Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko

The Yes Album | Atlantic 1971

Brittiläisen Yesin kolmonen julkaistiin keväällä 1971. The Yes Album on yhtyeen ensimmäinen klassikko.Progressiivisen rockin suurin aalto valtasi maailmaa Britteinsaarilta 60-luvun loppupuolella. Innovatiiviset uuden suunnan näyttäjät Pink Floyd, King Crimson ja Genesis nousivat ponnekkaasti kohti rockmusiikin eturiviä. Myös viisihenkinen Yes oli tosissaan mukana. Yhtye julkaisi vuonna 1971 peräti kaksi albumia. Näistä ensimmäinen on The Yes Album, bändin ensimmäinen klassikko.

Syksyllä 1970 nauhoitettu kolmosalbumi kuulostaa yllättävän luomulta. Mahtipontisuuden rinnalla mukana on ripaus viehättävän kotikutoisen tuntuista jamittelufiilistä. Soundi on monin paikoin pikemminkin leikkisän progeileva kuin psykedeelinen. Happoisampi space rock oli muiden juttu. Kahdella ensimmäisellä albumilla oli mukana coverbiisejä, mutta The Yes Album iski optimismin ja omien sävellyksten voimin.

Yes: Chris Squire (vas.), Steve Howe, Tony Kaye, Bill Bruford ja Jon Anderson.

Yes: Chris Squire (vas.), Steve Howe, Tony Kaye, Bill Bruford ja Jon Anderson.

Albumin avaava Yours Is No Disgrace sisältää suuren ilmaisun elementit, joita tuotantotyö ei vielä hyödynnä täysillä. Kitaristi Steve Howen akustinen livepala Clap hymyilyttää, mutta A-puoli päättyy vakavahenkiseen suurteokseen Starship Trooper. Kolmiosainen Jon Andersonin, Chris Squiren ja Howen säveltämä kokonaisuus nostaa Yesin komeaan liitoon.

Noste jatkuu koko B-puolen. I’ve Seen All Good People on yksi Yesin kuolemattomista anthemeista. Stemmalaulu loistaa Jon Andersonin kristallinkirkkaan tulkinnan takaa. Taustalta erottuva laina ”Give Peace A Chance” sopii mukaan täydellisesti. Auringonpaisteista tunnelmaa on mahdotonta verhota piiloon. Hittipontentaaliakin sisältävä raita toimii myös lyhennettynä liveversiona.

Albumin päättää Perpetual Change. Pääriffi on majesteetillinen, ja seikkailu jatkuu läpi liki kymmenminuuttisen raidan. Bill Bruford iskee tarkasti, voimakkaan jazzisti. Pidemmistä raidoista huolimatta The Yes Album tuntuu biisipainoitteiselta rocklevyltä. Äärimmäisen tunnistettava Andersonin lauluklangi hallitsee, tekstit lipuvat tajuntaan vaivatta.

The Yes Album käynnisti yhtyeen valovoimaisimman kauden. Samalla kasvoi suosiokin: uutuuslevy nousi brittilistalla sijalle 4. Työ jatkui jo jouluksi 1971 ilmestyneellä julkaistulla mestariteoksella Fragile. Yesin kunnianhimoa ei tuntunut rajoittavan mikään.

The Yes Album
Jon Anderson – laulu, lyömäsoittimet
Chris Squire – bassokitara, laulu
Steve Howe – kitara, portugalilainen kitara, laulu
Tony Kaye – piano, urut, Moog
Bill Bruford – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Yes ja Eddie Offord

The Yes Album julkaistiin alun perin keväällä 1971. Levystä on liikkeellä kaksi erinomaista CD-remasteria. Vuoden 2003 painos sisältää kolme lisäraitaa. Steven Wilson operoi CD/Blu-ray-painokselle (2014) komean valikoiman lisäraitoja ja eri miksauksia. Stemmalaulun ohella sekä Tony Kayen että Steve Howen musisointi hyötyy täyteläisestä 5.1-miksauksesta.

