Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa

Haluun olla yksin | Sony Music 2021

Irina: Haluun olla yksin (2021).Irina on samaan aikaan näkyvissä ja näkymätön. Vaikka Haluun olla yksin on tätä kirjoitettaessa ollut saatavilla ja suosittu jo pari kuukautta, siitä ei tahdo löytää arvosteluja.

Näkyvyydestä itsessään ei ole puutetta. Irina Saari (s. 1975) on esiintynyt Vain elämää -ohjelmassa, hänen musiikkinsa soi taajaan radiokanavilla sekä suoratoistopalveluissa, ja hänen haastattelujaan näkee suosituissa tv-ohjelmissa sekä aikakausi- ja iltapäivälehdissä. Ja tokihan Vauva-lehden legendaariselta foorumilta löytyy puheenaihe ”Mitähän Irina painaa?”. 

Sen sijaan Irinan musiikkia käsitteleviä juttuja ei juuri kirjoiteta. Kaipa sitten on niin, että kun puhuttelee suurta yleisöä, ei puhuttele popkriitikoita ja musiikkitoimittajia. 

Kriitikkokulmasta Haluun olla yksin onkin haastavaa purtavaa. Sanoitukset eivät pakene tulkintoja, houkuttele syventymään, oivalla tai harhauta vaan ovat aina suoria ja yksiselitteisiä. Hänen lauluissaan puolustetaan rakkautta arjen paineilta, ja se siitä. Niiden tiistaiaamun draama on tuttua kaikille parisuhteissa eläville, ruuhkavuosiensa viettäjille ja niille, jotka laulavat radion mukana matkalla lasten harrastuksiin tai automarkettiin. Mukana eläminen on helppoa, tarvitsee vain sijoittaa itsensä ’Niin sinä tahdot’ -lauluun tai oikeastaan mihin tahansa levyn kappaleeseen, tuntea yhteyttä ja voimaantua.

Irina on ollut mukana kirjoittamassa neljää albumin kymmenestä biisistä. Krediiteistä löytyy Antti Kleemolan, Kaisa Korhosen, Iisa Pajulan, Kalle ”Kashwell” Mäkipellon, Tiina Vainikaisen, Saara Törmän ja Joa Korhosen kaltaisia alalla tunnettuja nimiä. Biiseistä on aistittavissa, että Irinalle on lähdetty kirjoittamaan autopilotilla irinaa. Ei siinä mitään vikaa ole, jos artisti niin tahtoo, mutta tietty ”sitä saa mitä tilaa” -henki hänen uraansa leimaa. Jos lyriikat olisivat yllättävämpiä aiheiltaan ja sisällöltään, levy olisi kiinnostavampi. Voi vain kuvitella, millaisia biisejä esimerkiksi ’Ja kuitenkin vesi virtaa’ tai ’Viima’ voisivat olla, ellei sanoitusten aiheena olisi yhä uudelleen se, että vanhetaankohan tässä yhdessä vai päädytäänkö sittenkin eroamaan. 

Haluun olla yksin ei silti kuulosta laskelmoidulta vaan siltä, että Irina tietää mistä haluaa laulaa. Se, että niin monet löytävät itsensä näistä kappaleista, on hänen menestyksensä salaisuus. Jos Bruce Springsteeniä on kutsuttu amerikkalaisen työväenluokan ääneksi, on Irina Saari varhaiskeski-ikäisen suomalaisen perheenäidin ääni. Hänen kahdeksannella albumillaan on vahva tunnelma, hyviä kitarakuvioita ja toimivia sävellyksiä. Kitaristi Miika Colliander on tehnyt tuottajana toimivaa ja monin paikoin kiinnostavaakin jälkeä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 

Irina | Facebook
Irina | Instagram

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Irinan albumi Haluun olla yksin kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Irina | Finna.fi

2000–2009

Vahva | EMI Music Finland 2004
Älä riko kaavaa | EMI Music Finland 2005
Liiba laaba | EMI Music Finland 2007
Miten valmiiksi tullaan | EMI Music Finland 2009

2010-luku

Askeleita | Ratas Music 2013
Mikä mahtaa olla in | Ratas Music 2014
Seitsemän | Ratas Music/Sony Music 2017

2020-luku

Haluun olla yksin | Ratas Music/Sony Music 2021

Kokoelmat
Irina | Finna.fi

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista 2002–2010 | EMI Music Finland 2010
Klassikot | EMI Finland 2012

Vain elämää 6
[= Irina • Petra • Laura Voutilainen • Olli Lindholm • Robin • Samu Huber • Nikke Ankara]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 6 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017
Vain elämää – kausi 6 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Irinasta | Finna.fi

Artikkelihaku Irina

Irina: Haluun olla yksin (2021).
Irina: Haluun olla yksin (2021).

Knipi ja menetysten kauneus

Knipi | Capitol/The Fried Music Oy 2019

Zachris Stierncreutz (s. 1972) on nyt tehnyt itsensä näkyväksi. Erinomaisena laulunkirjoittajana, Egotripin partasuuna ja Knipinä tunnettu muusikko on säveltänyt paljon suosittua musiikkia, mutta henkilönä hän on jäänyt melko huomaamattomaksi. Egotripin lisäksi ainakin Anna Puulle, Irinalle, Jenni Vartiaiselle ja Jonna Tervomaalle lauluja laatinut mies on sanonut suoraan halunneensa jättää maailmaan myös sellaisen jäljen, josta tunnistaa juuri hänet. Tämä sooloalbumi on se jälki.

