The Yes Album (Atlantic, 1971)

Progressiivisen rockin suurin aalto valtasi maailmaa Britteinsaarilta 60-luvun loppupuolella. Innovatiiviset uuden suunnan näyttäjät Pink Floyd, King Crimson ja Genesis nousivat ponnekkaasti kohti rockmusiikin eturiviä. Myös viisihenkinen Yes oli tosissaan mukana. Yhtye julkaisi vuonna 1971 peräti kaksi albumia. Näistä ensimmäinen on The Yes Album, bändin ensimmäinen klassikko.

Syksyllä 1970 nauhoitettu kolmosalbumi kuulostaa yllättävän luomulta. Mahtipontisuuden rinnalla mukana on ripaus viehättävän kotikutoisen tuntuista jamittelufiilistä. Soundi on monin paikoin pikemminkin leikkisän progeileva kuin psykedeelinen. Happoisampi space rock oli muiden juttu. Kahdella ensimmäisellä albumilla oli mukana coverbiisejä, mutta The Yes Album iski optimismin ja omien sävellyksten voimin.

Yes: Chris Squire (vas.), Steve Howe, Tony Kaye, Bill Bruford ja Jon Anderson.

Albumin avaava Yours Is No Disgrace sisältää suuren ilmaisun elementit, joita tuotantotyö ei vielä hyödynnä täysillä. Kitaristi Steve Howen akustinen livepala Clap hymyilyttää, mutta A-puoli päättyy vakavahenkiseen suurteokseen Starship Trooper. Kolmiosainen Jon Andersonin, Chris Squiren ja Howen säveltämä kokonaisuus nostaa Yesin komeaan liitoon.

Noste jatkuu koko B-puolen. I’ve Seen All Good People on yksi Yesin kuolemattomista anthemeista. Stemmalaulu loistaa Jon Andersonin kristallinkirkkaan tulkinnan takaa. Taustalta erottuva laina ”Give Peace A Chance” sopii mukaan täydellisesti. Auringonpaisteista tunnelmaa on mahdotonta verhota piiloon. Hittipontentaaliakin sisältävä raita toimii myös lyhennettynä liveversiona.

Albumin päättää Perpetual Change. Pääriffi on majesteetillinen, ja seikkailu jatkuu läpi liki kymmenminuuttisen raidan. Bill Bruford iskee tarkasti, voimakkaan jazzisti. Pidemmistä raidoista huolimatta The Yes Album tuntuu biisipainoitteiselta rocklevyltä. Äärimmäisen tunnistettava Andersonin lauluklangi hallitsee, tekstit lipuvat tajuntaan vaivatta.

The Yes Album käynnisti yhtyeen valovoimaisimman kauden. Samalla kasvoi suosiokin: uutuuslevy nousi brittilistalla sijalle 4. Työ jatkui jo jouluksi 1971 ilmestyneellä julkaistulla mestariteoksella Fragile. Yesin kunnianhimoa ei tuntunut rajoittavan mikään.

The Yes Album
Jon Anderson – laulu, lyömäsoittimet
Chris Squire – bassokitara, laulu
Steve Howe – kitara, portugalilainen kitara, laulu
Tony Kaye – piano, urut, Moog
Bill Bruford – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Yes ja Eddie Offord

The Yes Album julkaistiin alun perin keväällä 1971. Levystä on liikkeellä kaksi erinomaista CD-remasteria. Vuoden 2003 painos sisältää kolme lisäraitaa. Steven Wilson operoi CD/Blu-ray-painokselle (2014) komean valikoiman lisäraitoja ja eri miksauksia. Stemmalaulun ohella sekä Tony Kayen että Steve Howen musisointi hyötyy täyteläisestä 5.1-miksauksesta.

* * *

Yes keikkailee yhä, basisti Chris Squiren (1948–2015) menehtymisen jälkeenkin. Nykykokoonpanossa soittavat Howe, Alan White, Geoff Downes, Jon Davison ja Billy Sherwood.

Tuomas Pelttari

Yes kotisivu

Hae The Yes Album kirjastosta!

Hae The Yes Album kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
Yes (Atlantic, 1969)
Time And A Word (1970)
The Yes Album (1971)
Fragile (1971)
Close To The Edge (1972)
Yessongs (1973)
Tales From Topographic Oceans (1973)
Relayer (1974)
Going For The One (1977)
Tormato (1978)
Drama (1980)
Yesshows (1980)
90125 (Atco, 1983)
9012Live: The Solos (1985)
Big Generator (1987)
Union (Arista, 1991)
Talk (Victory, 1994)
Keys To Ascension (Essential, 1996)
Keys To Ascension 2 (1997)
Open Your Eyes (Eagle, 1997)
The Ladder (1999)
Magnification (2001)
Fly From Here (Frontiers, 2011)
Heaven & Earth (2014)

Muista boksit:
Yes: Yesyears, 4CD ja 32-sivuinen liitekirja. (Atco, 1991).
Yes: In A Word – Yes, 5CD ja 98-sivuinen liitekirja (Elektra, Rhino, 2002).
Yes: Progeny – Seven Shows From Seventy-Two, 14CD ja liitevihko (Atlantic, Rhino, 2015).

Lue lisää:
Banks, Peter & James, Billy: Beyond And Before – The Formative Years Of Yes, (Golden Treasures, 2001).
Bruford, Bill: The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More, 352 sivua. (Jawbone, 2009).
Farley, Alan: The extraordinary world of Yes, 254 sivua. (iUniverse, 2004).
Hedges, Dan: Yes – The Authorized Biography, 144 sivua. (Sidgwick & Jackson, 1981).
Heino, Kalevi: Yes – jatkuvan muutoksen portaat, 322 sivua. (Pop-lehti, 2004).
Holm-Hudson, Kevin: Progressive rock reconsidered, 280 sivua. (Routledge, 2002).
Martin, Bill: Music Of Yes – Structure And Vision In Progressive Rock, 272 sivua. (Open Court, 1996).
Morse, Tim: Yesstories – Yes In Their Own Words, 162 sivua. (St. Martin’s Press, 1996).
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua. (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013).
Popoff, Martin: Time And A Word – The Yes Story, 252 sivua. (Soundcheck Books, 2016).
Romano, Will: Close To The Edge – How Yes’s Masterpiece Defined Prog Rock, 272 sivua. (Backbeat Books, 2017).
Watkinson, David: Yes – Perpetual Change, 192 sivua. (Plexus, 2002).
Welch, Chris: Close To The Edge – The Story Of Yes, 280 sivua. (Omnibus, 1999. Myös päivitetty painos: Omnibus, 2007).

Yes: The Yes Album (1971).