Black Sabbath | Vertigo 1970
13 | Vertigo 2013
Musiikkia esille kirjastossa
• The Ultimate Sin Ozzy Osbourne | Epic 1986
Black Sabbath soitti viimeisen konserttinsa viime vuonna. Vuonna 1968 perustettu yhtye päätti matkansa sinne mistä sen aloittikin, Birminghamiin.
Black Sabbathin puolen vuosisadan matka piirsi syvän uran länsimaiseen populaarimusiikkiin. Tony Iommin innovatiivinen tyyli soittaa tuomiopäivän kitarariffejä ja basisti Geezer Butlerin synkeät sanoitukset viittoivat suuntaa heville ja metallille. Laulaja Ozzy Osbournen tinnerihuuruisen demonin lavahabitus ja ääni ja rumpali Bill Wardin jatsahtava groove olivat olennaisia tekijöitä siinä, että Black Sabbath oli niin ainutlaatuinen yhtye. Se synnytti kokonaisen lajityypin ja koulukuntia sen sisälle.
Black Sabbath: Black Sabbath • albumilta Black Sabbath
1970
Kaikki alkoi perin vaatimattomasti. Black Sabbathin nimetön debyyttialbumi äänitettiin yhdessä kahdentoista tunnin sessiossa lokakuussa 1969 Lontoon Regent Sound Studiosissa. Levy ilmestyi bändin kotimaassa Englannissa helmikuussa 1970 ja Yhdysvalloissa saman vuoden kesällä. Sabbath merkittiin menestyjäksi saman tien. Albumi kipusi Iso-Britanniassa sijalle kahdeksan, ja amerikkalaisella Billboardin listalla se pääsi sijalle 23. Vuoden kuluttua myytyjä levyjä oli jo toista miljoonaa. Salaman ja jyrähdyksen väli oli vaikuttavan lyhyt.
Black Sabbathin alkuperäinen kokoonpano: Geezer Butler (vas.), Tony Iommi, Bill Ward ja Ozzy Osbourne.
Menestys ei ollut ihme. Kun Black Sabbathin nimikappaleen pelottava tritonusriffi pyörähti käyntiin ukkosintron jälkeen, tuskin kukaan oli kuullut mitään vastaavaa. Black Sabbath oli ensimmäisellä levyllään jammaileva bluesrockbändi, mutta täysin uudenlaisella tavalla. Aikalaiskriitikot eivät suhtautuneet tehdaskaupungin poikien mekkalaan kovin suopeasti, mikä tuntuu jälkiviisauden valossa koomiselta.
Black Sabbath: N.I.B • albumilta Black Sabbath
1970
Iommin raskaskätisen soiton kontrasti Wardin irtonaiseen ja kepeään rummutukseen oli herkullinen, ja Osbournen kajahtaneen kuuloinen, kitarariffejä myötäilevä laulu oli hyvin haavoittuvaa ja samaistuttavaa. Musiikki oli synkkää, rumaa ja raskasta, mutta siinä oli myös herkkyyttä ja inhimillisyyttä, joka myöhemmässä metallissa on ollut useammin hukassa kuin hallussa. Soundi oli muodostunut osin sattumien kautta: Iommin soitto- ja sävellystyyliä muokkasi tehdastyössä tullut sormivamma. Hän tuli soittaneeksi levyn kitaraosuudet sittemmin tavaramerkikseen muodostuneella, Sabbath-soundia määrittelevällä Gibson SG:llä vain siksi, että Fender Stratocasterin mikki oli mennyt rikki.
Black Sabbath: God Is Dead? • albumilta 13
2013
Vuonna 2013 ilmestynyt 13 tuli maailmaan täysin toisenlaisista lähtökohdista. Black Sabbathin merkittävyys ei enää ollut mikään mielipidekysymys vaan itsestään selvä asia. 13 oli ensimmäinen Sabbath-albumi, jonka Osbourne, Butler ja Iommi (Ward ei ollut mukana) tekivät yhdessä sitten vuoden 1978 Never Say Dien. Onnistumisen paineet olivat melkoiset, odotukset riippuivat bändin yllä raskaina kuin sadepilvet, ja ilmassa leijaili kärsimättömiä kysymyksiä. Neljäkymmentäviisi vuotta on pitkä aika. Olisiko yhtä jäsentä vajaan klassisen kokoonpanon enää mahdollista tavoittaa vanhaa taikaa? Sitä jota hippiunelman painajaismaiseen puoleen ihastuneet vastakulttuurinuoret aikoinaan rakastivat ja elitistiset kriitikot inhosivat?
Tavallaan se ei ollut mahdollista. Musiikki ja sen vaikutus on sidoksissa aikaan ja olosuhteisiin. Ikämiehet Ozzy, Tony ja Geezer eivät tietenkään enää voineet säväyttää niin kuin ennen vanhaan: 13 ilmestyi maailmaan, jonka he olivat jo kerran muuttaneet.