Knipin levy ei ole tyylillisesti mikään yllätys. Sillä on Egotripin, J. Karjalaisen ja vaikkapa Jonna Tervomaan levyiltä tuttua melodista, suomenkielistä popmusiikkia, jonka katkeransuloinen melankolia ei kumpua Volgan mutkasta vaan paljon lännempää. Sekään ei suoranaisesti sokeeraa, että hän on kirjoittanut levylleen toimivia kappaleita tutulla tyylillä, jonka hän taitaa suvereenisti. Eivät kai muidenkaan käsityöammattien mestarit sähellä pajoissaan käsittämättömyyksiä, kun oma ala kerran on hallussa.

Jos Knipi jostakin tietystä asiasta laulaa, niin menetyksestä. Avausraidassa ’Katkoviivoja’ on kyse paikkaan kuulumisen tunteen menettämisestä. Kappaleessa ’1986’ kertoja on jäänyt sinne, minne kokee kuuluvansa, mutta niin tekemällä hän on menettänyt kaiken sen, mitä lähtemisestä olisi seurannut. ’Sotku’ ja ’Hölösuu’ ovat lauluja parisuhteen menettämisestä. Ensin mainitussa mennyt hyvä on kadotettu peruuttamattoman teon kautta, jälkimmäisessä kaiken annetaan mennä huolimatta siitä, että suhde tahdottaisiin säilyttää.

’Menneestä ajasta’ kertoo ihmisestä, jonka aika on muokannut niin toisenlaiseksi, että hän on menettänyt entisen itsensä. ’Mustassa aukossa’ kertoja on menettänyt mielenrauhansa, turvallisuudentunteensa ja jonkun ihmisenkin. Tyhjentävästi nimetty ’Maitojuna’ on laulu siitä, kuinka omien suurten luulojen vastaisesti rohkealla siirrolla hävitään elämän pelissä enemmän kuin voitetaan. ’Seinäruusu ja kynnysmatto’ -kappaleessa altavastaajat saavat toisensa, mutta sekin johtuu vain siitä, että he näkevät toisissaan menetysten arvet.

Kiehtovin tarina on biisissä ’Se on menoa nyt’. Sen kertoja herää eteisestä vaatteet päällä sormus taskussaan. Hän on selvästikin ollut juopottelemassa, mutta mitä muuta oikein on tapahtunut? Onko hän ottanut vihkisormuksensa pois lähtiessään juhlimaan? Onko sormus palautettu hänelle baarissa erotilanteessa? Hän kertoo tehneensä päätöksen, joka saa hänet kyseenalaistamaan oman täyspäisyytensä – mitä? Mitä ”se on menoa nyt” merkitsee? Ei kai hän sentään itsemurhaa suunnittele? Vai onko hän rakastunut yöllä niin tulisesti, että on päättänyt erota puolisostaan?

Toinen vaikuttava kappale on ’Värejä’. Se kertoo mielen toipumisesta, siitä miten maailman sävyt alkavat taas hehkua kirkkaina pitkän synkeän jakson jälkeen. Katarttinen päätösbiisi on (taas kerran) toimiva ratkaisu – näin surumielisestä albumista jää toiveikas olo. Teosmainen ’Värejä’ on toivoa täynnä myös musiikillisesti. Teemoihinsa nähden Knipin levy voisi olla musiikillisesti paljon synkempikin – mutta hyvä, ettei ole. ’Sotkussa’ lempeä sävellys kontrastoi synkkään tarinaan hämmentävän tunnelman, ja Maitojunaan se tuo itsensä armahtamisen tuntua. Toki levyltä löytyy myös paljon samaa surumielistä silmäkulmain kimmellystä kuin Egotripin albumeiltakin. Merkittävin ero emoyhtyeeseen on Knipin ääni, ja utuiseksi tuotettu laulusoundi istuu hyvin kaihoisaan tematiikkaan.

Knipin levy osoittaa, miten suuri osa Egotripin soundia hän ja hänen kappaleensa ovat. Sopii toivoa, että hänen henkilökohtaiset jälkensä johtavat pitkälle.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Knipi | Facebook
Knipi | Instagram

Levyhyllyt | Finna.fi
Knipi

Knipi | CD • LP The Fried Music Oy/Universal 2019

Levyhyllyt | Finna.fi
Egotrippi

1990-luku

Egotrippi | CD • Sony Music Entertainment Finland 1995
Superego | CD • Zen Garden 1997
Alter ego | CD • Zen Garden 1998

2000–2009

Helsinki–Hollola | CD • Zen Garden 2000
Matkustaja | CD • BMG Finland 2003
Vielä koittaa uusi aika | CD • KHY Suomen Musiikki 2006
Maailmanloppua odotellessa | CD • Suomen Musiikki/Sony BMG/RCA 2008

2010-luku

Pilvien alla, maan päällä | CD • KHY Suomen Musiikki 2013
Vuosi nolla | CD • Warner Music Finland 2015
10 | CD • Warner Music Finland 2017  Levyhyllyt • 10

2020-luku

Aina matkalla jonnekin • live  Egotrippi & Turun Filharmoninen Orkesteri & kapellimestari Antti Rissanen | Warner Music Finland 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
The Krispies

Solid Gold Rockstars | CD • Zen Garden 1998

Levyhyllyt | Finna.fi
The Tunes

Bright Yellow Sun | CD • Grandpop Records 2005

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää | Finna.fi

Egotrippi – aina matkalla jonnekin  Ilkka Mattila, 216 sivua | Minerva 2013
Kitara, tähdet ja kuu – suomipopin parhaat säkeet  Eila Rikkinen, 127 sivua | F-kustannus 2006

Knipi (2019).