* * *

Yes keikkailee yhä, basisti Chris Squiren (1948–2015) menehtymisen jälkeenkin. Nykykokoonpanossa soittavat Howe, Alan White, Geoff Downes, Jon Davison ja Billy Sherwood.

Tuomas Pelttari

Yes | kotisivu
Yes | Facebook

Hae The Yes Album kirjastosta!

Hae The Yes Album kirjastosta!

Hae The Yes Album kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Yes | LP Atlantic 1969 • CD-uusintapainos Atlantic 1994 • CD-uusintapainos Expanded & Remastered Rhino/Elektra 2003 • 2LP-uusintapainos Music On Vinyl 2015
Time And A Word | Atlantic 1970
The Yes Album | Atlantic 1971
Fragile | Atlantic 1971 Levyhyllyt • Fragile
Close To The Edge | Atlantic 1972
Yessongs | Atlantic 1973
Tales From Topographic Oceans | Atlantic 1973
Relayer | Atlantic 1974
Going For The One | Atlantic 1977
Tormato | Atlantic 1978
Drama | Atlantic 1980
90125 | Atco 1983
Big Generator | Atlantic 1987
Anderson Wakeman Bruford Howe | LP • CD • Arista Records 1989 • 2CD Gonzo Multimedia  Levyhyllyt • Anderson Wakeman Bruford Howe
Union | Arista Records 1991
Talk | Victory 1994  Levyhyllyt • Talk
Keys To Ascension | Essential 1996
Keys To Ascension 2 | 1997
Open Your Eyes | Eagle 1997
The Ladder | 1999
Magnification | 2001
Fly From Here | Frontiers 2011
Heaven & Earth | 2014
Fly From Here – Return Trip | 2018
Yes Featuring Jon Anderson • Trevor Rabin • Rick Wakeman: 50th Anniversary Live At The Apollo | 2CD • 3LP • Eagle Records 2018

Muista Yes-boksit | Finna.fi
Yesyears, 4CD ja 32-sivuinen liitekirja | Atco 1991
In A Word – Yes, 5CD ja 98-sivuinen liitekirja | Elektra/Rhino 2002
Progeny – Seven Shows From Seventy-Two, 14CD ja liitevihko | Atlantic/Rhino 2015

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi
Banks
, Peter & James, Billy: Beyond And Before – The Formative Years Of Yes | Golden Treasures 2001
Bruford, Bill: The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More, 352 sivua | Jawbone 2009
Farley, Alan: The extraordinary world of Yes, 254 sivua | iUniverse 2004
Hedges, Dan: Yes – The Authorized Biography, 144 sivua | Sidgwick & Jackson 1981
Heino, Kalevi: Yes – jatkuvan muutoksen portaat, 322 sivua | Pop-lehti 2004
Holm-Hudson, Kevin: Progressive rock reconsidered, 280 sivua | Routledge 2002
Martin, Bill: Music Of Yes – Structure And Vision In Progressive Rock, 272 sivua | Open Court 1996
Morse, Tim: Yesstories – Yes In Their Own Words, 162 sivua | St. Martin’s Press 1996
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Popoff, Martin: Time And A Word – The Yes Story, 252 sivua | Soundcheck Books 2016
Romano, Will: Close To The Edge – How Yes’s Masterpiece Defined Prog Rock, 272 sivua | Backbeat Books 2017
Watkinson, David: Yes – Perpetual Change, 192 sivua | Plexus, 2002
Welch, Chris: Close To The Edge – The Story Of Yes, 280 sivua | Omnibus, 1999 • Päivitetty painos: Omnibus 2007
Yes: Fragile, CD ja 16-sivuinen liitevihko, jossa Bill Martinin essee A Brighter Shade Of Green | Elektra & Rhino 2003
Yes: Fragile, CD/Blu-ray tai CD/DVD sekä 16-sivuinen liitevihko, jossa Sid Smithin essee | Atlantic & Panegyric 2015

Brittiläisen Yesin kolmonen julkaistiin keväällä 1971. The Yes Album on yhtyeen ensimmäinen klassikko.

