Kallio Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

Kaikki tiet vievät Peltolaan | Is This Art! 2019

Musiikkia esille kirjastossa
• Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä | Is This Art! 2020
• Maustetytöt: Maailman onnellisin kansa | Is This Art! 2023
• Maustetytöt: Itken jos mua huvittaa | Lördag 2026

Nolottaa myöntää, että kesti yllättävän kauan ennen kuin hoksasin, mistä Maustetyttöjen nimi tulee. Se johtui siitä, miltä he vaikuttavat. Spice Girlsin pirskahteleva voimaannuttamispop on niin kaukana Maustetyttöjen raadollisesta, surumielisestä ja kauniista musiikista, etten pystynyt ajattelemaan molempia yhtyeitä samana päivänäkään.

Maustetyttöjen eli Anna ja Kaisa Karjalaisen yhteinen bändihistoria ulottuu noin kymmenen vuoden taakse. Heidän ja kolmannen sisaren Maija Karjalaisen trio Kaneli julkaisi ainoaksi jääneen albuminsa Hazy Daysin vuonna 2016. Englanninkielinen garagepop ennakoi läpimurtoyhtyeen tuloa mausteikkaalla bändinnimellä ja surumielisellä tunnelmalla. Ensimmäisen singlensä Maustetytöt julkaisi vuoden 2019 helmikuussa, ja nyt on ensialbumin aika.

Maustetytöt. Kuva: Alt Agency 2019

Kaikki tiet vievät Peltolaan on kymmenen biisin levyllinen lauluja ihmisistä, joista on syytä olla huolissaan. Samanhenkistä karun todellisuuden ja inhimillisen herkkyyden törmäysten kuvausta löytää vaikkapa Charlie Chaplinin ja Aki Kaurismäen elokuvista, joskin bändillä huumori ja toivo piilevät syvemmällä.

Maustetytöt: Viidestoista päivä

Mitä sanoituksiin tulee, lähin vertailukohta Maustetytöille on Pää Kii. Toisin kuin Teemu Bergmanin bändin, Maustetyttöjen musiikilliset vaikutteet eivät tule punkrockista päinkään, mutta muuten yhteistä on aika paljonkin. Molempien lauluissa kauneus löytyy rumuudesta, ihmiset ovat yksin, elämälle ei löydy tarkoitusta, suhteet eivät toimi, ja apteekissa ja Alkossa asioidaan tiuhaan kuin ruokakaupassa, ja keskushermostoa lamaavat yhdisteet tekevät olemisen hiukan siedettävämmäksi. Siinä missä Pää Kii purskahtaa ajoittain kyyniseen nauruun huonojen uutisten edessä, Maustetyttöjen lauluissa alakulo on kroonista sorttia, vaikka alituisen vakavuuden koominen ulottuvuus on tuskin jäänyt heiltä itseltään huomaamatta. Molempien musiikissa pinnalle nousee myötätunto, itseironia ja herkkyys.

Maustetytöt: Tein kai lottorivini väärin

Ei tarvitse olla kaksinen musatietäjä tai -guru löytääkseen sylttytehtaalle ’Viidestoista päivä’ -kappaleen tai ’Se oli S.O.S.’ -viittauksia seuraten, mutta ei Maustetyttöjä silti voi pitää Juice Leskisen tai ABBAn opetuslapsina. Usein tässä yhteydessä mainittu Leevi And The Leavings kuuluu selvästi, mutta toisaalta se on välillistä suomalaisen ja slaavilaisen iskelmän ja 1960-luvun lopun amerikkalaisen popin vaikutusta. Oman, tällaisessa aihepiirissä ennenkuulumattoman äänensä Maustetytöt löytää nuoren suomalaisen naisen kokemusmaailmasta. Vaikka Karjalaiset pitävät yllä tiettyjä perinteitä eivätkä sinänsä keksi mitään uutta, heidät kyllä tunnistaa.

Sinkkubiisit ’Se oli SOS’ ja ’Tein kai lottorivini väärin’ tekivät bändin tunnetuksi, mutta ensimmäistä albumia ei tarvinnut rakentaa niiden varaan. Vahvempaakin materiaalia nimittäin on, ja lujimmasta päästä ovat hienosti sisään tunnelmaan imaiseva ’En saa unta varmaan haudassakaan’, liikuttava ’Soitin sulle sanoakseni ei mitään’, hiukan kuplettimainen ’Kaikki tiet vievät Peltolaan’ ja levyn päättävä ’Mä loistan kuin hämärä’, joka muistuttaa synkistelyn puhdistavasta vaikutuksesta.

Maustetytöt: En saa unta varmaan haudassakaan

Maustetyttöjen ensimmäisen albumin päättyessä tuntuu, että yksi tie on kuljettu loppuun. Mahdollisilla seuraavilla levyillään heidän olisi hyvä löytää uusia näkökulmia konseptiinsa. Se tuskin tulee tuottamaan ongelmia, sillä se olennaisin eli laulunteon taito on heidän hallussaan. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä riittää: esimerkiksi söpösti nakuttavat konerytmit ja minimalistisen kitarasoinnuttelun voisi vaihtaa vaikka jousiorkesteriin ja kalja-särkylääkecocktailit johonkin muuhun eskapistiseen, eikä ideasta katoaisi mitään olennaista.

Siinä mielessä kurjuuden kuningatarten tulevaisuus näyttää yllättävänkin valoisalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Maustetytöt | Facebook
Maustetytöt | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Josefin Sirén stannar tiden med musik på Vörådialekt – ”It nain sa na för all vila va kvar” • Rättvisor & hembygdsserenader [2022]
Karkkiautomaatti – hurmaava, höpsö ja hienostunut • Suudelmilla [1998]
Leevi And The Leavings – tutunkuuloinen joutsenlaulu • Hopeahääpäivää [2003]
Maritta Kuula – oman tien kulkija • Kuuluisaa sukua [2014]
Maustetytöt – olemisen särkyvä hauraus • Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä [2020]
Maustetytöt – uusilla mausteilla • Maailman onnellisin kansa [2023]
Miljoonasade [1] Vuodet 1986–1992 • Innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] Vuodet 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi

Noitalinna Huraa! – ainutlaatuista kotikutoisuutta • Kalan silmä [1988]
Nylon Beat – popyhtyeen kasvun paikka • Valehtelija [1999]
Pariisin Kevät – läpimurto todellisuudesta toiseen • Kaikki on satua [2012]
PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
Samuli Putro – ihana raastava elämä • Pienet rukoukset [2019]
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille • Vuodet 2002–2019
Ultra Bra – houkutuksen voimasta • Vapaaherran elämää [1996]
Ville Valo & Agents – kadonnutta aikaa etsimässä • Ville Valo & Agents [2019]
Zen Café – rumia sanoja rakkaudesta • Helvetisti järkeä [2001]