Toisaalta se oli mahdollista, mutta ei taikana vaan vanhana temppuna. Kiusallisinta, hauskinta ja ihailtavinta 13:issä oli se, miten moni Iommin riffi oli tieten tahtoen tehty muistuttamaan vuosikymmenien takaisesta kulta-ajasta. Albumilla oli paljon oppikirjamaisia ideoita ja elementtejä, kuten sovituksia, soundeja ja muita tuotantoratkaisuja, jotka oli kopioitu suoraan Sabbathin vanhoilta levyiltä. Se ei ollut edistyksellistä tai luovaa vaan itsevarma muistutus yhtyeen kunnian päivistä ja niiden merkityksestä rockmusiikille. Samalla se teki Black Sabbathista pastissin itsestään.
Black Sabbath: End Of The Beginning • albumilta 13
2013
Bill Ward todella loisti poissaolollaan 13:illä. Rumpaliksi pestattu Brad Wilk hoiti hommansa ammattimaisesti, mutta hänen tatsinsa instrumenttiin oli kaukana Wardin tyylistä (joskaan ei niin kaukana kuin myöhemmin kiertueella soittaneella Tommy Clufetosilla). 13:iä kuunnellessa ei voi olla miettimättä, millaiselta se olisi kuulostanut Wardin komppaamana.
Black Sabbath teki albumin 13 triona Tony Iommi, Ozzy Osbourne ja Geezer Butler.
Siitäkin huolimatta, etteivät uudet kappaleet saaneet pientä sivuroolia kummempaa osaa Black Sabbathin maailmanlaajuisella nostalgia- ja jäähyväiskiertueella, 13 ei ollut varsinaisesti pettymys levyksi. Se ei vain enää merkinnyt juuri mitään kenellekään. Ja jos merkitsi, oli vaikea sanoa, mitä. ”Is this the end of the beginning or the beginning of the end?”, ihmetteli Ozzy Osbourne itsekin albumin ensimmäisessä biisissä.
13 oli molempia – Black Sabbathin alun loppu ja lopun alku.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Black Sabbath
Ozzy Osbourne – laulu
Tony Iommi – kitara
Geezer Butler – bassokitara
Bill Ward – rummut
Tuottaja: Rodger Bain
13
Ozzy Osbourne – laulu
Tony Iommi – kitara
Geezer Butler – bassokitara
Tuottaja: Rick Rubin
Black Sabbath | kotisivu
Black Sabbath | Facebook
Black Sabbath | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Alice Cooper – rajaton, ajaton seikkailu • School’s Out [1972]
Alice In Chains – sumusta selviytyneet • Rainier Fog [2018]
Apocalyptica inspiroitui metallin jättiläisestä – ja inspiroi sitä • Apocalyptica Plays Metallica by Four Cellos [1996] • Vol. 2 [2024]
Deep Purple – loppu ei tullutkaan • Whoosh! [2020]
Def Leppard • Pyromania [1983] muutti hevirockin aseman
Deftones • White Pony [2000] – rajattomuudessaan rohkea teos
Dinosaur Jr. – taika on tallella • Sweep It Into Space [2021]
Dio – suuri ääni itsenäistyy • Holy Diver [1983]
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Iron Maiden – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin • Powerslave [1984]Kiss-sooloalbumit – naamioleikkien lopun alku • Ace Frehley • Paul Stanley • Peter Criss • Gene Simmons [1978]
Led Zeppelin IV [1971] sinetöi menestysbändin klassikkoaseman
Metallica – kun uusi musta oli uusi musta • Metallica [1991]
Ozzy Osbourne – omituinen ajankuva • The Ultimate Sin [1986]
Pearl Jam – grungen elävä klassikko • Ten [1991]
Queen oli seikkailu • A Night At The Opera [1975]
Queens Of The Stone Age – Josh Homme päätyönsä parissa • In Times New Roman… [2023]
Red Hot Chili Peppers – myrskyisä 1990-luku • Blood Sugar Sex Magic [1991] • One Hot Minute [1995] • Californication [1999]
Slayerin teesi, antiteesi ja synteesi • Reign In Blood [1986] • South Of Heaven [1988] • Seasons In The Abyss [1990]
The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus • The Doors [1967]
Zero Nine – suomihevin huipulla • Intrigue [1986]
Black Sabbath
Finna.fi
1970-luku
[Ozzy Osbourne • Tony Iommi • Geezer Butler • Bill Ward]
Black Sabbath | Vertigo 1970
Paranoid | Vertigo 1970
Master Of Reality | Vertigo 1971
Vol. 4 | Vertigo 1972
Sabbath Bloody Sabbath | Vertigo 1973
Sabotage | Vertigo 1975
Technical Ecstasy | Vertigo 1976
Never Say Die! | Vertigo 1978