Yes: The Yes Album (1971).

The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

The Electric Light Orchestra | EMI Harvest 1971

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).Brittiläinen The Electric Light Orchestra syntyi alkujaan varsin erilaiseksi ryhmäksi kuin bändin 70- ja 80-luvun radiohiteistä voisi päätellä. Birminghamilaiset multi-instrumentalistit Roy Wood (s. 1946) ja Jeff Lynne (s. 1947) johtivat Electric Light Orchestraa alkujaan yhdessä kohti kunnianhimoista taidemusiikin ja rockin hybridiä. Yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin joulukuussa -71.

Wood, Lynne ja rumpali Bev Bevan olivat kaveeranneet jo vuosia ja aloittaneet yhteistyön yhtyeessä The Move. Normimallista rockbändiä laajempaan orkestraatioon mieltyneet muusikot halusivat ottaa ELO:n myötä askeleen eteenpäin. Timantinkirkas idea jalostui vähitellen albumiksi asti. Äänityssessioita tehtiin rinnakkain The Moven kanssa. Muusikot elivät niin luovaa kautta, että 70-luvun alkuvuosien ELO-äänityksistä ammennettiin myös The Moven albumille Message From The Country (1971), ellei jopa vuonna 1973 julkaistulle Roy Woodin soololevylle Boulders.

The Electric Light Orchestra: Bev Bevan (vas.), Roy Wood ja Jeff Lynne. Kuva: EMI Records.

The Electric Light Orchestra: Bev Bevan (vas.), Roy Wood ja Jeff Lynne. Kuva: EMI Records.

ELO:n debyyttialbumin tunnelma on monilta osin yllättävän akustinen. Perinteisemmin instrumentoitujen rockbiisien rinnalla on huomattava määrä jousisoittimia, puhaltimia, akustista kitaraa ja pianoa. Lynnen ja Woodin nerokkaasti tuottamalla levyllä Instrumenttien oma soundi saa ilahduttavan paljon tilaa.

Huumaava dravi valtaa tilan levyn alkusekunneista lähtien. Kaikkien aikojen ensimmäinen ELO-raita 10538 Overture virtaa sisään massiivisella vyöryllä, jossa täydellistä kitarariffiä kannattelee Woodin uskomaton sellonsoitto.

Look At Me Now tuo selloriffittelyn puupuhaltimien ja kauniin laulumelodian rungoksi. Huomattavan progehtavan biisin väliosassa ei ole huomata rumpujen poissaoloa.

Lynnen balladimainen Nellie Takes Her Bow nivahtaa puolivälissä aivan eri biisiin, kuin The Beatles ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band parhaimmillaan. Haastavinta barokkirokkia edustanee The Battle Of Marston Moor, jossa on tavoitettu sotaretken tuntua. Moniosainen taideteos hämmästyttää aina, äänikuva on niin taidokkaasti tehty. B-puolen avaava First Movement on yksi rockmusiikin täydellisimmistä instrumentaaliraidosta.

Wood ei ikävä kyllä jatkanut ELO:n vakikokoonpanossa enää albumille ELO 2, vaikka häntä levyllä kuullaankin. Näin Electric Light Orchestran villein seikkailuepisodi päättyi. Bändi kuitenkin jatkoi Lynnen johdolla fantastista uraa eteenpäin, reilusti kaupallisempaan suuntaan. Monin eri tavoin mestarilliset eri aikakausien ELO-albumit ovat aina kiinnostavia. Myöhempien levytysten rinnalla ykkönen loistaa omanlaista valoaan, täynnä sähköä.

