 2024