1980-luku
[Ronnie James Dio • Bill Ward • Geezer Butler • Tony Iommi]
Heaven And Hell | Vertigo 1980
[Ronnie James Dio • Vinny Appice • Geezer Butler • Tony Iommi]
Mob Rules | Vertigo 1981
[Ian Gillan • Bill Ward • Geezer Butler • Tony Iommi + Geoff Nicholls]
Born Again | Vertigo 1983
[Glenn Hughes • Eric Singer • Dave Spitz • Tony Iommi • Geoff Nicholls]
Seventh Star | Vertigo 1986
[Tony Martin • Eric Singer • Bob Daisley • Tony Iommi • Geoff Nicholls • Ray Gillen]
The Eternal Idol | Vertigo 1987
[Tony Martin • Cozy Powell • Laurence Cottle • Tony Iommi • Geoff Nicholls + Brian May]
Headless Cross | I.R.S. Records 1989
1990-luku
[Tony Martin • Cozy Powell • Neil Murray • Tony Iommi • Geoff Nicholls]
Tyr [ᛏᛉᚱ] | I.R.S. Records 1990
[Ronnie James Dio • Vinny Appice • Geezer Butler • Tony Iommi + Geoff Nicholls]
Dehumanizer | I.R.S. Records 1992
[Tony Martin • Bobby Rondinelli • Geezer Butler • Tony Iommi + Geoff Nicholls]
Cross Purposes | I.R.S. Records 1994
[Tony Martin • Cozy Powell • Neil Murray • Tony Iommi • Geoff Nicholls + Ice-T]
Forbidden | I.R.S. Records 1995
2010-luku
[Ozzy Osbourne • Tony Iommi • Geezer Butler • Brad Wilk]
13 | Vertigo 2013
Ozzy Osbourne
Finna.fi
1980-luku
Blizzard Of Ozz | Jet 1980
Diary Of A Madman | Jet 1981
Bark At The Moon | Epic 1983
The Ultimate Sin | Epic 1986
No Rest For The Wicked | Epic 1988
1990-luku
No More Tears | Epic 1991
Ozzmosis | Epic 1995
2000–2009
Down To Earth | Epic 2001
Under Cover | Epic 2005
Black Rain | Epic 2007
2010-luku ja 2020-luku
Scream | Epic 2010
Ordinary Man | Epic 2020
Patient Number 9 | Sony Music 2022
Tony Iommi
Finna.fi
Iommi IOMMI | Divine Records 2000
Fused IOMMI [Tony Iommi & Glenn Hughes] | Sanctuary Records Group 2005
Heaven & Hell
Finna.fi
[Ronnie James Dio • Tony Iommi • Geezer Butler • Vinny Appice + Mike Exeter]
The Devil You Know | Roadrunner Records 2009
📚
Lue lisää Black Sabbathista, Tony Iommista ja Ozzy Osbournesta
Finna.fi
Sabbath Bloody Sabbath Joel McIver & kääntäjä K. Männistö, 423 sivua | Like 2007 & 2010
Iron Man – muistelmat Tony Iommi & T.J. Lammers & kääntäjä Jussi Niemi, 441 sivua | Like 2012
Ozzy Sue Crawford & kääntäjä Reija Tanninen, 222 sivua | Johnny Kniga 2003
Minä, Ozzy Ozzy Osbourne & Chris Ayres & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 414 sivua | Like 2014
Täysillä – omaelämäkerta Sharon Osbourne & Penelope Dening & kääntäjä Maria Lyytinen, 384 sivua | Ajatus 2006
📚
Läs mera om Black Sabbath och Ozzy Osbourne
Finna.fi
Jag är Ozzy Ozzy Osbourne & Chris Ayres & översättare Linnéa Olsson, 368 sidor | Norstedts 2011
📚
Lue lisää Black Sabbathista • Read more about Black Sabbath
Finna.fi
Sabbath Bloody Sabbath Joel McIver, 405 pages | Omnibus Press 2006 & 2014
Extreme – My Autobiography Sharon Osbourne & Penelope Dening, 372 pages | Time Warner 2005
Black Sabbath Steven Rosen & Ozzy Osbourne, 205 pages | Sanctuary 2001
Black Sabbath Steven Rosen & Ozzy Osbourne, 279 pages | Sanctuary 2002
Wheels Of Confusion – The Story Of Black Sabbath Steven Rosen & Ozzy Osbourne, 205 pages | Castle Communications 1996
Paranoid – Black Days With Sabbath & Other Horror Stories Mick Wall, 222 pages | Mainstream Publishing 1999
Iron Man – My Journey Through Heaven And Hell With Black Sabbath Tony Iommi & T.J. Lammers, 383 sivua | Simon & Shuster 2011 & 2012
I am Ozzy Ozzy Osbourne & Chris Ayres, 368 sivua | Sphere 2009
Mina olen Ozzy Ozzy Osbourne & Chris Ayres & tõlkinud Hels Hinrikson, 344 sivua | Kunst 2016
Ozzi – vsjo, Tsto mne udalos vspommit – avtobiografija bes tsenzury – Оззи : всё, что мне удалось вспомнить : автобиография без цензуры Ozzy Osbourne & Chris Ayres & kääntäjä Крис Аирс, 415 sivua | Bombora 2018
Ozzy – Unauthorized Sue Crawford, 224 sivua | Michael O’Mara
Black Sabbath • 1970
Spotify
13 • 2013
Spotify
Black Sabbath • 1970
13 • 2013