The Electric Light Orchestra I
Roy Wood – laulu, sello, oboe, akustinen kitara, bassokitara, fagotti, klarinetti, nokkahuilu, kitara, lyömäsoittimet
Jeff Lynne – laulu, piano, kitara, lyömäsoittimet, bassokitara
Bev Bevan – rummut, lyömäsoittimet
Steve Woolam – viulu
Tuottajat: Roy Wood ja Jeff Lynne

ELO I on saanut muutamia CD-uusintapainoksia. 2012 julkaistu 40th Anniversary Edition (CD+DVD) on kiinnostava lisä ELO-saagaan: DVD sisältää uuden stereoremasterin lisäksi monikanavamiksauksen Quad Mix to 4.1. Yhdessä CD+DVD:n kanssa ELO:n ykkönen sai myös päivitetyn gatefold-kantisen LP-painoksen.

Tuomas Pelttari

ELO and Jeff Lynne kotisivu
Roy Wood kotisivu

Varaa ELO-musiikkia kirjastosta.

Varaa ELO-musiikkia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Electric Light Orchestra

1970-luku

The Electric Light Orchestra | Harvest 1971 • CD + 24-sivuinen vihko | Harvest 2003 • CD + DVD | Harvest 2012
ELO 2 | Harvest 1973
On The Third Day | United Artists Records ‎1973
Eldorado – A Symphony By The Electric Light Orchestra | United Artists Records/Jet Records 1974
Face The Music | Jet Records 1975
A New World Record | Jet Records 1976
Out Of The Blue | Jet Records 1978
Discovery | Jet Records 1979

1980-luku ja 2000–2009

Xanadu – From The Original Motion Picture Soundtrack | 1980
Time | 1981
Secret Messages | 1983
The Balance Of Power | 1986
Zoom | 2001

2010-luku
Jeff Lynne’s ELO

Alone In The Universe | Columbia 2015
Wembley Or Bust • live | 2017
From Out Of Nowhere | Columbia/Big Trilby Records/Sony Music 2019

Nimellä Jeff Lynne's ELO julkaistu paluulevy Alone In The Universe julkaistiin vuonna 2015.

Nimellä Jeff Lynne’s ELO julkaistu paluulevy Alone In The Universe julkaistiin vuonna 2015.

The Move | Finna.fi

Move | Regal Zonophone 1968 • 2CD | Salvo 2007
’Shazam’
| Regal Zonophone 1970 • 2CD Deluxe Edition | Esoteric Recordings 2016
Looking On
 | 1970 • CD ja 16-sivuinen vihko | Salvo 2008
Message From The Country • CD ja 16-sivuinen vihko| EMI 2005

Kokoelmat | Finna.fi
ELO ja The Move

Electric Light Orchestra
Afterglow • 3CD ja liitevihko | Epic Associated 1990
Flashback • 3CD ja 43-sivuinen liitekirja | Sony Music 2000
All Over The World – The Very Best Of Electric Light Orchestra | Epic/Sony Music 2005
Ticket To The Moon – The Very Best Of Electric Light Orchestra Volume 2 | Epic/Legacy/Sony BMG Music Entertainment 2007
The Classic Albums Collection • 11CD | Epic/Sony Music/EMI 2011
The Studio Albums 1973–1977 • 5CD | Epic/Legacy/Sony Music 2016
The Move
Movements – 30th Anniversary Anthology • 3CD | Westside 1997
Anthology – 1966–1972 • 4CD ja 70-sivuinen liitekirja | Onward Music 2008

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu


ELO:n historiikkia ei ole toistaiseksi kirjoitettu (6/2015) kattavaksi kirjaksi asti, mutta Roy Woodin elämäkerrallisen lisäksi CD-uusintajulkaisut ja kokoelmat ansaitsevat maininnan hyvin toimitettujen liitevihkojen ansiosta. Fanien kannattaa lukea myös Bev Bevanin kevyehkö ELO-historiikki The Electric Light Orchestra Story. Se on saatavana Varastokirjastosta.

