The Yes Album (Atlantic, 1971)
Progressiivisen rockin suurin aalto valtasi maailmaa Britteinsaarilta 60-luvun loppupuolella. Innovatiiviset uuden suunnan näyttäjät Pink Floyd, King Crimson ja Genesis nousivat ponnekkaasti kohti rockmusiikin eturiviä. Myös viisihenkinen Yes oli tosissaan mukana. Yhtye julkaisi vuonna 1971 peräti kaksi albumia. Näistä ensimmäinen on The Yes Album, bändin ensimmäinen klassikko.
Syksyllä 1970 nauhoitettu kolmosalbumi kuulostaa yllättävän luomulta. Mahtipontisuuden rinnalla mukana on ripaus viehättävän kotikutoisen tuntuista jamittelufiilistä. Soundi on monin paikoin pikemminkin leikkisän progeileva kuin psykedeelinen. Happoisampi space rock oli muiden juttu. Kahdella ensimmäisellä albumilla oli mukana coverbiisejä, mutta The Yes Album iski optimismin ja omien sävellyksten voimin.
Yes: Chris Squire (vas.), Steve Howe, Tony Kaye, Bill Bruford ja Jon Anderson.
Albumin avaava Yours Is No Disgrace sisältää suuren ilmaisun elementit, joita tuotantotyö ei vielä hyödynnä täysillä. Kitaristi Steve Howen akustinen livepala Clap hymyilyttää, mutta A-puoli päättyy vakavahenkiseen suurteokseen Starship Trooper. Kolmiosainen Jon Andersonin, Chris Squiren ja Howen säveltämä kokonaisuus nostaa Yesin komeaan liitoon.
Noste jatkuu koko B-puolen. I’ve Seen All Good People on yksi Yesin kuolemattomista anthemeista. Stemmalaulu loistaa Jon Andersonin kristallinkirkkaan tulkinnan takaa. Taustalta erottuva laina ”Give Peace A Chance” sopii mukaan täydellisesti. Auringonpaisteista tunnelmaa on mahdotonta verhota piiloon. Hittipontentaaliakin sisältävä raita toimii myös lyhennettynä liveversiona.
Albumin päättää Perpetual Change. Pääriffi on majesteetillinen, ja seikkailu jatkuu läpi liki kymmenminuuttisen raidan. Bill Bruford iskee tarkasti, voimakkaan jazzisti. Pidemmistä raidoista huolimatta The Yes Album tuntuu biisipainoitteiselta rocklevyltä. Äärimmäisen tunnistettava Andersonin lauluklangi hallitsee, tekstit lipuvat tajuntaan vaivatta.
The Yes Album käynnisti yhtyeen valovoimaisimman kauden. Samalla kasvoi suosiokin: uutuuslevy nousi brittilistalla sijalle 4. Työ jatkui jo jouluksi 1971 ilmestyneellä julkaistulla mestariteoksella Fragile. Yesin kunnianhimoa ei tuntunut rajoittavan mikään.
The Yes Album
Jon Anderson – laulu, lyömäsoittimet
Chris Squire – bassokitara, laulu
Steve Howe – kitara, portugalilainen kitara, laulu
Tony Kaye – piano, urut, Moog
Bill Bruford – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Yes ja Eddie Offord
The Yes Album julkaistiin alun perin keväällä 1971. Levystä on liikkeellä kaksi erinomaista CD-remasteria. Vuoden 2003 painos sisältää kolme lisäraitaa. Steven Wilson operoi CD/Blu-ray-painokselle (2014) komean valikoiman lisäraitoja ja eri miksauksia. Stemmalaulun ohella sekä Tony Kayen että Steve Howen musisointi hyötyy täyteläisestä 5.1-miksauksesta.
* * *
Yes keikkailee yhä, basisti Chris Squiren (1948–2015) menehtymisen jälkeenkin. Nykykokoonpanossa soittavat Howe, Alan White, Geoff Downes, Jon Davison ja Billy Sherwood.
Tuomas Pelttari
Hae The Yes Album kirjastosta!
Hae The Yes Album kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.
Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.
Levyhyllyt | Finna.fi
Yes | LP Atlantic 1969 • CD-uusintapainos Atlantic 1994 • CD-uusintapainos Expanded & Remastered Rhino/Elektra 2003 • 2LP-uusintapainos Music On Vinyl 2015
Time And A Word | Atlantic 1970
The Yes Album | Atlantic 1971
Fragile | Atlantic 1971 Levyhyllyt • Fragile
Close To The Edge | Atlantic 1972
Yessongs | Atlantic 1973
Tales From Topographic Oceans | Atlantic 1973
Relayer | Atlantic 1974
Going For The One | Atlantic 1977
Tormato | Atlantic 1978
Drama | Atlantic 1980
90125 | Atco 1983
Big Generator | Atlantic 1987
Anderson Wakeman Bruford Howe | LP • CD • Arista Records 1989 • 2CD Gonzo Multimedia Levyhyllyt • Anderson Wakeman Bruford Howe
Union | Arista Records 1991
Talk | Victory 1994 Levyhyllyt • Talk
Keys To Ascension | Essential 1996
Keys To Ascension 2 | 1997
Open Your Eyes | Eagle 1997
The Ladder | 1999
Magnification | 2001
Fly From Here | Frontiers 2011
Heaven & Earth | 2014
Fly From Here – Return Trip | 2018
Yes Featuring Jon Anderson • Trevor Rabin • Rick Wakeman: 50th Anniversary Live At The Apollo | 2CD • 3LP • Eagle Records 2018
Muista Yes-boksit | Finna.fi
Yesyears, 4CD ja 32-sivuinen liitekirja | Atco 1991
In A Word – Yes, 5CD ja 98-sivuinen liitekirja | Elektra/Rhino 2002
Progeny – Seven Shows From Seventy-Two, 14CD ja liitevihko | Atlantic/Rhino 2015
Lue lisää | Finna.fi
Banks, Peter & James, Billy: Beyond And Before – The Formative Years Of Yes | Golden Treasures 2001
Bruford, Bill: The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More, 352 sivua | Jawbone 2009
Farley, Alan: The extraordinary world of Yes, 254 sivua | iUniverse 2004
Hedges, Dan: Yes – The Authorized Biography, 144 sivua | Sidgwick & Jackson 1981
Heino, Kalevi: Yes – jatkuvan muutoksen portaat, 322 sivua | Pop-lehti 2004
Holm-Hudson, Kevin: Progressive rock reconsidered, 280 sivua | Routledge 2002
Martin, Bill: Music Of Yes – Structure And Vision In Progressive Rock, 272 sivua | Open Court 1996
Morse, Tim: Yesstories – Yes In Their Own Words, 162 sivua | St. Martin’s Press 1996
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Popoff, Martin: Time And A Word – The Yes Story, 252 sivua | Soundcheck Books 2016
Romano, Will: Close To The Edge – How Yes’s Masterpiece Defined Prog Rock, 272 sivua | Backbeat Books 2017
Watkinson, David: Yes – Perpetual Change, 192 sivua | Plexus, 2002
Welch, Chris: Close To The Edge – The Story Of Yes, 280 sivua | Omnibus, 1999 • Päivitetty painos: Omnibus 2007
Yes: Fragile, CD ja 16-sivuinen liitevihko, jossa Bill Martinin essee A Brighter Shade Of Green | Elektra & Rhino 2003
Yes: Fragile, CD/Blu-ray tai CD/DVD sekä 16-sivuinen liitevihko, jossa Sid Smithin essee | Atlantic & Panegyric 2015
Yes: The Yes Album (1971).