Lue lisää | Finna.fi

Bevan, Bev & Pierce, Garth (toim.): The Electric Light Orchestra Story, 174 sivua | Mushroom 1980
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Matti Pajuniemi 2017
Van der Kiste, John: Roy Wood – The Move, Wizzard And Beyond, 164 sivua | Amazon KDP 2014

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).

The Electric Light Orchestra (1971).

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon – avain maailmanmenestykseen

The Dark Side Of The Moon | Harvest/EMI 1973

Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon (1973).Brittiläisen Pink Floydin kahdeksannen albumin The Dark Side Of The Moonin tunnistaa ajattomaksi klassikoksi monesta seikasta. Levytys on yhtä aikaa moderni, toisaalta perinteinen. Saumaton rockalbumi flirttailee space rockin ja progen kanssa, mutta on silti helposti omaksuttava kokonaisuus. Se ei ole liian vaikea, eikä liian helppo. Se ei kulu, vaan taistelee vaivatta aikaa vastaan. The Dark Side Of The Moon erottuu avattavan gatefold-kantensakin ansiosta. Ikonisen prisma-aiheisen levynkannen suunnitteli Hipgnosis.

1960-luvun puolivälissä perustettu Pink Floyd riemastutti psykedeelistä rockia edistävänä bändinä. Lauluntekijä ja johtohahmo Syd Barrett teki omalaatuisia sävellyksiä bändin ensimmäisille singleille, ja jo debyyttialbumi The Piper At The Gates Of Dawn oli taiteellinen menestys. Barrett menetti toimintakykyänsä ja luovuttaan kohti toista albumia A Saucerful Of Secrets (1968). Uusi jäsen David Gilmour tuli mukaan, ja Roger Waters ja Rick Wright jatkoivat sävellystyötä kun Barrett jäi pois bändistä. Pink Floydin etsikkoaika oli alkanut.

Tie The Dark Side Of The Moonia kohti oli nousujohteinen. Ilmaisuun haettiin lisää tarkennusta soundtrack-levyllä More. Tupla-albumi Ummagumma ilmestyi vielä 60-luvun puolella. Psykedelia oli vaihtumassa suurieleisempään progeen. Syksyllä 1970 julkaistu tudioalbumi Atom Heart Mother oli rohkea sävelteos, ja Meddle osoitti Pink Floydin merkityksen yhä selvemmin.

Vuodesta 1973 eteenpäin nelihenkinen Pink Floyd keskittyi albumikokonaisuuksiin entistä huolellisemmin. Levytyksistä kehkeytyi dynaamisia ja varsin suosittuja taideteoksia, jotka ovat rockmusiikin historiaa. Näistä kuuluisin on The Dark Side Of The Moon. Maaliskuussa 1973 julkaistun LP:n molemmat puolet lipuvat legendaarisesta biisistä toiseen: A-puoli selkeästi bändin yhteistyössä, B-puoli taas erityisesti Roger Watersin sävellysten voimalla.

Vuonna 1973 tapahtui Pink Floydin kaupallinen läpimurto. Yhtye ehti juhlia brittilistan ykkössijaa jo vuonna 1970 kun Atom Heart Mother ilmestyi, mutta kestävämpi menestys oli vasta tulossa. The Dark Side Of The Moon auttoi yhtyeen yhdeksi maailman suosituimmista. Levyn voittokulku jatkuu yhä: joulukuussa 2014 TDSOTM oli Billboardin listalla sijalla 13. Tammikuussa 2015 listaviikkoja on yhteensä häkellyttävät 895.

* * *

Yksi The Dark Side Of The Moonin ansioista on sen luoma tunnelma tarinasta. Se ilmenee Watersin kirjoittamissa sanoituksissa, mutta tulee lähelle myös musiikin välityksellä. Varsinaisesta juonesta ei ole varmuutta, mutta kertomuksen kaltainen kokonaisuus viehättää poikkeuksellisen paljon.

Sydämen rauhallinen lepopulssi aloittaa matkan. Intron syvä tunnelma tuntuu vatsassa asti. Seesteinen ’Breathe’ keskittyy hengittämiseen, mutta vain hetkeksi. Kiihdytys käy pelottavan kiihkeäksi, kun nopeatempoinen ’On The Run’ kiitää räjähdyksen kaltaiseen pysähdykseen. Elämän äkkisyvä tulee eteen silmänräpäyksessä. Kellojen kalkkeessa herätään jälleen todellisuuteen, eikä arkea pääse pakoon. Vai pääseekö sittenkin? ’The Great Gig In The Sky’ on kuin ansaittu vapaapäivä, pako rutiineista. Kuuluisan soolon sävelsi ja lauloi Clare Torry.

Raha ja kateus nostavat ilkeästi päätään B-puolen alussa. ’Money’ kertoo vaurauden pelastavasta voimasta, johon kannattaa uskoa – jos aikoo pärjätä maailmassa. Reteä saksofonisoolo kulkee komeasti Watersin kuuluisan riffin vierellä. Menestyksen maku jatkuu David Gilmourin pitkällä kitarasoololla, samalla kun tahtilaji vaihtuu suorempaan.

’Us And Them’ pohtii sosiaalista kanssakäymistä. Paatoksen jälkeen yllättävän irrotteleva jami ’Any Colour You Like’ rentouttaa ennen loppuhuipennusta ’Brain Damage/Eclipse’. Lopun mantrassa kuullaan merkkejä Roger Watersin tavaramerkiksi nousseesta fraseerauksesta. Samalla kun Waters nousi bändin tärkeimmäksi säveltäjäksi, hänestä kasvoi muutamassa vuodessa myös poikkeuksellisen ilmaisuvoimainen vokalisti Gilmourin ja Richard Wrightin rinnalle. Pink Floydin menestys jatkui 1970-luvulla yhä suurempana kun areenoilla kuultiin levyjä Wish You Were Here, Animals ja The Wall.

The Dark Side Of The Moon
David Gilmour – laulu, kitara, VSC3
Nick Mason: rummut, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Richard Wright: kosketinsoittimet, laulu, VCS3
Roger Waters: bassokitara, laulu, VCS3, nauhaefektit
Tuottaja: Pink Floyd

Alun perin maaliskuussa 1973 julkaistu The Dark Side Of The Moon on saanut useita uusintapainoksia. 1994 remasteroitu CD ilmestyi jälleen uutena remasterina vuonna 2011. Painoksia julkaistiin kolme erilaista: Remastered 1CD, Experience Edition 2CD sekä mm. DVD- ja Blu-ray-levyt sisältävä Immersion Edition Box Set. Boksissa on mukana myös albumin 5.1-miksaus.

Albumin SACD-laitos 30th Anniversary Edition julkaistiin 2003.

Tuomas Pelttari

Pink Floyd | kotisivu
Pink Floyd | Facebook
Pink Floyd | Instagram
Pink Floyd | Twitter

Varaa The Dark Side Of The Moon kirjastosta.

Varaa The Dark Side Of The Moon kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pink Floyd

1960-luku

The Piper At The Gates Of Dawn | Columbia/EMI 1967
A Saucerful Of Secrets | Columbia/EMI 1968
More | Columbia/EMI 1969
Ummagumma • studio/live | Harvest 1969

1970-luku

Atom Heart Mother | Harvest/EMI 1970
Meddle | Harvest/EMI 1971
Obscured By Clouds | Harvest/EMI 1972
The Dark Side Of The Moon | Harvest/EMI 1973
Wish You Were Here | Harvest/EMI 1975
Animals | Harvest/EMI 1977
The Wall | Harvest/EMI 1979

1980-luku

The Final Cut | Harvest/EMI 1983
A Momentary Lapse Of Reason | Pink Floyd Music/EMI 1987 Levyhyllyt • A Momentary Lapse Of Reason

1990-luku ja 2010-luku

The Division Bell | EMI 1994
The Endless River | Parlophone/Columbia 2014

Toimitus suosittelee lämpimästi Pink Floydin konserttitaltiointeja varsinaisten levytysten rinnalle. The Dark Side Of The Moon on hyvin edustettuna livelevyillä Delicate Sound Of Thunder ja Pulse. Vuonna 1995 julkaistu Pulse (2CD/4LP) sisältää The Dark Side Of The Moonin alusta loppuun.

Pink Floyd: Pulse (1995 | Uusi 4LP-painos 2018).

Pink Floyd: Pulse (1995 | Uusi 4LP-painos 2018).

Pink Floyd | Finna.fi
livealbumit

Ummagumma • studio/live | 1969
Delicate Sound Of Thunder
• live | 1988
Pulse • live | 1995
Is There Anybody Out There? • The Wall Live 1980–81 • live | 2000

Discovery-boksi sisältää 16 CD-levyä, mukana myös The Dark Side Of The Moon.

Discovery-boksi sisältää 16 CD-levyä, mukana myös The Dark Side Of The Moon.

Studioalbumien sarjasta on kattavia CD-bokseja: Oh By The Way (2007), Discovery (2011) ja viimeisimpinä kaiken sisältävät kausiboksit The Early Years ja The Later Years. Kysy bokseja ja kirjallisuutta kotikirjastostasi.

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Pink Floyd

The Best Of Pink Floyd | Columbia/Harvest/EMI 1970
Relics – A Bizarre Collection Of Antiques & Curios | Starline/Harvest 1971
A Nice Pair
| Harvest 1973
A Collection Of Great Dance Songs | Harvest/EMI 1981
Works | Capitol Records 1983
Shine On | EMI 1992
Echoes – The Best Of Pink Floyd | EMI 2001
Oh, By The Way | EMI 2007
Discovery | EMI 2011
The Best Of Pink Floyd – A Foot In The Door | Pink Floyd Records 2011
The Early Years 1965–1972 | Pink Floyd Records 2016
The Later Years 1987–2019 | Pink Floyd Records 2019

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi

Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd | Aurum Press 2008
Blake, Mark: Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd, 448 sivua | Aurum Entertainment, laajennettu painos 2013
Harris, John: The Dark Side Of The Moon – The Making Of The Pink Floyd Masterpiece, 186 sivua | Fourth Estate, 2005
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 384 sivua | Phoenix 2004
Mason, Nick: Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd, 416 sivua | Weidenfeld & Nicolson, päivitetty painos 2017
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013
Romano, Will: Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock, 246 sivua | Backbeat Books 2010
Scarfe, Gerald & Waters, Roger: The Making Of Pink Floyd The Wall, 256 sivua | Da Capo 2010 • Phoenix 2011
Schaffner, Nicholas (J. Pekka Mäkelä, kääntäjä): Pink Floydin odysseia, 511 sivua | Johnny Kniga 2006 & 2011
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
Whiteley, Sheila: The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture, 118 sivua | Routledge 2002

DVD/Blu-ray

In Concert – Delicate Sound Of Thunder, 96 min | 1989
Pulse • 2DVD | 2006
Classic Albums – Pink Floyd: The Making Of The Dark Side Of The Moon
, 85 min | Pink Floyd Music Limited 2003

The Dark Side Of The Moon (1973) on remasteroitu moneen kertaan. 2CD Experience Edition julkaistiin vuonna 2011.

The Dark Side Of The Moon (1973) on remasteroitu moneen kertaan. 2CD Experience Edition julkaistiin vuonna 2011.